30. joulukuuta 2015

Joulukuu

Blogilaiskuus on iskenyt pahemman kerran eikä enää oikein edes muista mitä kaikkea vilkas joulukuu on tarjonnut.

Tokossa Ruffe on käynyt treenaamassa pääasiassa ominpäin. Ollaan yritetty laittaa tunnaria, kaukoja ja VOI-ohjattua kuntoon vaihtelevalla menestyksellä. Jessican vinkkaamana tunnaria on nyt riittävästi kokeiltu "hyvällä", käytännössä olen siis maanitellut ja palkannut vähän kaikesta sinnepäinkin olevasta. Sehän ei toimi, ei edelleenkään. Joten tästä lähtien kutsun Ruffen välittömästi pois jos ajatus sen harhailee tai jos pitää pälyillä jonnekin. Kaksi treeniä ja homma pelitti taas. Tosin vaihdoin palkankin lelupalkkaan, en tiedä mikä sen merkitys on. Pitäsköhän jo uskoa, ettei Ruffen kanssa mikään muu oikeesti toimi yhtään paitsi mustavalkoisuus..

Lisäksi on korjattu ruudun paikka taas taaemmas, tehty kaukoja välillä peruuttaen sekä yritetty opetella VOI-ohjattua. Se ei vaan tahdo toimia kun vien itse kapulat. Ruffe unohtaa seuruuosiossa mitä oli tekemässä ja saattaa lähteä minne sattuu, etenkin ruutuun jos se on jossain näköpiirissä. EVL-ohjattu sujuu, kun ilmeisesti merkillä muistaa että mikä liike on kyseessä. Metalli on ollut aika hyvä nyt, aiemmin syksyllä tehty tehokuuri näyttää vielä kantavan. 

Gust on tehnyt myös tunnaria, paljon. Varmaan sata toistoa joulukuussa, lähes joka päivä, välillä kaksikin eri treenikertaa päivässä. Gustin kanssa päätin, että yksinkertaisesti kiellän sitä nypläämästä vääriä tikkuja. Sehän ei ole niitä vääriä juuri tuonut, mutta maistella on pitänyt (ei oo tää, ei oo tää, ei oo tää...). Joten ei muuta kuin ulos kotipihalle. Otin Gustin katsomaan kun viskelin vääriä tikkuja pihdeillä maahan. Sehän oli käydä jo siinä vaiheessa kiinni niihin. Kielsin ja viskelin lisää niitä jolloin tyytyi katsomaan. Sen jälkeen koira kauemmas, oma joukkoon ja koira etsimään. Kaahasi tapansa mukaan tikuille ja nappasi heti ensimmäisen "ei oo tää"-tyyliinsä. Kielsin ja pyysin Gustin pois tikuilta. Vähän se hämmästyi ja selkeästi meni seuraavaksi jo varovaisemmin. Tätä tehtiin kahdessa treenissä ja sen jälkeen ei ole tarvinnut kieltää kertaakaan. Olen nyt välillä seissyt tikkujen vieressä ja viskellyt pihdeillä vääriä sekaan kun Gust on tulossa tikuille, ei ole mennyt lankaan. Ollaan tehty myös paljon metsässä oksanpätkien etsimistä lenkkien yhteydessä, muutamia piilotuksia ja pikkuhiljaa viety tunnaritreenit halliin aloittaen samaan tapaan kuin omalla pihalla. Tänään ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa yritys tehdä kokonainen liike Railan liikkuroimana. Ja voi vitsi se oli hyvä! Toista kertaa en kyl uskaltanut kokeilla...

Meillä oli joulun alla Gustin kanssa myös nuorten koirien tokoringin treenit, jotka pidettiin tällä kertaa Oilin koutsaamana Lahdessa A-Qilityn hallilla. Tosi kivat treenit, porukka on vaan niin mahtavaa. Aloitettiin kisamaisella, jossa jokainen teki 3 liikettä. Gustille oli valittu VOI-luokasta ohjattu, L (istuminen ja seisominen), sekä ruutu. Ohjatussa jäi vähän kiinni kapuloihin ja seuruu ei ollut niin hyvää kuin normaalisti. L:ssä liikautti seisomisessa etu- ja takajalkaa ja ruudussa ennakoi sivulletuloa. Muuten ihan kivaa tekemistä. Treeniosuudessa korjattiin jäävistä seisomista sekä merkkiä jossa Gust on välillä vähän turhan kaukana merkiltä.

Uudenmaan tokorinkiläiset. Kuva: Mirva Vainio
Kaukot eivät ole edistyneet kummallakaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Kotona sisällä tekevät hyvin, hallissa on vaikeampaa. Täytyy tehdä kunnon kuuri molemmille ja pitää itse vielä vaan paremmin kriteereistä kiinni, mutten jäädään junnaamaan tähän samaan vaiheeseen. Taaskaan toivominen ei auta, vaan pitää tehdä töitä :) 

Paimennettu ollaan myös. Kasvattitreenillä ennen joulua Gustin kanssa onnistuttiin tosi kivasti. Muutama hyvä haku (koira n. 50-60 metrissä, itse ehkä n. 25 m lampaista) ja tuonti. Lisäksi treenattiin peruskuljetuksessa kävelemistä (ei siis ravaamista), erimittaisia sisäflänkkejä sekä hiukan poispäinajoa kävellen. Gust oli tosi kivassa mielentilassa, huippua. Paimennuksen jälkeen myöhään illalla Gust hiukan kevensi toista etujalkaa. Lienee venäyttänyt sen koska seuraavana päivänä huomasin vain kahdesti että levosta lähtiessä käveli epäpuhtaasti. Sen jälkeen ei ole ontunut. Varmuuden vuoksi viikon verran tehtiin vain hihnalenkkejä ja tokotreeneissä ei tehty muuta kuin tunnaria, vähän seuruuta ja paikkamakuuta.

Samuli on käynyt Ruffen kanssa 4 kertaa paimentamassa. Haut on olleet aika hyviä ja lisäksi ovat treenanneet poispäinajoa, kuljetusta vetoa vastaan ja tehneet vähän oikeita töitäkin (lampaat ulos sisältä, kuljetus treenipellolle ja takaisin, jne.). Niilläkin on joulukuu tuonut uutta rentoutta ja iloa tekemiseen kun Pete moitti Samulia liiallisen paineen luomisesta ja liian tiukoissa pihdeissä pitämisestä.

Ja Agility! Ruffehan on siinä lajissa vauhkoontunut täysin, haukkuu ja on aikamoisen kiihkeässä mielentilassa. Liikuntasetelit ovat vanhenemassa, joten käytiin äkkilähdöllä Lotta Vuorelan koulutuksessa, jonka pystyi maksamaan seteleillä. Ajatuksena oli käydä vieraassa hallissa katsomassa miltä meno siellä näyttää. Ja hurjaahan se oli, samalla myös hurjan kivaa :D Otin Ruffelle kevääksi treenipaikan myös torstaille. Eli nyt meillä olisi treenit joka toinen viikko tiistaisin ja joka viikko torstaisin. Ehkä päästään sitten kisaamaankin. Kalenteri sen kuin täyttyy...

Ikävä tapahtumakin meille taas kävi. Maanantaina Ruffen VOI-ryhmässä oleva kelpieuros tuli Ruffen niskaan ja ehti joitakin sekunteja äristä Ruffen kimpussa ennenkuin ehdittiin väliin. Ärsyttää niin maan perhanasti, edellinen vastaava tapaus oli syyskuussa. Ja vielä enemmän ärsyttää kun taaskaan en vaan pitänyt omaa päätäni. Katsoin jo aiemmin syksyllä, että kyseinen koira ei ole omistajallaan kunnolla hallinnassa ja että koiralla on taipumusta kyylätä toisia uroksia. Sanoin siitä silloin kouluttajalle, mutta lähinnä kouluttaja oli sitä mieltä, että minulla on ongelma kun kiinnitän tuollaisiin huomiota. Kyseinen VOI-ryhmä on suunnattu VOI-kisavalmiille ja VOI-luokassa kisaaville koirille, joten ihmetyttää isosti, miten ryhmässä voi olla koira jolle ensinnäkin on syötettävä jatkuvasti nakkia ettei se karkaa haistelemaan mattoa tai muiden koirien luokse. Peiliin voi myös katsoa: miten ihmeessä vien kentälle oman koirani kun tiedän että joku toinen voi tulla päälle... Alkaa olla minulla nyt viimeinen hetki ottaa opiksi.

Tapauksen jälkeen Ruffe lähti heti kivasti leikkimään, tehtiin ruutua yms. hauskaa ja osasin itsekin käyttäytyä varmaan aikalailla oikein. En huutanut enkä päästänyt verenpainetta nousemaan siinä tilanteessa. Jälkeenpäin se on kyllä noussut montakin kertaa, kun tapahtuma palaa mieliin. Vielä kun sain kommentit tyyliin "sattuuhan näitä kisoissakin", "näihin pitää vain tottua" ja "onneksi siinä ei mitään käynyt", niin rehellisesti sanottuna vituttaa yhä. Olen laittanut molemmista tapauksista sähköpostia seuran hallitukselle ja tokovastaavalle. Syyskuun sähköposti ei tainnut johtaa mihinkään, en tiedä johtaako tämäkään, mutta ainakin on ilmoitettu.

Tänään Satu ja aivan superhauska ja ihana Nappi-poika lähtivät antamaan spanieliterapiaa. Ruffe treenaili yhtä aikaa Napin kanssa ja oli aika rennon ja iloisen oloinen. Muutaman kerran pälyili ja väisti kun jompikumpi sattui juoksemaan läheltä toisen ohi, muuten ei vaikuttanut olevan milläänsäkään. Tosin tehtiin kaikkea helppoa ja hauskaa vain ja tultiin molemmat tosi iloisiksi. Raila ja Whimsy liittyivät myös mukaan porukkaan ja Gust sai treenata evl-paikkikset Napin ja Whimsyn kanssa (sekä sen hienon tunnarin ja Zetan). Treenien jälkeen pojat pääsivät myös yhteislenkille Ojangon pelloille, joten meillä on ollut hurjan kiva päivä. Iloinen ja kiitollinen saa olla kivoista treenikavereista.

4. joulukuuta 2015

Pikkumies AVOssa



Edellisviikonlopun aksamölleihin ei Ruffen kanssa päästy, tulin kunnolla kipeäksi. Eikä päästy tällä viikolla Ruffen aksatreeniinkään, koska vuorostaan Ruffe oksenteli useampana päivänä ruokaansa. Joten ei tuo aksan treenaaminen nyt näköjään lähde meillä millään sellaiseen lentoon, että viitsisi minnekään viralliseen koitokseen ilmoittautua. Katsotaan taas uudestaan ens vuonna :)

Tunnarissa Ruffella on edelleen joku solmu päässä, vaikka vaikutti jo paremmalta välillä. Ennen niin kiva liike on jostain syystä jälleen ajoittain paineinen. Tänään keksin Sadun ja Napin hyppytunnaritreenistä, että täytyy yrittää temppuradoilla tai hyppytunnarina aukoa tuota Ruffenkin lukkoa. En ole aikoihin muistanut niitä, vaikka aiemmin tein aika useinkin jotain hauskoja variaatioita liikkeistä. Kaukoja ollaan nyt tehty peruuttelemalla vaihtojen välillä. Se auttaa saamaan ajatuksia taaksepäin ja liike pysyy paremmin kasassa.

Pikkumies Gust sen sijaan treenasi pari viikkoa ahkerasti AVO-luokan kisaa varten ja kävi hyvällä menestyksellä kokeessa. Hiukan jännitti jo perjantai-iltana ja lauantaiaamuna ramppasin kyllä monta kertaa stressipissalla. Koe oli Ojangon tutussa kotihallissa ja oli hienoa kisata isolla kentällä. Ruutua hiukan pelkäsin, sillä siinä oli ilmennyt ennakointia edelleenkin vähintään puolessa treeneistä. En saanut sitä sellaiseen kuntoon kuin olisin halunnut, mutten kuitenkaan ruvennut perumaan koeilmoittautumista. Käytettiin n. 10 minuuttia verryttelyihin sekä ennen paikallaoloa että yksilökehää mikä vaikutti sopivalta.

Liikkeet, pisteet ja omat mietteet:

Paikalla istuminen, 10: Gust liikautti toista etutassua, mutta tuomari ei varmaan nähnyt kun samaan aikaan viereinen koira painui maahan ja ryömi vähän eteenpäin.

Liikkeestä istuminen , 9.5: Kävelin varmasti liian nopeasti. En nähnyt istuiko vai ei, mutta istuihan se kun käännyin ympäri. Videolta näkyy, että istuminen oli hidas.

Ruutu, 10: Lähti hyvin, ennakoi, mutta kiepsahti nopsaan oikeaan kohtaan. Maahan ja ylös hyvin. Tästä saatiin kyllä vähän ylimääräistä...

Luoksetulo, 10: Hyvin alas, hyvä vauhti, suora perusasento lopussa!

Seuruu, 10: Tuntui hyvältä ja ihan kivalta se videolla näyttikin. Ajoittain hieman keuli, mutta vain hieman ;) Ennen koetta treenattiin paljon, jotta saatiin Gustin paikka hieman kauemmas jalastani ja se kyllä kannatti. Ensimmäisessä pysähdyksessä en ollut varma oliko pylly kunnolla maassa vai ei, taisi se olla.

Hyppy, 10: Tämä on aivan turha liike AVOssa. Ei kummempaa. Istui hyvin, hyvä hyppy, hyvä perusasento.

Nouto, 10: Ennen koetta treenattiin paljon myös heiton aikaista istumista. Gustilla on tapana kyylätä kapulaa ja kyyristyä, mutta kokeessa pysyi melko hyvin ryhdissä. Hyvä vauhti molempiin suuntiin ja hyvin sivulle. Otin kapulan vähän liian nopealla liikkeellä, mikä saa Gustin hieman reagoimaan. Jatkossa minun pitää hoitaa tuo luovutus paremmin.

Liikkeestä seisominen, 10: Hyvä seuruu, hyvä seis. Tassut pysyivät maassa hyvin. Istui hitaasti perusasentoon.

Kaukot, 10: Hyvin alas. Ensimmäinen istuminen melko hyvä, hyvä maahan, toisessa istumisessa tassutti enemmän, viimeisessä maahanmenossa oli hieman epävarma ja toinen etutassu jäi kropan alle. Hyvin perusasentoon. Taisi mennä epävarmaksi kun ei tullutkaan kehuja vaihtojen välissä, tätä on treenattu liikkuroituna liian vähän.

Kierto, 10: Hyvä ja vauhdikas liike. En ole ihan varma istuiko kunnolla perusasennossa lopussa.

Kokonaisvaikutus, 10: Sekä tuomari että liikkuri kehuivat kovasti koiraa. Minusta eivät sanoneet mitään :D

Näin meille kertyi huimat 319 pistettä ja sijoitus 1 / 7.

Iloinen tokokoira
Videotakin otin, mutta koska olin yksinäni liikenteessä, piti taas jättää GoPro vain nököttämään kentän laidalle laajakuvalle. Katsoin, että meitä edeltänyt VOI-luokka pyöri pitkälti toisessa päässä kenttää ja sinne sitten asetin oman kameranikin. AVO-luokka kuitenkin vietiin läpi suurimmaksi osaksi eri päässä, joten kovin hyvin ei meitä videolla näy. Onpahan muistona kumminkin. Liikkuri oli kyllä taas aivan mahtava, luokka sujui tosi sutjakasti ilman pitkiä siirtymiä ja odotteluja liikkeiden väleissä.



Oli kyllä tosi kivaa kehässä Gustin kanssa. Muutamassa liikkeen alussa sillä oli perusasennossa taas sama ilme kuin häiriötreeneissä: nenä kurottuu niin ylös kohti kainaloani kuin mahdollista, silmät pullistuu ja suu menee visusti suppuun. Ehdin kehua hieman ennen "liike alkaa"-komentoa, joten ehkei sen takia kuitenkaan vajonnut ihan omaan kuplaansa, vaan otti käskyt vastaan. Gusthan välillä on häiriötreeneissä lakannut kuuntelemasta minuakin. Sen vimmatusta yrityksestä olla menemättä häiriöihin ei välillä tunnu pääsevän mikään läpi. Täytyy jatkossa miettiäkin, että paljonko ja minkälaisia häiriötreenejä sen kanssa kannattaa tehdä. Tuota yliyrittämistä kun ei sille haluta.

Nyt sitten mennään eteenpäin kohti VOI-luokkaa ja loppuvuoden tehotreenattavina asioina ovat ruutu ja tunnari. Olen juoksuttanut Gustia ruudun läpi lelupalkalle tällä viikolla ja tänään otettiin uudestaan alusta käyttöön. Alustalle tuli tosi hyviä toistoja ja ajattelin että jonkun aikaa tehdään nyt näin, jotta onnistumisia tulee paljon. Tunnaria varten olen parin metsälenkin yhteydessä antanut Gustin etsiä hetken kädessä pitämääni keppiä muiden maassa olevien risujen joukosta. Siinä oikein kuulee, miten se avaa nokkansa ja etsii uutterasti yhtään nypläämättä mitään muita eteentulevia oksanpätkiä. Tänään hallilla tehtiin useampi tunnari, jossa oli iso määrä vääriä tikkuja ja omana ulkoa löytynyt ohut keppi. Tikkujen keskellä oli yksi aksasiiveke, jotta sain omaa piilotettua välillä siivekkeen taaksekin. Vääriä tikkuja oli sikinsokin ja varmaan vähän liikaa, sillä parilla ekalla toistolla Gust otti väärän tikun suuhunsa kun oma ei meinannut löytyä millään. Huomautin niistä ja sen jälkeen etsi kolmesti oman keppinsä oikein hyvin, eikä töninyt vääriä tikkuja vaikka niitä nuuskikin. Ehkä se maltti ja ymmärrys tästä vielä löytyy talven aikana.

Toki VOI-luokkaa varten pitää tunnarin ja ruudun lisäksi vielä treenata myös kaukot kuntoon. Nyt niitä voi tehdä noin 5 metristä, mutta tuskin kestäisivät siltäkään matkalta kisatilannetta. On saatava paikkamakuuta rennommaksi, häivytettävä luoksetulon stopista käsimerkki (tai suullinen käsky) pois, treenattava seuruun peruutusta paremmaksi, sekä ylläpidettävä ja parannettava kaikkea muutakin. Ohjatussa vasemman kapulan kaarrokseen on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota, ettei se ala levähtää isoksi. Oikea puoli on Gustille helpompi koska pyörähtää aina myötäpäivään ympäri. On tässä työmaata, mutta tosi kivaa kun voi nyt unohtaa alemmat luokat kokonaan. Evl:ääkään ei ole unohdettu ja merkitön merkki sekä kiertohässäkkä alkavat hahmottua. Myös evl-ohjattua tehdään jatkuvasti.