30. lokakuuta 2014

Metallikuuri

Ruffen metallinouto on edelleen ollut epävarma, kapula saattaa kolista suussa. Mihinkähän se olisi parantunutkaan kun ei ole treenattu. Nyt aloitettiin tehokuuri, jonka aikana toivottavasti metallinoudosta tulee taas kiva liike. Aloitettiin alkuviikosta sisällä kotona sillä, että kapula oli olohuoneen lattialla, minulla lihapulla kädessä ja odotin kunnes Ruffe nostaa kapulan. Keskiviikkona jatkettiin JoAn hallilla. Tehtiin ensin pätkä seuruuta, liikkeestä maahanmeno ja AVO-kaukot pelkästään sosiaalisella palkalla. Sen jälkeen kahdesti metallinouto, josta palkaksi puoli rasiaa kissan märkäruokaa ja vielä frisbeen heittelyäkin. Jälkimmäinen oli hyvä, nopea nouto, jossa kunnon tiukka ote kapulasta. Eini sanoi, että Ruffella oli kaikkiaan hyvä draivi tekemiseen, sekä alun palkattomuustreenissä että jälkimmäisessä metallinoudossa.

Gust teki noutoa, seuruuta, eteentuloja, luoksetulon ja ALO-hypyn. Eteentulot on vinoja. Noudon palautuksessa eteentulo on parempi, mutta ei siinäkään riittävän hyvä. Ote kapulasta sen sijaan on tiukka ja pito varma. Joten nyt eteentulokuuri, niin saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla kuntoon. ALO-hyppy on melkoinen sammakkoloikka, mutta hienosti pikkumies jää seisomaan esteen taakse. Käytännössä valmis liike, vaikkei oikeastaan olla edes treenattu sitä kokonaisena ikinä ennen.

Treenien jälkeen käytiin Einin ja Grimmin kanssa lenkkeilemässä ja puhuttiin, että olisi satsattava pienikokoiseen videokameraan ja jalustaan. Niin paljon tulee treenattua yksin tai itsenäisesti, että kaikenlaisia virheitä saattaa tulla, kun kukaan ei ole kommentoimassa. Auttaisi, jos edes treenin jälkeen nopsaan kävisi tekemisensä läpi. Vinkkejä hyvistä kameroista kaivataan!

Tänään torstaina treenailtiin Ruffen ja Gustin kanssa kolmistaan. Ruffe teki merkki-ruutua ja ruutu oli nyt hyvä. Hiukan voimakkaampi saisi merkille meno olla heti alkuun. Nyt se oli sitä vasta kolmannella toistolla, ensimmäinen vaikutti epävarmalta eikä toinenkaan ollut niin hyvä kuin voisi olla. Täytyy vaan uskaltaa jättää palkkaamatta huonot toistot ja pitää kriteereistä kiinni paremmin. Ruudun paikka löytyi hyvin joka kerta, joten siinä ilmennyt epävarmuus alkaa olla hävinnyt. Tehtiin myös seuruuta ja yksi vauhdikas luoksetulo suorapalkalle. Loppuun taas metallinouto. Heitin kapulan ja se jäi pystyyn. Ruffe säntäsi käskystä hakemaan, mutta ei millään ymmärtänyt miten tuossa asennossa olevasta metallista saisi otteen. Hetken yritti ja alkoi sitten hyppiä ja haukkua kapulan ympärillä. Voi pyhä jyssäys... :D Uusittiin liike, kapula jäi nyt oikeaan asentoon ja nouto oli nopea ja oikeastaan tosi hyvä. Palkaksi taas kissanruokaa. Loppuun leikkiä ja autoon, hyvä treeni!

Gust teki ruutua. Muutama hyvä toisto ja vaihteeksi yhtä monta huonoa, joissa Gust käytännössä joka kerta kääntyi ruutunauhan päällä ja korjasi sitten itsensä oikeaan kohtaan. Pikkuhiljaa kuitenkin edistytään, ja on ollut useita treenejä kun epäonnistumisia ei ole tullut yhtään. Palkkausta voisi miettiä, lelun heitto ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Mutta toki näitä heikompia treenikertoja vaan tulee välillä, sille ei voi mitään. Ruututreenin jälkeen tehtiin seuruuta, jossa jouduin puuttumaan lievään edistämiseen hidastamalla omaa vauhtiani tai pysähtymällä. Gust osaa korjata itsensä oikeaan kohtaan, tietää missä pitää olla, mutta malttia vaan hiukan puuttui. Kun oikea kohta löytyi, tehtiin takapäänkäyttötreeniä ympyrää vasemmalle kulkemalla ja käännöksiä tekemällä. Loppuun tehtiin eteentuloja ja yksi kokonainen nouto. Eteentulot olivat pienillä käsiavuilla suoria ja noudon palautus oli hieno.

Treenien jälkeen lähdettiin pilkkopimeään metsään Mertalammelle. Kuvassa Ruffen punainen ja Gustin keltainen valo.



28. lokakuuta 2014

Ruffelle kehuja

Tänään aksassa tehtiin hieman piirroksesta muunnettua rataa. A-este ei ollut käytettävissä, niin sen tilalle tuli keinu ja putki siirrettiin kulkemaan piirroksesta katsottaessa keinun alapuolelle. Tuomaksen vinkkien mukaan esteelle 4 tehtiin vastakäännös, kasille lähetys kepeille ja sitten persjättö - niisto ysille, kymppi vastaanottovalssilla. Esteelle 13 vastakäännös ja tiukka kropan kääntö putkeen 15. Este 18 tehtiin piirroksesta poiketen takaa.

Päivän treenirata: Tuomas Haverila
Ja nämä kaikki onnistui meiltä hurjan hyvin! Ruffen voi huoletta lähettää vaikeastakin kulmasta kepeille ja myös jättää sinne pujottelemaan itsenäisesti. Vielä pujotteluun kaivataan hiukan matalampaa asentoa ja sen treenaamiseksi saatiin Tuomakselta hyvät vinkit. Hurjasti Ruffe sai kehuja sekä Tuomas-koutsilta että treenikavereilta Sadulta ja Kaisalta. Viime keväästä on tapahtunut hurjaa kehitystä. Ruffe tulee nyt hyvin ohjauksiin, joten käännökset ovat vauhdikkaita ja säpäköitä. Selkeästi koiraan on myös tullut varmuutta ja radanlukutaitoa. Siis siitäkin huolimatta, että koko kesänä ei juurikaan treenattu. Ruffe on kuulemma nyt ihan valmis starttaamaan aksakisoissa ja oikeasti sille on nyt kisat jostakin löydettävä.

On kyllä muutkin ryhmäläiset kehittyneet. Meillä on nyt hurjan hyvä ja tehokas aksaryhmä sekä hyvä ja innostava koutsi. Oikeastaan harmittaa muuttaa joulukuussa pois, tässä porukassa on hienoa harrastaa.

Viime perjantaina huomasin tokoryhmän treeneissä että ruutu ei olekaan enää Ruffelle selkeä juttu. Sitä ollaan nyt treenattu pihalla ja nyt alkaa homma taas toimia. Lisäksi se jäi jotenkin oudosti tunnarissa tuijottamaan liikkuria ja selkeästi kaarsi kapuloille kuin liikkuria väistäen. Haisteli kyllä tehokkaasti ja palautti oman kovalla vauhdilla, mutta joku tuossa menossa mätti. Täytyy nyt tehdä treenejä siten, että ihmisiä seisoo keskellä kenttää vähän joka puolella.

Gustin kanssa ollaan myös treenattu ruutua ja ruutuun meno alkaa olla melko hyvällä mallilla. Sisätokoissa ollaan harjoiteltu eteentuloa ja kapulan pitoa sekä luovutusta. Myös kaukojen tekniikkajumppa on nyt ollut ohjelmassa melkein joka päivä.

22. lokakuuta 2014

Kisaavien aksaryhmässä

Rata: Tuomas Haverila
Ruffe vaihtoi aksaryhmää mölleistä kisaaviin ja tiistaina oltiin ekaa kertaa Tuomas Haverilan opissa. Hyviä vinkkejä Tuomakselta tulikin. Väli 6-7 oli meille vaikein ja jouduttiin hetken aikaa jumppaamaan, ennenkuin välistäveto onnistui. Esteellä 14 oli toinen hankala kohta. Ruffe mielellään kääntyi hypyn jälkeen oikealle ja ajautui aika mahdottomaan kulmaan seuraavaan esteeseen nähden. Harjoiteltiin niisto siihen ja se toimi. Kepit olivat melko hyvät. Testasin myös juoksuA:n toimivuutta ensimmäistä kertaa osana rataa. Boksi toki oli A:n alasmenolla. Suoritettiin A-este 3 tai 4 kertaa hyvällä juoksukontaktilla, joten vaikuttaa toimivan.

Keskiviikkona treenattiin Einin, Maaritin ja Jeminan kanssa tokoa JoAn hallissa. Gust teki ruutua, seuruuta, luoksetulon stoppeja ja maahanmenoa, seisomaan jäämistä, sekä kaukoja s-m-s siirtymää kahden käden palkkauksella. Ei ihmeempiä, ruudussa oikea paikka löytyi hyvin ja kaukojakin Gust malttoi hallissa tehdä. Seisomaan jäämisessä liikautti pitkästä aikaa toista etujalkaa. Jäi kuitenkin paikoilleen kun huomautin siitä.

Ruffe teki seuruuta kainalopalkalla. Hyppi ja keuli kun frisbee oli kainalossani, mutta lopulta asettui. Hassu mies :D Seuruusta jätin koiran istumaan ja tehtiin luoksetulo jossa vapautin suorapalkalle. Hyvä vauhti, mutta vieläkin taitaa inasen ennakoida pysähdystä. Jatkamme siis harjoittelua. Luoksetulon maahanmenoja treenattiin aksaputken avulla. Pysäytin Ruffen pari metriä itsestäni antamalla ison käsiavun. Ruffe meni hyvällä tekniikalla eteenpäin syöksyen ja etupää edellä maahan, paljon parempi suoritus kun uskalsin edes toivoa. Luoksetulon seisominen treenattiin kertaalleen nameja heittelemällä. Zetassa (ilman käännöksiä) seisomaan jääminen oli tosi hyvä, maahanmeno olisi saanut olla hiukan nopeampi ja istumiseen annoin avun. Testasin myös Ruffen kuulolla oloa. Heitin namin, jotta sain Ruffen kauemmas ja kun se oli tulossa takaisin, käännyin selin ja komensin joko maahan tai seisomaan noin kaksi metriä itsestäni. Tarkkaan en nähnyt miten suoritti, mutta oikean asennon se teki joka kerta. Yllätyin, sillä arvelin, että Ruffe olisi valunut viereeni perusasentoon, mutta ei, kuulo oli päällä. Lopuksi tehtiin vielä ohjattu nouto. Eini vei kapulat puoliympyrän muotoon ja lähetin lyhyeltä matkalta merkille ja siitä noutamaan. Vasemmalle lähti melko suoraan, mutta oikealle tuli hieno kaarre. Palautukset nopeat ja hyvät suorapalkalle. Hyvä treeni!

Ihan loppuun tehtiin vielä paikkamakuu, johon tällä kertaa pääsi Gust. Hiukan jännittyneen oloisena se makoili, kävin palkkaamassa muutaman kerran enkä mennyt kovin kauas. Ei ole pitkään aikaan paikkamakuuta treenattukaan.

Treenien jälkeen kävin viemässä pojat kotiin ja jatkoin itse noutajien tokotreeneihin Linnunlahdelle. Minua oli pyydetty kouluttajaksi ja kiva oli moinen pesti vastaanottaa. Paikalla oli 2 noutajaa, aussi ja 2 shelttiä. Pari tuntia kului kivojen koirien ja innostuneiden ohjaajien parissa. Uskoisin, että toimivat vinkitkin löytyivät ainakin useimpiin juttuihin. Vielä marraskuussa on toinen koulutuskerta saman porukan kanssa, hieno juttu!

20. lokakuuta 2014

Talven ensimmäinen lumipallokeli

Gust siirtyi pyynnöstäni torstailta maanantain aksaryhmään, jossa ovat myös sen ystävät Riio, Siri ja Piki. Ryhmässä koirien ikähaitari on 7 kuukaudesta reiluun vuoteen ja koutsina Jari. Tehtiin pikkuruista 2 hypyn ja 2 mutkaputken "rataa", minirengasta, sekä hyvin matalalle, noin puolen metrin korkeuteen laskettuja A-estettä ja puomia. Tai puomia me vaan yritettiin, sillä Gust keksi välittömästi että nopeammin pääsee kun loikkaa maahan ja antaa mennä. Ylösmenoluiskan se malttoi juosta ja taisipa kerran päästä yli tasaisen osan alasmenolle asti, mutta useimmiten hyppäsi tasaiselta pois kyselemään, että eikö voitas tehdä jotain jännempää. Treenataan joku kerta omin päin keskenämme pöydälle pelkkiä luiskia, uskoisin että siitä se keksii mitä siltä halutaan. Jari yritti namittaakin puomia, mutta Gust ei moisesta ruuan viljelystä piitannut yhtään, eihän töissä syödä! A:n se hoksasi kyllä nopeasti.

Viime yönä satoi lunta ja Ruffe on taas innoissaan lumipalloista. Treenattiin pihalla hiukan seuruuta, seisomaan jäämistä ja luoksetulon vauhtia lyhyeltä matkalta lumipallopalkalla. Jessus, miten tuo koira niistä lumppareista kuumuu, ihan hurjaa. Saa olla varovainen ja ajoissa kieltämässä, ettei tule käsille, kun kumartuu maahan ottamaan lunta. Seuruussa Ruffe keuli ihan kunnolla ja edisti reippaasti kun minulla oli lumppari kädessä, mutta palasi oikealle paikoilleen kun hidastin vauhtia ja huomautin pari kertaa. Stopit olivat hyviä, samoin luoksetulon vauhti. Onpa hauskaa kun on palkkausmateriaalia piha täynnä :D

Vielä en ole kokeillut, onko Gust yhtä hulluna lumppareihin kuin Ruffekin. Ja ei, en todellakaan kokeile kun Ruffe on läsnä, enkä tulevaisuudessakaan heitä yhtäkään palloa muuten kuin yhdelle koiralle kerrallaan.

19. lokakuuta 2014

Vieraat jäljet

Perjantai-iltana oltiin ensin juoksukontaktikurssin kolmannessa treenissä, jossa ensin muistuteltiin koiria matalalla A:lla ja sen jälkeen treenattiin normikokoisella A-esteellä. Ruffelle tuli useita hyviä toistoja ja kaksi hutia. Nyt jatketaan taas kotitreenejä pari viikkoa ja sen jälkeen testaamme kontaktia osana rataa. Ihmeen nopeasti tuo näyttää koirille perille menevän, vaikka pohjana on 2on2off. Näyttää kovasti siltä, että aksaharrastuksemme jatkuu nyt kuitenkin kun ei tarvitse pelätä koiran rikkimenemistä kontaktilla. Videoinnista kiitos koutsillemme Jari Lukkariselle.


Juoksukontaktikurssilta kiirehdittiin "tukka putkella" JoAn epävirallisen tokoryhmän viralliseen tokotreeniin. Aloitettiin paikkamakuulla, ehkä noin 2 minuuttia piilossa. Kurkin ovenraosta, Ruffe näytti makaavan rauhassa, mutta ryhdikkäästi, sopivasti skarppina.

Ruffe teki seuruuta, jäävät sekä luoksetulon stoppeja aksaputken avulla. Muistin yht'äkkiä, ettei olla treenattu luoksetulon maahanmenoja, joten otin ne työn alle. Stoppasin vasta n. metrin päässä itsestäni, ihan kelvollisia toistoja. Loppuun tehtiin vauhtiruutu sekä suora luoksetulo. Ruffe on alkanut ennakoida luoksetulossa stoppeja ja juoksee "korkeata" laukkaa, mihin en ole tyytyväinen. Täytyy ottaa nyt paljon suoria luoksetuloja lelupalkalle ja luottaa siihen, että stopit toimivat, vaikkei niitä luoksetulon yhteydessä juurikaan treenaisi.

Gust teki seuruuta, seisomaan jäämisen, luoksetulon stoppeja aksasiivekettä kiertämällä, sekä ruudun suorapalkalle.

Lauantaina jäin pois aksakoulutuksesta, kun flunssan takia ei ollut ollenkaan sellainen olo, että olisi voinut juosta ympäri kenttää. Sain onneksi tuuraajan tilalleni. Iltapäivällä lähdettiin Seijan kanssa jäljestämään. Ensimmäinen kerta, kun minulla ja Ruffella oli jälkitreenissä treeniseuraa! Seija teki Ruffelle n. 300 m pitkän jäljen, jossa oli 4 keppiä + varakeppi n. 10 metriä viimeisen kepin jälkeen. Jälki sai vanhentua reilun tunnin, minkä aikana kävimme lenkkeilemässä Ruffen, Gustin, Polan ja Dinon kanssa.

Hiukan jännitti, miten Ruffe suhtautuu ensimmäiseen vieraan tekemään jälkeen. Jana ja jäljen ajaminen meni kuitenkin tosi hyvin, eikä Ruffe epäröinyt nostaa vieraan hajuisia keppejä. Kulmassa ajautui hiukan pitkäksi, mutta korjasi nopeasti ja matka jatkui. Kaikki kepit löytyivät, eikä varakeppiä tarvittu. Oli todella hauska jäljestää, kun itse en tiennyt yhtään missä jälki kulkee, minkä muotoinen se on, tai että missä kepit ovat. Palkkasin viimeisen kepin jälkeen myös lelulla. Sain Seijalta sellaisen vinkin, että leluleikki kivasti lopettaa jäljestyksen ja koira saa purkaa itsensä. Näytti toimivan Ruffelle hyvin.

Minä olin tallonut jäljet Polalle ja Dinolle ja kiva oli katsoa snautsereiden työskentelyä. Dino-pappakin oli ihan innoissaan kun pääsi eläkeläisenä hommiin. Ja niin fiksukin se oli, että kävi autojen luona olevasta keppipussistakin nyysimässä pari keppiä, jospa niistäkin saisi palkkaa?

Gustille Seija teki n. 50 ja 100 m pitkät kaartuvat, namitetut jäljet pellolle. Ensimmäisellä jäljellä oli 3 ja toisella 2 keppiä. Roikuin n. metrin mittaisessa liinassa koiran perässä ja jarrutin vauhdin kävelyksi. Gust veti nelivetoa ihan hulluna, joten tosissaan sai liinasta pidellä. Ei tainnut syödä yhtään namia. Kepit nousivat hyvin, niistä sai ruokapalkkaa ja viimeisen kepin jälkeen Gustin kanssa leikittiin palloleikkiä. Mietittiin Seijan kanssa, että ehkä ne namit kuitenkin jotain auttavat, joten käytetään niitä vaikka vaan harvakseltaan jäljellä. Gustilla pysyy kyllä hyvin nenä maassa koko jäljestyksen ja selkeästi käy askeleita läpi vaikka veto on hirmuinen. Ensi kesän kun jaksan pelkkää peltojälkeä sillä ajaa, niin Seijan mukaan siitä varmasti tulee vielä hyvä jälkikoira.

Sunnuntaina flunssa sen kun jatkui. Käytiin kuitenkin aamulla JoAn hallilla, jossa tein Ruffen kanssa eilisissä treeneissä ollutta rataa parissa pätkässä. Olin aika varma, etten saa koiraa ohjattua kimurantilla radalla, mutta sainpas kuitenkin. Ruffella oli todella kova vauhti päällä, mutta vähillä virheillä selvittiin. 10-11 välillä pakkovalssi toimi hyvin, kunhan sain Ruffen esteen väärältä puolelta hyppäämisen sijaan tulemaan vasempaa kättäni kohti. Loppuun tehtiin vielä muutama toisto A:n juoksukontaktia. Ei virheitä.
Rata: Sari Vähäniitty
Loppuun tehtiin pari suoraa luoksetuloa frisbee -suorapalkalle. Vauhti alkaa nyt olla hyvä.

Gust pääsi viereisellä kentälle ja teki minikorkuista putki-muuri-putki-pituus-okseri rataa suorapalkalle. Sen jälkeen tehtiin vielä shapingilla pari kertaa minirengas.

15. lokakuuta 2014

Koivunlehtitunnari

Syksy toi tullessaan tunnarinpiilotusmateriaalia. Molemmat pojat kävivät tekemässä kotipihalla tunnarin. Gustilla oli kaksi hiukan leviteltyä väärien tikkujen kasaa ja niiden välissä oma tikku lehtien alla piilossa. Kävi haistamassa toisen kasan tikkuja, muttei koskenut niihin. Toi oman. Hienoa. Tunnarin jälkeen tehtiin liikkeestä maahanmenoja, oikein hyviä plätsähdyksiä. Tässähän voi kohta (melkein) todeta, että Gustilla on ALO-liikkeet kasassa. No, hihnaseuruuta ei olla treenattu eikä tietenkään palkattomuuttakaan vielä tarpeeksi. Eikä me kokeisiinkaan olla menossa kuin ensi vuonna loppukesästä aikaisintaan.

Ruffekin teki lehtitunnarin. Vääriä tikkuja n. 15 kpl rivissä ja pienenä jäynänä oma piilotettu noin puolen metrin päähän väärien taakse lehtien alle. Ruffe aloitti taas rivin oikeasta päästä ja haistoi nopeasti piilossa olevan tunnarin vaikka nenä liikkui väärien tikkujen päällä. Todella villi takaisintulolaukka, taisi olla hauska juttu. Sen jälkeen villiintyneen koiran kanssa muutama puun kierto ja yksi stoppi. Hieno. Ruffen kanssa tehtiin myös palkattomuustreeninä seuruuta. Tosin en tiedä miten palkatonta se sitten on, kun Ruffe hilluu ja leikkii innolla myös ilman leluja :D

Aamupäivällä tehtiin molempien kanssa kaukoja. Ruffe tyynyn päällä istuen ja Gust m-s-m -siirtymää ns. kahden käden palkkauksella. Edelleen olen hämmästynyt Gustin suorittamisesta. Minun villi, höperö kuumakalle tekee hienoja toistoja takajalat lattiaan liimautuneina. Ruffen kaukot ovat myös hyvät tuolla tyynyavulla pitemmältäkin matkalta. Välillä nousee seisomaan liian pitkäksi, mutta osaa korjata itsensä taaksepäin kun on tuo targetti. Täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota noihin nousemisiin eikä palkata sellaisista asennoista joissa paino on liikaa etuosalla. Millä tuon targetin sitten häivyttää pois, se on toinen juttu.

Olen siis karseessa flunssassa ja suurimman osan päivästä makaan sohvalla tai nukun sängyssä. Jouduin perumaan jälkitreenit ja täksi illaksi pyydetyn noutajien tokokoulutuksen. Samuli huolehtii koirien lenkkeilytyksestä ja minä yritän keksiä niille pari kertaa päivässä pientä tekemistä.

Eilen olin aamusta aavistuksen paremmassa jamassa ja käytiin JoAn kentällä. Ruffen kanssa treenattiin ohjattua siten, että kapulat olivat puoliympyrän muodossa. Ruutu oli jotenkin hiukan vaisu (en tiedä oliko kiinni siitä ettei Ruffe nähnyt ruutua vai mistä) ja siihen tehtiin suorapalkalla hyvä vauhti. Korjailin namiavulla Ruffen seuruun paikkaa, viime aikoina on edistänyt n. 10 cm. Jäävät tehtiin myös. Lopuksi mentiin halliin ja tehtiin suorapalkalla kuutta keppiä. Nyt alkaa rytmi löytyä ja tulla hyvää vauhtia kepeille.

Gustin kanssa tehtiin vähän seuruuta, metallinoutoa ja ruutua. Metallikapula oli ilmeisesti tylsempi kuin puinen ja Gust sylkäisikin sen parilla ensimmäisellä kerralla heti noston jälkeen suustaan ja oli ryntäämässä lelupalkalle. Ymmärsi kyllä nopeasti, ettei palkkaa tule mikäli kapula tippuu omia aikojaan. Ruutu aloitettiin suorapalkalle, sen jälkeen jätin koiran istumaan, kävin ikäänkuin viemässä lelun ruutuun, heilutin hiukan ruudun takanauhan päällä käsiä ja palasin lähettämään. Aivan superhieno toisto. Kolmas tehtiin vielä suorapalkalle.

Todella ikäväkin tapahtuma kantautui korviini. BH-kokeessa oli tullut tappelu sakemanniuroksen rynnättyä paikkamakuusta seuraamista suorittavan hollanninpaimenkoiran kimppuun. Tässä silminnäkijän kertomus (tekstissä alimpana). Mihinkähän kokeeseen sitä oman (pehmeän) uroksensa uskaltaa viedä? Toivon tosiaan, että nämä tapahtumat saadaan nyt kitkettyä kokonaan ja ihmiset tulevat järkiinsä eivätkä tuo aggressiivisia koiria kokeisiin. Vaan mitenhän nämä mihinkään loppuisi, jos tuomari katsoo läpi sormien. 

13. lokakuuta 2014

Miniloma

Kaikenlaista on ehditty puuhailla. Tärkeimpänä se, että Seijan avustuksella Gustin jäljestys nytkähti ison harppauksen eteenpäin. Nyt tehdään kovanmaan jälkeä ja peltojälkeä tämä syksy, hyvin lyhyessä liinassa jarrutellen. Jäljellä on ollut namitustakin, tosin niitä Gust ei juurikaan syö, vaan etsii keppiä.

Aksaryhmiä veivattiin viime viikolla niin, että Ruffe siirtyy kisaavien ryhmään ja Gustille on paikka Jarin penturyhmässä. Ehdin varmaankin opettaa vielä puomin ja hiukan etäohjausta syksyn aikana, ja siinähän se meidän tavoite aksan suhteen oikeastaan onkin.

Viime viikonloppuna vietimme miniloman. Ajelimme varhain torstaiaamuna Sipoon tontillemme ja tapasimme pääsuunnittelija - vastaava mestarimme. Lenkkeiltiin koirien kanssa ja iltapäivällä käytiin vielä yhtä talotoimittajaa tapaamassa. Yöksi huristeltiin äidin luo Perniöön.

Perjantaina ajelin Salon koirahalliin treenaamaan. Hallin lattia on jotakin kumisekoitusta, hiukan liiankin pitävä ja molemmat koirat ihmettelivät alkuun moista alustaa hiukan. Ruffen kanssa tehtiin seuruuta, jääviä, ruutua, metallinoutoa, tunnari, ja ohjattua noutoa. Jäävät olivat nyt hyvät, tehokuuri on auttanut! Samoin tunnari oli oikein hieno, hillitty menolaukka ja hiukan vauhdikkaampi takaisintulo, hyvältä näytti. Ohjattu on edelleen hiukan epäselvä ja nyt on pakko palata siinä lähes alkeisopetukseen. Ruudun paikkakaan ei napsahda yhtä hyvin kohdilleen kuin aiemmin. Toki koira ruudussa on, mutta ei välttämättä sillä puolen neliön alueella kuin haluaisin. Ruffe oli aika villinä vaikkei hallissa ollut muita, seuruu hiukan tahtoi keulia. Loppuun tehtiin vielä aksan keppitreeniä, vauhti alkaa olla hyvä.

Gust teki seuruuta, jääviä, eteentuloja, ruutua ja tunnarin. Seuruu hyvä, samoin seisomaan jääminen. Aloin myös opettaa liikkeestä maahanmenoa ja senkin Gust alkaa oivaltaa. Tunnarissa kokeilin jättää oman tikun näkyville, mutta se aiheutti kaikkien tikkujen nostelua ja väärän tikun tuomisen. Löysin hallilta mölkkypelin ja tehtiin sitten niin, että mölkkykapulat olivat kentällä ja oma tunnaritikku kahden mölkkykapulan välissä. Väärät tunnaritikut kasana lattialla myös. Edelleen kävi nostamassa yhtä väärää tikkua, mutta pudotti sen samantien ja lähti nuuskien etsimään omaa. Meiltä puuttuu yhä välivaihe, jossa oma on piilossa väärien tikkujen keskellä. Vielä ehtii treenata, ennenkuin nurmikko talven alta katoaa. Liikettähän tarvitaan aikaisintaan vuoden päästä, joten ei kannata hätäillä sitä nyt epävarmaksi.

Lauantai ja sunnuntai vietettiin Woollandiassa paimennuksen merkeissä. Lauantaina Ruffe oli ensimmäisessä setissä ollut korvat ummessa, eikä Samuli oikein saanut sitä yhteistyöhön. Ruffe halusi pitää ohjat omissa tassuissaan ja poispäinajosta kävi pysäyttämässä lampaat, eikä totellut stoppikäskyä. Oli kuulemma muutenkin ollut jotenkin "outo". Kahdessa seuraavassa setissä meni jo huomattavasti paremmin. Sunnuntaina pojat tekivätkin sitten jo onnistuneet treenit ja hyvää yhteistyötä.

Lauantaina käytiin Gustin kanssa ensin neliöaitauksessa ja sen jälkeen pellolla. Gust pysähtyi hyvin ja oli muutenkin kuulolla. Vauhtia pikkupojassa riittää ja flänkkiä se tahtoisi tarjota aina kun saa luvan lähteä liikkeelle. Sunnuntaina tehtiinkin kaksi settiä pyöröaitauksessa Gust liinassa. Tehtiin ikäänkuin poispäinajoa ja liinalla estin Gustia lähtemään flänkille. Samalla sai treenattua sisäflänkkien alkeita. Kevennykseksi Gust sai muutamia kertoja kiertää lampaat. Muutamia hyviä rauhallisia liikkeellelähtöjä, sekä rauhallisia lähestymisiäkin saatiin aikaiseksi. Oikein hyvä treeni Gustille.

Lauantain paimennusten jälkeen käytiin Marikan kanssa metsälenkki, jossa mukana kirmaili aikamoisen monta bordercollieta. Meidän pojilla on hurjan hauskaa kun saavat paljon kavereita joiden kanssa juoksennella. Illalla jutusteltiin ja syötiin, ihan huippua.

Kotiin päästyä iskikin sitten kunnon flunssa. Osasin tätä hiukan aavistellakin, sillä Samuli on yskinyt ja niiskuttanut jo useamman päivän. Saas nähdä, milloin sitä seuraavan kerran jaksaa treenata.

2. lokakuuta 2014

Talvikauden alku

Kesäkausi on muuttunut talvikaudeksi, yöpakkaset tulleet ja räntääkin jo ehti sataa. Viikonloppuna oltiin Ruffen, Gustin, Tikkin ja Sohvin kanssa esineruutua tekemässä. Minä ja Mari poljettiin n. 15 x 50 m ruutu ja Miika ja Samuli tekivät toisen n. 10 x 50 m ruudun. Ruffe aloitti ja toi nopeasti takaa pienen, nyrkkiin mahtuvan ruskean "karvapallon" metsästä. Toisessa ruudussa oli narulelu, se löytyi vielä nopeammin. Gust tapansa mukaan viiletti sata lasissa ja Miika osuvasti sanoikin, että tulee mieleen eräs suunnistaja jonka mottona on: "Kannattaa pummata kovalla vauhdilla, niin ei kulu liikaa aikaa." Nenä toimi kuitenkin ja esineet löytyivät.

Maanantaina käytiin molempien poikien kanssa jäljestämässä. Ruffelle tein mäntykankaalle noin 400 m pitkän jäljen jossa oli 5 keppiä. Jälki sai vanheta 1.5 tuntia. Tullessani koiran kanssa ajamaan jälkeä, näin erään naisen lenkittävän rotikkaansa juuri meidän jäljen päällä. Heittelipä vielä keppejä puolelta toiselle koiralleen, niin oli varmasti jälki sotkettu ihan kunnolla. Mietin hetken mitä tekisin ja päätin kokeilla. Ruffe hukkasi jäljen ainakin 3 kertaa ja joutui tekemään kovasti töitä sen uudelleen löytämiseksi. Ajoi kuitenkin kunnialla loppuun ja viidestä kepistä neljä löytyi. Hiukan rauhallisemmalla vauhdilla olisi voinut tulos olla parempi, mutta selkeästi rotikan tekemät jäljet saivat kierroksia nousemaan normaaliakin enemmän.

Gustin kanssa päätin keppiruutuilujen jälkeen pitkästä aikaa kokeilla jälkeä ja tein sille noin 40 m jäljen jossa oli 3 keppiä. Vauhtia oli alkuun yhtä paljon kuin aina aiemminkin ja ehdin jo miettiä, että olisi pitänyt pysyä keppiruudussa. Ensimmäisen kepin löydettyään Gustin tahti kuitenkin rauhoittui ja loppu meni oikeastaan aika kivasti. Harmitti, etten tehnyt suorilta vaan pidempää jälkeä sille, kun kerran kokeilla päätin.

Tokoa ollaan tehty enemmän tai vähemmän joka päivä. Kotona ollaan treenattu kaukoja ja kentällä ollaan käyty kolmesti. Ruffe on kentällä keskittynyt merkin treenaamiseen erilaisilla häiriöillä, seuruun hiomiseen, ruudun paikkaan sekä luoksetuloon. Muutakin toki on tehty ja paljon leikitty. Ruffella on kiva asenne tekemiseen ja se leikkii kiitettävän hyvin ilman leluja. Olen luultavasti nyt löytämässä sille parhaiten sopivan tavan treenata tokoa: haasteita, variaatioita, kaavojen rikkomista, liikkeiden ketjuttamista, sopivasti palkattomuutta ja silmän käyttöön puuttumista. Yksinkertaisiin juttuihin Ruffe kyllästyy ja palkka alkaa menettää merkitystänsä, jos sitä tarjoaa liian usein. Ruffen kanssa pitää uskaltaa tehdä vaikeitakin juttuja ja jättää muut kuin todella hyvät onnistumiset palkkaamatta.

Gust on treenannut ruutua, seuruuta, liikkeestä seisomaan jäämistä, tunnaria, maahanmenoa, stoppia, luoksetuloa, noutoa ja ehkä jotain muutakin vielä. Seisomaan jääminen onnistuu nyt suunnilleen alo-tyyliin, piilotettu tunnaritikku alkaa olla "helppo nakki", seuruussa kestää jo pidempiä matkoja ja stoppi on todella napakka vaikkakin usein hiukan vino. Korjataan se sitten myöhemmin. Luoksetuloon olen muutaman kerran yhdistänyt eteentulon. Vauhti säilyy hyvin, mutta Gust meinaa jäädä hiukan liian kauas, joten tätä on vielä treenattava erikseen. Noudossa ollaan yritetty saada asennetta muuttumaan kyyläävästä rennoksi. Lähinnä olen siis heilutellut kädessäni olevaa kapulaa edestakaisin ja sitten heittänyt sen vaihtelevan matkan päähän parista metristä noin kymmeneen metriin. Gustin tehtävä on ollut pysyä sivulla istumassa ja pitää kontakti minuun, eikä ruveta kyyläämään kapulaa. Heiton jälkeen on useimmiten tehty täyskäännös ja parin askeleen seuruu ja siitä vapautus leluun. Noutamaan on päässyt vain pari kertaa silloin kun asenne on ollut hyvä, eikä yhtään kyyläävä. Hyvin on edistynyt!

Gustin kanssa on muutama viikko treenattu kotona ilman leluja leikkimistä ja nyt se pikku hiljaa askel kerrallaan alkaa leikkiä minun kanssa. Alkuun se oli hyvin hämmentynyt ja samantien menossa hakemaan jotakin suuhunsa, mutta nyt alkaa ymmärtää että voidaan leikkiä kahdestaankin ilman apuvälineitä. Jatkamme treenejä vielä jonkin aikaa kotona ja sitten siirrän leikin myös kentälle.

Talvikauden aksaryhmät pyörähtivät käyntiin tällä viikolla. Ruffen kanssa tehtiin tiistaina helppoa rataa joka selvitettiin kahteen kertaan ilman virheitä. Piirroksesta poiketen meillä oli putken 15 sijaan kepit. Toisella kertaa hiukan jopa hifisteltiin ja tehtiin hypyt 7-9 putken takaa leijeröiden. Hiukan oma rytmi oli kateissa, en tiedä oliko estevälit lyhyemmät kuin tavallisesti, mutta minulle tuntui jäävän joissakin kohdissa liikaa aikaa, enkä oikein tiennyt mihin sen käyttää. Ja kun ensimmäisellä kerralla putkella 10 ja A-esteen jälkeen tulikin kiire, niin rytminmuutos ei minulta oikein onnistunut. Onneksi koira paikkasi kiitettävästi ohjaajan mokat.
Aksatreenien rata. Piirros: Kati Keränen.