Luustolausunnot, tokoa ja aksaa

Ruffen luustokuvien lausunnot tulivat Kennelliitosta, A/A, 0/0. Hienoa.

Tällä viikollakin on harrastettu. Maanantaina Ruffella oli Niina Leinosen aksatreenit. Harjoiteltiin kahta peräkkäistä valssia sekä viskileikkausta (?) jos muistan jälkimmäisen nimen oikein. Hyvin Ruffe lähti näihin ohjauksiin tulemaan kunhan saatiin minun kroppani ensin käyttäytymään sopivalla tavalla.

Tiistaina käytiin Ruffen kanssa tunnin juoksulenkillä ja pidettiin muuten treenivapaa päivä. Gust sen sijaan teki viestiharjoituksen, nyt siten että joutui juoksemaan "kulman taakse", eli ei nähnyt enää meitä molempia yhtä aikaa. Kivasti se osaa ja vauhtia riittää.

Keskiviikkona matkattiin Varkauteen taas koko perheen voimin. Anne oli meitä koutsaamassa ja Ruffen kanssa tehtiin VOI-ruutu ilman luoksetulokutsua. Ruffe oli makoillut hienosti eikä nytkähtänyt liikkurin käskystä.

Ruutu. Ei paljon parempi paikka vois enää olla.

 Sen jälkeen tehtiin ihan läheltä kaukoja i-s-i ja m-s-m siirtymiä. Annelta tuli hyvät vinkit palkkaukseen, jospa saisin nyt pikkuhiljaa jo matkaa kasvatettua kun teknisesti Ruffe tekee nyt hyvin. Kolmantena liikkeenä otettiin ohjattua noutoa. Matka merkille oli nyt n. 10 m, niin kaukaa en ole aiemmin lähettänyt ja pelkäsin että koira juoksee suoraan kapuloille. Turhaan kuiteski jännitän, merkki oli ihan superhieno. Anne sanoikin että minun pitäs lopettaa tuo virheiden pelkääminen ja luottaa koiraan, se kyllä tekee. Ja jos virhe tulee, ni entä sitten. Hienointa oli kuiteski kuulla että Annen mielestä meillä on hurjan hyvä suhde Ruffen kanssa <3 Sehän on kaikista tärkein asia, paljon tärkeämpää kuin jotkut tekniset yksityiskohdat.

Ohjatun kapuloiden vienti. Ruffe seuraa tarkasti ja rennosti minne kapulat laitetaan,
minä oon jotenki ihan kauhusta kankeena.

Ihan viimeiseksi otettiin paikkamakuu. Alkuun oli hankaluuksia kun Ruffe ennakoi maahanmenoa useamman kerran. Sain sen kuitenkin lopulta rauhoittumaan ja tehtiin vuorollamme maahanmeno. Se oli taas aavistuksen vino. Olin piilossa koko n. 3 minuutin ajan. Ruffe oli makoillut hienosti. Ihan aavistuksen oli kääntänyt päätä kun yhtä koiraa käytiin palkkaamassa ja toista ojentamassa haistelusta. Muuten patsasteli ja perusasentoon tulo omalla vuorolla oli hyvä.

Gust pääsi myös Varkaudessa treenaamaan. Hiukan imutuksen pohjia ja leikkimistä. Se on kyllä hauska pieni otus, käy leluun innokkaasti kiinni häiriöistä välittämättä. Toki myös kaikki ihmiset piti moikkailla ja tarkistaa Peto-bc:n pippelin olemassaolo. Peto olis loistava isä, tykkää pennuista ihan yli kaiken.

Torstaina mentiin oman aksaryhmän treeniin. Oli todella kiva ja vauhdikas rata. Rimat nostettiin 50 senttiin ja rengas sekä tokassa setissä myös muuri maksikorkeuteen.

Alku meni hyvin, pelkäsin A:n rysäytystä ja jättäydyin taakse. Suht siististi Ruffe A:n teki. Puomiin on tullut lisää varmuutta ja ponnarit 5 jalanmittaa ennen ylösmenoa auttavat kontaktin ottamisessa. Ensimmäisellä kerralla Ruffe sinkosi muurilta (10) esteelle 14 mitä en ollut osannut ajatella. Kutsu juuri ennen muurille ponnistamista auttoi. Este 12 tuotti myös pari kertaa ongelmia, valmistauduin itse liikaa vastakäännökseen enkä ohjannut kunnolla. Saatiin se kuitenkin toimimaan kun keskityin. Sen sijaan takaaleikkaus esteen 14 jälkeen ja esteeltä 15 kääntyminen poispäin piti opettaa Jarin ja lelun avustuksella ja ihan hyvä siitä lopulta tuli. Pimeä putkikulma 17 ei tuottanut vaikeuksia ja loppu olikin hauskaa puomi-putki rallattelua mistä Ruffe todella nauttii. Tokan setin loppuun tehtiin myös toistoja 6 kepillä namikupille. Nyt Ruffe meni palkalle ilman minuun katsomista, joten tämäkin alkaa jo onnistua. Vielä tarvitaan pujotteluun lisää varmuutta, tekniikan hioutumista ja sitä kautta myös vauhtia ja häiriön sietoa. Kiva oli nähdä että sekä umpi- että avokulmat onnistuvat, sisäänmenovirheitä ei tullut eikä virheitä juuri muutenkaan. Oikein kivat treenit taas, meidän ryhmä on vaan niin hurjan kiva!

Treeniputki

Perjantaina käytiin Reijan ja Annelin kanssa PoKSin hallilla tokoilemassa. Harjoiteltiin Ruffen kanssa sivulla istumista kapulan lentäessä. Heitin taakse, pieni seuruu ja palkka. Ekalla kerralla Ruffe lähti hakemaan kapulaa heti seuruun vapautuksesta, toisella malttoi jo paremmin ja palkka kelpasi. Lisäksi treenattiin seuruun käännöksiä, luoksetulo suorapalkalle ja hyppynouto.

Gust kävi illalla hiukan Ylämyllyllä kaupan pihaa kävelemässä ja jatkoi siitä Pärnän hallille hetkeksi. Käytiin sisällä hallissa vähän juoksentelemassa ja leikittiin pihalla Riio-kelpien kanssa. Riio on muutaman päivän Gustia nuorempi. Hauskaa oli. Hiukan haukkuvat koirat ja autot pelottavat, muuten on rohkeaa poikaa.

Lauantaina mentiin koko perheen voimin lauantairyhmämme tokotreeneihin, PoKSin lämpimään halliin taas. Ruffe teki seuruuta (käännösten treenaamista), jäävät seisomaan ja maahan, hyppytunnarin, paikallamakuun (n. 2 min piilossa) ja paikalla istumisen (n. 1 min). Tunnari oli hankala, tikkuja useita sikinsokin eikä vaan sattunut oman kohdalle kun se oli suurinpiirtein ryhmän keskellä. Jaksoi kuitenkin sinnikkäästi työskennellä ja lopulta oma löytyi. Selkeästi rivi on Ruffelle helpoin, se aloittaa aina oikealta ja käy järjestelmällisesti tikut läpi. Sikinsokin olevilla tikuilla ei löydä vastaavaa järjestelmällisyyttä.

Gust pääsi ennen treenejä hiukan leikkimään Skoda-snautserin kanssa. Gustin treenissä oli leikkiä ja muutaman metrin imutusseuruu. Samuli oli Gustin "apuna" sen harjoitellessa häkissä hiljaa oloa treenien aikaan ja meni oikeastaan yllättävän hyvin.

Sunnuntaina lähdettiin taas PoKSin halliin. Anneli ja Reija olivat taas treenikavereina. Ruffe teki merkkileikkiä, evl-ruudun ilman sivulle kutsumista, kaukoja (m-i-m-i) n. 3 m päästä, 60 cm korkeaa hyppyä Reijan palkatessa lelulla, luoksetulon vinosta suunnasta (haki hienosti suoraan) sekä ohjatun noudon ja lopuksi n. 2 min paikkamakuun. Missään ei oikeastaan huomautettavaa, hyvät treenit vedettiin.

Gust teki ihan omalla vuorolla imutusseuruuta ja pentuluoksetulon. Hirveä into ja vauhti! Eikä jänskätä yhtään. Lopuksi Gust sai hiukan leikkiä hoffin ja Utu-bc:n kanssa. Hoffi alkuun hiukan jänskätti ison kokonsa vuoksi, mutta äkkiä pentu tottui kun kaveri oli tosi kiltti ja varovainen. Gustin häkissä olo onnistui taas ihan kohtuullisesti Samulin ollessa "avustajana". Tosin Ruffen treenien aikaan hiukan ääntä kuului...

Tokoilujen jälkeen käytiin Gustin kanssa hiukan kävelemässä Joensuun keskustassa. Nähtiin muutamia ihmisiä ja autoja. Katsottiin mutta ei koskettu ja ihan reippaasti sujui parin sadan metrin kierros.

Täällä minä odottelen vuoroani kuin isot pojat 

Seuruun alkeita, ei haittaa häiriötkään!

Pentuluoksetulo. Niin nopsa ettei näy ku mustavalkonen viiva.

Ja loppuun vielä joulumuistelo nyt kun on edes vähän lunta maassa ja kelikin on hiukan talvisempi. Ruffen lahjasaalis oli ylivoimaisesti meidän perheen suurin. Saas nähdä pakettien määrän ensi jouluna kun perheemme on kasvanut kolmesta neljään.

Ruffen joululahjat

Aksat 20.2.2014

Eilen aksattiin taas. Ruffen puhtaiden luustokuvien jäljiltä nostettiin muutamia hyppyesteitä 50 cm:iin ja muuri maksikorkeuteen. Jari oli loihtinut mukavan, meille jo harmaita hiuksia aiheuttavan radan, josta alku sujui hyvin ja myös keinu oli hieno. Ajattelin että ehtisin hidastamaan keinahdusta, mutta en ehtinyt. Se ei kuitenkaan haitannut, alkaa ehkä jo olla parempikin ettei kukaan ole keinun vieressä säheltämässä kun Ruffe suorittaa.

Esteet 8 ja 10 tuottivat vaikeuksia. Putken jälkeen Ruffe mielellään kiersi koko 8 esteen koska minä ajauduin Ruffen mielestä liian lähelle. Lelun avulla saatiin opetettua että esteen voi hypätä vaikka ohjaaja siivekkeen vieressä juokseekin. Esteen 9 jälkeen oli taas vaikeuksia saada Ruffe hyppäämään este 10 minuun päin. Tämäkin opetettiin lelulla ja saatiin pätkä onnistumaan vaikka koira vähän hämillään olikin.

Maksimuurin jälkeen oli tiukka käännös ja Ruffe ponnasi muurin päältä itsensä käännökseen. Jatkettiin kuitenkin eteenpäin, A sujui taas hyvin kun jättäydyin koiran taakse, putkeen 14 taisin tehdä pakkovalssin jos oikein liikkeen nimen muistan. Pussilla jäin jo vähän jälkeen mutta Ruffe haki hyvin putken 17. Kivasti siis meni ja tosi mukavaa kun radat ovat olleet sellaisia että alkuun päästään vauhtiin, sitten jotakin kinkkisempää ja taas loppuun vauhdikasta. Lopuksi harjoiteltiin vielä erikseen muuria jotta saatiin puhtaita toistoja ilman kosketusta.

Toisessa setissä tehtiin kuutta keppiä. Jari otti palkan etupalkaksi. Alkuun yritettiin lelulla mutta se veti ihan liikaa puoleensa ja niin vaihdettiin namialustaan. Ihan hyviä toistoja Ruffe teki erilaisista sisääntulokulmista. Tosin lähes joka kerta katsoi keppien jälkeen minuun kuin lupaa kysyäkseen: voiko namin alustalta ottaa. Mutta se jäänee pois kun palkkaustapa tulee tutuksi. Nyt vaan sitten toistoja jotta tekniikka paranee ja suoritus yhä nopeutuu.

Pieni härdelikin treenissä sattui kun viereiseltä kentältä ryntäsi uroskoira äristen meidän ryhmässä treenaavan Reinon luokse. Suski onneksi oli hereillä, alkoi vimmatusti karjua ja sai tilanteen hetkeksi katkaistua jotta ihmiset ehtivät väliin. Reino ei juuri hätkähtänyt, mutta voin vain kuvitella että Ruffe olisi tapausta kyllä muistellut jos se meille olisi sattunut. Pelottavaa.

Pikku Gust teki illalla imutusseuruuta muutamia metrejä ja pari kertaa pienen pyörähdyksen. On se kyllä ahne :D

Kuuntelutreenit

Tiistaina käytiin nopsaan PoKSin hallilla Ruffen kanssa. En jaksanut roudailla aksaesteitä kovin paljon syrjään, joten meillä oli ehkä vain n. neljäsosa hallista käytössä. Treenattiin seuruun käännöksiä, istumassa pysymistä noutokapulaa heitettäessä, alo-hyppy, vähän kisapalkkausta ja tietty leikittiin.

Eilen keskiviikkona mentiin VarPSin treeniin koko perheen voimin. Meillä oli huippuhyvä ja -hauska kuuntelutreeni. Paikalla VOI-ryhmästämme oli 4 koirakkoa, 2 bc:tä, kelpie ja staffi.

Aloitettiin paikkamakuulla evl-tyyliin. Ruffe meni maahan nopeasti, mutta hieman vinoon. En korjannut. Olin piilossa koko paikkamakuun ajan. Ruffella kerran oli nenä mennä maahan mutta pikku huomautus piilosta riitti ja muun ajan oli rauhallisena pää pystyssä. Reetta kuljeskeli edestakaisin koirien edessä, lähes metrin päässä lähimmillään. Aika oli ehkä n. pari minuuttia. Myös perusasentoon tulo oli Ruffelta hyvä. Hienoa!

Makuun jälkeen tehtiin paikalla istuminen. Jäin n. 5 m päähän ja kävin kerran palkkaamassa, aika oli n. 1 min. Ruffe oli jätettäessä liikauttanut toista etutassua, muuten patsasteli hienosti.

Varsinainen kuuntelutreeniosuus alkoi näiden perinteisten liikkeiden jälkeen. Vietiin koirat riviin hallin päätyyn, jätettiin ne istumaan ja mentiin n. 5 m päähän. Reetta kävi kutsumassa ja houkuttelemassa jokaista koiraa erikseen useita kertoja ja me yritimme saada niitä pysymään istumassa. Sen jälkeen sama, mutta Reetta yritti saada koirat maahan. Tämä osoittautui meille vielä hankalammaksi ja lopulta Ruffe pysyi istumassa ainoastaan jos olin ihan vieressä, hoin hyvä-istu-noin-istu jne. ja vielä nakkikin oli näkyvissä. Näitä siis paljon lisää.

Jatkettiin. Jätettiin koirat yhä istumaan ja poistuttiin n. 15 m päähän. Nyt yksitellen kutsuttiin koiria luokse. Ruffe nousi lähes joka kerta vähintään seisomaan kun joku muu koira ampaisi matkaan. Tiesi kyllä ettei olisi pitänyt, mutta ei millään pystynyt pitämään peppua maassa. Yksi onnistuminen saatiin kuitenkin lopuksi. Huomattavasti helpompaa olisi ollut jos olisi saanut laittaa koiran paikkamakuuseen, mutta tämän treenin tarkoitus oli poistua mukavuusalueelta. Ja näitä pitää todellakin tehdä lisää.

Seuraavaksi mentiin n. 3 m halkaisijaltaan olevan ympyrän kehälle. Jätettiin koirat maahan ja tehtiin kaikki yhtäaikaa kaukokäskyjä ohjaajat ympyrän keskipisteessä. Tein vain istu-maahan siirtymiä ja alun ihmettelyn jälkeen Ruffe teki ne hyvin. Vaikeutettiin. Ohjaajat siirtyivät vastapäisen koiran taakse. Nyt häiriö oli liiallista. Ruffe ei tiennyt mistä suunnasta tulevaa ääntä olisi pitänyt kuunnella ja pysyi maassa. Helpotin taas tulemalla lähemmäs ja tehtiin siitä muutama onnistunut vaihto.

Viimeinen treeni oli seuruuta kaikki 4 koirakkoa yhtä aikaa tuon samaisen ympyrän sisällä. Tilaa ei todellakaan ollut paljon. Ruffe oli selkeästi päättänyt että nyt ei katso eikä kuuntele ketään muuta kuin minua ja tehtiin todella hyvässä kontaktissa seuruuta. Yhtään ei haitanneet toiset koirakot jotka siis välillä olivat ihan jopa kosketuksissakin. Siitä sitten juoksu ulos ympyrästä ja leikkiä palkaksi. Tämä oli todella hieno suoritus Ruffelta.

Lopuksi vielä keskusteltiin näistä treeneistä ja niiden hyödyllisyydestä sekä variaatioista - vain mielikuvitus on rajana ja rajoja pitää ehdottomasti rikkoa. Mukavuusalueelle ei saa jäädä hinkkaamaan vain sellaista mitä jo osataan.

Sain myös Reetalta vinkit Ruffen nytkähtelyyn kapulaa heitettäessä ja näitä pitää kokeilla heti huomenna kun taas tokoillaan. Ihan huipputreenit, tykkään niin tuosta meidän tokoryhmästä!

Pikku-Gust on edelleen jatkanut "imutuksen pohjatyön" tekemistä. Hienosti se jo tietää mitä on tulossa ja innokkaasti lähtee tekemään. Se tuntee myös nimensä ja tulee kutsuttaessa luokse. Hihnakävelyä on myös jonkin verran treenattu ja pentu alkaa pikkuhiljaa huomata, että vetämällä ei pääse minnekään. VarPSin treeneissä Gust harjoitteli häkissä olemista Ruffen treenien aikana. Helpottamiseksi häkin halliin päin oleva seinusta oli peitetty, niin pentu ei nähnyt treenaajia. Alkuun Gust vähän protestoi ja vinkuili, mutta rauhoittui sitten ja hiljaa olemisesta sai Samulilta silloin tällöin namipalkkaa. Gust pääsi myös vähän leikkimään kentälle ja hyvin leikkikin, sähäkkä pakkaus. Yhtään ei vieras paikka, vieraat ihmiset ja koirat pelottaneet, päin vastoin, kaikkia ihmisiä oli kiva moikkailla ja vähän pääsi Tyyne-staffiakin lopuksi pusuttelemaan. Todella rohkea pentu. Myös automatkat molempiin suuntiin menivät hyvin ja pikkuhiljaa taitaa olla aika ruveta siirtämään häkkiä takapenkiltä takakonttiin Ruffen viereen. Ainakin lämpimillä keleillä.

Pentuelämää ja luustokuvaus

Gust on ollut meillä nyt reilun viikon. Ruffe on ollut mitä mainioin isoveli, mutta on kyllä huomattu että kovin se on pennun kanssa touhuamisesta väsynytkin. Arki ja rutiinit ovat hiukan muuttuneet. Gust on kiva, todella ihana ja reipas pentu. Löytyy sähäkkyyttä, rohkeutta, mutta myös kiltteyttä ja nöyryyttä. Jalat ja häntä ovat ainakin metrin mittaiset ja metsästyksen harrastaja varmasti kuvittelisi Einin sanoin että se on ajokoiran ja karhukoiran risteytys :D . Useampana päivänä on "lenkkeilty" metsän läpi koulun pihalle (n. 400 m) ja kahdesti käyty JoAn hallilla ihmettelemässä ja ihmisiä moikkailemassa.

Nätti poika

Kaikki käy: pehmeät lelut, kovat lelut, muovi, metalli - ei väliä

Ruffen kanssa on pari kertaa hiukan tokoiltu kahdestaan. Torstaiaamuna käytiin hallilla ja meillä oli ihan yleisöäkin treenejämme seuraamassa. Näitä treenejä en oikein edes muista vaikka varmaan pitäisi. Mutta lähinnä mielenvirkistystä, muutama liike ja paljon leikkiä. Torstai-iltana oltiin aksaryhmämme treenissä. Alla rata, jossa tiesin taas etukäteen esteen 12 olevan meille se haastava, sillä Ruffen etäisyyshakuisuuden takia se olisi mieluusti hypännyt sen toisesta suunnasta. Jarin ohjeilla lelun kanssa sain koiran lähelle pari kertaa eikä sitten jääty hinkkaamaan enempää. Alun putkiralli oli hyvä ja vauhdikas, samoin keinu onnistui kivasti (ehdin hiukan hidastamaan tömäystä) ja A:n ylitys siisti kun jäin koiran taakse. Toisessa setissä otettiin esteeltä 15 eteenpäin ja tämä loppurallattelu olikin kiva. Unohdin vaan sanoa että rengas pitää nostaa maksikorkeuteen vaikka muuten medejä hypätäänkin, joten hiukan Ruffe kolautti selkäänsä renkaaseen kun ei kovasta vauhdista saanut matalaa hyppyä tehtyä. Ei kuitenkaan mitään sattunut, eikä koira osumaa ihmetellyt. Loppuun tehtiin vielä hiukan putkirallia ja iloisin mielin saatiin taas treenit vedettyä läpi.

Sunnuntaina oltiin tokoilemassa Reijan, Annelin ja Ilonan kanssa PoKSilla. Ruffe teki ruudun, seuruuta, liikkeestä seisomaan jäämisen käskytettynä, tunnarin, luoksetulon ja vielä loppuun hiukan seuruuta. Pelkäsin koiran olevan vähän turhankin väsynyt, joten alunperin piti vaan lähinnä leikkiä. Mutta Ruffe olikin aivan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa porukassa treenaamaan ja hyvin jaksoi keskittyä. Seuruun käännökset tulevat nyt seuraavaksi treenilistalle, täyskäännös on hiukan väljä ja edelleen saan harjoitella vasemmalle kääntymisiä. Väliin myös pitempiä pätkiä, sillä nyt selkeästi Ruffe yrittää ennakoida pysähdyksiä ja kulkee hiukan takapää alhaalla etenkin käännöksissä ja hitaassa käynnissä. Muuten kyllä iloisella ilmeellä seuraa ja aikas hyvässä paikassa kunhan ei keuli.

Ja ihan meinas unohtua. Gustkin on treenannut. Ensimmäinen viestitreeni n. 5 m matkalla tehty ja hyvin keksi että väliä juoksemalla saa namia. Hauskaa oli meillä kaikilla!

Se treeneistä. Kouluttautumassakin ehdin käydä lauantaina. Eini tuli aamulla Grimmin kanssa meille, jätettiin koirat Samulin hoiviin ja mentiin kuuntelemaan Mia Skogsterin seuraamisklinikkaa. Etenkin pentuajan juttuihin sain muutamia kivoja vinkkejä joita en Ruffen tai aiemmankaan koirani kanssa ole älynnyt tehdä. Gust on ahne ruuan perään ja Skogsterin seuraamisklinikan jäljiltä kannustan sitä tähän ahneuteen lisää. Ruuan se saa nyt "varastaa" kädestäni, välillä vähän vastustettuna jolloin se todella rynnii hirveellä voimalla kohti kättä. Hienoa. Tällä kertaa seuruu rakennellaan ahneuden avulla supervireen kautta pikkuhiljaa, katsotaan mitä tulee, kiire ei ole minnekään.

Skogsterin klinikalla tuli esiin muutama muukin hieno, yleinen asia. Mian mielestä aivan liian nuorilla koirilla lähdetään kokeisiin, pohjia ei tehdä kunnolla ja koiran kisaura usein hiipuu nopeasti. Hän menee BH-kokeeseen vasta vähintään 2-vuotiaalla koiralla, jolloin toistoja on paljon ja on ehditty harjoitella myös paljon kokeenomaisesti kuitenkin yllätyksellisesti palkaten. Ilo oli myös huomata että PK-puolellakin jo ainakin näillä huipuilla alkaa tyyli muuttua ja pakottamisesta ollaan siirtymässä positiivisen kautta vahvistamiseen. Hyvä puhuja ja ihan hyvä seminaari teoriaosuudeltaan.

Tänään maanantaina käytiin Ruffen kanssa Ahon Jarilla luustokuvauksessa. Kuvattiin lonkat, kyynärät, olat ja selkä. Kaikki Jarin mielestä priimaa, mutta saa nähdä mikä on kennelliiton tuomio lonkista ja kyynärpäistä aikanaan kun lausunto sieltä tulee. En nuolaise ennenkuin tipahtaa. Pääasia kuitenkin, että mitään selkeää vikaa ei löytynyt ja luuston puolesta voimme kaikkia harrastuksiamme jatkaa eteenpäin.

Gust

Perjantai-iltana juoksulenkin jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme Samulin ja Ruffen kanssa Heinolaan Cronins Guesthouseen yöksi. Kiva, pieni majatalo ja koiran ulkoilutusmaastojakin vieressä. Lopullisena määränpäänä meillä oli lauantaina Woollandia Somerolla. Sieltä kävimme hakemassa "Augustuksen", pienen bordercollien jonka äitiin Taimiin ihastuin heti kun ensimmäistä kertaa näin. Jotkut koirat on vaan sellaisia... Pentueen isänä on Ruffen äidin veli, Sturesdotters Rapp Ruotsista. Pentueeseen syntyi 2 urosta ja 2 narttua ja pennut nimettiin täällä pohjantähden alla -kirjan perusteella. Meidän pennusta tuli siis Woollandian August ja kutsumanimeksi Gust (lausutaan Gast, englantia, tarkoittaa tuulenpuuskaa). Käytännössä se tuntuu arjessa muovautuvan "suomalaisittain" nimeksi Kasti. 

Gust on lyhytkarvainen, mustavalkoinen, valtavalla moottorilla varustettu pieni koira. Iloinen ja aktiivinen pentu. Ensi töikseen kotiin tultuamme Gust kävi hurjasti äristen ja muristen viemässä luun hämmästyneen Ruffen suusta. Noin vuorokauden ajan tuntuikin että Ruffe väistää ja antaa kaikessa periksi, mutta nyt tilanne on muuttunut ja Gust palautettu ystävällisesti mutta hyvin päättäväisesti omalle, alimmalle paikalleen. Olen todella tyytyväinen siihen miten Ruffe pentua kohtelee ja käsittelee ja miten pitkä pinna sillä onkaan vaikka itsekin on oikeastaan vielä lähes pentu.

Hurjan söpö Gust

Serkkupojat Ruffe ja Gust

Kotimatkalla pysähdyttiin Virpin luona Ruffen Kuu-siskoa, isosisko Ja'ta ja Gustin sisko Priitä tapaamassa. Ruffe ja Samuli kävivät muutaman kerran lampaillakin ja hienosti sujui paimennus. Gust odotteli nukkuen lämpimässä autossa hienon lahjaksi saadun lampaantaljan päällä. Pentujen "reput" pakattiin tosiaan aivan täyteen, saatiin ruokasäkki, pentupanta, apinalelu, hoito-ohjeita, metallinen noutokapula ja vielä tuo ihana lampaantaljakin.

Minun pojat

Pissalla

Vauhtia

Ota kiinni jos saat!

Lumikuopan kaivuu

 

Uusi aksaryhmä

Vihdoin viime torstaina päätiin uuden aksaryhmämme treeneihin. Kouluttajana Jari ja ryhmässä meidän lisäksi jo kokeneita II- III- ja SM-tason koirakoita. Jari onneksi näkee vaivaa ja meille löytyy aina treeniradasta helpompi versio jota liihottaa. Alla tämänkertainen:

Vähän pelkäsin koko treeniä etukäteen meidän pitkän treenitauon takia. Mutta turhaan. Tehtiin ihan omantasoista, kelpo suoritusta ja oikeastaan ne paikat olivat hankalat jotka hankaliksi etukäteen arvelinkin. Olin vähän myöhässä esteelle 6 ja Ruffe joutui hiukan kääntämään päätä ja katsomaan minne pitää mennä. Haki kuitenkin hienosti oikean putken pään. Puomi oli hieno, samoin vastakäännös esteelle 8 ja 15 toimi loistavasti. Sen sijaan ongelma tuli esteellä 11. Ruffehan ei hakeudu minua kohti vaan pikemminkin päinvastoin, joten oli hankala saada sitä esteen 10 jälkeen tulemaan lähemmäs minua kun kuitenkin omakin liikkeeni vei eteenpäin. Onnistui kuitenkin Jarin neuvoilla ja jäätiinkin sitten tekemään kyseistä pätkää useamman kerran.

Toisessa setissä tehtiin keinua ja keppejä. Huomasin että keinun vieressä ei saa olla muita kun minä, muuten alkaa empiminen ja arastelu. Kepit eivät häiriössä onnistuneet, ilmeisesti este nro 9 häiritsi, sillä siinä kohtaa jäi suoritus useamman kerran kesken. Jari sanoikin että ei kannata ottaa kuin kuutta keppiä Ruffelle vielä jotta pääsee palkkaamaan enemmän. Tekniikkahan alkaa jo löytyä ja aloituksessa ei juuri virheitä ole tullut.

Kivat treenit, älyttömän kiva ja innostava porukka. Hienoa olla mukana.

"Rallytokoa"

Eilen sattu niin ihme juttu että pakko on päivittää blogi. Ruffe on viimeksi aksannut muistaakseni joulukuun 3. päivä. Silloin tehtiin myös keppejä eri lähetyskulmista, kapeaa kujaa jossa 8 keppiä. Sen jälkeen on ollu menoja, pakkasia, tassuhaava ja taas pakkasia, ei olla aksailtu ollenkaan.

Eilen mentiin hallille tekemään lyhyet tokotreenit. Harjoiteltiin sivulla pysymistä noutokapulaa heitettäessä, liikkeestä seisominen, hyppytunnari (!) ja vähän pidempi seuruupätkä. Koira oli ihan liekeissä, olin aivan hurjan tyytyväinen. Hyppytunnari oli selkeästi hauska, Ruffe ampaisi kuin ohjus esteen yli tikuille, hienosti malttoi nuuskia oman n. 10 väärän tikun joukosta ja hypäten takaisin. Erikseen otin myös liikkeen lopun, eli kapulan tuonnin eteen ja kauniin pidon siinä. Sivulla "ei ihan" pysynyt kun heitin noutokapulan, mutta ei sentään syöksynyt peräänkään. Tätä on pakko harjoitella nyt ihan tehostetusti. Seuruu oli hienoa vaikka itse sanonkin. Tosin häiriötä ei ollut kun oltiin kahdestaan hallilla.

Mutta sitten se hämmästysasia... Tokon jälkeen hetken mielijohteesta tehtiin pari kertaa keinua ja enempiä ajattelematta lähetin Ruffen lähellä olleille kepeille. Ruffehan ei muistaakseni ole kertaakaan tehnyt 12 keppiä, paitsi kujana ja kuudella kepilläkin välillä tekniikka on hajonnut ja rytmi kadonnut. Ekalla kerralla Ruffe syöksyi vain keppien läpi suoraan takana olleelle A-esteelle. Uusi yritys, lähetys tarpeeksi kaukaa n. 45 asteen avokulmasta ja wau!!! Aivan käsittämätön suoritus, 12 keppiä ekaa kertaa ja kovalla vauhdilla. Huikeeta! Olin ihan suu auki hämmästyksestä, mietin jopa että näenkö oikein. Uudestaan, nyt umpikulmasta. Sama juttu. Haki todella hyvin aloituksen ja hieno, vielä kovempaa ja paremmalla tekniikalla tehty suoritus. Treenitauon aikana tämä on näköjään loksahtanut. Varmaan osansa myös kropanhallintatreeneillä, joita ollaan tehty jotta tokon sivulletulo ja seuruun käännökset paranevat. Tosin vielä en usko, vasta sitten kun onnistuu myös häiriössä.. Käsittämätöntä.

Yskät yskitty

Yskä lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Torstaina oli jo melkoiset hepulit heti aamusta, Ruffe viiletti edestakas taloa kuin 3-kuinen pentu. Pitäähän ne parina päivänä kerätyt energiat johonkin purkaa. Loppuviikon touhuiluna aloitettiin maahan menon viilaus, nopea "plätsähtävä" ja suora maahanmeno 99-prosenttisesti on tavoitteena, nyt ollaan jossan 50/50 tienoilla.

Tänään lämpötila alkaa ulkona jo olla kivoissa alle 10 pakkasasteen lukemissa. Käytiin tekemässä pitkästä aikaa tokotreeni, ohjelmassa pikku pätkä seuruuta, merkki, ohjattu ja luoksetulon stoppi. Hienosti sujui. Vähän seuruussa Ruffe keuli, mutta pitkän tauon jälkeen ei mitenkään ihmeellistä että intoa on enemmän kuin taitoa. Luoksetulon stoppi oli hieno, merkki vauhdikas ja ohjattu ihan ok.

Päivällä käytiin pitkästä aikaa Joensuussa "kaupunkikävelyllä". Ihmisiä oli kivasti liikkeellä ja samoin koiria. Oikein hyvä harjoitus olla välittämättä mistään tai kenestäkään. Ja hyvin onnistui, kiva ja helppo on Ruffen kanssa kävellä kun se ei ole menossa tervehtimään kaikkia vastaantulijoita.

Tammikuun jälkitreenin jälkeen olen pohtinut että mikä tekee Ruffelle motivaation seurata jälkeä ja ilmaista puukeppejä? Ymmärrän, että paimenkoira paimentaa kun se siihen on jalostettu. Mutta miksi se seuraa ihmisen jälkeä ja nostaa metstästä puukeppejä joille ei ole koiralle tässä yhteydessä mitään merkitystä? Joku voisi tähän sanoa että palkkana annettavien lihapullapalojen tms. vuoksi, mutta ei se ole ainakaan täysin oikea vastaus. Ruffe ei edes ota palkkaa jos sitä ei rauhoita syömään. Ja rauhoittelen ainoastaan siksi että muuten vauhti on ihan liian kova. Tämän kun ymmärtäisi, niin siitä voisi olla hurjan iso hyöty muussakin kouluttamisessa.