Ensimmäinen setti oltiin Gustin kanssa Reetan opissa ja teemana luoksetulon loppu. Gust on siis namilla jäänyt liian kauas minusta ja olen sitä lelulla korjannut noin viikon ajan. Nyt eteentulo toimi namillakin hyvin ja otettiin luoksetuloja erilaisilta matkoilta. Opetettiin myös Gust koskemaan kevyesti leuallaan minuun. Tosin Reetta varoitti, ettei se hänen koirallaan toiminut, mutta ainahan voi kokeilla. Muuta ei sitten ehdittykään.
Toisessa setissä tehtiin Satun kanssa ruutua. Huhheijaa että sitä vauhtia riitti, aivot oli narikassa ja Gust teki taas liikettä kaksiosaisesti (ensin pysähdys liian eteen ja siitä korjaus oikealle paikalle). Korjattiin se tekemällä muutamia toistoja ihan ruudun läheltä ja kävin palkkaamassa namilla. Loppuun saatiin pari hyvää toistoa tuolin kiertämisen kautta. Ensimmäisellä kerralla Gust tosin lähti kiertämään kenttää jakanutta aitaa, mutta tajusin sen onneksi riittävän nopeasti ja sain kutsuttua sen takaisin. Sen jälkeen Satu toimi liikennepoliisina ja kävi hiukan viittomassa Gust-ohjuksen oikealle kiertoradalle. Satu kuitenkin huomautti, että hiukan liian aikaisin Gust ruudussa kääntyy vaikka oikeaan paikkaan päätyykin. Tätä korjataan nyt kotona asettamalla kosketusalusta takaisin ruutuun. Tarvittaessa jatkossakin kosketusalustan voi palauttaa sinne, kun tuota ilmassa kääntymistä alkaa ilmetä.
Viimeinen setti tehtiin Minnan ohjauksessa. Näytin Gustin kaukot ja hyvin takajalat pysyivät paikallaan kaikissa siirtymissä. Minna sanoikin, että on ihmeellistä että Gust pystyy vaihdot tekemään, kun on niin hektinen kaveri. Samaa minäkin olen ihmetellyt alusta asti... Kaukoissa ei ollut korjattavaa, joten ehdittiin tehdä myös seuruuta, jossa Gust teki todella hyvät täyskäännökset sekä oikeaan että vasempaan. Seuruusta Minna sanoi, että kovin vietereillä Gust kulkee ja olisi hyvä jos saisin sitä hiukan rennommaksi, ettei mene koira jumiin kun matkat pitenevät. Viimeiseksi tehty ALO-hyppy olisi ollut varmaan kympin suoritus.
Loppuun tehtiin paikallaolot. Gust oli Tyynen ja Grimmin välissä. Ensin luoksepäästävyys, jossa Gust pysyi hyvin istumassa. Sen jälkeen hyvä paikallaolo, jossa Gust oli skarpin, mutta kuitenkin rauhallisen näköinen.
Kotiin tultuamme ajettiin Ruffen kanssa JoAn hallille, jossa tein EVL-ruudun kisamaisesti. Muuten oikein hyvä, mutta maahanmeno olisi saanut olla nopeampi. Tehtiin myös EVL-luoksetulo kisamaisesti ja siinä seisomaan jääminen aavistuksen valui, maahanmeno oli hyvä. Zetasta tein ainoastaan istumaan jäämistä ja maahanmenoa. Ei huomautettavaa niissä. Treenattiin sen jälkeen muurin tolppia kierrättämällä seisomaan jäämistä ja Ruffe teki hyviä toistoja. Seuruussa harjoiteltiin täyskäännöstä ja lopuksi tehtiin pari suoraa luoksetuloa.
Maanantaina pojat pääsivät Grimmin kanssa 1.5 tunnin metsälenkille. Olihan taas kivaa kun saatiin seuraa lenkille.
Tänään tiistaina hilluttiin pihalla. Ensin Ruffe teki ruutua ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Palkkana lumipalloja. Koirahan kuumui ihan kamalasti ja muutaman kerran lähti kiertämään tuijaryhmää, vaikka olin käskenyt ruutuun. Ei ihan pysynyt ajatus mukana... Seisomaan jäämiset olivat todella hyviä ja palkkasin jo stopeista. Luoksetulossa aavistuksen jäi kyttäämään lumipalloa, mutta ihan kohtuuhyvä luoksari se silti oli.
Gust teki ruutua kosketusalustalle (muovirasian kansi). Se toimii kyllä hyvin. En tiedä, miksi en Gustilla ole alustaa juuri käyttänyt, vaikka Ruffe on sillä opetettu. Ruututreenin jälkeen tehtiin tunnari, jossa ensimmäisessä oma oli väärien takana puoliksi lumella peitettynä ja toisessa oma oli näkyvillä väärien sivulla. Molemmat toistot hyvät. Gustilla alkaa olla kiva asenne tunnariin. Se malttaa haistella hyvin ja vaikka on innokas, niin ei yhtään liian kiihkeä. Palautus on myös hyvä, eikä ole kertaakaan pureskellut tikkua.
Myöhemmin illalla hilluttiin molempien kanssa pihalla vielä lisää. Ruffen kanssa leikin ilman leluja Gustin juostessa ympäriinsä pehmolelu suussa. Olipahan hauskaa ja tällä tavalla pystyy leikkimään molempien kanssa yhtäaikaa.
Loppuun kuva suunnistuskoira Ruffesta, joka oppi vuosi sitten kesällä juoksemaan rastilipulle aina kun sellaisen jossain näkee (tai haistaa).
Tämmösissä maastoissa lenkkeiltiin pari viikkoa sitten Perniössä. |
Rastibongari |