31. elokuuta 2014

Oilin tokokoulutus

Viime torstaina käytiin poikien kanssa aksaamassa. Ruffe teki n. 10 esteen rataa ensin pätkissä, sitten kokonaan. Meni yllättävän hyvin, myös kepit avokulmasta aina oikein. Gust sai tehdä elämänsä ensimmäistä kertaa "aksarataa": kahta mutkaputkea joiden välissä oli n. 20 cm hyppyeste. Voi jessus... ei puutu vauhtia tuosta ipanasta. "Onneksi" siitä ei ole tulossa aksakoiraa ;)

Perjantaina tehtiin lyhyet tokotreenit Jyrinkylän hiekkatekonurmella, mikä on ihan paras tokokentän pohja. Häiriötäkin oli sopivasti, kun jalkapallolijat olivat viereisellä kentällä treenaamassa. Ruffe teki ensin seuruuta ja mokasi heti liikkeellelähdössä tipauttamalla kontaktin. Pidin "puhuttelun". Sen jälkeen Ruffe todella tsemppasi ja teki hyvää seuruuta, eikä itse asiassa yrittänyt koko lopputreenissä vilkuilla yhtään ympäristöä. Ruutu tehtiin ilman kosketusalustaa tuolia kierrättämällä. Ensimmäisellä toistolla Ruffe jäi hivenen liian eteen, ei palkkaa. Toisella meni liian reunaan, ei palkkaa. Kolmannella lähti todella kovaa kiertämään tuolia ja siitä ruutuun juuri oikeaan kohtaan. Tästä superkehut ja lelupalkka. Ruffe vastaa näköjään todella hyvin näihin treeneihin, joten tätä meidän kehittyminen kaipaa: mustavalkoisuutta. Viimeiseksi tehtiin ohjattu nouto. Merkki oli hyvä, mutta sen jälkeen Ruffe ei yhtään muistanut mitä pitää tehdä. Helpotin hiukan antamalla liioitellun käsimerkin ja vartaloavun, jolloin osasi lähteä noutamaan kapulaa. Loppuun leikkiä ja autoon, ohjattu nouto siis kesätauon aikana hajonneiden asioiden listalle.

Gust teki ruutua tuolia kiertämällä kosketusalustalle. Hyvin. Seuruuta ja takapäänkäyttöharjoituksia. Hyvin. Seisomaan jäämisiä, palkka stopista. Hyvin. Lopuksi leikkiä. Pojat tekivät myös yhteispaikkamakuun siten, että menin kentän reunalla olevan "kopin" taakse noin 10 sekunniksi piiloon. Toki kurkin kopin ikkunanraosta mitä tapahtuu. Ruffe makasi hyvässä mielentilassa, Gust oli hiukan jännittyneen oloinen, mutta pysyi sijoillaan. Kokonaisaika oli ehkä noin 45 sekuntia.

Lauantaina ajeltiin Einin ja koirien kanssa Oili Huotarin tokokoulutukseen Parikkalaan. Toivottavasti Eini kirjoittelee koulutuksesta tekemiään muistiinpanoja näkyville. Gust oli täynnä energiaa ja tuntui jo vuoroa odotellessa käyvän kovilla kierroksilla. Aloitettiin seisomaan jäämisellä. Stoppi oli Oilin mukaan hyvä ja voimakas kuten toivoinkin. Nyt lähdetään tekemään stopin ja palkan väliin enemmän viivettä ja seisomiseen kestoa. Tehtiin pari harjoitusta, joissa jätin Gustin seisomaan ja kävelin sen ympäri muutaman kierroksen. Pari kertaa jouduin huomauttamaan tassujen liikuttamisesta, mutta nopeasti oivalsi, että halusin tassujen liimautuvan kenttään.

Tunnari oli vuorossa seuraavana ja kerroin Gustin hiukan nypläävän vääriä tikkuja vaikkei niitä lähdekään tuomaan. Piilotettiin ensin pelkästään oma tikku ruohikkoon n. 5 m koirasta. Oili sanoi, että hiukan näyttäisi käyttävän silmää etsiessään. Toinen piilotus tehtiin korkeampaan n. 15-20 cm heinikkoon n. 10 m päähän koirasta siten, että tikku oli täysin ruohon peitossa. Seuraava askel oli laittaa matalaan ruohoon levitetty läjä vääriä tikkuja n. 4 m koirasta ja lähettää se etsimään 10 metrin päähän heinikkoon piilotettu oma tikku. Gust ei kiinnostunut vääristä tikuista ollenkaan, vaikka kahdesti kulki haistellen niiden ylitse. Viimeinen toisto tehtiin siten, että n. 30 cm etäisyydelle väärien tikkujen viereen laitettiin oma tikku huopapalan alle piiloon. Gust haisteli väärät tikut, mutta ei koskenut niihin ja hetken päästä löysi huopapalan alta oman. Hienoa!!

Lopuksi tehtiin ruutua. Kosketusalustaa ei ollut, mutta päätin yrittää ilman. Ensimmäisellä toistolla Gust jäi liian eteen ja korjasi siitä oikeaan kohtaan. Kehuin, mutta en palkannut. Toisella toistolla paremmin, mutta ei vieläkään tarpeeksi hyvin. Edelleen kehuja. Kolmannella kerralla Oili kävi ruudun takareunassa heiluttamassa käsiä ja sen jälkeen Gust oivalsi paikan. Juoksin ruutuun kehumaan ja antamaan pallon. Oili oli sitä mieltä, että Gustille ei kannata heittää palkkaa, koska se odottaa sitä tällä hetkellä liikaa. Lopuksi tehtiin piiiiitkältä matkalta ruutu suorapalkalle. Ensimmäisellä kerralla Gust lähti ruudusta n. 10 metrin päässä sivussa olevia merkkejä kohti ennenkuin hoksasi että suunta on väärä, ja teki "banaanin" ruutuun. Toinen toisto suora, hyvä ja vauhtiahan ei pojasta puutu.

Liikkeiden välillä Gust oli huomattavasti rauhattomampi kuin Christan koulutuksessa. Pysyy kyllä paikoillaan jos käsken sen odottamaan, mutta kun varsinaista rauhoittumiskäskyä meillä ei vielä ole, niin sitä on hiukan kyseenalaista makuuttaa "paikkamakuussa". Edelleenkään ei lähde nuuskimaan ihmisiä tai kenttää, mutta tavarat (etenkin meidän oma "tokolaatikkomme") olisi kiinnostanut - leluahan se olisi etsinyt. Joten ensi viikolla opettelemme Ruffellakin käytössä olevan "siinä"-käskyn. Toinen treeneissä esiintullut asia on se, että Gust ei tykkää jos sen asentoa käy "mekaanisesti" korjaamassa. Alkoi vänkyröidä valtavasti kun otin pannasta kiinni ja yritin siirtää sitä seisomaan oikeaan kohtaan. Tämäkin pitää opetella, joskus on hyvä kun voi nostaa koiran maasta istumaan tai seisomaan jos se on mokannut asennon.

Oili sanoi pitävänsä Gustista, sen vauhdista ja aktiivisuudesta. Sanoi että Gust on iloinen, huoleton veikkonen, jota ei tämän maailman murheet yhtään paina. Virtaa ja virettä siinä on riittävästi ja vaikka muille jakaakin, jatkossa on pidettävä huoli siitä, että toko ei ala merkitä Gustille pelkästään pallon heittelyä. Tällä hetkellähän kentälle meno merkitsee sille leikkiä ja hauskanpitoa. Nyt alamme myös harjoitella sosiaalista palkkaa enemmän, voin leikkiä Gustin kanssa ilman lelujakin.

Ruffe teki päivän aikana oman treeninsä, jossa kävimme kahdestaan AVO-luokan liikkeet läpi. Ruffe tuntui todella hyvälle. Perusasentoon tuloissa oli voimaa, seuruu hyvää, jäävissä maahanmeno olisi saanut olla hiukan nopeampi ja seisomisessa jäi tapansa mukaan hiukan steppaamaan. Nouto erinomainen, samoin kaukot. Paikallaolo tehtiin vain noin minuutin mittaisena. Muita koiria paikkamakuussa ei ollut, mutta häiriönä oli sopivasti ohikulkevia koirakoita ja aksakenttä n. 20 metrin päässä. Palkkasin osan liikkeistä lelulla ja osan leikkimällä Ruffen kanssa ilman lelua. Lähti oikein hyvin mukaan leikkiin, sekä lelulla että ilman. Meidän "kisapalkkausta" kokeilin myös, toimii hienosti!

27. elokuuta 2014

Hiukkasen viestiä

Sunnuntaina käytiin tokoilemassa porukalla. Ruffelle tehtiin eka häiriötreeni ja parin huomautuksen jälkeen se piti kontaktin vaikka Ilona ja Katja huutelivat sitä nimeltä, kertoivat taskuissaan olevan maailman parhaat namit ja lelut, yms. mitä nyt kaksi hauskaa naisihmistä ikinä houkutteluksi keksiikin. Kentällä oli etenkin treenien alussa muutenkin paljon häiriötä, pari perhettä potkimassa palloa sekä muutama turistikoira - ja kävipä tärppipäivissään oleva Sisukin kääntymässä. Häiriötreenausten lisäksi Ruffe teki myös hyppynoudon ja tunnarin, missä se epäonnistui pitkästä aikaa ja toi väärän tikun. Näitä epäonnistumisia ei juurikaan ole tapahtunut, en tiedä missä oli vika. Toinen yritys meni jo nappiin. Tein myös loppuun yhden luoksetulon stopin, tosin niin että lähdin juoksemaan koirasta poispäin ja kutsuin sitä juostessani. Ruffe ei tuntunut kovin hyvältä vaikka liikkeet tekikin, tokotauko näkyy ja tuntuu.

Gust teki tolpan kiertoa, luoksetulon stopin, seisomaan jäämisen ja tunnarin. Katja vei "väärät" tikut ruohikkoon kekoon, minä oman. Rauhoitin koiraa ja jäin tikkujen lähelle. Paria väärää tikkua piti vielä nyplätä, mutta oma löytyi. Lopuksi tehtiin vielä muutama toisto 30 cm hyppyestettä. Lähetys sivulta ja kohteena lelu jonka Katja oli vienyt esteen taakse maahan. Hop-käskyllä liikkeelle.

Maanantaina ja tiistaina vain lepäiltiin lenkkeilyjen merkeissä. Maanantaina juostiin kaikki kimpassa, tiistaina kävin ensin Ruffen kanssa 1.5 tunnin juoksulenkin, vaihdoin koiran ja ajelin Gustin kanssa Onttolaan lenkkeilemään Riion, Pikin ja Viirun kanssa.

Tänään aamuvarhain ajeltiin JoAn hallille ja tehtiin lyhyet tokotreenit. Gust aloitti ja teki ruutua sekä noutoa Christan opein. Ruutuun saatiin nyt pelkästään onnistuneita toistoja. Noudossa käytössä oli nyt 30 cm grippiliinan pätkä Gustin pantaan kiinnitettynä. Pyysin Gustin sivulle, mutta kun tartuin liinaan se meni maahan. Nousi kuitenkin pyynnöstä uudestaan perusasentoon. Kun olin heittämässä kapulaa, Gust meni jälleen maahan. Tätä jumpattiinkin sitten hetki, mutta lopulta Gust ymmärsi, että istua pitää ja siinä se jökötti kapulan lentäessä. Ensimmäisellä kerralla heiton jälkeen pyysin Gustin seuraamaan, tein täyskäännöksen ja vapautin leluun. Sen jälkeen otimme uuden perusasennon kapulan suuntaan ja pyysin noutamaan. Nouto oli hyvä ja nopea, vapautin muutaman metrin juoksun jälkeen leluun.

Ruffe teki ensin merkkiä suorapalkalle (patukka) ja vauhti oli todella sähäkkä. Toisella toistolla lähetin merkiltä ruutuun ja pysähdyksestä palkkasin heittämällä pallon. Vielä yksi nopea merkki ja siitä noutamaan metallikapulaa. Kiersin kapulaan ohuen kerroksen teippiä helpottamaan otetta ja toivon että puruote sen avulla hiukan voimistuisi. Otti tosi varovaisesti metallin suuhunsa, mutta kun huomasi ettei hampaat kalisekaan, niin palautusvauhti oli hyvä. Loppuun leikkiä. Hyvät treenit, kiva fiilis sekä itsellä että koirilla!

Gustin kanssa treenattiin kotona iltapäiväkahvien aikaan ensimmäistä kertaa seisomiseen kestoa. Ensimmäisellä kerralla jouduin hiukan huomauttamaan etutassun liikuttamisesta, mutta sen jälkeen Gust pysyi niillä sijoillaan jalat tiukasti maassa vaikka kiertelin sen edessä n. 180 asteen sektorilla. Toki palkkailin nameilla tiuhaan. Ensimmäistä kertaa tehtiin sisällä myös paikkamakuu siten, että jätin Gustin keittiöön ja käväisin noin 5 ja 10 sekunnin ajat makuuhuoneessa "piilossa". Ei ongelmia tässäkään.

Illalla lähdettiin metsälenkille ja tehtiin molemmille pojille lyhyt viestitreeni pitkästä, pitkästä aikaa. Liekö 2-3 kk ollut taukoa.. Gustin kanssa ajateltiin aloittaa suunnilleen puolta lyhyemmällä matkalla kuin viimeksi, mutta eihän pikkupoika muistanut ollenkaan mistä on kyse. Minä olin metsäpäässä ja kun lähetin Gustia välille B-A, se juoksi 2 metriä, kääntyi katsomaan ja alkoi hyppiä ja pyöriä ympyrää. Joten otettiin sitten ensimmäisten pentutreenien tyyliin n. 20 metrin matkalla pelkästään meidän välissä juoksua. Minulle päinhän Gust toki tulee, mutta hiukan sillä oli vaikeuksia lähteä Samulin luokse.

Ruffe aloitti n. 150 metrin matkalla ja siitä etenin n. 170 ja 200 metriin. Ruffella ei ollut ollenkaan vaikeuksia muistaa mistä lajissa on kyse, yhtä reikäpäänä lähti kuin aina ennenkin.

Maastotreenien ja metsälenkin jälkeen Gust oli muuttunut mutakasaksi ja joutui Samulin kanssa suihkuun. Me käytettiin Ruffen kanssa tilaisuus hyväksemme ja tehtiin sisällä kaukoja. Helkkarin hienoja siirtymiä s-i ja s-m noin 5 metrin etäisyydeltä. Nyt, vihdoinkin alkaa tulla tulosta!

24. elokuuta 2014

Christan tokokoulutus

Perjantai-iltana ja lauantaina osallistuttiin VarPSin järkkäämään Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutukseen Varkaudessa. Sain paljon hyviä vinkkejä sekä muiden treenejä seuraamalla, että itse Gustin kanssa treenatessa. Kaksi selkeää omassa tekemisessä pielessä olevaa asiaa pitää korjata heti. Ensinnäkin pitäisi säilyä kriteerit paremmin. Vasta kerralla onnistunut suoritus palkataan ruhtinaallisesti. Korjaaminen hyväksytään kyllä suullisella kehulla, mutta esim. palloa siitä ei saa. Toinen juttu (tällä hetkellä lähinnä vain Ruffea koskeva) on se, että koira ei vain saa ottaa kentällä katsekontaktia muihin ihmisiin, muihin koiriin, tai mihinkään ympäristössä tapahtuvaan. Ruffehan jää melko helposti silmästään kiinni erilaisiin ympäristön häiriöihin, etenkin treenien alussa jos sen tuo suoraan autosta kentälle. Lisäksi se on pentuna saanut käydä moikkaamassa kaikki treenikaverit, jotka ovat sitä sitten rapsutelleet. No, enää en ole moista sallinut, mutta en kuitenkaan ole siitä oikeasti huomauttanutkaan. Tähän on lähdettävä työstämään korjaussarjaa häiriötreenien avulla, kunhan nyt saadaan tokotreenit taas kunnolla käyntiin. Omissa treeneissä ei juuri häiriötä ole, joten vaatii treeniporukan ja "lavastettuja" tilanteita.

Gustin treenivuoro oli lauantaina. Tehtiin 20 ja 17 minuutin setit. Videokamerakin oli mukana ja Kirsi sen takana, mutta akkuhan siitä kuoli jo parin minuutin jälkeen. Näin ollen kuvamatskua ei ole kuin ensimmäisestä ruutuun juoksusta. Ruudulla siis aloitettiin, ja ongelmaksi kerroin sen, että liikkeestä on vaivihkaa tullut kaksiosainen. Suorapalkalle Gust toki menee hyvin, mutta kun palkkaa ei ruudussa ole, niin ennakoi ja kiepsahtaa kohti minua heti ruutunauhan ylitettyään. Korjaa kyllä oikeaan paikkaan, mutta nimenomaan korjaa, eikä tee kerralla kunnollista. Sain hyvin demonstroitua "ongelman", sillä näin juurikin kävi.

Lähdettiin korjaamaan sillä, että Heli (muistaakseni?) tuli meille "tolpaksi" jonka ympäri kierrätin Gustin ja lähetin siitä suoraan ruutuun. Palkkana vain suullinen kehu, jos ei osunut suoraan oikeaan kohtaan. Ensimmäisellä kerralla oli suorapalkka, se luonnollisesti toimi. Suorapalkan jälkeen meni useampi toisto, joissa Gust ennakoi, mutta lopulta saatiin se menemään suoraan oikeaan kohtaan. Sen jälkeen ei epäonnistumisia enää tullut. Lopuksi ruudussa oli vielä suorapalkka. Nyt jatkossa teen ruutua kierrättämällä jonkun aikaa, kunnes ennakointi jää kokonaan pois. Nimenomaan kierrättämällä, sillä silloin koira saa kunnon vauhdin, eikä pelkästään lähietäisyydeltä lompsi ruutuun. Ja lisäksi voin silloin olla itse lähellä ruutua, jotta näen kunnolla mitä tapahtuu.

Ruudun jälkeen esittelin meidän seuruun. Huolenaiheena oli se, että Gust näyttää lähinnä malikalta, ja on ehkä jopa liian intensiivinen tokoon. Tehtiin yksi toisto lelupalkka näkyvillä, toinen toisto palkka taskussa ja kolmas siten, että survoin palkkalelun treeniliivin niskaan. Gust toimi aika hyvin, hiukan pyrki edistämään mutta korjasi heti kun hidastin vauhtia. Käännökset olivat hyviä. Christa sanoi, että ipo-malikaltahan Gust todellakin näyttää, mutta ei pitänyt asiaa ollenkaan negatiivisena. Hän sanoi, että koska Gustin asento seuruussa on kuitenkin hyvä, ei vaikuta ennakoivan istumista ja vielä intensiteetti erinomainen, niin hyvä tulee, kunhan saan pidettyä sen samanlaisena. Edistämisen kanssa on kuitenkin oltava tarkkana. Sen verran toimintaa muutettiin, että en jatkossa heitä palkkaa sivulle, vaan nyt Gust saa jonkun aikaa hypätä "jes" käskyllä itse ottamaan palkkalelun kainalostani.

Toisessa lauantain setissämme aloitettiin noudolla, ja siinä ongelmaksi esittelin samoin palkan ennakoinnin. "Demonstraatiossa" yritin hakea sitä, että Gust pyörähtäisi jopa ympäri ennen kapulaan tarttumista ja pidin pitkän tauon heiton ja nouto-käskyn välillä. Kovaa se kuitenkin kapulalle juoksi. Toisella "demonstraatiotoistolla" Gust tiputti kapulan liian aikaisin. Tähän korjauksena pätee sama kuin aiemmin ruutuun. Koira korjaa itse (tai se pyydetään korjaamaan) hakemalla kapula uudestaan, ja tuomalla sen perille saakka, mutta tästä ei tule palkkaa. Ainoastaan siitä, kun kapula tipahtaa vasta "jes"-sanan jälkeen. Pari kertaa jouduttiin noutoa hinkkaamaan, mutta sitten Gust keksi homman ja kapula pysyi tiukasti suussa. Nyt vaihtelevasti "jes"-sanaa eri kohdissa takaisintulomatkaa, ja lisäksi luovutus kuntoon, jotta voin silloin tällöin ottaa jo kokonaisia noutoliikkeitäkin.

Ruudun ja noudon yhteydessä tuli esiin myös "ongelma", jota en itse ollut ongelmana niin pitänytkään. Gust menee aina maahan, kun ottaa pannasta kiinni ja se tietää että jotakin kohta tapahtuu. Sille tulee silmiin myös sellainen tietty ilme: vaaniva, kuin saaliille menossa. Ei hyvä. Testattiin myös, että tuleeko istumisessa kotka-asentoa tai samaa vaanivaa ilmettä. Pyysin Gustin istumaan eteeni ja siirryin siitä hiukan sivuun, kuitenkin niin, että jäin Gustiin päin seisomaan. Christa vieritti pallon muutaman metrin päähän. Gust pysyi istumassa, ei "laskeutunut" kotka-asentoon ja ilmekin pysyi hyvänä. Tarkkaavaisena, muttei täysin lukittuneena. Eli nyt vahvistetaan kovasti istumista, jotta pannasta kiinni ottamista ei tarvitse tehdä. Pohdin jo sitäkin, että alkuun auttaisi sellanen 30 cm hihnapätkä pantaan, voin siitä pitää varmuuden vuoksi kiinni ettei penneli karkaa esim. noutoon ennen käskyä. Grippiliinan pätkän kanssa vaan lukkokaupoille ja suutarille ensi viikolla.

Lopuksi tehtiin vielä luoksetulo ja katsottiin millä "ilmeellä" Gust siinä jää maahan. Nyt "vaanimisilmettä" ei onneksi tullut, vaan penneli makasi ryhdikkäänä odottamassa. Eli kyse taitaa vain olla todellakin tuosta pantaan tarttumisesta.. Kävelin n. 30 metrin päähän, hetki taukoa ja kutsuin koiran. Vapautus n. puolessa välissä palkalle (jalkojeni välistä). Näin, että Gust nytkähti kerran ennen kutsua, mutta pysyi paikallaan kun toistin samantien odota-käskyn. Erinomainen suoritus. Sitä en tullut ajatelleeksi, että se ei ole koskaan ollut kentällä yhtä isossa häiriössä, enkä ole koskaan jättänyt sitä paikalleen makaamaan parin metrin päähän n. 15 vieraasta ihmisestä, mutta niin se vain siellä pysyi.

Myös kouluttajan puhuessa minulle Gust piti minuun "yhteyden", ei kiinnostunut muista ihmisistä, kouluttajasta tai vuoroaan odottavasta koirasta. Olin tyytyväinen, oikeasti todella paljon enemmänkin kuin tyytyväinen. Gustin kanssa on perusteet tehty paljon paremmin kuin Ruffen kanssa silloin 1-1.5 vuotta sitten. Ruffelta oikeastaan älysin kieltää alusta asti ainoastaan maan nuuhkimisen, eikä se sitä ikinä teekään. Tokihan Gust on helpompi muutenkin, kun sen silmänkäyttö on paljon vähäisempää kuin Ruffella eikä se samalla tavalla ole sosiaalinenkaan, mutta kyllä tässä on paljon itsekin oppinut. Silti toko tulee aina vaatimaan sen, että on hyvä porukka missä treenata säännöllisesti, ja hyviä silmäpareja haukkana tuijottamassa omaa ja koiran tekemisiä. Kaikkea ei näe, eikä älyä itse, vaikka näkisikin. Toivottavasti pk-seudulla porukka löytyy, todella toivon.

22. elokuuta 2014

Tokoleiri

Lauantaiaamuna klo 5.15 soi herätyskello Somerolla. Kamat kasaan, asuntovaunun siivous ja matka kohti Hartolaa, jonne saavuimme hiukan yli klo 9. Perjantai-iltana oli käynnistynyt HSKH:n tokoleiri, jonne siis saavuimme mattimyöhäsinä. Samuli ja rättiväsynyt Ruffe jatkoivat kotiin. Aamupäivän treeni oli jo päässyt alkamaan, mutta sujuvasti liityimme porukkaan. Aiheena oli perusasento ja seuraaminen. Perusasentoon Gust tulee voimalla ja kohtuu hyvin suoraan ja oikeaan paikkaan. Seuraamisessa katsottiin palkkalelun paikkaa ja lopulta todettiin, että lelu piiloon vaan.

Iltapäivän treeni ei meidän osalta ollut se paras mahdollinen. Gustillehan on "sisäänajettu" sitä, että kentällä on hauskaa, vauhdikasta ja tapahtuu lähes koko ajan. Kestoa ei meillä ole missään liikkeessä paikkamakuun ehkä noin 1-2 minuuttia lukuunottamatta. Kouluttaja kuitenkin veti koko ryhmälle yhtä aikaa paikkamakuu- ja paikalla istumistreenejä ihan urakalla ja kierteli katsomassa ja kommentoimassa jokaista erikseen. Gust patosi itsensä melkoiseen ylivireeseen jo 10 minuutin jälkeen, eikä tilannetta todellakaan parantanut se, että setti kesti 40-45 minuuttia. Olis pitänyt tulla pois, mutten kehdannut, hölmö minä.. Paikallaolojen jälkeen jokainen sai vielä valita muutaman yksilöliikkeen. Me tehtiin ruutuun juokseminen, sekä nouto ja kapulan pitoa. Nämä hyvin.

Loppupäivän katseltiin kisaavien ryhmää, jossa Oili ja Katja kouluttivat. Paljon tuttua, mutta hivenen myös uutta. Kertaus on kuitenkin aina hyväksi ja kiva oli huomata myös se, että Ruffen kanssa ei tarvitsisi yhtään "hävetä" tuossa tva-koirakoiden joukossa ainakaan treenitilanteessa.

Sunnuntaina aamulla tehtiin Gustin kanssa luoksetulon stoppia, sekä liikkeestä seisomaan jäämistä. Luoksetulossa yritin kierrättää tuolin ympäri, mutta jostain syystä Gust ei millään meinannut muistaa mitä kiertäminen on. Lopulta saatiin kuitenkin muutama stoppikin aikaiseksi, ne olivat vinoja Gustin ennakoidessa palkkalelun lentämistä taakse. Kouluttaja kehotti heittämään palkkalelun Gustin etujalkoihin ja taidettiin me yksi suora pysähdyskin saada aikaiseksi. Sähäköitä ja teräviä stopit kuitenkin olivat, se on pääasia. Liikkeestä seisominen oli todella nopea ja hyvä, siitä ei sen enempää.

Sunnuntain toisessa treenissä tehtiin häiriöitä. Kentälle laitettiin hurja määrä leluja, noutokapuloita ja namikuppi. Alkuun seuruutettiin koiria 3 kerrallaan tavaroiden seassa. Gust ei reagoinut häiriöihin mitenkään. Kouluttaja hiukan kävi myös kutsumassa koiraa, ei reagoinut siihenkään. Lopuksi kouluttaja heilutti karvalelua ihan Gustin pään vieressä, ja tämä oli jo liikaa. Gust oli napata lelun, mutta huomasi itse "erheensä" ja palasi samantien takaisin seuraamaan. Toisessa setissä tehtiin luoksetulo "lelukentän" läpi siten, että ihmisiä seisoi tai oli kyykyssä lähellä luoksetulolinjaa, jotkut tekivät vielä lisähäiriötä taputtamalla. Helppo nakki Gustille, ei vilkaissutkaan häiriöihin päin.

Sunnuntainakin ehdittiin katsella kisaavien ryhmän treenejä ja imeä oppia Katjan neuvoista. Hiukan ennen koulutusten loppua oli kuitenkin lähdettävä kohti Lahtea, jossa nousimme Gustin kanssa junaan. Junamatka oli helppo, Gust käyttäytyi laiturilla hienosti ja junassa nukkui koko kolmetuntisen kevythäkissään.

Lahden rautatieasemalla junaa odottamassa.
Junassa on kiva matkustaa omassa häkissä.
Tällä viikolla maanantaista torstaihin ollaan tehty pelkästään pihatokoja. Gust on keskittynyt kapulan pitoon, seuruuseen, luoksetulon stoppeihin, sekä tunnariin. Seuruussa ollaan tehty takapään käyttötreenejä, luoksetulon stopit ovat olleet nyt suoria ja tunnarissa on väärät tikut olleet nyt erillään hujan hajan oman tikun ympärillä. Gust tekee samaa mitä Ruffe teki reilu vuosi sitten, ottaa vääriä tikkuja suuhunsa, mutta pudottaa samantien kun huomaa että ei haise omalle. Ruffelta tuo tapa jäi itsestään pois kun oppi liikkeen, toivottavasti jää Gustiltakin. En haluaisi lähteä kieltämään. Vauhtia olen saanut maltillisemmaksi kun jätän koiran n. 5 metrin päähän ja menen itse tikkujen lähelle ja lähetän siitä.

Ruffen kanssa on tehty kaukoja ja nyt tuntuu, että vihdoin edistytään kunnolla. Matkaa on nyt n. 5 metriä ja siltä etäisyydeltä Ruffe on tehnyt hyviä vaihtoja. Useammin pitäisi saada appari pitämään takajaloista kiinni, täytyy värvätä enemmän Samulia auttamaan. Lisäksi ollaan pidetty Ruffen kanssa hauskaa, leikitty paljon ja leikin lomassa tehty hiukan seuruuta, stoppeja sekä jääviä.

Torstaina käytiin Hannun ja Terhin luona paimenessa. Ruffe teki kolme settiä isolla laumalla. Flänkit olivat hyviä ja uutuutena Ruffe harjoitteli hakuja ehkä noin 40 metristä. Hyvältä näytti. Sen sijaan vapaa peruskuljetus ei sujunut. Ruffe kyllä kokosi lauman, mutta ihan itselleen. Kuljetti kyllä jonkun matkaa laumaa Samulin perään, mutta aika äkkiä juoksi pysäyttämään ja otti lauman haltuunsa - siis itselleen. Kun koko kesä on keskitytty flänkkeihin ja poispäinajoon, niin näyttää peruskuljetus unohtuneen. Gust on "kaapissa kasvamassa" eikä paimentanut. Kovin intensiiviseltä se tuolla lammaslaitumen reunalla alkaa nyt vaikuttaa. Ei paljon muut asiat kiinnosta kun on lampaita näköpiirissä.

Tänään perjantaina käytiin aamuvarhaisella tekemässä JoAn kentällä lyhyt tokotreeni. Halusin ottaa Gustille ruudun ennen huomista Christan koulutusta. Hyvin pikkumies ruutuun löysi. Otin myös noudon, sillä eilen Gust rupesi äkisti ennakoimaan palkkaa noudossa ja pysähtyi kesken kapulalle juoksun katsomaan minuun. Joku aivopieruhan se oli kuten arvelinkin, tänään moista ennakointia ei esiintynyt. Ruffe teki merkkiä pari kertaa, kerran ruudun ja lisäksi leikittiin. Eilisen paimennuksen jälkeen varmasti väsyttää, joten sen takia pidin molemmille treenit minilyhyenä - ja jos huomenna ei mentäs "esittämään" Christalle nykyistä tasoamme, niin en olis treenannut ollenkaan. Melkeinpä paniikkitreeni siis :D :D

18. elokuuta 2014

Kesälomareissu nro 3

Kolmas ja tällä erää viimeinen kesälomaviikkomme kului saaristomaisemissa Rymättylässä sekä maatalousmaisemissa Somerolla. Reissuun lähdimme perjantaina 8.8. ja vietimme yön Vierumäen Scandicissa. Koirat ovat jo niin tottuneet matkusteluihin, että osaavat olla ja käyttäytyä vaikka käytäviltä kuuluu ääniä. Hotellissa oli myös paljon muita koiria todennäköisesti Helsingin ison näyttelyn vuoksi. Gustista englanninbulldog oli todella epäilyttävä otus, piti alkuun hiukan pöhistäkin.

Lauantaina vietimme Woollandiassa pentupäivää. Porukkaa oli paljon paikalla, sää suosi, seurusteltiin, syötiin ja tottakai paimennettiin. Ruffen ja Samulin treenejä en tällä kertaa kovin paljon ehtinyt nähdä, mutta hyvin poikanen oli ilmeisesti hommansa hoitanut. Gust kävi kolmesti pyöröaitauksessa. Hiukan kuumui ja ajoittain itselläni oli homma epäjärjestyksessä, mutta saatiin hyviäkin hetkiä aikaiseksi. Gust on kuuliainen lampaille mennessä ja poistullessa, se on tällä hetkellä minusta tärkeintä. Kiitos vaan Virpi kun käskit vahvistaa pikkupennusta asti sille "odota"-käskyä sekä opettaa takana kulkemisen. Helpottaa kummasti.

Gust. Kuva: Marika Klossner.
 Woollandiasta keräilimme itsemme sunnuntaiksi Rymättylään Virpin ja Karlin vieraaksi. Gun (Sturesdotters-kennelin omistaja) oli myös saapunut Ruotsista viettämään viikkoa Suomessa koiriensa Majsanin ja Rappin (Gustin isä) kanssa. Viivyimme Rymättylässä keskiviikkoon ja päivät kuluivat tottakai paimennusten ja koirien parissa. Hauska "välikohtauskin" sattui heti alkuunsa kun Gun kyseli millainen Ruffen työmotivaatio lampailla on. Välittömästi kysymyksen jälkeen Ruffe ponkaisi ulos avoimesta ikkunasta kun kuuli ulkoa Virpin pillin ääntä ja todennäköisesti myös lampaiden määkimistä. Työmotivaatio tuli jo sillä aika selväksi :D Gust hyppäsi ikkunasta Ruffen perässä ennenkuin kukaan ehti kissaa sanoa, mutta molemmat selvisivät onneksi ilman loukkaantumisia. Pudotusta ikkunan ulkopuolella oli kuitenkin 2.20 metriä, joten toivottavasti Gustin kasvavalle luustollekaan ei käynyt kuinkaan. Tästä lähtien ikkunat ovat vain pienesti raollaan jos lampaita on kymmenen kilometrin säteellä...

Keskiviikkona ajeltiin koko porukalla Woollandiaan, jonne saapui muutamia Sturesdotters-kennelin alkuperää olevia koiria Gunille näyttäytymään. Gustin perhe oli kokonaisuudessaan koolla. Oli tosi mukavaa. Gust kävi kahdesti lampailla, ensin isolla pellolla ja sitten pyörössä. Hyviä hetkiä saatiin taas aikaiseksi ja isolla pellolla lampaiden edellä peruutellessa oma olotila tuntui paremmalta kuin pyöröaitauksessa.

Perhepotretti. Vasemmalta Gust, Aune, Akseli, Prii sekä Taimi-äiti ja Rapp-iskä. Kuva: Marika Klossner.
Torstaina ja perjantaina Woollandiassa oli paimennuskisat. Olin molemmat päivät tuomarin (Päivi Nietosvaara) sihteerinä ja opin aivan valtavasti asioita. Päivi jaksoi selittää kaikenlaista sekä kisaamisesta ja säännöistä, että paimennuksesta yleisesti. Todella arvokas kokemus minulle, käytännössä lähes 14 tuntia paimennuksen teoriaa tuli käytyä läpi rauhalliseen tahtiin esimerkkien avulla. Ruffe oli molemmat päivät Samulin kanssa töissä varikolla, erinomainen kokemus myös heille.

Illat Woollandiassa saunottiin, syötiin ja jutusteltiin koirien juostessa vapaina pitkin pihaa. Oli todella kiva tutustua Gunsaniin ja nyt on jo sovittu vierailu Ruotsiinkin valmiiksi. Yksi parhaista lomaviikoista mitä meillä on ikinä ollut. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan ja lauantaiaamuna lähdettiin ajelemaan kotiinpäin. Tosin minä ja Gust jäätiin vielä matkan varrelle Hartolaan HSKH:n tokoleirille Ruffen ja Samulin jatkaessa kotiin. Siitä sitten myöhemmin.

7. elokuuta 2014

Tulitikkutunnari

Tiistaina käytiin treenaamassa porukalla tokoa Noljakan koululla Einin & Grimmin, Maaritin & Chicon ja Skodan, Tanjan & Taigan sekä Katjan & Riion ja Skipin kanssa. Tällä kertaa minulla oli vain Gust mukana, Ruffen jätin Samulin kanssa kotiin viettämään treenivapaata päivää.

Ensimmäisenä Gust juoksi ruutuun valmispalkalle ja meni sivusta sisään. Seuraava toisto niin, että Maarit piti koirasta kevyesti kiinni, itse menin lähemmäs ruutua ja lähetin sen siitä. Nyt hyvin, tosin pysähtyi ennen kosketusalustaa josta korjasi itse alustalle.

Seuruusta Maarit huomautti, että Gust ennakoi istumista. Itse asiassa en asiaa ajateltuani usko sen ennakoivan istumista kun kovin paljon ei sitä ole tehty, mutta sen sijaan se odottaa kainalossa olevaa palkkapalloa ja valmistautuu ottamaan koppia. Askellusta täytyy saada paremmaksi, se on totta. Ehkä namilla tai ehkä heittämällä lelu sivuun kainalosta pudotuksen sijasta. Maarit sanoi, että pidempi matka selkeästi parantaa liikettä, joten sitäkin kannattaa jo kokeilla. Tehtiin myös muutama käännös, niitä on ruvettava nyt treenaamaan myös. Mitenköhän me ollaan tähän nykytilaan jämähdettykin? No, ainoa petraus n. kuukauden takaiseen on se, että palkkaa on häivytetty. Perusasentoon ei apuja enää tarvitsekaan ja myös pieni pätkä seuruuta onnistuu ilman palkan näkyvissä olemista.

Otettiin myös liikkeestä stoppi joka on minusta hieno, tosin nyt hiukan ennakoi palkkaa ja kääntyi hiukan sivuun samalla kun teki terävän pysähdyksen. Tolpan ympäri kierrättämällä tehty luoksetulon stoppi oli myös hyvä, hiukan samaa kääntymisennakointia siinäkin.

Luoksetulo tehtiin pitkältä matkalta Maaritin pitäessä pannasta kiinni. Vapautin noin puolivälissä ja levitin jalat jotta saa juosta jalkojen läpi narupalloon. Hyvä vauhti, yhtään ei haittaa vaikka ei palkka alusta asti näkyvillä olekaan.

Paikalle istumaan jääminen oli suht rauhallinen, kunhan sain koiran ensin rauhoittumaan sen verran, että istu-käsky meni läpi. On se kuuma epeli kun kentälle pääsee! Kelikin oli turkasen kuuma kentällä olevasta varjosta huolimatta, mutta eipä se Gustin menoa hidasta yhtään. Täytyy vaan itse olla tarkkana ettei pentu juokse itseään lämpöhalvauksen partaalle.

Loppuun otettiin vielä ehkä noin minuutin paikkamakuu penturyhmässä ja se sujui kivasti. Olin n. 5 metrin päässä ja kävin aika usein palkkaamassa.

Treenin jälkeen käytiin bc-pentujen ja Skodan kanssa uimareissulla Onttolan rannassa. Maarit otti muutaman kuvan, aika hienosti pennut pysyivät paikoillaan kesken juoksun ja riehumisten.



Vasemmalta Skoda, Chico, Grimm ja Gust. Kuvat: Maarit Pirinen
Keskiviikkona tehtiin pihatokoja. Ruffe teki tulitikkutunnarin. Hiukan oli alkuun ihmeissään, mutta siitä vaan tulitikkuja haistelemaan ja omahan sieltä tuli. Hauskan näköistä :D Kaukojakin jumpattiin ja loppuun tehtiin vauhdikasta pihakeinun kiertoa, stoppia ja hyppyä. Huisin hauskaa oli Ruffella päästä hommiin. Gustin kanssa sain kapulan luovutuksen nytkähtämään ison askeleen eteenpäin. Gust tuo nyt kapulan minulle ja usein jopa istuu eteeni. Palkan se saa JES-sanan jälkeen suusta pudottamalla. Tällöin se saa pudottaa kapulan maahan ja ottaa nakinpalansa. Pureksimista ei tällä metodilla ole esiintynyt. Tunnariin levitin väärien tikkujen kasaa ihan reippaasti siten, että olivat jo erillään toisistaan vaikkakin aika lähekkäin. Oma oli n. 20 cm päässä, ensin takana ja sitten sivulla. Kaksi toistoa ja kaksi hienoa onnistumista. Ensimmäinen oli niin nopea, että piti uusia koska en ollut varma haisteliko koira ollenkaan vai nappasiko vahingossa oikean tikun. Ilmeisesti ei perustu pelkkään tuuriin, sillä toisessa toistossa joutui jo hetkisen tekemään töitä ennenkuin oma löytyi.

Illalla käytiin myös jäljestämässä. Ruffelle tehtiin noin 300 metrin jälki jossa pitkä, n. 30-40 m jana. Samuli toimi ohjaajana, minä jäljentekijänä sekä peesarina. Jana sujui hyvin, puolisen metriä Ruffe lähti tarkistamaan takajälkeä, mutta kääntyi nopeasti ja lähti oikeaan suuntaan. Yksi koivikkopuskassa korkeassa varvikossa ollut keppi jäi metsään, eli tällä kertaa 5/6 keppiä löytyi. Vauhtikin oli aika kiva, reipas mutta ei liian. Liekö helle hyydyttänyt, vaiko onko koira oppinut olemaan tarkempi, veikkaan kyllä ensimmäistä. Gustille tehtiin kaksi keppiruutua. Toinen oli taas huomattavasti parempi ja rauhallisempi kuin ensimmäinen. Vielä siis harjoitellaan oikeaa mielentilaa jäljelle. Metsähommista tottakai jatkettiin Mertalammelle uimaan!

Olen etätöissä, joten tänään torstaina lounastauon aikaan jatkettiin koirien kanssa pihatokoja. Ruffelle kaukoja ja Gustille luoksetulon loppua, kapulan luovutustreeniä sekä seuruuta namipalkalla kokeillen. Myös yksi pieni palkattomuustreeni jossa liikkeinä sivulletulo, pätkä seuruuta sekä luoksetulo noin 10 m matkalta. Sosiaalinen palkka toimii hyvin ja näitä vaan aina silloin tällöin niin tulee pikkuhiljaa harjoiteltua tulevia kisoja varten.

Kuumaa riittää yhä, joten illalla ei edelleenkään päästä Ruffen kanssa aksatreeniin. Lähinnä enempi itseni kuin koiran takia - minä en tällä kelillä jaksa kivutuhkapölyistä hallia.

5. elokuuta 2014

Kesälomareissu nro 2

Toinen lomareissumme suuntautui Kuopion Hiltulanlahden kautta Äänekoskelle.

Kuopiossa kävimme Terhin ja Hannun luona paimennustreeneissä. Marika ja Kimmo olivat saapuneet Somerolta kouluttamaan. Sää oli helteinen, mutta aloitettiin aikaisin aamusta niin lämpötila ei aivan huippulukemiin ehtinyt kivuta. Ruffe teki hienoa työtä Samulin kanssa, mm. kuljetusta, poispäinajoa, hyviä flänkkejä ja hakuakin olivat kokeilleet (jos oikein muistan..). Ruffella on nyt Annikankin ohjeiden mukaan suitsia löysätty ja se on saanut tehdä vapaammin. Selkeästi koira on oppinut siitä paljon eivätkä lampaat siltä karkuun pääse jos ei ohjaaja mokaa tilannetta. Samuli kehittyy melkein yhtä hyvää tahtia, joten oikein hyvältä näyttää.

Gust teki pari lyhyttä settiä flänkkejä, kuljetusta ja lampailta poistuloja. Stoppi toimii (välillä), lähetyksissä pää kääntyy hyvin poispäin ja penneli lähtee kauniisti kaarelle. Lampailta poistulo oli hiukan haastavaa ja yritin huutaa apuvoimia paikalle, mutta yksin sain pärjätä kuumuneen pennun kanssa. Ja saanhan minä Gustin tulemaan portille kunhan olen ja pysyn itsevarmana. Omalta osalta ensimmäisessä setissä jotenkin oudosti jännitin ja Kimmon mukaan sain Gustinkin kiihtymään omilla huitovilla liikkeilläni. Toisessa setissä olin rauhallisempi ja niin oli koirakin. Vielä kun itse muistaisi suunnat, niitä ei ole aidan takana notkuessa oppinut niin hyvin että ilman miettimistä saisi käskyjä annettua.

Gustin tyyliä. Kuva: Terhi Mikkonen
Kuljetusta. Kuva: Terhi Mikkonen
Flänkki. Kuva: Terhi Mikkonen
Oli tosi kiva päivä. Minä niin nautin tuossa paimennusporukassa olemisesta. Tunnelma on aina kiva ja kannustava vaikka toki palautteet suoraan sanotaankin. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja aidosti iloitaan kaikkien edistymisestä. Yhteishenki, se se on.

Paimennusten jälkeen ajeltiin Vonkale-nimiselle mökkialueelle Äänekoskelle. Meidän mökkimme oli pieni 4 hengen mökki, jossa oli iso piha ja oma ranta. Koirat nauttivat pihalla olemisesta, leikkimisestä ja uimisesta. Keskiviikkona kiersimme Pyhä-Häkin kansallispuistossa 18 km vaellusreitin. Makkarat oli mukana tottakai. Koirat saivat juoksukaverinkin yhdestä seisojasta jonka kohtasimme kahdesti.

Torstaina ajelimme taas Kuopion kautta kotiin. Samuli kävi Ruffen kanssa taas paimennusta treenaamassa, me tyydyimme Gustin kanssa katsojan rooliin.

Lauantaina käytiin Ruffen kanssa juoksemassa 8-9 km suunnistusrata Kolilla rastien paikkoja tarkastaen. Lähdimme jo ennen kahdeksaa matkaan, mutta silti lämpötila oli reilut 20 astetta. Onneksi muutama oja osui matkan varrelle niin Ruffe sai juoda ja vähän kastella koipiaan.

Pihatokoja tehtiin myös. Gustin kanssa hyppyä ja kapulan pitoja, Ruffen kanssa kaukoja, stoppeja sekä jääviä ja molempien kanssa myös paljon leikkiä. Ruffella on uusi frisbee ja sehän on se ylivoimaisesti paras lelu. Harmi vaan sellasta kestävämpää kankaista frisbeetä ei ole vielä kohdalle sattunut, toisessa treenissä jo viimeistään hajoavat :D

Sunnuntaina iltapäivällä käytiin tekemässä esineruutua ja Gustille jälki. Esineruudusta suoriuduimme kaikki hyvin, mutta Gustin jäljestyksestä ei tullut mitään. Vire oli taas niin tapissa että nokka ei mennyt maahan ja penneli lähes kuristui valjaisiinsa. Ei hyvä... Paniikkipuhelu Jaanalle ja toimintaohjeet sieltä: keppiruutua jotta Gust rauhoittuu ja huomaa ettei kannata ryysiä eteenpäin. Muuten jäljestys tauolle. Keppiruutu tehtiinkin sitten heti maanantaina ja voi vitalis miten hieno lopputulos. Paljon parempi kuin ikinä olisin uskaltanut edes toivoa. Alkuun Gust toki taas ryysi ja oli mennä 3 x 3 m kokoisesta ruudusta ulos, mutta huomasi hajun loppuvan, palasi ruutuun ja rauhoittui etsimään. Toinen ruutu oli vielä parempi. Tein siihen myös ihan lyhyen ruudusta lähtevän jäljen jonka päässä keppi oli. Gust rauhoittui hyvin ruutuun etsimään, nappasi sen pienen jäljen ja nosti kepin. Aivan MAHTAVAA!!! Kiitos taas Jaana! Nyt näyttää taas kovasti siltä että perheeseemme on kasvamassa toinenkin jälkikoira :)

Tämmösissä maisemissa sitä vois viettää koko kesän, Samuli ja Ruffe.