Syksy toi tullessaan tunnarinpiilotusmateriaalia. Molemmat pojat kävivät tekemässä kotipihalla tunnarin. Gustilla oli kaksi hiukan leviteltyä väärien tikkujen kasaa ja niiden välissä oma tikku lehtien alla piilossa. Kävi haistamassa toisen kasan tikkuja, muttei koskenut niihin. Toi oman. Hienoa. Tunnarin jälkeen tehtiin liikkeestä maahanmenoja, oikein hyviä plätsähdyksiä. Tässähän voi kohta (melkein) todeta, että Gustilla on ALO-liikkeet kasassa. No, hihnaseuruuta ei olla treenattu eikä tietenkään palkattomuuttakaan vielä tarpeeksi. Eikä me kokeisiinkaan olla menossa kuin ensi vuonna loppukesästä aikaisintaan.
Ruffekin teki lehtitunnarin. Vääriä tikkuja n. 15 kpl rivissä ja pienenä jäynänä oma piilotettu noin puolen metrin päähän väärien taakse lehtien alle. Ruffe aloitti taas rivin oikeasta päästä ja haistoi nopeasti piilossa olevan tunnarin vaikka nenä liikkui väärien tikkujen päällä. Todella villi takaisintulolaukka, taisi olla hauska juttu. Sen jälkeen villiintyneen koiran kanssa muutama puun kierto ja yksi stoppi. Hieno. Ruffen kanssa tehtiin myös palkattomuustreeninä seuruuta. Tosin en tiedä miten palkatonta se sitten on, kun Ruffe hilluu ja leikkii innolla myös ilman leluja :D
Aamupäivällä tehtiin molempien kanssa kaukoja. Ruffe tyynyn päällä istuen ja Gust m-s-m -siirtymää ns. kahden käden palkkauksella. Edelleen olen hämmästynyt Gustin suorittamisesta. Minun villi, höperö kuumakalle tekee hienoja toistoja takajalat lattiaan liimautuneina. Ruffen kaukot ovat myös hyvät tuolla tyynyavulla pitemmältäkin matkalta. Välillä nousee seisomaan liian pitkäksi, mutta osaa korjata itsensä taaksepäin kun on tuo targetti. Täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota noihin nousemisiin eikä palkata sellaisista asennoista joissa paino on liikaa etuosalla. Millä tuon targetin sitten häivyttää pois, se on toinen juttu.
Olen siis karseessa flunssassa ja suurimman osan päivästä makaan sohvalla tai nukun sängyssä. Jouduin perumaan jälkitreenit ja täksi illaksi pyydetyn noutajien tokokoulutuksen. Samuli huolehtii koirien lenkkeilytyksestä ja minä yritän keksiä niille pari kertaa päivässä pientä tekemistä.
Eilen olin aamusta aavistuksen paremmassa jamassa ja käytiin JoAn kentällä. Ruffen kanssa treenattiin ohjattua siten, että kapulat olivat puoliympyrän muodossa. Ruutu oli jotenkin hiukan vaisu (en tiedä oliko kiinni siitä ettei Ruffe nähnyt ruutua vai mistä) ja siihen tehtiin suorapalkalla hyvä vauhti. Korjailin namiavulla Ruffen seuruun paikkaa, viime aikoina on edistänyt n. 10 cm. Jäävät tehtiin myös. Lopuksi mentiin halliin ja tehtiin suorapalkalla kuutta keppiä. Nyt alkaa rytmi löytyä ja tulla hyvää vauhtia kepeille.
Gustin kanssa tehtiin vähän seuruuta, metallinoutoa ja ruutua. Metallikapula oli ilmeisesti tylsempi kuin puinen ja Gust sylkäisikin sen parilla ensimmäisellä kerralla heti noston jälkeen suustaan ja oli ryntäämässä lelupalkalle. Ymmärsi kyllä nopeasti, ettei palkkaa tule mikäli kapula tippuu omia aikojaan. Ruutu aloitettiin suorapalkalle, sen jälkeen jätin koiran istumaan, kävin ikäänkuin viemässä lelun ruutuun, heilutin hiukan ruudun takanauhan päällä käsiä ja palasin lähettämään. Aivan superhieno toisto. Kolmas tehtiin vielä suorapalkalle.
Todella ikäväkin tapahtuma kantautui korviini. BH-kokeessa oli tullut tappelu sakemanniuroksen rynnättyä paikkamakuusta seuraamista suorittavan hollanninpaimenkoiran kimppuun. Tässä silminnäkijän kertomus (tekstissä alimpana). Mihinkähän kokeeseen sitä oman (pehmeän) uroksensa uskaltaa viedä? Toivon tosiaan, että nämä tapahtumat saadaan nyt kitkettyä kokonaan ja ihmiset tulevat järkiinsä eivätkä tuo aggressiivisia koiria kokeisiin. Vaan mitenhän nämä mihinkään loppuisi, jos tuomari katsoo läpi sormien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti