Loppuviikosta satsattiin tokossa häiriötreeniin Pörröjen porukoissa. Tosi hyviä treenejä tehtiin, mm. noutoa, ruutua, seuraamista, jääviä ja paikkamakuuta sekä uutuutena ohjatun noudon alkeita. Häiriöt ei haitanneet ollenkaan! Tupakeittiötokossa on vaihdettu kaukojen palkka takapalkaksi ja yritän pikkuhiljaa päästä kauemmas. M-i-m toimii hyvin n. 3-5 m etäisyydeltä, seisominen sekoittaa pakkaa ja sitä on vielä harjoiteltava paljon ennenkuin etäisyyttä voi kasvattaa. Mikä parasta, Ruffe oppi takapalkan nopeasti ja uskoisin että se on hyvä ratkaisu etäisyyden saamiseksi kaukoihin.
Lauantaina oltiin Katjan aksakoulutuksessa, missä oli hankala 3-luokan tasoinen rata, meille molemmille liian vaikea. Tehtiin muutamaa pikku pätkää ja saatiin Katjan ohjeilla onnistumaan sellaisia juttuja joiden en etukäteen uskonut meiltä onnistuvan. Ruffe vähän turhautuu, kun joudutaan ottamaan monta kertaa samaa parin esteen pätkää uudestaan. Palkkaus ei toimi tarpeeksi hyvin, kun koiruus haluaisi rallatella kovaa ympäri kenttää ja palkkautuu selkeästi parhaiten siitä kun saa jatkaa tekemistä. Pitäs nyt harjoitella luopuminen ja suorapalkka aksan tekniikkatreeneihin.
Treenin jälkeen päästiin Einin ja Arvon kanssa metsälenkille. Pojilla oli taas ihan älyttömän hauskaa keskenään. Hauska on katsella niiden touhuja, välillä painitaan ja sitten taas juostaan kylkikyljessä kovaa vauhtia. Seuraavalla kerralla pitää yrittää saada niistä muutama kuva.
Sunnuntaina pidettiin lepoa kaikesta koulutuksesta ja käytiin vaan 1.5 tunnin juoksulenkki metsässä. Satoi koko päivän. Selkeästi illalla Ruffe kävi kyselemässä josko jotakin tekemistä olisi, mutta ei tehty mitään.
Maanantaina treenattiin omassa aksaryhmässä pimeitä putkikulmia. Meidän ryhmällä menee ihan tolkuttomasti aikaa rataan tutustumiseen, joten päästiin Ruffen kanssa kentälle pienen lisäverryttelyn jälkeen ensimmäisenä koirakkona n. tunti siitä kun olin tullut treeneihin. Oma vireeni oli pitkissä rataantutustumispohdinnoissa jälleen kerran ehtinyt laskea jonnekin sohvalla löhöämisen tasolle enkä ollut taaskaan skarppina. Täytyy ottaa puheeksi, jos tuolle asialle voisi jotain tehdä, tai sitten keskustella itseni kanssa asenteeni muuttamiseksi. Ei siellä kukaan muu taida samalla tavalla lässähtää kuin minä.
Eilen oltiin tämän kesän viimeisessä virallisessa viestitreenissä. Matkaa oli n. 400 - 500 m. Keli oli hankala voimakkaan sivutuulen puhaltaessa harvassa metsässä. Yritettiin laittaa lopuksi Ruffe ensimmäisenä matkaan, mutta se ajautui tuulen mukana reitiltä n. 100 m jälkeen voimakkaasti sivuun. Yritti kovasti löytää hajuvanan uudestaan, mutta ei pyörimisestä huolimatta löytänyt. Pienellä avustuksella osasi jatkaa matkaa. Intoa on vielä enempi kuin taitoa, lähtee niin satasta ettei nenä pysy vielä mukana.
Pohjois-Karjalaan on saapunut kesän jälkeen talvi. Lämpötila on nollan tuntumassa ja eilen tuli räntääkin. Toivottavasti se syksykin vielä näyttäytyy ja ehditään vielä muutamia kertoja jäljestää ja esineruutuilla ennen lumien tuloa.
26. syyskuuta 2013
19. syyskuuta 2013
Virheitä
Eilinen päivä oli yksi niistä jonka voisi pyyhkiä pois historiasta. Minun osaltani jo päivä oli alavireinen eikä se iltaa kohden yhtään paremmaksi muuttunut.
Virhe 1) oli lähteä huonoin sekä väsynein fiiliksin ajelemaan kohti tokotreenejä, joissa vielä teemana häiriönsieto/kisamaisuus.
Olin suunnitellut tekeväni Ruffen kanssa kisanomaisen alo-/avo-luokan treenin ilman välipalkkauksia. Paikalla oli kuitenkin meidän lisäksi 12 voi-/evl-luokissa kisaavaa koirakkoa, joten treenikentälle tehtiin 3 kapeaa kehää aivan vieriviereen. Koirakot jaettiin 4-5 hengen ryhmiin tekemään kussakin kehässä 3 liikettä. Tässä vaiheessa päätin, että palkkaan koiraa ainakin liikkeiden välillä kun häiriötä olisi melkoisesti.
Virhe 2) oli se, etten miettinyt yhtään että mitä teen ja miten palkkaan, tai että häiriö tulee todellakin olemaan iso kun kolmessa pienehkössä kehässä tapahtuu tiiviiseen tahtiin yhtäaikaa.
Virhe 3) oli suostua aloittamaan, vaikka oikeasti olisi pitänyt ottaa Ruffe autosta ja tuoda se kentälle joksikin aikaa ihan vaan rauhoittumaan ja seuraamaan kuinka kapulat lentää ja kentillä koirat juoksee ihan läheltä täysillä ohi.
Virhe 4) oli ottaa vain 2 lihapullaa ja lelu taskuun vaikka liikkeitä oli monta (luulin että tehdään kehä kerrallaan, enkä sitten kehdannut tuhlata aikaa käymällä autolla täyttämässä taskujani kun namit loppuivat).
Virhe 5) oli mennä viimeiseen kehään ilman mitään muuta palkkaa kuin lelu taskussa ja tehdä siellä vielä neljä liikettä.
Eli en saanut tässä tilanteessa - ilman kunnollista suunnitelmaa ja ilman mahdollisuutta namihoukutteluun - pidettyä Ruffen silmiä poissa viereisistä kehistä liikkeiden välillä. Jouduin käskyttämään sitä lähes joka liikkeen alussa perusasentoon vähintään kahdesti, ja viimeisestä kehästä se kävi singahtamassa viereiseen kun en ollut skarppina siirryttäessä seuraavaan aloituspaikkaan. Onneksi ko. kehässä oli tuttu koira suorittamassa, joten ei siitä omaa karjaisuani kummempaa härdeliä tullut. Mutta ISO plääh! Minä olin ihan pihalla koko treenit enkä tehnyt tai käyttäytynyt ollenkaan niin kuin yleensä teen. Eli koira otti häiriön lisäksi painetta ja hämmennystä minustakin. Jo ennen treenejä oli tosi kummallinen epätodellisen usvainen olo, ja heti treenin alussa tuli tunne että en hallitse tilannetta. Päässäni ei ollut yhtäkään ajatusta siitä, miten pitäisi toimia. En edes muistanut käskyjä. Kuinkahan sitä voi ollakaan näin outo ja typerä? Voiko pään viikonloppuna täyttänyt räkä blokata aivot toimimasta?
Virhe 6) oli siis jatkaa vaikka huomasin että kaikki lamput eivät päässä pala. Oisin voinut hyvin lopettaa heti alkuunsa vaikka siihen onnistuneeseen noutoon.
Jos positiivista hakee, niin lähes joka liikkeessä olleiden alkuhankaluuksien jälkeen Ruffe lopulta teki hyvän ja vauhdikkaan noudon, hyvän luoksetulon, pari hyvää muutaman askeleen seuraamispätkää, hyvät kaukojen tekniikat, hyvän hypyn, jonkinlaiset jäävät ja loppuun vauhdikkaan ruutuun menon. Paikalla olevat tai hitaasti liikkuvat koirat eivät aiheuttaneet häiriötä ja teki ihan hyvin, kunhan sain sen irti tuijotuskuplastaan. Jotenkin kaikki positiivisuus vain jäi tuon omituisen negatiivisen mielialani sekä sähläämisten jalkoihin. Oli melko ankeat fiilikset treenistä kotiin ajellessa ja ajoittain vieläkin...
Mutta minä opin jotain, enemmän kuin yleensä yhdellä treenikerralla.. Näitä virheitä tuskin enää toistan.
Nyt aion julkaista tämän tekstin, ehkä tämäkin naurattaa joskus kymmenen vuoden kuluttua.
Virhe 1) oli lähteä huonoin sekä väsynein fiiliksin ajelemaan kohti tokotreenejä, joissa vielä teemana häiriönsieto/kisamaisuus.
Olin suunnitellut tekeväni Ruffen kanssa kisanomaisen alo-/avo-luokan treenin ilman välipalkkauksia. Paikalla oli kuitenkin meidän lisäksi 12 voi-/evl-luokissa kisaavaa koirakkoa, joten treenikentälle tehtiin 3 kapeaa kehää aivan vieriviereen. Koirakot jaettiin 4-5 hengen ryhmiin tekemään kussakin kehässä 3 liikettä. Tässä vaiheessa päätin, että palkkaan koiraa ainakin liikkeiden välillä kun häiriötä olisi melkoisesti.
Virhe 2) oli se, etten miettinyt yhtään että mitä teen ja miten palkkaan, tai että häiriö tulee todellakin olemaan iso kun kolmessa pienehkössä kehässä tapahtuu tiiviiseen tahtiin yhtäaikaa.
Virhe 3) oli suostua aloittamaan, vaikka oikeasti olisi pitänyt ottaa Ruffe autosta ja tuoda se kentälle joksikin aikaa ihan vaan rauhoittumaan ja seuraamaan kuinka kapulat lentää ja kentillä koirat juoksee ihan läheltä täysillä ohi.
Virhe 4) oli ottaa vain 2 lihapullaa ja lelu taskuun vaikka liikkeitä oli monta (luulin että tehdään kehä kerrallaan, enkä sitten kehdannut tuhlata aikaa käymällä autolla täyttämässä taskujani kun namit loppuivat).
Virhe 5) oli mennä viimeiseen kehään ilman mitään muuta palkkaa kuin lelu taskussa ja tehdä siellä vielä neljä liikettä.
Eli en saanut tässä tilanteessa - ilman kunnollista suunnitelmaa ja ilman mahdollisuutta namihoukutteluun - pidettyä Ruffen silmiä poissa viereisistä kehistä liikkeiden välillä. Jouduin käskyttämään sitä lähes joka liikkeen alussa perusasentoon vähintään kahdesti, ja viimeisestä kehästä se kävi singahtamassa viereiseen kun en ollut skarppina siirryttäessä seuraavaan aloituspaikkaan. Onneksi ko. kehässä oli tuttu koira suorittamassa, joten ei siitä omaa karjaisuani kummempaa härdeliä tullut. Mutta ISO plääh! Minä olin ihan pihalla koko treenit enkä tehnyt tai käyttäytynyt ollenkaan niin kuin yleensä teen. Eli koira otti häiriön lisäksi painetta ja hämmennystä minustakin. Jo ennen treenejä oli tosi kummallinen epätodellisen usvainen olo, ja heti treenin alussa tuli tunne että en hallitse tilannetta. Päässäni ei ollut yhtäkään ajatusta siitä, miten pitäisi toimia. En edes muistanut käskyjä. Kuinkahan sitä voi ollakaan näin outo ja typerä? Voiko pään viikonloppuna täyttänyt räkä blokata aivot toimimasta?
Virhe 6) oli siis jatkaa vaikka huomasin että kaikki lamput eivät päässä pala. Oisin voinut hyvin lopettaa heti alkuunsa vaikka siihen onnistuneeseen noutoon.
Jos positiivista hakee, niin lähes joka liikkeessä olleiden alkuhankaluuksien jälkeen Ruffe lopulta teki hyvän ja vauhdikkaan noudon, hyvän luoksetulon, pari hyvää muutaman askeleen seuraamispätkää, hyvät kaukojen tekniikat, hyvän hypyn, jonkinlaiset jäävät ja loppuun vauhdikkaan ruutuun menon. Paikalla olevat tai hitaasti liikkuvat koirat eivät aiheuttaneet häiriötä ja teki ihan hyvin, kunhan sain sen irti tuijotuskuplastaan. Jotenkin kaikki positiivisuus vain jäi tuon omituisen negatiivisen mielialani sekä sähläämisten jalkoihin. Oli melko ankeat fiilikset treenistä kotiin ajellessa ja ajoittain vieläkin...
Mutta minä opin jotain, enemmän kuin yleensä yhdellä treenikerralla.. Näitä virheitä tuskin enää toistan.
Nyt aion julkaista tämän tekstin, ehkä tämäkin naurattaa joskus kymmenen vuoden kuluttua.
12. syyskuuta 2013
Hyppytekniikkaa
31.8.-1.9. oltiin Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla Kuopiossa. Todella antoisa viikonloppu ja uskon vakaasti siihen, että hyvällä hyppytekniikalla säästetään koiran kroppaa ja huonolla saadaan se rikki. Näinhän se on missä tahansa urheilussa myös ihmisillä. Ruffen hyppytekniikka oli oikein hyvä, Ullan mukaan yksi parhaista nuorista bc:stä mitä kursseilla on nähnyt. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt vaan rallatellaan menemään, vaan aion kerran pari viikossa tehdä näitä muutaman toiston hyppytekniikkatreenejä ja joskus keväällä yrittää päästä jatkokurssille.
Hyppytekniikkakurssi ei suinkaan jäänyt pelkästään aksahyppyjen hiomiseksi, vaan saatiin myös vinkit kuinka harjoitella puomi ja A-este sekä PK-hyppy jossa painava kapula tuo vielä omat haasteensa. Näistä heti tuleekin puomin ylösmeno treenattavaksi asiaksi, Ruffe nimittäin viime maanantaina pomppi iloisesti lähes puoleen väliin puomin ylösmenoluiskaa. Katson nyt saisiko ponnistuksen ohjattua Ullan opein speedbumpien avulla kontaktille ennenkuin rupean säätämään kehikon kanssa. Muutenhan Ruffe tekee puomin hyvin, laukalla suoraan 2on2offiin riippumatta siitä missä minä juoksen.
Aksassa jaan täysin tämän hauskan Einin kirjoituksen tunteet. Ruffe alkaa mennä nyt sellaisella vauhdilla että en pysy mukana millään. Lisäksi se lukee esteitä ja tekee ratkaisuja omin päin kun olen myöhässä ohjauksista. Kouluttajamme Kati sanoo, että on hyvä kun vauhtia ja itsenäisyyttä löytyy, paljon parempi kuin jos Ruffe olisi minussa kiinni. Minulla on kuitenkin sellainen olotila että en saa mitään otetta tuohon lajiin tällä hetkellä.
Tokossa menee paremmin. Alla videopätkä 30.8. Pörröjen treeneistä. Seuraamispaikka on kuulemma liian edessä, mutta minä oon palkannut tuosta kun tuntuu kivalta nähdä koira silmäkulmasta. Joutunen kuitenkin muuttamaan paikkaa hieman taaemmaksi kun tuomarit ei ehkä tykkää. Tämän lisäksi merkille menoon ja noutoon on saatu hyvät vauhdit, tunnari onnistui hienosti eilen häiriössä VarPSin treeneissä Tuijan viedessä tikut, ja ruutuunkin Ruffe löysi hyvin - alkoi tosin hidastaa jo nauhan kohdalla. Paikkamakuu 2.5 min oli hyvä vaikka viereinen koira vinkui, jonkun auton pakoputki paukahteli, ja kesken liikkeen Hanna ja Elle kävelivät koirien takaa kentälle. Jäävät liikkeet ovat parantuneet, etenkin tuo seisominen mikä videolla on vielä aika huonossa jamassa. Hyppyyn meinaa nyt varastaa ja korkeassa vireessä ei meinaa pysyä paikallaan hypyn takana tassuja nostelematta. Nämä pitäis vielä korjata ennen kisastarttia. Tänään illalla treenaillaan Suskin opastuksella ekaa kertaa ohjattua, tosin olen merkiltä pari kertaa lähettänyt aksaputkeen oikealle, mutta tuskin Ruffe vielä sanaa tunnistaa.
Viime viikonloppuna oltiin Etelä-Suomessa työreissuni takia tiistaista lauantaihin. Tehtiin vähän tokoa ja yksi n. 300 m jälki jossa oli 4 keppiä, meni hyvin. Muuten juostiin vaan metsissä. Lauantaina ajettiin Luukin ulkoilualueen kautta Kuopioon yöksi ja sunnuntaina mentiin paimentamaan Terhin ja Hannun luo. Pyöröön ei menty nyt ollenkaan, vaan suoraan isolle laitumelle 20 lampaan laumalle. Samuli oli taas ohjaajana, Hannu avusti, ja meni hyvin, paremmin kuin odotin. Paimennus on kyllä Ruffen juttu ja tosi hienoa että tänä kesänä vielä ehdittiin pois pyöröstä. Lokakuussa vielä Somerolla 2 päivää ja sitten talvitauolle.
Viestitreenissäkin käytiin pari viikkoa sitten. Matka oli nyt pitkä, B-A 650 m, A-C ja C-A noin 850 m. Me lopetettiin siihen, muut jatkoivat vielä A-D ja D-A jossa olikin sitten kunnolla häiriötä sienestäjäporukasta. Yksi koira jäi matkan varrelle kun ei uskaltanut sienestäjien ohitse, mutta uudella yrityksellä toisen koiran peesissä selviytyi. Kivasti ja innoissaan Ruffe juoksi, mutta vielä saa matkat olla pääsääntöisesti näitä paljon lyhyempiä. Vaalitaan intoa ennemmin kuin edetään liian nopeasti. Alo-luokassa kisamatka on 1 km ja se juostaan kaksi kertaa, lähellä siis jo ollaan ja ehkä ensi kesän loppupuolella voisi kisaamista kokeilla jos meno jatkuu hyvänä. Alla pieni videopätkä Ruffesta tulossa C-A:lta, kannustus on vähän kuin kananpoikasia kutsuisi ;)
Ruffella punoittaa toinen korva, erite haisee hiivatulehdukselle ja canofiteä meillä on, mutta luulen että käytän kuitenkin sen tänään lääkärissä kun ei aiemmin ole tulehdusta ollut. Mulla taas on kurkku tosi kipeänä, eli flunssa on iskenyt. Pieniä pakollisia sairastelukuvioita siis.
Kurssilainen |
Aksassa jaan täysin tämän hauskan Einin kirjoituksen tunteet. Ruffe alkaa mennä nyt sellaisella vauhdilla että en pysy mukana millään. Lisäksi se lukee esteitä ja tekee ratkaisuja omin päin kun olen myöhässä ohjauksista. Kouluttajamme Kati sanoo, että on hyvä kun vauhtia ja itsenäisyyttä löytyy, paljon parempi kuin jos Ruffe olisi minussa kiinni. Minulla on kuitenkin sellainen olotila että en saa mitään otetta tuohon lajiin tällä hetkellä.
Tokossa menee paremmin. Alla videopätkä 30.8. Pörröjen treeneistä. Seuraamispaikka on kuulemma liian edessä, mutta minä oon palkannut tuosta kun tuntuu kivalta nähdä koira silmäkulmasta. Joutunen kuitenkin muuttamaan paikkaa hieman taaemmaksi kun tuomarit ei ehkä tykkää. Tämän lisäksi merkille menoon ja noutoon on saatu hyvät vauhdit, tunnari onnistui hienosti eilen häiriössä VarPSin treeneissä Tuijan viedessä tikut, ja ruutuunkin Ruffe löysi hyvin - alkoi tosin hidastaa jo nauhan kohdalla. Paikkamakuu 2.5 min oli hyvä vaikka viereinen koira vinkui, jonkun auton pakoputki paukahteli, ja kesken liikkeen Hanna ja Elle kävelivät koirien takaa kentälle. Jäävät liikkeet ovat parantuneet, etenkin tuo seisominen mikä videolla on vielä aika huonossa jamassa. Hyppyyn meinaa nyt varastaa ja korkeassa vireessä ei meinaa pysyä paikallaan hypyn takana tassuja nostelematta. Nämä pitäis vielä korjata ennen kisastarttia. Tänään illalla treenaillaan Suskin opastuksella ekaa kertaa ohjattua, tosin olen merkiltä pari kertaa lähettänyt aksaputkeen oikealle, mutta tuskin Ruffe vielä sanaa tunnistaa.
Viime viikonloppuna oltiin Etelä-Suomessa työreissuni takia tiistaista lauantaihin. Tehtiin vähän tokoa ja yksi n. 300 m jälki jossa oli 4 keppiä, meni hyvin. Muuten juostiin vaan metsissä. Lauantaina ajettiin Luukin ulkoilualueen kautta Kuopioon yöksi ja sunnuntaina mentiin paimentamaan Terhin ja Hannun luo. Pyöröön ei menty nyt ollenkaan, vaan suoraan isolle laitumelle 20 lampaan laumalle. Samuli oli taas ohjaajana, Hannu avusti, ja meni hyvin, paremmin kuin odotin. Paimennus on kyllä Ruffen juttu ja tosi hienoa että tänä kesänä vielä ehdittiin pois pyöröstä. Lokakuussa vielä Somerolla 2 päivää ja sitten talvitauolle.
Viestitreenissäkin käytiin pari viikkoa sitten. Matka oli nyt pitkä, B-A 650 m, A-C ja C-A noin 850 m. Me lopetettiin siihen, muut jatkoivat vielä A-D ja D-A jossa olikin sitten kunnolla häiriötä sienestäjäporukasta. Yksi koira jäi matkan varrelle kun ei uskaltanut sienestäjien ohitse, mutta uudella yrityksellä toisen koiran peesissä selviytyi. Kivasti ja innoissaan Ruffe juoksi, mutta vielä saa matkat olla pääsääntöisesti näitä paljon lyhyempiä. Vaalitaan intoa ennemmin kuin edetään liian nopeasti. Alo-luokassa kisamatka on 1 km ja se juostaan kaksi kertaa, lähellä siis jo ollaan ja ehkä ensi kesän loppupuolella voisi kisaamista kokeilla jos meno jatkuu hyvänä. Alla pieni videopätkä Ruffesta tulossa C-A:lta, kannustus on vähän kuin kananpoikasia kutsuisi ;)
Ruffella punoittaa toinen korva, erite haisee hiivatulehdukselle ja canofiteä meillä on, mutta luulen että käytän kuitenkin sen tänään lääkärissä kun ei aiemmin ole tulehdusta ollut. Mulla taas on kurkku tosi kipeänä, eli flunssa on iskenyt. Pieniä pakollisia sairastelukuvioita siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)