9. toukokuuta 2016

Treenejä ja kisamaisia treenejä

Nyt ollaan saatu pientä esimakua kesään kun lämpötilat ovat huidelleet 20 asteen yläpuolella. Samalla ollaan siirrytty treenaamaan hallista nurmikoille ja paimennuskausikin on lähtenyt todenteolla käyntiin.

Tokotreenissä Gustin kanssa ollaan käyty kahdessa epävirallisessa tekemässä VOI-luokka. Ensimmäinen I-HAH-seuran järjestämässä möllitokossa, joka meni meiltä hyvin. Gust oli rento kentän laidalla ja kehässä pysyi suht hyvin käsissä. Ensimmäisenä liikkeenä oli kaukot, jotka olivat kyllä hienot, vaikka toki vaaleanpunaisten lasien läpi omaa koiraani katsonkin. Ruudussa haki taas hieman paikkaa ja seuruu ei ollut kovin hyvää, talven treenaamattomuus näkyi vielä. Ohjatun seuruuosiossa keuli ja taisi siinä jokin äänikin tulla.

Toinen kisamainen oli kennelliiton koulutustilassa, joka oli meille todella vaikea paikka. Hallissa ei ollut yhtään tilaa verryttelyyn ja ulkonakin vain asfalttipiha. Lisäksi satoi kaatamalla. Gust kävi aika kierroksilla. Ensimmäinen kehä (seuruu, L, luoksetulo ja ruutu) selvitettiin suht hyvin, mutta toisessa kehässä kupli jo melkoisen paljon. Teki kuitenkin hienon tunnarin ja hyvät kaukot, joissa valitettavasti tuli pientä piipitystä alun odotuksessa ja sen takia kotiin ajaessa olin jo viiltelemässä ranteitani auki.

Näiden jälkeen ollaankin keskitytty tunnetilaan ihan huolella ja tällä hetkellä näkyy jo kovasti valoa tunnelin päässä. Ohjatussa olen muuttanut alkua niin, että Gust ei saa katsoa kun kapulat viedään. Tämä toimii hienosti ja saa tilanteen pysymään rauhallisena. Lisäksi ollaan tehty paljon seuruun käännöksiä, pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä, temponvaihtoja ja peruutusta ja seuruu alkaakin näyttää ja tuntua taas ajoittain tosi hyvältä.
Ruudussa ollaan tehty paikan hakemista omalla kotipihalla ja kun paikka on nyt taas varmempi, niin ei ole ollut enää levottomuutta ruudussakaan. Näin se vain on, että Gustille pitää asioiden olla selkeitä. Lisäksi sille pitää tehdä paljon kuuntelutreenejä ja keskittymistä vaativia juttuja, koska muuten sen itsevarmuus kasvaa niin sfääreihin saakka ettei se minua enää kentällä kaipaakaan.

Uusina juttuina ollaan tehty tyhjään lähetyksen stoppia, mikä ei muuten ole tuommoisen tykinkuulan kanssa ollenkaan helppoa. Gust on parilla laukka-askeleella ympyrässä ja silloin on jo myöhäistä ruveta miettimään stoppia. Stoppeja ollaan myös treenattu erikseen, jotta niistä tulisi mahdollisimman terävät.

Ruffen kanssa on tehty ruudun paikkaa taaksemmas. Parhaimmaksi keinoksi on osoittautunut juoksuttaa Ruffea aika paljon ruudun läpi lelulle. Ruffe kyllä tottelee seis-käskyä, joten ei ole ollut vaikea pysäyttää sitä ruutuun. Ollaan myös treenattu jääviä nopeammiksi ja Ruffe on vastannut hurjan hyvin treeniin, jossa peruuttelen itse jatkuvasti suuntaa vaihtaen ja käskyttelen asentoja. Se on myös tullut rennommaksi kun treetataan toisten koirien joukossa. Ei ole enää ongelma leikkiä vaikka samalla kentällä juoksentelisi monta muutakin koiraa. Ovat kyllä olleet edes jotenkin tuttuja koiria. Ruffe juoksee kivasti myös tyhjään lähetyksen ja koska se ei ole niin nopea kuin Gust, on se helpompi (en sano että helppo...) pysäyttää ympyrään.

Helatorstaiviikolla saatiin seuraakin kun Eini, Grimm ja Rundi tulivat tiistai-iltapäivällä kylään. Keskiviikkona treenattiin tokoa ja jäljestystä. Torstaina oltiin koko päivä Somerolla. Vietettiin siellä Woollandian kasvattipäivää ja aloitettiin se toko- ja tottistreeneillä aamulla Haukkukallion hienoilla kentillä. Sen jälkeen jatkettiin jälkimetsään, jonne Samuli oli polkenut useamman pitkän ja muutaman lyhyen jäljen. Ruffen kanssa ajettiin n. 500 metrinen jälki joka kulki vanhalla hakkuuaukolla. Yritin jotenkin talsia koiran perässä siellä järkyttävässä ryteikössä, mutta lopulta liina pääsi irti ja koirahan lähti. Mietin jo, että pitääkö minun vaan kutsua sitä pois (tiesin kyllä ettei muuten tule...), mutta sitten onneksi näin Ruffen kalliokumpareen päällä keppi suussa odottamassa. Huh.. Eka keppi meiltä jäi jonnekin sinne hakkuuaukon risukkoon, mutta loput kolme löytyivät. Päivä ei suinkaan loppunut siihen. Vielä esineruutu, jonne otin Gustin ja lopuksi paimennusta. Esineruudussa oli meillä kaistaleella 3 esinettä ja 3 kertaa Gust kävi takarajalla ja takaisinpäin tullessa nappasi esineet. Montaa sekuntia siinä touhussa ei mennyt. Vielä paimennettiin lyhyet treenit joissa harjoiteltiin sisäflänkkejä ja vähän poispäinajoa. Reissussa taidettiin olla melkein 12 tuntia, mutta oli se sen arvoistakin. Perjantaina oltiin jo aika hyytyneitä kaikki, mutta käytiin vielä tekemässä esineruutua ja uittamassa koiria.
Pihatokossa piiitkä tunnaririvistö, josta molemmat pojat selvisivät kunnialla.
Vasemmalta: Rundi, Grimm, Whimsy, Ruffe ja Gust. Kuva: Raila Terävä
Rundi kävi Gustin leikkikoulun ja innostu leluista. Kuva: Marika Klossner