31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 lopussa

Ilotulitteet paukkuu, mutta meillä ei onneksi kukaan koirista tänäkään vuonna reagoi. "Kukaan" tarkoittaa nykyään kolmea, sillä Ruffen ja Gustin seuraksi ja Samulin tulevaksi kisakoiraksi meille muutti kesäkuussa Sala-tyttö. Sala on huhtikuussa 2015 syntynyt narttu Woollandian Salander jonka piti jäädä kasvattajalle, mutta jonka Samuli sai ostaa kun toisen olan ocd:n takia siitä ei ole jalostukseen. Sala on siis lupaava paimentyttö ja harrastaa nykyään myös tokoa Samulin kanssa.

Kesäkuussa kävimme taas Uddenissa Derekin opissa. Me tehtiin Gustin kanssa perusjuttuja, ajoa (kävellen!) ja flänkkejä. Samuli ja Ruffe treenasivat rauhallisuutta lampaiden lähellä ja ajossa. Paljon saatiin kotiläksyjä joita oli upeaa treenata kesällä Hitån vikkelästi liikkuvilla kesälampailla. Kiitos tästä mahdollisuudesta Jessicalle. Paimennuksessa mentiinkin Gustin kanssa aimo harppaus eteenpäin ja loppukesän "päättökokeesta" video on alla (+ jaon jälkeen vähän treeniä). Paljonhan videolla näkyy virheitä, sekä omia että koiran, mutta välillä on yritettävä kisamaista ratasuoritusta jotta tietää taas miten hiivatin paljon sitä töitä onkaan vielä edessä.


Sala ja Samuli menivät myös eteenpäin, Sala oppi suunta- ja ajokäskyt. Vahva stoppi ja hyvät flänkit sillä jo olikin Marikan rakentamana.

Lampaiden hoito oli muutenkin kivaa puuhaa. Syksymmällä ostettiin niille heinää ja kauraa ja käytiin päivittäin syöttämässä niitä laitumen ulkopuolella. Koirat olivat ihan oikeastikin töissä.

Ruffen paimennuskesä oli kurjempi. Se loukkasi kesäkuun alussa oikean etujalan varpaansa ritiläportaaseen ja oikeastaan tämän onnettomuuden seurauksena Sala meille tulikin. Tiedettiin, että varvas on pidettävä levossa useita viikkoja ja näin ollen Samuli oli ilman koiraa. Marika keksi, että Sala voi tulla Samulille lainaan ja kun huomattiin miten hienosti se istui meidän porukkaan ja miten hieno paimen se oli, niin eihän sitä voinut enää takaisin antaa :) Loppukesästä Ruffekin pääsi lampaille ja sen kanssa haettiin rentoa mielentilaa ja onnistuttiinkin siinä aika hyvin.

Tokossa käytiin Gustin kanssa kisaamassa elokuussa VOI-luokassa. Saatiin ykköstulos hyvillä pisteillä (312.5) ja todettiin että seuraavaksi evl:ään. Video kisasuorituksesta alla. Paimennuskauden loputtua ollaankin treenattu ahkerasti lähes joka päivä. Joulukuussa käytiin evl-möllikokeessa, mikä meni noin niinkuin omasta mielestä hyvin. Edelleen olen paljon tehnyt mielentilajuttuja sekä kuuntelutreenejä ja uutena myös temppuratoja. Olen opettanut Gustille myös käskyn jolla se rauhoittuu mikäli alkaa kuplimista tapahtua. Lisäksi sain vinkin tehdä ennen joka ikistä treeniä kunnon pallonheittelyleikkiä Gustin kanssa, jotta se saa purkaa itsensä. Nämä ovat nyt vieneet hommaa todella hyvin eteenpäin ja uskon että oikealla tiellä ollaan ja kohta valmiita ylimpään luokkaan.


Ruffen kanssa keskityttiin syksyllä agilityyn. Päästiin Sanni Husson treeniryhmään sunnuntaisin sekä perjantaisin HSKHn ryhmään. Ehdittiin treenata kahdesti viikossa noin kuukauden verran ja mentiin minusta tosi hyvin eteenpäin huippujen kouluttajien avulla. Tuon kuukauden jälkeen Ruffe alkoi enenevässä määrin keventää tai jopa ihan ontua vasenta takajalkaansa aina levon jälkeen hetken. Vein sen suoraan Aistiin tutkimuksiin kun pelkäsin jotain hermoperäistä ongelmaa. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, tyypillinen paimentavan ja aksaa harrastavan koiran vaiva: ilopsoas-lihasten ylirasitustila. Todennäköisesti saanut alkunsa jo kesäisestä varvasvammasta kun ontui kuinkin etujalkaansa pari viikkoa jolloin painetta tuli tuolla oikealle takajalalle. Ontuminen loppui heti kun aloitettiin tauko treeneistä ja pidettiin Ruffe lenkeillä hihnassa. Ollaan kuitenkin otettu varman päälle ja nyt parin kuukauden levon jälkeen Ruffe palailee hiljalleen normaalielämään ja harrastuksiin takaisin tammikuun aikana.

En ole aiemmin asetellut mitään ajasta riippuvia tavoitteita, enkä asettele niitä nytkään. Mennään eteenpäin, nautitaan treenaamisesta ja kunhan tuntuu oikealta, niin startataan kisoissa. Jos startteja ja ykköstuloksia (ehkä Gustille jopa TK4) koirille tulee vuodelle 2017, niin oikein hyvä. Mutta jos tuntuu, että vielä vaatii aikaa ja hiomista, niin kiire ei kisoihin ole.