30. joulukuuta 2015

Joulukuu

Blogilaiskuus on iskenyt pahemman kerran eikä enää oikein edes muista mitä kaikkea vilkas joulukuu on tarjonnut.

Tokossa Ruffe on käynyt treenaamassa pääasiassa ominpäin. Ollaan yritetty laittaa tunnaria, kaukoja ja VOI-ohjattua kuntoon vaihtelevalla menestyksellä. Jessican vinkkaamana tunnaria on nyt riittävästi kokeiltu "hyvällä", käytännössä olen siis maanitellut ja palkannut vähän kaikesta sinnepäinkin olevasta. Sehän ei toimi, ei edelleenkään. Joten tästä lähtien kutsun Ruffen välittömästi pois jos ajatus sen harhailee tai jos pitää pälyillä jonnekin. Kaksi treeniä ja homma pelitti taas. Tosin vaihdoin palkankin lelupalkkaan, en tiedä mikä sen merkitys on. Pitäsköhän jo uskoa, ettei Ruffen kanssa mikään muu oikeesti toimi yhtään paitsi mustavalkoisuus..

Lisäksi on korjattu ruudun paikka taas taaemmas, tehty kaukoja välillä peruuttaen sekä yritetty opetella VOI-ohjattua. Se ei vaan tahdo toimia kun vien itse kapulat. Ruffe unohtaa seuruuosiossa mitä oli tekemässä ja saattaa lähteä minne sattuu, etenkin ruutuun jos se on jossain näköpiirissä. EVL-ohjattu sujuu, kun ilmeisesti merkillä muistaa että mikä liike on kyseessä. Metalli on ollut aika hyvä nyt, aiemmin syksyllä tehty tehokuuri näyttää vielä kantavan. 

Gust on tehnyt myös tunnaria, paljon. Varmaan sata toistoa joulukuussa, lähes joka päivä, välillä kaksikin eri treenikertaa päivässä. Gustin kanssa päätin, että yksinkertaisesti kiellän sitä nypläämästä vääriä tikkuja. Sehän ei ole niitä vääriä juuri tuonut, mutta maistella on pitänyt (ei oo tää, ei oo tää, ei oo tää...). Joten ei muuta kuin ulos kotipihalle. Otin Gustin katsomaan kun viskelin vääriä tikkuja pihdeillä maahan. Sehän oli käydä jo siinä vaiheessa kiinni niihin. Kielsin ja viskelin lisää niitä jolloin tyytyi katsomaan. Sen jälkeen koira kauemmas, oma joukkoon ja koira etsimään. Kaahasi tapansa mukaan tikuille ja nappasi heti ensimmäisen "ei oo tää"-tyyliinsä. Kielsin ja pyysin Gustin pois tikuilta. Vähän se hämmästyi ja selkeästi meni seuraavaksi jo varovaisemmin. Tätä tehtiin kahdessa treenissä ja sen jälkeen ei ole tarvinnut kieltää kertaakaan. Olen nyt välillä seissyt tikkujen vieressä ja viskellyt pihdeillä vääriä sekaan kun Gust on tulossa tikuille, ei ole mennyt lankaan. Ollaan tehty myös paljon metsässä oksanpätkien etsimistä lenkkien yhteydessä, muutamia piilotuksia ja pikkuhiljaa viety tunnaritreenit halliin aloittaen samaan tapaan kuin omalla pihalla. Tänään ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa yritys tehdä kokonainen liike Railan liikkuroimana. Ja voi vitsi se oli hyvä! Toista kertaa en kyl uskaltanut kokeilla...

Meillä oli joulun alla Gustin kanssa myös nuorten koirien tokoringin treenit, jotka pidettiin tällä kertaa Oilin koutsaamana Lahdessa A-Qilityn hallilla. Tosi kivat treenit, porukka on vaan niin mahtavaa. Aloitettiin kisamaisella, jossa jokainen teki 3 liikettä. Gustille oli valittu VOI-luokasta ohjattu, L (istuminen ja seisominen), sekä ruutu. Ohjatussa jäi vähän kiinni kapuloihin ja seuruu ei ollut niin hyvää kuin normaalisti. L:ssä liikautti seisomisessa etu- ja takajalkaa ja ruudussa ennakoi sivulletuloa. Muuten ihan kivaa tekemistä. Treeniosuudessa korjattiin jäävistä seisomista sekä merkkiä jossa Gust on välillä vähän turhan kaukana merkiltä.

Uudenmaan tokorinkiläiset. Kuva: Mirva Vainio
Kaukot eivät ole edistyneet kummallakaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Kotona sisällä tekevät hyvin, hallissa on vaikeampaa. Täytyy tehdä kunnon kuuri molemmille ja pitää itse vielä vaan paremmin kriteereistä kiinni, mutten jäädään junnaamaan tähän samaan vaiheeseen. Taaskaan toivominen ei auta, vaan pitää tehdä töitä :) 

Paimennettu ollaan myös. Kasvattitreenillä ennen joulua Gustin kanssa onnistuttiin tosi kivasti. Muutama hyvä haku (koira n. 50-60 metrissä, itse ehkä n. 25 m lampaista) ja tuonti. Lisäksi treenattiin peruskuljetuksessa kävelemistä (ei siis ravaamista), erimittaisia sisäflänkkejä sekä hiukan poispäinajoa kävellen. Gust oli tosi kivassa mielentilassa, huippua. Paimennuksen jälkeen myöhään illalla Gust hiukan kevensi toista etujalkaa. Lienee venäyttänyt sen koska seuraavana päivänä huomasin vain kahdesti että levosta lähtiessä käveli epäpuhtaasti. Sen jälkeen ei ole ontunut. Varmuuden vuoksi viikon verran tehtiin vain hihnalenkkejä ja tokotreeneissä ei tehty muuta kuin tunnaria, vähän seuruuta ja paikkamakuuta.

Samuli on käynyt Ruffen kanssa 4 kertaa paimentamassa. Haut on olleet aika hyviä ja lisäksi ovat treenanneet poispäinajoa, kuljetusta vetoa vastaan ja tehneet vähän oikeita töitäkin (lampaat ulos sisältä, kuljetus treenipellolle ja takaisin, jne.). Niilläkin on joulukuu tuonut uutta rentoutta ja iloa tekemiseen kun Pete moitti Samulia liiallisen paineen luomisesta ja liian tiukoissa pihdeissä pitämisestä.

Ja Agility! Ruffehan on siinä lajissa vauhkoontunut täysin, haukkuu ja on aikamoisen kiihkeässä mielentilassa. Liikuntasetelit ovat vanhenemassa, joten käytiin äkkilähdöllä Lotta Vuorelan koulutuksessa, jonka pystyi maksamaan seteleillä. Ajatuksena oli käydä vieraassa hallissa katsomassa miltä meno siellä näyttää. Ja hurjaahan se oli, samalla myös hurjan kivaa :D Otin Ruffelle kevääksi treenipaikan myös torstaille. Eli nyt meillä olisi treenit joka toinen viikko tiistaisin ja joka viikko torstaisin. Ehkä päästään sitten kisaamaankin. Kalenteri sen kuin täyttyy...

Ikävä tapahtumakin meille taas kävi. Maanantaina Ruffen VOI-ryhmässä oleva kelpieuros tuli Ruffen niskaan ja ehti joitakin sekunteja äristä Ruffen kimpussa ennenkuin ehdittiin väliin. Ärsyttää niin maan perhanasti, edellinen vastaava tapaus oli syyskuussa. Ja vielä enemmän ärsyttää kun taaskaan en vaan pitänyt omaa päätäni. Katsoin jo aiemmin syksyllä, että kyseinen koira ei ole omistajallaan kunnolla hallinnassa ja että koiralla on taipumusta kyylätä toisia uroksia. Sanoin siitä silloin kouluttajalle, mutta lähinnä kouluttaja oli sitä mieltä, että minulla on ongelma kun kiinnitän tuollaisiin huomiota. Kyseinen VOI-ryhmä on suunnattu VOI-kisavalmiille ja VOI-luokassa kisaaville koirille, joten ihmetyttää isosti, miten ryhmässä voi olla koira jolle ensinnäkin on syötettävä jatkuvasti nakkia ettei se karkaa haistelemaan mattoa tai muiden koirien luokse. Peiliin voi myös katsoa: miten ihmeessä vien kentälle oman koirani kun tiedän että joku toinen voi tulla päälle... Alkaa olla minulla nyt viimeinen hetki ottaa opiksi.

Tapauksen jälkeen Ruffe lähti heti kivasti leikkimään, tehtiin ruutua yms. hauskaa ja osasin itsekin käyttäytyä varmaan aikalailla oikein. En huutanut enkä päästänyt verenpainetta nousemaan siinä tilanteessa. Jälkeenpäin se on kyllä noussut montakin kertaa, kun tapahtuma palaa mieliin. Vielä kun sain kommentit tyyliin "sattuuhan näitä kisoissakin", "näihin pitää vain tottua" ja "onneksi siinä ei mitään käynyt", niin rehellisesti sanottuna vituttaa yhä. Olen laittanut molemmista tapauksista sähköpostia seuran hallitukselle ja tokovastaavalle. Syyskuun sähköposti ei tainnut johtaa mihinkään, en tiedä johtaako tämäkään, mutta ainakin on ilmoitettu.

Tänään Satu ja aivan superhauska ja ihana Nappi-poika lähtivät antamaan spanieliterapiaa. Ruffe treenaili yhtä aikaa Napin kanssa ja oli aika rennon ja iloisen oloinen. Muutaman kerran pälyili ja väisti kun jompikumpi sattui juoksemaan läheltä toisen ohi, muuten ei vaikuttanut olevan milläänsäkään. Tosin tehtiin kaikkea helppoa ja hauskaa vain ja tultiin molemmat tosi iloisiksi. Raila ja Whimsy liittyivät myös mukaan porukkaan ja Gust sai treenata evl-paikkikset Napin ja Whimsyn kanssa (sekä sen hienon tunnarin ja Zetan). Treenien jälkeen pojat pääsivät myös yhteislenkille Ojangon pelloille, joten meillä on ollut hurjan kiva päivä. Iloinen ja kiitollinen saa olla kivoista treenikavereista.

4. joulukuuta 2015

Pikkumies AVOssa



Edellisviikonlopun aksamölleihin ei Ruffen kanssa päästy, tulin kunnolla kipeäksi. Eikä päästy tällä viikolla Ruffen aksatreeniinkään, koska vuorostaan Ruffe oksenteli useampana päivänä ruokaansa. Joten ei tuo aksan treenaaminen nyt näköjään lähde meillä millään sellaiseen lentoon, että viitsisi minnekään viralliseen koitokseen ilmoittautua. Katsotaan taas uudestaan ens vuonna :)

Tunnarissa Ruffella on edelleen joku solmu päässä, vaikka vaikutti jo paremmalta välillä. Ennen niin kiva liike on jostain syystä jälleen ajoittain paineinen. Tänään keksin Sadun ja Napin hyppytunnaritreenistä, että täytyy yrittää temppuradoilla tai hyppytunnarina aukoa tuota Ruffenkin lukkoa. En ole aikoihin muistanut niitä, vaikka aiemmin tein aika useinkin jotain hauskoja variaatioita liikkeistä. Kaukoja ollaan nyt tehty peruuttelemalla vaihtojen välillä. Se auttaa saamaan ajatuksia taaksepäin ja liike pysyy paremmin kasassa.

Pikkumies Gust sen sijaan treenasi pari viikkoa ahkerasti AVO-luokan kisaa varten ja kävi hyvällä menestyksellä kokeessa. Hiukan jännitti jo perjantai-iltana ja lauantaiaamuna ramppasin kyllä monta kertaa stressipissalla. Koe oli Ojangon tutussa kotihallissa ja oli hienoa kisata isolla kentällä. Ruutua hiukan pelkäsin, sillä siinä oli ilmennyt ennakointia edelleenkin vähintään puolessa treeneistä. En saanut sitä sellaiseen kuntoon kuin olisin halunnut, mutten kuitenkaan ruvennut perumaan koeilmoittautumista. Käytettiin n. 10 minuuttia verryttelyihin sekä ennen paikallaoloa että yksilökehää mikä vaikutti sopivalta.

Liikkeet, pisteet ja omat mietteet:

Paikalla istuminen, 10: Gust liikautti toista etutassua, mutta tuomari ei varmaan nähnyt kun samaan aikaan viereinen koira painui maahan ja ryömi vähän eteenpäin.

Liikkeestä istuminen , 9.5: Kävelin varmasti liian nopeasti. En nähnyt istuiko vai ei, mutta istuihan se kun käännyin ympäri. Videolta näkyy, että istuminen oli hidas.

Ruutu, 10: Lähti hyvin, ennakoi, mutta kiepsahti nopsaan oikeaan kohtaan. Maahan ja ylös hyvin. Tästä saatiin kyllä vähän ylimääräistä...

Luoksetulo, 10: Hyvin alas, hyvä vauhti, suora perusasento lopussa!

Seuruu, 10: Tuntui hyvältä ja ihan kivalta se videolla näyttikin. Ajoittain hieman keuli, mutta vain hieman ;) Ennen koetta treenattiin paljon, jotta saatiin Gustin paikka hieman kauemmas jalastani ja se kyllä kannatti. Ensimmäisessä pysähdyksessä en ollut varma oliko pylly kunnolla maassa vai ei, taisi se olla.

Hyppy, 10: Tämä on aivan turha liike AVOssa. Ei kummempaa. Istui hyvin, hyvä hyppy, hyvä perusasento.

Nouto, 10: Ennen koetta treenattiin paljon myös heiton aikaista istumista. Gustilla on tapana kyylätä kapulaa ja kyyristyä, mutta kokeessa pysyi melko hyvin ryhdissä. Hyvä vauhti molempiin suuntiin ja hyvin sivulle. Otin kapulan vähän liian nopealla liikkeellä, mikä saa Gustin hieman reagoimaan. Jatkossa minun pitää hoitaa tuo luovutus paremmin.

Liikkeestä seisominen, 10: Hyvä seuruu, hyvä seis. Tassut pysyivät maassa hyvin. Istui hitaasti perusasentoon.

Kaukot, 10: Hyvin alas. Ensimmäinen istuminen melko hyvä, hyvä maahan, toisessa istumisessa tassutti enemmän, viimeisessä maahanmenossa oli hieman epävarma ja toinen etutassu jäi kropan alle. Hyvin perusasentoon. Taisi mennä epävarmaksi kun ei tullutkaan kehuja vaihtojen välissä, tätä on treenattu liikkuroituna liian vähän.

Kierto, 10: Hyvä ja vauhdikas liike. En ole ihan varma istuiko kunnolla perusasennossa lopussa.

Kokonaisvaikutus, 10: Sekä tuomari että liikkuri kehuivat kovasti koiraa. Minusta eivät sanoneet mitään :D

Näin meille kertyi huimat 319 pistettä ja sijoitus 1 / 7.

Iloinen tokokoira
Videotakin otin, mutta koska olin yksinäni liikenteessä, piti taas jättää GoPro vain nököttämään kentän laidalle laajakuvalle. Katsoin, että meitä edeltänyt VOI-luokka pyöri pitkälti toisessa päässä kenttää ja sinne sitten asetin oman kameranikin. AVO-luokka kuitenkin vietiin läpi suurimmaksi osaksi eri päässä, joten kovin hyvin ei meitä videolla näy. Onpahan muistona kumminkin. Liikkuri oli kyllä taas aivan mahtava, luokka sujui tosi sutjakasti ilman pitkiä siirtymiä ja odotteluja liikkeiden väleissä.



Oli kyllä tosi kivaa kehässä Gustin kanssa. Muutamassa liikkeen alussa sillä oli perusasennossa taas sama ilme kuin häiriötreeneissä: nenä kurottuu niin ylös kohti kainaloani kuin mahdollista, silmät pullistuu ja suu menee visusti suppuun. Ehdin kehua hieman ennen "liike alkaa"-komentoa, joten ehkei sen takia kuitenkaan vajonnut ihan omaan kuplaansa, vaan otti käskyt vastaan. Gusthan välillä on häiriötreeneissä lakannut kuuntelemasta minuakin. Sen vimmatusta yrityksestä olla menemättä häiriöihin ei välillä tunnu pääsevän mikään läpi. Täytyy jatkossa miettiäkin, että paljonko ja minkälaisia häiriötreenejä sen kanssa kannattaa tehdä. Tuota yliyrittämistä kun ei sille haluta.

Nyt sitten mennään eteenpäin kohti VOI-luokkaa ja loppuvuoden tehotreenattavina asioina ovat ruutu ja tunnari. Olen juoksuttanut Gustia ruudun läpi lelupalkalle tällä viikolla ja tänään otettiin uudestaan alusta käyttöön. Alustalle tuli tosi hyviä toistoja ja ajattelin että jonkun aikaa tehdään nyt näin, jotta onnistumisia tulee paljon. Tunnaria varten olen parin metsälenkin yhteydessä antanut Gustin etsiä hetken kädessä pitämääni keppiä muiden maassa olevien risujen joukosta. Siinä oikein kuulee, miten se avaa nokkansa ja etsii uutterasti yhtään nypläämättä mitään muita eteentulevia oksanpätkiä. Tänään hallilla tehtiin useampi tunnari, jossa oli iso määrä vääriä tikkuja ja omana ulkoa löytynyt ohut keppi. Tikkujen keskellä oli yksi aksasiiveke, jotta sain omaa piilotettua välillä siivekkeen taaksekin. Vääriä tikkuja oli sikinsokin ja varmaan vähän liikaa, sillä parilla ekalla toistolla Gust otti väärän tikun suuhunsa kun oma ei meinannut löytyä millään. Huomautin niistä ja sen jälkeen etsi kolmesti oman keppinsä oikein hyvin, eikä töninyt vääriä tikkuja vaikka niitä nuuskikin. Ehkä se maltti ja ymmärrys tästä vielä löytyy talven aikana.

Toki VOI-luokkaa varten pitää tunnarin ja ruudun lisäksi vielä treenata myös kaukot kuntoon. Nyt niitä voi tehdä noin 5 metristä, mutta tuskin kestäisivät siltäkään matkalta kisatilannetta. On saatava paikkamakuuta rennommaksi, häivytettävä luoksetulon stopista käsimerkki (tai suullinen käsky) pois, treenattava seuruun peruutusta paremmaksi, sekä ylläpidettävä ja parannettava kaikkea muutakin. Ohjatussa vasemman kapulan kaarrokseen on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota, ettei se ala levähtää isoksi. Oikea puoli on Gustille helpompi koska pyörähtää aina myötäpäivään ympäri. On tässä työmaata, mutta tosi kivaa kun voi nyt unohtaa alemmat luokat kokonaan. Evl:ääkään ei ole unohdettu ja merkitön merkki sekä kiertohässäkkä alkavat hahmottua. Myös evl-ohjattua tehdään jatkuvasti.

19. marraskuuta 2015

Yksin kotona 3

Gustin köhinät jäi onneksi pariin päivään, eikä Ruffe sairastunut ollenkaan, joten ei tarvinnut olla pitkään poissa treenikentiltä ja ihmisten ilmoilta. Tokoa onkin treenattu ahkeraan ja ilmoitin Gustin kisoihinkin. Ruutu on ollut pikkasen rikki ennakoinnin takia, mutta nyt sitä on hiottu ja hinkattukin ja alkaa taas näyttää kiiltävältä. Parhaimmaksi osoittautui selkeä äppäp ennakoinnista ja lisäksi useammin suorapalkkaa (musta pieni lelu) takarajalta. Takareunasta saattaa nyt takavarpaat olla ulkona jos minun seis-käsky tulee yhtään liian myöhään, mutta jos nyt näistä huonoista vaihtoehdoista pitää valita, niin mieluummin takarajalta yli kuin ennakointi. Ei ehkä tulevan AVO-luokan kisan kannalta, mutta ainakin jatkon. Tässä vaiheessa haluan, että vauhti riittää perille saakka. Kiillotetaan sitten myöhemmin lisää.

Gustin kanssa on myös hiottu seuruuta. Olen nyt siirtänyt sen pari senttiä kauemmas ja näyttää siistimmältä. Vielä korjataan pään asento takaisin aavistuksen pystymmäksi (käytännössä koiraa sentti-pari taaksepäin) ja minun silmään näyttää kivalta. Juoksussa pitää saada sopiva rytmi molemmille, jotta Gust voi ravata rennommin. Voi olla, etteivät kaikki tokotuomarit pk-tyylisestä voimaseuruusta tykkää (huom! ei paina eikä poikita...), mutta matkalaukuksi en koiraani halua muuttaa. Toim. huom.: saattaa tuossa joku vaihtoehto vielä olla näiden kahden mainitun välissä ;) .

Gust on treenannut myös hyppynoutoa ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että nyt ei haluta kapulaa mammalle suoraan pikapostina, vaan pitää tullessa käydä hyppäämässä vaikka vähän vinosta kulmasta tulisikin.

Lisäksi on treenattu muutaman kerran paikallaoloja, AVOn istumista ja EVLn istumismakaamisluoksetulo-liikettä. Kaukojen koomailu loppui, kun palkkaa tuli istumisista enemmän, häiriköin itse lelua jaloissani pyörittämällä ja värväilin Samulia venyttelemään kaukoja tekevän Gustin taakse tai viereen. Kaukot on muutenkin hyvällä mallilla ja tekniikka pelittää noin viiden metrin etäisyyteen asti aika hyvin. Etupalkka on ollut Gustille paras vaihtoehto (namit etuviistossa molemmin puolin). Olen myös pitänyt Gustia välillä hihnassa ja kevyesti vetänyt pannasta, jolloin sen on vastustettava jotta pysyy paikoillaan. Sillä se on ymmärtänyt hienosti, että haluan takajalkojen liimaantuvan lattiaan. Oikea takajalka on se joka saattaa S-I:ssä liikahtaa etenkin jos sitä edeltää vaihto M-S. Eli M-S vaihdossa seisominen jää hivenen liikaa etupainoiseksi. Siihen panostetaan seuraavaksi.

Ihan pelkästään ei olla AVO-liikkeitä jääty tekemään. Tunnari on edellen myös työn alla. Ollaan tehty kisamaisesti muutamia kertoja ja malttia on tullut verkkotreeneistä hyvin lisää. Edelleen aion kuitenkin jatkaa myös treenejä verkolla. Gust osaa myös aika hyvin eteenlähetyksen (merkitön merkki). Siitä en ole varma, että miten tarkkaan saan sen stopattua, mutta mietitään sitä myöhemmin. Nyt on tärkeintä, että lähtee suoraan eteenpäin ja juoksee hallissa seinään saakka.

Ruffe on tehnyt kokonaisuuksia ja ollaan treenattu VOIn ohjattu jokseenkin kuntoon järkyttävää seuruuosion edistämistä lukuunottamatta. Tunnari palautuu taas vauhdilla. Luoksetulon stoppi pelkällä suullisella käskyllä yleensä vähän valuu, käsimerkillä se on parempi ja molemmat käskyt yhdessä hyvä. En tiedä vieläkään mitä kisoissa pitäisi käyttää.

Viime viikolla Jessican luona Ruffe teki kisamaisen VOIn. Seuruussa se vähän edisti ja muutama perusasento oli vino. Kontakti säilyi hyvin. L:ssä maahanmeno olisi voinut olla nopeampi, muuten ok. Tunnarissa lähti hyvällä vauhdilla, otti heti toisena olleen oman oman, oli lähdössä jo tuomaan kun pudotti ja kävi haistelemassa vielä loputkin väärät tikut. Selvisi kyllä, ja toi omansa kivasti laukalla. Sillä on edelleen epävarmuutta tikuilla kun liikkuri on lähellä, ei vaan olla tehty riittävästi liikkuroituja treenejä. Luoksetulossa annoin pelkän suullisen ja stoppi olisi saanut olla parempi, vauhti ok, mutta edestä perusasentoon tuli pompulla. Ruutu oli myös ok. Ohjatussa edisti seuruussa ja lähti hieman varovasti kapulalle. Jessica arveli, että johtui siitä kun kapula oli melkein seinässä kiinni, mutta veikkaan että tarvitsee vähän panostaa vauhtiin taas nyt kun liike on saatu kasaan. Ihmeen vaikeaa se on ollut kun ei ole merkkiä kuten evl:ssä. Metalli oli iloinen yllätys. Otin pikkukapulan ja Ruffe lähti hienosti ja tuli tosi hienosti vaikka heitin turkasen vinoon. Muutenkin vire kesti koko luokan kivasti, vaikkei Ruffe kehuistani hulluna hyppimään alakaan. Jessica sanoikin, että se on ihan iloinen vaikkei kehuessani hillu ja hypi, eikä sitä kannata ruvetakaan riekuttamaan. Vielä muutamia kisamaisia treenejä ja sitten voisi alkaa katsomaan jotain koetta vaikkapa tammikuulle.

Toinenkin kerta oltiin Jessican luona. Tehtiin kolmen koiran voimin paikallaoloja ja häiriötreenejä. Ruffe selvisi yllättävän hyvin ja keskittyi kivasti. Olin oikein iloinen ja tyytyväinen.

Paimentamassa käytiin kerran Seutulassa ja kerran Pukkilassa. Seutulassa tein pienessä pyörössä kivaa treeniä, jossa olin itse aidan vierellä ja vaan käskytin Gustia. Meni hurjan hyvin. Lisäksi se teki hyvät hakukaaret molemmilta puolilta isommassa tilassa. Pukkilassa meni alku hyvin, mutta sitten Gust teki huonon hakukaaren away-suuntaan ja kouluttaja tuli neuvomaan. Minulla on Derekiltä apinoitu tyyli lähettää koiraa kaarelle ja Gust ei ymmärtänyt kouluttajan ideaa suoraan koiraan kohdistuvasta paineesta ja pois ajamisesta ollenkaan. Olis pitänyt taas sanoa mitä itse haluaa ja miten Gustia on koulutettu, mutta turhaannuin itsekin koska en pidä noista tilanteista kun "joku tulee näyttämään mallia" ja koko hommasta jäi paha sekä stressaantunut maku.

Paimennuksessa meillä on muutenkin mietinnän paikka. Tultiin siihen tulokseen, että pääkaupunkisedun hinnat minimissään 30 euroa / kerta / koira on meidän perheelle liikaa jos kahdella koiralla treenataan kahdesti viikossa. Jos treenejä kuukaudessa tulee 8 per koira ja paimennuskausi kestää 6 kk, niin summa on yhteensä kahdelta koiralta 2 880 euroa vuodessa. Bensat vielä päälle, varovaisestikin arvioiden n. 500-600 euroa jolloin päädytään jo pitkälle yli 3 000 euron. On liikaa. Kauempana edullisemmissa paikoissa ei taas työssäkäyvänä voi ajatella säännöllisesti ajavansa.

Toki koulutuksissa on käytävä jatkossakin silloin tällöin, mutta koska pystytään jo treenaamaan itsenäisestikin, niin yritetään ensi kesäksi päästä mukaan johonkin kimppaan, tai ehkä hankkia omat kesälampaat. Jos kumpikaan ei onnistu, niin todennäköisesti paimennus jää. Kerran tai kaksi kuussa treenaaminen ei kiinnosta minua tippaakaan, se ei johda mihinkään. Lisäksi on muistettava, että paimennus on vähän eri asia kuin agility tai jäljestys, joita voi mainiosti tehdä huvikseenkin. Jos paimennuksella ei ole tarkoitusta ja päämäärää, niin minun mielipiteeni on, että silloin sitä ei tehdä. Meidän päämääränä on olleet kisat, mutta jotta sinne ikinä järkevästi pääsee (järkevästi tarkoittaa että on mahdollisuus tehdä tulosta eikä vain selviytyä), on treeniolosuhteiden parannuttava oleellisesti.

Ruffen aksaryhmä on myös pyörinyt joka toinen viikko ja lisäksi ollaan treenattu omin päin kerta viikkoon. Aksasta lisää sunnuntaina, jolloin meidän on tarkoitus lähteä epävirallisiin kisoihin katsomaan mitä siellä tapahtuu.

Ja kirjoituksen otsikko tulee siitä, että olin viiden päivän työreissulla Villigenissä, Sveitsissä. Pojat (3 kpl) olivat keskenään kotona ja selvisivät hienosti. Olivat retkeilleet ja kyläilleet. Gust oli tunkenut iltaisin Samulin viereen makoilemaan ja syliin, ehkä sillä oli ollut ikävä tai sitten se vain huomasi että Samulikin on olemassa :D Menivät nuo koirat kyllä aika pähkinöiksi kun maanantai-iltana saavuin kotiin :D

30. lokakuuta 2015

Köhköh..

Tiistaina treenattiin Ojangossa Marin ja Tikkin seurassa: Gustin kanssa tehtiin liikkeiden välejä ja alun perusasentoa. Palkkailin paljon tuosta perusasennosta ja selkeästi focus muuttui paremmaksi. Tarkoitus oli myös korjata seuruuta muutama sentti väljemmäksi. Kerran huomautin, ettei minun alueelle tulla ja sen jälkeen Gust ei tullut. Kivaa seuruuta. Näinkö helppoa se on? Tehtiin myös muutama vauhtinouto ja kierto.

Ruffe teki ohjattua. Vieläkin vauhdissa näkyi vähän epävarmuus mennessä, mutta toi nyt joka kerta oikean (siis vasemman..) kapulan. Seuruussa se edisti, sain huomauttaa siitä aika monta kertaa. Eteenmenoissa lähti aavistuksen sivuun vasemmalle. Olisi ollut kyllä ympyrässä, mutta jotain pitää tehdä ettei jää tavaksi, saatika pahene.

Keskiviikkona oli Gustin tokoryhmä. Ennen ryhmän alkua kävin treenaamassa ruutua. Tehtiin kosketusalustalle ja ilman. Lähettelin vähän joka puolelta (normisti, läheltä, Gust seisomassa ruudun vieressä, takana, edessä, jne.). Loppuun pari toistoa suorapalkalle. Kyllä se oikea kohta alkaa nyt taas hahmottua. Hyödynnettiin myös hallin isoa peiliä ja tehtiin jäävät. Hyviä kaikki, eikä mokannut asennoissa kertaakaan. Ryhmätreenissä tehtiin uutta kiertohässäkkää. Gust teki tosin vain loppua siitä, eli kapulan tuontia yli esteen. Kerran tuli taas ohi esteen, mutta sen jälkeen hyvin. Käytin Tiltun vinkkaamana kosketusalustaa apuna esteen edessä. Jotenkin se saa Gustin fokusoimaan kapulan oton jälkeen esteeseen, vaikkei tietenkään kosketusalustalle pysähdykään. Ei tarvinnut silloin itse antaa käsiapuja.

Ruffe kävi aksaamassa lyhyesti, lähinnä tehtiin keppejä vaikeista kulmista ja putki-puomi-erottelua. Kepit olivat aika hyvät, mokasi ainoastaan kerran avokulmalähetyksen. Putkeen menee huonosti jos puomi on tarjolla, jumpattiin sitä sitten jonkun aikaa.

Illalla alkoi oma terveystilanne heikentyä, samoin Gust köhisi pariin otteeseen. Yöllä tulin itse kipeäksi ja Gust yski moneen kertaan. Kennelyskähän sillä varamsti on, joten oli pakko perua lauantaiksi suunniteltu AVO-mallikoirakkopesti kennelliiton tuomarikoulutukseen. Ja varmaan tarvii perua ensi viikon porukkatreenitkin. Onneksi Gustin kennelyskä ei tunnu  kovin pahalta, on yskinyt enää kerran-pari päivässä. Ruffe on ainakin vielä terveenä, ehkä sille annettu nenäsumuterokote on tehokkaampi ja pitää taudin tai ainakin oireet poissa.

Nyt ollaan tehty pieniä kotipihatokoja. Ruffen kanssa laitettiin ruudun paikkaa kuntoon, se kun on valunut liian eteen. Tehtiin myös kuuntelutreenejä ja selkeästi on vain niin, että mitä enemmän koiralta vaatii, niin sitä motivoituneemmaksi se tulee. Pari vuotta meni, ennenkuin uskoin ja uskalsin ruveta vaatimaan kunnolla. Gustin kanssa tehtiin kaukojen m-i vaihtoa paremmaksi ja paranihan se, tuo koira kyllä pystyy pomppaamaan makuulta yhdellä liikkeellä skarppiin istuma-asentoon. Gust teki myös muut siirtymät ja aika kivalla mallilla ne ainakin kotona ovat. Nyt pikkuhiljaa kasvattamaan etäisyyttä. Treenattiin myös tunnaritikun maasta ottamista. Gust ottaa monesti sen nopasti etuhampaisiinsa ja heilauttaa sitten taaemmas suuhun. Jos se menee liian taakse, niin sitten pudottaa sivulle tullessa taas edemmäs, jolloin näyttää kyllä siltä, että se pureskelee tikkua. Tuota en halua, joten parasta jos ottaisi sen hyvin suuhunsa heti ja sen jälkeen olisi korjaamatta. Ei siinä ongelmaa yksittäisenä tikkuna ollutkaan, mutta jumpataan tuota nyt muutamana iltana ainakin.

Omasta sairastamisestani on ollut kyllä hyötyäkin. Pitkästä aikaa katsoin ajatuksella Derekin paimennuskoulutusvideota. Nyt videosta saa enemmän irti, kun on ohjannut omaa koiraa jonkun aikaa ja tietää ongelmansa. Viime treenikerran turhautumisen syykin selvisi. Olen vain jättänyt poispäinajossa tärkeän välivaiheen tekemättä kokonaan. Kun taas päästään treenaamaan, niin liina joutaa nurkkaan ja lähden ajamaan triangelimuodostelmassa. Tällöin Gust vielä näkee minut lampaiden sivulla ja itse pystyn kontrolloimaan siitä, että flänkit pysyvät hyvinä ajaessakin. Pikkuhiljaa sitten siirryn taaksepäin, kunnes olen koiran tasalla. Sen jälkeen on kriittinen kohta, missä ohjaaja siirtyy kokonaan pois koiran näkökentässä. Sitä ei saa tehdä liian nopeasti, vie aikaa kunnes koira on valmis siihen. Jos yrittää kiirehtiä, niin todennäköisesti koira alkaa pölläyttää laumaa tai yrittää kääntää sitä aina silloin tällöin, eikä aja luotettavasti. Derek sanoo videolla että ajaa triangelissa kokeneillakin koirilla aika paljon, koska pystyy siinä samalla kontrolloimaan etäisyyden ja sen että flänkit ovat hyvät. Toki matkat olivat silloin ihan toista luokkaa kuin aloittelevalla koiralla. Tämä siis oma tulkintani videosta ja vielä jäi pari asiaa epäselviksikin, täytyy katsella yhä vaan uudestaan ja uudestaan... Kummasti kivempi treenata kun on kunnon suunnitelma mitä toteuttaa.

25. lokakuuta 2015

Hiiden möllit

Torstaina käytiin tekemässä tokotreenit hallissa ulkona velloneen myrskyn takia. Ruffe teki ohjattua, metallia, suoran luoksetulon sekä jääviä ja kuuntelutreeninä mm. noudon ja hypyn erottelua. Gustin ohjelmassa oli AVO-liikkeitä: ruutua alusta-avulla ja ilman, seuruuta, jäävistä etenkin istumista, törpön kierto, AVO-kaukoja, luoksetulo sekä noutoa. Palkkailin pääasiassa vauhdista. Noudossa Gust menee nyt todella kyyryksi heitossa, se on taas otettava tehotreeniin. Muuten treenit olivat hyvät molemmille koirille, Gustkin pysyi taas pöksyissään..

Perjantaina Satu tuli auttamaan Gustin kanssa "viimeistelytreenissä" lauantain möllikisoja varten. Tehtiin liikkuroituja kaukoja niin että Satu seisoi ihan Gustin vieressä ja heilutteli kättänsä. Palkkasin kaikki istumaan nousut vaikka ne olivat vajaita. Pääasia kuitenkin, että ylipäänsä nousee eikä jää koomassa makaamaan. Korjaussarjaa sitten ensi viikolla. Lisäksi tehtiin paljon siirtymiä ja palkkailin niistä. Satu oli "hajamielinen" liikkuri ja mukamas unohti minne oltiinkaan menossa, joten siirtymää tuli toisen perään :) Loppuun Gust sai tehdä muutaman kerran ruudun sekä liikkeestä istumisen. Hyvä treeni!

Ruffe pääsi tekemään luoksetulon, eteenmenoa ja uutta kierto-nouto-hyppyhässäkkää ja onnistuikin hurjan hyvin. Häiriötä oli sopivasti kun yksi koira treenasi luoksetuloja ja kiertoa samalla kentällä. Hyvin Ruffe kuitenkin keskittyi. Etenkin eteenmenot olivat hämmästyttävänkin hyviä. Loppuun paikallaolo Napin kanssa. Istuminen oli n. minuutin mittainen ja makuu ehkä puoli minuuttia. Paikallaolot olivat hyvät ja ryhdikkäät, luoksetulo hyvä, mutta maahan saisi mennä nopeammin.

Lauantaina lähdettiin Gustin kanssa Nummelaan Hiiden Haukkujen hyvin järjestettyyn möllitokoon. Möllit tehtiin ihan kisamaisesti ilman välipalkkauksia. Kisapaikalla käytiin kävelyllä ja tein aika pitkän lämmittelyn, ehkä n. 10 minuuttia (ruutua, seuruuta, jääviä). Seuraavassa liikkeet, omat kommentit sekä tuomari Susanna Berghällin kommentit ja pisteet boldattuna.

Paikalla istuminen 1 min: Gust oli viimeinen koira, vieressä kultainen noutaja. Hyvä istuminen, ei liikutellut tassuja, muutaman kerran käänteli päätään ja loppua kohti hieman laski päätä. Erinomainen istuminen, juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. 10

Seuraaminen: Minusta aika ok. Peruutuksessa lähti turhan vauhdikkaasti taakse, mutta aika suoraan kuitenkin. Ei äännellyt eikä pahasti keulinut. Oli ajoittain kyllä kiinni jalassani vaikkei varsinaisesti painanutkaan. Kaunista, mutta ikävä kyllä hieman liian tiivistä. 8

Liikkeestä seisominen: Katsahti liikkuriin kun tämä sanoi "käsky", aijai... Hyvä stoppi kuitenkin ja tassut pysyivät maassa. Hieno stoppi. 10

Luoksetulo: Meni huonosti maahan :( Toinen kp ylhäällä. Hieman vino perusasento. 9

Liikkeestä maahanmeno: Tämä ok, vaikka on mennyt kyllä nopeamminkin maahan. Ollaan tehty paljon istumista, joten todennäköisesti joutui oikeasti kuuntelemaan mikä käsky tulee... Hieno, nopea! 10

Ruutu: Vaikea paikka. Valkoinen ruutunauha ja heti ruudun takana valkoinen kehänauha + kehän kulman merkkinä törppö. Myös kaukojen törpöt olivat aika lähellä. Gust bongasi ruudun hyvin ja lähti hyvin. Kääntyi kuitenkin heti etunauhan jälkeen josta korjasi välittömästi itse itsensä oikeaan paikkaan. Hyvä seis ja hyvin alas, Hyvin perusasentoon. Ennakoi pahasti. 8

Noutaminen: Täytyy olla tarkempi. Annoin hillua siirtymässä vähän liikaa ja vinkaisi kun pyysin ennen liikkeen alkua perusasentoon. Liikkeen aikana oli hiljaa kuten yleensäkin, mutta tästä rokotettiin.. Vinkuu. 9

Kauko-ohjaus: Jee, nousi vaikka liikkuri oli aika lähellä. Ensimmäinen istuminen vajaa, toinenkin oli jäädä vajaaksi, mutta korjasi itse. Maahanmenot aika hyvät. Ensimmäinen istuminen vajaa. 9.5

Estehyppy: Tässä ei mitään ihmeellistä. Vauhtia riittää!! 10

Merkin kiertäminen: Normaali vauhti-Gust, perusasentoon tuli aika huolellisesti. VAU!!! 10

Kokonaisvaikutus: Aika kiva, liikkeiden välit täytyy kyllä treenata kuntoon. Nyt oli aika vallatonta menoa.. Hieman liikaa intoa välillä. 9

Yhteensä: 297,50 pistettä, sijoitus 1/5. Video alla, youtube-näkymässä siitä jotain saa selvääkin...


Kivaa oli kehässä. Kaukot, seuraaminen ja liikkeiden välit on nyt sellaiset joihin pitää keskittyä. Seuraamisessa täytyy vaatia, että Gust pysyy "omalla alueellaan" eikä tunge koskemaan minua. Se on onnistunut opettaa ennenkin, joten varmasti saan parissa viikossa sitä taas siistittyä. Pitkähkö lämmittely toimi hyvin, eikä seuruussa tullut ääntä missään vaiheessa. Peruutusta täytyy treenata myös, nyt koira lähtee taakse niin rivakkaasti ettei se näytä seuraamiselta. Palkinnoksi saatiin pari lelua ja kevyt hihna, jota on mukava pitää juoksulenkeillä mukana.

Sunnuntaina käytiin Pukkilassa paimentamassa. Ajelin pitkät pätkät poispäinajoa liinassa ja yritin saada pidettyä Gustin kävelyvauhdissa eikä ravissa. Lopulta turhauduin tuohon liinaan kun siihen sotkeutuu sekä minä että koira joka kerta kun pitäisi kääntää lampaita. Vaikka en liinaa varsinaisesti yhtään käytäkään, niin kiinnihän siitä on pidettävä ja se "sitoo" kädet, jolloin en pysty sisäflänkeissä antamaan yhtään apuja. Kökköä koko liinatouhu on muutenkin. Arka omistaja pilaa kohta koko koiran tätä menoa... Gustin ajaminen on kyllä parantunut paljon ja mielellään se ajaa, pitäisi vaan itse henkisesti päästä tosta pirun liinasta eroon ja silti pysyä itse rentona. Gust kyllä osaisi ja jos se sitten lauman läpi juoksisikin niin entä sitten... Joku lukko on päähäni vaan tullut ja arastelen noita tilanteita. Treenin toisessa osassa tehtiin flänkkejä ja muutama hakukaari, joista useimmat olivat hyviä. Oma mieliala ei kuitenkaan kohentunut ollenkaan ja tuntui paskalta koko paimennusharrastus. Saa nähdä... Samuli ja Ruffe tekivät hyvät treenit, mieletön kehitys ollut tänä kesänä kun ovat päässeet säännöllisesti treenaamaan.

20. lokakuuta 2015

Superruffe

Ruffella on ollut hurjan hyvä viikko. Se alkoi viime torstaina Pukkilasta paimennuksella. Samuli ohjaajana kuten tavallista. Hyvät flänkit, haukukaaret ja stopit. Poispäinajossa hermo petti vain kerran jolloin kävi pysäyttämässä lampaat. Ekaa kertaa haki myös hyvällä kaarella poispäin kohti kotipihaa juoksevat lampaat rauhallisesti takaisin. Samuli tosin sanoi, ettei se ollut ensimmäinen kerta kun teki hyvän hakukaaren vastaavassa tilanteessa, mutta uskoiskohan tuota... ;)

Maanantaina tokotreenit kisamaisesti. VOI-luokkaa tehtiin ja sujui hyvin, myös inhokki metalli palautui kovalla vauhdilla ja suoraan eteen. Seuruussa ajoittain vähän edisti ja liikkeestä istuminen olis voinut olla nopeampi. Ruudussa vois myös olla puoli metriä taaempana. Mutta ohjattu (vasen) onnistui VOI-tyyliin alku seuruuttaen ja luoksetulo oli hieno, kova vauhti ja hyvä stoppi! Oli pakko palkata se, joten lopun perusasentoa en siihen ottanut. Kirsikkana kakkuun teki kaukot niin, että vain oikea takajalka liikkui pari senttiä.

Tänään oltiin aksatreeneissä kuukauden tauon jälkeen. Edelleen jatketaan Hinnin ryhmässä ja en käsitä, miten me pystytään tuolla tekemään kaikkea sellaista mitä en ikinä uskoisi. Olen sentään lopettanut sen etukäteen voivottelun. Tänään meinasin taas sortua siihen, mutta sain suuni kiinni aika nopeasti. Piirroksessa olevan keinun sijaan radalla oli pussi.

Etenkin treenin alku sujui kivasti. Pari kertaa treenattiin alkupätkä esteelle 6 asti ja sitten tehtiin rata virheettömästi kahdessa osassa. Treenin loppua kohti suoritettiin kylläkin sitten jo enempi omia kuvioita kuin piirroksen mukaista rataa. Vauhtia riitti ja Ruffe reagoi pieniinkin ohjauksiin, myös niihin liikkeisiini, joita ei ollut ohjauksiksi tarkoitettu... A:lla se teki hyvän juoksualastulokontaktin! Pienet on meidän ilonaiheet aksassa, mutta ei tällä treenaamisella oikein isoja ilonaiheita voi odottaakaan. Kepit oli ekalla kerralla tosi hyvät ja pystyin jättämään Ruffen tekemään niitä yksin siirtyessäni niistoa varten esteen 10 taakse. Tokalla kerralla rytmi ei ollut yhtä hyvä, mutta teki kuitenkin itsenäisesti. Nyt pitäs vaan saada joku järkevä vakkaripäivä, jolloin ehdittäs käydä itsenäisesti treenaamassa. Meidän ohjattu ryhmä menee vain joka toinen viikko ja se ei riitä.

Tiistain aksat.
Gust kävi paimenessa sekä torstaina Pukkilassa että sunnuntaina Seutulassa. Torstaina tehtiin pitkät pätkät poispäinajoa, ei tainnut yrittää kuin kerran käydä kääntämässä lauman. Sisäflänkit olivat todella hyviä, edelleen tosin vaadin että Gust juoksee takaani ja olen aina sillä puolella minne se lähtee. Sunnuntaina alkuun peruskuljetusta vapaasti käskyttämättä kouluttajan toiveen mukaan. Tämä ei oikein sovi Gustille, se tykkää flänkkäillä ja jos sitä jatkuvasti estelee kroppa-avuilla, niin se vaan siitä kiihtyy. Toki se kontrolloi lampaita myös rauhassa ja hyvin, mutta liikaa sai juosta. Tuon vapaasti tekemisen jälkeen ei poispäinajo onnistunut alkuunkaan. Näin on käynyt kerran ennenkin ja pitäs nyt jatkossa vaan pitää oma pää eikä suostua moisiin vapauksiin. Ehkä treeni ei kuitenkaan mennyt hukkaan, ainakin opin, että Gust ei nappaa villoista, vaikka ajelisi lähelläkin lampaita. Toisessa setissä en enää halunnut jatkaa samalla linjalla, joten tehtiin hakukaaria. Comebye-suunta on hyvä, myös kaaren loppu ja nosto. Away ahtaampi, se on muutenkin hankalampi suunta Gustille ja sitä ei ole vielä kovin paljoa treenattukaan.

Maanantaina Gust tokoili AVO-luokan kisamaisesti Railan liikkuroimana. Gust oli ihan kamala. Ei pysynyt housuissaan yhtään, vinkui pari kertaa seuruussa (lopetti kun ärähdin), yritti vähän vinkaista myös seisomaan jäämisessä, ruudussa kääntyi heti etunauhan jälkeen, korjasi tosin itsensä oikeaan paikkaan ja lopulta ei suostunut tekemään kaukoja lainkaan kun Raila oli aika lähellä liikkuroimassa. Jatkossa täytyy muistaa, etten ota sitä tuolla tavalla suoraan autosta kentälle jos tehdään kisamaista, sen on vaan päästävä "lämmittelemään" kunnolla ensin. Positiivista oli, että seuruukaavio meni siis ihan kirjaimellisesti "päin seinää", mutta Raila sanoi että meistä kumpikaan ei välittänyt yhtään. Lisäksi Raila huomasi, että annan pienen kroppanytkäytyksen liikkeestä istumisessa ja se saa Gustin helposti menemään maahan. Kokeiltiin sitä ja näin tosiaan tuntui olevan. Kun vaan luotan koiraan enkä yritäkään "auttaa" (eli pilata sen liikettä :) ), niin kyllä se istua osaa. Huonompi juttu oli se, että ei saatu kaukoja hyviksi. Gust teki uusintayrityksellä ne kyllä, mutta istumiset oli vajaita kaikki ja jotenkin koiran ilmeestä jo näki, että se nihkeilee. Liikkurin ollessa kaukana tilanne normalisoituu.

Pohdin seuraavana yönä klo 4 tätä kaukojen ongelmaa ja tulin siihen tulokseen, että Gust ottaa vieressä seisovasta liikkurista häiriötä, vaikkei edes katso liikkuriin. Se todennäköisesti pitää tilannetta häiriötreeninä ja menee niin omaan kuplaansa häiriötä välttääkseen, että minäkään en pääse siitä kuplan seinämästä läpi. Einin kanssa mietittiin, että jospa palkkaisin sen yllärinä pari kertaa jo siitä kun käännyn koiraa kohti ja olen hetken paikallani ennen ensimmäistä asennonvaihtoa. Jospa se oppisi olemaan vaipumatta koomaan. Varmasti tilanne paranee, kun saadaan vaan liikkuroituja treenejä, nyt meillä ei montaa kertaa ole ollut liikkuria kaukoissa. Kuukausi aikaa ennnen suunniteltua kisastarttia - ja eihän sinne kisaan ole pakko mennä jos homma ei ole siihen mennessä luotettavalla pohjalla.

Ja aijjuu!! Eini, Grimm ja Rundi kävivät kylässä muutama viikko sitten. Treenattiin tiätty tokoa :) Torstaina käytiin Jessican opissa ja perjantaina Oilin. Harmi vaan, että saatiin vieraat vaan kahdeksi yöksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Nyt pitäs jollain ilveellä saada tuo poppoo muuttamaan tänne pääkaupunkiseudulle :D Oli pojilla hauskaa juosta nelistään metsissä ja muutenkin vauhtia riitti aamusta iltaan - kiitos Rundin :D Etenkin Gust jaksoi painia Rundin kanssa, jännää sillä se ei ole painileikkejä pentuajan jälkeen leikkinyt. Yleensä tykkää vaan juosta kavereitten kanssa.

Ruffe, Gust, Grimm ja edessä Rundi. Kuva: Eini.

30. syyskuuta 2015

Nuorten tokoringin eka treeni

Tämä on syyskuun ensimmäinen ja viimeinen päivitys. En ole jaksanut kirjoittaa, vaikka ollaan treenattu ja Gustilla oli tapahtumaa muutenkin, kun sai syvän haavan takajalan polveen piikkilankaan juostuaan. Haavaan tuli muutamia (6) tikkejä ja se parani hienosti, kiitokset Porvoon Aveciin. Gust ei tarvinnut edes törppöä päähänsä kun ei kiinnostunut haavasta ollenkaan. Äiti oli tosin päivisin katsomassa perään kun oltiin töissä.

Uudenmaan nuorten koirien tokoringin eka treeni oli viime viikon torstaina. Meille oli varattu Avec-areena Porvoosta ja pyydetty Jessica koutsiksi. Porukasta paikalla oli reilu puolet, eli 6 koirakkoa. Me tehtiin Gustin kanssa AVO-luokka kisanomaisesti kahteen kertaan etenkin liikkeiden väleihin keskittyen. Eka kierros tehtiin normaaliin tyyliin, eli Gust sai hillua ja humputella, toka kierros tehtiin hillitysti. Ja on se sanottava, että oma tunne on parempi kun pidetään hiukan maltillisempaa kivaa. Ei ole niin pelko siitä, että koira kuumenee taivaisiin saakka ja ampaisee ajattelematta vain johonkin. Yllättäviä ongelmiakin paljastui. Ensinnäkin Gust ei pystynyt tekemään kaukoja kunnolla kun ne tehtiin samasta pisteestä mistä törpönkierto. Toiseksi se sekoili hiukan törpönkierrossa kun törpön takana istui n. parin metrin päässä ihmisiä. Jatkossa minun tarvitsee kertoa sille etukäteen mikä liike on tulossa, nyt en ole sitä tehnyt. Tätä on pari kertaa kokeiltu jälkeenpäin eikä enää ole ollut ongelmia vaikka törppö on suoraan edessä kun tehdään kaukoja. Muutenkin Gustin kanssa täytyy rikkoa rutiineja ja totuttaa se esimerkiksi siihen, että ruudun aloituspisteestä voidaan lähteä seuruuseen ja siihen, että jos merkki näkyy edessä se ei tarkoita aina, että sinne juostaan seuraavaksi. Eikä merkiltäkään aina noudeta ohjatun kapulaa, liike voi treeneissä jatkua muutenkin. Tokoringin treenissä tehtiin myös häiriötreenejä. Gustin kontakti piti hyvin kunnes Jessica huusi "ruutuun". Ja tämän saman se mokasi monta kertaa ennenkuin uskoi. Ja sittenkin sen silmät muljahtelivat ainakin vähän, kun tuo tuttu käskysana kuului. Lelujen välissä oli myös kurja seurata, oli kuin pommeja olisi kylvetty kentälle. Siinä työsarkaa meille.

Molempien koirien kanssa on myös treenattu eteenlähetystä (merkitön merkki). Lelun piilotuksen sijaan olen nyt tehnyt lähetyksiä auton kumimatolle ja se vaikuttaisi toimivan hyvin. Mustan kumimaton päältä musta pieni patukka ei kauempaa juuri erotu, joten suorapalkkaakin on tarjottu. Jatkossa kumimaton allekin voi piilotella palkkoja, jotka koirat saavat itse kaivaa esiin. Molemmat ovat tehneet myös tyhjään lähetyksen ja se meni hyvin kummallakin. Vielä kuitenkin liikettä pitää vahvistaa paljon.

Gust on saanut kivasti tunnarin mielentilaa rauhallisemmaksi kaniverkon avulla. Tikut ovat verkon alla, joten ei Gust ei pysty nypläilemään vääriä, jolloin ei myöskään tarvitse kieltää. Samalla lähetysmatka voi olla normaalin pitkä ilman nameja tms. hidastamassa. Olen kokeillut myös yksittäisiä kertoja ilman verkkoa ja toistot ovat olleet hurjan hyviä. Edelleen kuitenkin 95% tehdään verkon avulla. Ruffelle on sen sijaan haettu iloa ja vauhtia tunnariin. Liikehän hajosi taas kerran, kun Ojangossa karkasi viereiseltä kentältä koira ärisemään juuri kun Ruffe haisteli tikkuja. Minähän kuumenin ihan kunnolla sekä koiralle että sen omistajalle, eikä se varmaan auttanut asiaa muuta kuin sen verran että sain ajettua ärisijän pois.

Kotipihalla on tehty uutta evl:n paikallaoloa. Lähinnä haettu räväkkyyttä maahanmenoon, kun molemmat olivat enimmäkseen hoomoilasina maahan-käskystä kesken paikallaistumisen ja valuivat nihkeästi maahan. Jätän koiran istumaan, menen hetkeksi piiloon, palaan nyt alkuun n. 5 metrin päähän ja pienen tauon jälkeen käsken maahan. Molemmat ovat nyt tajunneet, osaavat odottaa maahan-käskyä ja toteuttavat sen plätsähtäen. Pikkuhiljaa voi jo välimatkaa lisätä, kun alasmenot ovat olleet hyviä.

Koirat saivat myös uuden hienon avoesteen, jonka tilasin Jari Lukkariselta. Aiemmin meillä on jo Jarin valmistama pk-pressueste ja voin suositella. Toimivia ja viimeisteltyjä, sekä sääntöjen mukaisia esteitä. Ja kuten kuvasta näkyy, niin "puttauskenttämmekin" kasvaa jo ruohoa. Siirtonurmi alkaa jo olla juurtunut ja ruohonleikkuri pitäisi ostaa. Tilaa tokon kunnolliseen treenaamiseen ei ole, mutta aika paljon pystyy tuossa 200 neliön tilassakin tekemään.
Poikien hyppyeste
Paimennettu ollaan Gustin reilun viikon sairaslomaa lukuunottamatta. Pääsin itse kahdesti kokeilemaan kahden vuoden tauon jälkeen millaista on paimentaa Ruffen kanssa. Ja kivasti meni! Täytyy kyllä sanoa, että jos pari vuotta sitten olisi sanottu että Samulin kouluttama koira toimii hienosti paimennuksessa, niin en olisi uskonut ikinä. Mutta nyt se vaan on uskottava.

31. elokuuta 2015

Uudestaan Uddenissa

Pari viikkoa sitten lauantaina lastattiin automme täyteen tavaraa ja huristettiin Turun satamaan. Laivamatka Ruotsiin meni jälleen hurjan hyvin, noiden koirapoikien kanssa on helppoa matkustaa.

Pojat odottelee laivan käytävällä hyttiin pääsyä.
Laivassa nukutaan.
Uddenin treenipeltoa.
Uddenissa treenattiin 2 päivää Derekin opissa isolla pellolla. Hiukan jänskätti, että saadaanko lampaat pidettyä hallinnassamme, vai karkaavatko ne heti tilaisuuden tullen. Pyysin ekalle kerralle apukoiran varmistamaan, mutta sen jälkeen uskalsin jo luottaa tekemiseemme. Gustin kanssa harjoiteltiin pääasiassa hakukaaren alkeita, lähinnä kaaren loppuun ja nostoon keskittyen. Jätin koiran kauas, olin n. 5 metrin päässä lampaista selin koiraan ja käskin joko comebye tai away. Pidin huolta, että lopussa Gust ei tule liian lähelle lampaita ja että stoppi sekä sen jälkeinen nosto on hyvät. Tärkeää oli kaarella olla sen 90 astetta koiraa edellä ja luoda painetta sinne, ei kohti koiraa. Kehitystä tapahtui tasaisesti ja toisen päivän jälkimmäisellä kerralla tehtiin jo oikein hyviä hakukaaren alkeita. Pikkuhiljaa sitten siirryn kauemmas ja kauemmas lampaista, kunnes olen koiran luona lähettämässä sitä. Kerroin myös, että minua pelottaa laittaa koira lampaiden ja aidan väliin, joten yksi setti tehtiin pyörössä lampaiden irroitusta aidasta. Eipä siinä ollutkaan mitään pelottavaa, Gust vaan pitää laittaa lyhyillä flänkeillä pitkin aidan reunaa, jotta lampaat ehtivät reagoida, irrota aidasta ja väistää koiran alta pois. Oma sijoittuminenkin on tärkeää aluksi. Pitää olla koiraa vastassa eikä jäädä sen tasolle tai jopa taakse kuten itse olen tehnyt. Samalla Gust tottuu olemaan jännittämättä lähellä lampaita. Oleellista on, että ohjaaja pysyy hyvin rauhallisena.

Samuli ja Ruffe treenasivat ajoa, flänkkejä ja muutamia hakuja. Derek sanoi, että Samulin pitää enemmän puhua koiralle (sitä voi myös kehua...), eikä saa jättää sitä selviytymään ihan yksin vaikeista tilanteista. Mitään kummempaa teknistä uutta eivät tässä vaiheessa harjoitelleet, Ruffen flänkit olivat parantuneet oleellisesti sitten viime kerran, touko-kesäkuun vaihteen ja nyt niihin ei tarvinnut enää keskittyä. Kotiläksyksi saatiin totuttaa Ruffe pikkuhiljaa lähellä seisoviin ihmisiin. Nyt se pelkää ja väistää vieraita ihmisiä muutaman huonon kokemuksen vuoksi. Kunniamaininnan Ruffe sai laittaessaan yhtä koiria haastanutta uuhta kuriin. Koiralla ei mennyt herne nenään eikä palanut pinna, päättäväisesti se vaan kertoi uuhelle että moinen niskottelu ei sovi, vaan toteltava on. Ei tarvinnut näykätä, riitti että teki nopeita liikahduksia uuhen molemmin puolin ja naksutteli hampaita.

Puhuttiin myös liinassa treenaamisesta. Olen itse tehnyt muutamia kertoja poispäinajoa siten, että Gust on liinassa. Olen ajatellut, että liina on minulle vähän kuin "käsijarru" jos jotakin tapahtuu. Derek sanoi, että liinassa ei pidä treenata ollenkaan: on nähnyt niin monta koiraa jotka on pilattu liinassa treenaamisella. Koirat kyllä tietää, että ne on kiinni ja se syö niiden voimaa kun liikkuminen on rajoitettua. Jotkut koirat myös kuumenevat helposti liinassa (esim. Ruffe) ja silloinhan ne eivät enää paimenna vaan homma menee saalistuksen puolelle. Korkeintaan pikkupentuja voi pitää liinassa, jotta saa ne helpommin kiinni. Ei enää aikuisia koiria, jotka osaavat stopin ja lampailta poistulon. Joten unohdetaan liina ja katsotaan mieluummin, että treeniolosuhteet ovat sellaiset, joissa ei ohjaajan tarvitse jännittää.

Leirillä meillä oli kavereina kokeneita ja taitavia ohjaajia koirineen Ruotsista ja Norjasta, mm. Ruffen isän Royn sisko Saga. Hienoa oli katsoa miten koirat tekivät tarkkoja flänkkejä n. 300 m päässä ohjaajasta sillä noin sekunnin viiveellä, minkä äänen eteneminen sille etäisyydelle kestää. Oli kuin robotteja olisivat ohjaajat jollain joystickillä ohjanneet, niin tarkkaa koirien työskentely oli.

Kotimaassakin ollaan paimennettu ja talkoiltu paimennuskisoissa. Gust on tehnyt hyviä sisäflänkkejä kiertämällä takaani, Ruffe on edelleen kehittynyt hakukaarissa. Viime perjantaina käytiin Ruffen siskon Saden luona Hyvinkäällä ja paimennettiin tietenkin. Nähtiin ekaa kertaa Ruffen isä Roykin töissä, hieno koira.










Ruffe (kuvat: Tuija Leisti)


Roy (kuvat: Tuija Leisti)

Sade (kuvat: Tuija Leisti)
Ruffe, Sade, Roy (kuva: Tuija Leisti)
Tokossa ollaan Ruffen kanssa lähinnä humputeltu. Olen hetsannut sitä edelleen uuden hässäkkä-liikkeen törpönkiertoon ohi esteiden ja kapuloiden. Pikkuhiljaa alkaa onnistua, tosin kuvioon kuuluu tällä hetkellä yksi lähtöhaukahdus. Ollaan myös tehty merkkiä ja ruutua, stoppeja ym. vauhdikasta aksaputkea hyödyntäen, sekä pk-esteitä, jotka eivät tuota mitään ongelmia Ruffelle. Metallista on tullut taas yök-liike, joten pitää saada se jälleen kuntoon. Nähtävästi sitä pitäisi treenata vähän koko ajan, jotta se pysyisi siedettävänä. Myös luoksetulo on hajonnut. Ruffe ennakoi stoppia, vauhti on huono ja tänään pysähtyi itsenäisesti seisomaan kesken liikkeen. Voihan huokaus. Muuten Ruffen ilme on ollut kiva ja iloinen. Yritetään kursia VOI-luokan palaset kasaan, kunhan paimennukset talven tullen vähenevät.

Gust on treenannut evl:n ohjattua, joka alkaakin olla jo luovutusta vaille kasassa. Merkille se menee inasen liian kauas (video alla). Ruutuun on nyt osunut, mutta aika sivuun oikeaan reunaan. Minun on nyt päätettävä selkeä kriteeri paikalle ruudussa, en voi vaihdella sitä päivästä toiseen. Työn alla on jatkuvasti kaukot ja tunnarin mielentila, jotka molemmat ovat menneet parempaan suuntaan. Tänään treenattiin Jessican avustuksella luoksetulon stoppeja. Takapalkka näyttäisi toimivan loistavasti, jatketaan sillä tiellä. Palkan saa käydä hakemassa joko stopista tai sitten suorasta luoksetulosta kiertämällä minut ympäri tai sivulletulon jälkeen. Tätä en ole ennen tajunnut ja nyt kokeilen myös Ruffella tuota. Jessica myös sanoi että Gust on rauhoittunut ja niin se kyllä onkin. On paremmin kuulolla ja vaikka tekee edelleen kaiken sata lasissa, niin tauot ovat paljon rauhallisemmat kuin aiemmin. Ei vingu, eikä sähellä pyörremyrskynä rauhattomana ympäriinsä kuten aiemmin. Itse asiassa ei ole vinkunut yhtään sen jälkeen, kun Ojangossa ajoin sen "vihaisesti" pois luotani seuruussa tapahtuneen vinkaisun johdosta joskus kesäkuussa. Silminnäkijöitä ei ollut :)


Ruffe pääsi myös aksaamaan pitkästä aikaa viime viikolla. Se oli yllättävän hyvä ja lopuksi tehtiin koko rata 10 virhepisteellä (kepeillä väärin sisään ja A-esteen alastulokontaktin yli hypäten..). Kuitenkin paljon parempaa mitä itse vähäisen kesätreenaamisen jälkeen olisin kuvitellut. Talvella ehditään aksatakin enemmän, saadaan jatkaa Hinnin ryhmässä ja toivotaan, että vielä tämän vuoden puolella päästään kisaamaan.

Viime viikon aksarata

12. elokuuta 2015

Paluu koulunpenkille

Viime viikon torstaina aloitimme Gustin kanssa taas Oilin tokokurssit Lahdessa. Ekana treeninä tehtiin kisanomainen AVO, uusin säännöin tietenkin. Kaukoja olin ehtinyt tehdä vain muutaman kerran kentällä, nekin ilman liikkuria. Samoin liikkeestä istuminen ollaan opeteltu vasta heinä-elokuun aikana. Muista liikkeistä en ollut niin huolissani, mutta arvelin muutaman vinon perusasennon kyllä mahtuvan suoritukseemme. Unohdin harmikseni kameran kotiin, joten videota ei saatu. Alla liikkeet, Oilin kommentit kursiivilla.

Paikalla istuminen 1 min: Etujalat jäivät melkein yhteen ja arvelin että siirtäisi toista jalkaa parempaan tasapainoon pääsemiseksi, mutta siinähän pönötti kinttujaan siirtämättä minuutin rauhallisesti kuin tatti. Hyvä.
Seuruu: Tuntui hiukan keulivan, muttei painanut. Pientä riuhtomisia näkyi. Vähän edessä. Kontakti säilyi, ei yrittänyt paljoa yli. 
Liikkeestä seisominen: En nähnyt miten pysähtyi, seisoi hyvin. Hieman nytkähti kun liikkuri käski perusasentoon. Hyvä liike. Hyvä stop ja stabiliteetti. Ennakoi ja vino perusasento.
Luoksetulo: Huonosti alas, tuli kovaa. Hyvä vauhti, kontrolli. Vino perusasento, prk!
Liikkeestä istuminen: Edisti reippaasti seuruussa, en nähnyt miten jäi, oli mennyt vikkelästi maahan. Kävin nostamassa istumaan. Loppu ok. Edistää alussa, meni maahan. Loppu rauhallinen.
Ruutu: Virittelyssä merkkasi selkeästi ruudun, otti kuitenkin katsekontaktin ennen lähetystä. Hyvä vauhti ruutuun, hyvä stop. Jäin miettimään että pitikö käskeä avo:ssa maahan vai ei ja olin hiljaa. Gust kuvitteli varmaan että en ole tyytyväinen ja liikkui hieman jolloin toinen takajalka meni ruudun takaa ulos. Hieno ruutu, ruudussa levoton. Seis-käskyn jälkeen malttoi. 
Nouto: Ok muuten, mutta luovutuksessa taisi odottaa lelun lentämistä ja kyyristyi poispäin kun olin ottamassa kapulaa. Kyyristyi vähän heiton jälkeen. Hyvä vauhti, nosto ja pito. Kyyristyi luovutuksessa.
Kaukot: Gust selkeästi väisti hyvin lähellä olevaa liikkuria. Todella nihkeä maahanmeno ja toinen etutassu jäi alle. On tehnyt tätä häiriötreeneissä. Olisi pitänyt korjata se, sillä tiesin ettei tule siitä asennosta ja sillä mielentilalla nousemaan kaukoissa. Molempiin istumisiin tuplakäskyt. Maahanmenot ok, samoin sivulle nousu. Nihkeä maahanmeno, istumisissa tuplakäskyt, hieno sivullenousu.
Estehyppy: Tässä ei ihmeempiä, meille kiva kun ei tarvi kääntyillä enää ilmassa :) Hieno liike, istumisessa pylly taisi jäädä irti maasta?
Merkin kierto: Tämä taitaa olla Gustin bravuuri. Kovaa merkille, tiukka kaarros ja kovaa sivulle. Lopussa taisi odottaa palkkaa... Hieno liike. Hyvä reipas kierto, kokosi hyvin käännöksessä. Oikea tassu ohjaajan jalan päälle lopussa. Istuiko kunnolla?
Kokonaisvaikutus: Koira hienosti töissä. Ei mennyt yli.

Oli tosi kivaa Gustin kanssa kehässä, mutta kyllä tuo uusi AVO tuntuu pitkältä. Liikkeitä on niin kamalan monta nyt kun niitä on tullut kaksi lisää ja mitään ei ole jäänyt pois. Liikkeiden välillä hiukan hilluttiin ja sitten pyysin Gustin maahan odottamaan. Se tuntui toimivan.

Eini ja Grimm olivat meillä keskiviikosta sunnuntaihin kyläilemässä. Perjantaina treenattiin Somerolla Minnan ja Uunon kanssa. Kukaan ei tehnyt kovin kummoisia treenejä sillä kentällä oli turkasen kuuma eikä autojakaan saanut varjoon. Itse tein pienen treenin ensin Ruffen kanssa (merkin kierto, vähän seuruuta ja jäävät). Ruffelle on nyt hetsauksista johtuen tullut kiertoon alkuhaukahdus. En jaksa murehtia sitä, sillä veikkaan että se jää pois kun lähetän koiran perusasennosta liikkeelle. Ruffen jäävät olivat tosi hyvät. Sen jälkeen Gustin kanssa eteenmenoa, tunnarin ja kaukot häirittynä. Tunnarissa pyysin liikkurina toiminutta Einia hajustamaan väärät tikut kunnolla ja vauhtia otettiin hiukan pois puolivälissä olleiden namien avulla. Gust selvisi hienosti ja toi empimättä oman tikun. Eteenmenot tehtiin kentän laitaan heinikkoon piilotetulle lelulle. Kaukoissa Minna ja Eini häiriköivät ihan lähellä, mutta nyt Gust kesti häiriöt ihan alun pientä kankeutta lukuunottamatta oikein hyvin. Lopuksi tehtiin vielä uutta evl:n paikallaoloa. Itse paikallaolot kestivät vain n. 10 sekuntia. Gust meni lankaan ja lähti luoksetuloon aina kun Eini kutsui Grimmiä. Korjasi tosin itse itsensä parin metrin jälkeen maahan. Joten tehtiin sitten ihan lopuksi vielä niin, että Eini ja Minna kutsuivat Gustia kun jätin sen yksinään paikallaoloon. Alkuun nyki vähän, mutta tottui sitten häiriköiden huuteluihin.

Lauantaina käytiin Einin kanssa katselemassa PK SM-kisojen tottiksia Vantaalla. Nähtiin muutama superhieno, normaali hienoja ja valitettavasti myös vähemmän hienoja suorituksia. Niissä vähemmän hienoissa yleinen ongelma tuntui olevan seuruussa edistäminen, painaminen ja kontaktin putoaminen. Tuomaristo tuntui kiinnittävän paljon huomiota tarkkaavaisuuteen ja voimakkuuteen, vinoista perusasennoista tai muista epätarkkuuksista ei juuri huomauteltu.

Lauantaina juhlittiin myös Ruffen 3-vuotis syntymäpäivää mansikkakakun kera. Paljon onnea Ruffe! Samalla Gustille tuli 1.5 vuotta täyteen meidän perheessä asumisessa. Näin se aika rientää, vastahan nuo olivat pikkupentuja.

Pikku-Ruffe
Pikku-Gust
Sunnuntaina Ruffe ja Gust kävivät paimentamassa Pukkilassa, Grimm meni Porvoon palveluskoirien hakutreeneihin, kiitos kovasti porvoolaisille vierailun mahdollistamisesta. Kivaa ja hyvähenkistä porukkaa!

12. heinäkuuta 2015

Suunnistusta

Uusi talomme sijaitsee kätevästi Byträsk-nimisellä suunnistuskartalla, joten kotipihalta on helppo lähteä suunnistustreeniä tekemään. Viime torstaina Samuli järkkäs 440 kuntosuunnistajalle iltarastit. Minä, Ruffe ja Gust toimittiin ratojen koejuoksijoina sekä rastien poishakupartiona. Ruffe on tykännyt pennusta asti suunnistamisesta - sen mielestä on paljon hauskempaa lenkkeillä kun ihminenkin juoksee ja vieläpä umpimetsässä eikä vain polkuja pitkin. Lisäksi se on oppinut tunnistamaan rastiliput ja tietää että lipulle mennään. Todennäköisesti se haistaa liput jo kaukaa, sillä aika monta kertaa on odottamassa tuloani rastilla. Gustin suunnistustyyli on enemmänkin tiukkaa etupeesiä ja edestakas juoksemista hirveää vauhtia ympäriinsä. Ja jos joku miettii, että kauanko bordercollie juoksee, niin kyllä se pitkään menee. Parin tunnin jälkeen alkaa hiukan tahti hidastua ja muutamia raviaskeleita saattaa jossain kohtaa nähdä. Mutta kyllä yhdet hepulit vielä kolmen tunnin laukkailun jälkeenkin voi saada ainakin jos kaveri juoksee karkuun keppi suussa.

Aloitettiin myös säännöllisempi tokon treenaaminen. Pojat saivat ruutuvihon, treenipäiväkirjan, jotta voisin olla suunnitelmallisempi kuin tähän saakka. Ainakin nyt alkuun tuntuu huomattavasti kätevämmältä kuin tietokoneelle näpyttely, mitä harrastelin huonolla menestyksellä aiemmin. Tällä hetkellä on taas liki mahdotonta saada kisapaikkaa mistään, joten olen tavannut suosiolla uusia sääntöjä. Molemmat pojat olivat tauon jäljiltä ruosteessa, mutta äkkiä liikkeet palautuvat mieliin. Gustin kanssa ollaan opeteltu hyppynoutoa, jestas miten se voikin olla hankalaa tuommoisen tykinkuulan kanssa. Pari kertaa se rysäytti päin estettä kun ei hoksannut että sellainenkin oli kapulan tiellä, mutta nyt on hoksannut että hypättävä on. Merkitön merkki ei tuota ongelmaa, Gust on jo lenkillä oppinut kaavan "odota" - hihna irti - "mene" - ja siitä satasta eteen. Joten pystyn hyödyntämään tuota tokokentällä. Lisäksi tunnari on nyt aika varma, ei ole nyplännyt vääriä tikkuja enää ollenkaan vaikka olen jo lähettänyt kaukaa ilman namien syöntiä. Palautus on vielä epävarma, Gust on tottunut saamaan palkan jo lähelle tullessa, joten nyt se ei oikein ymmärrä että tikku pitäisi tuoda sivulle. Muutenkin Gustin kanssa pitää ottaa perusasentoon tulo tehotreeniin, sekä kapulan kanssa että ilman. Seuruu on nyt aika kivaa, Gust oppi nopsaan ettei saa painaa ja nyt on ollut hyvällä paikalla. Hiukan pään asentoa pitää viilata, haluan että se on ylöspäin, en sellaista eteen kiertyvää kuonoa mitä monesti näkee. Ruudussa Gust menee ihan taakse ja on pari kertaa ollut takaa hieman yli, sekin pitää nyt laittaa tarkkailuun. Sitten pitäisi tehdä kaukoja, treenata istumaan jäämistä sekä ohjattua, ja ja ja... Töitä riittää tokossa aina.

Ruffen ruutuun seis-käskyllä istahtaminen on jäänyt nyt pois (kopkop) ja metallinouto on parantunut edelleenkin. Hyppynoutona se vaikuttaisi olevan vielä helpompi Ruffelle. Seuruuta ja etenkin käännöksiä on treenattu, peruutus ja käännökset peruuttaessa ovat jo aika kivat. Kaukoissa olen vaihtanut tyynyn tilalle kepin ja sillä sujuu täydeltä matkalta. Vielä kun saisi sen kepin häivytettyä pois... Omituinen epävarmuus tunnarin palautuksessa on jatkunut, mutta saattaa olla että keksin ratkaisun kun rupesin taas palkkaamaan tiputtamalla nakinpalan suustani. Ohjattua ollaan tehty kerran, pitäisi vielä kokeilla uutena voi-liikkeenä sitä. Luoksetulo on meidän kompastuskivi. Tällä hetkellä stoppi seisomaan on suht ok, mutta maahanmeno aika onneton. Monesti on jäänyt istumaan tai seisomaan siinäkin. Joudun opettamaan varmasti koko maahanmenon uudestaan, nimittäin myös kaukaa käskytettynä se on surkean hidas vaikka sivulta lätsähtää hyvin alas.

Tänään tehtiin tämän kesän eka jälki. Ruffella matkaa oli n. 300 metriä ja keppejä 5, noin 1.5 tuntia ehti vanheta. Ensimmäinen keppi jäi matkalle, se oli jyrkän töppyrän päällä ja Ruffe hyppäsi vinoon ylös ja kiersi kepin n. parin metrin päästä. Loput nousivat varmasti, myös lähes polveeni ulottuvasta varvikosta. Gust sen sijaan ei yhtään muistanut mistä on kyse, joten laitoin sen puuhun kiinni ja lähdin sen nähden kävelemään uutta n. 50 metrin mittaista jälkeä jonne jätin 2 keppiä. Nyt se hoksasi ja rykäisi semmosta kyytiä matkaan että oikean käden nimettömästä lipsahti nivel sijoiltaan. No eipä sitä voinut siinä hötäkässä korjailla, joten Gust kauhoi höyryveturina menemään nenä maassa, minä roikuin liinan päässä sormi väärinpäin törröttäen ja jälkimmäinen keppi löytyi. Ihan varma Gust ei siitä ollut, nosti - tiputti - nosti ja toi. Kourallinen nakinpaloja palkaksi ja vielä taskusta lelu. Sen jälkeen nivelen nykäisy paikalleen ja kotiin. Täytyy nyt aika pian tämän perään tehdä Gustille samanlainen, mutta paljon pidempi jälki. Aloitus kuitenkin niin että se näkee ja ajo suht tuoreena.

3. heinäkuuta 2015

Gustin luustolausunnot

Gust kävi luustokuvissa. Tulokset A/A, 0/0, VA0 (normaali), LTV0 (normaali). Myös olat kuvattiin, eläinlääkärin mukaan ne olivat normaalit, samoin selkä muiltakin osin.

Talomme valmistui, päästiin muuttamaan ja nyt asutaan pahvilaatikkojen keskellä. Urakkaa riittää maalauksen, autotallin viimeistelyn ja pihatöiden osalta vielä varmasti ensi kesäksikin. Hurjasti aikaa ei ole töiden ohella muuhun jäänytkään kuin muuttotouhuun, siivoamiseen ja tavaroiden pakkaamiseen ja purkamiseen.

Harrastuksissa ollaan keskitytty lähes pelkästään paimennukseen. Ollaan käyty maanantaisin Siuntiossa, pari kertaa Pukkilassa, Woollandiassa, sekä Gustin veljen Akselin omistajan luona Paraisilla. Noin 2 treeniä viikossa ollaan päästy tekemään kesäkuun aikana. Gust alkaa osata suunnat ja ajaa poispäin ajoittain jo aika kivasti. Sen sijaan tilanteet, joissa lampaat lähtevät juoksemaan ja hajaantuvat, ovat vielä liian vaikeita. Gust kiihtyy liikaa ja juoksee lauman läpi. Seuraavaksi pitäisikin alkaa opettaa sille alkeita hausta, niin todennäköisesti oppisi samalla keräämään karkuaikeissa olevat lampaatkin siivosti. Ruffe ja Samuli ovat treenanneet hakuja. Koko ajan paranee ja Ruffe on alkanut luottaa ohjaajan käskyihin. Ruffe on ollut hyvä myös haastavammilla lampailla. Sen lukee hyvin lampaita, liikkeet ovat sopivan pehmeät ja se on vahva ja periksiantamaton. Ei pelkää mennä ahtaisiinkaan paikkoihin.
 
Ekat "paimennuskisatkin" käytiin juhannuksena ranch-joukkuekisassa Somerolla. Meidän joukkueessa olivat Gust ja Ruffe sekä vahvistuksena Pete ja belggari Mendez. Kisassa oli 3 tehtävää ja joukkue sai keskenään päättää kuka tekee minkäkin. Ruffella oli haku n. 40 metristä, poispäinajoa n. 30 m sekä peruskuljetusta n. 30 m. Mendez ajoi maltanristin ja Gustille jäi lampaiden poisotto häkistä, tiekuljetus poispäinajona n. 50 m ja sama takaisin peruskuljetuksena. Lopuksi vielä lampaat takaisin häkkiin. Meidän joukkueesta kaikki selviytyivät tehtävistään ja tasaisella suorittamisella sijoituttiin 10 joukkueen kisassa kolmansiksi!

Tiia Hämäläinen on ottanut hurjasti kivoja kuvia Siuntion treeneistä, myös meidän pojista (alla). Suurkiitokset Tiialle!


Kaikki kuvat: Tiia Hämäläinen

17. kesäkuuta 2015

Paimennusleiri ja tokon SM-kisat

Nyt on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että blogiakaan ei ole ehtinyt päivittää. Touko-kesäkuun vaihteessa oltiin neljä päivää paimennuskurssilla Ruotissa, Uddenissa. Kuten viime vuonnakin, kouluttajana oli Derek Scrimgeour, josta pidän todella paljon. Viime vuonna oltiin Gustin kanssa vain kuunteluoppilaana ja tyydyttiin pikaisesti vikana päivänä pyörähtämässä lampailla, mutta nyt päästiin oikeiksi kurssilaisiksi. Opittiin valtavasti asioita. Gustin flänkit aukesivat, saatiin kuljetuksen lähtöä rauhallisemmaksi ja aloiteltiin sisäflänkkien alkeita. Uskomattoman kehittävät neljä päivää.

Samuli ja Ruffe menivät myös eteenpäin, saivat yhteistyötä toimivammaksi uusilla "lääkkeillä" ja myös Ruffen flänkkejä avonaisimmiksi. Derek sanoi että Ruffe muistuttaa jotakin brittiläistä sukulinjaa, josta tulee hyviä koiria, mutta sellaisia, että niitä ei pakottamalla saa toimimaan mitenkään. Samulin päässä aukesikin uusia ideoita ja tuon reissun jälkeen yhteistyö on ollut iloista ja toimivaa, vaikka Ruffea ei nyt ihan kirjaimellisesti ole ennenkään pakotettu mihinkään. Mutta hiuksenhienolla asenteen muutoksella saa välillä isoja asioita aikaan ja Samuli sanoo nyt ymmärtävänsä mitä mustavalkoisuus on ja mitä se ei ole.

Apukuski matkalla Ruotsin laivaan
Gust paimenessa (kuva: Marika Klossner)
Ruffe (kuva: Marika Klossner)
Ruffe (kuva: Marika Klossner)
Reissun jälkeen oli pari päivää lepoa ja sitten pari päivää ehdittiin vielä valmistautua tokon SM-kisoihin Gustin kanssa. Liikkeissä ei ollut suurempaa häikkää ja yksi häiriössä tehty treenikin saatiin aikaiseksi. Kisapaikalla Gust oli innoissaan ja skarppina. Ei välittänyt ympärillä pyörivistä ihmisistä eikä koirista. Tavoitteeni oli saalistaa yli 190 pistettä, mutta pieleen menneen hypyn (nollattiin) takia ei päästy lähellekään, tuloksena 177.33 pistettä. Gust oli kehään mennessä todella skarppi, piti hyvin kontaktia ja vihjaisin sille, että hyppy on eka liike. Lähti sähäkästi sivulta kuten aina ja ponnisti oikeassa kohtaa, mutta ilmassa kääntyessään kolautti pahasti tassunsa esteeseen. Sen jälkeen pomppi luokseni ennenkuin ehdin reagoida. Hetki meni ihmetellessä ja koiran pitäessä jalkaansa ilmassa, mutta pystyttiin jatkamaan. Oma olo oli ristiriitainen kehän lopuissa liikkeissä (maahanmeno ja hihnaseuruu) ja se näkyi kyllä suorituksessa vaikka hyvät pisteet saalistettiinkin. Toinen kehä oli jo parempaa tekemistä, mutta seuruu sielläkin hieman hätäistä ja liian tiivistä. Sen sijaan olin todella tyytyväinen liikkeiden alkuihin. Gust piti hienosti kontaktia eikä vilkuillut liikkuria, tämä siis saatiin n. viikon treenillä kuntoon. Video kisasuorituksestamme alla ja kuvaamisesta kiitokset kuuluvat Sannalle ja Lauralle, VarPSin päteville joukkueenjohtajille.


Joukkueena sijoituimme yhdenneksitoista. Ei siis ollenkaan sitä, mihin edes normisuorituksilla oltaisiin ylletty, mutta vahinkoja kun nyt sattui vähän jokaiselle, niin tulos oli tämä. Kiva päivä oli ja huippuporukassa on hauskaa olla. Kiitos VarPS ja "hyvä meijän joukkue"!

SM-tokojen jälkeen pidettiin 1.5 viikon totaalitauko tokosta. Paimentamassa ollaan käyty neljästi ja treenattu uutena asiana poispäinajoa, joka alkaa sujua aika kivasti. Lisäksi oltiin koirien kanssa pari päivää paimennuskisojen talkoohommissa, joten paimennusta on nyt tullut nähtyä paljon. Ruffe ja Samuli ovat käyneet vieläkin enemmän treenaamassa, flänkkejä on edelleen aukaistu ja hakuja treenattu.

Eilen loppui tokotaukomme ja käytiin kolmistaan Ojangossa. Ruffe aloitti ja teki evl-ruutua. Hetsasin merkille, hieno vauhti sekä merkille että ruutuun. Hyvä stoppi oikeaan paikkaan. Metallinouto esteen yli hyvä. Edelleen hiukan empii kapulan ottamista, mutta palauttaa jo hyvällä vauhdilla. Lelupalkka on tähän toiminut tosi hyvin. Uutta ohjattua hyppynoutoa (vai mikä lie) tehtiin palasina. Ensin törpön kiertoa esteiden välistä, toimii ainakin hetsattuna hyvin. Kun ei hetsaa, niin Ruffe haluaa lähteä hypyn kautta kiertämään. Sen jälkeen koira törpön lähelle seisomaan, kapula esteen taa ja siitä liikkeen loppu. Ei ongelmaa siinä.

Gust teki myös törpön kiertoa. Se lähtee kuin raketti ja jos yleensä koirat lähtevät sinne minne niiden pää ja kroppa on suunnattuna, niin Gust kyllä lähtee sinne minne sen silmät sattuvat katsomaan. Vaikka pää on suoraan kohti törppöä, voivat silmät olla esim. kohti oikealla olevaa estettä ja silloin se kiertää sata lasissa sen esteen. Tämän kanssa täytyy tehdä töitä, että Gust ymmärtää mitä kierretään. Näen vaan silmissäni ne kisat, jossa koira sinkoaa kiertämään tuomaria tai kehäsihteerien pöytää :D Gust teki myös ruutua ja jäi ihan liian eteen. Jätin sen ruutuun seisomaan, jotta taas muistaa missä sitä pitikään olla ja se auttoi. Seuruussa meillä on nyt työn alla liiallisen tiiviyden poistaminen. Gustin seuruu on muuttunut taas turhan kiihkeäksi ja se on ajoittain aivan liian kiinni minussa vaikkei suoranaisesti painakaan. Tätä on ollut nyt useita viikkoja ja veikkaan, että SM-kisoissakin menetettiin piste isoksi osaksi tiiviyden takia. Nami vasemmassa kädessä koiran vasemmalla puolella auttaa, mutta päätin nyt vain yksinkertaisesti kertoa Gustille, ettei kiinni minussa kulkeminen ole oikein. Eli kun Gust osui jalkaani, pysähdyin, huomautin ja työnsin sen jalallani poispäin. Hoksasi muutamalla toistolla ja saatiin loppuun tosi hienoa seuruuta aikaiseksi. Palkkasin lelulla heittämällä vasemmalle. Katsotaan mitä tästä tulee, lupaavalta vaikuttaa. Hyppynoutoa aloiteltiin myös. Mennessä Gust osaa lähteä esteen yli, mutta palautuksessa haluaa kiertää. Tehtiinkin pelkkää palautusta kapula n. 3 metriä esteestä. Edelleen tuli muutama kierto, mutta saatiin onnistumisiakin. Loppuun vielä kevennykseksi lähetin salaa viedylle suorapalkalle ruutuun ja juostiin leikkien autoon.

Tokotreenien jälkeen tehtiin pieni lenkki ja ohjelmassa olisi vielä olleet Ruffen aksatreenit. Ruffe kuitenkin taisi venäyttää jalkaansa tai saada siihen krampin, joten lopetettiin melkeinpä alkuunsa. Se teki kyllä ja hyvällä vauhdilla, mutta huomattiin Hinnin kanssa molemmat, että etenkin tiukan käännöksen jälkeen ei olisi oikein halunnut hypätä vaan kielsi pari kertaa ja muutenkin "sipsutteli". Tuli jopa kerran esteen alitse, mitä en muista sen ikinä ennen tehneen. Hinni sanoi, että vaikka suoria hyppyjä Ruffe näytti tekevän hyvin, niin se ei niissäkään hypännyt samalla tavalla kuin aiemmin, ei suoristanut takajalkojaan. En kyllä ihmettele, vaikka Ruffe olisi jumissakin, niin paljon tullut nyt matkustusta, autossa odotteluja ja paimennusta. Pitää käyttää se osteopaatilla mahdollisimman pian, samalla voisi tsekata Gustinkin kropan tilanteen.