16. helmikuuta 2016

Köpöttelyä

Akilles- ja peroneusjänteeni leikattiin vajaat 3 viikkoa sitten. Muutama ensimmäinen päivä jouduin kivun takia kulkemaan kyynärsauvoilla, sen jälkeen olen ontunut eteenpäin muovimonon (Walker) kanssa. Noin viikon verran pidettiin taukoa treeneistä muutamia kotona tehtyjä kaukoja lukuunottamatta. Sen jälkeen ollaan käyty treenaamassa hallilla 4-5 päivänä viikossa.

Seuruuta ei voida kunnolla tehdä, ainoastaan jollain tavalla hidasta käyntiä ja vähän askelsiirtymiä. Gustin kanssa on pidetty tätä ohjelmassa, koska pystyn siinä vähän kontrolloimaan missä mennään jottei mopo karkaisi taas käsistä pelkkien vauhtiliikkeiden takia. Gustin kanssa ollaan myös treenattu paikallaoloja, vaikkei muita koiria olisi ollutkaan. Evl-paikkiksen maahanmenosta on nyt tullut hyvä ja nopea kun sitä on treenattu enemmän.

Gust on myös nyt oppinut, ettei tunnaritikkua saa korjata suussa kertaakaan. Välillä se vielä kokonaisessa tunnariliikkeessä sen unohtaa ja olen vielä muistuttanut pito-käskyllä sitä heti kun on nostanut omansa. Tiedän kyllä mitä säännöissä lukee (kerran saa korjata tikun asentoa suussa...), mutta koska en luota koiran osaavan laskea, niin parempi ettei korjailla yhtään. Ja olen myös vähän sitä mieltä, että jos kolme edellistä koiraa on tehneet supersiistin tunnarin, niin kyllä se näyttää huonommalta jos Gust neljäntenä koirana tikkua kerran pyöräyttää. Tunnarit ovat muutenkin olleet nyt hyviä. Oma tikku nousee välittömästi ilman tarkisteluja ja vääriin ei ole koskettu. Tänään tehtiin hieman vaikeampi tunnari, jossa tikut olivat plus-merkin näköisessä muodostelmassa. Sitä haistellessa kesti jo hieman kauemmin kuin jonoa tai ympyrää läpikäydessä.

Nyt vihdoin ollaan myös ruvettu treenaamaan ruutuun lähetystä niin, että Gust seisoo "merkittömällä merkillä" ja minä olen evl-ruudun aloituspisteessä. Koska en uskalla eteenmenoa yhdistää ruutuun, niin alkuun vein Gustin seisomaan "merkille" ja palasin itse lähtöpisteeseen. Tässä ei ole ollut mitään ihmeellistä. Viime treenissä keksin laittaa putken sopivaan paikkaan, lähetin koiran putkeen, stoppasin ja siitä lähetys ruutuun. En viritellyt ruutua etukäteen ollenkaan, joten Gust lähti 45 astetta väärään suuntaan noin ruudun etäisyydellä olevalle merkille. Siellä huomasi virheensä ja korjasi ruutuun. Seuraavat toistot olivat ehkä aavistuksen epävarmoja, mutta ihan hyviä kuitenkin. Tuo putken kautta tekeminen voisi jatkossakin olla toimiva keino treenata ruutuun lähetystä.

Kiertohässäkkäliikettä ollaan myös treenattu ja se on hyvällä mallilla. Edelleen silloin tällöin käy niin että Gust tulee kapulan kanssa ohi esteen, mutta vähenemään päin ne kerrat ovat. Liikkeen alku on sujunut hyvin. Videota meidän tämän aamun treeneistä:


Ruffe on oppinut kahden lelun leikin nyt hyvin ja alkaa muutenkin palkkautua patukoista ja palloista loistavasti. Kannatti siis todella panostaa muutama treeni leikkimisen vahvistamiseen entisestään. Myös sivulletulot ovat nyt innokkaita ja pienet kisamaiset treenit (n. 3-4 liikettä) ovat olleet hyvässä vireessä tehtyjä. Kehänreunuspalkka toimii loistavasti. Miinuspuolena on nyt se, että keulimista on jonkun verran etenkin seuruussa, kiertoliikkeessä tulee aika usein lähtöhaukahdus ja myös liikkeiden väleissä saattaa olla aika kiihkeä mielentila. En kuitenkaan usko, että tästä tulee ongelma, antaa nyt pojan vähän possuilla kun sitä röyhkeyttä kerran halusin.

Tunnari on myös nytkähtänyt eteenpäin. Olen käynyt hakemassa itse oman tikun ja hillunut sen kanssa yksinäni, jos Ruffe on jähmettynyt tikuille eikä ruvennut välittömästi hommiin. Tämän jälkeen Ruffella on joka kerta ollut kiire löytää oma tikku. Kun taas on tehnyt hyvin, olen riekuttanut lelulla vaikka siinä omat riskinsä onkin. Kunpa nyt tulisi kokonaan kuntoon.

Ruffen tämän aamun treenit (hetsattu tunnari ja lähtöhaukun kera tehty kiertohässäkkä) ovat alla. Ruffe kiertää tapansa mukaan ensimmäisen vasemmalta ja toisen oikealta. En tiedä miksi se niin tekee, mutta yleensä vaihtaa puolta jos kiertoja tekee kaksi tai useampia peräkkäin.


Samuli haki HSKH:n jäsenyyden ja jatkaa Ruffen ohjaamista meidän aksaryhmässämme. Ekat treenit jo olivatkin ja pojat vetivät yllättävän hyvin. Estevälit olivat tosin lyhyet ja rata helppo jotta ei tullut liikaa ohjaajalle haaastetta, mutta jostain se on aloitettava. Minä otin videokamerankin mukaan jotta saisin kivan hauskan kevennyksen blogiin. Mutta oli sen verran hyvä suoritus, että eipä videossa nauramista ollutkaan :D
Tänään olikin jo haastavampi rata, mutta pienen hinkkaamisen jälkeen pääsivät 16 estettä puomin alastulokontaktia lukuunottamatta (unohdin kertoa Samulille miten alastulokontakti tehdään...) virheittä läpi. Ruffe menee kyllä kovaa tuolla aksaradalla, oikeen harmittaa katsoa sivusta :)