28. elokuuta 2013

Vuokattiviikonloppu

Viime keskiviikon "mölli-alon" jälkeen päätin ryhdistäytyä ja ryhtyä treenaamaan oikeasti kisaa varten. Torstaina aamulenkillä treenattiin seisomaan jäämistä muutama kerta ihan alkeista. Illalla mentiin Pörröjen tokoon Pataluotoon. Ruffe teki tunnarin, jäävät (m ja s) ja vauhtiluoksetulon sekä pienen pätkän seuraamista ja luoksetulon lyhyeltä matkalta liikkurin käskyttäessä omiaan (kiitos Eini). Taas hetken herpaantui vilkaistessaan liikkuria, mutta odotti minun käskyjä. Liikkeestä maahanmenossa jäi taas istumaan, mutta kun korjasin niin alkoi tulla oikeaa suoritusta. Seisominen oli aikas hyvä, alkeistreeniä vaan lisää. Lopuksi, kun kentällä ei kukaan enää treenannut, päästettiin Ruffe ja Arvo sinne juoksemaan. Vitsit että ne juoksi lujaa!

Viikonloppu oltiin Vuokatissa. Ruffe oli ekaa kertaa mukana suunnistamassa ja oppikin jo parin rastin jälkeen juoksemaan oranssi-valkoisen lipun luokse minua odottamaan. Tehtiin myös kaksi jälkeä. Perjantai-illan jälki kulki osin hankalassa maastossa: oli polku-uran ja ulkoilutien ylitys, 2 jyrkkää rinnettä ja paikoin pöheikköistä kasvillisuutta. Vähän liiankin vaikea, mutta kun en maastoa tuntenut, niin en etukäteen tiennyt mitä vastaan tulee. Jälki ehti juoksulenkkimme sisältämän pienen harharetken takia vanhentua 1.5 tuntia ja Ruffe oli tykitellyt metsässä niin, että mietin kannattaako jälkeä enää ajaa. Koska koira valjaat nähdessään selvästi oli töihin lähdössä niin ajattelin että mennään vaikka vaan ekalle kepille. Mutta ei. Ruffe eteni niin päättäväisesti että annoin sen ajaa koko jäljen. Polun yli meni hienosti, ulkoilutien kohdalla teki n. 15 sekuntia töitä ennenkuin osasi jatkaa ja kerran pöheikössä hukkasi hetkeksi jäljen. Mutta itsenäisesti ajoi ja kepit löytyivät. Ihan huippua! Ilmaisu on edelleen heikko, ottaa kepin suuhun, pudottaa sen ja katsoo hetken minuun. Vasta sen jälkeen ottaa kepin uudestaan suuhun ja tuo sen. Ilmaisutreeniä siis lisää.

Lauantai-illan jäljen teki Samuli ja sekin kulki hankalahkossa maastossa. Alkoi kuivassa kangasmetsässä ja päätyi lopulta vanhan hiekkakuopan jyrkkää rinnettä alas kuopan pohjalle. Jälki vanheni n. tunnin verran. Ruffe oli mennä yhden kepin ohi (n. metrin verran sivusta), mutta sai ilmeisesti kepin hajun nokkaansa kun alkoi vimmatusti pyöriä ympyrää ja etsiä sitä. Vähän oli liinan kanssa vaikeuksia, mutta sekin keppi löytyi ja jatkettiin hienosti loppuun asti. Uskomattoman hienosti tuo koiruus näistä selviytyy ja mikä tärkeintä: motivaatio on kova.

Sunnuntaina lähdettiin aamulenkin jälkeen Kuopioon paimeneen, Samuli taas ohjaajana. Ruffe oli alkuun pyörössä suuntia harjoittelemassa (tahtoo kiertää vain vasempaan) ja sen jälkeen pääsi isolle laitumelle siirtämään isompi lauma portista toiselle puolelle, toki pitkässä liinassa. Hyvin oli sujunut eikä liina ilmeisesti ollut ainakaan pahemmin varmistajan kädessä kiristynyt.

Ennen maanantaina agilityä Ruffe vaikutti väsyneeltä ja ajattelin tehdä sen kanssa vain hyvin lyhyen treenin. Mutta mitä vielä. Se oli kuin tykinkuula, ohjattavissa tosin, mutta vielä ei meidän taidot riitä useampaan peräkkäiseen takaakiertoon. Jätinkin radan vaikeimman kohdan tekemättä ja tehtiin erikseen alku ja loppu ekassa setissä. Toinen setti oli lyhyt: vain muutama toisto 6 keppiä. Ruffe otti alkuun häiriötä viereisen kentän jatkuvasti haukkuvasta koikkerista, mutta kun kyseinen koira lähti hallista tauolleen, niin onnistui erilaisista kulmista hyvin. Vaikeimpia kulmia en vielä ole hallissa häiriössä ottanut vaikka kotipihalla osaa hakea sisäänmenon n. 320 asteen sektorilta. Kun tämä alkaa häiriössäkin sujua, niin siirrytään 2 x 6 kepin sarjaan tavoitteena hilata pikkuhiljaa noita yhteen niin että loppuvuodesta pujottelee sujuvasti 12 keppiä mistä tahansa lähetyskulmasta. Niin, enkä saa unohtaa että pitää myös minun liikehäiriö ottaa mukaan.

Aksatreenit lopetettiin Ruffen tajoamiin mehu- ja pullatarjoiluun 1-vuotissynttäreiden kunniaksi. Koirille oli omat kotiinviemiset. Valitettavasti kamera unohtui eikä saatu taaskaan kivasta aksaryhmästämme kuvia.

Agilityn kanssa ei meillä edelleenkään ole kiire, A:ta ja puomia säästellen, rimojen nostoa varovaisesti eikä muutenkaan kovin paljon treeniä. En halua rikkoa tuota kiituria ja lisäksi odotan luustokuvien tuloksia ennenkuin ylipäänsä päätän miten pitkälle agilityssä halutaan edetä. Mistä tulikin mieleen, että tuo luustokuvausaika pitäisi varata.

Tiistai-iltana treenattiin vähän tokoa Noljakan koulun kentällä. Merkkiä, ruutua ja merkki-ruutua, noutoa sekä tietty jääviä ja 3 min paikallaolo. Häiriötä oli sopivasti parista ohikulkeneesta koirasta ja muutamasta mopoteinistä. Ei sen kummempaa, meni "ihan ok:sti". Tajusin tosin, että Ruffe ei vieraassa paikassa vielä irtoa tarpeeksi hyvin. Kierrätin sitä lopuksi jääkiekkomaalin ympäri n. 5 metrin päästä. Kun siirryinkin 10 metrin päähän niin yritti kiertää mm. maassa parin metrin päässä lojunutta hihnaa, eli ei enää lähtenyt tuolta etäisyydeltä maalin taakse. Selittänee sen, miksi ei vieraassa paikassa ole juossut niin täpöllä ruutuun tai noutokapulalle kuin esim. mitä kotipihalla tai JoAn hallin pihalla tekee.

22. elokuuta 2013

Uusi koppi

Ruffe sai eilen oman yksiön ja viihtyi siellä niin että illalla kömpi sinne nukkumaankin ja nukkui rauhassa aamukuuteen jolloin tuli tapansa mukaan patistamaan meitä ylös ja ulos. Varsinaisesti yksiö ei ole tarkoitettu arkikäyttöön vaan kentänlaidalle rauhoittumispaikaksi treeni- ja kisapäiviin. Ostin reilun kokoisen jotta oikeasti mahtuu istumaan ja seisomaan ilman että on pää katossa tai etujalkojen välissä. Ja nyt mahtuu, voi pitää korvatkin pystyssä ;)

Ruffen uusi, iso yksiö
Agilityssä oli maanantaina kiva ja vauhdikas rata, jossa oli myös A-este. Meni hyvin ja oli hauskaa. Ruffe teki lopuksi ensimmäistä kertaa keppejä hallilla kunnon häiriössä, n. 5 toistoa 6 kepillä eri lähetyskulmista. Yksi virhe tuli, muuten jaksoi keskittyä.

Tiistaina ajelin Pataluotoon tokoilemaan, liikkeestä seisomista, merkkiä, ruutua ja paikallaoloa. Ihan ok, mutta en minä osaa noita jääviä liikkeitä koiralle opettaa, se on todettava ja haettava apuja jostain. Seisomisen pysähdys on hyvä kun koira tulee minua kohti, mutta seuraamisesta se ei vain ole tarpeeksi napakka. Liikkeestä maahanmeno oli tehotreenauksessa aiemmin ja se paranikin, mutta tuota seisomaan jäämistä en saa millään hienoksi. Vinkkejä kaivataan...

Keskiviikkona Varkaudessa tehtiin alon liikkeet läpi. Ykköstulos olisi varmaan tullut. Isompina miinuksina seuraamisessa tapahtunut parin sekunnin kontaktin pudotus (katsoi liikkuria: "Ai mitä, täyskäännös vai, no tehdään!"), luoksetulossa tuli pari senttiä liian oikealle eteen ja siirtyi liikkurin käskystä edestä perusasentoon, hypyssä liikautti seistessä toista etutassua ja liikkeestä maahanmenosta tulikin nollat (jäi istumaan?!?). Plussina hyvä paikallaolo, hyvät perusasennot, hyvä seuraaminen tuota paria sekuntia lukuunottamatta (jopa erittäin hyvä ajoittain), hyvä luoksetulovauhti ja hyvä liikkeestä seisominen, jossa se pysähdys olisi tosin saanut olla hieman zäpäkämpi.

Suorituksessa näkyy se, että luoksetuloa ei juurikaan olla treenattu lähiaikoina, liikkurin kanssa ei olla oikeastaan ollenkaan treenattu ja jäävistä on viimeksi tehty vain seisomista. Tähän toivon että se treenipäiväkirja tuo avun. Minulta kysellään joka kerta milloin mennään kisoihin, hyvä niin, mutta taidan antaa pojan kuitenkin vielä kasvaa, ainakin lokakuuhun ;) .

18. elokuuta 2013

Treenipäiväkirja...

...tai oikeastaan sen puute. Eilen Einin kanssa lenkkeilessämme tästä puhuttiin ja päätin nyt vihdoin ryhdistäytyä ja kehittelin eilen illalla taulukon, johon on suht helppo merkkailla mitä ollaan tehty. Täydellistä raporttia ei siihen mahdu muttei ole tarviskaan. Kunhan täyttäminen olisi suht helppoa niin että sitä tulee tehtyä. Nyt taulukossa komeilee eilinen Einin ja Arvon kanssa tehty aksatreeni joka sisälsi muutaman toiston keppejä hyppyesteen jälkeen sekä takaaleikkaustreenin. Lopuksi vielä kunnon vauhtirallattelu putki - este - putki. Ja sen jälkeen tietty pojat pääsivät metsään juoksemaan ja me tytöt höpisemään pääasiassa koirajuttuja tietenkin.

Tämän lisäksi myös tämän aamun jälki- ja esineruututreeni on jo kauniisti merkitty ylös. Jälki oli reilut 200 metriä pitkä, maastossa jossa aluskasvillisuutta oli paikoin lähes polveen asti. Maastossa oli myös uria ja todennäköisesti hirven makuupaikkakin sivuutettiin. Selvästi siis hankalin maasto missä ollaan treenattu, ja yön kovien sateiden jäljiltä oli tosi märkää. Annoin jäljen vanheta n. tunnin ja kävin sinä aikana Ruffen kanssa lenkillä. Lähetin lähes kotisuoraan kulmaan, aluksi Ruffe kiiti jäljen yli, mutta palasi nopeasti takaisin ja lähti hienosti oikeaan suuntaan. Vähän hätäistä oli työskentely, mutta sieltä vaan ne kepit taas nousivat. Ainoastaan viimeinen keppi tuotti hankaluuksia, olisi mennyt sen yli. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tuossa tilanteessa tehdä, mutta kirrasin hieman valjaista jotta Ruffe tuli pari metriä taaksepäin, löysi kepin ja pääsin palkkaamaan koiran. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa viimeinen keppi tosi helppoon paikkaan ettei vastaavaa tapahdu. Jäljen jälkeen tamppasin esinekaistaleen ja n. 50 metrin päässä oli villasukka haettavana. Ensimmäisellä kerralla Ruffe pysähtyi sukan luo ja katsoi minuun taas apuja kysellen. En sanonut mitään, koira mietti hetken ja lähti sitten tuomaan sukkaa. Valitettavasti se tarttui matkalla johonkin risuun ja putosi koiran kiitäessä minua kohti, joten jouduin kehottamaan Ruffea hakemaan sen. Tehtiin homma vielä uudestaan ja silloin sujui oikein hyvin.

Aiemmin tällä viikolla oltiin jo jäljestämässä ja esineruutuilemassa. Molemmat sujuivat erinomaisesti, silloin jälki oli kyllä tämänpäiväistä paljon helpommassa maastossa.

Loman jälkeen ollaan myös tokoiltu. VarPSin treeneissä tehtiin mm. tunnaria vieraan viemillä tikuilla ja nyt Ruffe ei yrittänytkään härkkiä vääriä tikkuja. Lisäksi ollaan tällä viikolla käyty kahdesti Pörröryhmässä tekemässä häiriötreenejä. Mm. ruutuun lähetys siten että yksi koirakko teki seuraamista ihan muutaman metrin päässä juoksulinjalta. Ei Ruffe noista vieraista ole välittänyt silloin kun työskentelee. Paikkamakuussa on 2.5 minuutin kohdalla noussut kahdella kerralla seisomaan vieraassa ympäristössä kun takaa on kuulunut ääniä (ensimmäisellä kerralla koirien rähinää, toisella kerralla ampuminen). Viimeksi onnistui kun mitään yllättävää ei kuulunut, mutta tätä pitää nyt vielä vahvistaa. Paikkamakuuta ollaan harjoiteltu todella vähän kesän aikana ja se tässä nyt näkyy. Ollaan myös hiottu liikkeestä maahanmenoa nopeammaksi ja sitä se nyt onkin. Seisomaan jääminen ei vieläkään näytä ihan siltä kuin haluaisin, mutta paikalleenhan Ruffe jää eikä sen jälkeen tassuja ole liikutellut, pysähdys ei vaan ole tarpeeksi itsevarman näköinen. 

Viimeksi Suskin treeneissä tehtiin noutoa ja sainkin hyvän vinkin siihen kun Ruffe laukkailee sellaista vähän holtitonta leikkilaukkaa kapulalle. Pidin Ruffea pannasta ja heitin sen lempilelun taakseni, sitten hetsasin hiukan noutokapulalla, heitin kapulan ja päästin koiran perään. Takaisin tullessa vapautus lelulle. Alkuun Ruffe ei meinannut päästää noutokapulasta irti vaan yritti se suussa tarttua leluun, mutta ymmärsi aika nopeasti yskän. Ja nyt vauhti oli hyvä ja tasainen molempiin suuntiin vaikka toistojakin tuli aika monta.

Kaukoja ollaan tehty lähes joka päivä. Pönötän edelleen koiran edessä, eli ei tässä ole edistytty, mutta ehkäpä liikeradat menevät oikein kunnolla selkäytimeen ja pysyvät kun joskus pääsen edes parin metrin päähän. Ja joo, en ole edes kokeillut siirtyä kauemmas, en vaan saa itseäni siirrettyä ;) .


17. elokuuta 2013

Hossassa lomalla

Etelästä ajettiin kodin kautta pohjoiseen Hossan retkeilyalueelle viideksi vuorokaudeksi. Pikku mökissä asuttiin ja käytiin joka päivittäin vaeltamassa kuutisen tuntia kauniiden maisemien ja ennenkaikkea evästaukojen takia :D Hieno rauhallinen paikka ja kiva pikku mökki, hyvät unet saatiin. 

Poroja oli paljon, ja sai olla tarkkana ettei Ruffe päässyt säntäämään niiden perään... Kiva oli huomata että paimennuksesta tuttu 'lie down' toimi vaikka edessä oli lampaan sijaan poro. Kahtena iltana tehtiin ihan pikkuruiset tokoilut mielenvirkistykseksi kun virtaa tuntui riittävän ja lisäksi yhtenä aamuna pissalenkin yhteydessä esineiden nostelutreeni. Yhtenä iltana käytiin myös soutelemassa, Ruffe oli ensimmäistä kertaa veneessä ja hyvin tuntui siinäkin viihtyvän.
Pojat Julma-Ölkyn kierroksella
Kaivuuhommissa mökin rannassa
Julma-Ölkyn maisemaa 
Värikallion huojuvalla sillalla 
Iltapalaa 
Ensimmäinen riippusilta, ei paljon hidastanut :D
Tikapuita pitkin taivaaseen

Upea näkymä, kannatti kiivetä
Kastautuminen... 
...ja kuivaus

Poro tuli vastaan
Lie down 
Kirkkaita puroja riitti 
Pojat harjulla 


10. elokuuta 2013

Sisaruksia

Etelän reissumme sisälsi vielä tiistaina jälki- ja esineruututreenit Paimiossa Jaanan koirien kanssa (velipoika Rolle, Cindi ja Cola). Ruffe ajoi vajaan puoli tuntia vanhan n. 150 metrin jäljen jossa kepit löytyivät mutta ilmaisut olivat ihan p..seestä. Otti kepin suuhun ja viskasi sen taaksepäin ja jatkoi matkaa ikäänkuin sanoen "siinä keppis, nyt jatketaan". Oli saanut Samulilta palkan suoraan heti kepin suuhun ottamisesta, joten ei nyt malttanut tuoda niitä eikä ole tarpeeksi ahne jotta kesken jäljen alkaisi kärttämään palkkaa. Vasta viimeisellä, tässä tapauksessa kolmannella, kepillä sain palkattua koiran. Vähän liikaa höyryäkin oli, mutta ihan suht ok suoritus itse jäljestyksen puolesta. Maasto oli märkä joten vähän pelkäsin ettei pysy jäljellä. Keppien tuonti pitää nyt saada taas kuntoon ennen seuraavaa jälkeä.

Esineruudussa toi hienosti meidän esineen (hanska), mutta Jaanan hanskan kävi vaan merkkaamassa (pysähtyi ja katsoi pitkään minuun apuja odottaen) ja jatkoi meiltä tuoksuvan esineen etsimistä kun apuja ei tullut. Käytiin sitten yhdessä hakemassa Jaanan hanska ja leikittiin sillä. Yritetään nyt Tuijan vinkin mukaan käydä kirpparilta hakemassa suoraan muovipussiin jotakin vanhaa tavaraa ja vahvistetaan esineiden nostamista Jaanan ohjeiden mukaan.

Keskiviikkona käytiin vielä Somerolla pentupäivää viettämässä paimennuksen ja seurustelun merkeissä. Mukana kalapoikueesta olivat pojat Ruffe ja Rolle sekä tytöt Muikku, Sade ja Kuu. Hirmu kivaa oli sekä ihmisillä että koirilla. Kovasti ovat sisarukset toistensa kaltaisia eleiltään ja käytökseltään.
Kumpi on vahvempi
Esine tuotu, palkanmaksun aika
Kaunis ja taitava velipoika Rolle