24. toukokuuta 2014

Pikkuasiat ratkaisee

Tokotreenejä jatkettiin sunnuntaina. Ruffe teki häiriötreenin Kaisan ja Riikan + lapsien ympärillä. Tein seuruuta, jääviä, luoksetuloa, merkkiä ja ruutua niin että ihmisiä liikkui joka puolella. Hiukan otti painetta, mutta vain hyvin vähän ja loppua kohti ei huomioinut ihmisiä enää mitenkään.

Toisen kerran tokoiltiin porukassa tänä (lauantai) aamuna. Tein Ruffelle merkkiä kiertämällä (hyvä), jäävät (jossa muuten pitkästä aikaa moka omaa huolimattomuuttani: jäi maahanmenosta seisomaan), seuruun askelsiirtymiä (pientä pomppua tulee...) ja tunnarin vaikeutettuna. Vääriä tikkuja oli reilu 10 sikin sokin n. 5 cm välein ja oma niiden joukossa keskellä. Ruffe joutui tekemään aika kauan töitä ennenkuin oma löytyi, mutta hyvin jaksoi uurastaa. Kahdesti kyseli minulta että onko oma muka varmasti siellä. En reagoinut mitenkään, joten koira jatkoi hommia ja löytyihän se oma tikku sieltä lopulta. Loppuun otettiin vielä paikkamakuu jossa oli 6 koiraa. Piiloon pääsi kentän laidan puskien taakse. Ruffe meni maahan hyvin, makoili hyvin ja nousi perusasentoon hyvin.

Mutta otsikko tulee siitä että kentällemeno ja liikkeiden välit ovat nyt parantuneet aivan huimasti kun niitä on treenattu. On tosi hieno mennä kentälle kun sitä alkuhörhellystä ei enää ole. Hyppiihän tuo hiukan ympärilläni ja kyselee että mitä tehdään, mutta ei vilkuile sivuille eikä lähde halimaan ja pusimaan muita ihmisiä. Muutos aiempaan verrattuna on todella iso.

Aksaamassakin käytiin torstaina. Treenit peruttiin kuumuuden ja osallistujakadon vuoksi, mutta tehtiin Ruffen kanssa itsenäisesti kahta 6 kepin sarjaa sekä keinua osana helppoa rataa. Keppien sisäänmenokulma vaihteli avokulmasta umpinaiseen ja jopa hiukan etuviistosta lähetettyyn avokulmaan. Hienosti toimi. Lentokeinujen aiheuttamat säikähdykset alkoivat myös hälvetä ja Ruffe teki muutaman tosi hyvävauhtisen keinun. En vain oikein tiedä mitä tuon aksan kanssa tekisi. Jos haluaisi oikeasti edetä niin pitäisi harjoitella enemmän. Toisaalta tykkään tokosta, pk-lajeista ja paimennuksesta niin ettei aksalle kerta kaikkiaan vain ole aikaa. Joku laji on tiputettava Ruffelta pois, onko se aksa? Vai joku muu, mikä?

Tokokisoissa piti käydä tänään Nurmeksessa. Väliin jäi. Olen potenut käytännössä edelleen enemmän tai vähemmän migreeninkaltaisia oireita lähes joka päivä. Matkustuskiintiökin on ihan täynnä, sillä tiistaina lähdetään taas. Kyllä me ehditään kisoihin, ei mulla oo kiire.

Gust on ruvennut opettelemaan tunnaria etsimällä omaa ruohikosta. Hyvin käyttää nenää ja aletaan olla siinä vaiheessa että voisi jo muitakin tikkuja (tai kapuloita) ottaa mukaan. Tänään vaikeutusta oli sen verran, että Eini kävi kätkemässä tikun enkä minä. Se ei aiheuttanut hämmästystä. Imutusta, noutoa ja kapulan pitoa ollaan tehty myös. Seuruussa käsi voi jo olla useita sekunteja ylhäällä ja kapulan pito alkaa nyt hahmottua. Palkka tulee siis kun kapula on suussa, ei silloin kun se sylkäistään pois. Hallinta on myös parantunut, Gust tuo leluja minulle leikittäväksi ja nyt Gustia uskaltaa jo pitää kentällä ilman perässä roikkuvaa liinaa vaikka olisi muitakin treenaajia.

Viikolla Gust repäisi tassuunsa viiltohaavan meidän olohuoneen ulko-oven sälekaihtimesta. Ajattelemattomuuttani jätin Gustin sisälle ja menin treenaamaan takapihalle Ruffen kanssa. No, ovestahan tuo penneli ulos yritti ja lopputuloksena palkeenkieli etujalan varpaan kärjessä. Verta tihkui noin vuorokauden ja jouduttiin jättämään pentukoulun kaupunkikierros väliin. Se harmittaa, olis ollu Gustille tosi hyvä kokemus käydä kaupungilla, ollaan liian vähän siellä pyöritty.

Lopuksi kiva kuvasarja Ruffesta uimassa. Samuli lienee kuvaaja, sillä en muista moisia kuvia ottaneeni. Etelä-suomalaiset voivat kadehtia Liperin lampien kirkasta vettä ja kaunista hiekkapohjaa.

Keppi ilmassa, Ruffe tähyää laskeutumispaikkaa.
Nouto
Koiraa
Rannassa
Taidevalokuva, vesikaari :D
Ravistettuna, ei sekoitettuna
Sekoitettuna

17. toukokuuta 2014

Mariannen koulutus

Marianne Forsell kävi pitämässä tokokoulutuksen Joensuussa perjantaina Utran kentällä mikä oli uusi treenipaikka meille. Ruffen kanssa keskityttiin täysin kentälle tuloon ja siirtymiin. Sekä hihnalla että ilman ja myös ilman käskyjä.

Tapansa mukaan Ruffe autosta otettaessa yritti ryysiä suoraan kentälle ja moikkaamaan kaikkia paikallaolijoita. Minun tehtävä tilanteessa oli pysähtyä ja odottaa kunnes Ruffe hakeutuu perusasentoon sivulle. Siitä palkaksi nakki heittäen ja pikku juoksu seuraavaan paikkaan odottamaan että koira tulee sivulle. Aika nopeasti Ruffe lähti tarjoamaan sivulle tuloa, muutaman sekunnin odotus riitti siihen. Siirtymiä treenattiin samaan tapaan. "Mennään" sanalla lähdettiin seuraavan liikkeen aloituspaikkaan ja jos Ruffe yritti lähteä haahuilemaan jonnekin, pysähdys ja odotus. Muutama sekunti riitti taas jotta koira ymmärsi mitä siltä halutaan. Vaikeutettiin vielä siten että muut ryhmäläiset tulivat kävelemään ympärillemme ja jopa hiukan houkuttelemaan koiraa. Sama juttu, jos se kiinnitti huomiota muihin niin pysähdys ja odotus. Olisinkohan kauimmillaan 2-3 sekuntia joutunut odottamaan - ei se sen vaikeampaa ollut...

Häiriötä tehtiin myös sivulla olossa kouluttajan houkutellessa Ruffea luokseen ja maahan. Ei mennyt poika kuin kerran lankaan, tämä on selkeästi parantunut vaikka treenikertoja ei ole montaa. Loppuun tehtiin vielä ruutu ja pari luoksetuloa häirittynä (ihmisiä matkan varrella), jotta Ruffe edes vähän pääsi vauhtiinkin. Sivulle tulo oli nyt niin iskostunut pojan päähän että tuli suoraan sivulle. Palkkasin toki, korjaillaan tämä taas kuntoon myöhemmin.

Gust "pääsi myös irti". Tehtiin ruutua lelupalkalle ehkä n. 10 metrin matkalta. Alkuun niin että Gust näki lelun viennin ja loppuun pari toistoa siten ettei enää nähnyt. Hyvin toimi ja suunnitelma on nyt jonkin aikaa tehdä suorapalkalla ja kun on hyvä into saavutettu, niin vaihdan kosketusalustan suorapalkan tilalle. Alustaa ollaan opeteltu vielä erikseen. Kouluttajan kommentti pennelin tekemisistä oli: "No on sillä todellakin intoa". Ja tätä intoa nyt vaalitaan ja jalostetaan pikkuhiljaa.

Treenien jälkeen käytiin lenkillä Polan ja Dinon kanssa ja juteltiin Seijan kanssa etenkin jäljestyksestä. Hyviä vinkkejä sain kovan maan jäljen ajoon. Nämä juttelut kokeneiden pk-harrastajien kanssa ovat todella hienoja hetkiä noviisille.

Lauantaiaamuna käytiin Pärnällä tekemässä Ruffen kanssa lyhyt tokotreeni. Ohjelmassamme oli tunnari, jossa vääriä tikkuja n. 15 tiheästi ympyrään laitettuna, oma löytyi melkein heti. Sen jälkeen tehtiin ohjattua ja vielä erikseen merkille menoa mm. kierrättämällä aksasiivekkeen ympäri. Ohjatussa tehtiin myös erottelua siten, että lähetin merkiltä joko noutamaan tai aksaputkeen. Oikealla oleva kapulan olin asettanut aksapuomin alastulon juurelle, mutta hyvin löytyi sekin - tosin meinasi lähteä paluumatkalla suorittamaan kapula suussa puomia. Aksaputken avulla tein myös yhden luoksetulon pysäytyksen käsimerkillä ja se oli aivan erinomainen, napakka stoppi.

Treenin jälkeen ajelin pikapikaa kotiin vaihtamaan koiraa ja lähdettiin Gustin kanssa pentutapaamiseen Onttolan kauniisiin kanavamaisemiin. Mukana oli bc-tyttö Siri, aussietyttö Piki ja kelpiepoika Riio. Rajavartiostolla oli läheisellä ampumaradalla tykitys menossa, mutta kukaan ei reagoi mitenkään kun on kavereita ympärillä. Erinomaista paukkusiedättelyä samalla. Alla kuvia jotka kaikki Outi Huuskosen ottamia. Tunnelma välittynee, ihanaa kun pennulla on kivoja kavereita.

Siri ja Gust
Jäkäläkankaalla, takana Gust (vas.) ja Siri, etualalla Piki ja Riio.
Hiekkarinnettä oli hauska juoksennella ylös-alas. Siri kukkulan kuningatar viihtyi huipulla.
Kiitolaukkaa, Siri, Gust ja Piki
Välillä vesileikkejä, Riio, Siri ja Piki. Piki kävi uimassakin.
Lisää kiitolaukkaa.
Jaksaa jaksaa...
...kun välillä voi vilvoitella kanavassa.
Siri ja Gust - nämä näyttivät viihtyvän aika hyvin yhdessä <3
Gust (oik) ja tyttöystävä-Siri
Vauhtia
Siri, Piki ja Gust
Kuvista iso kiitos Outi Huuskoselle.

15. toukokuuta 2014

Gustin koulupäivä

Viikko on sujunut päänsärkyä potien ja pääasiassa ollaan treenailtu tupakeittiötokoja. Maanantaina käytiin hallilla, Gust leikki ja teki mm. tuolin kiertämistä, maahanmenoja ja imutusta. Ruffe pääsi aksaamaan, lähinnä pidettiin hauskaa, mutta siinä samalla treenattiin puomia, A:ta ja keppejä. Vauhtia ja iloa. Lopuksi tehtiin pikku tokotreeni jossa keskityttiin jäävien treenaamiseen. Sekä stoppi että maahanmeno todella hyvät.

Tiistaina treenattiin kotipihalla ja käytiin Pärnän kentällä tekemässä molemmille koirille eteenmenotreeni. Samuli oli avustajana ja vei lelun kentän laitaan koirien nähden. Ruffe todennäköisesti luuli olevansa esineruudussa, sen verran suoraviivaisesti ja vauhdikkaasti lelu palautui minulle. Voi hiukan tulla ongelmaa käskeä sitä maahan, se kun ei tunnetusti jätä hommia kesken... Matkaa Ruffella oli n. 50 metriä ja otin jopa kahden askeleen seuruupätkän ennen lähetystä. Hyvin toimi vaikka hiukan nykikin.. Gust sai juosta n. 20 metrin matkan lelulle.

Keskiviikkona oli viestitreenit. Ruffe lähetettiin ensimmäisenä välille B-A, matkaa n. 100 m. Epäröi, mutta sanoin puhelimeen Samulille että pitää ääntä ja niinpä se Samulin äänen kuultuaan lähti sähäkkäästi matkaan. Ruffe lähti ensimmäisenä myös välille C-A (n. 200 m) pienen huutoavun turvin. Näitä harjoituksia tarvitaan sille nyt rutkasti lisää. Jostain syystä ei osaa juosta ensimmäisenä kun tuuli on hajottanut jälkivanaa. Viimeinen lähetys D-A oli jo reilun 500 metrin päästä yli hakkuuaukon. Lähetettiin Ruffe Kirin perään siten että Kiri sai n. 250 metriä etumatkaa. A-pisteelle olivat tulleet 20 m erolla, joten tuo kulkupuoli on Ruffella kyllä kohdillaan... "Isojen" treenin jälkeen Gust, Valo ja uusi koira "herra X" (en muista nimeä) tekivät oman treeninsä n. 50-70 m matkalla. Hyvin paineli pikku-Gust väliä muutaman kerran ja hirmu hauskaa taas oli.

Torstaina kävin sairaalassa hakemassa kunnon myrkyt päänsärkyyn joten en kerennyt Ruffen kanssa aksatreeneihin - eikä itse asiassa lääkepöllyssä olisi kyllä huvittanut juostakaan. Ruffe teki sisällä kaukoja ja seuruun vasemmalle käännöstä. Kaukoissa alkaa vihdoin ja viimein tapahtua hyvää edistystä. M-S ja I-S onnistuivat hyvin, myös pari hyvää S-M ja S-I toistoa tuli. Toki yksi huonokin. Mutta edistystä kuitenkin, alkaisko hahmottua tuo liike, johan näitä on vuosi jumpattukin...

Gustilla on torstaisin koulupäivä ja kouluunhan me mentiinkin. Ekassa setissä tehtiin perusasentoa sekä paikalla että liikkeestä. Treeniä höystettiin lievällä häiriöllä, mutta eipä Gust muista välitä kun on töissä. Tokassa setissä kaikki pennut olivat yhtäaikaa hallissa, käveltiin ympyrässä sekä pujoteltiin ja kierreltiin toisten pentujen ympäri. Hiukan Gust teki tuttavuutta pikkupuudelitytön kanssa (on muuten supersuloinen, joten hyvä valinta Gust...), mutta muuten keskittyi hienosti kulkemaan minun kanssani. Oikein hyvä ja hyödyllinen harjoitus. Kolmannessa setissä otin Gustille pari toistoa miniruutuun (n. 1x1 m) Katjan viedessä palkan sinne. Kahdella ensimmäisellä kerralla oli menossa merkille, mutta kolmas kerta suuntautui jo keskelle ruutua lelulle. Hyvä. Ruudun jälkeen tehtiin vielä 3 toistoa noutoa pikkukapulalla. Ekassa jäi kapulaa nostaessaan katsomaan varjoa puoleksi sekunniksi, toisessa kapula tuli hiukan huonosti suuhun ja kolmas olikin jo hyvä, nopea, ja hyväotteinen nouto. Tokihan pidin pennun valjaista kiinni kapulaa heitettäessä ja palkkasin sen käytännössä jo nostosta lelulle (vaikka tosin toikin kapulan lähes perille saakka). Kivaa oli taas, meillä on hurjan hauska pentukouluryhmä, hyvin laadittu ohjelma ja hyvät vetäjät.

10. toukokuuta 2014

Maastotreenejä

Pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna ajeltiin uudestaan Etelä-Suomeen Sipoon tonttia katselemaan ja välittäjän kanssa keskustelemaan. Tarjouskin viikolla jätettiin ja se hyväksyttiin. On siis ollut paljon muuta ajateltavaa kuin treenit. Lisäksi Ruffe on ollut hiukan väsyneen oloinen kaikesta matkustelusta ja ollaan nyt oltu mahdollisimman vähillä menoilla. Käytin Ruffen varmuuden vuoksi verikokeissakin, mutta ei niistä eikä koirasta muutenkaan mitään vikaa löytynyt. Ja tietenkin Ruffe jo seuraavana päivänä juoksi pari tuntia metsässä kiitolaukkaa kuin viitapiru. Ei kovin sydänvikaiselta tai sairaalta enää vaikuttanutkaan...

Pääsiäisen jälkeen ollaan siis tehty vain muutama pieni tokotreeni vaihtelevalla menestyksellä: Mutalan kentällä heikosti sujunut treeni ja JoAn kentällä parempi treeni. Pikkujuttuja lisäksi kotipihalla, mm. kapulan pidon muistuttelua, maahanmenojen suoruuden muistuttelua ja kaukoja.

Gustin kanssa ollaan enimmäkseen leikitty ja pidetty hauskaa yhdessä. Gust tuo leluja jo minulle ja pyytää mukaan leikkiinsä. Maahanmenoa ja paikkamakuuta ollaan treenailtu. Olen yrittänyt vaihtaa imutusseuruun palkkaa leluun, mutta nähtävästi nyt ensin on opetettava "sivu" sana ennenkuin vaihto onnistuu. Tällä hetkellä lelu aiheuttaa sellaisen riehaantumisen että homma hajoaa.

Jäljestystä ja esinekaistaleita ollaan treenattu kahdesti. Esineruutu on kivalla mallilla, kaistaleella on ollut jo kahta esinettä eikä Ruffe yhtään epäröi lähteä uudestaan kun ensimmäisen on tuonut. Jäljestys on ollut huonompaa kuin viime kesänä. Nyt ensimmäinen n. 100 metriä menee haahuillessa ja vasta sen jälkeen höyryt päästettyään alkaa tarkempi työskentely. Täytyy nyt tehdä muutaman kerran ihan lyhyitä jälkiä missä on paljon keppejä niin ehkäpä tuo alkukin sillä paranee.

Gust on superinnokas esineisiin ja osaa myös käyttää nenäänsä lyhyen, n. 10 m mittaisen jäljen ajamiseksi. Hyvin oivalsi että jos omistaja menee puukeppi kädessä metsään ja tulee ilman keppiä takas, ni siellä se matkan varrella on. Kepin löytäminen on hurjan hauskaa, mutta sanotaanko että vauhtia on vähintäänkin "tarpeeksi". Sekä esineiden että kepin viennit Gust on nähnyt, tosin ei liioitellen eikä pudotuspaikkaa näyttäen.

Keskiviikkona oltiin kevään ekoissa viestitreeneissä. Ruffen vire nousi tappiin kuten viestitreeneissä yleensäkin, ja jos joku voi lähteä kuin ammus, niin tuo koira todellakin lähti. Koirat juoksivat B-A, A-C, C-A, A-D ja D-A joista D-piste oli jo lähemmäs kilometrin päässä A-pisteeltä. Täksi kesäksi viestiporukkaamme on ilahduttavasti tullut muutama uusi koira ja näille aloittelijoille järkättiin kokeneempien treenin jälkeen oma treeni. Gust pääsi myös mukaan. Juoksumatka oli n. 30-50 metriä ja pikkumiehellä oli hurjan hauskaa, jopa niin kivaa että kertaalleen lähti viemään viestiä oma-aloitteisesti takaisin palkkapatukka suussa.. En epäile yhtään etteikö siitäkin tulisi yhtä innokas viestikoira kuin Ruffesta.

Torstaina oli ensin Ruffen aksatreenit. Meille ei aiemmasta poiketen ollut omaa helpotettua rataa, vaan teimme samaa kuin muutkin. Kauhulla tutustuin moiseen pyöritykseen. Mutta onnistui aika hyvin! Olen muutamana iltana lenkin yhteydessä käynyt tekemässä Ruffen kanssa hallissa keppejä ja hyppyesteitä tarjonnalla Niinan ohjeiden mukaan. Näköjään jo pari kertaa riitti siihen, että nyt Ruffe tulee myös lähemmäs minua. Kepit onnistuivat myös hyvin osana rataa. Sen sijaan A ja puomi olivat yllättäen huonot. Yli kuukauden tauko ja yksi vahinko lentokeinu ovat varmaankin syynä. Ruffe vaikutti taas hiukan väsyneeltä treenin loppua kohti ja pälyili pari kertaa viereisen kentän tapahtumia mitä se ei ole ennen tehnyt. Hyvään onnistumiseen lopetettiin, ja saatiin Jarilta hiukan kehuja: "nyt näkyy valoa tunnelin päässä".

Ruffen aksan jälkeen alkoi Gustin pentukurssi jnka aiheena oli shaping. Otin merkin ja kosketusalustan opetettaviksi asioiksi. Merkkiä Gust on tarjonnut jo kotipihalla ja sitä on siitä palkattu. Se ei ollut tuossa pikku häiriössäkään vaikeaa ollenkaan ja ihan huippua oli Gustin mielestä saada pallo palkaksi. Kosketusalustaa Gust ei ollut ennen nähnytkään, mutta noin minuutissa oppi sen. Tosin tarjoili mm. hienoja sivulletuloja, maahanmenoa ja peruuttamistakin tuossa samalla.

Perjantaina iski mahatauti mikä piti muutamaa vessakeikkaa lukuunottamatta tiiviisti sängynpohjassa lauantai-iltaan saakka. Nyt alkaa pikkasen tuntua paremmalta, ehkä huomenna päästään metsäretkelle. Koirat ovat lenkkeilleet Samulin kanssa ja juosseet pihalla.