Uudenmaan nuorten koirien tokoringin eka treeni oli viime viikon torstaina. Meille oli varattu Avec-areena Porvoosta ja pyydetty Jessica koutsiksi. Porukasta paikalla oli reilu puolet, eli 6 koirakkoa. Me tehtiin Gustin kanssa AVO-luokka kisanomaisesti kahteen kertaan etenkin liikkeiden väleihin keskittyen. Eka kierros tehtiin normaaliin tyyliin, eli Gust sai hillua ja humputella, toka kierros tehtiin hillitysti. Ja on se sanottava, että oma tunne on parempi kun pidetään hiukan maltillisempaa kivaa. Ei ole niin pelko siitä, että koira kuumenee taivaisiin saakka ja ampaisee ajattelematta vain johonkin. Yllättäviä ongelmiakin paljastui. Ensinnäkin Gust ei pystynyt tekemään kaukoja kunnolla kun ne tehtiin samasta pisteestä mistä törpönkierto. Toiseksi se sekoili hiukan törpönkierrossa kun törpön takana istui n. parin metrin päässä ihmisiä. Jatkossa minun tarvitsee kertoa sille etukäteen mikä liike on tulossa, nyt en ole sitä tehnyt. Tätä on pari kertaa kokeiltu jälkeenpäin eikä enää ole ollut ongelmia vaikka törppö on suoraan edessä kun tehdään kaukoja. Muutenkin Gustin kanssa täytyy rikkoa rutiineja ja totuttaa se esimerkiksi siihen, että ruudun aloituspisteestä voidaan lähteä seuruuseen ja siihen, että jos merkki näkyy edessä se ei tarkoita aina, että sinne juostaan seuraavaksi. Eikä merkiltäkään aina noudeta ohjatun kapulaa, liike voi treeneissä jatkua muutenkin. Tokoringin treenissä tehtiin myös häiriötreenejä. Gustin kontakti piti hyvin kunnes Jessica huusi "ruutuun". Ja tämän saman se mokasi monta kertaa ennenkuin uskoi. Ja sittenkin sen silmät muljahtelivat ainakin vähän, kun tuo tuttu käskysana kuului. Lelujen välissä oli myös kurja seurata, oli kuin pommeja olisi kylvetty kentälle. Siinä työsarkaa meille.
Molempien koirien kanssa on myös treenattu eteenlähetystä (merkitön merkki). Lelun piilotuksen sijaan olen nyt tehnyt lähetyksiä auton kumimatolle ja se vaikuttaisi toimivan hyvin. Mustan kumimaton päältä musta pieni patukka ei kauempaa juuri erotu, joten suorapalkkaakin on tarjottu. Jatkossa kumimaton allekin voi piilotella palkkoja, jotka koirat saavat itse kaivaa esiin. Molemmat ovat tehneet myös tyhjään lähetyksen ja se meni hyvin kummallakin. Vielä kuitenkin liikettä pitää vahvistaa paljon.
Gust on saanut kivasti tunnarin mielentilaa rauhallisemmaksi kaniverkon avulla. Tikut ovat verkon alla, joten ei Gust ei pysty nypläilemään vääriä, jolloin ei myöskään tarvitse kieltää. Samalla lähetysmatka voi olla normaalin pitkä ilman nameja tms. hidastamassa. Olen kokeillut myös yksittäisiä kertoja ilman verkkoa ja toistot ovat olleet hurjan hyviä. Edelleen kuitenkin 95% tehdään verkon avulla. Ruffelle on sen sijaan haettu iloa ja vauhtia tunnariin. Liikehän hajosi taas kerran, kun Ojangossa karkasi viereiseltä kentältä koira ärisemään juuri kun Ruffe haisteli tikkuja. Minähän kuumenin ihan kunnolla sekä koiralle että sen omistajalle, eikä se varmaan auttanut asiaa muuta kuin sen verran että sain ajettua ärisijän pois.
Kotipihalla on tehty uutta evl:n paikallaoloa. Lähinnä haettu räväkkyyttä maahanmenoon, kun molemmat olivat enimmäkseen hoomoilasina maahan-käskystä kesken paikallaistumisen ja valuivat nihkeästi maahan. Jätän koiran istumaan, menen hetkeksi piiloon, palaan nyt alkuun n. 5 metrin päähän ja pienen tauon jälkeen käsken maahan. Molemmat ovat nyt tajunneet, osaavat odottaa maahan-käskyä ja toteuttavat sen plätsähtäen. Pikkuhiljaa voi jo välimatkaa lisätä, kun alasmenot ovat olleet hyviä.
Koirat saivat myös uuden hienon avoesteen, jonka tilasin Jari Lukkariselta. Aiemmin meillä on jo Jarin valmistama pk-pressueste ja voin suositella. Toimivia ja viimeisteltyjä, sekä sääntöjen mukaisia esteitä. Ja kuten kuvasta näkyy, niin "puttauskenttämmekin" kasvaa jo ruohoa. Siirtonurmi alkaa jo olla juurtunut ja ruohonleikkuri pitäisi ostaa. Tilaa tokon kunnolliseen treenaamiseen ei ole, mutta aika paljon pystyy tuossa 200 neliön tilassakin tekemään.
 |
| Poikien hyppyeste |
