29. heinäkuuta 2013

Kapellimestari ja paimenkoira

Tässä eilinen video, paimenkoira ja kapellimestari, siltä ainakin hetkittäin näyttää ;)

Tapahtumia

Viime viikon perjantaina saimme Inkan reiluksi vuorokaudeksi kylään kun isäntäväkensä lähti Joroisten teräsmieskisoihin. Kivaa oli, käytiin pitkillä metsäretkillä sekä perjantaina että lauantaina.
Ruffe ja Inka
Ruffe tule!
Inka tulossa
Sunnuntaina lähdettiin Kuopioon paimeneen Terhin ja Hannun luokse. Kahdella ensimmäisellä setillä Ruffella oli vauhtia taas ihan liikaa, mutta yllätyksekseni sen sai lampaiden taakse kuitenkin pysähtymään ja jopa menemään maahan. Kolmannessa setissä alkoikin sitten jo toimia nätisti ja hienosti Hannun ohjauksessa. Tähän lopetettiin. Viettiä tuntuu riittävän ja suurin vaikeus on saada Ruffe pois lampailta kun se haluaisi vain jatkaa ja jatkaa. Itse taas olen ihan pihalla, en oikein tiedä mihin suuntaan pitäisi liikkua ja olen jatkuvasti myöhässä. Mutta kai tämäkin on laji jonka voi oppia. Jatkamme harjoittelua ensi viikonloppuna Somerolla.

Maanantaina oli agility ja siellä treeniryhmän sisäinen möllikisa toisen kouluttajamme lomallelähdön kunniaksi. Ruffen ensimmäinen kilpailu!! Esteitä radalla oli 20 (putkia, hyppyjä, pussi ja muuri) ja Ruffella rimat 30-35 cm:ssä. Radalla oli yksi haastava ohjauskohta johon keksin ihan hyvän ohjausidean, mutta se jäi käyttämättä kun en sitten uskaltanutkaan luottaa koiran irtoamiseen. Yksi virhe matkalle tuli, kun Ruffe meni väärään päähän putkea (minä suorastaan käskin sen sinne...). Kisamme sääntöjen mukaan tästä tuli vain 5 virhepistettä, joten suorituksemme riitti nopeimmalla ajalla voittoon ;) Toisessa setissä tehtiin vielä kyseinen rata uudestaan paremmilla ohjauskuvioilla ja paremminhan se menikin. Palkinnoksi tuli pussillinen karkkia ja ähkyhän siitä tuli. Ruffe sai kotona luun. Kivaa oli taas, meillä on aksassa hauskat ohjaajat ja mukava treeniporukka.

Tiistaina kävin itse vetämässä Varkaudessa tokotreenit ALO/AVO-ryhmäläisille ja Samuli lähti Ruffen kanssa ajamaan jälkeä. Samuli alkaa jo olla sisällä koiraharrastusmaailmassa, häneltä tuli nimittäin ihan pro:lta kuulostava tekstiviesti: "Ruffe nappasi tunnin vanhan jäljen kohtisuorasta linjasta, tarkisti kulmat ja nosti kolme keppiä täydellisesti! Ei kaahannut ollenkaan." Jälki on siis oikein kivalla mallilla tällä hetkellä.

Keskiviikkona kävin heti töiden jälkeen vähän tokoilemassa Pärnän hallin viereisellä ulkokentällä. Tehtiin pari pientä pätkää seuraamista, luoksetulon stoppeja, kaukojen tekniikkaa, tunnari ja merkiltä ruutuun menoa. Häiriötä oli jonkun verran, sillä hallissa oli useampi koira treenaamassa ja koiria kulki kentän ohi ja/tai oleskeli kentän laidalla. Ei haitannut. Seuraaminen oli suht hyvää, stopit eivät ihan sellaisia kuin haluaisin. Luulen, että stoppeihin kannattaa ottaa pallo namien sijaan, yritän ainakin. Kaukojen tekniikoita on edelleen hinkattu ihan läheltä kun en oikein nyt osaa edetä ja häivyttää liiallisia käsiapuja. Pitäisi nyt ottaa ensin viivettä palkkaukseen. Tunnarissa oikea tikku löytyi heti eikä muita tikkuja nosteltu. Hyvä. Tähän voisi nyt ottaa matkaa lisää, mutta siihen tarvitsen avustajan jotta tiedän ajoissa onko oikea tikku suussa vai ei. Merkki ja ruutu tehtiin ensin erikseen ja sitten yhtenä liikeenä. Meni tosi hyvin, oisko vähän saanut juosta vielä vauhdikkaammin, en tiedä. Matka oli sen verran lyhyt että vaikea tuohon oli kiihdyttää - ja kentälle porotti aurinko, oli aika kuumakin. Ruudussa oli pieni alusta apuna kun nyt tuo merkki saattaisi sotkea. Loppuun otin vielä luoksetulon. Ruffen ollessa puolivälissä vapautin sen heittämällä lelun taakse, mutta koiruus tuli silti todella hienosti ja suoraan eteen. Onneksi oli nameja taskussa, tuosta sai ihan hirmu monta makkaranpalasta!

Tokon jälkeen lähdettiin viestitreeniin. Paikalla oli Ruffen lisäksi 4 muuta koiraa. Ruffe juoksi B-A n. 300 m, A-C n. 600 m ja C-A. Lähdöt kolmantena tai neljäntenä koirana. Vauhti oli ihan tapissa koko ajan ja jäljestysosuus meni hienosti vaikka matka oli pitkä. Ihan Ruffen suosikkipuuhaa, mutta harjoitellaan tosi säästeliäästi, sillä en usko että tämä laji on sellainen mitä kannattaa kovin paljon hinkata ainakaan tässä vaiheessa. Korkeintaan 1-2 kertaa kuussa seuran treeneissä ja sen lisäksi ehkä kerran kuussa oma treeni lyhyillä etäisyyksillä. Mutta hurjan kivaa tuo on, myös kivan porukan vuoksi.

Perjantaina ajettiin Somerolle Kökkön lomamökkiin järven rannalle Samulin, Ruffen, Marin, Miikan ja Tikin kanssa. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin paimenessa Woollandiassa Virpin opissa. Ruffe jatkoi siitä mihin Hannun kanssa jäi ja alkaa kuunnella ohjaajaa. Saatiin oikein hyviä hetkiä aikaiseksi. Muun ajan koirapojat juoksi ympäri mökin pihaa, painivat ja kävivät välillä joessa uimassa. Sunnuntai-iltapäivällä oli aika väsynyt koira matkassa kun siirryttiin kolmeksi yöksi Perniöön mummolaan. Alla joitain kuvia, videota tulee myöhemmin kun ehtii leikata.

Virpi neuvoo, minä yritän toteuttaa
Tänään on maanantai. Ollaan kaikki ihan tööt, Ruffe vähiten ;) Lepopäivä pienten metsäretkien merkeissä.



19. heinäkuuta 2013

Voihan päivittelemättömyys

Uuh, taas blogin päivittäminen on jäänyt vaikka alunperin piti treenit kirjata ylös tänne. Faktahan on että jonkinlaista treenipäiväkirjaa pitäs pitää jos haluaa kehittyä. Ainakin minä mieluusti treenailen vauhdikkaita liikkeitä ja esim. jääviä en juurikaan kun en ite niistä tykkää ;) Pitänee luoda joku toinen systeemi tarkemmalle treenien kirjaamiselle.

Ruffen seuraamisessa ei ollutkaan mitään vikaa, vaan syyllinen löytyi siitä parivaljakon oikealla olevasta puoliskosta. Jostain syystä olin ruvennut tuijottamaan Ruffea ikäänkuin se katse olisi pitänyt koiran oikealla paikalla. Voi plääh. Onneksi Satu huomasi tämän ja nyt liike on taas hyvällä mallilla ja oma pää pysyy pystyssä.

Tunnaria on nyt tehty Jaanan "hajustamilla" tikuilla kahdesti. Molemmilla kerroilla Ruffe nosti ensin väärän tikun, mutta ei lähtenyt kuitenkaan sitä tuomaan. Odottelin rauhassa ja pentu alkoikin töihin, nuuski oman tikun ja toi sen. Eli vähän meni sekaisin kun väärissä tikuissakin oli ihmisen hajua. Toivottavasti se tästä. Lisäksi ollaan ruvettu treenaamaan ruutuliikkeen loppua. Merkki on myös otettu uudestaan ohjelmistoon. Jätin sen muutamaksi kuukaudeksi pois kun tuntui vähän sekoittavan ruutua, mutta nyt ei mitään ongelmia. Ja merkki oli hyvässä muistissa, heti ekalla kokeilulla n. 5 metrin etäisyydeltä oikein hyvä suoritus.

Agility kehittyy kerta kerralta, mutta vielä säästöliekillä mennään. A:ta ei ole tehty lainkaan, keinua ja puomia muutamalla treenikerralla pari toistoa. Alasmenokontakti on hyvä, ylösmenosta en ole ihan varma. Ohjaukset paranevat molemmilla pikku hiljaa. Systeemi on se, että seuratreeneissä maanantaisin tehdään ohjausharjoittelua ratapätkällä (3 - 15 estettä) ja itsenäisesti n. kerran viikossa jotain vauhdikasta muutaman esteen "rataa". Yleensä lauantaiaamuna Arvon ja Einin kanssa. Kaleniuksen Elinalta sain myös viime sunnuntaina vinkkejä mitä voisi nuorelle koiralle (ja vanhalle ohjaajalle) opettaa. Kotipihalla on tehty keppejä ja tällä hetkellä 6 keppiä sujuu mistä tahansa lähetyskulmasta. Välillä toki tulee virheitä, mutta koko ajan harvemmin ja harvemmin.

Seuran viestitreeneissä käytiin keskiviikkona. Lähetykset B-A noin 400 m, A-C noin 500 m ja C-A. Lopetettiin siihen. Taitaa olla Ruffen suosikkilaji, niin kovaa se tuolla metsässä painaa ja nyt osasi lähteä B:ltä käyttämään nenää ja jäljestämään minne oltiin menty. Sitähän harjoiteltiin omin päin erikseen muutama kerta.

Jälki ja esineruutu käytiin tekemässä eilen. Molemmat ok, kepit ja esinet nousivat ja intoa riittää. Sain ohjeeksi antaa nyt jäljen vanheta kunnolla niin Ruffe joutuu tekemään enemmän töitä ja ehkä vauhtikin sitten vähän tasoittuu.

Paimenessa käytiin viime viikon perjantaina Arvon kasvattajan järjestämänä. Tehtävä oli Ruffelle liian hankala. Isohko alue ja paljon herkästi liikkuvia lampaita. Homma meni ylikierroksille ja vauhtia oli jatkuvasti liikaa, joten siitä ei jälkipolville jäänyt kehuttavaa ;) Sunnuntaina yritetään uudestaan Kuopiossa pyöröaitauksessa ja vain muutamalla lampaalla, samaan tapaan mitä Somerolla ollaan tehty.

Ja kirsikka kakkuun: Ruffe pääsi mukaan kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. Odotan sieltä muutamaa hyvää koulutusviikonloppua vuosittain, toivottavasti niitä tulee.

Tämä koiranomistaminen on äärettömän kivaa ja antoisaa. Ollaan saatu uusia ystäviä ja muutamia lenkkikavereita. Ruffe on täyttänyt kaikki toiveet ja paljon enemmänkin, sen kanssa on äärettömän kivaa harrastaa kaikenlaista ja helppoa arjessa. Ja iloksi taitaa koko tämä "kalapentue" olla samanlaisia. Miten kivaa tuleekaan kun jossain vaiheessa saa seurailla mitä nämä saavat kisoissa (toko, agi, pk, paimennus) aikaiseksi!

3. heinäkuuta 2013

Tokoa, irtoamista ja takajälki

Viime perjantaina oltiin ekaa kertaa Joensuun Pörröjen (facebookissa treeneistä ilmoittelevan koiraporukan) mukana treenaamassa Pataluodossa. Kenttänä on päättyvän tien päässä oleva lukion pihan hiekkakenttä ja lisäksi alueelta löytyy pienempiä nurmikkoalueita. Erinomainen treenipaikka. Kuvittelin treenien toimivan siten että yksi koira kerrallaan treenaa ja muut antavat kommentteja. Mutta eipä se niin mennytkään. Kentällä oli koiria n kappaletta kerralla, kukin treenasi mitä halusi ja häiriö oli näin aika suuri. Mietin että uskaltaako Ruffea edes laskea hihnasta kun vastaavaa ei ole pentukurssia lukuunottamatta ollut. No, eipä sitä hihnassa oikein voi treenata joten ei muuta kuin koira irti ja riittävästi tekemistä. Tehtiin vähän seuraamista, eteentuloja ja jääviä sekä leikittiin paljon. Ruffe keskittyi hyvin eikä sitä ollenkaan haitannut muut koirat. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuu ryhmässä (3 min, olin n. 7 m päässä) ja sitten kävin ruoholla tekemässä tunnarin kun siellä ei kukaan muu treenannut. Hyvin sujui ja olin oikein ylpeä koiranpennustani ;) Onneksi kaikki paikalla olleet koirat olivat hyvin hallinnassa, joten yksikään koira ei karkaillut treenin aikana muiden luo tai minnekään muuallekaan. Jatkossa näissä treeneissä voi silloin tällöin käydä treenaamassa häiriötä sellaisilla liikkeillä mitkä jo hyvin osataan.

Lauantai kului tokon SM:ssä Jaanan ja Cindin kenneltyttönä. Jaana ja Cindi menivät komeasti finaaliin, joten sain suostuteltua heidät ajelemaan meille yökylään. Illalla käytiin uittamassa Cindi ja Ruffe, katsottiin päivän suoritukset videolta ja mentiin nukkumaan. Sunnuntaipäivän vietettiin Ruffen kanssa molemmat 1.5 tunnin aamulenkkiä lukuunottamatta jossain koomassa. Ei jaksettu tehdä mitään.

Maanantaina oltiin aksatreeneissä. Oli taas hellepäivä, joten kävin uittamassa Ruffen ennen treenejä. Treeneissä tehtiin irtoamisharjoituksia 3 hyppyesteen sarjalla. Näitä irtoamissarjoja radalla oli kaksi. Ruffe irtoaa hyvin kunhan hyppyjen jälkeen näkyy putki tai kontaktieste. Jos ei näy, niin jää vähän katselemaan missä minä juoksen. Lelu etupalkkana toimii. Kotiläksyksi tuli takaakiertojen harjoittelu. Kotona vaikeutin Ruffen keppilähetyksen umpikulman n. 135 asteeseen (aiemmin max. 90). Eipäs onnistunutkaan, joten palasin 3x2-sarjasta 2x2 sarjaan portit reilusti erillään. Mennään nyt tällä kunnes taas alkaa sujua.

Tiistaina tokoiltiin keskenämme Jyrinkylän hiekkakentällä. Seuraaminen, maahanmeno, seisomaan jääminen, ruutu, vauhtiluoksetulo, vähän kaukoja (i-m-i 2 m etäisyydeltä sekä i-s-i läheltä) ja vauhtinouto noutokapulalla (ei siis ohjatun kapulalla). Kaikki hienosti ja hyvässä vireessä. Seuraamisen juoksussa tuppaa ehkä hieman jätättämään, pitää nyt palkata oikealta edestä jos se auttaisi. Ollaan tehty tosi vähän juoksuseuruuta, joten harjoittelemattomuuttahan tämä on. Häiriönä kentän läpi kulki 2 labradorinnoutajaa ja kentän viertä juoksi pyörän vierellä joku x-rotuinen koira. Näille ei Ruffe uhrannut yhtä ajatusta enempää.

Tokon jälkeen mentiin ajamaan Samulin kangasmetsään tekemä jälki, jonka varrelle hän oli kätkenyt 2 keppiä. Oltiin sovittu etukäteen että jälki alkaa tietyltä polulta ja hän laittaa punaisen kuitunauhan alkukohtaan. Etsin polun varresta punaista nauhaa mutta löysin ainoastaan sinisen. Hämmästys, muistinkohan nauhan värin väärin... No, otin Ruffen autosta ja se lähti saman tien jälkiliinan kiinnitettyäni nenä maassa kohti sinistä nauhaa. Annoin sen mennä kun selvästi oli vahva haju nokassa. N. 50 m päästä löytyikin ensimmäinen keppi ja Ruffe hienosti otti sen suuhunsa ja toi minulle. Ruhtinaallinen palkka ja kehotus jatkaa jäljestämistä. Homma jatkui hienosti, hieman tuntui kulmissa menevän pitkäksi, mutta tämä on varmasti aloittelevalle koiralle ihan normaalia. Puissa oli harvakseltaan punaisia nauhoja osoittamassa missä jälki suurinpiirtein kulkee. N. 30 m päästä löytyi sitten toinen keppi ja senkin Ruffe nosti hienosti. Huippukehut ja muutama frolic sekä "loppu"-sanat ja takaisin autolle. Tässä vaiheessa huomasin että ainakin yksi punainen nauha näkyi vielä kauempana metsässä ja tajusin että voi pe..le, ollaan todennäköisesti ajettu koko matka takajälkeä ja Samuli oli tullut sen sinisen (jonkun muun laittaman) nauhan kautta pois. Näinhän se tosiaan oli, olin ollut väärän polun varressa etsimässä jäljen alkupäätä. Tuskinpa tämä nyt ihan lopullisesti koiran jäljestystä pilaa, mutta jatkossa on syytä tehdä jotkut selkeästi erottuvat merkit. Noita kuitunauhoja on täällä joka puolella, sekä metsänhoidon että suunnistuksen takia, joten vastaavan virheen mahdollisuus on iso. Iloinen voi kuitenkin olla siitä että jäljestys on Ruffen mielestä ihan huippukivaa touhua ja Ruffe ilmaisee kepit hienosti. Oli oikea päästös hylätä ne makkarajäljet heti alkuunsa.