27. kesäkuuta 2014

Ruohokenttä

Tänään käytiin Einin kanssa treenaamassa Marjalan ruohokentällä. Kumpikaan koiristani ei ole aiemmin juuri nurmikolla treenannutkaan kotipihaa lukuunottamatta, joten tämä kenttä on hyvä "löytö" Einiltä. Paikoitellen ruoho oli jo kovasti ylipitkäksi kasvanutta, vain kentän keskellä oli ihan lyhyttä, tallottua nurmea.

Ruffelle laitettiin merkki ja ruutu tuohon ylipitkään ruohikkoon ja vaikea niitä oli löytää. Merkki ei ollut millään sattua koiran silmään ja Ruffe kävi vauhdissa tarkistamassa jonku paperinpalankin kun ei meinannut törppöä löytää. Ruutuun lähti niin hyvin, että kuvittelin sen olevan helppo juttu, mutta ohi oli mennä ja vasta viime hetkessä korjasi tiensä ruutuun - sivulta. Olipa siis hankalaa, mutta toisaalta piristävää että haasteita tulee ja huomaan että nurmikolle on päästävä treenaamaan. Korjaustoistojen jälkeen tehtiin vielä jääviä "zeta-tyyliin" ja kaukoja ihan läheltä.

Pentuja varten siirrettiin ruutu tallotulle alueelle ja hienosti ja sähäkästi pikkupojat Gust ja Grimm kosketusalustalle löysivät. Pennut tekivät myös seuruuta, luoksetulon ja tunnarin. Grimm näyttää edenneen huimasti ja pääsee kohta jo tekemään "ihan oikeaa" tunnaria. Gust saa vielä harjoitella jonkun aikaa tikkukasan kanssa ennenkuin alan "rauettamaan" sitä. Gust teki myös n. 15 sekunnin "paikkamakuun", malttoi hyvin vieraalla kentälläkin. Pentujen kanssa myös leikittiin paljon, etenkin Grimm on saanut kivasti voimaa lisää liikkeeseen, saalisvietti on vahvistunut ja lelut saavat kyytiä. Gust on aina valmiina leikkiin ja valitsee palkaksi ehdottomasti pallon namin sijaan - siitä ei ole epäilystäkään.

Treenien jälkeen ajeltiin Mertalammen maastoihin ja Grimm pääsi etsimään ensin Einiä ja sitten vielä minua pusikosta pari kertaa. Hyvin nenä aukesi ja piileskelijät löytyivät. Lopuksi lenkkeiltiin n. tunnin verran ja kierrettiin lampi. Pojat juoksivat ja kävivät uimassa. Nyt on tyytyväiset koirat ja iloinen omistaja kotona!!

Olen pähkäillyt Ruffen kaukojen kanssa kun tuntuu ettei toivottua lopputulosta pelkällä tekniikan hinkkaamisella ja taka- tai sivupalkalla tule. Päädyin siihen, että Samuli on kyykyssä koiran takana ja pitää kevyesti käsiä takatassujen päällä. Tällöin Ruffen ajatus on edes hiukan noissa takatassuissa ja huomauttamalla takajalan liikkumisesta se on nyt tehnyt hyviä toistoja. Jatkan siis tällä tiellä jonkin aikaa, jatkossa Samuli on tarkoitus "häivyttää pikkuhiljaa pois" esim. asettamalla hihna tai naru takatassujen päälle.

24. kesäkuuta 2014

Ei sitte...

...ainakaan vielä salailla blogia. Ei yleisön pyynnöstä eikä myöskään siitä huolimatta :D Toki kirjoitukset on etupäässä itseäni varten ja välillä hyvinkin kuivia jos innostun aukomaan treenejä enemmän.

Juhannus vietettiin koiramaisissa merkeissä. Perjantai-iltana Mari, Miika ja koirulit Tikki sekä pikkuruinen Sohvi tulivat kylään. Koirapojat viritteli juoksuleikkejä pihalla, me muut istuttiin pihakodassa ja grillattiin. Sohvi ei uusia koirakavereitaan juuri arastellut, mutta tyytyi leikkien sijaan nukkumaan kodassa fleecepeitolla vuoratussa pahvilaatikkopesässä tai sylissä. Oli tosi rentouttavaa katsella tulta, syödä ja jutustella.

Lauantaiaamuksi oltiin sovittu klo 9 tokotreenit jatkona maastossa esineruutuilut, tarkkuusruutu sekä pudotettu. Kivasti kavereita: Mari ja Tikki, Eini ja Grimm, Seija ja Pola sekä Pia ja Pirre. Minun treenikoiranani oli Gust ja hyvin pikkumies taas veti. Tosin eteenmenossa hiukan eksyi ennen kentän reunaa ja esineruudussa ampui täysillä 50 metriin vaikka esine oli n. 15 metrissä. Mutta mitä pienistä, hauskaa oli ja etenkin Gustin seuruu on siinä mallissa että olen jopa pikkasen ylpeä. Tarvii ottaa videota, ni tokoharrastajat voi sitten kommentoida pikkupojan (liian) korkeaa virettä :D

Iltapäiväksi lähdettiin Terhin ja Hannun luo Kuopioon paimeneen. Samuli teki Ruffen kanssa tosi hyvät treenit. Samuli oli skarpimpana, vaati Ruffelta etäisyyttä flänkkeihin ja sitä myös sai. Vauhtia oli aika paljon, mutta ei juurikaan rötväilyjä. Tämän kevään / kesän ehdottomasti parasta tekemistä. Gust pääsi hiukan irti ja juoksi muutamia kierroksia sata lasissa ympäri pyöröaitausta (lampaat sisällä). Tuli kuitenkin melko kiltisti kutsuttaessa pois.

Ja jottei tärkeä ruokapuoli unohtuisi, ni saatiin uskomattoman hyviä lettuja ja kermavaahtoa treenin päälle. Korkkasivatpa kuoharinkin ja minut valittiin kuskiksi cokispalkalla. Juteltiin pitkään, Gust ja Ruffe saivat leikkiä serkkutyttö Lyytin kanssa. Parhautta.

Juhannussunnuntaina lenkkeiltiin Einin ja Grimmin seurassa vajaat pari tuntia Lykynlammen maastoissa. Käytiin raunioillakin, jossa pikkupojat selkeästi jo liikkuivat kuin vanhat tekijät. Ruffe kiipesi korkeaan torniin (mitä korkeammalle, sen parempi tietenkin) ja Gust juoksenteli edestakas läpi suht kapeasta peltiputkesta, oikein innostui kun kehuttiin. Hassut pojat.

19. kesäkuuta 2014

Blogi salaiseksi?

Ihan yht'äkkiä kesken työpaikkaruokailun tuli mieleen että kukahan tätä Ruffen ja Gustin blogia lukee. Tilastojen perusteella muutamia muitakin kuin minä, Samuli tai Samulin äiti (terveisiä!!) :D

Pari ystävääni on salannut bloginsa, onneksi olen päässyt kuitenkin lukijoiden joukkoon. Pitäisikö blogi olla salainen, miksi? Facebookiin ei kuulemma kannata etukäteen hehkutella lomareissuja murtovarkaiden takia, entä blogiin? Tulisiko treeneistä viiltävämpiä analyysejä, jos blogi olisi vain suppean lukijakunnan ulottuvilla? Todennäköisesti ei, en ole kaunistellut tai jättänyt hehkuttamatta tähänkään saakka. Tosin Samuli muutama kuukausi sitten kommentoi etten saisi kirjoittaa pikkutyttömäisiä hiphei-päivityksiä, mutta kirjoitan niitä kumminkin jos hipheiltä tuntuu. Moniko tämän blogin kirjoitus tupsahtaa vahingossa tietokoneen ruutuun googlaamalla? Varmasti joitakin, joissa otsikkona jotakin yleistä, kuten "river ruffe" (joka siis on suomeksi kiiski) "jäljestys" tai "suolitukos" (päivitys, jolla näyttää olleen ihan hurjasti lukijoita).

Mitä hyötyä on siitä, että tämä blogi on julkinen? Tällä hetkellä ei varmaan juuri mitään. Onhan se niin, että yhtään säännöllisemmin tätä blogia seuraavat varmasti vain muutamat ystäväni jotka halutessaan voisivat pyytää lukuoikeuden salattuunkin blogiin.

Itse luen mielelläni silloin tällöin myös minulle tuntemattomien ihmisten koirablogeja, lähinnä koulutusvinkkien toivossa. Erityisen arvokkaita ovat koulutuspäivistä kirjoitetut muistiinpanot joista olen joka kerta ollut hurjan kiitollinen kirjoittajalle. Valitettavan harvoin tulee kuitenkaan kommentoitua ja kiitettyä... Tällä hetkellä kahlailen myös esim. omakotitalon rakentamisesta kertovia blogeja ja olen saanut niistä arvokasta tietoa. Valitettavasti itse olen ollut niin laiska etten ole mitään saamiani koulutusvinkkejä tänne kirjoittanut. Olisi pitänyt, ehkä joku olisi hyötynyt.

Tässä pähkäillessä toivottelen kaikille oikein mukavaa juhannusta!

17. kesäkuuta 2014

Jäljestystä ja esineruutuilua

Meillä oli eilen asuntonäyttö ja pötkimme sitä karkuun koko perheen voimin metsään esineruutuilemaan ja jäljestämään. Samuli teki jäljen ja minä poljin sinä aikana 3 esineruutukaistaa suht tiheään metsikköön jossa oli aluskasvillisuuttakin puoleen sääreen. Kaistat olivat n. 1-2 m leveät ja n. 10, 20 ja 50 metrin pituiset. Ruffella esineinä samassa järjestyksessä oli villasukka, kertakäyttöinen sadetakki ja villasukka. 20 metrin kaista oli hiukan haastava sillä se "putosi" voimakkaasti lähtyspaikalta rinteeseen. Lisäksi tuuli aika kovasti sivulta. 20 m kaistalta Ruffe joutuikin etsimään sadetakkia ihan kunnolla, mutta löytyi se lopulta. Ilmeisesti tuuli kuljetti hajua alemmas rinteeseen (eli kauemmas) ja sinne koirakin meni tarkistamaan. Minusta myös näytti että Ruffe kävi sadetakilla kerran, mutta eikö sitten ymmärtänyt sitä esineeksi vai eikö vain huomannut. En ole varma.

Eilen oli puhetta yhden pk-harrastajan kanssa siitä että useampi koira oli viikonlopun kokeessa lähinnä vain päättömästi juoksennellut esineruudussa sinne-tänne ja menneet jopa ruudusta reippaasti ulos juoksentelemaan. Tätä en halua, ja sen takia teemme Seijan oppien mukaan näitä melko kapeita kaistoja vielä Ruffenkin kanssa varmasti koko tämän kesän, vaikka Ruffe jo melko taitava niillä onkin. En myöskään halua, että koiralla on ihan liikaa vauhtia tuolla ruudussa, joten teen erimittaisia kaistoja ja vaihtelevasti esineitä edessä/kaukana jotta nenä olisi auki koko ajan lähetyksestä lähtien. Kyllä Ruffe uppoaa sinne 50 metriin tai vaikka 100 metriin jos vain hajua on, joten ei tarvitse tahkota pelkkiä pitkiä kaistoja.

Gust teki 2 lyhintä kaistaa, molemmissa villasukka esineenä jätettynä varpujen päälle näkyvään paikkaan. Lyhimmältä sukka palautui välittömästi, mutta rinnekaistalla teki lähes samat mutkat kuin Ruffekin. Jaksoi kuitenkin kivasti työskennellä ja löysi sukan lopulta. Gustilla on normaalisti vain 2 vaihdetta, vapaa ja täysiä eteen, mutta selkeästi tämä tapa treenata esineruutua rauhoittaa sen työskentelyä. Gust tekee oikeastaan tosi kivan ja lupaavan näköistä esineruudun alkua.

Esineruutuilujen jälkeen käytiin vajaan tunnin lenkki harjuilla ja palattiin jäljestämään. Samuli oli tehnyt Ruffelle n. 300 metrin mittaisen jäljen jossa n. 30 m jana, useita kulmia ja 6 keppiä. Jälkeä ja etenkin janaa oli myös käynyt lenkkeilijä kahden kultaisen noutajan kanssa hiukan sotkemassa. Janalla Ruffe lähtikin vinoon, selkeästi kohti lenkkeilijän + noutajien jättämää jälkeä. Jouduin jarruttamaan liinasta, jolloin korjasi takaisin ja nappasi Samulin tekemän jäljen. Toinen keppi oli jäädä maastoon, Ruffe meni sen yli n. kolme metriä, mutta sitten teki kaarroksen takaisin ja nosti kepin. Muut kepit löytyivät erinomaisesti, samoin kulmatyöskentely oli parasta ikinä. Vauhti edelleen melko reipasta, mutta se ei minua haittaa. Jana siis pitää seuraavaksi saada kuntoon ja pikkuhiljaa ruveta harjoittelemaan myös mm. suolla jäljestämistä. Avokalliot otetaan haltuun kunhan muutetaan Etelä-Suomeen, täällä ei juurikaan niitä ole.

15. kesäkuuta 2014

Lääkäri- ja fysioterapiareissut

Tällä viikolla molemmat koirat ovat olleet hiukan toipilaina. Ruffe ontui viikko sitten lauantaiaamuna toista takajalkaa. Todennäköisesti perjantai-iltana oli loukannut sen vetäessään lähes täydestä vauhdista stopin ja kunnon lipat meidän nurmikolle. Samuli käytti koiran tiistaina fysioterapeutilla ja pakaralihaksesta löytyi isosti aristava kohta. Jalkaan annettiin laserhoitoa, muuten lihaksisto oli priimakunnossa.

Gust kävi eläinlääkärillä tiistaina. Olen jo n. kuukauden päivät ihmetellyt Gustin kielen alapinnalla vahingossa näkemääni valkoista pattia. Sen verran ihmeelliseltä se eläinlääkäristäkin näytti, että hän päätti rauhoittaa pennun ja katsoa tarkemmin. Muutenhan kielen tutkiminen on kohtuullisen haastavaa puuhaa.. Patti osoittautui luulemaani suuremmaksi, noin keitetyn riisinjyvän kokoiseksi. Lääkäri puhkaisi sen (märkää tuli ulos) ja otti neulalla näytteitä. Täyttä varmuutta patista ei saatu, mutta arvaus oli että kieleen olisi mennyt tikku jo pari kuukautta aiemmin ja patti olisi muodostunut tikun ympärille elimistön "sulattaessa" sitä. Gust sai 10 päivän antibioottikuurin ja sen jälkeen mietitään uudestaan lähtevätkö näytteet patologille tutkittaviksi vai ei.
Rauhoituksesta pentu toipui nopeasti ja jo illalla oli leikit käynnissä.

Treeneistä ei sen kummempaa. Ruffen kanssa olen ajatellut treenata zetan kuntoon sekä opetella nopea ja varma maahanmeno ruutuun. Tosin ihan muualla kuin ruudussa. Gustilla on teho-opetuksessa tunnari ja paikkamakuu. Tällä hetkellä osaa nuuskia oman tikun ruohikosta ja ymmärtää että vääriä tikkuja ei kannata ottaa vaikka mieli kovasti niitä tekee räjäytellä suuntaan ja toiseen. Paikkamakuuta tehdään vielä pitkään rauhassa sisällä. "Ennätys" on noin puoli minuuttia, mutta sitäkin tärkeämpää on se että Gust on oivaltanut mitä siltä haluan. Gust tuuraili Ruffea myös VarPSin keskiviikon tokotreenissä ja hienosti tuurasikin. Vieras kenttä ja vieraat koirat eivät pikkupoikaa haitanneet, ei myöskään kouluttajan tekemä häiriö.

6. kesäkuuta 2014

Paimennusleiri

Viime viikon keskiviikkoaamuna pakkasimme tavaramme Citikkaan ja sen katolle laitettuun suksiboksiin ja suuntasimme kohti Sipoota. Immersbyn tontti on nyt meidän :D Vielä kun joskus saisi siihen talon rakennettua...

Sipoosta ajoimme Perniöön ja sieltä torstai-iltana Someron kautta Ruotsin laivalle. Virpi liittyi Kuun (Ruffen sisko) kanssa matkaseurueeseemme. Hyvin mahtui 3 koiraa häkkeihinsä, 3 ihmistä ja tavarat, ei tehnyt tiukkaakaan.

Laivamatka meni hienosti ja yö nukuttiin hyvin. Aamulla ajettiin Uddeniin suoraan pellolle jossa Derek oli jo aloittelemassa koulutusta. Samuli ja Ruffe saivat hyvää oppia perjantaina ja lauantaina, 2 x 2 pitkähköä paimennussettiä. Toki lisäksi kaikki mahtavat keskustelut muiden kurssilaisten kanssa. Marikalle ja Kimmolle suurkiitos leirin järkkäämisestä.

Derek tykkäsi Ruffesta kovasti ja tuli kysymään sen taustoja. Sanoi, että sillä on hieno tyyli ja se käsittelee kivasti lampaita, vaikka toki onkin ihan koulutuksen alkutaipaleella. Hauskaa oli, että tietämättä sukulaisuudesta, Derek kehui hurjasti myös Kuun tyyliä. Toki Kuu on muutenkin todella taitava, hienosti koulutettu paimenkoira. Derekin mukaan Samulikin tekee jo paljon asioita hyvin, mutta auktoriteetti ei riitä tällä hetkellä Ruffeen ja se paimentaa osin vain itselleen, ei yhteistyössä Samulin kanssa. Derek näytti "kädestä pitäen" miten luodaan painealueita maahan ja miten saadaan koira toimimaan halutulla tavalla. Ja Ruffe toimi. Ei paimennuksessakaan tarvita huutamista tai räyhäämistä vaan taitoa, pätee kaikkeen eläinten kanssa tekemiseen.

Pikku-Gustkin pääsi lauantaina hetkeksi lampaille. Vauhtia riitti ja se sai pienen muistutuskopautuksen leuan alle että lampaita ei tulla näykkimään. Uskoi ainakin hetkeksi. Derek sanoi pitävänsä myös Gustista kovasti, se toimii comebye-suuntaan hyvin, mutta away:ssä yrittää leikata kohti lampaita. Siitä ei saa tulla tapa.

Kivaa oli, kivoja ihmisiä, huippukouluttaja, kivoja ja taitavia koiria, aivan ihana isäntäpariskunta ja hieno talo. Koirat viihtyivät ja me viihdyimme.

Sunnuntaina pysähdyttiin vielä Somerolle ja Virpin ohjauksessa sekä Ruffe että Gust kävivät kahdesti lampailla. Ruffe oli hiukan väsyneen oloinen ja kierroksia alkoi jo olla liikaa. Gust oli hiukan rauhallisempi kuin lauantaina ja sain sen jopa hiukan tottelemaan odota-sanaa. Toki käytin tilaisuuttani hyväksi ja hoin sitä silloin kun näytti että pentu muutenkin pysähtyy.

Kotiin päätyi melko koomassa oleva porukka sunnuntai-iltana.

Gust (kuva Marika Klossner)
Gust Derekin opissa (kuva Marika Klossner)
Gust (kuva Marika Klossner)
kurssilaisia (kuva Marika Klossner)
Samuli ja Ruffe (kuva Marika Klossner)