Sunnuntaiaamuna 24.11. herättiin ajoissa ja käytiin kahdestaan PoKSin hallilla. Liikkeet:
Seuraaminen: oli hyvä, tosin häiriö oli nollassa. Vasemmalle käännökset melko hyvät.
Liikkeestä maahanmeno: hyvä ja nopea maahanmeno, siitä palkka.
Liikkeestä seisomaan jääminen: napakka pysähdys, siitä palkka.
Luoksetulo: supervauhti, vapautus leluun.
Merkkierottelua: 3 merkkiä n. 5 m päässä toisistaan. Ekalla kerralla meni väärälle, korjasi itse. Muilla kerroilla oikea merkki löytyi hyvin. Palkkasin nameilla Reetan ohjeiden mukaan (odotusarvo leluun liian suuri). Vauhti hyvä.
Treeneistä kotiin hakemaan Samuli mukaan Lykikselle parin tunnin lenkille.
Maanantaina oli niin flunssainen olo että jätettiin aksatreenit väliin. Mikä oli harmi sillä siellä oli tällä kertaa ollut kiva rallattelurata.
Tiistaina käytiin Pärnän hallilla aksailemassa helppoa rataa (rimat 30-45 cm) eikä välitetty yhtään vaikka välillä tuli vääriäkin esteitä väliin. Pidettiin hauskaa. Loppuun tehtiin kuutta keppiä eri lähetyskulmista. Ruffe alkaa nyt pikkuhiljaa löytämään rytmiä ja tekniikkaa, kauhomalla menee.
Keskiviikkona mentiin PoKSin hallille Einin ja Arvon kanssa tokoilemaan. Meidän liikkeet:
Seuraaminen: kohtuu hyvä, kontakti taisi tipahtaa vain kahdesti koko aikana.
Ohjattu: Eini vei kapulat puoliympyrän muotoon. Oikea oli tuotava kapula. Hyvä merkille meno n. 5 m päästä ja hyvä kaarros kapulalle. Vapautus n. metrin päässä palkalle. Kävi tämän jälkeen vielä hakemassa uudestaan pudonneen kapulan ja tuli tuomaan sitä. Löysä ote ja karmeaa venkoilua. Joten loppuun vielä n. kolmen sekunnin pitotreeni.
Ruutu: ilman alustaa tai muita apuja. Ensin lähetys siten että itse seisoin n. 5 m ruudusta, koira n. 15 metrissä. Hyvä vauhti mutta meni sivulta ruutuun, saattoi olla että seisoin liian lähellä juoksulinjaa. Toinen lähetys 15 metristä, se oli hyvä. Palkkaus, käsky maahan, peruutin kohti lähtöpaikkaa ja siitä ruudun loppu. Sivulletulo oli nopea mutta muutaman askeleen verran seuraamisessa edisti. Oikea paikka löytyi kuitenkin siitä ilman apuja.
Tunnari: Eini vei tikut n. 8 m päähän. Lähetys ja täysin samanlainen suoritus kuin sunnuntaina. Aloitti haistelun oikealta, meni oman yli (kolmas vasemmalta), palasi takaisinpäin ja otti vasemmalta toisen tikun suuhunsa. Lähti tuomaan mutta huomasi virheensä n. 2 metriä edettyään, pudotti tikun ja kävi hakemassa oman. Alan olla entistä varmempi että omasta tikusta tulee haju nokkaan ja siksi nappaa väärän. Eli pitäisi saada nyt malttia lisää.
Luoksetulo: Stoppi käsimerkistä ja pallo palkaksi. Vauhti superkova ja pysähdys venyi kolmen pompahduksen mittaiseksi, oli ensimmäinen kerta kun annoin pelkän käsimerkin.
Hallilta lähdettiin Lykikselle. Tunnin lenkiksi aiottu kierros venyi lähes kahteen tuntiin sillä eksyttiin hieman ja käveltiin ees taas. Lopulta kuitenkin löydettiin takaisin autolle. Räntäsade, läpimärät kengät, pimeä metsä ja eksyminen eivät haittaa yhtään kun on kivaa seuraa!
Torstaina käytiin Ruffen kanssa tekemässä tunnarin korjausliike ja hyppytekniikkatreeniä PoKSin hallissa. Lämmittelyksi otettiin pätkä seuruuta ja se oli nyt tosi kivaa tekemistä. Tunnarissa laitoin 8 väärää tikkua ja oman, kaikki sikinsokin. Taas ensin oman yli, ja takaisin päin tullessa suu aukesi jo viereisen tikun kohdalla, mutta tällä kertaa ei ottanut väärää suuhun. Huh!
Hyppytekniikkatreenissä oli ensin perussarja n. 20 cm rimoilla. Kolme toistoa, hyvin sujui. Sen jälkeen 3 ponnaria ja korkea este etäisyyksillä 4 - 6 - 6 - 9 jalanmittaa. Viimeinen este oli aluksi 40 cm ja ihan sen takia kun PoKSin esteissä on vain rajoitetusti säätömahdollisuuksia, nostin sen kokeeksi 55 cm:in. Kaikissa toistoissa oli lelu n. 5 m sarjan viimeisestä esteestä ja itse seisoin sarjan sivulla. Toimi hyvin, ja hypyt 55 cm:stä olivat helpon ja kauniin näköiset. Kaksi toistoa sai kuitenkin riittää, ei rasiteta liikaa.
Perjantaina matkasin vetämään VarPSin AVO-ryhmän treenejä ja lauantaina kävin kuuntelemassa Kuopiossa Juha Korrin viettiseminaarissa. Pojat olivat kahdestaan kotona ja käyneet mm. 3 tunnin vaelluksella Kolilla lauantaina ja muutenkin touhunneet kaikenlaista.
Sunnuntaiaamuna lumituisku sen kuin jatkui, joten lähdettiin perheen voimin PoKSin hallille käymään. Tehtiin vähän seuraamista, ruutua, ohjattu nouto ja tunnari joka oli nyt todella hieno. Tekemisessä oli minusta kuitenkin jotenkin se ihan viimeinen potku poissa, joten lopetettiin lyhyeen. Innokkaasti Ruffe teki ja retuutti palkkalelua, mutta ehkäpä poikien lauantain pitkä lumituiskussa tehty lenkki vaikutti sillä Ruffe oli muutenkin koko päivän rauhallinen ja nukkui epätavallisen paljon.
Eilen maanantaina Ruffe kävi koirafysioterapeutilla hieronnassa. Lannerangasta löytyi lievää kireyttä, mikä on kuulemma tyypillistä liikkuvalle koiralle. Muuten on kroppa priimakunnossa kuten tuon ikäisellä pitää ollakin. Mennään kuitenkin vielä parin viikon päästä toiselle käynnille hoidattamaan varmuuden vuoksi vielä toisen kerran lannerangan kireyksiä ja samalla Ruffe tottuu käsittelyyn.
3. joulukuuta 2013
23. marraskuuta 2013
Pyllyn kääntö
Tällä viikolla maanantaina oltiin aksatreeneissä. Ratatreeni meni jotenkin muissa maailmoissa, meistä kumpikaan ei ollut parhaimmillaan. Kepeille Ruffe hakeutuu jo niin hyvin että ykkösesteen jälkeen lähti jo niitä tekemään, seuraavalla yrityksellä meni puomille. Jyrkkä käännös putkelta (3) onnistui hyvin, samoin irtoaminen hypylle ja seuraavaan putkeen (6). Väli 8-9 oli meille haastava. Pakkovalssi veti koiran pussiin ja takaakierto-persjättö ei oikein sujuvasti onnistunut kun ei osata, mutta yritettiin opetella. Pöytä osattiin vaikkei olla opeteltukaan :D, mutta loppusuoralla olisi saanut irrota paremmin. Lopuksi tehtiin puomia ja hyvin kapella olevia kujakeppejä hienot toistot. Ensi maanantain aksassa teen jotain helppoa, jotta Ruffen itseluottamus ei katoa näihin vaikeisiin treeneihin ja enemmän ja vähemmän sekoiluun.
Tiistaina ei tehty mitään, lenkkeiltiin vain kahdestaan.
Keskiviikkona matkattiin VarPSin tokotreeneihin. Reetta oli neuvomassa ja otettiin n. 10 minuutin tehosetti seuraamista ja vasemmalle käännöksiä. Parani huikeasti ja nyt takapään käyttö on ihan eri mallilla kuin aikaisemmin. Ruffe väsähti hieman ja "loppukevennykseksi" tehty merkiltä ruutuun meno oli huono. Merkille vähän löysästi ja ruutu ei meinannut aluksi löytyä. Kävi hakemassa uudestaan merkiltä vauhtia ja sitten osasi tolppien keskelle. Mutta hyvä treeni pyllyn käytön osalta, nyt tiedän tarkkaan mitä teen!
Torstaina käytiin lyhyesti JoAn hallilla tekemässä helppoa aksapätkää ja muutama toisto avo- ja umpikulmista kuutta kapeassa kujassa olevaa keppiä.
Perjantai oli taas löysäilypäivä. Olin itse kipeänä, joten lenkitkin jäivät lyhyiksi. Tupakeittiötokossa tehtiin vähän vasemmalle käännöksiä ja kaukoja. Ruffekin oli aika rauhallinen ja nukkui kanssani paljon.
Lauantaina käytiin taas PoKSin hallilla Seijan tokoryhmässä. Meidän liikkeet:
Seuruu: kahdessa osassa. Ensimmäinen huonompi, edisti ja vähän keuli. Jälkimmäinen jo melko hyvä, kontakti tippui kahdesti, mutta muuten kesti vaikka Seija häiriköi vieressä. Hyvä Ruffe!!
Tunnari: Tikut rivissä. Toi ensimmäisellä kerralla väärän :( Ruffe aloittaa aina oikeasta laidasta ja oma oli nyt kolmas vasemmalta. Vähän hätäistä haistelua ja meni oman ohi, palatessaan takaisinpäin otti oman vasemmalta puoleta väärän tikun ja lähti jopa tuomaan sitä. Uusi käsky, ja kävi hakemassa oikean. Tehtiin heti perään toinen toisto ja nyt oma löytyi hyvin. Mutta pitkästä aikaa tunnarissa otti väärän kapulan suuhunsa, edellinen virhe taitaa olla joskus kesällä. Hätäilyn piikkiin menee, suu aukeni kun oman haju taisi tulla nokkaan edellisen tikun kohdalla.
Ruutu: Suora lähetys ruutuun, ekalla toistolla 5x5 cm alusta, toisella otettiin se pois. Seija palkkasi heti pysähdyksestä, itse kävelin vielä palkkaamaan lisää. Molemmat toistot hyvät, nopeat ja täsmälliset. Jes!
Nouto: Helppo suora nouto puukapulalla. Vapautin n. metrin päässä itsestäni. Nopea ja hieno.
Paikallamakuu 3 min: Aluksi vino maahanmeno, otin ylös ja käskin uudestaan maahan. Nyt oli suora. Kävin 2 x n. 10 sekuntia piilossa hallin vessassa. Hyvin patsasteli sfinksinä koko ajan vaikka viereinen koira nousi istumaan ja taisi vähän liikkuakin. Maarit kävi häiriönä kävelemässä koirien ympäri kahdesti ja kerran juoksi niiden ohi. Hyvä perusasentoon nousu.
Hyppy: ALO-hyppy, palkkaus pysähdyksestä. Kaksi hyvää toistoa.
Hyvästä tokotreenistä ei voi muuta kuin saada palasen jonkun elukan selkärankaa palkkioksi ;) Sohvalla on kiva syödä, meidän perheen miesten tapaan... Ja kyllä, sotku aterioinnin jälkeen on melkoinen (koskee molempia perheen miehiä ;) ).
Aksatreeni 18.11.2013 |
Keskiviikkona matkattiin VarPSin tokotreeneihin. Reetta oli neuvomassa ja otettiin n. 10 minuutin tehosetti seuraamista ja vasemmalle käännöksiä. Parani huikeasti ja nyt takapään käyttö on ihan eri mallilla kuin aikaisemmin. Ruffe väsähti hieman ja "loppukevennykseksi" tehty merkiltä ruutuun meno oli huono. Merkille vähän löysästi ja ruutu ei meinannut aluksi löytyä. Kävi hakemassa uudestaan merkiltä vauhtia ja sitten osasi tolppien keskelle. Mutta hyvä treeni pyllyn käytön osalta, nyt tiedän tarkkaan mitä teen!
Torstaina käytiin lyhyesti JoAn hallilla tekemässä helppoa aksapätkää ja muutama toisto avo- ja umpikulmista kuutta kapeassa kujassa olevaa keppiä.
Perjantai oli taas löysäilypäivä. Olin itse kipeänä, joten lenkitkin jäivät lyhyiksi. Tupakeittiötokossa tehtiin vähän vasemmalle käännöksiä ja kaukoja. Ruffekin oli aika rauhallinen ja nukkui kanssani paljon.
Lauantaina käytiin taas PoKSin hallilla Seijan tokoryhmässä. Meidän liikkeet:
Seuruu: kahdessa osassa. Ensimmäinen huonompi, edisti ja vähän keuli. Jälkimmäinen jo melko hyvä, kontakti tippui kahdesti, mutta muuten kesti vaikka Seija häiriköi vieressä. Hyvä Ruffe!!
Tunnari: Tikut rivissä. Toi ensimmäisellä kerralla väärän :( Ruffe aloittaa aina oikeasta laidasta ja oma oli nyt kolmas vasemmalta. Vähän hätäistä haistelua ja meni oman ohi, palatessaan takaisinpäin otti oman vasemmalta puoleta väärän tikun ja lähti jopa tuomaan sitä. Uusi käsky, ja kävi hakemassa oikean. Tehtiin heti perään toinen toisto ja nyt oma löytyi hyvin. Mutta pitkästä aikaa tunnarissa otti väärän kapulan suuhunsa, edellinen virhe taitaa olla joskus kesällä. Hätäilyn piikkiin menee, suu aukeni kun oman haju taisi tulla nokkaan edellisen tikun kohdalla.
Ruutu: Suora lähetys ruutuun, ekalla toistolla 5x5 cm alusta, toisella otettiin se pois. Seija palkkasi heti pysähdyksestä, itse kävelin vielä palkkaamaan lisää. Molemmat toistot hyvät, nopeat ja täsmälliset. Jes!
Nouto: Helppo suora nouto puukapulalla. Vapautin n. metrin päässä itsestäni. Nopea ja hieno.
Paikallamakuu 3 min: Aluksi vino maahanmeno, otin ylös ja käskin uudestaan maahan. Nyt oli suora. Kävin 2 x n. 10 sekuntia piilossa hallin vessassa. Hyvin patsasteli sfinksinä koko ajan vaikka viereinen koira nousi istumaan ja taisi vähän liikkuakin. Maarit kävi häiriönä kävelemässä koirien ympäri kahdesti ja kerran juoksi niiden ohi. Hyvä perusasentoon nousu.
Hyppy: ALO-hyppy, palkkaus pysähdyksestä. Kaksi hyvää toistoa.
Hyvästä tokotreenistä ei voi muuta kuin saada palasen jonkun elukan selkärankaa palkkioksi ;) Sohvalla on kiva syödä, meidän perheen miesten tapaan... Ja kyllä, sotku aterioinnin jälkeen on melkoinen (koskee molempia perheen miehiä ;) ).
Lisää selkärankaa ;) |
Sotku sohvalla |
16. marraskuuta 2013
Hallitokoa
Tänään oltiin ekaa kertaa Joensuussa PoKSin hallissa porukalla tokoilemassa. Päästiin Ruffen kanssa mukaan ns. Seijan tokoryhmään, joka koostuu kesäisin PK-lajeja ja talvisin tokoa harrastavista koirakoista. PoKSin halli on lämmin ja pohjana pitävä kumirouhematto, joten ei talven tulo haittaa nyt yhtään. Tosi kiva! Tänään treenattiin 1-3 koiraa kerrallaan, se ei aiheuttanut meille mitään ongelmia. Seija liikkuroi ja avusti, meidän liikkeet:
* Seuraaminen: alussa (kuten aina) intoa enemmän kuin taitoa, otti häiriötä kun Seija kulki mukana, käskytti ja häiriköi, mutta siitä se parani ja saatiin oikein hyviä pätkiä aikaiseksi. Seuruuleikki toimii hyvin, siinä Ruffe on superskarppina eikä "ehdi" häiriintyä mistään.
* Merkki: hienosti merkille, vapautus luokseni lelulle. Hieno!
* Ruutu: merkiltä ruutuun. Ruudussa oli 5x5 cm alusta helpottamassa paikan löytymistä. Se on hätävarjelun liiottelua - tiedän. Ekalla kerralla Ruffe juoksi merkiltä kohti hallin toisella seinustalla olleita luoksetulon merkkejä, mutta hoksasi itse virheensä ja kääntyi vauhdissa ruutuun. Toisessa toistossa tuli edelleen pieni kaarros (n. 2 m poikkeama suoralta linjalta) ja oli vähällä ettei varastanut merkiltä, nyki ruudun suuntaan useamman kerran. Seija palkkasi heittämällä namin ruutuun, itse kävelin vielä palkkaamaan lelulla. Kolmanteen toistoon lähetin paikalta, hieno suora ruutuunmeno, stopista palkkasin namilla ja käskin maahan. Tästä ruudun loppu käskytettynä. Sivulletulossa vähän pelästyi kun samaan aikaan hallin ovesta tuli vieras koira haukkuen sisään. Sekunnin hämmennys, mutta hyvin teki loppuun ja sivulletulo oli siisti. Vauhtiin olen ihan supertyytyväinen - kovaa juoksee, mutta on silti kuulolla.
* Ohjattu nouto: Eini vei kapulat puoliympyrän muotoon, oikea oli noudettava kapula. Merkillä yritti varastaa ainakin kolmesti, toppasin ennenkuin ehti askelta enempää liikahtaa. Nouto hyvä, mutta olis ehkä aavistuksen rohkeammin voinut lähteä. Tässä vielä epävarmuus paistaa kun on vasta aika äskettäin aloitettu ohjatun harjoittelu. Vapautus palkalle n. metrin päässä minusta. Palkan jälkeen kävi itsenäisesti hakemassa pudottamansa kapulan ja toi sen kauniisti eteen. Sai siitä vielä bonuspalkkaa ;)
* Paikallamakuu n. 3 min: hyvä maahanmeno. Paikallaolossa katsoi useamman kerran kun Eini ja Arvo pitivät välitaukoa palkkauksineen. Kielsin sen ja totteli hyvin. En kuitenkaan uskaltanut mennä piilossa käymään. Perusasento hieman tassutellen, mutta plussaa siitä ettei edes yrittänyt nousta naapurien käskyistä.
Kaiken kaikkiaan tosi hyvät treenit. Alkuun liikaa kierroksia, mutta ensimmäisen 5 min jälkeen toimi oikein hyvin. Seijan kommentti oli että: "Onpa sulla sähäkkä koira. Häiriö- ja kontaktitreeniä vaan paljon".
Treeneistä lähdettiin Einin ja Arvon kanssa Lykikselle 1.5 tunnin metsälenkille. Pojilla oli ihan pirun hauskaa, juoksivat aivan hulluna edestakaisin. Olipa kerrassaan kivaa, näitä päiviä vaan lisää!
* Seuraaminen: alussa (kuten aina) intoa enemmän kuin taitoa, otti häiriötä kun Seija kulki mukana, käskytti ja häiriköi, mutta siitä se parani ja saatiin oikein hyviä pätkiä aikaiseksi. Seuruuleikki toimii hyvin, siinä Ruffe on superskarppina eikä "ehdi" häiriintyä mistään.
* Merkki: hienosti merkille, vapautus luokseni lelulle. Hieno!
* Ruutu: merkiltä ruutuun. Ruudussa oli 5x5 cm alusta helpottamassa paikan löytymistä. Se on hätävarjelun liiottelua - tiedän. Ekalla kerralla Ruffe juoksi merkiltä kohti hallin toisella seinustalla olleita luoksetulon merkkejä, mutta hoksasi itse virheensä ja kääntyi vauhdissa ruutuun. Toisessa toistossa tuli edelleen pieni kaarros (n. 2 m poikkeama suoralta linjalta) ja oli vähällä ettei varastanut merkiltä, nyki ruudun suuntaan useamman kerran. Seija palkkasi heittämällä namin ruutuun, itse kävelin vielä palkkaamaan lelulla. Kolmanteen toistoon lähetin paikalta, hieno suora ruutuunmeno, stopista palkkasin namilla ja käskin maahan. Tästä ruudun loppu käskytettynä. Sivulletulossa vähän pelästyi kun samaan aikaan hallin ovesta tuli vieras koira haukkuen sisään. Sekunnin hämmennys, mutta hyvin teki loppuun ja sivulletulo oli siisti. Vauhtiin olen ihan supertyytyväinen - kovaa juoksee, mutta on silti kuulolla.
* Ohjattu nouto: Eini vei kapulat puoliympyrän muotoon, oikea oli noudettava kapula. Merkillä yritti varastaa ainakin kolmesti, toppasin ennenkuin ehti askelta enempää liikahtaa. Nouto hyvä, mutta olis ehkä aavistuksen rohkeammin voinut lähteä. Tässä vielä epävarmuus paistaa kun on vasta aika äskettäin aloitettu ohjatun harjoittelu. Vapautus palkalle n. metrin päässä minusta. Palkan jälkeen kävi itsenäisesti hakemassa pudottamansa kapulan ja toi sen kauniisti eteen. Sai siitä vielä bonuspalkkaa ;)
* Paikallamakuu n. 3 min: hyvä maahanmeno. Paikallaolossa katsoi useamman kerran kun Eini ja Arvo pitivät välitaukoa palkkauksineen. Kielsin sen ja totteli hyvin. En kuitenkaan uskaltanut mennä piilossa käymään. Perusasento hieman tassutellen, mutta plussaa siitä ettei edes yrittänyt nousta naapurien käskyistä.
Kaiken kaikkiaan tosi hyvät treenit. Alkuun liikaa kierroksia, mutta ensimmäisen 5 min jälkeen toimi oikein hyvin. Seijan kommentti oli että: "Onpa sulla sähäkkä koira. Häiriö- ja kontaktitreeniä vaan paljon".
Treeneistä lähdettiin Einin ja Arvon kanssa Lykikselle 1.5 tunnin metsälenkille. Pojilla oli ihan pirun hauskaa, juoksivat aivan hulluna edestakaisin. Olipa kerrassaan kivaa, näitä päiviä vaan lisää!
14. marraskuuta 2013
Superaksailija
Viime maanantain aksatreeniin Katri oli suunnitellut sellaisen ratahirviön (alla) etten etukäteen uskonu meidän siitä selviävän. Suunnittelinkin jo rataantutustumisen aikana vaihtoehdon b mitä me tehtäisiin kun huomataan että varsinainen treeni on liian vaativa. Mutta mutta.. tehtiin aivan mahtava rata! Ensin esteet 1-5, sitten 5-10 ja lopuksi koko rata. Ei virheen virhettä, mentiin sujuvasti ja kovaa. Teemana olleet pakkovalssit esteille 2 ja 8 sujuivat älyttömän hyvin, samoin takaakierrot esteille 4 ja 7. Lisäksi Ruffe teki älyttömän hienot käännökset esteillä 2, 4 ja 7, haki putken 9 umpikulmasta ja myös esteen 10 vaikka itse juoksin putken "väärää" puolta lähes suoraan kasilta esteelle 11. Ihan huippua! Olen nyt vihdoin sisäistänyt sen, että Ruffelle pitää jättää reilusti tilaa ja sitä voi ja pitää ohjata aika kaukaa moniin muihin koiriin verrattuna.
Tottakai se musta hetkikin treenistä piti löytyä. Ruffe rysäytti A-esteen (11) sellasella vauhdilla että hetken jo pelkäsin että huonosti käy. Onneksi ei käynyt, mutta oli sen verran ilmava ylitys etten ihan heti sitä radalla päästä uudestaan A:lle. Ja kyllä, 2on2off onnistui hyvin vaikka hetken jo näytti että tulee voltilla alas.
Tokoa ollaan treenattu lähes joka päivä. Lyhyitä treenejä, 4-5 liikettä tai liikkeen osaa muutama toisto. Seuraaminen alkaa näyttää taas seuraamiselta. Edistäminen loppui muutamaan napakkaan pysähdykseen, jolloin koira huomasi että mokaa aina eteen jos ei ole oikealla paikalla. Eilen VarPSin treenissä haettiin lisää iloa ja skarppiutta seuraamisleikillä, jonka aion tästä lähtien muistaa pitää ohjelmistossa ihan niin kauan kuin ikinä tokoa harrastan. Kuinkahan se olikin taas päässyt unohtumaan vaikka edellisen koiran kanssa tein sellaista paljon. Ohjatussa on ollut nyt parilla kerralla 3 kapulaa puoliympyrällä. Sekä vasen että oikea ovat löytyneet hyvin. Vielä ei ole treenattu vinokulmasta eteentuloa kapulan kanssa, se saa yhä odottaa.
Tehotreenattavia asioita tällä hetkellä ovat häiriönsieto ja perusasentoon tulo. Heräsin viime viikonloppuna kisatalkoissa siihen todellisuuteen että Ruffen sivulletulo on ihan kamala hyppypyörähdys joka pitää nyt siivota. Näihin molempiin sain Reijalta VarPSin keskiviikkotreenissä hyvät ohjeet. Eikun tekemään vaan.
Tokofiilis on tosi hyvä, toivottavasti pysyykin sellaisena!
Aksatreenit 11.11.2013 |
Tokoa ollaan treenattu lähes joka päivä. Lyhyitä treenejä, 4-5 liikettä tai liikkeen osaa muutama toisto. Seuraaminen alkaa näyttää taas seuraamiselta. Edistäminen loppui muutamaan napakkaan pysähdykseen, jolloin koira huomasi että mokaa aina eteen jos ei ole oikealla paikalla. Eilen VarPSin treenissä haettiin lisää iloa ja skarppiutta seuraamisleikillä, jonka aion tästä lähtien muistaa pitää ohjelmistossa ihan niin kauan kuin ikinä tokoa harrastan. Kuinkahan se olikin taas päässyt unohtumaan vaikka edellisen koiran kanssa tein sellaista paljon. Ohjatussa on ollut nyt parilla kerralla 3 kapulaa puoliympyrällä. Sekä vasen että oikea ovat löytyneet hyvin. Vielä ei ole treenattu vinokulmasta eteentuloa kapulan kanssa, se saa yhä odottaa.
Tehotreenattavia asioita tällä hetkellä ovat häiriönsieto ja perusasentoon tulo. Heräsin viime viikonloppuna kisatalkoissa siihen todellisuuteen että Ruffen sivulletulo on ihan kamala hyppypyörähdys joka pitää nyt siivota. Näihin molempiin sain Reijalta VarPSin keskiviikkotreenissä hyvät ohjeet. Eikun tekemään vaan.
Tokofiilis on tosi hyvä, toivottavasti pysyykin sellaisena!
5. marraskuuta 2013
Vastakäännös
Eilisten aksatreenien teemana oli vastakäännös. Sain Jarin vinkkaamalla piirto-ohjelmalla kyhättyä meidän eilisen treenin radan muistini mukaan tuohon alle. Vastakäännökset harjoiteltiin ensin erillisellä 4 esteestä koostuneella tekniikkaradalla ja sitten ne sovellettiin käytäntöön väleillä 5-6 ja 8-9. Ruffelle vastakäännös toimi ihan älyttömän hyvin, minkä jo arvasinkin etukäteen. Samoin se ohjautui Katjan n. kuukausi sitten neuvomalla vahvalla kropan käännöllä hienosti kakkosesteeltä oikeaan putkeen. Rintamasuuntaani se tällä hetkellä lukee, kädet ovat ainakin vielä suht turhat. Sivuttain etäisyyttä on pidettävä pari metriä, sitä lähemmäs ei paimen tule, vai liekö itsesuojeluvaistoa epämääräisesti kaahottavan ohjaajan takia ;)
Toisessa setissä tehtiin keinua yksittäisenä esteenä ja sitten hypyltä takaakierrolla. Yksi lentokeinu tuli kun vauhtia alkoi olla liikaa, muuten oli oikein hyviä toistoja. Kati aavistuksen pehmensi keinun kolautusta, mutta keinahduksen teki ihan omalla painolla. Kivat treenit ja intoa riitti.
Tokossa on ollut hieman hankalampaa viime aikoina kun pilasin Ruffen seuraamisen harjoittelemalla liikaa kisapalkkausta. Poikittaa, edistää, seilaa ja kontakti tippuu. Tätä on yritetty laittaa kuntoon nyt viikon verran ja alkaa jo näyttää paremmalta. Muiden liikkeiden osalta tekeminen varmistuu koko ajan, jäävissä ollaan saatu parempia pysähdyksiä ja maahan menoja, paikkamakuussa olen käynyt jo muutamien sekuntien hetkiä piilossa ja viime keskiviikkona teki tosi hyvän tunnarin Varkaudessa. Ohjatussa ollaan nyt harjoiteltu myös oikealta hakemista, keskellä ei ole vieläkään ollut mitään. Kaukoissa m-i-m sujuu n. 3 metrin etäisyydeltä, seisomisissa etäisyyttä on max. 0.5 m. Ruudun loppua ollaan myös harjoiteltu, lähinnä makuulla pysymistä. Onnistui kun vahvisti hieman kehuilla alkuun.
Murkkuikäinen näytti myös vänkyräpuolensa viime sunnuntain tokotreeneissä lähtemällä tauon aikana rallailemaan pitkin kenttää ja yritti rallaillessaan käydä myös moikkaamassa yhtä noutajaa. Sai onneksi sekä noutajalta että sen omistajalta äkkihäädön, jonka jälkeen minun seura taas kelpasi hyvin. Ruffen puolustukseksi pitää mainita, että mentiin ihan turhaan treenipaikalle. Ruffe oli väsynyt edellispäivän pitkästä vaelluksesta Kolilla, oli vähän villituulella, eikä jaksanut keskittyä niin hyvin kuin tavallista.
Loppuun vielä muutama kuva Kolilta. Käveltiin 4.5 tuntia ja kavuttiin kolmesti alhaalta ylös. Eväinä makkaraa ja pizzaa. Tulia tosin ei saatu, päivä oli hyvin kostea ja nuotiopaikan puut katoksesta huolimatta läpimärkiä.
Toisessa setissä tehtiin keinua yksittäisenä esteenä ja sitten hypyltä takaakierrolla. Yksi lentokeinu tuli kun vauhtia alkoi olla liikaa, muuten oli oikein hyviä toistoja. Kati aavistuksen pehmensi keinun kolautusta, mutta keinahduksen teki ihan omalla painolla. Kivat treenit ja intoa riitti.
Tokossa on ollut hieman hankalampaa viime aikoina kun pilasin Ruffen seuraamisen harjoittelemalla liikaa kisapalkkausta. Poikittaa, edistää, seilaa ja kontakti tippuu. Tätä on yritetty laittaa kuntoon nyt viikon verran ja alkaa jo näyttää paremmalta. Muiden liikkeiden osalta tekeminen varmistuu koko ajan, jäävissä ollaan saatu parempia pysähdyksiä ja maahan menoja, paikkamakuussa olen käynyt jo muutamien sekuntien hetkiä piilossa ja viime keskiviikkona teki tosi hyvän tunnarin Varkaudessa. Ohjatussa ollaan nyt harjoiteltu myös oikealta hakemista, keskellä ei ole vieläkään ollut mitään. Kaukoissa m-i-m sujuu n. 3 metrin etäisyydeltä, seisomisissa etäisyyttä on max. 0.5 m. Ruudun loppua ollaan myös harjoiteltu, lähinnä makuulla pysymistä. Onnistui kun vahvisti hieman kehuilla alkuun.
Murkkuikäinen näytti myös vänkyräpuolensa viime sunnuntain tokotreeneissä lähtemällä tauon aikana rallailemaan pitkin kenttää ja yritti rallaillessaan käydä myös moikkaamassa yhtä noutajaa. Sai onneksi sekä noutajalta että sen omistajalta äkkihäädön, jonka jälkeen minun seura taas kelpasi hyvin. Ruffen puolustukseksi pitää mainita, että mentiin ihan turhaan treenipaikalle. Ruffe oli väsynyt edellispäivän pitkästä vaelluksesta Kolilla, oli vähän villituulella, eikä jaksanut keskittyä niin hyvin kuin tavallista.
Loppuun vielä muutama kuva Kolilta. Käveltiin 4.5 tuntia ja kavuttiin kolmesti alhaalta ylös. Eväinä makkaraa ja pizzaa. Tulia tosin ei saatu, päivä oli hyvin kostea ja nuotiopaikan puut katoksesta huolimatta läpimärkiä.
Pojat neulaspolulla |
Näkymä Pieliselle |
Noutajapojat tulivat vastaan |
20. lokakuuta 2013
Paimenpoika
Sitten viime kirjoituksen on tehty monta treeniä ja eteenpäinkin ollaan menty. Aksassa ollaan käyty Sari Vähäniityn koulutuksessa ja omassa ryhmässä. Sarin mukaan Ruffe on oikein kivalla mallilla vaikka ei paljon olla treenattukaan. Tosiaankaan mitään suurta treeni-intoa aksaan ei ole itselläni ollut, joten kerta viikkoon on tätä lajia riittänyt. Ihan hyväkin, kun kyseessä on kuitenkin vielä kasvava koira. Tällä hetkellä näyttää että aksa on jäämässä meille pelkäksi talven humputuslajiksi tokon rinnalle kun PK-lajit ja paimennus ovat tauolla.
Tokoa ollaan tehty pienissä erissä lähes joka päivä. Ohjattu nouto tennispalloilla on jo siinä jamassa että kohta voi vaihtaa kapulat tilalle. Yhtään epäonnistumista ei ole tullut. Lisäksi on vahvistettu merkkiä ja otettu useamman kerran häiriötreenejä ja -käskytystä.
PK-lajeista esineruutua ja jälkeä on tehty muutaman kerran, ovat olleet onnistuneita treenejä. Jälkeen olen tehnyt useita kulmia ja hakenut erilaisia maastoja. Vaikeutus saa Ruffen tarkkaavaiseksi ja jäljestämään hieman maltillisemmin.
Viime keskiviikkona lähdettiin VarPSin tokotreenien jälkeen ajamaan Etelä-Suomeen. Käytiin torstaina ja perjantaina Woollandiassa paimentamassa. Torstaina Ruffe kävi 4 ja perjantaina 3 kertaa lampailla. Ruffe otti ison harppauksen eteenpäin, keuliminen jäi vähiin ja se kuunteli Samulin ohjeita. Mm. ensimmäistä kertaa harjoiteltu poispäinajo sujui käsittämättömän hyvin, lähellä oli ettei tullut tippa linssiin aidan takana katsoessa... Jos jossain vaiheessa epäilin ettei tuota intoa saa ikinä valjastettua, niin kyllä sen saa eikä siihen tarvita kovia otteita. Määrätietoisuus riittää.
Kotiin ajettiin lauantaina ja käytiin kotimatkalla hakemassa Inka vuorokaudeksi hoitoon. Oli kivaa, Inka on ihanan helppo koiruus. Sunnuntaina superviikonloppu vielä jatkui ja lähdettiin Inkan, Ruffen, Einin ja Arvon kanssa metsälenkille. Koirilla (ja myös ihmisillä) oli ihan huisin hauskaa, harmitti kun kamera unohtui kotiin.
Ja vielä loppuun yksi kuva parin viikon takaa kun Tikki kävi meillä hoidossa. Harmittava hakkuuaukko osui taakse, mutta kuvassa on kivat värit. On nuo pojat vaan niin erinäköisiä ettei samaksi roduksi uskoisi.
Tokoa ollaan tehty pienissä erissä lähes joka päivä. Ohjattu nouto tennispalloilla on jo siinä jamassa että kohta voi vaihtaa kapulat tilalle. Yhtään epäonnistumista ei ole tullut. Lisäksi on vahvistettu merkkiä ja otettu useamman kerran häiriötreenejä ja -käskytystä.
PK-lajeista esineruutua ja jälkeä on tehty muutaman kerran, ovat olleet onnistuneita treenejä. Jälkeen olen tehnyt useita kulmia ja hakenut erilaisia maastoja. Vaikeutus saa Ruffen tarkkaavaiseksi ja jäljestämään hieman maltillisemmin.
Viime keskiviikkona lähdettiin VarPSin tokotreenien jälkeen ajamaan Etelä-Suomeen. Käytiin torstaina ja perjantaina Woollandiassa paimentamassa. Torstaina Ruffe kävi 4 ja perjantaina 3 kertaa lampailla. Ruffe otti ison harppauksen eteenpäin, keuliminen jäi vähiin ja se kuunteli Samulin ohjeita. Mm. ensimmäistä kertaa harjoiteltu poispäinajo sujui käsittämättömän hyvin, lähellä oli ettei tullut tippa linssiin aidan takana katsoessa... Jos jossain vaiheessa epäilin ettei tuota intoa saa ikinä valjastettua, niin kyllä sen saa eikä siihen tarvita kovia otteita. Määrätietoisuus riittää.
Pojat paimentaa Marikan neuvoessa |
Kaverukset kaluavat luita |
Todistettavasti tämäkin elukka on hyydytettävissä... ;) |
Ruffe ja Tikki lähimetsässä |
26. syyskuuta 2013
Takapalkka ja viestikauden loppu
Loppuviikosta satsattiin tokossa häiriötreeniin Pörröjen porukoissa. Tosi hyviä treenejä tehtiin, mm. noutoa, ruutua, seuraamista, jääviä ja paikkamakuuta sekä uutuutena ohjatun noudon alkeita. Häiriöt ei haitanneet ollenkaan! Tupakeittiötokossa on vaihdettu kaukojen palkka takapalkaksi ja yritän pikkuhiljaa päästä kauemmas. M-i-m toimii hyvin n. 3-5 m etäisyydeltä, seisominen sekoittaa pakkaa ja sitä on vielä harjoiteltava paljon ennenkuin etäisyyttä voi kasvattaa. Mikä parasta, Ruffe oppi takapalkan nopeasti ja uskoisin että se on hyvä ratkaisu etäisyyden saamiseksi kaukoihin.
Lauantaina oltiin Katjan aksakoulutuksessa, missä oli hankala 3-luokan tasoinen rata, meille molemmille liian vaikea. Tehtiin muutamaa pikku pätkää ja saatiin Katjan ohjeilla onnistumaan sellaisia juttuja joiden en etukäteen uskonut meiltä onnistuvan. Ruffe vähän turhautuu, kun joudutaan ottamaan monta kertaa samaa parin esteen pätkää uudestaan. Palkkaus ei toimi tarpeeksi hyvin, kun koiruus haluaisi rallatella kovaa ympäri kenttää ja palkkautuu selkeästi parhaiten siitä kun saa jatkaa tekemistä. Pitäs nyt harjoitella luopuminen ja suorapalkka aksan tekniikkatreeneihin.
Treenin jälkeen päästiin Einin ja Arvon kanssa metsälenkille. Pojilla oli taas ihan älyttömän hauskaa keskenään. Hauska on katsella niiden touhuja, välillä painitaan ja sitten taas juostaan kylkikyljessä kovaa vauhtia. Seuraavalla kerralla pitää yrittää saada niistä muutama kuva.
Sunnuntaina pidettiin lepoa kaikesta koulutuksesta ja käytiin vaan 1.5 tunnin juoksulenkki metsässä. Satoi koko päivän. Selkeästi illalla Ruffe kävi kyselemässä josko jotakin tekemistä olisi, mutta ei tehty mitään.
Maanantaina treenattiin omassa aksaryhmässä pimeitä putkikulmia. Meidän ryhmällä menee ihan tolkuttomasti aikaa rataan tutustumiseen, joten päästiin Ruffen kanssa kentälle pienen lisäverryttelyn jälkeen ensimmäisenä koirakkona n. tunti siitä kun olin tullut treeneihin. Oma vireeni oli pitkissä rataantutustumispohdinnoissa jälleen kerran ehtinyt laskea jonnekin sohvalla löhöämisen tasolle enkä ollut taaskaan skarppina. Täytyy ottaa puheeksi, jos tuolle asialle voisi jotain tehdä, tai sitten keskustella itseni kanssa asenteeni muuttamiseksi. Ei siellä kukaan muu taida samalla tavalla lässähtää kuin minä.
Eilen oltiin tämän kesän viimeisessä virallisessa viestitreenissä. Matkaa oli n. 400 - 500 m. Keli oli hankala voimakkaan sivutuulen puhaltaessa harvassa metsässä. Yritettiin laittaa lopuksi Ruffe ensimmäisenä matkaan, mutta se ajautui tuulen mukana reitiltä n. 100 m jälkeen voimakkaasti sivuun. Yritti kovasti löytää hajuvanan uudestaan, mutta ei pyörimisestä huolimatta löytänyt. Pienellä avustuksella osasi jatkaa matkaa. Intoa on vielä enempi kuin taitoa, lähtee niin satasta ettei nenä pysy vielä mukana.
Pohjois-Karjalaan on saapunut kesän jälkeen talvi. Lämpötila on nollan tuntumassa ja eilen tuli räntääkin. Toivottavasti se syksykin vielä näyttäytyy ja ehditään vielä muutamia kertoja jäljestää ja esineruutuilla ennen lumien tuloa.
Lauantaina oltiin Katjan aksakoulutuksessa, missä oli hankala 3-luokan tasoinen rata, meille molemmille liian vaikea. Tehtiin muutamaa pikku pätkää ja saatiin Katjan ohjeilla onnistumaan sellaisia juttuja joiden en etukäteen uskonut meiltä onnistuvan. Ruffe vähän turhautuu, kun joudutaan ottamaan monta kertaa samaa parin esteen pätkää uudestaan. Palkkaus ei toimi tarpeeksi hyvin, kun koiruus haluaisi rallatella kovaa ympäri kenttää ja palkkautuu selkeästi parhaiten siitä kun saa jatkaa tekemistä. Pitäs nyt harjoitella luopuminen ja suorapalkka aksan tekniikkatreeneihin.
Treenin jälkeen päästiin Einin ja Arvon kanssa metsälenkille. Pojilla oli taas ihan älyttömän hauskaa keskenään. Hauska on katsella niiden touhuja, välillä painitaan ja sitten taas juostaan kylkikyljessä kovaa vauhtia. Seuraavalla kerralla pitää yrittää saada niistä muutama kuva.
Sunnuntaina pidettiin lepoa kaikesta koulutuksesta ja käytiin vaan 1.5 tunnin juoksulenkki metsässä. Satoi koko päivän. Selkeästi illalla Ruffe kävi kyselemässä josko jotakin tekemistä olisi, mutta ei tehty mitään.
Maanantaina treenattiin omassa aksaryhmässä pimeitä putkikulmia. Meidän ryhmällä menee ihan tolkuttomasti aikaa rataan tutustumiseen, joten päästiin Ruffen kanssa kentälle pienen lisäverryttelyn jälkeen ensimmäisenä koirakkona n. tunti siitä kun olin tullut treeneihin. Oma vireeni oli pitkissä rataantutustumispohdinnoissa jälleen kerran ehtinyt laskea jonnekin sohvalla löhöämisen tasolle enkä ollut taaskaan skarppina. Täytyy ottaa puheeksi, jos tuolle asialle voisi jotain tehdä, tai sitten keskustella itseni kanssa asenteeni muuttamiseksi. Ei siellä kukaan muu taida samalla tavalla lässähtää kuin minä.
Eilen oltiin tämän kesän viimeisessä virallisessa viestitreenissä. Matkaa oli n. 400 - 500 m. Keli oli hankala voimakkaan sivutuulen puhaltaessa harvassa metsässä. Yritettiin laittaa lopuksi Ruffe ensimmäisenä matkaan, mutta se ajautui tuulen mukana reitiltä n. 100 m jälkeen voimakkaasti sivuun. Yritti kovasti löytää hajuvanan uudestaan, mutta ei pyörimisestä huolimatta löytänyt. Pienellä avustuksella osasi jatkaa matkaa. Intoa on vielä enempi kuin taitoa, lähtee niin satasta ettei nenä pysy vielä mukana.
Pohjois-Karjalaan on saapunut kesän jälkeen talvi. Lämpötila on nollan tuntumassa ja eilen tuli räntääkin. Toivottavasti se syksykin vielä näyttäytyy ja ehditään vielä muutamia kertoja jäljestää ja esineruutuilla ennen lumien tuloa.
19. syyskuuta 2013
Virheitä
Eilinen päivä oli yksi niistä jonka voisi pyyhkiä pois historiasta. Minun osaltani jo päivä oli alavireinen eikä se iltaa kohden yhtään paremmaksi muuttunut.
Virhe 1) oli lähteä huonoin sekä väsynein fiiliksin ajelemaan kohti tokotreenejä, joissa vielä teemana häiriönsieto/kisamaisuus.
Olin suunnitellut tekeväni Ruffen kanssa kisanomaisen alo-/avo-luokan treenin ilman välipalkkauksia. Paikalla oli kuitenkin meidän lisäksi 12 voi-/evl-luokissa kisaavaa koirakkoa, joten treenikentälle tehtiin 3 kapeaa kehää aivan vieriviereen. Koirakot jaettiin 4-5 hengen ryhmiin tekemään kussakin kehässä 3 liikettä. Tässä vaiheessa päätin, että palkkaan koiraa ainakin liikkeiden välillä kun häiriötä olisi melkoisesti.
Virhe 2) oli se, etten miettinyt yhtään että mitä teen ja miten palkkaan, tai että häiriö tulee todellakin olemaan iso kun kolmessa pienehkössä kehässä tapahtuu tiiviiseen tahtiin yhtäaikaa.
Virhe 3) oli suostua aloittamaan, vaikka oikeasti olisi pitänyt ottaa Ruffe autosta ja tuoda se kentälle joksikin aikaa ihan vaan rauhoittumaan ja seuraamaan kuinka kapulat lentää ja kentillä koirat juoksee ihan läheltä täysillä ohi.
Virhe 4) oli ottaa vain 2 lihapullaa ja lelu taskuun vaikka liikkeitä oli monta (luulin että tehdään kehä kerrallaan, enkä sitten kehdannut tuhlata aikaa käymällä autolla täyttämässä taskujani kun namit loppuivat).
Virhe 5) oli mennä viimeiseen kehään ilman mitään muuta palkkaa kuin lelu taskussa ja tehdä siellä vielä neljä liikettä.
Eli en saanut tässä tilanteessa - ilman kunnollista suunnitelmaa ja ilman mahdollisuutta namihoukutteluun - pidettyä Ruffen silmiä poissa viereisistä kehistä liikkeiden välillä. Jouduin käskyttämään sitä lähes joka liikkeen alussa perusasentoon vähintään kahdesti, ja viimeisestä kehästä se kävi singahtamassa viereiseen kun en ollut skarppina siirryttäessä seuraavaan aloituspaikkaan. Onneksi ko. kehässä oli tuttu koira suorittamassa, joten ei siitä omaa karjaisuani kummempaa härdeliä tullut. Mutta ISO plääh! Minä olin ihan pihalla koko treenit enkä tehnyt tai käyttäytynyt ollenkaan niin kuin yleensä teen. Eli koira otti häiriön lisäksi painetta ja hämmennystä minustakin. Jo ennen treenejä oli tosi kummallinen epätodellisen usvainen olo, ja heti treenin alussa tuli tunne että en hallitse tilannetta. Päässäni ei ollut yhtäkään ajatusta siitä, miten pitäisi toimia. En edes muistanut käskyjä. Kuinkahan sitä voi ollakaan näin outo ja typerä? Voiko pään viikonloppuna täyttänyt räkä blokata aivot toimimasta?
Virhe 6) oli siis jatkaa vaikka huomasin että kaikki lamput eivät päässä pala. Oisin voinut hyvin lopettaa heti alkuunsa vaikka siihen onnistuneeseen noutoon.
Jos positiivista hakee, niin lähes joka liikkeessä olleiden alkuhankaluuksien jälkeen Ruffe lopulta teki hyvän ja vauhdikkaan noudon, hyvän luoksetulon, pari hyvää muutaman askeleen seuraamispätkää, hyvät kaukojen tekniikat, hyvän hypyn, jonkinlaiset jäävät ja loppuun vauhdikkaan ruutuun menon. Paikalla olevat tai hitaasti liikkuvat koirat eivät aiheuttaneet häiriötä ja teki ihan hyvin, kunhan sain sen irti tuijotuskuplastaan. Jotenkin kaikki positiivisuus vain jäi tuon omituisen negatiivisen mielialani sekä sähläämisten jalkoihin. Oli melko ankeat fiilikset treenistä kotiin ajellessa ja ajoittain vieläkin...
Mutta minä opin jotain, enemmän kuin yleensä yhdellä treenikerralla.. Näitä virheitä tuskin enää toistan.
Nyt aion julkaista tämän tekstin, ehkä tämäkin naurattaa joskus kymmenen vuoden kuluttua.
Virhe 1) oli lähteä huonoin sekä väsynein fiiliksin ajelemaan kohti tokotreenejä, joissa vielä teemana häiriönsieto/kisamaisuus.
Olin suunnitellut tekeväni Ruffen kanssa kisanomaisen alo-/avo-luokan treenin ilman välipalkkauksia. Paikalla oli kuitenkin meidän lisäksi 12 voi-/evl-luokissa kisaavaa koirakkoa, joten treenikentälle tehtiin 3 kapeaa kehää aivan vieriviereen. Koirakot jaettiin 4-5 hengen ryhmiin tekemään kussakin kehässä 3 liikettä. Tässä vaiheessa päätin, että palkkaan koiraa ainakin liikkeiden välillä kun häiriötä olisi melkoisesti.
Virhe 2) oli se, etten miettinyt yhtään että mitä teen ja miten palkkaan, tai että häiriö tulee todellakin olemaan iso kun kolmessa pienehkössä kehässä tapahtuu tiiviiseen tahtiin yhtäaikaa.
Virhe 3) oli suostua aloittamaan, vaikka oikeasti olisi pitänyt ottaa Ruffe autosta ja tuoda se kentälle joksikin aikaa ihan vaan rauhoittumaan ja seuraamaan kuinka kapulat lentää ja kentillä koirat juoksee ihan läheltä täysillä ohi.
Virhe 4) oli ottaa vain 2 lihapullaa ja lelu taskuun vaikka liikkeitä oli monta (luulin että tehdään kehä kerrallaan, enkä sitten kehdannut tuhlata aikaa käymällä autolla täyttämässä taskujani kun namit loppuivat).
Virhe 5) oli mennä viimeiseen kehään ilman mitään muuta palkkaa kuin lelu taskussa ja tehdä siellä vielä neljä liikettä.
Eli en saanut tässä tilanteessa - ilman kunnollista suunnitelmaa ja ilman mahdollisuutta namihoukutteluun - pidettyä Ruffen silmiä poissa viereisistä kehistä liikkeiden välillä. Jouduin käskyttämään sitä lähes joka liikkeen alussa perusasentoon vähintään kahdesti, ja viimeisestä kehästä se kävi singahtamassa viereiseen kun en ollut skarppina siirryttäessä seuraavaan aloituspaikkaan. Onneksi ko. kehässä oli tuttu koira suorittamassa, joten ei siitä omaa karjaisuani kummempaa härdeliä tullut. Mutta ISO plääh! Minä olin ihan pihalla koko treenit enkä tehnyt tai käyttäytynyt ollenkaan niin kuin yleensä teen. Eli koira otti häiriön lisäksi painetta ja hämmennystä minustakin. Jo ennen treenejä oli tosi kummallinen epätodellisen usvainen olo, ja heti treenin alussa tuli tunne että en hallitse tilannetta. Päässäni ei ollut yhtäkään ajatusta siitä, miten pitäisi toimia. En edes muistanut käskyjä. Kuinkahan sitä voi ollakaan näin outo ja typerä? Voiko pään viikonloppuna täyttänyt räkä blokata aivot toimimasta?
Virhe 6) oli siis jatkaa vaikka huomasin että kaikki lamput eivät päässä pala. Oisin voinut hyvin lopettaa heti alkuunsa vaikka siihen onnistuneeseen noutoon.
Jos positiivista hakee, niin lähes joka liikkeessä olleiden alkuhankaluuksien jälkeen Ruffe lopulta teki hyvän ja vauhdikkaan noudon, hyvän luoksetulon, pari hyvää muutaman askeleen seuraamispätkää, hyvät kaukojen tekniikat, hyvän hypyn, jonkinlaiset jäävät ja loppuun vauhdikkaan ruutuun menon. Paikalla olevat tai hitaasti liikkuvat koirat eivät aiheuttaneet häiriötä ja teki ihan hyvin, kunhan sain sen irti tuijotuskuplastaan. Jotenkin kaikki positiivisuus vain jäi tuon omituisen negatiivisen mielialani sekä sähläämisten jalkoihin. Oli melko ankeat fiilikset treenistä kotiin ajellessa ja ajoittain vieläkin...
Mutta minä opin jotain, enemmän kuin yleensä yhdellä treenikerralla.. Näitä virheitä tuskin enää toistan.
Nyt aion julkaista tämän tekstin, ehkä tämäkin naurattaa joskus kymmenen vuoden kuluttua.
12. syyskuuta 2013
Hyppytekniikkaa
31.8.-1.9. oltiin Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla Kuopiossa. Todella antoisa viikonloppu ja uskon vakaasti siihen, että hyvällä hyppytekniikalla säästetään koiran kroppaa ja huonolla saadaan se rikki. Näinhän se on missä tahansa urheilussa myös ihmisillä. Ruffen hyppytekniikka oli oikein hyvä, Ullan mukaan yksi parhaista nuorista bc:stä mitä kursseilla on nähnyt. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt vaan rallatellaan menemään, vaan aion kerran pari viikossa tehdä näitä muutaman toiston hyppytekniikkatreenejä ja joskus keväällä yrittää päästä jatkokurssille.
Hyppytekniikkakurssi ei suinkaan jäänyt pelkästään aksahyppyjen hiomiseksi, vaan saatiin myös vinkit kuinka harjoitella puomi ja A-este sekä PK-hyppy jossa painava kapula tuo vielä omat haasteensa. Näistä heti tuleekin puomin ylösmeno treenattavaksi asiaksi, Ruffe nimittäin viime maanantaina pomppi iloisesti lähes puoleen väliin puomin ylösmenoluiskaa. Katson nyt saisiko ponnistuksen ohjattua Ullan opein speedbumpien avulla kontaktille ennenkuin rupean säätämään kehikon kanssa. Muutenhan Ruffe tekee puomin hyvin, laukalla suoraan 2on2offiin riippumatta siitä missä minä juoksen.
Aksassa jaan täysin tämän hauskan Einin kirjoituksen tunteet. Ruffe alkaa mennä nyt sellaisella vauhdilla että en pysy mukana millään. Lisäksi se lukee esteitä ja tekee ratkaisuja omin päin kun olen myöhässä ohjauksista. Kouluttajamme Kati sanoo, että on hyvä kun vauhtia ja itsenäisyyttä löytyy, paljon parempi kuin jos Ruffe olisi minussa kiinni. Minulla on kuitenkin sellainen olotila että en saa mitään otetta tuohon lajiin tällä hetkellä.
Tokossa menee paremmin. Alla videopätkä 30.8. Pörröjen treeneistä. Seuraamispaikka on kuulemma liian edessä, mutta minä oon palkannut tuosta kun tuntuu kivalta nähdä koira silmäkulmasta. Joutunen kuitenkin muuttamaan paikkaa hieman taaemmaksi kun tuomarit ei ehkä tykkää. Tämän lisäksi merkille menoon ja noutoon on saatu hyvät vauhdit, tunnari onnistui hienosti eilen häiriössä VarPSin treeneissä Tuijan viedessä tikut, ja ruutuunkin Ruffe löysi hyvin - alkoi tosin hidastaa jo nauhan kohdalla. Paikkamakuu 2.5 min oli hyvä vaikka viereinen koira vinkui, jonkun auton pakoputki paukahteli, ja kesken liikkeen Hanna ja Elle kävelivät koirien takaa kentälle. Jäävät liikkeet ovat parantuneet, etenkin tuo seisominen mikä videolla on vielä aika huonossa jamassa. Hyppyyn meinaa nyt varastaa ja korkeassa vireessä ei meinaa pysyä paikallaan hypyn takana tassuja nostelematta. Nämä pitäis vielä korjata ennen kisastarttia. Tänään illalla treenaillaan Suskin opastuksella ekaa kertaa ohjattua, tosin olen merkiltä pari kertaa lähettänyt aksaputkeen oikealle, mutta tuskin Ruffe vielä sanaa tunnistaa.
Viime viikonloppuna oltiin Etelä-Suomessa työreissuni takia tiistaista lauantaihin. Tehtiin vähän tokoa ja yksi n. 300 m jälki jossa oli 4 keppiä, meni hyvin. Muuten juostiin vaan metsissä. Lauantaina ajettiin Luukin ulkoilualueen kautta Kuopioon yöksi ja sunnuntaina mentiin paimentamaan Terhin ja Hannun luo. Pyöröön ei menty nyt ollenkaan, vaan suoraan isolle laitumelle 20 lampaan laumalle. Samuli oli taas ohjaajana, Hannu avusti, ja meni hyvin, paremmin kuin odotin. Paimennus on kyllä Ruffen juttu ja tosi hienoa että tänä kesänä vielä ehdittiin pois pyöröstä. Lokakuussa vielä Somerolla 2 päivää ja sitten talvitauolle.
Viestitreenissäkin käytiin pari viikkoa sitten. Matka oli nyt pitkä, B-A 650 m, A-C ja C-A noin 850 m. Me lopetettiin siihen, muut jatkoivat vielä A-D ja D-A jossa olikin sitten kunnolla häiriötä sienestäjäporukasta. Yksi koira jäi matkan varrelle kun ei uskaltanut sienestäjien ohitse, mutta uudella yrityksellä toisen koiran peesissä selviytyi. Kivasti ja innoissaan Ruffe juoksi, mutta vielä saa matkat olla pääsääntöisesti näitä paljon lyhyempiä. Vaalitaan intoa ennemmin kuin edetään liian nopeasti. Alo-luokassa kisamatka on 1 km ja se juostaan kaksi kertaa, lähellä siis jo ollaan ja ehkä ensi kesän loppupuolella voisi kisaamista kokeilla jos meno jatkuu hyvänä. Alla pieni videopätkä Ruffesta tulossa C-A:lta, kannustus on vähän kuin kananpoikasia kutsuisi ;)
Ruffella punoittaa toinen korva, erite haisee hiivatulehdukselle ja canofiteä meillä on, mutta luulen että käytän kuitenkin sen tänään lääkärissä kun ei aiemmin ole tulehdusta ollut. Mulla taas on kurkku tosi kipeänä, eli flunssa on iskenyt. Pieniä pakollisia sairastelukuvioita siis.
Kurssilainen |
Aksassa jaan täysin tämän hauskan Einin kirjoituksen tunteet. Ruffe alkaa mennä nyt sellaisella vauhdilla että en pysy mukana millään. Lisäksi se lukee esteitä ja tekee ratkaisuja omin päin kun olen myöhässä ohjauksista. Kouluttajamme Kati sanoo, että on hyvä kun vauhtia ja itsenäisyyttä löytyy, paljon parempi kuin jos Ruffe olisi minussa kiinni. Minulla on kuitenkin sellainen olotila että en saa mitään otetta tuohon lajiin tällä hetkellä.
Tokossa menee paremmin. Alla videopätkä 30.8. Pörröjen treeneistä. Seuraamispaikka on kuulemma liian edessä, mutta minä oon palkannut tuosta kun tuntuu kivalta nähdä koira silmäkulmasta. Joutunen kuitenkin muuttamaan paikkaa hieman taaemmaksi kun tuomarit ei ehkä tykkää. Tämän lisäksi merkille menoon ja noutoon on saatu hyvät vauhdit, tunnari onnistui hienosti eilen häiriössä VarPSin treeneissä Tuijan viedessä tikut, ja ruutuunkin Ruffe löysi hyvin - alkoi tosin hidastaa jo nauhan kohdalla. Paikkamakuu 2.5 min oli hyvä vaikka viereinen koira vinkui, jonkun auton pakoputki paukahteli, ja kesken liikkeen Hanna ja Elle kävelivät koirien takaa kentälle. Jäävät liikkeet ovat parantuneet, etenkin tuo seisominen mikä videolla on vielä aika huonossa jamassa. Hyppyyn meinaa nyt varastaa ja korkeassa vireessä ei meinaa pysyä paikallaan hypyn takana tassuja nostelematta. Nämä pitäis vielä korjata ennen kisastarttia. Tänään illalla treenaillaan Suskin opastuksella ekaa kertaa ohjattua, tosin olen merkiltä pari kertaa lähettänyt aksaputkeen oikealle, mutta tuskin Ruffe vielä sanaa tunnistaa.
Viime viikonloppuna oltiin Etelä-Suomessa työreissuni takia tiistaista lauantaihin. Tehtiin vähän tokoa ja yksi n. 300 m jälki jossa oli 4 keppiä, meni hyvin. Muuten juostiin vaan metsissä. Lauantaina ajettiin Luukin ulkoilualueen kautta Kuopioon yöksi ja sunnuntaina mentiin paimentamaan Terhin ja Hannun luo. Pyöröön ei menty nyt ollenkaan, vaan suoraan isolle laitumelle 20 lampaan laumalle. Samuli oli taas ohjaajana, Hannu avusti, ja meni hyvin, paremmin kuin odotin. Paimennus on kyllä Ruffen juttu ja tosi hienoa että tänä kesänä vielä ehdittiin pois pyöröstä. Lokakuussa vielä Somerolla 2 päivää ja sitten talvitauolle.
Viestitreenissäkin käytiin pari viikkoa sitten. Matka oli nyt pitkä, B-A 650 m, A-C ja C-A noin 850 m. Me lopetettiin siihen, muut jatkoivat vielä A-D ja D-A jossa olikin sitten kunnolla häiriötä sienestäjäporukasta. Yksi koira jäi matkan varrelle kun ei uskaltanut sienestäjien ohitse, mutta uudella yrityksellä toisen koiran peesissä selviytyi. Kivasti ja innoissaan Ruffe juoksi, mutta vielä saa matkat olla pääsääntöisesti näitä paljon lyhyempiä. Vaalitaan intoa ennemmin kuin edetään liian nopeasti. Alo-luokassa kisamatka on 1 km ja se juostaan kaksi kertaa, lähellä siis jo ollaan ja ehkä ensi kesän loppupuolella voisi kisaamista kokeilla jos meno jatkuu hyvänä. Alla pieni videopätkä Ruffesta tulossa C-A:lta, kannustus on vähän kuin kananpoikasia kutsuisi ;)
Ruffella punoittaa toinen korva, erite haisee hiivatulehdukselle ja canofiteä meillä on, mutta luulen että käytän kuitenkin sen tänään lääkärissä kun ei aiemmin ole tulehdusta ollut. Mulla taas on kurkku tosi kipeänä, eli flunssa on iskenyt. Pieniä pakollisia sairastelukuvioita siis.
28. elokuuta 2013
Vuokattiviikonloppu
Viime keskiviikon "mölli-alon" jälkeen päätin ryhdistäytyä ja ryhtyä treenaamaan oikeasti kisaa varten. Torstaina aamulenkillä treenattiin seisomaan jäämistä muutama kerta ihan alkeista. Illalla mentiin Pörröjen tokoon Pataluotoon. Ruffe teki tunnarin, jäävät (m ja s) ja vauhtiluoksetulon sekä pienen pätkän seuraamista ja luoksetulon lyhyeltä matkalta liikkurin käskyttäessä omiaan (kiitos Eini). Taas hetken herpaantui vilkaistessaan liikkuria, mutta odotti minun käskyjä. Liikkeestä maahanmenossa jäi taas istumaan, mutta kun korjasin niin alkoi tulla oikeaa suoritusta. Seisominen oli aikas hyvä, alkeistreeniä vaan lisää. Lopuksi, kun kentällä ei kukaan enää treenannut, päästettiin Ruffe ja Arvo sinne juoksemaan. Vitsit että ne juoksi lujaa!
Viikonloppu oltiin Vuokatissa. Ruffe oli ekaa kertaa mukana suunnistamassa ja oppikin jo parin rastin jälkeen juoksemaan oranssi-valkoisen lipun luokse minua odottamaan. Tehtiin myös kaksi jälkeä. Perjantai-illan jälki kulki osin hankalassa maastossa: oli polku-uran ja ulkoilutien ylitys, 2 jyrkkää rinnettä ja paikoin pöheikköistä kasvillisuutta. Vähän liiankin vaikea, mutta kun en maastoa tuntenut, niin en etukäteen tiennyt mitä vastaan tulee. Jälki ehti juoksulenkkimme sisältämän pienen harharetken takia vanhentua 1.5 tuntia ja Ruffe oli tykitellyt metsässä niin, että mietin kannattaako jälkeä enää ajaa. Koska koira valjaat nähdessään selvästi oli töihin lähdössä niin ajattelin että mennään vaikka vaan ekalle kepille. Mutta ei. Ruffe eteni niin päättäväisesti että annoin sen ajaa koko jäljen. Polun yli meni hienosti, ulkoilutien kohdalla teki n. 15 sekuntia töitä ennenkuin osasi jatkaa ja kerran pöheikössä hukkasi hetkeksi jäljen. Mutta itsenäisesti ajoi ja kepit löytyivät. Ihan huippua! Ilmaisu on edelleen heikko, ottaa kepin suuhun, pudottaa sen ja katsoo hetken minuun. Vasta sen jälkeen ottaa kepin uudestaan suuhun ja tuo sen. Ilmaisutreeniä siis lisää.
Lauantai-illan jäljen teki Samuli ja sekin kulki hankalahkossa maastossa. Alkoi kuivassa kangasmetsässä ja päätyi lopulta vanhan hiekkakuopan jyrkkää rinnettä alas kuopan pohjalle. Jälki vanheni n. tunnin verran. Ruffe oli mennä yhden kepin ohi (n. metrin verran sivusta), mutta sai ilmeisesti kepin hajun nokkaansa kun alkoi vimmatusti pyöriä ympyrää ja etsiä sitä. Vähän oli liinan kanssa vaikeuksia, mutta sekin keppi löytyi ja jatkettiin hienosti loppuun asti. Uskomattoman hienosti tuo koiruus näistä selviytyy ja mikä tärkeintä: motivaatio on kova.
Sunnuntaina lähdettiin aamulenkin jälkeen Kuopioon paimeneen, Samuli taas ohjaajana. Ruffe oli alkuun pyörössä suuntia harjoittelemassa (tahtoo kiertää vain vasempaan) ja sen jälkeen pääsi isolle laitumelle siirtämään isompi lauma portista toiselle puolelle, toki pitkässä liinassa. Hyvin oli sujunut eikä liina ilmeisesti ollut ainakaan pahemmin varmistajan kädessä kiristynyt.
Ennen maanantaina agilityä Ruffe vaikutti väsyneeltä ja ajattelin tehdä sen kanssa vain hyvin lyhyen treenin. Mutta mitä vielä. Se oli kuin tykinkuula, ohjattavissa tosin, mutta vielä ei meidän taidot riitä useampaan peräkkäiseen takaakiertoon. Jätinkin radan vaikeimman kohdan tekemättä ja tehtiin erikseen alku ja loppu ekassa setissä. Toinen setti oli lyhyt: vain muutama toisto 6 keppiä. Ruffe otti alkuun häiriötä viereisen kentän jatkuvasti haukkuvasta koikkerista, mutta kun kyseinen koira lähti hallista tauolleen, niin onnistui erilaisista kulmista hyvin. Vaikeimpia kulmia en vielä ole hallissa häiriössä ottanut vaikka kotipihalla osaa hakea sisäänmenon n. 320 asteen sektorilta. Kun tämä alkaa häiriössäkin sujua, niin siirrytään 2 x 6 kepin sarjaan tavoitteena hilata pikkuhiljaa noita yhteen niin että loppuvuodesta pujottelee sujuvasti 12 keppiä mistä tahansa lähetyskulmasta. Niin, enkä saa unohtaa että pitää myös minun liikehäiriö ottaa mukaan.
Aksatreenit lopetettiin Ruffen tajoamiin mehu- ja pullatarjoiluun 1-vuotissynttäreiden kunniaksi. Koirille oli omat kotiinviemiset. Valitettavasti kamera unohtui eikä saatu taaskaan kivasta aksaryhmästämme kuvia.
Agilityn kanssa ei meillä edelleenkään ole kiire, A:ta ja puomia säästellen, rimojen nostoa varovaisesti eikä muutenkaan kovin paljon treeniä. En halua rikkoa tuota kiituria ja lisäksi odotan luustokuvien tuloksia ennenkuin ylipäänsä päätän miten pitkälle agilityssä halutaan edetä. Mistä tulikin mieleen, että tuo luustokuvausaika pitäisi varata.
Tiistai-iltana treenattiin vähän tokoa Noljakan koulun kentällä. Merkkiä, ruutua ja merkki-ruutua, noutoa sekä tietty jääviä ja 3 min paikallaolo. Häiriötä oli sopivasti parista ohikulkeneesta koirasta ja muutamasta mopoteinistä. Ei sen kummempaa, meni "ihan ok:sti". Tajusin tosin, että Ruffe ei vieraassa paikassa vielä irtoa tarpeeksi hyvin. Kierrätin sitä lopuksi jääkiekkomaalin ympäri n. 5 metrin päästä. Kun siirryinkin 10 metrin päähän niin yritti kiertää mm. maassa parin metrin päässä lojunutta hihnaa, eli ei enää lähtenyt tuolta etäisyydeltä maalin taakse. Selittänee sen, miksi ei vieraassa paikassa ole juossut niin täpöllä ruutuun tai noutokapulalle kuin esim. mitä kotipihalla tai JoAn hallin pihalla tekee.
Viikonloppu oltiin Vuokatissa. Ruffe oli ekaa kertaa mukana suunnistamassa ja oppikin jo parin rastin jälkeen juoksemaan oranssi-valkoisen lipun luokse minua odottamaan. Tehtiin myös kaksi jälkeä. Perjantai-illan jälki kulki osin hankalassa maastossa: oli polku-uran ja ulkoilutien ylitys, 2 jyrkkää rinnettä ja paikoin pöheikköistä kasvillisuutta. Vähän liiankin vaikea, mutta kun en maastoa tuntenut, niin en etukäteen tiennyt mitä vastaan tulee. Jälki ehti juoksulenkkimme sisältämän pienen harharetken takia vanhentua 1.5 tuntia ja Ruffe oli tykitellyt metsässä niin, että mietin kannattaako jälkeä enää ajaa. Koska koira valjaat nähdessään selvästi oli töihin lähdössä niin ajattelin että mennään vaikka vaan ekalle kepille. Mutta ei. Ruffe eteni niin päättäväisesti että annoin sen ajaa koko jäljen. Polun yli meni hienosti, ulkoilutien kohdalla teki n. 15 sekuntia töitä ennenkuin osasi jatkaa ja kerran pöheikössä hukkasi hetkeksi jäljen. Mutta itsenäisesti ajoi ja kepit löytyivät. Ihan huippua! Ilmaisu on edelleen heikko, ottaa kepin suuhun, pudottaa sen ja katsoo hetken minuun. Vasta sen jälkeen ottaa kepin uudestaan suuhun ja tuo sen. Ilmaisutreeniä siis lisää.
Lauantai-illan jäljen teki Samuli ja sekin kulki hankalahkossa maastossa. Alkoi kuivassa kangasmetsässä ja päätyi lopulta vanhan hiekkakuopan jyrkkää rinnettä alas kuopan pohjalle. Jälki vanheni n. tunnin verran. Ruffe oli mennä yhden kepin ohi (n. metrin verran sivusta), mutta sai ilmeisesti kepin hajun nokkaansa kun alkoi vimmatusti pyöriä ympyrää ja etsiä sitä. Vähän oli liinan kanssa vaikeuksia, mutta sekin keppi löytyi ja jatkettiin hienosti loppuun asti. Uskomattoman hienosti tuo koiruus näistä selviytyy ja mikä tärkeintä: motivaatio on kova.
Sunnuntaina lähdettiin aamulenkin jälkeen Kuopioon paimeneen, Samuli taas ohjaajana. Ruffe oli alkuun pyörössä suuntia harjoittelemassa (tahtoo kiertää vain vasempaan) ja sen jälkeen pääsi isolle laitumelle siirtämään isompi lauma portista toiselle puolelle, toki pitkässä liinassa. Hyvin oli sujunut eikä liina ilmeisesti ollut ainakaan pahemmin varmistajan kädessä kiristynyt.
Ennen maanantaina agilityä Ruffe vaikutti väsyneeltä ja ajattelin tehdä sen kanssa vain hyvin lyhyen treenin. Mutta mitä vielä. Se oli kuin tykinkuula, ohjattavissa tosin, mutta vielä ei meidän taidot riitä useampaan peräkkäiseen takaakiertoon. Jätinkin radan vaikeimman kohdan tekemättä ja tehtiin erikseen alku ja loppu ekassa setissä. Toinen setti oli lyhyt: vain muutama toisto 6 keppiä. Ruffe otti alkuun häiriötä viereisen kentän jatkuvasti haukkuvasta koikkerista, mutta kun kyseinen koira lähti hallista tauolleen, niin onnistui erilaisista kulmista hyvin. Vaikeimpia kulmia en vielä ole hallissa häiriössä ottanut vaikka kotipihalla osaa hakea sisäänmenon n. 320 asteen sektorilta. Kun tämä alkaa häiriössäkin sujua, niin siirrytään 2 x 6 kepin sarjaan tavoitteena hilata pikkuhiljaa noita yhteen niin että loppuvuodesta pujottelee sujuvasti 12 keppiä mistä tahansa lähetyskulmasta. Niin, enkä saa unohtaa että pitää myös minun liikehäiriö ottaa mukaan.
Aksatreenit lopetettiin Ruffen tajoamiin mehu- ja pullatarjoiluun 1-vuotissynttäreiden kunniaksi. Koirille oli omat kotiinviemiset. Valitettavasti kamera unohtui eikä saatu taaskaan kivasta aksaryhmästämme kuvia.
Agilityn kanssa ei meillä edelleenkään ole kiire, A:ta ja puomia säästellen, rimojen nostoa varovaisesti eikä muutenkaan kovin paljon treeniä. En halua rikkoa tuota kiituria ja lisäksi odotan luustokuvien tuloksia ennenkuin ylipäänsä päätän miten pitkälle agilityssä halutaan edetä. Mistä tulikin mieleen, että tuo luustokuvausaika pitäisi varata.
Tiistai-iltana treenattiin vähän tokoa Noljakan koulun kentällä. Merkkiä, ruutua ja merkki-ruutua, noutoa sekä tietty jääviä ja 3 min paikallaolo. Häiriötä oli sopivasti parista ohikulkeneesta koirasta ja muutamasta mopoteinistä. Ei sen kummempaa, meni "ihan ok:sti". Tajusin tosin, että Ruffe ei vieraassa paikassa vielä irtoa tarpeeksi hyvin. Kierrätin sitä lopuksi jääkiekkomaalin ympäri n. 5 metrin päästä. Kun siirryinkin 10 metrin päähän niin yritti kiertää mm. maassa parin metrin päässä lojunutta hihnaa, eli ei enää lähtenyt tuolta etäisyydeltä maalin taakse. Selittänee sen, miksi ei vieraassa paikassa ole juossut niin täpöllä ruutuun tai noutokapulalle kuin esim. mitä kotipihalla tai JoAn hallin pihalla tekee.
22. elokuuta 2013
Uusi koppi
Ruffe sai eilen oman yksiön ja viihtyi siellä niin että illalla kömpi sinne nukkumaankin ja nukkui rauhassa aamukuuteen jolloin tuli tapansa mukaan patistamaan meitä ylös ja ulos. Varsinaisesti yksiö ei ole tarkoitettu arkikäyttöön vaan kentänlaidalle rauhoittumispaikaksi treeni- ja kisapäiviin. Ostin reilun kokoisen jotta oikeasti mahtuu istumaan ja seisomaan ilman että on pää katossa tai etujalkojen välissä. Ja nyt mahtuu, voi pitää korvatkin pystyssä ;)
Agilityssä oli maanantaina kiva ja vauhdikas rata, jossa oli myös A-este. Meni hyvin ja oli hauskaa. Ruffe teki lopuksi ensimmäistä kertaa keppejä hallilla kunnon häiriössä, n. 5 toistoa 6 kepillä eri lähetyskulmista. Yksi virhe tuli, muuten jaksoi keskittyä.
Tiistaina ajelin Pataluotoon tokoilemaan, liikkeestä seisomista, merkkiä, ruutua ja paikallaoloa. Ihan ok, mutta en minä osaa noita jääviä liikkeitä koiralle opettaa, se on todettava ja haettava apuja jostain. Seisomisen pysähdys on hyvä kun koira tulee minua kohti, mutta seuraamisesta se ei vain ole tarpeeksi napakka. Liikkeestä maahanmeno oli tehotreenauksessa aiemmin ja se paranikin, mutta tuota seisomaan jäämistä en saa millään hienoksi. Vinkkejä kaivataan...
Keskiviikkona Varkaudessa tehtiin alon liikkeet läpi. Ykköstulos olisi varmaan tullut. Isompina miinuksina seuraamisessa tapahtunut parin sekunnin kontaktin pudotus (katsoi liikkuria: "Ai mitä, täyskäännös vai, no tehdään!"), luoksetulossa tuli pari senttiä liian oikealle eteen ja siirtyi liikkurin käskystä edestä perusasentoon, hypyssä liikautti seistessä toista etutassua ja liikkeestä maahanmenosta tulikin nollat (jäi istumaan?!?). Plussina hyvä paikallaolo, hyvät perusasennot, hyvä seuraaminen tuota paria sekuntia lukuunottamatta (jopa erittäin hyvä ajoittain), hyvä luoksetulovauhti ja hyvä liikkeestä seisominen, jossa se pysähdys olisi tosin saanut olla hieman zäpäkämpi.
Suorituksessa näkyy se, että luoksetuloa ei juurikaan olla treenattu lähiaikoina, liikkurin kanssa ei olla oikeastaan ollenkaan treenattu ja jäävistä on viimeksi tehty vain seisomista. Tähän toivon että se treenipäiväkirja tuo avun. Minulta kysellään joka kerta milloin mennään kisoihin, hyvä niin, mutta taidan antaa pojan kuitenkin vielä kasvaa, ainakin lokakuuhun ;) .
Ruffen uusi, iso yksiö |
Tiistaina ajelin Pataluotoon tokoilemaan, liikkeestä seisomista, merkkiä, ruutua ja paikallaoloa. Ihan ok, mutta en minä osaa noita jääviä liikkeitä koiralle opettaa, se on todettava ja haettava apuja jostain. Seisomisen pysähdys on hyvä kun koira tulee minua kohti, mutta seuraamisesta se ei vain ole tarpeeksi napakka. Liikkeestä maahanmeno oli tehotreenauksessa aiemmin ja se paranikin, mutta tuota seisomaan jäämistä en saa millään hienoksi. Vinkkejä kaivataan...
Keskiviikkona Varkaudessa tehtiin alon liikkeet läpi. Ykköstulos olisi varmaan tullut. Isompina miinuksina seuraamisessa tapahtunut parin sekunnin kontaktin pudotus (katsoi liikkuria: "Ai mitä, täyskäännös vai, no tehdään!"), luoksetulossa tuli pari senttiä liian oikealle eteen ja siirtyi liikkurin käskystä edestä perusasentoon, hypyssä liikautti seistessä toista etutassua ja liikkeestä maahanmenosta tulikin nollat (jäi istumaan?!?). Plussina hyvä paikallaolo, hyvät perusasennot, hyvä seuraaminen tuota paria sekuntia lukuunottamatta (jopa erittäin hyvä ajoittain), hyvä luoksetulovauhti ja hyvä liikkeestä seisominen, jossa se pysähdys olisi tosin saanut olla hieman zäpäkämpi.
Suorituksessa näkyy se, että luoksetuloa ei juurikaan olla treenattu lähiaikoina, liikkurin kanssa ei olla oikeastaan ollenkaan treenattu ja jäävistä on viimeksi tehty vain seisomista. Tähän toivon että se treenipäiväkirja tuo avun. Minulta kysellään joka kerta milloin mennään kisoihin, hyvä niin, mutta taidan antaa pojan kuitenkin vielä kasvaa, ainakin lokakuuhun ;) .
18. elokuuta 2013
Treenipäiväkirja...
...tai oikeastaan sen puute. Eilen Einin kanssa lenkkeilessämme tästä puhuttiin ja päätin nyt vihdoin ryhdistäytyä ja kehittelin eilen illalla taulukon, johon on suht helppo merkkailla mitä ollaan tehty. Täydellistä raporttia ei siihen mahdu muttei ole tarviskaan. Kunhan täyttäminen olisi suht helppoa niin että sitä tulee tehtyä. Nyt taulukossa komeilee eilinen Einin ja Arvon kanssa tehty aksatreeni joka sisälsi muutaman toiston keppejä hyppyesteen jälkeen sekä takaaleikkaustreenin. Lopuksi vielä kunnon vauhtirallattelu putki - este - putki. Ja sen jälkeen tietty pojat pääsivät metsään juoksemaan ja me tytöt höpisemään pääasiassa koirajuttuja tietenkin.
Tämän lisäksi myös tämän aamun jälki- ja esineruututreeni on jo kauniisti merkitty ylös. Jälki oli reilut 200 metriä pitkä, maastossa jossa aluskasvillisuutta oli paikoin lähes polveen asti. Maastossa oli myös uria ja todennäköisesti hirven makuupaikkakin sivuutettiin. Selvästi siis hankalin maasto missä ollaan treenattu, ja yön kovien sateiden jäljiltä oli tosi märkää. Annoin jäljen vanheta n. tunnin ja kävin sinä aikana Ruffen kanssa lenkillä. Lähetin lähes kotisuoraan kulmaan, aluksi Ruffe kiiti jäljen yli, mutta palasi nopeasti takaisin ja lähti hienosti oikeaan suuntaan. Vähän hätäistä oli työskentely, mutta sieltä vaan ne kepit taas nousivat. Ainoastaan viimeinen keppi tuotti hankaluuksia, olisi mennyt sen yli. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tuossa tilanteessa tehdä, mutta kirrasin hieman valjaista jotta Ruffe tuli pari metriä taaksepäin, löysi kepin ja pääsin palkkaamaan koiran. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa viimeinen keppi tosi helppoon paikkaan ettei vastaavaa tapahdu. Jäljen jälkeen tamppasin esinekaistaleen ja n. 50 metrin päässä oli villasukka haettavana. Ensimmäisellä kerralla Ruffe pysähtyi sukan luo ja katsoi minuun taas apuja kysellen. En sanonut mitään, koira mietti hetken ja lähti sitten tuomaan sukkaa. Valitettavasti se tarttui matkalla johonkin risuun ja putosi koiran kiitäessä minua kohti, joten jouduin kehottamaan Ruffea hakemaan sen. Tehtiin homma vielä uudestaan ja silloin sujui oikein hyvin.
Aiemmin tällä viikolla oltiin jo jäljestämässä ja esineruutuilemassa. Molemmat sujuivat erinomaisesti, silloin jälki oli kyllä tämänpäiväistä paljon helpommassa maastossa.
Loman jälkeen ollaan myös tokoiltu. VarPSin treeneissä tehtiin mm. tunnaria vieraan viemillä tikuilla ja nyt Ruffe ei yrittänytkään härkkiä vääriä tikkuja. Lisäksi ollaan tällä viikolla käyty kahdesti Pörröryhmässä tekemässä häiriötreenejä. Mm. ruutuun lähetys siten että yksi koirakko teki seuraamista ihan muutaman metrin päässä juoksulinjalta. Ei Ruffe noista vieraista ole välittänyt silloin kun työskentelee. Paikkamakuussa on 2.5 minuutin kohdalla noussut kahdella kerralla seisomaan vieraassa ympäristössä kun takaa on kuulunut ääniä (ensimmäisellä kerralla koirien rähinää, toisella kerralla ampuminen). Viimeksi onnistui kun mitään yllättävää ei kuulunut, mutta tätä pitää nyt vielä vahvistaa. Paikkamakuuta ollaan harjoiteltu todella vähän kesän aikana ja se tässä nyt näkyy. Ollaan myös hiottu liikkeestä maahanmenoa nopeammaksi ja sitä se nyt onkin. Seisomaan jääminen ei vieläkään näytä ihan siltä kuin haluaisin, mutta paikalleenhan Ruffe jää eikä sen jälkeen tassuja ole liikutellut, pysähdys ei vaan ole tarpeeksi itsevarman näköinen.
Viimeksi Suskin treeneissä tehtiin noutoa ja sainkin hyvän vinkin siihen kun Ruffe laukkailee sellaista vähän holtitonta leikkilaukkaa kapulalle. Pidin Ruffea pannasta ja heitin sen lempilelun taakseni, sitten hetsasin hiukan noutokapulalla, heitin kapulan ja päästin koiran perään. Takaisin tullessa vapautus lelulle. Alkuun Ruffe ei meinannut päästää noutokapulasta irti vaan yritti se suussa tarttua leluun, mutta ymmärsi aika nopeasti yskän. Ja nyt vauhti oli hyvä ja tasainen molempiin suuntiin vaikka toistojakin tuli aika monta.
Kaukoja ollaan tehty lähes joka päivä. Pönötän edelleen koiran edessä, eli ei tässä ole edistytty, mutta ehkäpä liikeradat menevät oikein kunnolla selkäytimeen ja pysyvät kun joskus pääsen edes parin metrin päähän. Ja joo, en ole edes kokeillut siirtyä kauemmas, en vaan saa itseäni siirrettyä ;) .
17. elokuuta 2013
Hossassa lomalla
Etelästä ajettiin kodin kautta pohjoiseen Hossan retkeilyalueelle viideksi vuorokaudeksi. Pikku mökissä asuttiin ja käytiin joka päivittäin vaeltamassa kuutisen tuntia kauniiden maisemien ja ennenkaikkea evästaukojen takia :D Hieno rauhallinen paikka ja kiva pikku mökki, hyvät unet saatiin.
Poroja oli paljon, ja sai olla tarkkana ettei Ruffe päässyt säntäämään niiden perään... Kiva oli huomata että paimennuksesta tuttu 'lie down' toimi vaikka edessä oli lampaan sijaan poro. Kahtena iltana tehtiin ihan pikkuruiset tokoilut mielenvirkistykseksi kun virtaa tuntui riittävän ja lisäksi yhtenä aamuna pissalenkin yhteydessä esineiden nostelutreeni. Yhtenä iltana käytiin myös soutelemassa, Ruffe oli ensimmäistä kertaa veneessä ja hyvin tuntui siinäkin viihtyvän.
Pojat Julma-Ölkyn kierroksella |
Kaivuuhommissa mökin rannassa |
Julma-Ölkyn maisemaa |
Värikallion huojuvalla sillalla |
Iltapalaa |
Ensimmäinen riippusilta, ei paljon hidastanut :D
|
Upea näkymä, kannatti kiivetä |
Kastautuminen... |
...ja kuivaus
|
Lie down |
Kirkkaita puroja riitti |
Pojat harjulla |
10. elokuuta 2013
Sisaruksia
Etelän reissumme sisälsi vielä tiistaina jälki- ja esineruututreenit Paimiossa Jaanan koirien kanssa (velipoika Rolle, Cindi ja Cola). Ruffe ajoi vajaan puoli tuntia vanhan n. 150 metrin jäljen jossa kepit löytyivät mutta ilmaisut olivat ihan p..seestä. Otti kepin suuhun ja viskasi sen taaksepäin ja jatkoi matkaa ikäänkuin sanoen "siinä keppis, nyt jatketaan". Oli saanut Samulilta palkan suoraan heti kepin suuhun ottamisesta, joten ei nyt malttanut tuoda niitä eikä ole tarpeeksi ahne jotta kesken jäljen alkaisi kärttämään palkkaa. Vasta viimeisellä, tässä tapauksessa kolmannella, kepillä sain palkattua koiran. Vähän liikaa höyryäkin oli, mutta ihan suht ok suoritus itse jäljestyksen puolesta. Maasto oli märkä joten vähän pelkäsin ettei pysy jäljellä. Keppien tuonti pitää nyt saada taas kuntoon ennen seuraavaa jälkeä.
Esineruudussa toi hienosti meidän esineen (hanska), mutta Jaanan hanskan kävi vaan merkkaamassa (pysähtyi ja katsoi pitkään minuun apuja odottaen) ja jatkoi meiltä tuoksuvan esineen etsimistä kun apuja ei tullut. Käytiin sitten yhdessä hakemassa Jaanan hanska ja leikittiin sillä. Yritetään nyt Tuijan vinkin mukaan käydä kirpparilta hakemassa suoraan muovipussiin jotakin vanhaa tavaraa ja vahvistetaan esineiden nostamista Jaanan ohjeiden mukaan.
Keskiviikkona käytiin vielä Somerolla pentupäivää viettämässä paimennuksen ja seurustelun merkeissä. Mukana kalapoikueesta olivat pojat Ruffe ja Rolle sekä tytöt Muikku, Sade ja Kuu. Hirmu kivaa oli sekä ihmisillä että koirilla. Kovasti ovat sisarukset toistensa kaltaisia eleiltään ja käytökseltään.
Esineruudussa toi hienosti meidän esineen (hanska), mutta Jaanan hanskan kävi vaan merkkaamassa (pysähtyi ja katsoi pitkään minuun apuja odottaen) ja jatkoi meiltä tuoksuvan esineen etsimistä kun apuja ei tullut. Käytiin sitten yhdessä hakemassa Jaanan hanska ja leikittiin sillä. Yritetään nyt Tuijan vinkin mukaan käydä kirpparilta hakemassa suoraan muovipussiin jotakin vanhaa tavaraa ja vahvistetaan esineiden nostamista Jaanan ohjeiden mukaan.
Keskiviikkona käytiin vielä Somerolla pentupäivää viettämässä paimennuksen ja seurustelun merkeissä. Mukana kalapoikueesta olivat pojat Ruffe ja Rolle sekä tytöt Muikku, Sade ja Kuu. Hirmu kivaa oli sekä ihmisillä että koirilla. Kovasti ovat sisarukset toistensa kaltaisia eleiltään ja käytökseltään.
Kumpi on vahvempi |
Esine tuotu, palkanmaksun aika |
Kaunis ja taitava velipoika Rolle |
29. heinäkuuta 2013
Kapellimestari ja paimenkoira
Tapahtumia
Viime viikon perjantaina saimme Inkan reiluksi vuorokaudeksi kylään kun isäntäväkensä lähti Joroisten teräsmieskisoihin. Kivaa oli, käytiin pitkillä metsäretkillä sekä perjantaina että lauantaina.
Sunnuntaina lähdettiin Kuopioon paimeneen Terhin ja Hannun luokse. Kahdella ensimmäisellä setillä Ruffella oli vauhtia taas ihan liikaa, mutta yllätyksekseni sen sai lampaiden taakse kuitenkin pysähtymään ja jopa menemään maahan. Kolmannessa setissä alkoikin sitten jo toimia nätisti ja hienosti Hannun ohjauksessa. Tähän lopetettiin. Viettiä tuntuu riittävän ja suurin vaikeus on saada Ruffe pois lampailta kun se haluaisi vain jatkaa ja jatkaa. Itse taas olen ihan pihalla, en oikein tiedä mihin suuntaan pitäisi liikkua ja olen jatkuvasti myöhässä. Mutta kai tämäkin on laji jonka voi oppia. Jatkamme harjoittelua ensi viikonloppuna Somerolla.
Maanantaina oli agility ja siellä treeniryhmän sisäinen möllikisa toisen kouluttajamme lomallelähdön kunniaksi. Ruffen ensimmäinen kilpailu!! Esteitä radalla oli 20 (putkia, hyppyjä, pussi ja muuri) ja Ruffella rimat 30-35 cm:ssä. Radalla oli yksi haastava ohjauskohta johon keksin ihan hyvän ohjausidean, mutta se jäi käyttämättä kun en sitten uskaltanutkaan luottaa koiran irtoamiseen. Yksi virhe matkalle tuli, kun Ruffe meni väärään päähän putkea (minä suorastaan käskin sen sinne...). Kisamme sääntöjen mukaan tästä tuli vain 5 virhepistettä, joten suorituksemme riitti nopeimmalla ajalla voittoon ;) Toisessa setissä tehtiin vielä kyseinen rata uudestaan paremmilla ohjauskuvioilla ja paremminhan se menikin. Palkinnoksi tuli pussillinen karkkia ja ähkyhän siitä tuli. Ruffe sai kotona luun. Kivaa oli taas, meillä on aksassa hauskat ohjaajat ja mukava treeniporukka.
Tiistaina kävin itse vetämässä Varkaudessa tokotreenit ALO/AVO-ryhmäläisille ja Samuli lähti Ruffen kanssa ajamaan jälkeä. Samuli alkaa jo olla sisällä koiraharrastusmaailmassa, häneltä tuli nimittäin ihan pro:lta kuulostava tekstiviesti: "Ruffe nappasi tunnin vanhan jäljen kohtisuorasta linjasta, tarkisti kulmat ja nosti kolme keppiä täydellisesti! Ei kaahannut ollenkaan." Jälki on siis oikein kivalla mallilla tällä hetkellä.
Keskiviikkona kävin heti töiden jälkeen vähän tokoilemassa Pärnän hallin viereisellä ulkokentällä. Tehtiin pari pientä pätkää seuraamista, luoksetulon stoppeja, kaukojen tekniikkaa, tunnari ja merkiltä ruutuun menoa. Häiriötä oli jonkun verran, sillä hallissa oli useampi koira treenaamassa ja koiria kulki kentän ohi ja/tai oleskeli kentän laidalla. Ei haitannut. Seuraaminen oli suht hyvää, stopit eivät ihan sellaisia kuin haluaisin. Luulen, että stoppeihin kannattaa ottaa pallo namien sijaan, yritän ainakin. Kaukojen tekniikoita on edelleen hinkattu ihan läheltä kun en oikein nyt osaa edetä ja häivyttää liiallisia käsiapuja. Pitäisi nyt ottaa ensin viivettä palkkaukseen. Tunnarissa oikea tikku löytyi heti eikä muita tikkuja nosteltu. Hyvä. Tähän voisi nyt ottaa matkaa lisää, mutta siihen tarvitsen avustajan jotta tiedän ajoissa onko oikea tikku suussa vai ei. Merkki ja ruutu tehtiin ensin erikseen ja sitten yhtenä liikeenä. Meni tosi hyvin, oisko vähän saanut juosta vielä vauhdikkaammin, en tiedä. Matka oli sen verran lyhyt että vaikea tuohon oli kiihdyttää - ja kentälle porotti aurinko, oli aika kuumakin. Ruudussa oli pieni alusta apuna kun nyt tuo merkki saattaisi sotkea. Loppuun otin vielä luoksetulon. Ruffen ollessa puolivälissä vapautin sen heittämällä lelun taakse, mutta koiruus tuli silti todella hienosti ja suoraan eteen. Onneksi oli nameja taskussa, tuosta sai ihan hirmu monta makkaranpalasta!
Tokon jälkeen lähdettiin viestitreeniin. Paikalla oli Ruffen lisäksi 4 muuta koiraa. Ruffe juoksi B-A n. 300 m, A-C n. 600 m ja C-A. Lähdöt kolmantena tai neljäntenä koirana. Vauhti oli ihan tapissa koko ajan ja jäljestysosuus meni hienosti vaikka matka oli pitkä. Ihan Ruffen suosikkipuuhaa, mutta harjoitellaan tosi säästeliäästi, sillä en usko että tämä laji on sellainen mitä kannattaa kovin paljon hinkata ainakaan tässä vaiheessa. Korkeintaan 1-2 kertaa kuussa seuran treeneissä ja sen lisäksi ehkä kerran kuussa oma treeni lyhyillä etäisyyksillä. Mutta hurjan kivaa tuo on, myös kivan porukan vuoksi.
Perjantaina ajettiin Somerolle Kökkön lomamökkiin järven rannalle Samulin, Ruffen, Marin, Miikan ja Tikin kanssa. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin paimenessa Woollandiassa Virpin opissa. Ruffe jatkoi siitä mihin Hannun kanssa jäi ja alkaa kuunnella ohjaajaa. Saatiin oikein hyviä hetkiä aikaiseksi. Muun ajan koirapojat juoksi ympäri mökin pihaa, painivat ja kävivät välillä joessa uimassa. Sunnuntai-iltapäivällä oli aika väsynyt koira matkassa kun siirryttiin kolmeksi yöksi Perniöön mummolaan. Alla joitain kuvia, videota tulee myöhemmin kun ehtii leikata.
Tänään on maanantai. Ollaan kaikki ihan tööt, Ruffe vähiten ;) Lepopäivä pienten metsäretkien merkeissä.
Ruffe ja Inka |
Ruffe tule! |
Inka tulossa |
Maanantaina oli agility ja siellä treeniryhmän sisäinen möllikisa toisen kouluttajamme lomallelähdön kunniaksi. Ruffen ensimmäinen kilpailu!! Esteitä radalla oli 20 (putkia, hyppyjä, pussi ja muuri) ja Ruffella rimat 30-35 cm:ssä. Radalla oli yksi haastava ohjauskohta johon keksin ihan hyvän ohjausidean, mutta se jäi käyttämättä kun en sitten uskaltanutkaan luottaa koiran irtoamiseen. Yksi virhe matkalle tuli, kun Ruffe meni väärään päähän putkea (minä suorastaan käskin sen sinne...). Kisamme sääntöjen mukaan tästä tuli vain 5 virhepistettä, joten suorituksemme riitti nopeimmalla ajalla voittoon ;) Toisessa setissä tehtiin vielä kyseinen rata uudestaan paremmilla ohjauskuvioilla ja paremminhan se menikin. Palkinnoksi tuli pussillinen karkkia ja ähkyhän siitä tuli. Ruffe sai kotona luun. Kivaa oli taas, meillä on aksassa hauskat ohjaajat ja mukava treeniporukka.
Tiistaina kävin itse vetämässä Varkaudessa tokotreenit ALO/AVO-ryhmäläisille ja Samuli lähti Ruffen kanssa ajamaan jälkeä. Samuli alkaa jo olla sisällä koiraharrastusmaailmassa, häneltä tuli nimittäin ihan pro:lta kuulostava tekstiviesti: "Ruffe nappasi tunnin vanhan jäljen kohtisuorasta linjasta, tarkisti kulmat ja nosti kolme keppiä täydellisesti! Ei kaahannut ollenkaan." Jälki on siis oikein kivalla mallilla tällä hetkellä.
Keskiviikkona kävin heti töiden jälkeen vähän tokoilemassa Pärnän hallin viereisellä ulkokentällä. Tehtiin pari pientä pätkää seuraamista, luoksetulon stoppeja, kaukojen tekniikkaa, tunnari ja merkiltä ruutuun menoa. Häiriötä oli jonkun verran, sillä hallissa oli useampi koira treenaamassa ja koiria kulki kentän ohi ja/tai oleskeli kentän laidalla. Ei haitannut. Seuraaminen oli suht hyvää, stopit eivät ihan sellaisia kuin haluaisin. Luulen, että stoppeihin kannattaa ottaa pallo namien sijaan, yritän ainakin. Kaukojen tekniikoita on edelleen hinkattu ihan läheltä kun en oikein nyt osaa edetä ja häivyttää liiallisia käsiapuja. Pitäisi nyt ottaa ensin viivettä palkkaukseen. Tunnarissa oikea tikku löytyi heti eikä muita tikkuja nosteltu. Hyvä. Tähän voisi nyt ottaa matkaa lisää, mutta siihen tarvitsen avustajan jotta tiedän ajoissa onko oikea tikku suussa vai ei. Merkki ja ruutu tehtiin ensin erikseen ja sitten yhtenä liikeenä. Meni tosi hyvin, oisko vähän saanut juosta vielä vauhdikkaammin, en tiedä. Matka oli sen verran lyhyt että vaikea tuohon oli kiihdyttää - ja kentälle porotti aurinko, oli aika kuumakin. Ruudussa oli pieni alusta apuna kun nyt tuo merkki saattaisi sotkea. Loppuun otin vielä luoksetulon. Ruffen ollessa puolivälissä vapautin sen heittämällä lelun taakse, mutta koiruus tuli silti todella hienosti ja suoraan eteen. Onneksi oli nameja taskussa, tuosta sai ihan hirmu monta makkaranpalasta!
Tokon jälkeen lähdettiin viestitreeniin. Paikalla oli Ruffen lisäksi 4 muuta koiraa. Ruffe juoksi B-A n. 300 m, A-C n. 600 m ja C-A. Lähdöt kolmantena tai neljäntenä koirana. Vauhti oli ihan tapissa koko ajan ja jäljestysosuus meni hienosti vaikka matka oli pitkä. Ihan Ruffen suosikkipuuhaa, mutta harjoitellaan tosi säästeliäästi, sillä en usko että tämä laji on sellainen mitä kannattaa kovin paljon hinkata ainakaan tässä vaiheessa. Korkeintaan 1-2 kertaa kuussa seuran treeneissä ja sen lisäksi ehkä kerran kuussa oma treeni lyhyillä etäisyyksillä. Mutta hurjan kivaa tuo on, myös kivan porukan vuoksi.
Perjantaina ajettiin Somerolle Kökkön lomamökkiin järven rannalle Samulin, Ruffen, Marin, Miikan ja Tikin kanssa. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin paimenessa Woollandiassa Virpin opissa. Ruffe jatkoi siitä mihin Hannun kanssa jäi ja alkaa kuunnella ohjaajaa. Saatiin oikein hyviä hetkiä aikaiseksi. Muun ajan koirapojat juoksi ympäri mökin pihaa, painivat ja kävivät välillä joessa uimassa. Sunnuntai-iltapäivällä oli aika väsynyt koira matkassa kun siirryttiin kolmeksi yöksi Perniöön mummolaan. Alla joitain kuvia, videota tulee myöhemmin kun ehtii leikata.
Virpi neuvoo, minä yritän toteuttaa |
19. heinäkuuta 2013
Voihan päivittelemättömyys
Uuh, taas blogin päivittäminen on jäänyt vaikka alunperin piti treenit kirjata ylös tänne. Faktahan on että jonkinlaista treenipäiväkirjaa pitäs pitää jos haluaa kehittyä. Ainakin minä mieluusti treenailen vauhdikkaita liikkeitä ja esim. jääviä en juurikaan kun en ite niistä tykkää ;) Pitänee luoda joku toinen systeemi tarkemmalle treenien kirjaamiselle.
Ruffen seuraamisessa ei ollutkaan mitään vikaa, vaan syyllinen löytyi siitä parivaljakon oikealla olevasta puoliskosta. Jostain syystä olin ruvennut tuijottamaan Ruffea ikäänkuin se katse olisi pitänyt koiran oikealla paikalla. Voi plääh. Onneksi Satu huomasi tämän ja nyt liike on taas hyvällä mallilla ja oma pää pysyy pystyssä.
Tunnaria on nyt tehty Jaanan "hajustamilla" tikuilla kahdesti. Molemmilla kerroilla Ruffe nosti ensin väärän tikun, mutta ei lähtenyt kuitenkaan sitä tuomaan. Odottelin rauhassa ja pentu alkoikin töihin, nuuski oman tikun ja toi sen. Eli vähän meni sekaisin kun väärissä tikuissakin oli ihmisen hajua. Toivottavasti se tästä. Lisäksi ollaan ruvettu treenaamaan ruutuliikkeen loppua. Merkki on myös otettu uudestaan ohjelmistoon. Jätin sen muutamaksi kuukaudeksi pois kun tuntui vähän sekoittavan ruutua, mutta nyt ei mitään ongelmia. Ja merkki oli hyvässä muistissa, heti ekalla kokeilulla n. 5 metrin etäisyydeltä oikein hyvä suoritus.
Agility kehittyy kerta kerralta, mutta vielä säästöliekillä mennään. A:ta ei ole tehty lainkaan, keinua ja puomia muutamalla treenikerralla pari toistoa. Alasmenokontakti on hyvä, ylösmenosta en ole ihan varma. Ohjaukset paranevat molemmilla pikku hiljaa. Systeemi on se, että seuratreeneissä maanantaisin tehdään ohjausharjoittelua ratapätkällä (3 - 15 estettä) ja itsenäisesti n. kerran viikossa jotain vauhdikasta muutaman esteen "rataa". Yleensä lauantaiaamuna Arvon ja Einin kanssa. Kaleniuksen Elinalta sain myös viime sunnuntaina vinkkejä mitä voisi nuorelle koiralle (ja vanhalle ohjaajalle) opettaa. Kotipihalla on tehty keppejä ja tällä hetkellä 6 keppiä sujuu mistä tahansa lähetyskulmasta. Välillä toki tulee virheitä, mutta koko ajan harvemmin ja harvemmin.
Seuran viestitreeneissä käytiin keskiviikkona. Lähetykset B-A noin 400 m, A-C noin 500 m ja C-A. Lopetettiin siihen. Taitaa olla Ruffen suosikkilaji, niin kovaa se tuolla metsässä painaa ja nyt osasi lähteä B:ltä käyttämään nenää ja jäljestämään minne oltiin menty. Sitähän harjoiteltiin omin päin erikseen muutama kerta.
Jälki ja esineruutu käytiin tekemässä eilen. Molemmat ok, kepit ja esinet nousivat ja intoa riittää. Sain ohjeeksi antaa nyt jäljen vanheta kunnolla niin Ruffe joutuu tekemään enemmän töitä ja ehkä vauhtikin sitten vähän tasoittuu.
Paimenessa käytiin viime viikon perjantaina Arvon kasvattajan järjestämänä. Tehtävä oli Ruffelle liian hankala. Isohko alue ja paljon herkästi liikkuvia lampaita. Homma meni ylikierroksille ja vauhtia oli jatkuvasti liikaa, joten siitä ei jälkipolville jäänyt kehuttavaa ;) Sunnuntaina yritetään uudestaan Kuopiossa pyöröaitauksessa ja vain muutamalla lampaalla, samaan tapaan mitä Somerolla ollaan tehty.
Ja kirsikka kakkuun: Ruffe pääsi mukaan kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. Odotan sieltä muutamaa hyvää koulutusviikonloppua vuosittain, toivottavasti niitä tulee.
Tämä koiranomistaminen on äärettömän kivaa ja antoisaa. Ollaan saatu uusia ystäviä ja muutamia lenkkikavereita. Ruffe on täyttänyt kaikki toiveet ja paljon enemmänkin, sen kanssa on äärettömän kivaa harrastaa kaikenlaista ja helppoa arjessa. Ja iloksi taitaa koko tämä "kalapentue" olla samanlaisia. Miten kivaa tuleekaan kun jossain vaiheessa saa seurailla mitä nämä saavat kisoissa (toko, agi, pk, paimennus) aikaiseksi!
Ruffen seuraamisessa ei ollutkaan mitään vikaa, vaan syyllinen löytyi siitä parivaljakon oikealla olevasta puoliskosta. Jostain syystä olin ruvennut tuijottamaan Ruffea ikäänkuin se katse olisi pitänyt koiran oikealla paikalla. Voi plääh. Onneksi Satu huomasi tämän ja nyt liike on taas hyvällä mallilla ja oma pää pysyy pystyssä.
Tunnaria on nyt tehty Jaanan "hajustamilla" tikuilla kahdesti. Molemmilla kerroilla Ruffe nosti ensin väärän tikun, mutta ei lähtenyt kuitenkaan sitä tuomaan. Odottelin rauhassa ja pentu alkoikin töihin, nuuski oman tikun ja toi sen. Eli vähän meni sekaisin kun väärissä tikuissakin oli ihmisen hajua. Toivottavasti se tästä. Lisäksi ollaan ruvettu treenaamaan ruutuliikkeen loppua. Merkki on myös otettu uudestaan ohjelmistoon. Jätin sen muutamaksi kuukaudeksi pois kun tuntui vähän sekoittavan ruutua, mutta nyt ei mitään ongelmia. Ja merkki oli hyvässä muistissa, heti ekalla kokeilulla n. 5 metrin etäisyydeltä oikein hyvä suoritus.
Agility kehittyy kerta kerralta, mutta vielä säästöliekillä mennään. A:ta ei ole tehty lainkaan, keinua ja puomia muutamalla treenikerralla pari toistoa. Alasmenokontakti on hyvä, ylösmenosta en ole ihan varma. Ohjaukset paranevat molemmilla pikku hiljaa. Systeemi on se, että seuratreeneissä maanantaisin tehdään ohjausharjoittelua ratapätkällä (3 - 15 estettä) ja itsenäisesti n. kerran viikossa jotain vauhdikasta muutaman esteen "rataa". Yleensä lauantaiaamuna Arvon ja Einin kanssa. Kaleniuksen Elinalta sain myös viime sunnuntaina vinkkejä mitä voisi nuorelle koiralle (ja vanhalle ohjaajalle) opettaa. Kotipihalla on tehty keppejä ja tällä hetkellä 6 keppiä sujuu mistä tahansa lähetyskulmasta. Välillä toki tulee virheitä, mutta koko ajan harvemmin ja harvemmin.
Seuran viestitreeneissä käytiin keskiviikkona. Lähetykset B-A noin 400 m, A-C noin 500 m ja C-A. Lopetettiin siihen. Taitaa olla Ruffen suosikkilaji, niin kovaa se tuolla metsässä painaa ja nyt osasi lähteä B:ltä käyttämään nenää ja jäljestämään minne oltiin menty. Sitähän harjoiteltiin omin päin erikseen muutama kerta.
Jälki ja esineruutu käytiin tekemässä eilen. Molemmat ok, kepit ja esinet nousivat ja intoa riittää. Sain ohjeeksi antaa nyt jäljen vanheta kunnolla niin Ruffe joutuu tekemään enemmän töitä ja ehkä vauhtikin sitten vähän tasoittuu.
Paimenessa käytiin viime viikon perjantaina Arvon kasvattajan järjestämänä. Tehtävä oli Ruffelle liian hankala. Isohko alue ja paljon herkästi liikkuvia lampaita. Homma meni ylikierroksille ja vauhtia oli jatkuvasti liikaa, joten siitä ei jälkipolville jäänyt kehuttavaa ;) Sunnuntaina yritetään uudestaan Kuopiossa pyöröaitauksessa ja vain muutamalla lampaalla, samaan tapaan mitä Somerolla ollaan tehty.
Ja kirsikka kakkuun: Ruffe pääsi mukaan kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. Odotan sieltä muutamaa hyvää koulutusviikonloppua vuosittain, toivottavasti niitä tulee.
Tämä koiranomistaminen on äärettömän kivaa ja antoisaa. Ollaan saatu uusia ystäviä ja muutamia lenkkikavereita. Ruffe on täyttänyt kaikki toiveet ja paljon enemmänkin, sen kanssa on äärettömän kivaa harrastaa kaikenlaista ja helppoa arjessa. Ja iloksi taitaa koko tämä "kalapentue" olla samanlaisia. Miten kivaa tuleekaan kun jossain vaiheessa saa seurailla mitä nämä saavat kisoissa (toko, agi, pk, paimennus) aikaiseksi!
3. heinäkuuta 2013
Tokoa, irtoamista ja takajälki
Viime perjantaina oltiin ekaa kertaa Joensuun Pörröjen (facebookissa treeneistä ilmoittelevan koiraporukan) mukana treenaamassa Pataluodossa. Kenttänä on päättyvän tien päässä oleva lukion pihan hiekkakenttä ja lisäksi alueelta löytyy pienempiä nurmikkoalueita. Erinomainen treenipaikka. Kuvittelin treenien toimivan siten että yksi koira kerrallaan treenaa ja muut antavat kommentteja. Mutta eipä se niin mennytkään. Kentällä oli koiria n kappaletta kerralla, kukin treenasi mitä halusi ja häiriö oli näin aika suuri. Mietin että uskaltaako Ruffea edes laskea hihnasta kun vastaavaa ei ole pentukurssia lukuunottamatta ollut. No, eipä sitä hihnassa oikein voi treenata joten ei muuta kuin koira irti ja riittävästi tekemistä. Tehtiin vähän seuraamista, eteentuloja ja jääviä sekä leikittiin paljon. Ruffe keskittyi hyvin eikä sitä ollenkaan haitannut muut koirat. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuu ryhmässä (3 min, olin n. 7 m päässä) ja sitten kävin ruoholla tekemässä tunnarin kun siellä ei kukaan muu treenannut. Hyvin sujui ja olin oikein ylpeä koiranpennustani ;) Onneksi kaikki paikalla olleet koirat olivat hyvin hallinnassa, joten yksikään koira ei karkaillut treenin aikana muiden luo tai minnekään muuallekaan. Jatkossa näissä treeneissä voi silloin tällöin käydä treenaamassa häiriötä sellaisilla liikkeillä mitkä jo hyvin osataan.
Lauantai kului tokon SM:ssä Jaanan ja Cindin kenneltyttönä. Jaana ja Cindi menivät komeasti finaaliin, joten sain suostuteltua heidät ajelemaan meille yökylään. Illalla käytiin uittamassa Cindi ja Ruffe, katsottiin päivän suoritukset videolta ja mentiin nukkumaan. Sunnuntaipäivän vietettiin Ruffen kanssa molemmat 1.5 tunnin aamulenkkiä lukuunottamatta jossain koomassa. Ei jaksettu tehdä mitään.
Maanantaina oltiin aksatreeneissä. Oli taas hellepäivä, joten kävin uittamassa Ruffen ennen treenejä. Treeneissä tehtiin irtoamisharjoituksia 3 hyppyesteen sarjalla. Näitä irtoamissarjoja radalla oli kaksi. Ruffe irtoaa hyvin kunhan hyppyjen jälkeen näkyy putki tai kontaktieste. Jos ei näy, niin jää vähän katselemaan missä minä juoksen. Lelu etupalkkana toimii. Kotiläksyksi tuli takaakiertojen harjoittelu. Kotona vaikeutin Ruffen keppilähetyksen umpikulman n. 135 asteeseen (aiemmin max. 90). Eipäs onnistunutkaan, joten palasin 3x2-sarjasta 2x2 sarjaan portit reilusti erillään. Mennään nyt tällä kunnes taas alkaa sujua.
Tiistaina tokoiltiin keskenämme Jyrinkylän hiekkakentällä. Seuraaminen, maahanmeno, seisomaan jääminen, ruutu, vauhtiluoksetulo, vähän kaukoja (i-m-i 2 m etäisyydeltä sekä i-s-i läheltä) ja vauhtinouto noutokapulalla (ei siis ohjatun kapulalla). Kaikki hienosti ja hyvässä vireessä. Seuraamisen juoksussa tuppaa ehkä hieman jätättämään, pitää nyt palkata oikealta edestä jos se auttaisi. Ollaan tehty tosi vähän juoksuseuruuta, joten harjoittelemattomuuttahan tämä on. Häiriönä kentän läpi kulki 2 labradorinnoutajaa ja kentän viertä juoksi pyörän vierellä joku x-rotuinen koira. Näille ei Ruffe uhrannut yhtä ajatusta enempää.
Tokon jälkeen mentiin ajamaan Samulin kangasmetsään tekemä jälki, jonka varrelle hän oli kätkenyt 2 keppiä. Oltiin sovittu etukäteen että jälki alkaa tietyltä polulta ja hän laittaa punaisen kuitunauhan alkukohtaan. Etsin polun varresta punaista nauhaa mutta löysin ainoastaan sinisen. Hämmästys, muistinkohan nauhan värin väärin... No, otin Ruffen autosta ja se lähti saman tien jälkiliinan kiinnitettyäni nenä maassa kohti sinistä nauhaa. Annoin sen mennä kun selvästi oli vahva haju nokassa. N. 50 m päästä löytyikin ensimmäinen keppi ja Ruffe hienosti otti sen suuhunsa ja toi minulle. Ruhtinaallinen palkka ja kehotus jatkaa jäljestämistä. Homma jatkui hienosti, hieman tuntui kulmissa menevän pitkäksi, mutta tämä on varmasti aloittelevalle koiralle ihan normaalia. Puissa oli harvakseltaan punaisia nauhoja osoittamassa missä jälki suurinpiirtein kulkee. N. 30 m päästä löytyi sitten toinen keppi ja senkin Ruffe nosti hienosti. Huippukehut ja muutama frolic sekä "loppu"-sanat ja takaisin autolle. Tässä vaiheessa huomasin että ainakin yksi punainen nauha näkyi vielä kauempana metsässä ja tajusin että voi pe..le, ollaan todennäköisesti ajettu koko matka takajälkeä ja Samuli oli tullut sen sinisen (jonkun muun laittaman) nauhan kautta pois. Näinhän se tosiaan oli, olin ollut väärän polun varressa etsimässä jäljen alkupäätä. Tuskinpa tämä nyt ihan lopullisesti koiran jäljestystä pilaa, mutta jatkossa on syytä tehdä jotkut selkeästi erottuvat merkit. Noita kuitunauhoja on täällä joka puolella, sekä metsänhoidon että suunnistuksen takia, joten vastaavan virheen mahdollisuus on iso. Iloinen voi kuitenkin olla siitä että jäljestys on Ruffen mielestä ihan huippukivaa touhua ja Ruffe ilmaisee kepit hienosti. Oli oikea päästös hylätä ne makkarajäljet heti alkuunsa.
Lauantai kului tokon SM:ssä Jaanan ja Cindin kenneltyttönä. Jaana ja Cindi menivät komeasti finaaliin, joten sain suostuteltua heidät ajelemaan meille yökylään. Illalla käytiin uittamassa Cindi ja Ruffe, katsottiin päivän suoritukset videolta ja mentiin nukkumaan. Sunnuntaipäivän vietettiin Ruffen kanssa molemmat 1.5 tunnin aamulenkkiä lukuunottamatta jossain koomassa. Ei jaksettu tehdä mitään.
Maanantaina oltiin aksatreeneissä. Oli taas hellepäivä, joten kävin uittamassa Ruffen ennen treenejä. Treeneissä tehtiin irtoamisharjoituksia 3 hyppyesteen sarjalla. Näitä irtoamissarjoja radalla oli kaksi. Ruffe irtoaa hyvin kunhan hyppyjen jälkeen näkyy putki tai kontaktieste. Jos ei näy, niin jää vähän katselemaan missä minä juoksen. Lelu etupalkkana toimii. Kotiläksyksi tuli takaakiertojen harjoittelu. Kotona vaikeutin Ruffen keppilähetyksen umpikulman n. 135 asteeseen (aiemmin max. 90). Eipäs onnistunutkaan, joten palasin 3x2-sarjasta 2x2 sarjaan portit reilusti erillään. Mennään nyt tällä kunnes taas alkaa sujua.
Tiistaina tokoiltiin keskenämme Jyrinkylän hiekkakentällä. Seuraaminen, maahanmeno, seisomaan jääminen, ruutu, vauhtiluoksetulo, vähän kaukoja (i-m-i 2 m etäisyydeltä sekä i-s-i läheltä) ja vauhtinouto noutokapulalla (ei siis ohjatun kapulalla). Kaikki hienosti ja hyvässä vireessä. Seuraamisen juoksussa tuppaa ehkä hieman jätättämään, pitää nyt palkata oikealta edestä jos se auttaisi. Ollaan tehty tosi vähän juoksuseuruuta, joten harjoittelemattomuuttahan tämä on. Häiriönä kentän läpi kulki 2 labradorinnoutajaa ja kentän viertä juoksi pyörän vierellä joku x-rotuinen koira. Näille ei Ruffe uhrannut yhtä ajatusta enempää.
Tokon jälkeen mentiin ajamaan Samulin kangasmetsään tekemä jälki, jonka varrelle hän oli kätkenyt 2 keppiä. Oltiin sovittu etukäteen että jälki alkaa tietyltä polulta ja hän laittaa punaisen kuitunauhan alkukohtaan. Etsin polun varresta punaista nauhaa mutta löysin ainoastaan sinisen. Hämmästys, muistinkohan nauhan värin väärin... No, otin Ruffen autosta ja se lähti saman tien jälkiliinan kiinnitettyäni nenä maassa kohti sinistä nauhaa. Annoin sen mennä kun selvästi oli vahva haju nokassa. N. 50 m päästä löytyikin ensimmäinen keppi ja Ruffe hienosti otti sen suuhunsa ja toi minulle. Ruhtinaallinen palkka ja kehotus jatkaa jäljestämistä. Homma jatkui hienosti, hieman tuntui kulmissa menevän pitkäksi, mutta tämä on varmasti aloittelevalle koiralle ihan normaalia. Puissa oli harvakseltaan punaisia nauhoja osoittamassa missä jälki suurinpiirtein kulkee. N. 30 m päästä löytyi sitten toinen keppi ja senkin Ruffe nosti hienosti. Huippukehut ja muutama frolic sekä "loppu"-sanat ja takaisin autolle. Tässä vaiheessa huomasin että ainakin yksi punainen nauha näkyi vielä kauempana metsässä ja tajusin että voi pe..le, ollaan todennäköisesti ajettu koko matka takajälkeä ja Samuli oli tullut sen sinisen (jonkun muun laittaman) nauhan kautta pois. Näinhän se tosiaan oli, olin ollut väärän polun varressa etsimässä jäljen alkupäätä. Tuskinpa tämä nyt ihan lopullisesti koiran jäljestystä pilaa, mutta jatkossa on syytä tehdä jotkut selkeästi erottuvat merkit. Noita kuitunauhoja on täällä joka puolella, sekä metsänhoidon että suunnistuksen takia, joten vastaavan virheen mahdollisuus on iso. Iloinen voi kuitenkin olla siitä että jäljestys on Ruffen mielestä ihan huippukivaa touhua ja Ruffe ilmaisee kepit hienosti. Oli oikea päästös hylätä ne makkarajäljet heti alkuunsa.
27. kesäkuuta 2013
sikahienotunnari
Nopea tunnarihehkutus. Lämmöt täällä Pohjois-Karjalassa on tapissa ja vähän vaikea löytää hyvää treeniaikaa kun jo aamuseitsemältä on yli 20 astetta. Eilen illalla käytiin ensin uimassa ja sitten tehtiin tokotreeni heti perään häiriönä naapurin pihalla jatkuvasti haukkuva cockerspanieli ja toisen naapurin äänekkäästi leikkivät lapset.
Otin ensin tunnarin vähän pitkäksi kasvaneella nurmikolla. Vääriä tikkuja oli 10 ja etäisyys lähetyksestä tikuille n. 10 metriä. Ruffe kävi kaikki väärät tikut läpi muttei huomannut omaa joka oli niiden keskellä. Pysähtyi sekunniksi katsomaan minua, en sanonut mitään. Jatkoi työskentelyä, kävi etsimässä metrin verran kauempanakin ja n. 10 sekunnin pyörimisen jälkeen oma löytyi. Riemupalautus ja vieläpä hienosti eteen! Olin tosi iloinen, jaksoi työskennellä vaikka tehtävä oli hankala, ei turhautunut eikä nostanut väärää tikkua vaikkei oma meinannut millään löytyä!!!
Paikallaolo maaten n. 1.5 minuuttia josta 10 sekuntia olin piilossa. Ok, ei haitannut vaikka oli vähän ötököitäkin häiriönä.
Seuraaminen on mennyt huonommaksi. Luulen että johtuu jäävien treenaamisesta. Olen tehnyt niitä enemmän kuin seuruuta ja homma on hämärtynyt. Nyt korjausliikkeenä jäävien treenaaminen erikseen (ei seuraamisesta) ja seuruutreeniä taas päivittäin pikku pätkiä joissa paljon kääntymisiä.
Paikallaolo istuen. Taas meni makuulle kun kävelin poispäin. Kävin korjaamassa ja sitten pysyi hyvin ja ryhdikkäästi.
Luoksetulo. Vauhti on nyt hyvä heti lähdöstä ja säilyy loppuun (eteentuloon) asti. Myös edestä sivulle siirtyminen hyvä lukuunottamatta pientä pomppausta ;) Lisää vaan lelutreenejä niin tämä säilyy.
Nouto. Tässä alkaa nyt olla myös kapulalle meno taas hyvävauhtista ja palautus oli hyvä. En tiedä mikä siinä minusta poispäin himmailussa välillä oli, mutta pitää yhä jatkaa vauhtinoutoja. Takaisin on aina palauttanut hyvällä vauhdilla.
Hyppy. Alohyppynä ja hyppynoutona (tennispallo). Molemmat hyvät.
Otin ensin tunnarin vähän pitkäksi kasvaneella nurmikolla. Vääriä tikkuja oli 10 ja etäisyys lähetyksestä tikuille n. 10 metriä. Ruffe kävi kaikki väärät tikut läpi muttei huomannut omaa joka oli niiden keskellä. Pysähtyi sekunniksi katsomaan minua, en sanonut mitään. Jatkoi työskentelyä, kävi etsimässä metrin verran kauempanakin ja n. 10 sekunnin pyörimisen jälkeen oma löytyi. Riemupalautus ja vieläpä hienosti eteen! Olin tosi iloinen, jaksoi työskennellä vaikka tehtävä oli hankala, ei turhautunut eikä nostanut väärää tikkua vaikkei oma meinannut millään löytyä!!!
Paikallaolo maaten n. 1.5 minuuttia josta 10 sekuntia olin piilossa. Ok, ei haitannut vaikka oli vähän ötököitäkin häiriönä.
Seuraaminen on mennyt huonommaksi. Luulen että johtuu jäävien treenaamisesta. Olen tehnyt niitä enemmän kuin seuruuta ja homma on hämärtynyt. Nyt korjausliikkeenä jäävien treenaaminen erikseen (ei seuraamisesta) ja seuruutreeniä taas päivittäin pikku pätkiä joissa paljon kääntymisiä.
Paikallaolo istuen. Taas meni makuulle kun kävelin poispäin. Kävin korjaamassa ja sitten pysyi hyvin ja ryhdikkäästi.
Luoksetulo. Vauhti on nyt hyvä heti lähdöstä ja säilyy loppuun (eteentuloon) asti. Myös edestä sivulle siirtyminen hyvä lukuunottamatta pientä pomppausta ;) Lisää vaan lelutreenejä niin tämä säilyy.
Nouto. Tässä alkaa nyt olla myös kapulalle meno taas hyvävauhtista ja palautus oli hyvä. En tiedä mikä siinä minusta poispäin himmailussa välillä oli, mutta pitää yhä jatkaa vauhtinoutoja. Takaisin on aina palauttanut hyvällä vauhdilla.
Hyppy. Alohyppynä ja hyppynoutona (tennispallo). Molemmat hyvät.
22. kesäkuuta 2013
mtb-kisat, jukola ja juhannus
Viikkoa ennen juhannusta Ruffe oli ensin lauantaina seuraamassa Samulin maastopyöräkisaa Jyväskylässä ja Tiian yöllistä Jukola-taivallusta Jämsässä. Välillä huilia hotellihuoneessa ja omassa häkissä autossa. Ei haitannut hälinä eikä kuulutukset ja kisaturisti jaksoi olla kiitettävän innostunut katsojan roolista ;)
Juhannuksena käytiin Kolilla 4 tunnin vaellusreissulla joka toki sisälsi myös uimaosuuksia.
Juhannuksena käytiin Kolilla 4 tunnin vaellusreissulla joka toki sisälsi myös uimaosuuksia.
Vesivaaralla, näkymä Herajärvelle |
Vesivaaralla |
Vesivaara |
Vesivaara |
Pojat pulahti Pieliseen |
Uitettu koira |
20. kesäkuuta 2013
Älä vaihda toimivaa...
Viime blogikirjoituksen jälkeen sain erinomaisen puhelun Jaanalta. Puhelun tulos oli se, että jatkossa käännän takkia vain harkitusti, en koskaan suinpäin. Eli 1) jos treeneissä miettii että tämä riittää niin sitten se riittää vaikka kuka sanoisi mitä ja 2) uusia juttuja voi harkitusti kokeilla muttei niitä pidä käyttää jos ei toimi tai tunnu hyvältä. Ei siis pidä kumarrella liikaa ketään, vaan ottaa parhaat palaset ja jutut harkitusti käyttöön. Loistopuhelu, kiitos Jaana.
Ruffe on jäljestänyt vauhdikkaasti mutta "ihan hyvin" aloittelijaksi. Esineruutu, tai oikeammin esinekaistale on myös ollut huippukiva juttu ja sinne kätketty esine (lelu tai lapanen) on palautunut vauhdilla minulle kaukaakin. Kuinkas kävikään kun yritin vaihtaa menetelmää...
Ruffelle tehtiin pari kertaa "frolicjälki". Periaatteessa se toimi ja koira jäljesti ehkä hivenen rauhallisemmin ja tarkemmin kun aiemmin jolloin ruokaa ei käytetty ja jäljen päässä oli lelu palkkana (+ ohjaajalta tuleva herkku lelun löytämisestä). Frolicjälkien jälkeen ei sitten yht'äkkiä enää kiinnostanutkaan minkään muun kuin ruuan etsiminen metsästä. Lelu ei noussut enää jäljeltä ja esine"kaistaleelle" lähetettäessä alkoi vain etsiä ruokaa nenä maassa huidellen sinne-tänne ja mm. meni ulos kaistalta mitä ei ole ennen tehnyt. Parhaimmillaan vain kävi esineen kohdalla ja pysähtyi tuijottamaan minua ihmeissään. Vasta vahvasti avustettuna otti esineen ja toi sen. Ihmettelin että mitä on tapahtunut, ja uskon nyt, että "frolic-metodilla" ruuan haju on jäljellä se mitä Ruffe oikeasti haistaa ja mitä se miettii, ei poljetun maan. Ilmeisesti se yhdisti saman tuohon esinekaistaleeseen ja meni sekaisin kun ruuan haju ei tullutkaan nenään. Vitsi kun harmitti.
Nyt olemme palanneet vanhaan. Esineet ovat taas alkaneet palautua vauhdilla ja jäljelle on jo pari kertaa lelun sijaan laitettu puukeppi jonka Ruffe on hienosti ilmaissut. Vaikkei Ruffesta sitten ikinä tulisi hyvää jälkikoiraa, niin makkarajälkeä en suostu enää tekemään.
Iloisista jutuista voisi mainita, että käytiin 8.6. taas Arvon kanssa treenaamassa. Tällä kertaa tehtiin 2 x 5 min setit agilityä. Vauhtirataa, välistävetoa ja hyppytekniikkasarjaa speedbumpeilla tai alimmilla minirimoilla. Treenin jälkeen käytiin lenkkeilemässä lammen rannassa. Ruffe innostui tekemään pieniä uintiretkiä itsekseen, näytti vähän siltä että se kiusasi Arvoa joka ei vielä uskaltautunut lähtemään perään vaikka sen mieli kovasti tekikin.
Tokoilemassa on käyty mm. Honkalammen kentällä. Uusi paikka ja vähän häiriötä kahdesta pyöräilevästä pikkupojasta. Hyvin Ruffe keskittyi, ei haitannut poikien touhut ollenkaan. Harjoiteltiin paikalla istumista, paikalla makuuta (matkaa n. 40 askelta, kokonaisaika n. 2.5 min, 2 kertaa palkkaus välissä), vähän seuraamista, noutoa ja tunnari. Sekä paljon leikkimistä. Nouto on nyt mennyt parempaan suuntaan. Olen antanut Ruffen lähteä vielä liikkuvan kapulan perään ja nyt vauhti on ollut hyvä molempiin suuntiin. Sen sijaan tunnari ei toiminut vieraan hajustamilla "väärillä" kapuloilla. Kahdessa treenissä peräkkäin nosti ensin väärän tikun ja touhu näytti siltä ettei edes ole juuri haistellut. Vaihdoin kaikki "väärät" tikut taas "hajuttomiin" ja nyt taas on toiminut.
Ruutua ja seuraamispätkiä käytiin treenaamassa eilen Pärnällä. Otin myös ensimmäistä kertaa noudon kokonaisena AVO-liikkeenä. Oli siinä ja siinä ettei varastanut kapulan perään mutta muuten liike oli hieno, kapulan palautus eteen nopea ja virheetön. Muutama häiriökoirakin (vieras) pyöri parkkipaikalla mutta Ruffe ei niistä välittänyt.
Näiden lisäksi on lähinnä kotipihalla tehty jääviä ja sisällä kaukoja. Kaukot pitäisi saada videolle sillä Oilin opeilla on saatu hienot asennonvaihdot Ruffelle ja nyt alkaa välimatkan kasvatus.
Ruffe kävi viime viikonloppuna myös mtb-kisaa ja Jukolan viestiä katsomassa, mutta niistä ja parin viikon agilitykuulumisista pitää kirjoittaa erikseen.
Ruffe on jäljestänyt vauhdikkaasti mutta "ihan hyvin" aloittelijaksi. Esineruutu, tai oikeammin esinekaistale on myös ollut huippukiva juttu ja sinne kätketty esine (lelu tai lapanen) on palautunut vauhdilla minulle kaukaakin. Kuinkas kävikään kun yritin vaihtaa menetelmää...
Ruffelle tehtiin pari kertaa "frolicjälki". Periaatteessa se toimi ja koira jäljesti ehkä hivenen rauhallisemmin ja tarkemmin kun aiemmin jolloin ruokaa ei käytetty ja jäljen päässä oli lelu palkkana (+ ohjaajalta tuleva herkku lelun löytämisestä). Frolicjälkien jälkeen ei sitten yht'äkkiä enää kiinnostanutkaan minkään muun kuin ruuan etsiminen metsästä. Lelu ei noussut enää jäljeltä ja esine"kaistaleelle" lähetettäessä alkoi vain etsiä ruokaa nenä maassa huidellen sinne-tänne ja mm. meni ulos kaistalta mitä ei ole ennen tehnyt. Parhaimmillaan vain kävi esineen kohdalla ja pysähtyi tuijottamaan minua ihmeissään. Vasta vahvasti avustettuna otti esineen ja toi sen. Ihmettelin että mitä on tapahtunut, ja uskon nyt, että "frolic-metodilla" ruuan haju on jäljellä se mitä Ruffe oikeasti haistaa ja mitä se miettii, ei poljetun maan. Ilmeisesti se yhdisti saman tuohon esinekaistaleeseen ja meni sekaisin kun ruuan haju ei tullutkaan nenään. Vitsi kun harmitti.
Nyt olemme palanneet vanhaan. Esineet ovat taas alkaneet palautua vauhdilla ja jäljelle on jo pari kertaa lelun sijaan laitettu puukeppi jonka Ruffe on hienosti ilmaissut. Vaikkei Ruffesta sitten ikinä tulisi hyvää jälkikoiraa, niin makkarajälkeä en suostu enää tekemään.
Iloisista jutuista voisi mainita, että käytiin 8.6. taas Arvon kanssa treenaamassa. Tällä kertaa tehtiin 2 x 5 min setit agilityä. Vauhtirataa, välistävetoa ja hyppytekniikkasarjaa speedbumpeilla tai alimmilla minirimoilla. Treenin jälkeen käytiin lenkkeilemässä lammen rannassa. Ruffe innostui tekemään pieniä uintiretkiä itsekseen, näytti vähän siltä että se kiusasi Arvoa joka ei vielä uskaltautunut lähtemään perään vaikka sen mieli kovasti tekikin.
Tokoilemassa on käyty mm. Honkalammen kentällä. Uusi paikka ja vähän häiriötä kahdesta pyöräilevästä pikkupojasta. Hyvin Ruffe keskittyi, ei haitannut poikien touhut ollenkaan. Harjoiteltiin paikalla istumista, paikalla makuuta (matkaa n. 40 askelta, kokonaisaika n. 2.5 min, 2 kertaa palkkaus välissä), vähän seuraamista, noutoa ja tunnari. Sekä paljon leikkimistä. Nouto on nyt mennyt parempaan suuntaan. Olen antanut Ruffen lähteä vielä liikkuvan kapulan perään ja nyt vauhti on ollut hyvä molempiin suuntiin. Sen sijaan tunnari ei toiminut vieraan hajustamilla "väärillä" kapuloilla. Kahdessa treenissä peräkkäin nosti ensin väärän tikun ja touhu näytti siltä ettei edes ole juuri haistellut. Vaihdoin kaikki "väärät" tikut taas "hajuttomiin" ja nyt taas on toiminut.
Ruutua ja seuraamispätkiä käytiin treenaamassa eilen Pärnällä. Otin myös ensimmäistä kertaa noudon kokonaisena AVO-liikkeenä. Oli siinä ja siinä ettei varastanut kapulan perään mutta muuten liike oli hieno, kapulan palautus eteen nopea ja virheetön. Muutama häiriökoirakin (vieras) pyöri parkkipaikalla mutta Ruffe ei niistä välittänyt.
Näiden lisäksi on lähinnä kotipihalla tehty jääviä ja sisällä kaukoja. Kaukot pitäisi saada videolle sillä Oilin opeilla on saatu hienot asennonvaihdot Ruffelle ja nyt alkaa välimatkan kasvatus.
Ruffe kävi viime viikonloppuna myös mtb-kisaa ja Jukolan viestiä katsomassa, mutta niistä ja parin viikon agilitykuulumisista pitää kirjoittaa erikseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)