23. joulukuuta 2014

Kasvattitreenit

Viime sunnuntaina oltiin Woollandiassa kasvattien treeneissä. Koska olen jalkapuoli vielä pitkälle kevääseen, Gust sai Marikan ohjaajaksi. Hienosti pikkumies toimi, eikä sillä juuri pellolla ollut minua ikävä... Koska Gust osaa flänkkien juoksemisen erinomaisen hyvin ja luonnostaan, Marika treenasi sillä paljon kuljetusta ja myös poispäinajon alkeita. Oli kiva katsoa, kyllä hyvän koiran lisäksi hyvä ohjaaja merkitsee paimennuksessa älyttömän paljon.

Samuli sai Ruffen kuulolle alusta asti ja stopit näyttivät sujuvan, samoin kuljetus ja poispäinajo. Flänkille Ruffe tuppaa edelleen lähtemään päätä kääntämättä ja alkuun kohti lampaita. Samuli ei saa luotua tarpeeksi painetta. Tämä seuraavaksi tehotreeniin, niin pääsisivät eteenpäinkin lajissa.

Woollandian 3-kuiset pikkupennutkin pääsivät lampaille. Kovasti tuntuu palikoita kaikilla olevan, ei siinä yksikään pentu montaa sekuntia miettinyt ennenkuin lamppu syttyi. Hienoja, reippaita pentusia. Päivän lopuksi kaikki koirat pääsivät kirmaamaan. Hurjasti bordercollieita, pieniä ja isoja, nuoria ja vanhempia, sulassa sovussa kaikki painelivat pitkin sänkipeltoa.
Otettii poseerauskuvakin: vasemmalta Morris, Floo, Gust, Ruffe, Eerik, Robin (kuva: Marika Klossner).
Gust irroittelee (kuva: Marika Klossner).
"Muutama" bordercollie (kuva: Marika Klossner).
Jaguarundi, Gust ja Gustin velipoika Akseli (kuva: Marika Klossner).
Maanantaina meillä oli Jessican treenit Söderkullassa. Gust pääsi ekana kehiin. Liikkeet:

Luoksetulo: Jessican mukaan hyvä vauhti. Turhaan mietin sitä lopun hidastamista, ei näytä yhtään huonolta. Sen sijaan katsottiin miten saisin Gustin lähelle ja suoraan. Jessica neuvoi uuden tavan opettaa koko eteentulo. Se tuli meillä nyt heti käyttöön olohuonetokoihin. Muutamia toistoja ollaan tehty ja kehitys on ollut huimaa.
Ruutu: Mietittiin palkkausta. Jessica oli samaa mieltä, että lelun heittäminen ei ehkä ole viisasta. Ruudussa oli targetti ja palkkasin hyvästä suorituksesta kävelemällä ruutuun ja laittamalla nameja targetille, josta Gust sai ne ottaa. Bonuksena targetille laitettiin myös pallo namipalkan jälkeen. Koirassa tapahtui iso muutos välittömästi ja palkan ennakointi jäi pois.
Liikkeestä seisominen: Kuten viime kirjoituksessa mietin, niin istumisen tarjoaminen johtuu palkkaustavastani. Nyt palkkaan viemällä namin tai lelun Gustille, mutta en heitä mitään ellen sitten halua vahvistaa pelkkää stoppia. Lelusta luopumista on vielä vahvistettava, ei saa liikutella tassuja vaikka lelu lähestyykin. Gust paransi toisto toistolta ja teki lopuksi tosi hyviä seisomisia. Itse stoppihan on Gustilla ollutkin hyvä ja sähäkkä, ongelma on vain asennossa.
Liikkeestä maahanmeno: Samaa ongelmaa tässäkin, istumisen tarjoaminen johtuu heittopalkan odotuksesta ja samat korjauskeinot toimivat kuin seisomiseen. Hauska oli nähdä miten koira kehittyi jo yhden treenin aikana.
Nouto: Hyvä vauhti kapulalle ja takaisin. Samaa ongelmaa eteentulossa kuin luoksarissakin. Malttia myös irroituksen jälkeen, nyt nytkähtää hieman taaksepäin - odottaa todennäköisesti palkkaa lentäväksi tässäkin.

Ruffelle jäi noin 20 minuuttia aikaa ja käytiin VOI-liikkeitä kisamaisesti läpi sen jälkeen kun koira oli hillunut hetken innoissaan ympäri kenttää :D
Seuraaminen: Jees, ei kommentoitavaa. Käännöksissä tuli muutamia pomppuja.
Ruutu: Jessican mukaan oikein hyvä vauhti ja paikka. Kävin kyllä näyttämässä ruudun Ruffelle ennen lähetystä, koska hallin matto oli kirjava ja Jessican mukaan tosi vaikea koirille nähdä ruutua.
Liikkeestä istuminen: Hyvin teki, ei kommentoitavaa.
Hyppynouto: Erinomainen vauhti ja kaikinpuolin hyvä. Tosin ekalla heitolla karkasi kapulalle joten olis nollattu tämä. Vaatii näköjään edelleen ylimääräisen istu-käskyn, jonka toki voin VOIssa antaa ennen liikkurin valmis-kysymystä.
Luoksetulo: Uuh... Ruffe lähti kovaa ja pysähtyi vasta maahanmenomerkillä sekä ennakoi edestä perusasentoon siirtymisen. Olis siis nollattu tämäkin. Jäädyin jotenkin itsekin, olin jo myöhässä alunperinkin pysäytyksessä, hämmästyin kun koira ei pysähtynytkään ja toinen käsimerkki tuli liian hitaasti. Siitä on liian kauan aikaa, kun olen treenannut liikkurin kanssa saatika kisannut! En ole valppaana.
Tunnari: Hyvä nenätyö, luovutukseen tuli jotakin häikkää. Ruffe pudotti tikun kun olin ottamassa sitä, nosti ylös jonka jälkeen itse pudotin tikun vielä toisen kerran. Hyvä vauhti molempiin suuntiin.

Enempää ei ehditty, mutta tästä jo sain vikalistaa ja treenattavaa. Jessica myös sanoi, että Ruffessa on hienoja piirteitä ja hyviä vahvuuksia. Vaikkei se olekaan Gustin kaltainen sähikäinen ja yhtä vahva "fyysinen koira" (ja harva nyt onkaan...), niin vauhtia ja virettä on ihan tarpeeksi. Jessica sanoi, että nopein koira ei tokossa välttämättä voita, joten ei kannata vauhtia aivan liikaakaan korostaa. Jessica myös sanoi, että Ruffen vire kyllä kestää, joten minun ei pitäisi hilluttaa sitä liikkeiden väleillä, se on siitä vaan hiukan hämillään. Sanoi, että Ruffelle riittää, kun vaan pyydän sen mukaani seuraavan liikkeen aloituskohtaan. Koira kyllä tekee.

Tänään käytiin tekemässä ominpäin treenit Ojangossa. Gustilla tuntui korjaantuneen kaikki missä korjattavaa oli, noutoa ei tosin otettu. Teki hyvät jäävät ja erinomaisesti ruutua. Ruffe teki myös hyvän VOI-luoksetulon ja etenkin seisominen oli nyt hyvä. Sen sijaan kaukoissa jumitti muutaman kerran. Katsoi kyllä minuun, mutta oli omassa kuplassaan, sillä mitään ei tapahtunut. Huomasin lopulta, että koska olen pitänyt palkkaa vasemmassa kädessä ja näytän oikealla merkit, niin voipi olla näin yksinkertainen syy. Ja kun siirsin palkan oikeaan käteen tai jätin kädet tyhjiksi, jumitus loppui. Voi typerä minä :D

Samuli teki iltapäivällä koirien kanssa vajaan kahden tunnin juoksulenkin. Sitten saivat lampaan luita kaluttavaksi ja nyt meillä on tyytyväisenä pötköttävät koirat. Ja tyytyväinen omistajakin: joululahjat tuli ostetuksi jo klo 17 mennessä, ei siis jäänyt tänäkään vuonna viime tippaan :D :D

21. joulukuuta 2014

GoPro

Otsikon vempain Hero 3+ (LCD Touch BacPac -näytöllä varustettuna) on osoittautunut mainioksi "treenikaveriksi". Videoin perjantain treenimme taukoineen päivineen alusta loppuun. Hyvällä resoluutiolla nykyisellä muistikortilla on kapasiteettia noin kahden tunnin videointiin. Riittää hyvin, kun kahden koiran treeneissä kuluu noin 30-45 min taukoineen ja koiranvaihtoineen. Kotona on sitten hyvä kelailla videota ja istua sohvalla miettimässä mitä kaikkea pitäs parantaa ja miten.

Gust aloitti:

Seuruu: Leikatun jalan takia kävelen hitaasti eikä Gust saa kunnon rytmiä, mutta paikka ja kontakti ovat hyvät.
Seisomaan jääminen: Ensimmäinen istumaan, parilla seuraavalla astui pari askelta taaksepäin, kaksi viimeistä toistoa oli hyviä.
Ruutu: Pari toistoa läheltä alustalle namipalkalla. Yksi toisto kauempaa, kävin palkkaamassa namilla. Viimeinen toisto VOI-tyyliin. Napsahti hyvin kohdalleen, menin ruutuun palkkaamaan lelulla.
Luoksetulo: Ekalla toistolla oli juosta minua päin, ilmeisesti oli niin varma että vapautan jo matkalla. Onneksi väisti viime hetkellä ja juoksi ohi, muuten olis voinut käydä huonosti tolle operoidulle kintulleni. Seuraava toisto melko hyvin eteen. Kun haluaa hioa, ni sais kyllä tulla reippaammin loppuun asti, nyt himmailee vähän turhan aikaisin.
Tunnari: Noin 15 väärää tikkua sikin sokin ja oma jonnekin väliin. Yksi väärä tikku erillään muista. Gust meni sille erillään olevalle ja liikautti sitä. Huomasi kuitenkin ettei se ole oma (eli kyllä se haistelee!!!) ja jatkoi töitä. Oman kohdalla nappasi sen välittömästi suuhunsa ja toi. Hienoa!
Nouto: Ekalla tiputti matkalla kapulan, kävi kyllä hakemassa ja toi perille. Toisella toistolla hyvä tuonti, mutta luovutusasentoon tulo hidas. Kolmannen palkkasin jo nostosta.
Liikkeestä maahanmeno: Melko hyviä maahanmenoja, treenataan maahanmeno edelleen vieläkin nopeammaksi.


Gustin jälkeen oli Ruffen vuoro:

Ruutu: Vauhtia ruutuun suorapalkalle. Melko hyviä toistoja, mutta suorapalkka aiheuttaa himmaamista lopun 5 metrillä.
Hyppynouto: Este 70 cm. Lähti todella räväkästi ja tuli myös kovalla vauhdilla. Kapula lensi todella vinoon, joten autoin hieman liikkumalla itse muutaman metrin. Palkkasin tuonnista.
Tunnari: Samat väärät kuin Gustillakin. Oma aivan lähellä väärää tikkua. Hyvin malttoi.
Merkki: Ohjatun yhteydessä merkkitreeniä. Malttoi pysähtyä merkille. Palkkasin lelulla.
Ohjattu: Oikea(kin) on nyt vaikea. Kääntyi ensimmäisen kerran vasemman kautta ympäri ja oli mennä keskikapulalle. Totteli kun pysäytin ja pyysin takaisin. Seuraavalla toistolla teki oikein. Lähtee todella epävarmasti merkiltä, mutta nostaa kapulan kivasti takaa ja palautus on vauhdikas.

Lauantaina käytiin Solvallassa vajaa pari tuntia kuntoilemassa. Vielä en kompastumiskiellon takia uskalla pienimmille poluille, saatika metsään, mutta hissukseen pystyn ulkoiluteitä käppäilemään.
Hienoja polkuja ja kallioita riittää
Lopuksi telinevoimistelua

17. joulukuuta 2014

Tokotreenit klo 7.30

Tokohulluus vaan kasvaa. Tänään aamulla alotettiin Satun kanssa klo 7.30. Satulla oli kepokin mukana, niin saatiin valmiiksi rakennettu kehä ja paikallaoloihin liikkurointi. Luxusta. Tosin herätessä klo 5.50 ja sateessa koiria ulkoiluttaessa ei tuntunut vielä niin luxukselta... :D

Mutta palaillaan ekaks eiliseen. Kävin omin päin hallilla iltapäivällä. Ruffe teki osan VOI-luokkaa kisamaisesti. Häiriötä oli viereisen kentän aksaajasta jonka koira haukkui mennessään. Ruffen liikkeet:

Seuraaminen: Edisti hieman, muutamia senttejä. Lisäksi hypähtää sivuaskeleissa. Kontakti täydellinen. Kehupalkkaa.
Liikkeestä istuminen: Hyvä seuruu, istuminen olis saanut olla vähän nopeampi. Suullinen kehu.
Ruutu: Hyvä ruutuun meno, jäi aika eteen ja oikeaan reunaan. Maahanmeno hieman hidas. Hyvä vauhti sivulletulossa ja meni kymmenisen senttiä pitkäksi josta korjasi oikeaan kohtaan. Kehu ja muutama pyöräytys.
Metallinouto: Lähti innokkaasti noutamaan, nosti kapulan hyvin mutta pudotti noin puolivälissä. Kävi itse hakemassa sen uudestaan. Paljon nakkia palkaksi. Ei ehkä olis pitäny palkata kun kerran pudotti, mutta tätä on nyt vaan "pakko" vahvistaa hurjasti tässä vaiheessa ohjaajan mielenrauhan vuoksi.
Tunnari: Vein siis itse oman tikun (väärät oli valmiina) kun apparia ei ollut. Hyvä vauhti tikuille, hiukan banaani. Aloitti oikeasta reunasta, oma oli kolmas oikealta. Meni oman yli, palasi välittömästi takaisin ja nappasi sen suuhunsa. Hyvä palautus, perusasentoon hypyllä. Kehuja ja pari lihapullan palasta.
Kaukot: Ekalla kertaa palkkasin heti ekasta istumaan noususta. Sen jälkeen kaikki vaihdot. Tuli S-M siirtymässä pari senttiä eteenpäin, muuten hyvät. Pari lihapullan palasta.
Hyppynouto: Hyvä vauhdikas nouto. Kapula lensi aika vinoon, tuli vinosti hypyn kautta takaisin ja jäi hiukan vinoon eteen.

Kehääntulo ja liikkeitten välit oli melko hyvät, mutta saisi vielä enemmän ja aktiivisemmin olla minun kanssa nimenomaan nuo välit. Tehdessä hyvä vire ja ilme. "Kisamaisen" jälkeen tehtiin vielä metallinouto suorapalkalle ja leikittiin.

Gust teki ruutua kosketusalustalle (josta palkkaus namilla) ja muutaman kerran lelulle. En heittänyt lelua nyt kertaakaan ja jotenkin homma pysyy sillä tavoin paremmin kasassa ja ennakointi jää pois. Lisäksi treenattiin luoksetulon loppua, seisomaan jäämistä sekä paikallaoloa maaten.

Tänään siis lähdettiin kukonlaulun aikaan liikkeelle. Pääpaino oli Gustin treenissä. Liikkeet:

Seuruu: Ihan alkuun innoissaan painoi ja olisko tullu vähän ääntäkin (!), en ole ihan varma. Muutaman käännöksen jälkeen hyvää seuraamista. Satu teki hiukan häiriötä, ainoastaan "ruutuun"-käsky sai Gustin herpaantumaan puoleksi sekunniksi.
Luoksetulo: Suorapalkalle, ei ihmeempää, pirun kovaa tuo kaveri juoksee.
Nouto: Muuten hyvä, luovutuksessa pomppasi jotenkin parikymmentä senttiä taaksepäin kun otin kapulan suusta. Pitää muistaa kiinnittää huomiota tuohon.
Ruutu: Pari toistoa suorapalkalle. Jälkimmäisessä Satu vei lelun niin ettei Gust nähnyt.
Tunnari helpotettuna: Satu vei tikut. Väärät kasaan, oma aksan putkipainojen väliin piiloon. Gust meni suoraan piilolle ja otti tikun, lähti tuomaan, pudotti ja meni uudestaan haistelemaan. Ei koskenut kuitenkaan vääriin ja lopulta löysi omansa uudestaan. Toinen toisto siten, että kaikki tikut olivat painojen takana näkymättömissä, oma hiukan erillään muista. Meni suoraan omalle, nappasi suuhunsa ja toi. Satu kyseli, että haistelikohan se ollenkaan, vai ottaako vain erillään olevan tikun kun oli niin nopea ja varma. En tiedä, on kuitenkin tehnyt onnistuneesti myös "oikeaa" tunnaria. Pitää kokeilla.
Paikalla istuminen 1 min: Napin ja Gustin väli noin 2 metriä. Olin näkyvillä. Gust hätkähti kun Nappi liikahti mutta pysyi istumassa. Hiukan "outo" istumisasento, takajalat oli jotenki hassusti levällään.
Paikalla makuu 2 min: Olin näkyvillä ja kävin kerran palkkaamassa välissä. Maahanmeno ja pa-tulo evl-tyyliin. Maahanmeno hyvä, perusasentoon nousuun vaati kaksi käskyä. Tässäkin Gustin takajalat on "hassusti" hieman venytettynä eteenpäin, mutta niin se makoilee aina kotonakin. Toivottavasti iän myötäkin asento tulee "kauniimmaksi".
Liikkeestä seisominen: Tänään hyviä seisomaan jäämisiä. En tiedä, mikä aivopieru lie vaivannut kun edelliskerralla homma ei toiminut ollenkaan.

Ruffe kävi tekemässä hiukan seuruuta häiriössä. Kerran tipahti kontakti, muuten hyvin. Nakkiavulla treenattiin askelsiirtymistä pomppua pois. Ensin ruutu hetsaten ja sitten kokonaisena liikkeenä hyvin ja vauhdikkaasti. Myös maahanmeno oli hyvä, saattoi tosin ennakoidakin sitä. Yksi hyvä seisomaan jääminen ja pari luoksetuloa. Eka luoksari VOI-tyyliin. Siinä seisomasta liikkeelle lähteminen oli hiukan hidas, maahanmenon käskytin pari metriä minusta ja palkkasin siitä. Toinen luoksetulo suorapalkalle, jossa hyvä vauhti, ei ennakoinut stoppeja. Loppuun hauskaa leikkiä ja muutamia tolpankiertoja.

14. joulukuuta 2014

Treenikaveri!

Tänään aamulla jo kahdeksan aikaan automme nokka oli suunnattu kohti Vuokkoset Areenaa, HSKH:n treenihallia. Emme silti olleet ensimmäiset treenaajat, aamuvirkkuja näköjään löytyy.

Gust teki alkuun kisamaisen treenin:
Seuraaminen: Hyvä paikka ja kontakti! Ei edes tuijotellut ruutua tai muutamaa kentällä ollutta aksaestettä. Noin ALO-mittainen seuruu.
Liikkeestä maahanmeno: Hyvä seuruu, nopea maahanmeno, mutta oikea kyynärpää jäi sentin verran ilmaan. Ei ole siis valmis tämä vielä.
Luoksetulo: Pari loikkaa loppuun ja eteentulossa jäi hiukan liian kauas josta korjasi itse oikeaan kohtaan. Perusasentoon siirtyminen hyvä. Tätä myös treenattava paremmaksi.
Seuraaminen 2: Loppuun vielä pieni pätkä hyvää seuruuta, josta sai patukkapalkan.

Gust kesti hurjan hyvin pelkkää suullista kehua, siinä ei minkäänlaista ongelmaa. Kisamaisen jälkeen tehtiin vielä maahanmenoja, jotka olivat nyt hyviä. Sen sijaan seisomaan jääminen on hajonnut ihan kokonaan ja Gust tarjoaa mitä sattuu. Pääasiassa istumista, mutta myös muutaman kerran maahanmenoa. Tehtiin avustettuna muutamia onnistuneita toistoja, mutta nyt on selkeästi vahvistettava seisomista paljon. Ruutua tehtiin ensin suorapalkalle, sitten hyvä onnistuminen jonka kävin palkkaamassa lelulla ruudussa ja lopuksi vielä suorapalkalle. Tässä ei tänään minkäänlaista ongelmaa. Viimeisenä tehtiin aksasiivekkeen ympäri kiertoa, josta palkkasin kahdesti suoraan ja kerran stoppasin. Hyvä stoppi, josta palkka heittämällä taakse ja loppuun jonkun aikaa leikkiä.

Mietin kotiin ajaessa, että seisomaan jäämistä pitäisi ehkä kokeilla jonkun aikaa palkata heittämällä lelu etujalkojen väliin, eikä koiran taakse. Ehkä silloin Gustin ei olisi niin luontevaa tarjota istumista.

Ruffe oli taas ihan villinä halliin tullessa, hyppi ja piti jotakin haukuntapaista ääntäkin. Annoin pojan hillua :D Ruffen liikkeet:

Seuraaminen: edisti, plääh! Korjasin namiavulla. Peruuttaminen melko hyvä ja samoin peruuttamisen avulla tehdyt vasemmalle käännökset ja edestä perusasentoon tulo.
Kaukot: Jostain syystä ensimmäinen M-I on edelleen vaikea vaikkei ollut juuri häiriötäkään. Tein useamman jätön ja palkkasin kun nousi ekalla käskyllä. Muuten hyvät siirtymät.
Ruutu: Alkuun normisti, loppuun 2 toistoa suorapalkalle. Jäiköhän tuijottamaan palkkaa, minusta nimittäin himmaili suorapalkalle mennessä, vaikka toki laukalla menikin. Ei oikein auttanut, vaikka otin kiertämisen kautta jälkimmäisen.
Zeta: Hyvät jäävät, seuruu edelleen hiukan liian edessä. Palkkasin jokaisesta jäävästä.

Tässä vaiheessa saatiin seuraa evl:ssä kisaavasta springerspanieliuroksesta ja mentiin viereiseen kehään tekemään paikallaolot.
Istuminen 1 min: Jäin näkyville. Istuminen hyvin, mutta liikutti molempia etutassuja kun kävelin koiran luo. Lähestymistä on siis treenattava.
Paikalla makuu 3 min piilossa: Kurkittiin koiria piilon raosta. Jouduin kerran piilosta huomauttamaan Ruffea kun nenä oli mennä maahan ja toisen kerran kun jäi tuijottamaan n. 5 sekunniksi ovesta sisään tullutta ihmistä. Kehuin piilosta 3-4 kertaa kun makasi hyvin. Ruffen paikallaoloon olen aika tyytyväinen, asento on ryhdikäs eikä juurikaan päätänsä kääntele.

Paikkisten jälkeen leikittiin Ruffen kanssa palloilla ja frisbeellä jonkun aikaa ennen autoon menoa.

Taidettiin myös saada ihan vakkari treenikaveri kyseisestä spanielista ja sovittiin aamutreeneistä kerran pari viikossa jatkossakin. Hienoa, että näin päästään pikkuhiljaa sisään porukkaan täälläkin!

11. joulukuuta 2014

Muutto

Olemme muuttaneet Jyrinkylän omakotitalostamme Keravalle rivitalokaksioon. Ruffe oli alkuun  hämillään, ja alun jälkeen aika väsynyt monta päivää. Gust sen sijaan piti pakkaamisen keskellä huolta, että ruokasäkki ja tennispallot tulivat mukaan ja oli sillä tyytyväinen.
Ruokasäkki- ja leluvahti
Keskellä muuttohässäkkää kävin takareisileikkauksessa ja liikun nyt lyhyin askelin. Sentään pääsen liikkumaan ja voin hiukan treenaillakin poikien kanssa. Tosin aksa ei varmasti ole kunnolla mahdollista kuin 3-4 kuukauden päästä vasta. En myöskään uskaltanut ilmoittaa meitä tokokokeeseen, kun en tiedä tarkasti milloin pystyn kävelemään kunnolla.

Gust täytti 1 vuotta 7.12. Juhlia vietettiin perhepiirissä palloa heitellen, herkkuja syöden ja päivänokosia ottaen.
Gust 1 v.
Viime viikko kului itselläni leikkauksesta toipuen, mutta tällä viikolla ollaan vähän taas treenattukin. Itse en voi ajaa vielä autoa, mutta Samuli on kahdesti kuskannut meidän HSKH:n treenihalliin, Vuokkoset Areenalle. Ruffen kanssa ollaan tehty ohjattua, etenkin vasenta, joka on ollut epävarma. Merkki on parantunut huimasti ja kapulat ovat löytyneet. Häiriötä (esim. leluja) Ruffe ei vielä liikkeessä kestä. Opetin Ruffelle myös seuruussa askeleet taaksepäin. Tai no, koira osasi peruuta-käskyllä homman opettamattakin. Peruuttamisen avulla olen myös yrittänyt parantaa Ruffen edestä perusasentoon tuloa ja täyskäännöstä vasemmalle. Näyttäisi toimivan ja saattaa olla, etten nyt saksalaista käännöstä otakaan käyttöön. Ruffen tunnari on ollut 100 % varma alustasta riippumatta. Tänään Ruffe teki myös aksan keppejä ja hienosti tekikin. Vauhti on nyt kova ja tekniikka sekä kropankäyttö hyvä (kauhoo). Erityisen ilahtunut olen Ruffen motivaatiosta: liikkeeseen on tullut lisää voimaa, häiriönsieto parantunut, kentälle meno on hallitumpi ja liikkeiden välit ovat nyt myös hyvät. Yritetään jatkaa tällä tiellä.

Gustin kanssa ollaan tehty jääviä, hyppyä, ruutua, noutoa, luoksetuloja, stoppeja, kaukoja ja hiukan seuruuta. Gust tuppaa jäämään silmästään kiinni mm. ruutuun, hyppyesteeseen ja noutokapulaan etenkin kun käy kovin kierroksilla. Ollaan yritetty siihen löytää ratkaisuja, ennenkuin pienestä asiasta tulee iso ongelma. Gustin kaukot ovat kehittyneet. I-M-I sujuu parin metrin etäisyydeltä ja M-S-M on myös aika hyvä. I-S-I:ssa S-I on hyvä, mutta I-S:ssa pompahtaa helposti koko koira eikä pelkästään etujalat. Tunnaria ollaan tehty useampi kerta jo "ihan oikeasti" siten, että oma on ollut väärien tikkujen välissä. Varsinaisia virheitä ei ole tullut, ainoastaan pari kertaa kärsimättömästi tönäissyt yhtä tai kahta väärää tikkua. Mielentila liikkeeseen on kuitenkin melko hyvä, joten en ole huolissani.

Lopuksi varustehankintaa. Tilasin Icebugin Aurorat liukkaita kelejä varten. Alkutuntuma jalkaan on hyvä, toki todellisuus paljastuu vasta kun pääsee joskus ensi vuoden puolella niitä kunnolla kokeilemaan. Nastoja on pohjassa vähintään riittävästi, luulisi pitävän. Aiemmin syksyllä ehdin jo hankkia videokameran GoPro Hero 3+ (olenkohan jo siitä kertonut...) ja muutamat treenit olen kameran käyttöä opetellessa videoinut. Parannettavien listaan menneitä asioita olen videolta huomannut, joten hukkaan ei mennyt tämä hankinta. 
Aurorat ja GoPro

Uunon juhlat

Lauantaina 29.11. päästiin juhlistamaan Uunon upeaa tokovuotta ja hienoa riviä ykköstuloksia sekä Suomessa että ulkomailla. Bileet pidettiin Forssassa paikallisen palveluskoirayhdistyksen lämpimässä hallissa. Tarjolla oli monenmoista herkkua ja juomaa, sekä tietenkin tokotreenejä.

Koiria oli melko paljon, mutta hyvin mahduttiin vuorollamme treenaamaan 2-3 koiraa yhtäaikaa. En muista enää mitä kaikkea tehtiin, mutta ainakin pidettiin hauskaa. Ruffen ja Gustin lisäksi sain treenata myös Marikan Zaggalla, joka yllätyksekseni lähti innoissaan kanssani kentälle. Sovittiin myös Minnan kanssa, että ruvetaan käymään kimpassa Oilin luona Lahdessa treenaamassa. Ekat treenit on jo kalenteriin merkittykin. Odotan kovasti.


18. marraskuuta 2014

VarPS SM-ryhmän koulutuksessa

Viime sunnuntaina ahtauduttiin Einin ja Seijan sekä Polan, Grimmin ja Gustin kanssa Citikkaan ja huristettiin VarPSille Minnan, Reetan ja Satun oppiin. Koulutuksessa oli 12 koirakkoa ja halli oli jaettu kolmeen pieneen kenttään (ensin puoliksi ja sitten vielä toiseen päätyyn pieni tila). Vilskettä ja häiriötä siis riitti. Treeniaikaa oli 3 x 10 minuuttia + paikallaolot.

Ensimmäinen setti oltiin Gustin kanssa Reetan opissa ja teemana luoksetulon loppu. Gust on siis namilla jäänyt liian kauas minusta ja olen sitä lelulla korjannut noin viikon ajan. Nyt eteentulo toimi namillakin hyvin ja otettiin luoksetuloja erilaisilta matkoilta. Opetettiin myös Gust koskemaan kevyesti leuallaan minuun. Tosin Reetta varoitti, ettei se hänen koirallaan toiminut, mutta ainahan voi kokeilla. Muuta ei sitten ehdittykään.

Toisessa setissä tehtiin Satun kanssa ruutua. Huhheijaa että sitä vauhtia riitti, aivot oli narikassa ja Gust teki taas liikettä kaksiosaisesti  (ensin pysähdys liian eteen ja siitä korjaus oikealle paikalle). Korjattiin se tekemällä muutamia toistoja ihan ruudun läheltä ja kävin palkkaamassa namilla. Loppuun saatiin pari hyvää toistoa tuolin kiertämisen kautta. Ensimmäisellä kerralla Gust tosin lähti kiertämään kenttää jakanutta aitaa, mutta tajusin sen onneksi riittävän nopeasti ja sain kutsuttua sen takaisin. Sen jälkeen Satu toimi liikennepoliisina ja kävi hiukan viittomassa Gust-ohjuksen oikealle kiertoradalle. Satu kuitenkin huomautti, että hiukan liian aikaisin Gust ruudussa kääntyy vaikka oikeaan paikkaan päätyykin. Tätä korjataan nyt kotona asettamalla kosketusalusta takaisin ruutuun. Tarvittaessa jatkossakin kosketusalustan voi palauttaa sinne, kun tuota ilmassa kääntymistä alkaa ilmetä.

Viimeinen setti tehtiin Minnan ohjauksessa. Näytin Gustin kaukot ja hyvin takajalat pysyivät paikallaan kaikissa siirtymissä. Minna sanoikin, että on ihmeellistä että Gust pystyy vaihdot tekemään, kun on niin hektinen kaveri. Samaa minäkin olen ihmetellyt alusta asti... Kaukoissa ei ollut korjattavaa, joten ehdittiin tehdä myös seuruuta, jossa Gust teki todella hyvät täyskäännökset sekä oikeaan että vasempaan. Seuruusta Minna sanoi, että kovin vietereillä Gust kulkee ja olisi hyvä jos saisin sitä hiukan rennommaksi, ettei mene koira jumiin kun matkat pitenevät. Viimeiseksi tehty ALO-hyppy olisi ollut varmaan kympin suoritus.

Loppuun tehtiin paikallaolot. Gust oli Tyynen ja Grimmin välissä. Ensin luoksepäästävyys, jossa Gust pysyi hyvin istumassa. Sen jälkeen hyvä paikallaolo, jossa Gust oli skarpin, mutta kuitenkin rauhallisen näköinen.

Kotiin tultuamme ajettiin Ruffen kanssa JoAn hallille, jossa tein EVL-ruudun kisamaisesti. Muuten oikein hyvä, mutta maahanmeno olisi saanut olla nopeampi. Tehtiin myös EVL-luoksetulo kisamaisesti ja siinä seisomaan jääminen aavistuksen valui, maahanmeno oli hyvä. Zetasta tein ainoastaan istumaan jäämistä ja maahanmenoa. Ei huomautettavaa niissä. Treenattiin sen jälkeen muurin tolppia kierrättämällä seisomaan jäämistä ja Ruffe teki hyviä toistoja. Seuruussa harjoiteltiin täyskäännöstä ja lopuksi tehtiin pari suoraa luoksetuloa.

Maanantaina pojat pääsivät Grimmin kanssa 1.5 tunnin metsälenkille. Olihan taas kivaa kun saatiin seuraa lenkille.

Tänään tiistaina hilluttiin pihalla. Ensin Ruffe teki ruutua ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Palkkana lumipalloja. Koirahan kuumui ihan kamalasti ja muutaman kerran lähti kiertämään tuijaryhmää, vaikka olin käskenyt ruutuun. Ei ihan pysynyt ajatus mukana... Seisomaan jäämiset olivat todella hyviä ja palkkasin jo stopeista. Luoksetulossa aavistuksen jäi kyttäämään lumipalloa, mutta ihan kohtuuhyvä luoksari se silti oli.

Gust teki ruutua kosketusalustalle (muovirasian kansi). Se toimii kyllä hyvin. En tiedä, miksi en Gustilla ole alustaa juuri käyttänyt, vaikka Ruffe on sillä opetettu. Ruututreenin jälkeen tehtiin tunnari, jossa ensimmäisessä oma oli väärien takana puoliksi lumella peitettynä ja toisessa oma oli näkyvillä väärien sivulla. Molemmat toistot hyvät. Gustilla alkaa olla kiva asenne tunnariin. Se malttaa haistella hyvin ja vaikka on innokas, niin ei yhtään liian kiihkeä. Palautus on myös hyvä, eikä ole kertaakaan pureskellut tikkua.

Myöhemmin illalla hilluttiin molempien kanssa pihalla vielä lisää. Ruffen kanssa leikin ilman leluja Gustin juostessa ympäriinsä pehmolelu suussa. Olipahan hauskaa ja tällä tavalla pystyy leikkimään molempien kanssa yhtäaikaa.

Loppuun kuva suunnistuskoira Ruffesta, joka oppi vuosi sitten kesällä juoksemaan rastilipulle aina kun sellaisen jossain näkee (tai haistaa).
Tämmösissä maastoissa lenkkeiltiin pari viikkoa sitten Perniössä.
Rastibongari

12. marraskuuta 2014

Harmittava takaisku

Maanantaina lähdin ajoissa töistä ja kävin poikien kanssa ensin hallilla tokotreenissä ja sen jälkeen tunnin juoksulenkillä. Molemmilla oli treenien teemana luoksetulo. Stoppeja varten asettelin 2 mutkaputkea n. 10 metrin päähän toisistaan. Ensin Ruffe juoksi putkesta toiseen ja välillä stoppasin seisomaan tai maahan. Sen jälkeen tehtiin pari suoraa luoksetuloa lelupalkalle sekä kaukaa että läheltä. Sitten VOI-luoksetulo, jossa sekä seisominen että maahanmeno olivat hyvät ja myös vauhti oli hyvä. Ennakoinnin kitkemiseksi tehtiin vielä 2 suoraa luoksetuloa, toinen kaukaa ja toinen läheltä. Hyvä vauhti molemmissa. Loppuun treenattiin seuruun täyskäännöstä ja niistä tuli kivan sähäkät. Hyvä treeni.

Gust teki eteentuloja sekä läheltä että hieman kauempaa. Palkkana mahani "päällä" ollut lelu, jonka sai JES-sanasta ottaa. Aika nopsaan ymmärsi ja eteentulot olivat minusta parempia kuin namipalkalla. Sen jälkeen tehtiin kaksi suoraa luoksetuloa pitkältä matkalta suorapalkalle. Ensimmäisen vapautin puolivälissä, jälkimmäisen vasta noin 3 metrin päässä itsestäni. Jälkimmäiseen tuli pari "saalisloikkaa", ne pitäisi saada pois. Mielenkiintoista nähdä, auttaako tuo eteentuloista lelulla palkkaaminen, kun loppuviikosta yhdistän liikkeen. Gust juoksi myös putkirallia ja teki pari hyvää stoppia. Liikkeestä maahanmenossa ensimmäinen oli hivenen vajaa, en palkannut. Seuraavat pari toistoa olivat hyviä ja niistä namipalkka. Loppuun tehtiin ALO-hyppy yli agilitymuurin (medi). Hieno loikka ja napakka seisomaan jääminen. Palkkasin jo siitä.

Tiistaiaamuna piti tehdä ensin lyhyempi juoksulenkki ja sen jälkeen käydä pikaisesti hallilla treenaamassa Ruffen kanssa keppejä. Vaan toisin kävi. Pojilla oli hurja vauhti päällä, etenkin Ruffe spurttaili vähän väliä innoissaan edestakas ja joka suuntaan. Aivan lenkin lopussa se sitten vahingossa juoksi sivusta päin jalkojani. Yritti väistää, muttei aivan ehtinyt, kun minäkin siis juoksin. Aika harmiton törmäys, mutta sattui ihan karmeasti vasempaan takareiteen. Nyt ei pysty kunnolla kävelemään ja etenkin istuminen on vaikeaa. Magneetti on varattu torstaille ja perjantaina lähden kuvien kanssa Helsinkiin Tulikouran juttusille. Toivottavasti ei mikään ole rikki, mutta pahoin pelkään että on. Tämän tiistai-illan odotettu aksatreeni jää nyt joka tapauksessa väliin, enkä ihmettelisi vaikka jäisi pari seuraavaakin viikkoa. Mutta toivottavasti koen ihmeparanemisen ja viikonloppuna törmäys olisi muisto vain...

Kun olen jalkapuolena, ollaan tehty kotitokoja. Gust teki tunnarin siten, että oma oli lehtien alla piilossa väärien tikkujen keskellä. Toisella kertaa oma oli puukeppi, joka oli näkyvillä väärien tikkujen välissä. Molemmat toistot oikein onnistuneet, haisteli hyvin, ei koskenut vääriin tikkuihin, otti oman heti kun kohdalle sattui ja palautti yhtään epäröimättä. Gustin kanssa ollaan myös jatkettu eteentulon harjoittelua ja lelupalkkauksella taidetaan nyt päästä eteenpäin. Myös puu- ja metallikapulan pitoja ja luovutusta ollaan treenattu. Ruffe on myös tehnyt tunnaria, vauhtiluoksetuloja, metallikapulan pitoja sekä noutoja ja voi/evl kaukoja n. 5-6 metrin etäisyydeltä. Kaukoissa se on edistynyt huimasti, eikä tarvitse enää aputyynyä takajalkojen alla, vaikka se välillä muistuttamassa onkin ollut. Aamutreenit ja iltatreenit kotipihalla, aikaa kuluu yhteensä 10-20 minuuttia, koirilla on hauskaa, ja kehitystä tapahtuu.

8. marraskuuta 2014

Kisatreeni

Torstaina ajeltiin ensimmäisen muuttokuorman kanssa äidin luo Perniöön. Matkalla käytiin katsomassa tulevaa vuokra-asuntoamme Keravan Keinukallion kupeessa. 63 neliötä rivitaloa ja pikku piha, se saa nyt vuodeksi riittää. Hyvät lenkkimaastot lähtevät melkein rappusilta, Ojankoon treenihallille on lyhyt ajomatka, eikä töihinkään kestä ajella kuin noin 20 minuuttia. Siinähän ne tärkeimmät.

Tänä aamuna lähdettiin Perniöstä Ruffen kanssa Veikkolaan möllitokoon. Osallistujamäärästä johtuen kukin sai valita paikkamakuun lisäksi neljä liikettä. Me teimme Ruffen kanssa AVO-luokasta seuruun, liikkeestä maahanmenon, kaukokäskyt ja viimeisenä noudon. Koska muita alempien luokkien koiria ei ollut, osallistuttiin VOI-paikkamakuuseen.

Seuraavassa omat ja tuomarin huomiot:
Paikallamakuu, Ruffe labradorinnoutajan ja bordercollien välissä:

Ruffe reagoi liikkuriin sen verran, että pudotti kontaktin liikkurin kysyessä ovatko ohjaajat valmiit. Meni kuitenkin heti käskystä maahan, mutta etujalat olivat hiukan eriaikaiset ja jäi hiukan banaaniksi. Toimiston ikkunan läpi pystyi seuraamaan koiria ja Ruffe näytti hiukan reagoivan ääntelevään labradorinnoutajaan kääntämällä päätä ko. koirasta poispäin. Laski pään myös kerran maahan, en tiedä meinasiko haistella mattoa vai miksi niin teki.

Tuomari: Hyvä maahanmeno ja istumaan nousu. Kerran laittoi pään maahan, nosti melkein samantien sen ylös. Hyvä, rauhallinen paikkamakuu.

Seuraaminen:
Minusta tuntui, että saattoi hiukan poikittaa alkuun, mutta en ollut tietenkään varma kun en koiraa juuri nähnyt. Kaavio meni kahdesti lähes päin seinää, mutta sekin selvitettiin hyvin. Minusta jälkimmäisessä "seinään kulkemisessa" Ruffe tipautti puoleksi sekunniksi kontaktin. Saatiin myös "kisakavereilta" jälkeenpäin kehuja tarkasta seuruusta, joten kaipa se sitten oli hyvä.

Tuomari: Hyvä, erittäin siisti seuraaminen ja hyvä kontakti. Ohjaaja voisi kävellä hiukan ripeämmin, saattaisi näyttää vielä paremmalta kun koira saattaisi pystyä ravaamaan.

Liikkeestä maahanmeno:
Lähti liikkeelle jo "sivu"-käskystä. Maahanmeno ei ihan paras mahdollinen, muttei huonokaan. Perusasentoon tulo hyvä.

Tuomari: Hyvä maahanmeno. Perusasentoon käskyssä ohjaaja nytkäytti hieman hartiaansa.

Kaukokäskyt:
Koira jätettiin selin yleisöön, pari metriä kehän laidasta. Matka oli todella pitkä, varmaan 10 metriä. Juuri ennen ensimmäistä istumaannousua takana joku teki luoksetuloa ja heitti vinkupallon koiralle. Ruffe otti pahasti häiriötä eikä reagoinut istu-käskyyn. Menin lähemmäs, noin 5 metrin päähän. Siitäkin jouduin käyttämään kaksi käskyä, jotta Ruffe nousi. Ensimmäinen maahanmeno oli hidas. Jatko paremmin takana jatkuvasta häiriöstä huolimatta.

Tuomari: Häiriö takana häiritsi selvästi koiraa pahasti. Istumaannousut hiukan vajaat, ensimmäinen maahanmeno hidas, kuunteli varmaan yhä takana leikkivää koiraa.

Nouto:
Pysyi istumassa heitettäessä eikä ennakoinut liikkurin käskyäkään! Jee!!! Jäi tuijottamaan kapulaa. Hyvä vauhti mennen tullen, siisti kapulan nosto ja palautus. Kapula lensi vinoon ja eteentulo oli myös vino. Perusasentoon tuli hypyllä ja hiukan heilahdin Ruffen osuessa hiukan minuun.

Tuomari: Koira ei ottanut katsekontaktia heiton jälkeen. Hyvä vauhti mennen tullen, vino eteentulo. Vahva perusasentoon tulo. Ohjaaja nytkäytti hiukan hartiaansa koiran tullessa perusasentoon.

Tuomarin yleiskommentti: Hieno, kiva koira. Tekee innokkaasti töitä ohjaajalle. Palkkautuu hyvin myös sosiaalisesti.

"Kisamme" jälkeen tein vielä kaukokäskyt uudestaan Ruffen selkä seinää kohti. Nyt ei ollut mitään ongelmaa, vaikka samalla alueella oli muita koiria verryttelemässä ja valmistautumassa omaan suoritukseensa. Tuota takana olevaa häiriötä pitää siis harjoitella.

5. marraskuuta 2014

Voihan takaakierto

Maanantaina Gust oli oman aksaryhmänsä treenissä. Tehtiin 4 esteen rataa (mutkaputki ja 3 hyppyä) joista viimeiseen väliin ohjaaja yritti väkertää jotain valssintapaista. Gustilla on vain yksi vaihde (täyttä eteen), joten kiire oli tulla, vaikka pystyn sen aika kaukaa putkeen lähettämäänkin. Rimat pitäisi nostaa hiukan ylemmäs, nyt ne olivat 20 cm ja käytännössä koira vaan juoksee läpi. Loppuun tehtiin matalaa puomia namikupille. Pari kertaa onnistui hyvin, mutta sitten alkoi hiukan maltti loppua. Puomi on varmaan Gustin mielestä tylsä juttu, kun siitä ei tuu ees lelupalkkaa. Ei jaksa keskittyä ja nopeampaahan se on juosta kun pomppaa vaan maahan. Treenin jälkeen käytiin Grimmin ja Pikin kanssa lenkillä. Vauhtia riitti pimeässäkin.

Ennen Gustin treenejä käytiin tekemässä Ruffen kanssa juoksukontaktiharjoitus. A-este oli nyt osana pientä rataa. Hyvin sujui siihen saakka, kunnes Jari tuli seisomaan A:n sivuun n. 1-2 m päähän esteestä. Ruffe ei ottanut ensimmäistäkään kontaktia enää, vaan hyppi reippaasti liian ylhäältä pois. Jari meni kauemmas, jolloin kontaktit taas onnistuivat. Hetken ihmeteltiin, mutta varmaan vieras ihminen esteen sivulla aiheuttaa sen, että Ruffelle tulee kiire, eikä malta juosta alas asti. Kiire minne? Ehkä suorapalkalle, joka odotti n. 6-7 metrin päässä esteestä. Eli tähän hommaan tarvii näköjään treenata häiriö erikseen, jos ilman tuota suorapalkkaa lopputulos on sama - voi jippii...

Tiistaina oli Ruffen aksaryhmä. Minä olin myöhässä treeneistä, joten ensi töikseni jouduin tekemään 10 rangaistuspunnerrusta. Onneksi armahdus kävi viiden jälkeen :D Puolustukseksi pitää sanoa, että luulin treenien alkavan klo 18, mutta ne alkavatkin 17.40. Minulle on vaan unohdettu kertoa asiasta kun vaihdoin ryhmään kesken kauden.

Rata oli tämmöinen (kuva: Tuomas Haverila):


Alku oli meiltä hieno. Tuomas yllytti kokeilemaan lähtöön ohjausta, jossa kävelin putkelle 4 asti, annoin Ruffelle luvan lähteä ja pienillä kropan heilautuksilla ohjasin sen yli esteiden 2 ja 3. Wau! En ois ikinä uskonu että toimii, mutta Ruffe luki ohjaukset todella hienosti ja meni sujuvasti. Esteellä 5 takaakierto-persjättö ei ekalla kerralla toiminut. Ruffe oli karata suoraan A:lle (ylläri...?). Toinen kerta toden sanoi ja päästiin eteenpäin. A:n kontaktista suorapalkka ennen putkea, sujuvat kepit ja kivasti aina esteelle 13 asti. Siitä muodostuikin meidän kompastuskivi. Jos jäin esteen taakse, Ruffe teki sen takaakiertona. Jos tein esteelle 12 saksalaisen ja menin kuvasta katsottuna esteiden 12 ja 13 "yläpuolelle" ohjaamaan, sain Ruffen menemään esteen 13 oikein, mutta sen jälkeen se teki esteen 14 takaakiertona. Samoin esteen 15. Tätä jumpattiin, mutta en taidettu kertaakaan tehdä kaikkia kolmea estettä oikein, tai jos tehtiin, niin ei se ainakaan sujuvaa ollut. Pöytä oli seuraava hankala kohta. Siinä piti ihan kunnolla jarruttaa koiraa edestäpäin, jottei se liukunut samantien yli ja alas. Ja kun kerran takaakiertojen makuun oltiin päästy, niin Ruffe teki myös esteet 19 ja etenkin esteen 21 takaakiertona vaikka melkeinpä mitä tahansa olisin tehnyt. Ohjasin kyllä itsekin väärin, huomasin sen meidän jälkeen vuorossa olleiden Sadun ja Viirun menoa katsoessani.

Ja niin kuin olen ollut innoissani menossa kisoihin, ostanut lisenssin ja ilmoittautunut... Ja sitten me ruvettiin sössimään ja tekemään takaakiertoja ihan urakalla. Vieläköhän vois jänistää ja perua sen ilmoittautumisen? Satu tosin yritti lohduttaa, ettei ykkösluokassa ole tämmösiä ratoja. Entäpä jos onkin joku välistäveto, tuomarikin on kuulemma maailmanmestari!?!

Tänään palattiin mukavuusalueelle ja käytiin tekemässä poikien kanssa lyhyet tokotreenit. Gust teki ALO-seuruun ja hyvin tekikin. Sen jälkeen ALO-seisomaan jääminen, missä hiukan silmäkulmasta näytti, ettei stoppi olisi ollut niin terävä kuin yleensä, mutta en ole varma. Varmistelin kuitenkin ja tehtiin muutama toisto, jossa palkka tuli pelkästä stopista. Harjoiteltiin myös seisomisen kestoa ja eteentuloja namipalkalla. Loppuun ruutu, joka oli aivan täydellisen hyvä. Todella kova vauhti ja hieno stoppi. Siihen oli hyvä lopettaa.

Ruffe teki ruutua aksaesteen ympäri kierrätettynä, ihan hyviä toistoja, joista kolmas oli huippuhyvä. Se pitäs saada nyt siirrettyä ensimmäiseksi, kun kisoissa ei saa tehdä noita kahta lämmittelysuoritusta... Treenattiin myös ruudussa maahanmenoa, saa nähdä ennakoiko sitä seuraavalla kerralla. Sen jälkeen AVO-seuruu, missä kontakti pysyi hienosti ja alkua lukuunottamatta paikka oli hyvä. Ihan seuruun alku oli huono, Ruffe edisti reippaasti, mikä saattoi johtua siitä, että oma pääni ei ollut pystyssä vaan katsoin koiraa. Kun korjasin itseni, korjaantui koiran paikkakin. Seuruun jälkeen nouto, jossa ekalla kerralla lähti ennen käskyä. Annoin tuoda kuitenkin ja tehtiin liike perusasentoon saakka. Ei olisi ehkä pitänyt... Seuraavallakin toistolla lähti ennen aikojaan, kutsuin takaisin ja hain itse kapulan. Sen jälkeen heitin kapulan, tehtiin pikku pätkä seuruuta ja sitten pyysin tuomaan. Vapautin ennen luovutusta. Loppuun vielä yksi heitto, käskystä noutamaan ja vapautus ennen luovutusta.

Kovasti ollaan pakattu (lähinnä Samuli on..) ja huomenna lähtee ensimmäinen muuttokuorma, joka päätyy äitini nurkkiin säilöön. Aika väsyneitä ollaan, onneksi ei vuosien varrella ole kertynyt paljoa tavaraa kaappeihin. Muuttoa varten pitäs ottaa vähintään parin viikon loma.

1. marraskuuta 2014

Pyjamabileet

Perjantaiaamuna käytiin pikaisesti aamun juoksulenkin jälkeen hallilla. Ruffe teki Tuomakselta saatua pujotteluasennon mataloittamistreeniä (mutkaputki - 6 keppiä - mutkaputki - 6 keppiä, jne.) hyvin lyhyillä esteväleillä. Gust meni muutaman kerran "puomin", joka oli aseteltu pöytien varaan.

Iltapäivällä Eini toi Grimmin yökylään. Käytiin kävelemässä vajaan 2.5 tunnin metsälenkki, mutta väärässä olin kuvitellessani energian katoavan siihen ja rauhan astuvan taloon. Pojat jatkoivat painimista ja rallattelua enemmän ja vähemmän koko illan. Etenkin Grimm halusi ottaa kaiken irti kavereistaan sekä Samulista, jonka sylissä se istui pitkän aikaa.

Yö nukuttiin hyvin ja aamulla jatkettiin klo 7 alkaen. Hiukan vajaa kolme tuntia koirat juoksivat pitkin pihaa. Gust ja Ruffe opettivat Grimmille hippaleikin kodan ja tuijaryhmän ympäri, eikä sitä saanut loppumaan edes aidan takana räkyttävät naapurin koirat. Leikki jäi varmaan hiukan kesken, mutta oli lähdettävä viemään Grimm kotiin.

JoAn pentukurssin tutustumiskerta maastolajeihin oli tänään. Meitä oli 4 ohjaajaa ja vedettiin viidelle pentukurssilaiselle alkeita hausta, esineruudusta ja jäljestyksestä. Sen jälkeen pennut pääsivät kulkemaan raunioradalle erilaisille pinnoille. Ja yksi koira kokeili myös viestiä. Olipahan hauskaa! Itse vedin jäljestystä ja kaikki koirat, italianvinttikoirasta sakemanniin tekivät hienosti töitä. Myös kaikki koirien ohjaajat vaikuttivat innostuneilta ja kyselivät jo, missä seuroissa maastolajeja voisi täällä Joensuussa harrastaa. Ei se aina paljoa vaadi. Tässä tapauksessa 4 vetäjää ja pari tuntia aikaa.

Tässä oli ennen hieno vanha mäntykangas, nyt neliökilometri hakkuuaukkoa...
Grimm pölli tyynesti Gustin luun. Ei auttanu murinat, pöhinät eikä karvojen nostelu.
Grimmin vakioilme :D
Onko sukulaisissa samaa näköä?

30. lokakuuta 2014

Metallikuuri

Ruffen metallinouto on edelleen ollut epävarma, kapula saattaa kolista suussa. Mihinkähän se olisi parantunutkaan kun ei ole treenattu. Nyt aloitettiin tehokuuri, jonka aikana toivottavasti metallinoudosta tulee taas kiva liike. Aloitettiin alkuviikosta sisällä kotona sillä, että kapula oli olohuoneen lattialla, minulla lihapulla kädessä ja odotin kunnes Ruffe nostaa kapulan. Keskiviikkona jatkettiin JoAn hallilla. Tehtiin ensin pätkä seuruuta, liikkeestä maahanmeno ja AVO-kaukot pelkästään sosiaalisella palkalla. Sen jälkeen kahdesti metallinouto, josta palkaksi puoli rasiaa kissan märkäruokaa ja vielä frisbeen heittelyäkin. Jälkimmäinen oli hyvä, nopea nouto, jossa kunnon tiukka ote kapulasta. Eini sanoi, että Ruffella oli kaikkiaan hyvä draivi tekemiseen, sekä alun palkattomuustreenissä että jälkimmäisessä metallinoudossa.

Gust teki noutoa, seuruuta, eteentuloja, luoksetulon ja ALO-hypyn. Eteentulot on vinoja. Noudon palautuksessa eteentulo on parempi, mutta ei siinäkään riittävän hyvä. Ote kapulasta sen sijaan on tiukka ja pito varma. Joten nyt eteentulokuuri, niin saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla kuntoon. ALO-hyppy on melkoinen sammakkoloikka, mutta hienosti pikkumies jää seisomaan esteen taakse. Käytännössä valmis liike, vaikkei oikeastaan olla edes treenattu sitä kokonaisena ikinä ennen.

Treenien jälkeen käytiin Einin ja Grimmin kanssa lenkkeilemässä ja puhuttiin, että olisi satsattava pienikokoiseen videokameraan ja jalustaan. Niin paljon tulee treenattua yksin tai itsenäisesti, että kaikenlaisia virheitä saattaa tulla, kun kukaan ei ole kommentoimassa. Auttaisi, jos edes treenin jälkeen nopsaan kävisi tekemisensä läpi. Vinkkejä hyvistä kameroista kaivataan!

Tänään torstaina treenailtiin Ruffen ja Gustin kanssa kolmistaan. Ruffe teki merkki-ruutua ja ruutu oli nyt hyvä. Hiukan voimakkaampi saisi merkille meno olla heti alkuun. Nyt se oli sitä vasta kolmannella toistolla, ensimmäinen vaikutti epävarmalta eikä toinenkaan ollut niin hyvä kuin voisi olla. Täytyy vaan uskaltaa jättää palkkaamatta huonot toistot ja pitää kriteereistä kiinni paremmin. Ruudun paikka löytyi hyvin joka kerta, joten siinä ilmennyt epävarmuus alkaa olla hävinnyt. Tehtiin myös seuruuta ja yksi vauhdikas luoksetulo suorapalkalle. Loppuun taas metallinouto. Heitin kapulan ja se jäi pystyyn. Ruffe säntäsi käskystä hakemaan, mutta ei millään ymmärtänyt miten tuossa asennossa olevasta metallista saisi otteen. Hetken yritti ja alkoi sitten hyppiä ja haukkua kapulan ympärillä. Voi pyhä jyssäys... :D Uusittiin liike, kapula jäi nyt oikeaan asentoon ja nouto oli nopea ja oikeastaan tosi hyvä. Palkaksi taas kissanruokaa. Loppuun leikkiä ja autoon, hyvä treeni!

Gust teki ruutua. Muutama hyvä toisto ja vaihteeksi yhtä monta huonoa, joissa Gust käytännössä joka kerta kääntyi ruutunauhan päällä ja korjasi sitten itsensä oikeaan kohtaan. Pikkuhiljaa kuitenkin edistytään, ja on ollut useita treenejä kun epäonnistumisia ei ole tullut yhtään. Palkkausta voisi miettiä, lelun heitto ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Mutta toki näitä heikompia treenikertoja vaan tulee välillä, sille ei voi mitään. Ruututreenin jälkeen tehtiin seuruuta, jossa jouduin puuttumaan lievään edistämiseen hidastamalla omaa vauhtiani tai pysähtymällä. Gust osaa korjata itsensä oikeaan kohtaan, tietää missä pitää olla, mutta malttia vaan hiukan puuttui. Kun oikea kohta löytyi, tehtiin takapäänkäyttötreeniä ympyrää vasemmalle kulkemalla ja käännöksiä tekemällä. Loppuun tehtiin eteentuloja ja yksi kokonainen nouto. Eteentulot olivat pienillä käsiavuilla suoria ja noudon palautus oli hieno.

Treenien jälkeen lähdettiin pilkkopimeään metsään Mertalammelle. Kuvassa Ruffen punainen ja Gustin keltainen valo.



28. lokakuuta 2014

Ruffelle kehuja

Tänään aksassa tehtiin hieman piirroksesta muunnettua rataa. A-este ei ollut käytettävissä, niin sen tilalle tuli keinu ja putki siirrettiin kulkemaan piirroksesta katsottaessa keinun alapuolelle. Tuomaksen vinkkien mukaan esteelle 4 tehtiin vastakäännös, kasille lähetys kepeille ja sitten persjättö - niisto ysille, kymppi vastaanottovalssilla. Esteelle 13 vastakäännös ja tiukka kropan kääntö putkeen 15. Este 18 tehtiin piirroksesta poiketen takaa.

Päivän treenirata: Tuomas Haverila
Ja nämä kaikki onnistui meiltä hurjan hyvin! Ruffen voi huoletta lähettää vaikeastakin kulmasta kepeille ja myös jättää sinne pujottelemaan itsenäisesti. Vielä pujotteluun kaivataan hiukan matalampaa asentoa ja sen treenaamiseksi saatiin Tuomakselta hyvät vinkit. Hurjasti Ruffe sai kehuja sekä Tuomas-koutsilta että treenikavereilta Sadulta ja Kaisalta. Viime keväästä on tapahtunut hurjaa kehitystä. Ruffe tulee nyt hyvin ohjauksiin, joten käännökset ovat vauhdikkaita ja säpäköitä. Selkeästi koiraan on myös tullut varmuutta ja radanlukutaitoa. Siis siitäkin huolimatta, että koko kesänä ei juurikaan treenattu. Ruffe on kuulemma nyt ihan valmis starttaamaan aksakisoissa ja oikeasti sille on nyt kisat jostakin löydettävä.

On kyllä muutkin ryhmäläiset kehittyneet. Meillä on nyt hurjan hyvä ja tehokas aksaryhmä sekä hyvä ja innostava koutsi. Oikeastaan harmittaa muuttaa joulukuussa pois, tässä porukassa on hienoa harrastaa.

Viime perjantaina huomasin tokoryhmän treeneissä että ruutu ei olekaan enää Ruffelle selkeä juttu. Sitä ollaan nyt treenattu pihalla ja nyt alkaa homma taas toimia. Lisäksi se jäi jotenkin oudosti tunnarissa tuijottamaan liikkuria ja selkeästi kaarsi kapuloille kuin liikkuria väistäen. Haisteli kyllä tehokkaasti ja palautti oman kovalla vauhdilla, mutta joku tuossa menossa mätti. Täytyy nyt tehdä treenejä siten, että ihmisiä seisoo keskellä kenttää vähän joka puolella.

Gustin kanssa ollaan myös treenattu ruutua ja ruutuun meno alkaa olla melko hyvällä mallilla. Sisätokoissa ollaan harjoiteltu eteentuloa ja kapulan pitoa sekä luovutusta. Myös kaukojen tekniikkajumppa on nyt ollut ohjelmassa melkein joka päivä.

22. lokakuuta 2014

Kisaavien aksaryhmässä

Rata: Tuomas Haverila
Ruffe vaihtoi aksaryhmää mölleistä kisaaviin ja tiistaina oltiin ekaa kertaa Tuomas Haverilan opissa. Hyviä vinkkejä Tuomakselta tulikin. Väli 6-7 oli meille vaikein ja jouduttiin hetken aikaa jumppaamaan, ennenkuin välistäveto onnistui. Esteellä 14 oli toinen hankala kohta. Ruffe mielellään kääntyi hypyn jälkeen oikealle ja ajautui aika mahdottomaan kulmaan seuraavaan esteeseen nähden. Harjoiteltiin niisto siihen ja se toimi. Kepit olivat melko hyvät. Testasin myös juoksuA:n toimivuutta ensimmäistä kertaa osana rataa. Boksi toki oli A:n alasmenolla. Suoritettiin A-este 3 tai 4 kertaa hyvällä juoksukontaktilla, joten vaikuttaa toimivan.

Keskiviikkona treenattiin Einin, Maaritin ja Jeminan kanssa tokoa JoAn hallissa. Gust teki ruutua, seuruuta, luoksetulon stoppeja ja maahanmenoa, seisomaan jäämistä, sekä kaukoja s-m-s siirtymää kahden käden palkkauksella. Ei ihmeempiä, ruudussa oikea paikka löytyi hyvin ja kaukojakin Gust malttoi hallissa tehdä. Seisomaan jäämisessä liikautti pitkästä aikaa toista etujalkaa. Jäi kuitenkin paikoilleen kun huomautin siitä.

Ruffe teki seuruuta kainalopalkalla. Hyppi ja keuli kun frisbee oli kainalossani, mutta lopulta asettui. Hassu mies :D Seuruusta jätin koiran istumaan ja tehtiin luoksetulo jossa vapautin suorapalkalle. Hyvä vauhti, mutta vieläkin taitaa inasen ennakoida pysähdystä. Jatkamme siis harjoittelua. Luoksetulon maahanmenoja treenattiin aksaputken avulla. Pysäytin Ruffen pari metriä itsestäni antamalla ison käsiavun. Ruffe meni hyvällä tekniikalla eteenpäin syöksyen ja etupää edellä maahan, paljon parempi suoritus kun uskalsin edes toivoa. Luoksetulon seisominen treenattiin kertaalleen nameja heittelemällä. Zetassa (ilman käännöksiä) seisomaan jääminen oli tosi hyvä, maahanmeno olisi saanut olla hiukan nopeampi ja istumiseen annoin avun. Testasin myös Ruffen kuulolla oloa. Heitin namin, jotta sain Ruffen kauemmas ja kun se oli tulossa takaisin, käännyin selin ja komensin joko maahan tai seisomaan noin kaksi metriä itsestäni. Tarkkaan en nähnyt miten suoritti, mutta oikean asennon se teki joka kerta. Yllätyin, sillä arvelin, että Ruffe olisi valunut viereeni perusasentoon, mutta ei, kuulo oli päällä. Lopuksi tehtiin vielä ohjattu nouto. Eini vei kapulat puoliympyrän muotoon ja lähetin lyhyeltä matkalta merkille ja siitä noutamaan. Vasemmalle lähti melko suoraan, mutta oikealle tuli hieno kaarre. Palautukset nopeat ja hyvät suorapalkalle. Hyvä treeni!

Ihan loppuun tehtiin vielä paikkamakuu, johon tällä kertaa pääsi Gust. Hiukan jännittyneen oloisena se makoili, kävin palkkaamassa muutaman kerran enkä mennyt kovin kauas. Ei ole pitkään aikaan paikkamakuuta treenattukaan.

Treenien jälkeen kävin viemässä pojat kotiin ja jatkoin itse noutajien tokotreeneihin Linnunlahdelle. Minua oli pyydetty kouluttajaksi ja kiva oli moinen pesti vastaanottaa. Paikalla oli 2 noutajaa, aussi ja 2 shelttiä. Pari tuntia kului kivojen koirien ja innostuneiden ohjaajien parissa. Uskoisin, että toimivat vinkitkin löytyivät ainakin useimpiin juttuihin. Vielä marraskuussa on toinen koulutuskerta saman porukan kanssa, hieno juttu!

20. lokakuuta 2014

Talven ensimmäinen lumipallokeli

Gust siirtyi pyynnöstäni torstailta maanantain aksaryhmään, jossa ovat myös sen ystävät Riio, Siri ja Piki. Ryhmässä koirien ikähaitari on 7 kuukaudesta reiluun vuoteen ja koutsina Jari. Tehtiin pikkuruista 2 hypyn ja 2 mutkaputken "rataa", minirengasta, sekä hyvin matalalle, noin puolen metrin korkeuteen laskettuja A-estettä ja puomia. Tai puomia me vaan yritettiin, sillä Gust keksi välittömästi että nopeammin pääsee kun loikkaa maahan ja antaa mennä. Ylösmenoluiskan se malttoi juosta ja taisipa kerran päästä yli tasaisen osan alasmenolle asti, mutta useimmiten hyppäsi tasaiselta pois kyselemään, että eikö voitas tehdä jotain jännempää. Treenataan joku kerta omin päin keskenämme pöydälle pelkkiä luiskia, uskoisin että siitä se keksii mitä siltä halutaan. Jari yritti namittaakin puomia, mutta Gust ei moisesta ruuan viljelystä piitannut yhtään, eihän töissä syödä! A:n se hoksasi kyllä nopeasti.

Viime yönä satoi lunta ja Ruffe on taas innoissaan lumipalloista. Treenattiin pihalla hiukan seuruuta, seisomaan jäämistä ja luoksetulon vauhtia lyhyeltä matkalta lumipallopalkalla. Jessus, miten tuo koira niistä lumppareista kuumuu, ihan hurjaa. Saa olla varovainen ja ajoissa kieltämässä, ettei tule käsille, kun kumartuu maahan ottamaan lunta. Seuruussa Ruffe keuli ihan kunnolla ja edisti reippaasti kun minulla oli lumppari kädessä, mutta palasi oikealle paikoilleen kun hidastin vauhtia ja huomautin pari kertaa. Stopit olivat hyviä, samoin luoksetulon vauhti. Onpa hauskaa kun on palkkausmateriaalia piha täynnä :D

Vielä en ole kokeillut, onko Gust yhtä hulluna lumppareihin kuin Ruffekin. Ja ei, en todellakaan kokeile kun Ruffe on läsnä, enkä tulevaisuudessakaan heitä yhtäkään palloa muuten kuin yhdelle koiralle kerrallaan.

19. lokakuuta 2014

Vieraat jäljet

Perjantai-iltana oltiin ensin juoksukontaktikurssin kolmannessa treenissä, jossa ensin muistuteltiin koiria matalalla A:lla ja sen jälkeen treenattiin normikokoisella A-esteellä. Ruffelle tuli useita hyviä toistoja ja kaksi hutia. Nyt jatketaan taas kotitreenejä pari viikkoa ja sen jälkeen testaamme kontaktia osana rataa. Ihmeen nopeasti tuo näyttää koirille perille menevän, vaikka pohjana on 2on2off. Näyttää kovasti siltä, että aksaharrastuksemme jatkuu nyt kuitenkin kun ei tarvitse pelätä koiran rikkimenemistä kontaktilla. Videoinnista kiitos koutsillemme Jari Lukkariselle.


Juoksukontaktikurssilta kiirehdittiin "tukka putkella" JoAn epävirallisen tokoryhmän viralliseen tokotreeniin. Aloitettiin paikkamakuulla, ehkä noin 2 minuuttia piilossa. Kurkin ovenraosta, Ruffe näytti makaavan rauhassa, mutta ryhdikkäästi, sopivasti skarppina.

Ruffe teki seuruuta, jäävät sekä luoksetulon stoppeja aksaputken avulla. Muistin yht'äkkiä, ettei olla treenattu luoksetulon maahanmenoja, joten otin ne työn alle. Stoppasin vasta n. metrin päässä itsestäni, ihan kelvollisia toistoja. Loppuun tehtiin vauhtiruutu sekä suora luoksetulo. Ruffe on alkanut ennakoida luoksetulossa stoppeja ja juoksee "korkeata" laukkaa, mihin en ole tyytyväinen. Täytyy ottaa nyt paljon suoria luoksetuloja lelupalkalle ja luottaa siihen, että stopit toimivat, vaikkei niitä luoksetulon yhteydessä juurikaan treenaisi.

Gust teki seuruuta, seisomaan jäämisen, luoksetulon stoppeja aksasiivekettä kiertämällä, sekä ruudun suorapalkalle.

Lauantaina jäin pois aksakoulutuksesta, kun flunssan takia ei ollut ollenkaan sellainen olo, että olisi voinut juosta ympäri kenttää. Sain onneksi tuuraajan tilalleni. Iltapäivällä lähdettiin Seijan kanssa jäljestämään. Ensimmäinen kerta, kun minulla ja Ruffella oli jälkitreenissä treeniseuraa! Seija teki Ruffelle n. 300 m pitkän jäljen, jossa oli 4 keppiä + varakeppi n. 10 metriä viimeisen kepin jälkeen. Jälki sai vanhentua reilun tunnin, minkä aikana kävimme lenkkeilemässä Ruffen, Gustin, Polan ja Dinon kanssa.

Hiukan jännitti, miten Ruffe suhtautuu ensimmäiseen vieraan tekemään jälkeen. Jana ja jäljen ajaminen meni kuitenkin tosi hyvin, eikä Ruffe epäröinyt nostaa vieraan hajuisia keppejä. Kulmassa ajautui hiukan pitkäksi, mutta korjasi nopeasti ja matka jatkui. Kaikki kepit löytyivät, eikä varakeppiä tarvittu. Oli todella hauska jäljestää, kun itse en tiennyt yhtään missä jälki kulkee, minkä muotoinen se on, tai että missä kepit ovat. Palkkasin viimeisen kepin jälkeen myös lelulla. Sain Seijalta sellaisen vinkin, että leluleikki kivasti lopettaa jäljestyksen ja koira saa purkaa itsensä. Näytti toimivan Ruffelle hyvin.

Minä olin tallonut jäljet Polalle ja Dinolle ja kiva oli katsoa snautsereiden työskentelyä. Dino-pappakin oli ihan innoissaan kun pääsi eläkeläisenä hommiin. Ja niin fiksukin se oli, että kävi autojen luona olevasta keppipussistakin nyysimässä pari keppiä, jospa niistäkin saisi palkkaa?

Gustille Seija teki n. 50 ja 100 m pitkät kaartuvat, namitetut jäljet pellolle. Ensimmäisellä jäljellä oli 3 ja toisella 2 keppiä. Roikuin n. metrin mittaisessa liinassa koiran perässä ja jarrutin vauhdin kävelyksi. Gust veti nelivetoa ihan hulluna, joten tosissaan sai liinasta pidellä. Ei tainnut syödä yhtään namia. Kepit nousivat hyvin, niistä sai ruokapalkkaa ja viimeisen kepin jälkeen Gustin kanssa leikittiin palloleikkiä. Mietittiin Seijan kanssa, että ehkä ne namit kuitenkin jotain auttavat, joten käytetään niitä vaikka vaan harvakseltaan jäljellä. Gustilla pysyy kyllä hyvin nenä maassa koko jäljestyksen ja selkeästi käy askeleita läpi vaikka veto on hirmuinen. Ensi kesän kun jaksan pelkkää peltojälkeä sillä ajaa, niin Seijan mukaan siitä varmasti tulee vielä hyvä jälkikoira.

Sunnuntaina flunssa sen kun jatkui. Käytiin kuitenkin aamulla JoAn hallilla, jossa tein Ruffen kanssa eilisissä treeneissä ollutta rataa parissa pätkässä. Olin aika varma, etten saa koiraa ohjattua kimurantilla radalla, mutta sainpas kuitenkin. Ruffella oli todella kova vauhti päällä, mutta vähillä virheillä selvittiin. 10-11 välillä pakkovalssi toimi hyvin, kunhan sain Ruffen esteen väärältä puolelta hyppäämisen sijaan tulemaan vasempaa kättäni kohti. Loppuun tehtiin vielä muutama toisto A:n juoksukontaktia. Ei virheitä.
Rata: Sari Vähäniitty
Loppuun tehtiin pari suoraa luoksetuloa frisbee -suorapalkalle. Vauhti alkaa nyt olla hyvä.

Gust pääsi viereisellä kentälle ja teki minikorkuista putki-muuri-putki-pituus-okseri rataa suorapalkalle. Sen jälkeen tehtiin vielä shapingilla pari kertaa minirengas.

15. lokakuuta 2014

Koivunlehtitunnari

Syksy toi tullessaan tunnarinpiilotusmateriaalia. Molemmat pojat kävivät tekemässä kotipihalla tunnarin. Gustilla oli kaksi hiukan leviteltyä väärien tikkujen kasaa ja niiden välissä oma tikku lehtien alla piilossa. Kävi haistamassa toisen kasan tikkuja, muttei koskenut niihin. Toi oman. Hienoa. Tunnarin jälkeen tehtiin liikkeestä maahanmenoja, oikein hyviä plätsähdyksiä. Tässähän voi kohta (melkein) todeta, että Gustilla on ALO-liikkeet kasassa. No, hihnaseuruuta ei olla treenattu eikä tietenkään palkattomuuttakaan vielä tarpeeksi. Eikä me kokeisiinkaan olla menossa kuin ensi vuonna loppukesästä aikaisintaan.

Ruffekin teki lehtitunnarin. Vääriä tikkuja n. 15 kpl rivissä ja pienenä jäynänä oma piilotettu noin puolen metrin päähän väärien taakse lehtien alle. Ruffe aloitti taas rivin oikeasta päästä ja haistoi nopeasti piilossa olevan tunnarin vaikka nenä liikkui väärien tikkujen päällä. Todella villi takaisintulolaukka, taisi olla hauska juttu. Sen jälkeen villiintyneen koiran kanssa muutama puun kierto ja yksi stoppi. Hieno. Ruffen kanssa tehtiin myös palkattomuustreeninä seuruuta. Tosin en tiedä miten palkatonta se sitten on, kun Ruffe hilluu ja leikkii innolla myös ilman leluja :D

Aamupäivällä tehtiin molempien kanssa kaukoja. Ruffe tyynyn päällä istuen ja Gust m-s-m -siirtymää ns. kahden käden palkkauksella. Edelleen olen hämmästynyt Gustin suorittamisesta. Minun villi, höperö kuumakalle tekee hienoja toistoja takajalat lattiaan liimautuneina. Ruffen kaukot ovat myös hyvät tuolla tyynyavulla pitemmältäkin matkalta. Välillä nousee seisomaan liian pitkäksi, mutta osaa korjata itsensä taaksepäin kun on tuo targetti. Täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota noihin nousemisiin eikä palkata sellaisista asennoista joissa paino on liikaa etuosalla. Millä tuon targetin sitten häivyttää pois, se on toinen juttu.

Olen siis karseessa flunssassa ja suurimman osan päivästä makaan sohvalla tai nukun sängyssä. Jouduin perumaan jälkitreenit ja täksi illaksi pyydetyn noutajien tokokoulutuksen. Samuli huolehtii koirien lenkkeilytyksestä ja minä yritän keksiä niille pari kertaa päivässä pientä tekemistä.

Eilen olin aamusta aavistuksen paremmassa jamassa ja käytiin JoAn kentällä. Ruffen kanssa treenattiin ohjattua siten, että kapulat olivat puoliympyrän muodossa. Ruutu oli jotenkin hiukan vaisu (en tiedä oliko kiinni siitä ettei Ruffe nähnyt ruutua vai mistä) ja siihen tehtiin suorapalkalla hyvä vauhti. Korjailin namiavulla Ruffen seuruun paikkaa, viime aikoina on edistänyt n. 10 cm. Jäävät tehtiin myös. Lopuksi mentiin halliin ja tehtiin suorapalkalla kuutta keppiä. Nyt alkaa rytmi löytyä ja tulla hyvää vauhtia kepeille.

Gustin kanssa tehtiin vähän seuruuta, metallinoutoa ja ruutua. Metallikapula oli ilmeisesti tylsempi kuin puinen ja Gust sylkäisikin sen parilla ensimmäisellä kerralla heti noston jälkeen suustaan ja oli ryntäämässä lelupalkalle. Ymmärsi kyllä nopeasti, ettei palkkaa tule mikäli kapula tippuu omia aikojaan. Ruutu aloitettiin suorapalkalle, sen jälkeen jätin koiran istumaan, kävin ikäänkuin viemässä lelun ruutuun, heilutin hiukan ruudun takanauhan päällä käsiä ja palasin lähettämään. Aivan superhieno toisto. Kolmas tehtiin vielä suorapalkalle.

Todella ikäväkin tapahtuma kantautui korviini. BH-kokeessa oli tullut tappelu sakemanniuroksen rynnättyä paikkamakuusta seuraamista suorittavan hollanninpaimenkoiran kimppuun. Tässä silminnäkijän kertomus (tekstissä alimpana). Mihinkähän kokeeseen sitä oman (pehmeän) uroksensa uskaltaa viedä? Toivon tosiaan, että nämä tapahtumat saadaan nyt kitkettyä kokonaan ja ihmiset tulevat järkiinsä eivätkä tuo aggressiivisia koiria kokeisiin. Vaan mitenhän nämä mihinkään loppuisi, jos tuomari katsoo läpi sormien. 

13. lokakuuta 2014

Miniloma

Kaikenlaista on ehditty puuhailla. Tärkeimpänä se, että Seijan avustuksella Gustin jäljestys nytkähti ison harppauksen eteenpäin. Nyt tehdään kovanmaan jälkeä ja peltojälkeä tämä syksy, hyvin lyhyessä liinassa jarrutellen. Jäljellä on ollut namitustakin, tosin niitä Gust ei juurikaan syö, vaan etsii keppiä.

Aksaryhmiä veivattiin viime viikolla niin, että Ruffe siirtyy kisaavien ryhmään ja Gustille on paikka Jarin penturyhmässä. Ehdin varmaankin opettaa vielä puomin ja hiukan etäohjausta syksyn aikana, ja siinähän se meidän tavoite aksan suhteen oikeastaan onkin.

Viime viikonloppuna vietimme miniloman. Ajelimme varhain torstaiaamuna Sipoon tontillemme ja tapasimme pääsuunnittelija - vastaava mestarimme. Lenkkeiltiin koirien kanssa ja iltapäivällä käytiin vielä yhtä talotoimittajaa tapaamassa. Yöksi huristeltiin äidin luo Perniöön.

Perjantaina ajelin Salon koirahalliin treenaamaan. Hallin lattia on jotakin kumisekoitusta, hiukan liiankin pitävä ja molemmat koirat ihmettelivät alkuun moista alustaa hiukan. Ruffen kanssa tehtiin seuruuta, jääviä, ruutua, metallinoutoa, tunnari, ja ohjattua noutoa. Jäävät olivat nyt hyvät, tehokuuri on auttanut! Samoin tunnari oli oikein hieno, hillitty menolaukka ja hiukan vauhdikkaampi takaisintulo, hyvältä näytti. Ohjattu on edelleen hiukan epäselvä ja nyt on pakko palata siinä lähes alkeisopetukseen. Ruudun paikkakaan ei napsahda yhtä hyvin kohdilleen kuin aiemmin. Toki koira ruudussa on, mutta ei välttämättä sillä puolen neliön alueella kuin haluaisin. Ruffe oli aika villinä vaikkei hallissa ollut muita, seuruu hiukan tahtoi keulia. Loppuun tehtiin vielä aksan keppitreeniä, vauhti alkaa olla hyvä.

Gust teki seuruuta, jääviä, eteentuloja, ruutua ja tunnarin. Seuruu hyvä, samoin seisomaan jääminen. Aloin myös opettaa liikkeestä maahanmenoa ja senkin Gust alkaa oivaltaa. Tunnarissa kokeilin jättää oman tikun näkyville, mutta se aiheutti kaikkien tikkujen nostelua ja väärän tikun tuomisen. Löysin hallilta mölkkypelin ja tehtiin sitten niin, että mölkkykapulat olivat kentällä ja oma tunnaritikku kahden mölkkykapulan välissä. Väärät tunnaritikut kasana lattialla myös. Edelleen kävi nostamassa yhtä väärää tikkua, mutta pudotti sen samantien ja lähti nuuskien etsimään omaa. Meiltä puuttuu yhä välivaihe, jossa oma on piilossa väärien tikkujen keskellä. Vielä ehtii treenata, ennenkuin nurmikko talven alta katoaa. Liikettähän tarvitaan aikaisintaan vuoden päästä, joten ei kannata hätäillä sitä nyt epävarmaksi.

Lauantai ja sunnuntai vietettiin Woollandiassa paimennuksen merkeissä. Lauantaina Ruffe oli ensimmäisessä setissä ollut korvat ummessa, eikä Samuli oikein saanut sitä yhteistyöhön. Ruffe halusi pitää ohjat omissa tassuissaan ja poispäinajosta kävi pysäyttämässä lampaat, eikä totellut stoppikäskyä. Oli kuulemma muutenkin ollut jotenkin "outo". Kahdessa seuraavassa setissä meni jo huomattavasti paremmin. Sunnuntaina pojat tekivätkin sitten jo onnistuneet treenit ja hyvää yhteistyötä.

Lauantaina käytiin Gustin kanssa ensin neliöaitauksessa ja sen jälkeen pellolla. Gust pysähtyi hyvin ja oli muutenkin kuulolla. Vauhtia pikkupojassa riittää ja flänkkiä se tahtoisi tarjota aina kun saa luvan lähteä liikkeelle. Sunnuntaina tehtiinkin kaksi settiä pyöröaitauksessa Gust liinassa. Tehtiin ikäänkuin poispäinajoa ja liinalla estin Gustia lähtemään flänkille. Samalla sai treenattua sisäflänkkien alkeita. Kevennykseksi Gust sai muutamia kertoja kiertää lampaat. Muutamia hyviä rauhallisia liikkeellelähtöjä, sekä rauhallisia lähestymisiäkin saatiin aikaiseksi. Oikein hyvä treeni Gustille.

Lauantain paimennusten jälkeen käytiin Marikan kanssa metsälenkki, jossa mukana kirmaili aikamoisen monta bordercollieta. Meidän pojilla on hurjan hauskaa kun saavat paljon kavereita joiden kanssa juoksennella. Illalla jutusteltiin ja syötiin, ihan huippua.

Kotiin päästyä iskikin sitten kunnon flunssa. Osasin tätä hiukan aavistellakin, sillä Samuli on yskinyt ja niiskuttanut jo useamman päivän. Saas nähdä, milloin sitä seuraavan kerran jaksaa treenata.

2. lokakuuta 2014

Talvikauden alku

Kesäkausi on muuttunut talvikaudeksi, yöpakkaset tulleet ja räntääkin jo ehti sataa. Viikonloppuna oltiin Ruffen, Gustin, Tikkin ja Sohvin kanssa esineruutua tekemässä. Minä ja Mari poljettiin n. 15 x 50 m ruutu ja Miika ja Samuli tekivät toisen n. 10 x 50 m ruudun. Ruffe aloitti ja toi nopeasti takaa pienen, nyrkkiin mahtuvan ruskean "karvapallon" metsästä. Toisessa ruudussa oli narulelu, se löytyi vielä nopeammin. Gust tapansa mukaan viiletti sata lasissa ja Miika osuvasti sanoikin, että tulee mieleen eräs suunnistaja jonka mottona on: "Kannattaa pummata kovalla vauhdilla, niin ei kulu liikaa aikaa." Nenä toimi kuitenkin ja esineet löytyivät.

Maanantaina käytiin molempien poikien kanssa jäljestämässä. Ruffelle tein mäntykankaalle noin 400 m pitkän jäljen jossa oli 5 keppiä. Jälki sai vanheta 1.5 tuntia. Tullessani koiran kanssa ajamaan jälkeä, näin erään naisen lenkittävän rotikkaansa juuri meidän jäljen päällä. Heittelipä vielä keppejä puolelta toiselle koiralleen, niin oli varmasti jälki sotkettu ihan kunnolla. Mietin hetken mitä tekisin ja päätin kokeilla. Ruffe hukkasi jäljen ainakin 3 kertaa ja joutui tekemään kovasti töitä sen uudelleen löytämiseksi. Ajoi kuitenkin kunnialla loppuun ja viidestä kepistä neljä löytyi. Hiukan rauhallisemmalla vauhdilla olisi voinut tulos olla parempi, mutta selkeästi rotikan tekemät jäljet saivat kierroksia nousemaan normaaliakin enemmän.

Gustin kanssa päätin keppiruutuilujen jälkeen pitkästä aikaa kokeilla jälkeä ja tein sille noin 40 m jäljen jossa oli 3 keppiä. Vauhtia oli alkuun yhtä paljon kuin aina aiemminkin ja ehdin jo miettiä, että olisi pitänyt pysyä keppiruudussa. Ensimmäisen kepin löydettyään Gustin tahti kuitenkin rauhoittui ja loppu meni oikeastaan aika kivasti. Harmitti, etten tehnyt suorilta vaan pidempää jälkeä sille, kun kerran kokeilla päätin.

Tokoa ollaan tehty enemmän tai vähemmän joka päivä. Kotona ollaan treenattu kaukoja ja kentällä ollaan käyty kolmesti. Ruffe on kentällä keskittynyt merkin treenaamiseen erilaisilla häiriöillä, seuruun hiomiseen, ruudun paikkaan sekä luoksetuloon. Muutakin toki on tehty ja paljon leikitty. Ruffella on kiva asenne tekemiseen ja se leikkii kiitettävän hyvin ilman leluja. Olen luultavasti nyt löytämässä sille parhaiten sopivan tavan treenata tokoa: haasteita, variaatioita, kaavojen rikkomista, liikkeiden ketjuttamista, sopivasti palkattomuutta ja silmän käyttöön puuttumista. Yksinkertaisiin juttuihin Ruffe kyllästyy ja palkka alkaa menettää merkitystänsä, jos sitä tarjoaa liian usein. Ruffen kanssa pitää uskaltaa tehdä vaikeitakin juttuja ja jättää muut kuin todella hyvät onnistumiset palkkaamatta.

Gust on treenannut ruutua, seuruuta, liikkeestä seisomaan jäämistä, tunnaria, maahanmenoa, stoppia, luoksetuloa, noutoa ja ehkä jotain muutakin vielä. Seisomaan jääminen onnistuu nyt suunnilleen alo-tyyliin, piilotettu tunnaritikku alkaa olla "helppo nakki", seuruussa kestää jo pidempiä matkoja ja stoppi on todella napakka vaikkakin usein hiukan vino. Korjataan se sitten myöhemmin. Luoksetuloon olen muutaman kerran yhdistänyt eteentulon. Vauhti säilyy hyvin, mutta Gust meinaa jäädä hiukan liian kauas, joten tätä on vielä treenattava erikseen. Noudossa ollaan yritetty saada asennetta muuttumaan kyyläävästä rennoksi. Lähinnä olen siis heilutellut kädessäni olevaa kapulaa edestakaisin ja sitten heittänyt sen vaihtelevan matkan päähän parista metristä noin kymmeneen metriin. Gustin tehtävä on ollut pysyä sivulla istumassa ja pitää kontakti minuun, eikä ruveta kyyläämään kapulaa. Heiton jälkeen on useimmiten tehty täyskäännös ja parin askeleen seuruu ja siitä vapautus leluun. Noutamaan on päässyt vain pari kertaa silloin kun asenne on ollut hyvä, eikä yhtään kyyläävä. Hyvin on edistynyt!

Gustin kanssa on muutama viikko treenattu kotona ilman leluja leikkimistä ja nyt se pikku hiljaa askel kerrallaan alkaa leikkiä minun kanssa. Alkuun se oli hyvin hämmentynyt ja samantien menossa hakemaan jotakin suuhunsa, mutta nyt alkaa ymmärtää että voidaan leikkiä kahdestaankin ilman apuvälineitä. Jatkamme treenejä vielä jonkin aikaa kotona ja sitten siirrän leikin myös kentälle.

Talvikauden aksaryhmät pyörähtivät käyntiin tällä viikolla. Ruffen kanssa tehtiin tiistaina helppoa rataa joka selvitettiin kahteen kertaan ilman virheitä. Piirroksesta poiketen meillä oli putken 15 sijaan kepit. Toisella kertaa hiukan jopa hifisteltiin ja tehtiin hypyt 7-9 putken takaa leijeröiden. Hiukan oma rytmi oli kateissa, en tiedä oliko estevälit lyhyemmät kuin tavallisesti, mutta minulle tuntui jäävän joissakin kohdissa liikaa aikaa, enkä oikein tiennyt mihin sen käyttää. Ja kun ensimmäisellä kerralla putkella 10 ja A-esteen jälkeen tulikin kiire, niin rytminmuutos ei minulta oikein onnistunut. Onneksi koira paikkasi kiitettävästi ohjaajan mokat.
Aksatreenien rata. Piirros: Kati Keränen.

26. syyskuuta 2014

Osattiin

Eilen oli aksatreeniryhmämme viimeinen kerta. Talvikaudeksi ryhmät muuttuvat ja me palaamme Ruffen kanssa alkuopetuksesta tutun Katin ryhmään Jarin siirtyessä kouluttamaan penturyhmää. Gustillekin on treenipaikka, ei tosin Jarin täpötäydessä penturyhmässä, vaan torstain möllikoirien ryhmässä, jossa on vain kolme koirakkoa. Katsotaan, mitä pennelin kanssa siellä puuhaillaan.

Eilen oli nostalgiatreenit, ja vaikka kokenut kolmosluokan kaarti oli paikalla, tehtiin ehkä ykkösluokan tasoista rataa. Minulla yhä takareisi estää spurttailun, mutta sopivasti koiraa lähettelemällä pystyin välttämään spurtit ja kyettiin treenaamaan. Ja mehän osattiin ihan niin hyvin, että nyt on ostettu lisenssi ja ekat kisatkin merkattu kalenteriin. Tavoitteena starttaaminen ja järkevä suoritus, ei sen ihmeempää. A-esteen juoksukontakti toki pitää saada ensin koiralle turvalliseen kuntoon. Reilu kuukausi aikaa, riittääkö se?
Viimeinen "Jarin ryhmän" treeni. Ratapiirros: Jari Lukkarinen.
Yhtä settiä enempää en kinttuani viitsinyt kiusata, joten toiseen settiin otin Gustin. Käytännössä seisoin keskellä kenttää mitään tekemättä kun penneli suoritti 40 cm hyppyesteen, putken ja meni aivan itsenäisesti ja oma-aloitteisesti kahdesti täysillä pussiin. Oli tosin sotkeentua pussin kankaaseen, mutta läpi tuli. Ja eikun vaan uudestaan. Touhua hetken seurattuamme, päätimme opettaa tuon pussin Gustille. Jari vahtimaan lelupalkkaa, Kaisa pitämään pussin suuta ja minä lähettämään koiraa. Muutamia toistoja tehtiin, jospa oppisi etenemään luotisuoraan, niin ei tarvitsisi möyrytä kankaassa.

20. syyskuuta 2014

Juoksukontaktikurssi osa 2

Perjantaina oltiin tokoilemassa Mutalassa. Paikalla oli 6 ohjaajaa ja 9 koiraa, jos en aivan väärin laskenut. Mikä parasta, sain Ruffelle hyvää paikkamakuutreeniä ryhmässä. Treenattiin Ruffen kanssa myös merkkiä siten että ohjatun kapulat olivat parin metrin päässä. Ensimmäisellä toistolla vein lelun merkin taakse auttamaan, mutta silti Ruffe oli mennä kapulalle. Toinen toisto suorapalkalle oli hyvä. Sen jälkeen siirsin kapulat vielä lähemmäs ja kävin vielä näyttämässä ne Ruffelle ennen lähetystä. Oli mennä kapulalle, mutta stoppasi seis-käskystä merkin taakse. Uusintayritys oli hyvä. Ruffea jopa hiukan ahdisti katsoa lähellä olevia kapuloita kun tiesi, ettei niitä saa ottaa. Nakki- ja lelupalkkaa ja muihin hommiin. Tehtiin seuruuta ja zeta ilman 90-asteen käännöksiä. Seuruu on taas parantunut, eikä kontaktin pudotuksia tullut, vaikka kentällä oli paljon häiriötä 3-4 koiran treenatessa yhtäaikaa. Jäävistä istuminen oli hyvä, mutta seisominen ja maahanmeno saisivat olla napakammat. Pitää nyt oikeasti ottaa ne kunnolla työn alle ja keksiä jippoja niihin. Tän lauseen oon varmaan kirjottanu joka blogikirjoituksessa ja silti mitään ei tapahdu... :D Paikkamakuuta odotellessa leikittiin ja tehtiin 60-senttinen hyppy pariin kertaan. ALO-hypyn seisominen on vähän levoton, mutta en jaksa siihen kovin paljon panostaa. Paikkamakuut olivat hyvät, toki maahanmenoon ja perusasentoon nousuun pitää vielä hiukan kiinnittää huomiota.

Gust teki ruudun ensin suorapalkalle ja sitten ilman. Hyvä vauhti ja paikka ei voisi parempi olla. Niin hieno, että siitä sai pallon palkaksi! Vire oli melko tapissa, joten Gustin seuruu oli etenkin alkuun hiukan pomppivaa. Käännökset olivat hyvät ja minusta käytti niissä takapäätäänkin hyvin. Stoppia treenattiin namileikillä ja loppuun tehtiin yksi seisomaan jääminen. Gust jähmettyi hyvin sijoilleen. Gustille osui myös "ruuhkainen" aika treenikentällä ja pari kertaa se katsahti ympärillensä ihmetellen vinkupalloja ja juoksevia koiria. Tekeminen ja keskittyminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa.

Mutalasta ajeltiin Linnunlahdelle ja tehtiin Ruffen kanssa 80, 90 ja kaksi kertaa 100 cm hypyt, joissa toisessa kantoi patukkaa. Ei epäröinyt hypätä.

Lauantaina aamulla käytiin 45 min juoksulenkki. Jalkani sieti kohtuullisesti, vaikka vielä sitä hieman särkee. Lenkiltä piipahdettiin JoAn hallille evl:n koetta seuraamaan ja sieltä nopsaan kotiin, suihkuun ja Ruffen kanssa Hammaslahteen. Juoksukontaktikurssin toinen osa oli tänään. Tällä kertaa jo mallattiin A-estettä siten, että yksi n. 20 cm korkuinen hyppyeste oli merkkaamassa A-esteen ylösmenokontaktin yläreunaa, toinen hyppy A-esteen harjaa ja ruudukko alasmenokontaktia. Päinvastoinkin voi tehdä, mikäli haluaa harjoitella ylösmenokontaktia. Ruffe teki namikipolle toistoja. Pari kourallista froliceja se söi ja ehti tehdä noin 20-30 toistoa, mutta sitten ei namikippo enää jaksanut kiinnostaa. Teki kyllä, mutta ei ottanut palkkaa kiposta. Yritin lelulla, mutta siinä vire nousi liikaa ja Ruffe alkoi hyppiä ruudukon ylitse. Joten lopetettiin treeni siltä erää, tulihan niitä toistoja jo aivan tarpeeksi yhdelle päivälle. Kotona jatketaan. Sen verran varmaksi tuo ruudukkoon hyppääminen pitää saada, että kovassa vireessäkin onnistuu. Eli veikkaan, että minun pitää myös lelulla saada onnistuneita toistoja. Muuten ruudukon siirto A-esteelle ei tule onnistumaan, siinä vire ei mitenkään pysy yhtä matalalla kuin namikipolla. Kaksi viikkoa taas aikaa treenata.

Gustin kanssa on ruvettu treenaamaan kaukoja sisällä. I-M-I onnistuu jo läheltä hyvin ja M-S-M namiavusteisesti. Kertaakaan ei ole liikuttanut takajalkoja mihinkään. Olen äimän käkenä, ja tyytyväinen etten aloittanut aiemmin treenaamaan näitä. Nyt koordinaatio selkeästi jo riittää ja jos jatkuu samanlaisena, niin voiko muuta enää toivoa. Gust on niin hektinen kaveri, että kuvittelin sen steppaavan ja pomppivan vaikka minne, mutta ei. Tosin yhdestä huomautuksesta se oppi senkin, ettei seisomaan jäämisessä saa liikuttaa tassuja irti maasta. Ei uskoisi, mutta kyllä se itsensä hienosti hillitsee, vaikka korkeassa vireessä treenatessa onkin.

19. syyskuuta 2014

Aksavamma

Agilityssä voi sattua. Tähän mennessä olen pitänyt sitä koiralle riskialttiina lajina, mutta eilen loukkasin hiukan itse. Takareiteen vihlaisi ikävästi esimmäisen setin loppupuolella spurtatessani esteeltä 4 eteenpäin. Juoksin vielä sen jälkeenkin, tehtiin rata loppuun, ja vein Ruffen autoon. Hetken seistyäni ei enää tehnyt mieli juosta. Jalkaa vihloi ja särki. Tulikoura on leikannut molemmat takareidet viime vuosikymmenellä, irtirevenneet jänteet kiinnitetty ankkureilla ja ompelein istuinkyhmyyn. Joten todennäköisesti kiinnikkeitä vaan repesi. Pidetään peukkuja. Mutta nyt aloitan venyttelyn uudestaan vaikka urheilun olen lopettanutkin.

Treenirata, noin suurinpiirtein...
Rataa helpotettiin huomattavasti aiotusta, sillä ryhmämme kokenein kaarti puuttui treeneistä. Oli kiva juosta välillä helppoa, ykkösluokan tasoista rataa. Alku oli meille hiukan kinkkinen. Tiesin, että minun on ehdittävä putkelle 4 samaan aikaan tai hiukan ennen koiraa, sillä muuten se menisi takuulla puomille. En jättänyt Ruffea lähetyksessä istumaan, vaan kierrätin "lennosta" esteen 2 kohdalta esteelle 1, ja lähdin juoksemaan välittömästi kohti puomia ja putkea. Ruffe tuli esteet 2 ja 3 hyvin ja ehdin kuin ehdinkin ohjaamaan sen putkeen. Muuta ihmeellistä radalla ei juuri ollutkaan. Putkelta 4 sai spurtata tosissaan, jotta ehti ohjaamaan esteet 5-7, mutta onneksi on irtoava koira, niin ei haittaa vaikkei ihan mukana pysykään. Ruffe teki jo melko hyvällä rytmillä kepit ja hallitusti keinun. Vielä lisää treeniä kepeillä, niin uskon että saadaan niistä oikein nopeat ja suht varmat kaikista lähetyskulmista. Puomin ylösmenokontaktia en ehtinyt katsoa, mutta kun coutsi tai kanssatreenajaat eivät mitään sanoneet, niin eiköhän Ruffe kontaktille osunut. Minä olen nyt oppinut luottamaan Ruffeen, enkä varmistele joka ainoaa estettä. Kiva tunne, ehkä tästä nyt aksakärpänen oikeesti talven ajaksi puraisee. Eilen illalla jo kattelin kisakalenteria...

18. syyskuuta 2014

Omatoiminen viestitreeni

Maanantaina pidettiin lepopäivää koulutuksista ja käytiin koko perheen noin tunnin juoksulenkki metsäpoluilla. Koirapojille sellainen reipas kymppi ei kylläkään riitä, vaan jatkoivat juoksemista pihalla hippaleikillä kodan ja tuijaryhmän ympäri.

Tiistaina iltapäivällä käytiin tekemässä tokotreenit JoAn hallin pihalla. Ruffe teki ohjattua noutoa, jossa oli mennä merkin ohi suoraan kapuloille. Eli nyt täytyy ruveta tekemään merkkitreeniä kapulahäiriössä. Sen sijaan suunnat olivat nyt selvillä ja nouto onnistui. Merkkiä treenattiin myös ruudun yhteydessä. Siinä meni hienosti merkille, mutta oli varastaa ruutuun. Katsoin hiukan läpi sormien, vaikka ei ehkä olisi pitänyt. Korjaamme tätä myöhemmin... Tunnarissa vääriä tikkuja oli rivissä 15 ja oma oli toinen vasemmalta. Ruffehan aloittaa aina oikealta, joten se joutui kunnolla töihin. Hieno meno ja paluu, jossa otin luovutuksenkin. Minusta Ruffe näytti hiukan epävarmalta, kun en palkannut jo pelkästä tuomisesta, mutta teki hyvän luovutuksen. Lopuksi tehtiin seuruuta, joka oli nyt melko hyvää tekemistä. Pitäs muistaa opettaa seuruun peruutus jonain päivänä.

Toisessa setissä Ruffe kävi hallissa tekemässä keppejä ja helppoa aksarataa. Tehtiin aluksi vain kuutta keppiä ja kun siinä alkoi olla hyvä vauhti, niin tehtiin 12 keppiä hyvällä rytmillä.

Gust teki ensin ruutua. Ensimmäinen toisto suorapalkalle ja toisen palkkasin heittämällä pallon hiukan ruudun taakse. Erinomainen paikka ja vauhti loppuun saakka. Jäi myös ruutuun seisomaan, eikä ennakoinut palkkaa mihinkään suuntaan. Seuraavana tehtiin tunnari ensimmäistä kertaa hiekkakentällä. Vääriä tikkuja oli levitetyssä kasassa halkaisijaltaan n. puolen metrin alueella ja oma oli piilossa pk-liivin alla n. metrin verran väärien takana. Meni suoraan omalle tikulle ja toi sen vääristä välittämättä. Taisi olla hiukan liian helppo... Seuraavalla kerralla oma olkoon puukeppi väärien tikkujen takana..

Keskiviikkona jatkettiin kotitokoja. Ruffe teki kaukoja i-s-i -siirtymää takajalat vierashuoneen vuodesohvasta nyysityn, n. 10 cm korkean tyynyn päällä. Toimi hitsin hienosti n. 5 metrin etäisyydeltä. Treenattiin myös sivulta maahanmeno nopeaksi lätsähdykseksi, siinä on tapahtunut lipsumista viime aikoina. Gust treenasi kapulan luovutusta sekä sivulta maahanmenoja. Pikkuhiljaa edistyy..

Illalla mentiin jäljestämään. Tein Ruffelle n. 450 metrin mittaisen jäljen mäkiseen maastoon, jossa korkeuseroa oli varmaankin 20-25 metriä. Osa rinteistä oli vielä niin kivisiä ja risuisia, että jäljen tekemiseenkin kului 8 minuuttia, vaikka mielestäni kävelin reippaasti. Keppejä tuli seitsemän. Jäljen vanhetessa vajaan tunnin kävimme poikien kanssa lenkillä ja tein Gustille kaksi keppiruutua, joista jälkimmäisestä lähti noin 10 metrin mittainen jälki. Vauhtia riitti taas ja nelivedolla painelimme autolta ruudun ääreen. Ensimmäisessä ruudussa rauhoittui etsimään keppiä, mutta toisen ruudun jäljen löydettyään vimmainen meno alkoi. Kepit toki löytyivät, mutta täytyy nyt edelleen pitäytyä pelkissä ruuduissa.

Ruffe jäljesti hyvin, vaikkakin taas hiukan liian vauhdikkaasti. Jäjen ajoon meni yhtä kauan kuin sen tekemiseen, vaikka ajassa ovat mukana ilmaisut, palkkaukset sekä koiran rauhoittelu. Ruffe myös hukkasi jäljen kahdesti hetkeksi ja joutui etsimään sen uudestaan. Eli sellaista puolihölkkää mentiin.. Yksi keppi jäi metsään, se oli pöheikköisessä paikassa, missä oli sekä aluskasvillisuutta, kiviä, että nuorta koivikkoa. Vastaavanlainen paikka on aiemminkin tuottanut vaikeuksia. Sen sijaan kuoppaan asetettu keppi löytyi, samoin kivikossa ja rinteissä sijainneet kepit.

Jäljestysten jälkeen lähdettiin vielä metsälenkille. Kun tultiin takaisin, Gust sai hiukan ennen autoa jonkun hajun pitkään nokkaansa ja paineli mäkeä ylös. Muutaman sekunnin päästä Ruffe tuli samaan kohtaan ja lähti myös täyttä vauhtia mäkeen. Kutsuin molempia, Gust tuli takaisin, Ruffe ei. Kävelin hiljalleen autolle ja näin Samulin auton oman autoni takana. Arvasin, että koirat olivat haistaneet Samulin jäljet ja hiukan mietin, että kuinkahan pitkälle Ruffe juoksee. Kului varmaan noin 5-6 minuuttia ennenkuin Ruffe palasi läähättäen. Kotona kuulin Samulilta, että Ruffe oli käynyt noin 600 metrin päässä lähtöpaikalta hänen luonaan. Ottanut kontaktin, kääntynyt ja lähtenyt täyttä vauhtia takaisin. Viestiähän se juoksi, siitä ei ole epäilystäkään. Näköjään selviäisi voittajaluokan jäljestysosuudesta...