23. tammikuuta 2016

Mielentilatreenejä

Vajaat 2 viikkoa ollaan Gustin ja Ruffen kanssa tehty "mentaalitreeniä". Mikä ei tarkoita tässä tapauksessa sitä, että maataan sohvalla, rentoudutaan ja mietitään onnistumisia. Railan sanoin Gustille on nyt tullut huvipuistoon tiukemmat säännöt. Hallin ovelle, sisään ja kentälle ei rynnätä ominpäin karmit kaulassa vaan mennään yhdessä. Sivulle perusasentoon ei voi tulla sillä mielellä, että samalla kyylätään minnehän sitä seuraavaksi pääsee juoksemaan. Ja seuruun liikkeellelähdössä ei vaan voi vaania, saatika vinkaista. Näistä mistään ei ole ärähdetty. Mikäli perusasentoon tullaan puolivaloin, siitä vaan komennetaan pois. Sivulle ei siis yksinkertaisesti vain pääse väärässä mielentilassa. Hyviä sivulletuloja on nyt myös palkattu enemmän ja useammin kuin aiemmin. Seuruussa on kiinnitetty huomiota erityisesti liikkeellelähtöihin. Gustilla on tapana ottaa ekat 1-2 askelta kuin vähän vaanien (pää laskee ja koira lähtee hieman kumarassa liikkeelle). En oikein tiedä mistä se johtuu, joku vireasia se on. Tätä on nyt laitettu kuntoon jotta ryhti säilyy liikkeelle lähdettäessäkin. Lisäksi jos yhtään on tullut ääntä tai edes hengitystä siihen malliin, että kohta äänikin tulee, on tekeminen loppunut voivottelujen kera siihen hetkeksi. Toimii tosi hyvin ja Gust selkästi ajattelee nyt asiaa, eikä vaan roiski menemään. Viimeisimmässä treenissä aloitettiin seuruulla ja kertaakaan ei mieletila mennyt rajan väärälle puolelle. Kuuntelutreenejä ollaan tehty myös, niissä Gust on kyllä ollut tosi hyvä. En ole sitä saanut juurikaan menemään lankaan.

Kaukoissa on haettu viivettä mukaan siirtymiin ja apuna olen käyttänyt hihnaa takatassujen päällä. Mukavasti on edistytty, seuraavaksi on alettava kasvattamaan matkaa. Tunnaria on tehty joka kerta, muutaman kerran ensimmäisenäkin liikkeenä ja myös ylipitkältä matkalta. Yhden ainoan kerran Gust käytti hieman hampaita oman vieressä olleessa tikussa, muuten on maltti riittänyt hyvin. Sen sijaan tuonnissa Gustilla on tapana korjata tikun asentoa suussa kerran tai jopa kaksi. Se täytyy saada pois, mutta minun täytyy kysellä siihen vähän neuvoja. Pelkään nimittäin, että jos kovasti teen pito- ja nostotreenejä yksittäisellä tunnaritikulla, niin ei malta haistella niitä enää. En myöskään oikein uskalla lähteä moittimaan tuonnista ainakaan nyt vielä kokonaisen liikkeen yhteydessä. Normaalilla noutokapulallahan tätä ongelmaa ei ole, ei myöskään pyöreällä oksanpätkällä, joten pitäisi pystyä treenaamaan nimenomaan tunnaritikulla.

Ruffen kanssa on sitten tehty lähestulkoon päinvastaisesti ja on haettu tietynlaista röyhkeyttä lisää, sekä vahvistettu myös sosiaalista palkkaa. Olen nyt siirtynyt melkein kokonaan tokossakin lelupalkkaan ja kyllä se on myönnettävä, että ihan eri vire on tekemisessä kuin nakkeja syöttämällä. On oikeasti ollut tosi kivaa. Tekniikka prakaa edelleen monessakin liikkeessä: luoksarin stoppi valuu, seuruussa ajoittain edistää, ruudussa on jäänyt välillä liian eteen, kaukojen tekniikka ei kestä ilman apuja kisamatkalta ja tunnarissa on edelleen ongelmia. Sen sijaan VOI-ohjattukin on nyt ollut seuruun edistämistä lukuunottamatta hyvä, jäävät ovat olleet melko hyviä, eteenlähetys alkaa onnistua ja metallia on noutanut edelleen hyvin. Pari 3-6 liikkeen kisamaista treeniä on tehty ja Ruffella on ollut niissä tosi kiva mielentila ja on vastannut sosiaaliseen palkkaan hyvin. Tunnari on nyt se suurin murheenkryyni. Omalla pihalla onnistuu hyvin ja välillä on tehnyt myös hallissa häiriössä ihan hyvin, mutta ajoittain samat koko syksyn vaivanneet ongelmat tulevat esiin. Ruffe ei halua mennä tikuille kunnolla ja saattaa vain jäädä seisomaan sinne pälyillen viereisellä kentällä treenaavaa koiraa tai yrittää lähteä tekemään jotain muuta. Viime treenissä kävin pari kertaa pöllimässä oman tikun ja juhlin sen kanssa. Siinä treenissä se auttoi hyvin, mutta saa nähdä toimisiko sitten jatkossa. Selvää on, että tuota pitää nyt treenata ja paljon, ei se tuosta itsestään odottamalla ja taukoa pitämällä kuntoon tule, sitä on jo kokeiltu. Olisi kiva tietää mitä Ruffe tuossa miettii, yhdistääkö edelleen siihen syyskuussa kesken tunnarin tapahtuneeseen toisen koiran hyökkäykseen (ja saiko mielentila vahvistusta joulukuun hyökkäyksestä?) vai miksi ei haluaisi tunnaria tehdä.

Agilityssä ollaan Ruffen kanssa treenattu niitä viimeksikin mainittuja välistävetoja. Yksittäisenä onnistuu, radan yhteydessä on hankalampaa kun koira mielellään lähtee sille kuuta kiertävälle radalle. Ollaan treenattu myös kontakteja ja keppejä. Puomin alastulon 2on2off hyvä, A-esteen juoksukontaktissa tulee välillä virheitä. Pitäisi ottaa kehikko takaisin käyttöön ja muistuttaa kunnolla mieleen, että mitä A:n alastulossa pitikään tehdä. Tekniikka ei ehtinyt lyhyen kurssin aikana vahvistua tarpeeksi. Ylösmenokontaktejahan ei olla edes ikinä yritetty opiskella ja ne tehdään edelleenkin peukut pystyssä-tekniikalla. On ollut kivaa ja Ruffe on ihan liekeissä kun pääsee aksaesteille. Olisi ihan huippua ollut ilmoittautua vihdoin ja viimein kisaankin, mutta joudun taas jalkaleikkaukseen. Akilles ja peroneus ovat oikeasta jalasta rikki ja jalka on niin kipeä ja kantapäästä paksu että pidempi kävelykään ei ole enää kivutonta. Joten eikun odottamaan ensi kesää tai syksyä, harmittaa tosi paljon.

12. tammikuuta 2016

Huh mikä kisatreeni

Maanantaina suunnattiin auton nokka taas kohti Lahtea ja uutta kisakurssia. Kivaa porukkaa ja kivoja koiria meidän kanssa taas treenaa. Ekalla kerralla aloitettiin kisamaisella suorituksella jossa kukin tekee oman luokkansa kokonaan. Arvatkaa jännittikö sen perjantain sähellyksen jälkeen. Olis tarvittu vielä muutamia "hengenvetopäiviä", mutta tulipahan treenattua kerrankin kehäänmenoa hieman hermostuneena. Toki aina jännitän vähän, se kuuluu asiaan, mutta jännitys on sellaista positiivista. Nyt se oli epävarmuuden takia negatiivista. Siltä ehkä tuntuu niistä ihmisistä, jotka sanovat että jännitys pilaa kisat. Ei tosiaan ollu mukava tunne, eikä edes lähtenyt pois sillä tavalla kuin se positiivinen jännitys lähtee, kunhan pääsee alkuun. Ymmärrän nyt paremmin niitä, jotka eivät pidä kilpailemisesta tai esiintymisestä (negatiivisen) jännityksen takia.

Menin niin ajoissa treenipaikalle, että ehdittiin verrytellä Gustin kanssa kunnolla. Se oli edelleen hieman jännittyneen oloinen (vai olinko minä?), mutta ei äännellyt.

Liikkeet ja kommentit alla, niiden alla video. Onnistuin hävittämään yhden sivun Oilin kommenteista, joten paikallaoloista, seuruusta ja luoksetulosta ei niitä ole. Muista liikkeistä Oilin huomiot on kursiivilla.

Paikallaolot (evl): Tarkkailin aidanraosta. Istui hyvin ja kesti häiriön vaikka yhtä koiraa jouduttiin korjaamaan kesken kaiken. Maahanmenon tein n. 6 metristä. Hyvin alas. Ehkä vähän rauhaton makuu (kova häiriö viereisen kentän aksaajien takia), pää kääntyili useamman kerran aksakentän suuntaan hetkeksi. Hyvä luoksetulo ja perusasento.

Luoksetulo: Hyvä pa ja hyvin alas. Oli ollut hieman rauhaton odottaessa, nyökännyt vähän päällä ja liponut huuliaan (olenko sille paisti?). Ei kuulemma kuitenkaan ollenkaan sen oloinen että varastaisi. Stoppikäskyni tuli liian myöhään (huomasin yht'äkkiä et hitto se koira on jo tossa!). Hyvä stoppi, annoin tosin pienen käsimerkinkin. Hyvä loppu ja hyvä perusasento.

Seuruu: Keuli vähän ja oli ajoittain levotonta. Piti hyvin paikkansa kuitenkin. Lopun paikallaan käännöksissä tuli kaksi kertaa pieni vinkaisu. Kuitenkin ihan huima parannus verrattuna perjantaiseen. Tuntui sata kertaa huonommalta miltä näytti. Kertoo siitä, etten ollut itsekään rennolla mielellä matkassa.

Ohjattu: Seuruu huonoa, odotti ihan hyvin. Nytkähti vähän ennen käskyäni, taisin alkaa jo heilauttaa kättä ennenkuin avasin suuni. Oili: Jännittynyt alku, suht hyvä seuruu. Hieno vauhti, mutta mielentila veitsenterällä. Varo käsiohjausta ennen ääntä! Sivulle tulo hyvä. Luovutus korrekti ja hallittu.

Kaukot: Hyvin alas, jäin ihan lähelle. Tekniikka ei kestänyt, S-I outo, venytti pyllynsä hyvin taakse, mutta ei siirtänyt etujalkoja ollenkaan. Näytti tosi hassulta. Oili: Hyvä focus, tekniikka petti S-M, S-I. Kaikki vaihdot teki kuitenkin ensimmäisellä käskyllä. Hyvä perusasentoon tulo.

L-liike: Alussa jäi kiinni edessäolevaan merkkiin ja oli valmiina ryntäämään sinne. Lähti kuitenkin seuruuseen. En tiedä tuliko pieni ääni vai kuulinko vain kentän laidalla jatkuvasti vinkuvan koiran äänen. Kävelin itse jotenkin tosi oudosti käännöksen. Oili: Alkuun koira vähän tahmea, focus mentaalisti ehkä merkissä. Jäävät hyvät. Seisoessa liikautti toista takajalkaa. Korkea vire, koiran vaikea olla, ehkä ääni? Hyvin mukaan jäävistä seuruuseen.

Ruutu: Ehkä hieman ennakoi edelleen. Hyvä paikka. Palasin ekassa kävelyssä palkkaamaan Oilin ehdotuksesta. Hienosti sivulle ja hyvä seuruu lopussa. Oili: hieno ruutuun meno. Koira kivassa balanssissa, hyvä! Rauhallinen odotus lopussa.

Tunnari: Tässä kohtaa aloin itse jo olemaan rennompi. Gust kotkaili aika lailla sivulla ja epäröi saako lähteä. annoin 3 "oma"-käskyä ennenkuin uskalsi mennä. Lähti minusta rauhallisesti, haistoi heti toisen kapulan omaksi, otti varmasti ja toi hyvin. Oili: Lähti 3. käskyllä kapuloille. Tuli takki auki. Otti heti oman ja toi hyvin. Hyvä luovutus, vähän kiihkeä.

Metallinouto: Kotkaili tässäkin. Aika rauhallinen vauhti minusta Gustiksi. Vino loppuperusasento. Oili: Levoton alussa. Liikutti tassua heitettäessä ja lähes ennakoi. Siisti nouto ja palautus. Vähän huolimaton perusasento.

Yleisvaikutelma: Itsellä oli tosiaan jännittynyt ja hermostunut olo kehässä. Mutta selvittiin ihan hyvin vaikka ei oltu sillä tavalla parivaljakkona yhdessä tekemässä kuin parhaimmillaan on oltu (esim. ennen joulua). Liikkeiden välit oli kirjallisten kommenttien takia tosi piiiiitkät, oltiin varmaan 20 min kehässä. Olisi ollut helpompi tehdä nopeaan tahtiin. Oili: Gust oli parempi kuin perjantaina. Nyt mietittävä tarkkaan mitä ja miten tehdä, koiralle on saatava parempi olo.


Nyt sitten muutetaan treenejä niin etteivät ne ole pelkkiä vauhtiliikkeitä ja pallonheittelyä. Seuruusta jonkun aikaa pelkästään namipalkkaa. Palloa ei saa kuin ihan treenin lopussa ja patukoistakin kannattaa miettiä paljonko niillä palkkaa. Luulen, että tällä korjaantuu aika nopsaan. Mehän ei olla treenattu seuruuta varmaan sen AVO-kokeen jälkeen kunnolla, joten se on sellainen mikä on pidettävä koko ajan mukana. Lisäksi en ärähdä jos ääntä tulee vaan huomautan ja juttelen koiralle. Gust vaan nostaa virettä jos sille ärähtää, varmaan siksi kun arjessa ei ikinä sille äksyile. Aijai riittää varsin hyvin sille komennukseksi. Homma on taas saatava rennoksi ja iloiseksi, nyt se on liian jännittynyttä. Hauska oli nähdä että ruutu ja tunnari olivat hyvät, niitähän me on nyt treenattu kuukauden verran. Kummasti ne asiat paranee mitä treenaa ja ne leviävät käsiin joita ei treenaa...

10. tammikuuta 2016

Tulihan tupenrapinat

Oltiin perjantaina Gustin kanssa Minnan & Uunon sekä Einin ja Grimmin mukana Lahdessa treenaamassa Oilin kouluttaessa. En kehtaa edes kertoa, mitä ajattelin Lahteen ajellessani. No, vähintään olin kivunnut kolmasosan korkeaa koivua ylöspäin. Sieltä sitten tultiin rytinällä alas ja pudottiin samantien kellariin saakka. Oliskohan ollut huonoin treeni ikinä meiltä sen Ojangossa lokakuussa tehdyn kisamaisen treenin ohella. Yritettiin tehdä kisamaisesti VOI-luokka, mutta eihän siitä tullut mitään. Otin Gustin suurinpiirtein suoraan autosta (kuten silloin lokakuussakin) ja Gust oli niin kovassa vireessä, että melkeinpä jo arvasin ettei tästä lämmittelemättä hyvää seuraa. Miksen sitten sanonut, että tarviin 10 min verryttelyaikaa? No en tiedä miksen, olin ääliö. Tässä liikkeet:

Ruudussa oli aika kevytpeppuinen perusasennossa ja valmiina rynnistämään. Oli jäädä liian eteen ruutuun, mutta jatkoi kuitenkin ihan hyvälle paikalle. Hyvin alas ja ilmeisesti hyvin sivulle. Seuruu tässä vielä suht ok.

Luoksetulossa oli ilmeisesti vinkunut jätössä, mitä ei ole tehnyt ikinä aiemmin. Lähti hyvin, hyvä seis (suullinen käsky) ja hyvin perusasentoon.

Seuruu olikin sitten jo aivan järkyttävää. Gust vingahteli ja keuli muuten vaan. Komensin sitä vingahduksesta kerran, mutta se vain sai homman entistä huonommaksi. Teki mieli ruveta kaivamaan kuoppaa tai jotenkin haihtua näkymättömiin.

Tunnari. Meni tikuille ihan hyvin muttei huomannut heti omaa. Suu aukesi joten jouduin huomauttamaan sitä. Sen jälkeen etsi omansa hyvin ja toi hyvin korjaten kerran tikun asentoa suussa. Ihmettelen suuresti että se ylipäänsä selvisi tunnarista tuossa ylihektisessä mielentilassaan.

Tämän jälkeen pantiin homma seis ja sain kunnolliset läksytykset Oililta. Koiran mielentila on aivan väärä (ja niin oli ohjaajankin). Tommosella tekemisellä ei vaan tokossa tee yhtään mitään, vaikka jotenkin liikkeistä selviäisikin. Ei voi vaan jatkua nyt yhtään tämä meno.

Grimmin ja Einin kisamaisen aikana menin viereiselle kentälle Gustin kanssa verryttelemään, mikä olisi pitänyt tehdä tietenkin jo alussa. Sen jälkeen seuruu näytti jo paljon paremmalta ja ääntä ei tullut. Sen sijaan edelleen ohjatussa Gust oli melkoisen hurjana. Lähti ilmeisesti minun pienestä nykäyksestä matkaan (väärään suuntaan) ja stoppasin sen. Otettiin uudestaan ja nyt liike onnistui. Tämän jälkeen haudattiin ajatus kisamaisesta ja tehtiin paljon kuuntelutreenejä. Näitä olisi pitänyt tehdä paljon myös omissa treeneissä, mutta kuinka ollakaan viimeksi olen tehnyt niitä ulkokentällä joskus syksyllä. Oikeesti hävetti myöntää, että olen antanut AVO-kokeen jälkeen Gustin juosta treeneissä suuntaan jos toiseenkin ja antanut sen lähetyksissä nostattaa itsensä räjähdyspisteeseen saakka.

Lauantaina vedettiin henkeä, eikä tehty mitään muuta kuin lenkkeiltiin. Tuli mietittyä aika paljon asioita. Oli hyvä että tuo romahdus tuli ja onneksi kouluttajan silmien alla eikä missään omissa treeneissä. Nyt taas lusikka kauniiseen käteen ja oikeasti tekemään töitä. Jos tokossa riittäisi opettaa koira kulkemaan sivulla, istumaan, hakemaan kapuloita ja juoksemaan vasempaan tai oikeaan jne., niin helppoahan se olisi.

Ajattelin ensin, ettei treenata sunnuntainakaan, mutta aamulla oli niin kiva fiilis, että varasin nopsaan Avec-areenan Porvoosta ja ajeltiin sinne. Ensin vähän leikittiin ja sitten rauhoiteltiin kunnes saatiin sopiva mielentila aloittaa treenit. Gustin treeni:

Ruutu: En antanut yhtään mennä "lähtövalmiuteen", vaan otettiin käännöksiä, pientä pätkää seuruuta ja kuuntelutreeniä sen sijaan että olisin lähettänyt. Pari kertaa sai juosta ruutuun niin, että jätin istumaan ja menin itse n. evl-lähetyspisteeseen. Ensimmäinen targetille, pari seuraavaa ilman. Hyvää tekemistä.

Zeta: Seuruussa vinkaisi, jonka jälkeen voivoittelin kovasti. Gust meni vähän hölmistyneen näköiseksi, mutta vastasi tosi hyvin ja hiljeni. Jäävät hyvät ja nopeat.

Seuruu: Sama juttu. Nyt peruutuksessa vinkaisi ja taas voivottelin. Toimi tosi kivasti jälleen ja loppuajan oli hiljaa vaikka tehtiin aika pitkää pätkää jossa oli paljon pysähdyksiä, paikallakäännöksiä, peruutusta ja askeleita.

Tunnari: Tehtiin myös tässä kuuntelutreeniä. Kun lähetin noutamaan, niin aika kova vauhti kapulalle, osui jalallaan yhteen joka lennähti kauemmas. Oli käydä nappaamassa sen, joten kutsuin pois. Uusi lähetys ja nyt hieno haistelu ja oma varmasti takaisin.

Ohjattu; Kuuntelutreeniä merkillä. Näytin pelkkiä käsimerkkejä, joista ei siis saanut lähteä. Käskin maahan ja istumaan ja lopulta sivulle. Sen jälkeen uudestaan merkille ja lähetin hakemaan oikean. Hyvä vauhti mennen tullen, hieman vino perusasento. Luovutus hyvä. Vielä kolmannen kerran lähetys merkille, kuuntelutreeniä ja palkka kun teki kuuntelut hyvin.

Kaukot: Nämä eivät nyt olleet hyvät. Gust ei alkuun noussut maasta istumaan, jouduin menemään lähemmäs. Sen jälkeenkin oli jotenkin tahmea. Saatiin muutama hyvä vaihto ja lopetettiin siihen. Otin välissä Ruffen ja sitten taas Gustin kanssa kaukot. Jälkimmäinen oli hyvä setti kaukoja, tosin olin silloin aika lähellä.

Ruffen treeni:

Ruutu: Äh, jäi taas liian eteen, korjasi kyllä. Pari seuraavaa toistoa hyvät. Palkkasin viemällä lelun taakse, kävelin aloituspistettä kohti ja vapautin lelulle.

Seuruu: Edistää, joten korjailtiin sitä ja sainkin mielestäni homman toimimaan kivasti. Hyvä kontakti ja paikka sivusuunnassa. Tosi kiva peruutus ja askeleet (näin peileistä).

Ohjattu: Reunimmaiset kapulat olivat A-esteen juurella ja lähes puomin alla. Lähetys vasemmalle. Ruffe lähti hyvin, mutta ei kai nähnyt kapulaa ja kääntyi ryntäämään kohti keskimmäistä. En halunnut ruveta korjailemaan, joten juoksin nopsaan pöllimään se kapula, mikä piti hakea ja pidin bileet itsekseni. Seuraavalla toistolla ei enää mokannut. Hyvä vauhti mennen tullen, eteentulo suora ja luovutus hyvä.

Luoksetulo: Otin läpi ja kutsuin yllärinä jo ennenkuin ehdin kääntyä.

7. tammikuuta 2016

Kyllä irtoaa

Pitkästä aikaa eilen päästiin Ruffen kanssa Hinnin treeneihin joulutauon jälkeen. Rata näytti tältä ja idea oli, että ohjaaja saa liikkua ainoastaan harmaalla merkityllä pienellä alueella:

Ratapiirros: Hinni Ruottu
Tällä kertaa treeni näytti piirroksessa kinkkiseltä, en keksinyt että miten ihmeessä koiralle saa kerrottua että kierrä hyppy nro 7 ja 11 takaa kun itse ei saa mennä lähellekään. Muuten luotin kyllä siihen että Ruffe irtoaa riittävästi ja pidin suuni kiinni noista takaakierroistakin. Kuten olen jo sanonut, niin olen ainakin lakannut manailemasta etukäteen, että "ei me tämmöstä osata" koska Hinni vaan pistää osaamaan vaikka väkisin ;)

Ensin tehtiin rata kahdessa pätkässä ja sitten kolmesti kokonaan. Ja kyllä, Ruffehan irtosi, ärisi ja räkytti mennessään hurjana ympäri kenttää. Ja jostain ihmeestä se vaan tiesi minne pitää mennä, kiersi takaa ja teki juuri niin kuin piti. Se luki ohjauksia jopa tarkemmin kuin silloin, kun itse kaahotan mukana. 

Koska irtoamisessa ja etäohjailuissa ei ollut sen kummempaa niin ei jääty hinkkaamaan. Siirryttiin treenaamaan välistävetoja (onkohan oikea termi.. ?) jotka ovat meille aina olleet hankalia. Pallon avulla saatiin aika kivoja käännöksiä ja hyvin se Ruffe tulee myös kohti ja lähelle kun oikein osaa treenata.

Innostuin taas niin että rupesin tutkimaan kisakalenteria. Olis kiva käydä jotkut möllit ensin, mutta sellaisia en löytänyt. Pitäsköhän siis vaan ilmoittautua virallisiin.. Hui.