31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 lopussa

Ilotulitteet paukkuu, mutta meillä ei onneksi kukaan koirista tänäkään vuonna reagoi. "Kukaan" tarkoittaa nykyään kolmea, sillä Ruffen ja Gustin seuraksi ja Samulin tulevaksi kisakoiraksi meille muutti kesäkuussa Sala-tyttö. Sala on huhtikuussa 2015 syntynyt narttu Woollandian Salander jonka piti jäädä kasvattajalle, mutta jonka Samuli sai ostaa kun toisen olan ocd:n takia siitä ei ole jalostukseen. Sala on siis lupaava paimentyttö ja harrastaa nykyään myös tokoa Samulin kanssa.

Kesäkuussa kävimme taas Uddenissa Derekin opissa. Me tehtiin Gustin kanssa perusjuttuja, ajoa (kävellen!) ja flänkkejä. Samuli ja Ruffe treenasivat rauhallisuutta lampaiden lähellä ja ajossa. Paljon saatiin kotiläksyjä joita oli upeaa treenata kesällä Hitån vikkelästi liikkuvilla kesälampailla. Kiitos tästä mahdollisuudesta Jessicalle. Paimennuksessa mentiinkin Gustin kanssa aimo harppaus eteenpäin ja loppukesän "päättökokeesta" video on alla (+ jaon jälkeen vähän treeniä). Paljonhan videolla näkyy virheitä, sekä omia että koiran, mutta välillä on yritettävä kisamaista ratasuoritusta jotta tietää taas miten hiivatin paljon sitä töitä onkaan vielä edessä.


Sala ja Samuli menivät myös eteenpäin, Sala oppi suunta- ja ajokäskyt. Vahva stoppi ja hyvät flänkit sillä jo olikin Marikan rakentamana.

Lampaiden hoito oli muutenkin kivaa puuhaa. Syksymmällä ostettiin niille heinää ja kauraa ja käytiin päivittäin syöttämässä niitä laitumen ulkopuolella. Koirat olivat ihan oikeastikin töissä.

Ruffen paimennuskesä oli kurjempi. Se loukkasi kesäkuun alussa oikean etujalan varpaansa ritiläportaaseen ja oikeastaan tämän onnettomuuden seurauksena Sala meille tulikin. Tiedettiin, että varvas on pidettävä levossa useita viikkoja ja näin ollen Samuli oli ilman koiraa. Marika keksi, että Sala voi tulla Samulille lainaan ja kun huomattiin miten hienosti se istui meidän porukkaan ja miten hieno paimen se oli, niin eihän sitä voinut enää takaisin antaa :) Loppukesästä Ruffekin pääsi lampaille ja sen kanssa haettiin rentoa mielentilaa ja onnistuttiinkin siinä aika hyvin.

Tokossa käytiin Gustin kanssa kisaamassa elokuussa VOI-luokassa. Saatiin ykköstulos hyvillä pisteillä (312.5) ja todettiin että seuraavaksi evl:ään. Video kisasuorituksesta alla. Paimennuskauden loputtua ollaankin treenattu ahkerasti lähes joka päivä. Joulukuussa käytiin evl-möllikokeessa, mikä meni noin niinkuin omasta mielestä hyvin. Edelleen olen paljon tehnyt mielentilajuttuja sekä kuuntelutreenejä ja uutena myös temppuratoja. Olen opettanut Gustille myös käskyn jolla se rauhoittuu mikäli alkaa kuplimista tapahtua. Lisäksi sain vinkin tehdä ennen joka ikistä treeniä kunnon pallonheittelyleikkiä Gustin kanssa, jotta se saa purkaa itsensä. Nämä ovat nyt vieneet hommaa todella hyvin eteenpäin ja uskon että oikealla tiellä ollaan ja kohta valmiita ylimpään luokkaan.


Ruffen kanssa keskityttiin syksyllä agilityyn. Päästiin Sanni Husson treeniryhmään sunnuntaisin sekä perjantaisin HSKHn ryhmään. Ehdittiin treenata kahdesti viikossa noin kuukauden verran ja mentiin minusta tosi hyvin eteenpäin huippujen kouluttajien avulla. Tuon kuukauden jälkeen Ruffe alkoi enenevässä määrin keventää tai jopa ihan ontua vasenta takajalkaansa aina levon jälkeen hetken. Vein sen suoraan Aistiin tutkimuksiin kun pelkäsin jotain hermoperäistä ongelmaa. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, tyypillinen paimentavan ja aksaa harrastavan koiran vaiva: ilopsoas-lihasten ylirasitustila. Todennäköisesti saanut alkunsa jo kesäisestä varvasvammasta kun ontui kuinkin etujalkaansa pari viikkoa jolloin painetta tuli tuolla oikealle takajalalle. Ontuminen loppui heti kun aloitettiin tauko treeneistä ja pidettiin Ruffe lenkeillä hihnassa. Ollaan kuitenkin otettu varman päälle ja nyt parin kuukauden levon jälkeen Ruffe palailee hiljalleen normaalielämään ja harrastuksiin takaisin tammikuun aikana.

En ole aiemmin asetellut mitään ajasta riippuvia tavoitteita, enkä asettele niitä nytkään. Mennään eteenpäin, nautitaan treenaamisesta ja kunhan tuntuu oikealta, niin startataan kisoissa. Jos startteja ja ykköstuloksia (ehkä Gustille jopa TK4) koirille tulee vuodelle 2017, niin oikein hyvä. Mutta jos tuntuu, että vielä vaatii aikaa ja hiomista, niin kiire ei kisoihin ole.

9. toukokuuta 2016

Treenejä ja kisamaisia treenejä

Nyt ollaan saatu pientä esimakua kesään kun lämpötilat ovat huidelleet 20 asteen yläpuolella. Samalla ollaan siirrytty treenaamaan hallista nurmikoille ja paimennuskausikin on lähtenyt todenteolla käyntiin.

Tokotreenissä Gustin kanssa ollaan käyty kahdessa epävirallisessa tekemässä VOI-luokka. Ensimmäinen I-HAH-seuran järjestämässä möllitokossa, joka meni meiltä hyvin. Gust oli rento kentän laidalla ja kehässä pysyi suht hyvin käsissä. Ensimmäisenä liikkeenä oli kaukot, jotka olivat kyllä hienot, vaikka toki vaaleanpunaisten lasien läpi omaa koiraani katsonkin. Ruudussa haki taas hieman paikkaa ja seuruu ei ollut kovin hyvää, talven treenaamattomuus näkyi vielä. Ohjatun seuruuosiossa keuli ja taisi siinä jokin äänikin tulla.

Toinen kisamainen oli kennelliiton koulutustilassa, joka oli meille todella vaikea paikka. Hallissa ei ollut yhtään tilaa verryttelyyn ja ulkonakin vain asfalttipiha. Lisäksi satoi kaatamalla. Gust kävi aika kierroksilla. Ensimmäinen kehä (seuruu, L, luoksetulo ja ruutu) selvitettiin suht hyvin, mutta toisessa kehässä kupli jo melkoisen paljon. Teki kuitenkin hienon tunnarin ja hyvät kaukot, joissa valitettavasti tuli pientä piipitystä alun odotuksessa ja sen takia kotiin ajaessa olin jo viiltelemässä ranteitani auki.

Näiden jälkeen ollaankin keskitytty tunnetilaan ihan huolella ja tällä hetkellä näkyy jo kovasti valoa tunnelin päässä. Ohjatussa olen muuttanut alkua niin, että Gust ei saa katsoa kun kapulat viedään. Tämä toimii hienosti ja saa tilanteen pysymään rauhallisena. Lisäksi ollaan tehty paljon seuruun käännöksiä, pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä, temponvaihtoja ja peruutusta ja seuruu alkaakin näyttää ja tuntua taas ajoittain tosi hyvältä.
Ruudussa ollaan tehty paikan hakemista omalla kotipihalla ja kun paikka on nyt taas varmempi, niin ei ole ollut enää levottomuutta ruudussakaan. Näin se vain on, että Gustille pitää asioiden olla selkeitä. Lisäksi sille pitää tehdä paljon kuuntelutreenejä ja keskittymistä vaativia juttuja, koska muuten sen itsevarmuus kasvaa niin sfääreihin saakka ettei se minua enää kentällä kaipaakaan.

Uusina juttuina ollaan tehty tyhjään lähetyksen stoppia, mikä ei muuten ole tuommoisen tykinkuulan kanssa ollenkaan helppoa. Gust on parilla laukka-askeleella ympyrässä ja silloin on jo myöhäistä ruveta miettimään stoppia. Stoppeja ollaan myös treenattu erikseen, jotta niistä tulisi mahdollisimman terävät.

Ruffen kanssa on tehty ruudun paikkaa taaksemmas. Parhaimmaksi keinoksi on osoittautunut juoksuttaa Ruffea aika paljon ruudun läpi lelulle. Ruffe kyllä tottelee seis-käskyä, joten ei ole ollut vaikea pysäyttää sitä ruutuun. Ollaan myös treenattu jääviä nopeammiksi ja Ruffe on vastannut hurjan hyvin treeniin, jossa peruuttelen itse jatkuvasti suuntaa vaihtaen ja käskyttelen asentoja. Se on myös tullut rennommaksi kun treetataan toisten koirien joukossa. Ei ole enää ongelma leikkiä vaikka samalla kentällä juoksentelisi monta muutakin koiraa. Ovat kyllä olleet edes jotenkin tuttuja koiria. Ruffe juoksee kivasti myös tyhjään lähetyksen ja koska se ei ole niin nopea kuin Gust, on se helpompi (en sano että helppo...) pysäyttää ympyrään.

Helatorstaiviikolla saatiin seuraakin kun Eini, Grimm ja Rundi tulivat tiistai-iltapäivällä kylään. Keskiviikkona treenattiin tokoa ja jäljestystä. Torstaina oltiin koko päivä Somerolla. Vietettiin siellä Woollandian kasvattipäivää ja aloitettiin se toko- ja tottistreeneillä aamulla Haukkukallion hienoilla kentillä. Sen jälkeen jatkettiin jälkimetsään, jonne Samuli oli polkenut useamman pitkän ja muutaman lyhyen jäljen. Ruffen kanssa ajettiin n. 500 metrinen jälki joka kulki vanhalla hakkuuaukolla. Yritin jotenkin talsia koiran perässä siellä järkyttävässä ryteikössä, mutta lopulta liina pääsi irti ja koirahan lähti. Mietin jo, että pitääkö minun vaan kutsua sitä pois (tiesin kyllä ettei muuten tule...), mutta sitten onneksi näin Ruffen kalliokumpareen päällä keppi suussa odottamassa. Huh.. Eka keppi meiltä jäi jonnekin sinne hakkuuaukon risukkoon, mutta loput kolme löytyivät. Päivä ei suinkaan loppunut siihen. Vielä esineruutu, jonne otin Gustin ja lopuksi paimennusta. Esineruudussa oli meillä kaistaleella 3 esinettä ja 3 kertaa Gust kävi takarajalla ja takaisinpäin tullessa nappasi esineet. Montaa sekuntia siinä touhussa ei mennyt. Vielä paimennettiin lyhyet treenit joissa harjoiteltiin sisäflänkkejä ja vähän poispäinajoa. Reissussa taidettiin olla melkein 12 tuntia, mutta oli se sen arvoistakin. Perjantaina oltiin jo aika hyytyneitä kaikki, mutta käytiin vielä tekemässä esineruutua ja uittamassa koiria.
Pihatokossa piiitkä tunnaririvistö, josta molemmat pojat selvisivät kunnialla.
Vasemmalta: Rundi, Grimm, Whimsy, Ruffe ja Gust. Kuva: Raila Terävä
Rundi kävi Gustin leikkikoulun ja innostu leluista. Kuva: Marika Klossner

25. maaliskuuta 2016

Tokoa koko viikko

Viime viikonloppuna ajeltiin Liperiin moikkaamaan vanhoja tuttuja. Oltiin sovittu Einin kanssa treenit joka päivälle perjantaista maanantaiaamuun. Ruffe ja Samuli treenasivat myös kerran aksaa ja hyvin pojilla kulki. Ruffe kokeili myös Miikaa ohjaajana eikä siinä mitään eroa sen mielestä ollut. Sama se kunhan joku ohjaa. En availe treenejä sen enempää kun en oikein edes muista niitä kunnolla - treenipäiväkirja ei ollut mukana. JoAn hallin kivituhkapohja aiheutti melkoista lisätyötä kun treenilelut olivat yltäpäältä sen peitossa. Yök. Hauska viikonloppu kaiken kaikkiaan, bortsupojat Gust, Ruffe, Grimm, Rundi ja Tikki + pihakoiratyttönen Sohvi juoksivat vimmatusti pitkin aurinkoisia järvien jäitä ja me ihmiset saatiin höpötellä kaikenlaista ja kertoilla kuulumisia. Ystävät on ihania <3

Tällä viikolla Gustin kanssa on keskitytty seuruun treenaamiseen, kun tauko venyi seitsemään viikkoon. Arvatenkin liike on aika hajonneessa tilassa tällä hetkellä, mutta yritän kursia sen nyt taas kokoon. Ongelma on pään asento, painaminen ja edistäminen. Lelu kainaloon oli ainoa mitä keksin ja kummasti jo parissa treenissä paikka on parantunut. Askeleita ja peruutusta on tehty myös urakalla ja nekin ovat jo parantuneet. Eiköhän se siitä taas.

Toinen tehotreenin alla oleva liike on kaukot. Pienelläkin avulla (esim. hihna takatassujen päällä) kaukot sujuvat teknisesti hyvin VOI-matkalta, mutta ilman apuja saattaa vielä takajalka (etenkin oikea) liikahtaa S-I -vaihdossa. Matkaa on nyt kasvatettu aika äkkiä, kun alkoi kisa-ajatus hiipiä mieleen. Ei vaan ole läheskään valmista vielä tuolle etäisyydelle.

Ruffen kanssa käytiin tiistai-iltana Jessican luona treenaamassa. Aloitettiin evl-paikkiksella, jossa kävin tekemään maahanmenon aika läheltä. Ruffe oli silti siinä epävarma ja hidas. Paikkiksen jälkeen tehtiin hyviä toistoja ruutuun, hyvä luoksetulo niin että Jessica palkkasi takaa, ehkä parasta seuruuta ikinä (!) ja L-liike jossa istuminen oli hyvä ja nopea, mutta seisomisessa vähän tassutti. Loppuun kaukot, joissa Ruffe alkuun meni taas hyvin epävarmaan tilaan kun kuuli äkisti takaansa ääntä. Veikkaan että johtuu näistä syksyn onnettomuuksista joissa sai ärisevät urokset takaapäin kimppuunsa... Saa nähdä toipuuko se ikinä kokonaan :( Saatiin kaukot kyllä onnistumaan pienellä kehulla, edelleen on parannettavaa teknisesti etenkin S-I vaihdossa. Loppuun treenattiin yhtäaikaa Nappi-spanielin kanssa mm. kaukoja ja kiertoja tehden. Tosi kivat treenit!

Tänään ajettiin Gustin kanssa möllitokoon Heinolaan. Ei se nyt ihan putkeen mennyt, muttei huonostikaan, vaikka pisteitä me ei kyllä saatu :) Videon kanssa vähän sähläilin, joten vain neljä ensimmäistä liikettä jäi säilöön. Tässä liikkeet ja kommentit (tuomari Susa Berghällin kommentit kursiivilla):

Luoksetulo: Hyvin plätsähtäen alas. Minusta videolta katsottuna hyvä odotus ja hyvä stoppi. Hyvä ja vauhdikas loppu ja hyvä pa. Tuomari: käänsi päätä jätössä. Reagoi heti stoppikäskyyn, mutta kun vauhti on kova niin ei pysty pysähtymään heti. Vauhdikas loppu. Pisteet: 8.5. 

Seuraaminen: Tuntui huonommalta miltä videolla näyttää. Juoksua ei ole treenattu kahteen kuukauteen ja etenkin juoksun täyskäännökset aukeavat. Hitaassa käynnissä Gustilla vähän rytmiongelmaa ja tuntuu hakevan hieman paikkaa. Ei painanut ja oli mielentilaltaan aika ok. Tuomari: Hakee paikkaa hitaassa käynnissä, muuten hyvä ja intensiivinen seuruu. Pisteet: 8.5.

Ruutu: Hyvä odotus, kiva asenne! Kova vauhti ruutuun, mietin että ennakoiko stoppikäskyä, mutta en videolta ole enää varma. Normaalia hitaampi maahanmeno. Loppu hyvä! Tuomari: Ennakoi pahasti stoppikäskyä ruudussa ja hidastaa jo ennen ruutua. Hieno vauhti. Pisteet: 6.

Metallinouto: Mikähän aivopieru kävi, heitin ihan suoran heiton, mutta kiersi esteen tullessa enkä itsekään ollut niin skarppi että olisin auttanut pienellä käsimerkillä. Tuomari: kiersi esteen. Pisteet: 0.

Liikkeet tehtiin kahdessa osassa, joten tässä oli tauko. Alla video näistä ensimmäisistä liikkeistä. Olen kelannut etenkin tuota kutosen arvoista ruutua ees taas, en vaan tajua miksi se näyttää tuomarista niin huonolta...


Ohjattu (vasen): Huono seuruu, jäi taas kiinni kapuloihin. Hyvä stoppi ja malttoi odottaa käskyä. Kaarsi kapulanoton jälkeen vähän, tähän pitää kiinnittää huomiota. Ei irrottanut kapulasta ekalla käskyllä (tätä ei ookaan tapahtunut ennen...)! Tuomari: Hyvä seisominen. Noudossa liikaakin vauhtia, tuplakäsky irroitukseen. Pisteet: 6. 

Kaukot: Hurrrjan pitkä odotus perusasennossa kun liikkurin piti tarkistaa liikejärjestys. Hyvin alas, ekaan istumiseen tuplakäsky. Minusta näytti, että S-I liikkui toinen takajalka, mahdollisesti liikkui aavistuksen myös S-M. Tässä minun ja tuomarin huomiot tosin kovin erilaiset... Hyvä kuitenkin! Tuomari: Liikkui kymmenen senttiä eteenpäin sekä I-S että S-M vaihdoissa. Pisteet: 7. 

L-liike: Vinkaisi liikkeellelähdössä (perhana!). Minusta vaikutti, että oli hyvä istuminen, hyvin mukaan seuruuseen, tosi nopea maahanmeno ja myös siitä hyvin mukaan. Loppuperusasento oli vino. Tuomari: Saisi olla jotenkin enemmän intensiivisyyttä ja nopeutta. Lopun perusasento vino. Pisteet: 7.5.

Tunnari: Nyt lähti takki auki tikuille. Suu avautui ekan tikun kohdalla, mutta ei nostanut sitä. Otti heti oman ja toi hyvin, ei korjannut tikkua suussaan. Hyvä luovutus. Tuomari: Liian kiihkeä liike vaikka oma löytyikin. Pisteet: 8.

Paikallamakuu: Gust oli ensimmäinen koira, joten en ottanut sitä heti sivulle vaan laitoin eteeni maahan ja pyysin sivulle vasta kun kaikki koirat olivat kehässä. Hyvin alas, rauhallinen makuu, hyvin ylös. Tuomari: Säätäminen liikkeen alussa pitäisi loppua. Heti kehään tullessa pitäisi ottaa koira perusasentoon. Pisteet: 10.

Kokonaisvaikutus: Oli se hurlumheitä, mutta ihan ok kuitenkin. Ääntä tuli vain onneksi sen yhden vinkaisun verran. Tuomari: Hieno koira, mutta liikaa vauhtia niin tarkkuus kärsii. Pisteet: 9.

Yhteensä: Saatiin siis onnettomat 213.5 pistettä ja kolmostulos, jolla 8 koiran joukossa oltiin toisia. Staffi voitti 217 pisteellä. Tosin huomasin kotona, että meidän pisteet oli laskettu väärin, joten päädyttiin siis todellisuudessa 222 pisteeseen. Jotenkin vähän käsittämätöntä, en ois lähellekään noin surkeaa pisteriviä itse odottanut, mutta ei auta ku nöyrtyä taas kunnolla ja treenata entistä huolellisemmin. Näillä tuloksilla ei ole mitään asiaa viralliseen kokeeseen.

Unohdin sitten painaa toisessa setissä videokameran tallennusnappulaa, joten siitä ei jäänyt "todistusmateriaalia". Samanlaiselta se näytti noin kokonaisuutena kuin tuo ensimmäinenkin setti.

9. maaliskuuta 2016

Fifty-fifty

Mono jalassa treenaaminen on jatkunut tähän päivään saakka. Huomenna kävelen ilman monoa - vihdoinkin. Ja nyt alkaa seuruun tehokuuri.

Ruffen kanssa ollaan jatkettu tunnariteemalla. Kotipihalla sujuu hyvin ja innokkaasti, hallilla on vaikeampaa etenkin jos liikkuri vie tikut ja viereisellä kentällä koira esim. haukkuu. Tänään Tiltun kanssa treenatessa saatiin uusia vinkkejä solmun aukomiseen. Tiltu sanoi, että hänestä Ruffe on tikuilla paineessa ja menee "error"-tilaan ja joutuu rauhoittelemaan itseään (ei tee hetkeen mitään tai haistelee vähän maata tai ottaa oman tikkunsa, pudottaa ja haistelee vielä muutkin). Tämä saatiin ainakin tässä treenissä poistettua sillä, että kierrän Ruffen kanssa tikut ensin yhdessä jotta se huomaa, että ihan turvallisesta paikasta on kysymys. Sen jälkeen jätän koiran lähelle tikkuja odottamaan ja menen itse muutaman metrin kauemmas. Sieltä "oma"-käsky ja kas kummaa, oma tikku palautui nopeasti minulle. Tämä tehtiin kahteen kertaan ja tulos yhtä hyvä molemmilla toistoilla. Jatketaan nyt tällä sekä kotipihatunnareilla. Pari tunnaria päivässä on nyt tavoite, kisamaisia ei nyt vähään aikaan ollenkaan. Melkoinen soppa kahdesta vieraan koiran hyökkäyksestä koitui. Me ollaan nyt painittu tunnarin kanssa 4 kuukautta näiden takia.

Ruffe jää välillä johonkin (liikkuva yksittäinen ihminen, lelu, tms.) silmästään kiinni etenkin liikeiden aluissa. Olen tähän mennessä siinä tilanteessa itse ruvennut aktiiviseksi ja tehtyt töitä jotta saan koiran huomion. Tämä loppuu juuri nyt. Tästä lähtien lähden tuossa tilanteessa pois ja otetaan uusi tulo liikkeen alkupisteelle. Ja muuten toimii. Kertaakaan ei ole tarvinnut kahta kertaa ottaa uusiksi, kerta riittää ja Ruffe on ollut tosi skarppina. Toki edelleen olen myös palkannut noita perusasentoja riehutusleikillä aika usein.

Toki muutakin ollaan tehty, esim. eteenmeno alkaa sujua Ruffelta kivasti, vaikkei se sitä ole paljoa treenannutkaan. Haukkua alkaa tulla nyt kiertonoutohässäkän lisäksi eteenmenossa ja ruutuun lähetyksessä... Hetsaus on saanut vireen tappiin, vieläkään en ole huolestunut. Pitäisiköhän olla... Samuli on käynyt Ruffen aksaryhmässä ja kerran paimentamassakin.

Gustin kanssa ollaan tehty edelleen malttia ja työ alkaa tuottaa pikkuhiljaa tulosta. Minnan kanssa käytiin sunnuntaina Oililla ja maanantaina kisavalmennuksessa. Kisavalmennuksessa tehtiin 4 yksilöliikettä ja loppuun paikallaolot:
VOI-ohjattu kolmella kapulalla: Seuruu ei kovin hyvää, mikä nyt oli odotettavissakin kun ei olla pystytty sitä kovin paljoa treenaamaan. Merkillä oli aika hektisessä mielentilassa ja lähti kapulalle tosi lujaa. Loppu ok. Sais minusta tulla rivakammin perusasentoon ja pa oli myös vino taakse.
Luoksetulo: Hyvin alas, mutta oli vähän levoton maatessa. Stoppi ei ollut ihan hyvä, loppu ok.
Tunnari: Hyvä haistelu, mutta korjasti tikkua suussaan tuodessa. Unohti taas... Minusta tässäkin saisi tulla nopeammin perusasentoon.
Kaukot: Etäisyyttä vain n. 5 metriä. Teknisesti hyvät vaihdot, meinasi istua itsekseen viimeisessä seisomisessa jossa oli pitkä viive.
VOI-paikkis: Hyvin alas, hyvä makuu, hyvin ylös. Tässä ei mitään kummempaa.
EVL-paikkis: Hyvä istuminen, hyvin alas ja kävin palkkaamassa. Hyvin luokse. Jee!
Kaikenkaikkiaan ihan ok, vielä saisi rauhoittua hieman sillä kisassa todennäköisesti vire nousee tästä vielä. Video suorituksesta tässä:


Tehtiinkin lopputreeni liikkeiden alkuja, mielentilaa namittamalla paremmaksi ja tästä lähtien mihinkään ei pääse säntäämään, ennenkuin ottaa kontaktin ja on ns. auki minuun päin. Huomaan kyllä Gustin ilmeestä milloin se on avoin minun käskyille ja milloin on jo itse täysin lukinnut seuraavan liikkeen. Opetan lisäksi, että "käsky" tarkoittaa että ota kontakti minuun. Lisäksi ohjatussa käyn joka kerta palkkaamassa merkillä namilla ja vasta sitten pääsee hakemaan kapulaa. Ja kovin usein ei tarvitse edes kapulalle päästää.

Näitä tehtiinkin tänään ruudun ja ohjatun merkin avulla ja kivasti Gust alkaa vastaamaan treeniin. Ruudussakin alkaa paikka taas olla juuri siellä missä pitääkin, takana keskellä. Malttitreenien jälkeen tein kuuntelutreeninä noutoa ja kiertoa. Jestas että oli vaikeaa. Kun olin heittänyt kapulan ja sanoin "kierrä", tuntui, että Gust otti vaan fifty-fiftyt ja poisti pari varmasti väärää liikettä, mutta vaihtoehtoja jäi silti liikaa. Eikä lopulta edes enää tiennyt mitä kiertäminen on, tarjosi isoa törppöä merkkinä ja yritti eteenmenoakin. Painittiin sitten jonkun aikaa tämän kanssa ja saadaan painia varmasti useita treenejä lisääkin, huh.

Loppuun vähän seuruuta jossa keskityttiin taas tekemään pari senttiä lisää tilaa väliimme. Sain huomautella jatkuvasti, mutta toivottavasti seuraavassa treenissä jo vähemmän. Hyvään pätkään sentään saatiin lopetettua treeni.

16. helmikuuta 2016

Köpöttelyä

Akilles- ja peroneusjänteeni leikattiin vajaat 3 viikkoa sitten. Muutama ensimmäinen päivä jouduin kivun takia kulkemaan kyynärsauvoilla, sen jälkeen olen ontunut eteenpäin muovimonon (Walker) kanssa. Noin viikon verran pidettiin taukoa treeneistä muutamia kotona tehtyjä kaukoja lukuunottamatta. Sen jälkeen ollaan käyty treenaamassa hallilla 4-5 päivänä viikossa.

Seuruuta ei voida kunnolla tehdä, ainoastaan jollain tavalla hidasta käyntiä ja vähän askelsiirtymiä. Gustin kanssa on pidetty tätä ohjelmassa, koska pystyn siinä vähän kontrolloimaan missä mennään jottei mopo karkaisi taas käsistä pelkkien vauhtiliikkeiden takia. Gustin kanssa ollaan myös treenattu paikallaoloja, vaikkei muita koiria olisi ollutkaan. Evl-paikkiksen maahanmenosta on nyt tullut hyvä ja nopea kun sitä on treenattu enemmän.

Gust on myös nyt oppinut, ettei tunnaritikkua saa korjata suussa kertaakaan. Välillä se vielä kokonaisessa tunnariliikkeessä sen unohtaa ja olen vielä muistuttanut pito-käskyllä sitä heti kun on nostanut omansa. Tiedän kyllä mitä säännöissä lukee (kerran saa korjata tikun asentoa suussa...), mutta koska en luota koiran osaavan laskea, niin parempi ettei korjailla yhtään. Ja olen myös vähän sitä mieltä, että jos kolme edellistä koiraa on tehneet supersiistin tunnarin, niin kyllä se näyttää huonommalta jos Gust neljäntenä koirana tikkua kerran pyöräyttää. Tunnarit ovat muutenkin olleet nyt hyviä. Oma tikku nousee välittömästi ilman tarkisteluja ja vääriin ei ole koskettu. Tänään tehtiin hieman vaikeampi tunnari, jossa tikut olivat plus-merkin näköisessä muodostelmassa. Sitä haistellessa kesti jo hieman kauemmin kuin jonoa tai ympyrää läpikäydessä.

Nyt vihdoin ollaan myös ruvettu treenaamaan ruutuun lähetystä niin, että Gust seisoo "merkittömällä merkillä" ja minä olen evl-ruudun aloituspisteessä. Koska en uskalla eteenmenoa yhdistää ruutuun, niin alkuun vein Gustin seisomaan "merkille" ja palasin itse lähtöpisteeseen. Tässä ei ole ollut mitään ihmeellistä. Viime treenissä keksin laittaa putken sopivaan paikkaan, lähetin koiran putkeen, stoppasin ja siitä lähetys ruutuun. En viritellyt ruutua etukäteen ollenkaan, joten Gust lähti 45 astetta väärään suuntaan noin ruudun etäisyydellä olevalle merkille. Siellä huomasi virheensä ja korjasi ruutuun. Seuraavat toistot olivat ehkä aavistuksen epävarmoja, mutta ihan hyviä kuitenkin. Tuo putken kautta tekeminen voisi jatkossakin olla toimiva keino treenata ruutuun lähetystä.

Kiertohässäkkäliikettä ollaan myös treenattu ja se on hyvällä mallilla. Edelleen silloin tällöin käy niin että Gust tulee kapulan kanssa ohi esteen, mutta vähenemään päin ne kerrat ovat. Liikkeen alku on sujunut hyvin. Videota meidän tämän aamun treeneistä:


Ruffe on oppinut kahden lelun leikin nyt hyvin ja alkaa muutenkin palkkautua patukoista ja palloista loistavasti. Kannatti siis todella panostaa muutama treeni leikkimisen vahvistamiseen entisestään. Myös sivulletulot ovat nyt innokkaita ja pienet kisamaiset treenit (n. 3-4 liikettä) ovat olleet hyvässä vireessä tehtyjä. Kehänreunuspalkka toimii loistavasti. Miinuspuolena on nyt se, että keulimista on jonkun verran etenkin seuruussa, kiertoliikkeessä tulee aika usein lähtöhaukahdus ja myös liikkeiden väleissä saattaa olla aika kiihkeä mielentila. En kuitenkaan usko, että tästä tulee ongelma, antaa nyt pojan vähän possuilla kun sitä röyhkeyttä kerran halusin.

Tunnari on myös nytkähtänyt eteenpäin. Olen käynyt hakemassa itse oman tikun ja hillunut sen kanssa yksinäni, jos Ruffe on jähmettynyt tikuille eikä ruvennut välittömästi hommiin. Tämän jälkeen Ruffella on joka kerta ollut kiire löytää oma tikku. Kun taas on tehnyt hyvin, olen riekuttanut lelulla vaikka siinä omat riskinsä onkin. Kunpa nyt tulisi kokonaan kuntoon.

Ruffen tämän aamun treenit (hetsattu tunnari ja lähtöhaukun kera tehty kiertohässäkkä) ovat alla. Ruffe kiertää tapansa mukaan ensimmäisen vasemmalta ja toisen oikealta. En tiedä miksi se niin tekee, mutta yleensä vaihtaa puolta jos kiertoja tekee kaksi tai useampia peräkkäin.


Samuli haki HSKH:n jäsenyyden ja jatkaa Ruffen ohjaamista meidän aksaryhmässämme. Ekat treenit jo olivatkin ja pojat vetivät yllättävän hyvin. Estevälit olivat tosin lyhyet ja rata helppo jotta ei tullut liikaa ohjaajalle haaastetta, mutta jostain se on aloitettava. Minä otin videokamerankin mukaan jotta saisin kivan hauskan kevennyksen blogiin. Mutta oli sen verran hyvä suoritus, että eipä videossa nauramista ollutkaan :D
Tänään olikin jo haastavampi rata, mutta pienen hinkkaamisen jälkeen pääsivät 16 estettä puomin alastulokontaktia lukuunottamatta (unohdin kertoa Samulille miten alastulokontakti tehdään...) virheittä läpi. Ruffe menee kyllä kovaa tuolla aksaradalla, oikeen harmittaa katsoa sivusta :) 


23. tammikuuta 2016

Mielentilatreenejä

Vajaat 2 viikkoa ollaan Gustin ja Ruffen kanssa tehty "mentaalitreeniä". Mikä ei tarkoita tässä tapauksessa sitä, että maataan sohvalla, rentoudutaan ja mietitään onnistumisia. Railan sanoin Gustille on nyt tullut huvipuistoon tiukemmat säännöt. Hallin ovelle, sisään ja kentälle ei rynnätä ominpäin karmit kaulassa vaan mennään yhdessä. Sivulle perusasentoon ei voi tulla sillä mielellä, että samalla kyylätään minnehän sitä seuraavaksi pääsee juoksemaan. Ja seuruun liikkeellelähdössä ei vaan voi vaania, saatika vinkaista. Näistä mistään ei ole ärähdetty. Mikäli perusasentoon tullaan puolivaloin, siitä vaan komennetaan pois. Sivulle ei siis yksinkertaisesti vain pääse väärässä mielentilassa. Hyviä sivulletuloja on nyt myös palkattu enemmän ja useammin kuin aiemmin. Seuruussa on kiinnitetty huomiota erityisesti liikkeellelähtöihin. Gustilla on tapana ottaa ekat 1-2 askelta kuin vähän vaanien (pää laskee ja koira lähtee hieman kumarassa liikkeelle). En oikein tiedä mistä se johtuu, joku vireasia se on. Tätä on nyt laitettu kuntoon jotta ryhti säilyy liikkeelle lähdettäessäkin. Lisäksi jos yhtään on tullut ääntä tai edes hengitystä siihen malliin, että kohta äänikin tulee, on tekeminen loppunut voivottelujen kera siihen hetkeksi. Toimii tosi hyvin ja Gust selkästi ajattelee nyt asiaa, eikä vaan roiski menemään. Viimeisimmässä treenissä aloitettiin seuruulla ja kertaakaan ei mieletila mennyt rajan väärälle puolelle. Kuuntelutreenejä ollaan tehty myös, niissä Gust on kyllä ollut tosi hyvä. En ole sitä saanut juurikaan menemään lankaan.

Kaukoissa on haettu viivettä mukaan siirtymiin ja apuna olen käyttänyt hihnaa takatassujen päällä. Mukavasti on edistytty, seuraavaksi on alettava kasvattamaan matkaa. Tunnaria on tehty joka kerta, muutaman kerran ensimmäisenäkin liikkeenä ja myös ylipitkältä matkalta. Yhden ainoan kerran Gust käytti hieman hampaita oman vieressä olleessa tikussa, muuten on maltti riittänyt hyvin. Sen sijaan tuonnissa Gustilla on tapana korjata tikun asentoa suussa kerran tai jopa kaksi. Se täytyy saada pois, mutta minun täytyy kysellä siihen vähän neuvoja. Pelkään nimittäin, että jos kovasti teen pito- ja nostotreenejä yksittäisellä tunnaritikulla, niin ei malta haistella niitä enää. En myöskään oikein uskalla lähteä moittimaan tuonnista ainakaan nyt vielä kokonaisen liikkeen yhteydessä. Normaalilla noutokapulallahan tätä ongelmaa ei ole, ei myöskään pyöreällä oksanpätkällä, joten pitäisi pystyä treenaamaan nimenomaan tunnaritikulla.

Ruffen kanssa on sitten tehty lähestulkoon päinvastaisesti ja on haettu tietynlaista röyhkeyttä lisää, sekä vahvistettu myös sosiaalista palkkaa. Olen nyt siirtynyt melkein kokonaan tokossakin lelupalkkaan ja kyllä se on myönnettävä, että ihan eri vire on tekemisessä kuin nakkeja syöttämällä. On oikeasti ollut tosi kivaa. Tekniikka prakaa edelleen monessakin liikkeessä: luoksarin stoppi valuu, seuruussa ajoittain edistää, ruudussa on jäänyt välillä liian eteen, kaukojen tekniikka ei kestä ilman apuja kisamatkalta ja tunnarissa on edelleen ongelmia. Sen sijaan VOI-ohjattukin on nyt ollut seuruun edistämistä lukuunottamatta hyvä, jäävät ovat olleet melko hyviä, eteenlähetys alkaa onnistua ja metallia on noutanut edelleen hyvin. Pari 3-6 liikkeen kisamaista treeniä on tehty ja Ruffella on ollut niissä tosi kiva mielentila ja on vastannut sosiaaliseen palkkaan hyvin. Tunnari on nyt se suurin murheenkryyni. Omalla pihalla onnistuu hyvin ja välillä on tehnyt myös hallissa häiriössä ihan hyvin, mutta ajoittain samat koko syksyn vaivanneet ongelmat tulevat esiin. Ruffe ei halua mennä tikuille kunnolla ja saattaa vain jäädä seisomaan sinne pälyillen viereisellä kentällä treenaavaa koiraa tai yrittää lähteä tekemään jotain muuta. Viime treenissä kävin pari kertaa pöllimässä oman tikun ja juhlin sen kanssa. Siinä treenissä se auttoi hyvin, mutta saa nähdä toimisiko sitten jatkossa. Selvää on, että tuota pitää nyt treenata ja paljon, ei se tuosta itsestään odottamalla ja taukoa pitämällä kuntoon tule, sitä on jo kokeiltu. Olisi kiva tietää mitä Ruffe tuossa miettii, yhdistääkö edelleen siihen syyskuussa kesken tunnarin tapahtuneeseen toisen koiran hyökkäykseen (ja saiko mielentila vahvistusta joulukuun hyökkäyksestä?) vai miksi ei haluaisi tunnaria tehdä.

Agilityssä ollaan Ruffen kanssa treenattu niitä viimeksikin mainittuja välistävetoja. Yksittäisenä onnistuu, radan yhteydessä on hankalampaa kun koira mielellään lähtee sille kuuta kiertävälle radalle. Ollaan treenattu myös kontakteja ja keppejä. Puomin alastulon 2on2off hyvä, A-esteen juoksukontaktissa tulee välillä virheitä. Pitäisi ottaa kehikko takaisin käyttöön ja muistuttaa kunnolla mieleen, että mitä A:n alastulossa pitikään tehdä. Tekniikka ei ehtinyt lyhyen kurssin aikana vahvistua tarpeeksi. Ylösmenokontaktejahan ei olla edes ikinä yritetty opiskella ja ne tehdään edelleenkin peukut pystyssä-tekniikalla. On ollut kivaa ja Ruffe on ihan liekeissä kun pääsee aksaesteille. Olisi ihan huippua ollut ilmoittautua vihdoin ja viimein kisaankin, mutta joudun taas jalkaleikkaukseen. Akilles ja peroneus ovat oikeasta jalasta rikki ja jalka on niin kipeä ja kantapäästä paksu että pidempi kävelykään ei ole enää kivutonta. Joten eikun odottamaan ensi kesää tai syksyä, harmittaa tosi paljon.

12. tammikuuta 2016

Huh mikä kisatreeni

Maanantaina suunnattiin auton nokka taas kohti Lahtea ja uutta kisakurssia. Kivaa porukkaa ja kivoja koiria meidän kanssa taas treenaa. Ekalla kerralla aloitettiin kisamaisella suorituksella jossa kukin tekee oman luokkansa kokonaan. Arvatkaa jännittikö sen perjantain sähellyksen jälkeen. Olis tarvittu vielä muutamia "hengenvetopäiviä", mutta tulipahan treenattua kerrankin kehäänmenoa hieman hermostuneena. Toki aina jännitän vähän, se kuuluu asiaan, mutta jännitys on sellaista positiivista. Nyt se oli epävarmuuden takia negatiivista. Siltä ehkä tuntuu niistä ihmisistä, jotka sanovat että jännitys pilaa kisat. Ei tosiaan ollu mukava tunne, eikä edes lähtenyt pois sillä tavalla kuin se positiivinen jännitys lähtee, kunhan pääsee alkuun. Ymmärrän nyt paremmin niitä, jotka eivät pidä kilpailemisesta tai esiintymisestä (negatiivisen) jännityksen takia.

Menin niin ajoissa treenipaikalle, että ehdittiin verrytellä Gustin kanssa kunnolla. Se oli edelleen hieman jännittyneen oloinen (vai olinko minä?), mutta ei äännellyt.

Liikkeet ja kommentit alla, niiden alla video. Onnistuin hävittämään yhden sivun Oilin kommenteista, joten paikallaoloista, seuruusta ja luoksetulosta ei niitä ole. Muista liikkeistä Oilin huomiot on kursiivilla.

Paikallaolot (evl): Tarkkailin aidanraosta. Istui hyvin ja kesti häiriön vaikka yhtä koiraa jouduttiin korjaamaan kesken kaiken. Maahanmenon tein n. 6 metristä. Hyvin alas. Ehkä vähän rauhaton makuu (kova häiriö viereisen kentän aksaajien takia), pää kääntyili useamman kerran aksakentän suuntaan hetkeksi. Hyvä luoksetulo ja perusasento.

Luoksetulo: Hyvä pa ja hyvin alas. Oli ollut hieman rauhaton odottaessa, nyökännyt vähän päällä ja liponut huuliaan (olenko sille paisti?). Ei kuulemma kuitenkaan ollenkaan sen oloinen että varastaisi. Stoppikäskyni tuli liian myöhään (huomasin yht'äkkiä et hitto se koira on jo tossa!). Hyvä stoppi, annoin tosin pienen käsimerkinkin. Hyvä loppu ja hyvä perusasento.

Seuruu: Keuli vähän ja oli ajoittain levotonta. Piti hyvin paikkansa kuitenkin. Lopun paikallaan käännöksissä tuli kaksi kertaa pieni vinkaisu. Kuitenkin ihan huima parannus verrattuna perjantaiseen. Tuntui sata kertaa huonommalta miltä näytti. Kertoo siitä, etten ollut itsekään rennolla mielellä matkassa.

Ohjattu: Seuruu huonoa, odotti ihan hyvin. Nytkähti vähän ennen käskyäni, taisin alkaa jo heilauttaa kättä ennenkuin avasin suuni. Oili: Jännittynyt alku, suht hyvä seuruu. Hieno vauhti, mutta mielentila veitsenterällä. Varo käsiohjausta ennen ääntä! Sivulle tulo hyvä. Luovutus korrekti ja hallittu.

Kaukot: Hyvin alas, jäin ihan lähelle. Tekniikka ei kestänyt, S-I outo, venytti pyllynsä hyvin taakse, mutta ei siirtänyt etujalkoja ollenkaan. Näytti tosi hassulta. Oili: Hyvä focus, tekniikka petti S-M, S-I. Kaikki vaihdot teki kuitenkin ensimmäisellä käskyllä. Hyvä perusasentoon tulo.

L-liike: Alussa jäi kiinni edessäolevaan merkkiin ja oli valmiina ryntäämään sinne. Lähti kuitenkin seuruuseen. En tiedä tuliko pieni ääni vai kuulinko vain kentän laidalla jatkuvasti vinkuvan koiran äänen. Kävelin itse jotenkin tosi oudosti käännöksen. Oili: Alkuun koira vähän tahmea, focus mentaalisti ehkä merkissä. Jäävät hyvät. Seisoessa liikautti toista takajalkaa. Korkea vire, koiran vaikea olla, ehkä ääni? Hyvin mukaan jäävistä seuruuseen.

Ruutu: Ehkä hieman ennakoi edelleen. Hyvä paikka. Palasin ekassa kävelyssä palkkaamaan Oilin ehdotuksesta. Hienosti sivulle ja hyvä seuruu lopussa. Oili: hieno ruutuun meno. Koira kivassa balanssissa, hyvä! Rauhallinen odotus lopussa.

Tunnari: Tässä kohtaa aloin itse jo olemaan rennompi. Gust kotkaili aika lailla sivulla ja epäröi saako lähteä. annoin 3 "oma"-käskyä ennenkuin uskalsi mennä. Lähti minusta rauhallisesti, haistoi heti toisen kapulan omaksi, otti varmasti ja toi hyvin. Oili: Lähti 3. käskyllä kapuloille. Tuli takki auki. Otti heti oman ja toi hyvin. Hyvä luovutus, vähän kiihkeä.

Metallinouto: Kotkaili tässäkin. Aika rauhallinen vauhti minusta Gustiksi. Vino loppuperusasento. Oili: Levoton alussa. Liikutti tassua heitettäessä ja lähes ennakoi. Siisti nouto ja palautus. Vähän huolimaton perusasento.

Yleisvaikutelma: Itsellä oli tosiaan jännittynyt ja hermostunut olo kehässä. Mutta selvittiin ihan hyvin vaikka ei oltu sillä tavalla parivaljakkona yhdessä tekemässä kuin parhaimmillaan on oltu (esim. ennen joulua). Liikkeiden välit oli kirjallisten kommenttien takia tosi piiiiitkät, oltiin varmaan 20 min kehässä. Olisi ollut helpompi tehdä nopeaan tahtiin. Oili: Gust oli parempi kuin perjantaina. Nyt mietittävä tarkkaan mitä ja miten tehdä, koiralle on saatava parempi olo.


Nyt sitten muutetaan treenejä niin etteivät ne ole pelkkiä vauhtiliikkeitä ja pallonheittelyä. Seuruusta jonkun aikaa pelkästään namipalkkaa. Palloa ei saa kuin ihan treenin lopussa ja patukoistakin kannattaa miettiä paljonko niillä palkkaa. Luulen, että tällä korjaantuu aika nopsaan. Mehän ei olla treenattu seuruuta varmaan sen AVO-kokeen jälkeen kunnolla, joten se on sellainen mikä on pidettävä koko ajan mukana. Lisäksi en ärähdä jos ääntä tulee vaan huomautan ja juttelen koiralle. Gust vaan nostaa virettä jos sille ärähtää, varmaan siksi kun arjessa ei ikinä sille äksyile. Aijai riittää varsin hyvin sille komennukseksi. Homma on taas saatava rennoksi ja iloiseksi, nyt se on liian jännittynyttä. Hauska oli nähdä että ruutu ja tunnari olivat hyvät, niitähän me on nyt treenattu kuukauden verran. Kummasti ne asiat paranee mitä treenaa ja ne leviävät käsiin joita ei treenaa...

10. tammikuuta 2016

Tulihan tupenrapinat

Oltiin perjantaina Gustin kanssa Minnan & Uunon sekä Einin ja Grimmin mukana Lahdessa treenaamassa Oilin kouluttaessa. En kehtaa edes kertoa, mitä ajattelin Lahteen ajellessani. No, vähintään olin kivunnut kolmasosan korkeaa koivua ylöspäin. Sieltä sitten tultiin rytinällä alas ja pudottiin samantien kellariin saakka. Oliskohan ollut huonoin treeni ikinä meiltä sen Ojangossa lokakuussa tehdyn kisamaisen treenin ohella. Yritettiin tehdä kisamaisesti VOI-luokka, mutta eihän siitä tullut mitään. Otin Gustin suurinpiirtein suoraan autosta (kuten silloin lokakuussakin) ja Gust oli niin kovassa vireessä, että melkeinpä jo arvasin ettei tästä lämmittelemättä hyvää seuraa. Miksen sitten sanonut, että tarviin 10 min verryttelyaikaa? No en tiedä miksen, olin ääliö. Tässä liikkeet:

Ruudussa oli aika kevytpeppuinen perusasennossa ja valmiina rynnistämään. Oli jäädä liian eteen ruutuun, mutta jatkoi kuitenkin ihan hyvälle paikalle. Hyvin alas ja ilmeisesti hyvin sivulle. Seuruu tässä vielä suht ok.

Luoksetulossa oli ilmeisesti vinkunut jätössä, mitä ei ole tehnyt ikinä aiemmin. Lähti hyvin, hyvä seis (suullinen käsky) ja hyvin perusasentoon.

Seuruu olikin sitten jo aivan järkyttävää. Gust vingahteli ja keuli muuten vaan. Komensin sitä vingahduksesta kerran, mutta se vain sai homman entistä huonommaksi. Teki mieli ruveta kaivamaan kuoppaa tai jotenkin haihtua näkymättömiin.

Tunnari. Meni tikuille ihan hyvin muttei huomannut heti omaa. Suu aukesi joten jouduin huomauttamaan sitä. Sen jälkeen etsi omansa hyvin ja toi hyvin korjaten kerran tikun asentoa suussa. Ihmettelen suuresti että se ylipäänsä selvisi tunnarista tuossa ylihektisessä mielentilassaan.

Tämän jälkeen pantiin homma seis ja sain kunnolliset läksytykset Oililta. Koiran mielentila on aivan väärä (ja niin oli ohjaajankin). Tommosella tekemisellä ei vaan tokossa tee yhtään mitään, vaikka jotenkin liikkeistä selviäisikin. Ei voi vaan jatkua nyt yhtään tämä meno.

Grimmin ja Einin kisamaisen aikana menin viereiselle kentälle Gustin kanssa verryttelemään, mikä olisi pitänyt tehdä tietenkin jo alussa. Sen jälkeen seuruu näytti jo paljon paremmalta ja ääntä ei tullut. Sen sijaan edelleen ohjatussa Gust oli melkoisen hurjana. Lähti ilmeisesti minun pienestä nykäyksestä matkaan (väärään suuntaan) ja stoppasin sen. Otettiin uudestaan ja nyt liike onnistui. Tämän jälkeen haudattiin ajatus kisamaisesta ja tehtiin paljon kuuntelutreenejä. Näitä olisi pitänyt tehdä paljon myös omissa treeneissä, mutta kuinka ollakaan viimeksi olen tehnyt niitä ulkokentällä joskus syksyllä. Oikeesti hävetti myöntää, että olen antanut AVO-kokeen jälkeen Gustin juosta treeneissä suuntaan jos toiseenkin ja antanut sen lähetyksissä nostattaa itsensä räjähdyspisteeseen saakka.

Lauantaina vedettiin henkeä, eikä tehty mitään muuta kuin lenkkeiltiin. Tuli mietittyä aika paljon asioita. Oli hyvä että tuo romahdus tuli ja onneksi kouluttajan silmien alla eikä missään omissa treeneissä. Nyt taas lusikka kauniiseen käteen ja oikeasti tekemään töitä. Jos tokossa riittäisi opettaa koira kulkemaan sivulla, istumaan, hakemaan kapuloita ja juoksemaan vasempaan tai oikeaan jne., niin helppoahan se olisi.

Ajattelin ensin, ettei treenata sunnuntainakaan, mutta aamulla oli niin kiva fiilis, että varasin nopsaan Avec-areenan Porvoosta ja ajeltiin sinne. Ensin vähän leikittiin ja sitten rauhoiteltiin kunnes saatiin sopiva mielentila aloittaa treenit. Gustin treeni:

Ruutu: En antanut yhtään mennä "lähtövalmiuteen", vaan otettiin käännöksiä, pientä pätkää seuruuta ja kuuntelutreeniä sen sijaan että olisin lähettänyt. Pari kertaa sai juosta ruutuun niin, että jätin istumaan ja menin itse n. evl-lähetyspisteeseen. Ensimmäinen targetille, pari seuraavaa ilman. Hyvää tekemistä.

Zeta: Seuruussa vinkaisi, jonka jälkeen voivoittelin kovasti. Gust meni vähän hölmistyneen näköiseksi, mutta vastasi tosi hyvin ja hiljeni. Jäävät hyvät ja nopeat.

Seuruu: Sama juttu. Nyt peruutuksessa vinkaisi ja taas voivottelin. Toimi tosi kivasti jälleen ja loppuajan oli hiljaa vaikka tehtiin aika pitkää pätkää jossa oli paljon pysähdyksiä, paikallakäännöksiä, peruutusta ja askeleita.

Tunnari: Tehtiin myös tässä kuuntelutreeniä. Kun lähetin noutamaan, niin aika kova vauhti kapulalle, osui jalallaan yhteen joka lennähti kauemmas. Oli käydä nappaamassa sen, joten kutsuin pois. Uusi lähetys ja nyt hieno haistelu ja oma varmasti takaisin.

Ohjattu; Kuuntelutreeniä merkillä. Näytin pelkkiä käsimerkkejä, joista ei siis saanut lähteä. Käskin maahan ja istumaan ja lopulta sivulle. Sen jälkeen uudestaan merkille ja lähetin hakemaan oikean. Hyvä vauhti mennen tullen, hieman vino perusasento. Luovutus hyvä. Vielä kolmannen kerran lähetys merkille, kuuntelutreeniä ja palkka kun teki kuuntelut hyvin.

Kaukot: Nämä eivät nyt olleet hyvät. Gust ei alkuun noussut maasta istumaan, jouduin menemään lähemmäs. Sen jälkeenkin oli jotenkin tahmea. Saatiin muutama hyvä vaihto ja lopetettiin siihen. Otin välissä Ruffen ja sitten taas Gustin kanssa kaukot. Jälkimmäinen oli hyvä setti kaukoja, tosin olin silloin aika lähellä.

Ruffen treeni:

Ruutu: Äh, jäi taas liian eteen, korjasi kyllä. Pari seuraavaa toistoa hyvät. Palkkasin viemällä lelun taakse, kävelin aloituspistettä kohti ja vapautin lelulle.

Seuruu: Edistää, joten korjailtiin sitä ja sainkin mielestäni homman toimimaan kivasti. Hyvä kontakti ja paikka sivusuunnassa. Tosi kiva peruutus ja askeleet (näin peileistä).

Ohjattu: Reunimmaiset kapulat olivat A-esteen juurella ja lähes puomin alla. Lähetys vasemmalle. Ruffe lähti hyvin, mutta ei kai nähnyt kapulaa ja kääntyi ryntäämään kohti keskimmäistä. En halunnut ruveta korjailemaan, joten juoksin nopsaan pöllimään se kapula, mikä piti hakea ja pidin bileet itsekseni. Seuraavalla toistolla ei enää mokannut. Hyvä vauhti mennen tullen, eteentulo suora ja luovutus hyvä.

Luoksetulo: Otin läpi ja kutsuin yllärinä jo ennenkuin ehdin kääntyä.

7. tammikuuta 2016

Kyllä irtoaa

Pitkästä aikaa eilen päästiin Ruffen kanssa Hinnin treeneihin joulutauon jälkeen. Rata näytti tältä ja idea oli, että ohjaaja saa liikkua ainoastaan harmaalla merkityllä pienellä alueella:

Ratapiirros: Hinni Ruottu
Tällä kertaa treeni näytti piirroksessa kinkkiseltä, en keksinyt että miten ihmeessä koiralle saa kerrottua että kierrä hyppy nro 7 ja 11 takaa kun itse ei saa mennä lähellekään. Muuten luotin kyllä siihen että Ruffe irtoaa riittävästi ja pidin suuni kiinni noista takaakierroistakin. Kuten olen jo sanonut, niin olen ainakin lakannut manailemasta etukäteen, että "ei me tämmöstä osata" koska Hinni vaan pistää osaamaan vaikka väkisin ;)

Ensin tehtiin rata kahdessa pätkässä ja sitten kolmesti kokonaan. Ja kyllä, Ruffehan irtosi, ärisi ja räkytti mennessään hurjana ympäri kenttää. Ja jostain ihmeestä se vaan tiesi minne pitää mennä, kiersi takaa ja teki juuri niin kuin piti. Se luki ohjauksia jopa tarkemmin kuin silloin, kun itse kaahotan mukana. 

Koska irtoamisessa ja etäohjailuissa ei ollut sen kummempaa niin ei jääty hinkkaamaan. Siirryttiin treenaamaan välistävetoja (onkohan oikea termi.. ?) jotka ovat meille aina olleet hankalia. Pallon avulla saatiin aika kivoja käännöksiä ja hyvin se Ruffe tulee myös kohti ja lähelle kun oikein osaa treenata.

Innostuin taas niin että rupesin tutkimaan kisakalenteria. Olis kiva käydä jotkut möllit ensin, mutta sellaisia en löytänyt. Pitäsköhän siis vaan ilmoittautua virallisiin.. Hui.