18. marraskuuta 2014

VarPS SM-ryhmän koulutuksessa

Viime sunnuntaina ahtauduttiin Einin ja Seijan sekä Polan, Grimmin ja Gustin kanssa Citikkaan ja huristettiin VarPSille Minnan, Reetan ja Satun oppiin. Koulutuksessa oli 12 koirakkoa ja halli oli jaettu kolmeen pieneen kenttään (ensin puoliksi ja sitten vielä toiseen päätyyn pieni tila). Vilskettä ja häiriötä siis riitti. Treeniaikaa oli 3 x 10 minuuttia + paikallaolot.

Ensimmäinen setti oltiin Gustin kanssa Reetan opissa ja teemana luoksetulon loppu. Gust on siis namilla jäänyt liian kauas minusta ja olen sitä lelulla korjannut noin viikon ajan. Nyt eteentulo toimi namillakin hyvin ja otettiin luoksetuloja erilaisilta matkoilta. Opetettiin myös Gust koskemaan kevyesti leuallaan minuun. Tosin Reetta varoitti, ettei se hänen koirallaan toiminut, mutta ainahan voi kokeilla. Muuta ei sitten ehdittykään.

Toisessa setissä tehtiin Satun kanssa ruutua. Huhheijaa että sitä vauhtia riitti, aivot oli narikassa ja Gust teki taas liikettä kaksiosaisesti  (ensin pysähdys liian eteen ja siitä korjaus oikealle paikalle). Korjattiin se tekemällä muutamia toistoja ihan ruudun läheltä ja kävin palkkaamassa namilla. Loppuun saatiin pari hyvää toistoa tuolin kiertämisen kautta. Ensimmäisellä kerralla Gust tosin lähti kiertämään kenttää jakanutta aitaa, mutta tajusin sen onneksi riittävän nopeasti ja sain kutsuttua sen takaisin. Sen jälkeen Satu toimi liikennepoliisina ja kävi hiukan viittomassa Gust-ohjuksen oikealle kiertoradalle. Satu kuitenkin huomautti, että hiukan liian aikaisin Gust ruudussa kääntyy vaikka oikeaan paikkaan päätyykin. Tätä korjataan nyt kotona asettamalla kosketusalusta takaisin ruutuun. Tarvittaessa jatkossakin kosketusalustan voi palauttaa sinne, kun tuota ilmassa kääntymistä alkaa ilmetä.

Viimeinen setti tehtiin Minnan ohjauksessa. Näytin Gustin kaukot ja hyvin takajalat pysyivät paikallaan kaikissa siirtymissä. Minna sanoikin, että on ihmeellistä että Gust pystyy vaihdot tekemään, kun on niin hektinen kaveri. Samaa minäkin olen ihmetellyt alusta asti... Kaukoissa ei ollut korjattavaa, joten ehdittiin tehdä myös seuruuta, jossa Gust teki todella hyvät täyskäännökset sekä oikeaan että vasempaan. Seuruusta Minna sanoi, että kovin vietereillä Gust kulkee ja olisi hyvä jos saisin sitä hiukan rennommaksi, ettei mene koira jumiin kun matkat pitenevät. Viimeiseksi tehty ALO-hyppy olisi ollut varmaan kympin suoritus.

Loppuun tehtiin paikallaolot. Gust oli Tyynen ja Grimmin välissä. Ensin luoksepäästävyys, jossa Gust pysyi hyvin istumassa. Sen jälkeen hyvä paikallaolo, jossa Gust oli skarpin, mutta kuitenkin rauhallisen näköinen.

Kotiin tultuamme ajettiin Ruffen kanssa JoAn hallille, jossa tein EVL-ruudun kisamaisesti. Muuten oikein hyvä, mutta maahanmeno olisi saanut olla nopeampi. Tehtiin myös EVL-luoksetulo kisamaisesti ja siinä seisomaan jääminen aavistuksen valui, maahanmeno oli hyvä. Zetasta tein ainoastaan istumaan jäämistä ja maahanmenoa. Ei huomautettavaa niissä. Treenattiin sen jälkeen muurin tolppia kierrättämällä seisomaan jäämistä ja Ruffe teki hyviä toistoja. Seuruussa harjoiteltiin täyskäännöstä ja lopuksi tehtiin pari suoraa luoksetuloa.

Maanantaina pojat pääsivät Grimmin kanssa 1.5 tunnin metsälenkille. Olihan taas kivaa kun saatiin seuraa lenkille.

Tänään tiistaina hilluttiin pihalla. Ensin Ruffe teki ruutua ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Palkkana lumipalloja. Koirahan kuumui ihan kamalasti ja muutaman kerran lähti kiertämään tuijaryhmää, vaikka olin käskenyt ruutuun. Ei ihan pysynyt ajatus mukana... Seisomaan jäämiset olivat todella hyviä ja palkkasin jo stopeista. Luoksetulossa aavistuksen jäi kyttäämään lumipalloa, mutta ihan kohtuuhyvä luoksari se silti oli.

Gust teki ruutua kosketusalustalle (muovirasian kansi). Se toimii kyllä hyvin. En tiedä, miksi en Gustilla ole alustaa juuri käyttänyt, vaikka Ruffe on sillä opetettu. Ruututreenin jälkeen tehtiin tunnari, jossa ensimmäisessä oma oli väärien takana puoliksi lumella peitettynä ja toisessa oma oli näkyvillä väärien sivulla. Molemmat toistot hyvät. Gustilla alkaa olla kiva asenne tunnariin. Se malttaa haistella hyvin ja vaikka on innokas, niin ei yhtään liian kiihkeä. Palautus on myös hyvä, eikä ole kertaakaan pureskellut tikkua.

Myöhemmin illalla hilluttiin molempien kanssa pihalla vielä lisää. Ruffen kanssa leikin ilman leluja Gustin juostessa ympäriinsä pehmolelu suussa. Olipahan hauskaa ja tällä tavalla pystyy leikkimään molempien kanssa yhtäaikaa.

Loppuun kuva suunnistuskoira Ruffesta, joka oppi vuosi sitten kesällä juoksemaan rastilipulle aina kun sellaisen jossain näkee (tai haistaa).
Tämmösissä maastoissa lenkkeiltiin pari viikkoa sitten Perniössä.
Rastibongari

12. marraskuuta 2014

Harmittava takaisku

Maanantaina lähdin ajoissa töistä ja kävin poikien kanssa ensin hallilla tokotreenissä ja sen jälkeen tunnin juoksulenkillä. Molemmilla oli treenien teemana luoksetulo. Stoppeja varten asettelin 2 mutkaputkea n. 10 metrin päähän toisistaan. Ensin Ruffe juoksi putkesta toiseen ja välillä stoppasin seisomaan tai maahan. Sen jälkeen tehtiin pari suoraa luoksetuloa lelupalkalle sekä kaukaa että läheltä. Sitten VOI-luoksetulo, jossa sekä seisominen että maahanmeno olivat hyvät ja myös vauhti oli hyvä. Ennakoinnin kitkemiseksi tehtiin vielä 2 suoraa luoksetuloa, toinen kaukaa ja toinen läheltä. Hyvä vauhti molemmissa. Loppuun treenattiin seuruun täyskäännöstä ja niistä tuli kivan sähäkät. Hyvä treeni.

Gust teki eteentuloja sekä läheltä että hieman kauempaa. Palkkana mahani "päällä" ollut lelu, jonka sai JES-sanasta ottaa. Aika nopsaan ymmärsi ja eteentulot olivat minusta parempia kuin namipalkalla. Sen jälkeen tehtiin kaksi suoraa luoksetuloa pitkältä matkalta suorapalkalle. Ensimmäisen vapautin puolivälissä, jälkimmäisen vasta noin 3 metrin päässä itsestäni. Jälkimmäiseen tuli pari "saalisloikkaa", ne pitäisi saada pois. Mielenkiintoista nähdä, auttaako tuo eteentuloista lelulla palkkaaminen, kun loppuviikosta yhdistän liikkeen. Gust juoksi myös putkirallia ja teki pari hyvää stoppia. Liikkeestä maahanmenossa ensimmäinen oli hivenen vajaa, en palkannut. Seuraavat pari toistoa olivat hyviä ja niistä namipalkka. Loppuun tehtiin ALO-hyppy yli agilitymuurin (medi). Hieno loikka ja napakka seisomaan jääminen. Palkkasin jo siitä.

Tiistaiaamuna piti tehdä ensin lyhyempi juoksulenkki ja sen jälkeen käydä pikaisesti hallilla treenaamassa Ruffen kanssa keppejä. Vaan toisin kävi. Pojilla oli hurja vauhti päällä, etenkin Ruffe spurttaili vähän väliä innoissaan edestakas ja joka suuntaan. Aivan lenkin lopussa se sitten vahingossa juoksi sivusta päin jalkojani. Yritti väistää, muttei aivan ehtinyt, kun minäkin siis juoksin. Aika harmiton törmäys, mutta sattui ihan karmeasti vasempaan takareiteen. Nyt ei pysty kunnolla kävelemään ja etenkin istuminen on vaikeaa. Magneetti on varattu torstaille ja perjantaina lähden kuvien kanssa Helsinkiin Tulikouran juttusille. Toivottavasti ei mikään ole rikki, mutta pahoin pelkään että on. Tämän tiistai-illan odotettu aksatreeni jää nyt joka tapauksessa väliin, enkä ihmettelisi vaikka jäisi pari seuraavaakin viikkoa. Mutta toivottavasti koen ihmeparanemisen ja viikonloppuna törmäys olisi muisto vain...

Kun olen jalkapuolena, ollaan tehty kotitokoja. Gust teki tunnarin siten, että oma oli lehtien alla piilossa väärien tikkujen keskellä. Toisella kertaa oma oli puukeppi, joka oli näkyvillä väärien tikkujen välissä. Molemmat toistot oikein onnistuneet, haisteli hyvin, ei koskenut vääriin tikkuihin, otti oman heti kun kohdalle sattui ja palautti yhtään epäröimättä. Gustin kanssa ollaan myös jatkettu eteentulon harjoittelua ja lelupalkkauksella taidetaan nyt päästä eteenpäin. Myös puu- ja metallikapulan pitoja ja luovutusta ollaan treenattu. Ruffe on myös tehnyt tunnaria, vauhtiluoksetuloja, metallikapulan pitoja sekä noutoja ja voi/evl kaukoja n. 5-6 metrin etäisyydeltä. Kaukoissa se on edistynyt huimasti, eikä tarvitse enää aputyynyä takajalkojen alla, vaikka se välillä muistuttamassa onkin ollut. Aamutreenit ja iltatreenit kotipihalla, aikaa kuluu yhteensä 10-20 minuuttia, koirilla on hauskaa, ja kehitystä tapahtuu.

8. marraskuuta 2014

Kisatreeni

Torstaina ajeltiin ensimmäisen muuttokuorman kanssa äidin luo Perniöön. Matkalla käytiin katsomassa tulevaa vuokra-asuntoamme Keravan Keinukallion kupeessa. 63 neliötä rivitaloa ja pikku piha, se saa nyt vuodeksi riittää. Hyvät lenkkimaastot lähtevät melkein rappusilta, Ojankoon treenihallille on lyhyt ajomatka, eikä töihinkään kestä ajella kuin noin 20 minuuttia. Siinähän ne tärkeimmät.

Tänä aamuna lähdettiin Perniöstä Ruffen kanssa Veikkolaan möllitokoon. Osallistujamäärästä johtuen kukin sai valita paikkamakuun lisäksi neljä liikettä. Me teimme Ruffen kanssa AVO-luokasta seuruun, liikkeestä maahanmenon, kaukokäskyt ja viimeisenä noudon. Koska muita alempien luokkien koiria ei ollut, osallistuttiin VOI-paikkamakuuseen.

Seuraavassa omat ja tuomarin huomiot:
Paikallamakuu, Ruffe labradorinnoutajan ja bordercollien välissä:

Ruffe reagoi liikkuriin sen verran, että pudotti kontaktin liikkurin kysyessä ovatko ohjaajat valmiit. Meni kuitenkin heti käskystä maahan, mutta etujalat olivat hiukan eriaikaiset ja jäi hiukan banaaniksi. Toimiston ikkunan läpi pystyi seuraamaan koiria ja Ruffe näytti hiukan reagoivan ääntelevään labradorinnoutajaan kääntämällä päätä ko. koirasta poispäin. Laski pään myös kerran maahan, en tiedä meinasiko haistella mattoa vai miksi niin teki.

Tuomari: Hyvä maahanmeno ja istumaan nousu. Kerran laittoi pään maahan, nosti melkein samantien sen ylös. Hyvä, rauhallinen paikkamakuu.

Seuraaminen:
Minusta tuntui, että saattoi hiukan poikittaa alkuun, mutta en ollut tietenkään varma kun en koiraa juuri nähnyt. Kaavio meni kahdesti lähes päin seinää, mutta sekin selvitettiin hyvin. Minusta jälkimmäisessä "seinään kulkemisessa" Ruffe tipautti puoleksi sekunniksi kontaktin. Saatiin myös "kisakavereilta" jälkeenpäin kehuja tarkasta seuruusta, joten kaipa se sitten oli hyvä.

Tuomari: Hyvä, erittäin siisti seuraaminen ja hyvä kontakti. Ohjaaja voisi kävellä hiukan ripeämmin, saattaisi näyttää vielä paremmalta kun koira saattaisi pystyä ravaamaan.

Liikkeestä maahanmeno:
Lähti liikkeelle jo "sivu"-käskystä. Maahanmeno ei ihan paras mahdollinen, muttei huonokaan. Perusasentoon tulo hyvä.

Tuomari: Hyvä maahanmeno. Perusasentoon käskyssä ohjaaja nytkäytti hieman hartiaansa.

Kaukokäskyt:
Koira jätettiin selin yleisöön, pari metriä kehän laidasta. Matka oli todella pitkä, varmaan 10 metriä. Juuri ennen ensimmäistä istumaannousua takana joku teki luoksetuloa ja heitti vinkupallon koiralle. Ruffe otti pahasti häiriötä eikä reagoinut istu-käskyyn. Menin lähemmäs, noin 5 metrin päähän. Siitäkin jouduin käyttämään kaksi käskyä, jotta Ruffe nousi. Ensimmäinen maahanmeno oli hidas. Jatko paremmin takana jatkuvasta häiriöstä huolimatta.

Tuomari: Häiriö takana häiritsi selvästi koiraa pahasti. Istumaannousut hiukan vajaat, ensimmäinen maahanmeno hidas, kuunteli varmaan yhä takana leikkivää koiraa.

Nouto:
Pysyi istumassa heitettäessä eikä ennakoinut liikkurin käskyäkään! Jee!!! Jäi tuijottamaan kapulaa. Hyvä vauhti mennen tullen, siisti kapulan nosto ja palautus. Kapula lensi vinoon ja eteentulo oli myös vino. Perusasentoon tuli hypyllä ja hiukan heilahdin Ruffen osuessa hiukan minuun.

Tuomari: Koira ei ottanut katsekontaktia heiton jälkeen. Hyvä vauhti mennen tullen, vino eteentulo. Vahva perusasentoon tulo. Ohjaaja nytkäytti hiukan hartiaansa koiran tullessa perusasentoon.

Tuomarin yleiskommentti: Hieno, kiva koira. Tekee innokkaasti töitä ohjaajalle. Palkkautuu hyvin myös sosiaalisesti.

"Kisamme" jälkeen tein vielä kaukokäskyt uudestaan Ruffen selkä seinää kohti. Nyt ei ollut mitään ongelmaa, vaikka samalla alueella oli muita koiria verryttelemässä ja valmistautumassa omaan suoritukseensa. Tuota takana olevaa häiriötä pitää siis harjoitella.

5. marraskuuta 2014

Voihan takaakierto

Maanantaina Gust oli oman aksaryhmänsä treenissä. Tehtiin 4 esteen rataa (mutkaputki ja 3 hyppyä) joista viimeiseen väliin ohjaaja yritti väkertää jotain valssintapaista. Gustilla on vain yksi vaihde (täyttä eteen), joten kiire oli tulla, vaikka pystyn sen aika kaukaa putkeen lähettämäänkin. Rimat pitäisi nostaa hiukan ylemmäs, nyt ne olivat 20 cm ja käytännössä koira vaan juoksee läpi. Loppuun tehtiin matalaa puomia namikupille. Pari kertaa onnistui hyvin, mutta sitten alkoi hiukan maltti loppua. Puomi on varmaan Gustin mielestä tylsä juttu, kun siitä ei tuu ees lelupalkkaa. Ei jaksa keskittyä ja nopeampaahan se on juosta kun pomppaa vaan maahan. Treenin jälkeen käytiin Grimmin ja Pikin kanssa lenkillä. Vauhtia riitti pimeässäkin.

Ennen Gustin treenejä käytiin tekemässä Ruffen kanssa juoksukontaktiharjoitus. A-este oli nyt osana pientä rataa. Hyvin sujui siihen saakka, kunnes Jari tuli seisomaan A:n sivuun n. 1-2 m päähän esteestä. Ruffe ei ottanut ensimmäistäkään kontaktia enää, vaan hyppi reippaasti liian ylhäältä pois. Jari meni kauemmas, jolloin kontaktit taas onnistuivat. Hetken ihmeteltiin, mutta varmaan vieras ihminen esteen sivulla aiheuttaa sen, että Ruffelle tulee kiire, eikä malta juosta alas asti. Kiire minne? Ehkä suorapalkalle, joka odotti n. 6-7 metrin päässä esteestä. Eli tähän hommaan tarvii näköjään treenata häiriö erikseen, jos ilman tuota suorapalkkaa lopputulos on sama - voi jippii...

Tiistaina oli Ruffen aksaryhmä. Minä olin myöhässä treeneistä, joten ensi töikseni jouduin tekemään 10 rangaistuspunnerrusta. Onneksi armahdus kävi viiden jälkeen :D Puolustukseksi pitää sanoa, että luulin treenien alkavan klo 18, mutta ne alkavatkin 17.40. Minulle on vaan unohdettu kertoa asiasta kun vaihdoin ryhmään kesken kauden.

Rata oli tämmöinen (kuva: Tuomas Haverila):


Alku oli meiltä hieno. Tuomas yllytti kokeilemaan lähtöön ohjausta, jossa kävelin putkelle 4 asti, annoin Ruffelle luvan lähteä ja pienillä kropan heilautuksilla ohjasin sen yli esteiden 2 ja 3. Wau! En ois ikinä uskonu että toimii, mutta Ruffe luki ohjaukset todella hienosti ja meni sujuvasti. Esteellä 5 takaakierto-persjättö ei ekalla kerralla toiminut. Ruffe oli karata suoraan A:lle (ylläri...?). Toinen kerta toden sanoi ja päästiin eteenpäin. A:n kontaktista suorapalkka ennen putkea, sujuvat kepit ja kivasti aina esteelle 13 asti. Siitä muodostuikin meidän kompastuskivi. Jos jäin esteen taakse, Ruffe teki sen takaakiertona. Jos tein esteelle 12 saksalaisen ja menin kuvasta katsottuna esteiden 12 ja 13 "yläpuolelle" ohjaamaan, sain Ruffen menemään esteen 13 oikein, mutta sen jälkeen se teki esteen 14 takaakiertona. Samoin esteen 15. Tätä jumpattiin, mutta en taidettu kertaakaan tehdä kaikkia kolmea estettä oikein, tai jos tehtiin, niin ei se ainakaan sujuvaa ollut. Pöytä oli seuraava hankala kohta. Siinä piti ihan kunnolla jarruttaa koiraa edestäpäin, jottei se liukunut samantien yli ja alas. Ja kun kerran takaakiertojen makuun oltiin päästy, niin Ruffe teki myös esteet 19 ja etenkin esteen 21 takaakiertona vaikka melkeinpä mitä tahansa olisin tehnyt. Ohjasin kyllä itsekin väärin, huomasin sen meidän jälkeen vuorossa olleiden Sadun ja Viirun menoa katsoessani.

Ja niin kuin olen ollut innoissani menossa kisoihin, ostanut lisenssin ja ilmoittautunut... Ja sitten me ruvettiin sössimään ja tekemään takaakiertoja ihan urakalla. Vieläköhän vois jänistää ja perua sen ilmoittautumisen? Satu tosin yritti lohduttaa, ettei ykkösluokassa ole tämmösiä ratoja. Entäpä jos onkin joku välistäveto, tuomarikin on kuulemma maailmanmestari!?!

Tänään palattiin mukavuusalueelle ja käytiin tekemässä poikien kanssa lyhyet tokotreenit. Gust teki ALO-seuruun ja hyvin tekikin. Sen jälkeen ALO-seisomaan jääminen, missä hiukan silmäkulmasta näytti, ettei stoppi olisi ollut niin terävä kuin yleensä, mutta en ole varma. Varmistelin kuitenkin ja tehtiin muutama toisto, jossa palkka tuli pelkästä stopista. Harjoiteltiin myös seisomisen kestoa ja eteentuloja namipalkalla. Loppuun ruutu, joka oli aivan täydellisen hyvä. Todella kova vauhti ja hieno stoppi. Siihen oli hyvä lopettaa.

Ruffe teki ruutua aksaesteen ympäri kierrätettynä, ihan hyviä toistoja, joista kolmas oli huippuhyvä. Se pitäs saada nyt siirrettyä ensimmäiseksi, kun kisoissa ei saa tehdä noita kahta lämmittelysuoritusta... Treenattiin myös ruudussa maahanmenoa, saa nähdä ennakoiko sitä seuraavalla kerralla. Sen jälkeen AVO-seuruu, missä kontakti pysyi hienosti ja alkua lukuunottamatta paikka oli hyvä. Ihan seuruun alku oli huono, Ruffe edisti reippaasti, mikä saattoi johtua siitä, että oma pääni ei ollut pystyssä vaan katsoin koiraa. Kun korjasin itseni, korjaantui koiran paikkakin. Seuruun jälkeen nouto, jossa ekalla kerralla lähti ennen käskyä. Annoin tuoda kuitenkin ja tehtiin liike perusasentoon saakka. Ei olisi ehkä pitänyt... Seuraavallakin toistolla lähti ennen aikojaan, kutsuin takaisin ja hain itse kapulan. Sen jälkeen heitin kapulan, tehtiin pikku pätkä seuruuta ja sitten pyysin tuomaan. Vapautin ennen luovutusta. Loppuun vielä yksi heitto, käskystä noutamaan ja vapautus ennen luovutusta.

Kovasti ollaan pakattu (lähinnä Samuli on..) ja huomenna lähtee ensimmäinen muuttokuorma, joka päätyy äitini nurkkiin säilöön. Aika väsyneitä ollaan, onneksi ei vuosien varrella ole kertynyt paljoa tavaraa kaappeihin. Muuttoa varten pitäs ottaa vähintään parin viikon loma.

1. marraskuuta 2014

Pyjamabileet

Perjantaiaamuna käytiin pikaisesti aamun juoksulenkin jälkeen hallilla. Ruffe teki Tuomakselta saatua pujotteluasennon mataloittamistreeniä (mutkaputki - 6 keppiä - mutkaputki - 6 keppiä, jne.) hyvin lyhyillä esteväleillä. Gust meni muutaman kerran "puomin", joka oli aseteltu pöytien varaan.

Iltapäivällä Eini toi Grimmin yökylään. Käytiin kävelemässä vajaan 2.5 tunnin metsälenkki, mutta väärässä olin kuvitellessani energian katoavan siihen ja rauhan astuvan taloon. Pojat jatkoivat painimista ja rallattelua enemmän ja vähemmän koko illan. Etenkin Grimm halusi ottaa kaiken irti kavereistaan sekä Samulista, jonka sylissä se istui pitkän aikaa.

Yö nukuttiin hyvin ja aamulla jatkettiin klo 7 alkaen. Hiukan vajaa kolme tuntia koirat juoksivat pitkin pihaa. Gust ja Ruffe opettivat Grimmille hippaleikin kodan ja tuijaryhmän ympäri, eikä sitä saanut loppumaan edes aidan takana räkyttävät naapurin koirat. Leikki jäi varmaan hiukan kesken, mutta oli lähdettävä viemään Grimm kotiin.

JoAn pentukurssin tutustumiskerta maastolajeihin oli tänään. Meitä oli 4 ohjaajaa ja vedettiin viidelle pentukurssilaiselle alkeita hausta, esineruudusta ja jäljestyksestä. Sen jälkeen pennut pääsivät kulkemaan raunioradalle erilaisille pinnoille. Ja yksi koira kokeili myös viestiä. Olipahan hauskaa! Itse vedin jäljestystä ja kaikki koirat, italianvinttikoirasta sakemanniin tekivät hienosti töitä. Myös kaikki koirien ohjaajat vaikuttivat innostuneilta ja kyselivät jo, missä seuroissa maastolajeja voisi täällä Joensuussa harrastaa. Ei se aina paljoa vaadi. Tässä tapauksessa 4 vetäjää ja pari tuntia aikaa.

Tässä oli ennen hieno vanha mäntykangas, nyt neliökilometri hakkuuaukkoa...
Grimm pölli tyynesti Gustin luun. Ei auttanu murinat, pöhinät eikä karvojen nostelu.
Grimmin vakioilme :D
Onko sukulaisissa samaa näköä?