Talvikauden alku

Kesäkausi on muuttunut talvikaudeksi, yöpakkaset tulleet ja räntääkin jo ehti sataa. Viikonloppuna oltiin Ruffen, Gustin, Tikkin ja Sohvin kanssa esineruutua tekemässä. Minä ja Mari poljettiin n. 15 x 50 m ruutu ja Miika ja Samuli tekivät toisen n. 10 x 50 m ruudun. Ruffe aloitti ja toi nopeasti takaa pienen, nyrkkiin mahtuvan ruskean "karvapallon" metsästä. Toisessa ruudussa oli narulelu, se löytyi vielä nopeammin. Gust tapansa mukaan viiletti sata lasissa ja Miika osuvasti sanoikin, että tulee mieleen eräs suunnistaja jonka mottona on: "Kannattaa pummata kovalla vauhdilla, niin ei kulu liikaa aikaa." Nenä toimi kuitenkin ja esineet löytyivät.

Maanantaina käytiin molempien poikien kanssa jäljestämässä. Ruffelle tein mäntykankaalle noin 400 m pitkän jäljen jossa oli 5 keppiä. Jälki sai vanheta 1.5 tuntia. Tullessani koiran kanssa ajamaan jälkeä, näin erään naisen lenkittävän rotikkaansa juuri meidän jäljen päällä. Heittelipä vielä keppejä puolelta toiselle koiralleen, niin oli varmasti jälki sotkettu ihan kunnolla. Mietin hetken mitä tekisin ja päätin kokeilla. Ruffe hukkasi jäljen ainakin 3 kertaa ja joutui tekemään kovasti töitä sen uudelleen löytämiseksi. Ajoi kuitenkin kunnialla loppuun ja viidestä kepistä neljä löytyi. Hiukan rauhallisemmalla vauhdilla olisi voinut tulos olla parempi, mutta selkeästi rotikan tekemät jäljet saivat kierroksia nousemaan normaaliakin enemmän.

Gustin kanssa päätin keppiruutuilujen jälkeen pitkästä aikaa kokeilla jälkeä ja tein sille noin 40 m jäljen jossa oli 3 keppiä. Vauhtia oli alkuun yhtä paljon kuin aina aiemminkin ja ehdin jo miettiä, että olisi pitänyt pysyä keppiruudussa. Ensimmäisen kepin löydettyään Gustin tahti kuitenkin rauhoittui ja loppu meni oikeastaan aika kivasti. Harmitti, etten tehnyt suorilta vaan pidempää jälkeä sille, kun kerran kokeilla päätin.

Tokoa ollaan tehty enemmän tai vähemmän joka päivä. Kotona ollaan treenattu kaukoja ja kentällä ollaan käyty kolmesti. Ruffe on kentällä keskittynyt merkin treenaamiseen erilaisilla häiriöillä, seuruun hiomiseen, ruudun paikkaan sekä luoksetuloon. Muutakin toki on tehty ja paljon leikitty. Ruffella on kiva asenne tekemiseen ja se leikkii kiitettävän hyvin ilman leluja. Olen luultavasti nyt löytämässä sille parhaiten sopivan tavan treenata tokoa: haasteita, variaatioita, kaavojen rikkomista, liikkeiden ketjuttamista, sopivasti palkattomuutta ja silmän käyttöön puuttumista. Yksinkertaisiin juttuihin Ruffe kyllästyy ja palkka alkaa menettää merkitystänsä, jos sitä tarjoaa liian usein. Ruffen kanssa pitää uskaltaa tehdä vaikeitakin juttuja ja jättää muut kuin todella hyvät onnistumiset palkkaamatta.

Gust on treenannut ruutua, seuruuta, liikkeestä seisomaan jäämistä, tunnaria, maahanmenoa, stoppia, luoksetuloa, noutoa ja ehkä jotain muutakin vielä. Seisomaan jääminen onnistuu nyt suunnilleen alo-tyyliin, piilotettu tunnaritikku alkaa olla "helppo nakki", seuruussa kestää jo pidempiä matkoja ja stoppi on todella napakka vaikkakin usein hiukan vino. Korjataan se sitten myöhemmin. Luoksetuloon olen muutaman kerran yhdistänyt eteentulon. Vauhti säilyy hyvin, mutta Gust meinaa jäädä hiukan liian kauas, joten tätä on vielä treenattava erikseen. Noudossa ollaan yritetty saada asennetta muuttumaan kyyläävästä rennoksi. Lähinnä olen siis heilutellut kädessäni olevaa kapulaa edestakaisin ja sitten heittänyt sen vaihtelevan matkan päähän parista metristä noin kymmeneen metriin. Gustin tehtävä on ollut pysyä sivulla istumassa ja pitää kontakti minuun, eikä ruveta kyyläämään kapulaa. Heiton jälkeen on useimmiten tehty täyskäännös ja parin askeleen seuruu ja siitä vapautus leluun. Noutamaan on päässyt vain pari kertaa silloin kun asenne on ollut hyvä, eikä yhtään kyyläävä. Hyvin on edistynyt!

Gustin kanssa on muutama viikko treenattu kotona ilman leluja leikkimistä ja nyt se pikku hiljaa askel kerrallaan alkaa leikkiä minun kanssa. Alkuun se oli hyvin hämmentynyt ja samantien menossa hakemaan jotakin suuhunsa, mutta nyt alkaa ymmärtää että voidaan leikkiä kahdestaankin ilman apuvälineitä. Jatkamme treenejä vielä jonkin aikaa kotona ja sitten siirrän leikin myös kentälle.

Talvikauden aksaryhmät pyörähtivät käyntiin tällä viikolla. Ruffen kanssa tehtiin tiistaina helppoa rataa joka selvitettiin kahteen kertaan ilman virheitä. Piirroksesta poiketen meillä oli putken 15 sijaan kepit. Toisella kertaa hiukan jopa hifisteltiin ja tehtiin hypyt 7-9 putken takaa leijeröiden. Hiukan oma rytmi oli kateissa, en tiedä oliko estevälit lyhyemmät kuin tavallisesti, mutta minulle tuntui jäävän joissakin kohdissa liikaa aikaa, enkä oikein tiennyt mihin sen käyttää. Ja kun ensimmäisellä kerralla putkella 10 ja A-esteen jälkeen tulikin kiire, niin rytminmuutos ei minulta oikein onnistunut. Onneksi koira paikkasi kiitettävästi ohjaajan mokat.

Aksatreenien rata. Piirros: Kati Keränen.