Vuokattiviikonloppu

Viime keskiviikon "mölli-alon" jälkeen päätin ryhdistäytyä ja ryhtyä treenaamaan oikeasti kisaa varten. Torstaina aamulenkillä treenattiin seisomaan jäämistä muutama kerta ihan alkeista. Illalla mentiin Pörröjen tokoon Pataluotoon. Ruffe teki tunnarin, jäävät (m ja s) ja vauhtiluoksetulon sekä pienen pätkän seuraamista ja luoksetulon lyhyeltä matkalta liikkurin käskyttäessä omiaan (kiitos Eini). Taas hetken herpaantui vilkaistessaan liikkuria, mutta odotti minun käskyjä. Liikkeestä maahanmenossa jäi taas istumaan, mutta kun korjasin niin alkoi tulla oikeaa suoritusta. Seisominen oli aikas hyvä, alkeistreeniä vaan lisää. Lopuksi, kun kentällä ei kukaan enää treenannut, päästettiin Ruffe ja Arvo sinne juoksemaan. Vitsit että ne juoksi lujaa!

Viikonloppu oltiin Vuokatissa. Ruffe oli ekaa kertaa mukana suunnistamassa ja oppikin jo parin rastin jälkeen juoksemaan oranssi-valkoisen lipun luokse minua odottamaan. Tehtiin myös kaksi jälkeä. Perjantai-illan jälki kulki osin hankalassa maastossa: oli polku-uran ja ulkoilutien ylitys, 2 jyrkkää rinnettä ja paikoin pöheikköistä kasvillisuutta. Vähän liiankin vaikea, mutta kun en maastoa tuntenut, niin en etukäteen tiennyt mitä vastaan tulee. Jälki ehti juoksulenkkimme sisältämän pienen harharetken takia vanhentua 1.5 tuntia ja Ruffe oli tykitellyt metsässä niin, että mietin kannattaako jälkeä enää ajaa. Koska koira valjaat nähdessään selvästi oli töihin lähdössä niin ajattelin että mennään vaikka vaan ekalle kepille. Mutta ei. Ruffe eteni niin päättäväisesti että annoin sen ajaa koko jäljen. Polun yli meni hienosti, ulkoilutien kohdalla teki n. 15 sekuntia töitä ennenkuin osasi jatkaa ja kerran pöheikössä hukkasi hetkeksi jäljen. Mutta itsenäisesti ajoi ja kepit löytyivät. Ihan huippua! Ilmaisu on edelleen heikko, ottaa kepin suuhun, pudottaa sen ja katsoo hetken minuun. Vasta sen jälkeen ottaa kepin uudestaan suuhun ja tuo sen. Ilmaisutreeniä siis lisää.

Lauantai-illan jäljen teki Samuli ja sekin kulki hankalahkossa maastossa. Alkoi kuivassa kangasmetsässä ja päätyi lopulta vanhan hiekkakuopan jyrkkää rinnettä alas kuopan pohjalle. Jälki vanheni n. tunnin verran. Ruffe oli mennä yhden kepin ohi (n. metrin verran sivusta), mutta sai ilmeisesti kepin hajun nokkaansa kun alkoi vimmatusti pyöriä ympyrää ja etsiä sitä. Vähän oli liinan kanssa vaikeuksia, mutta sekin keppi löytyi ja jatkettiin hienosti loppuun asti. Uskomattoman hienosti tuo koiruus näistä selviytyy ja mikä tärkeintä: motivaatio on kova.

Sunnuntaina lähdettiin aamulenkin jälkeen Kuopioon paimeneen, Samuli taas ohjaajana. Ruffe oli alkuun pyörössä suuntia harjoittelemassa (tahtoo kiertää vain vasempaan) ja sen jälkeen pääsi isolle laitumelle siirtämään isompi lauma portista toiselle puolelle, toki pitkässä liinassa. Hyvin oli sujunut eikä liina ilmeisesti ollut ainakaan pahemmin varmistajan kädessä kiristynyt.

Ennen maanantaina agilityä Ruffe vaikutti väsyneeltä ja ajattelin tehdä sen kanssa vain hyvin lyhyen treenin. Mutta mitä vielä. Se oli kuin tykinkuula, ohjattavissa tosin, mutta vielä ei meidän taidot riitä useampaan peräkkäiseen takaakiertoon. Jätinkin radan vaikeimman kohdan tekemättä ja tehtiin erikseen alku ja loppu ekassa setissä. Toinen setti oli lyhyt: vain muutama toisto 6 keppiä. Ruffe otti alkuun häiriötä viereisen kentän jatkuvasti haukkuvasta koikkerista, mutta kun kyseinen koira lähti hallista tauolleen, niin onnistui erilaisista kulmista hyvin. Vaikeimpia kulmia en vielä ole hallissa häiriössä ottanut vaikka kotipihalla osaa hakea sisäänmenon n. 320 asteen sektorilta. Kun tämä alkaa häiriössäkin sujua, niin siirrytään 2 x 6 kepin sarjaan tavoitteena hilata pikkuhiljaa noita yhteen niin että loppuvuodesta pujottelee sujuvasti 12 keppiä mistä tahansa lähetyskulmasta. Niin, enkä saa unohtaa että pitää myös minun liikehäiriö ottaa mukaan.

Aksatreenit lopetettiin Ruffen tajoamiin mehu- ja pullatarjoiluun 1-vuotissynttäreiden kunniaksi. Koirille oli omat kotiinviemiset. Valitettavasti kamera unohtui eikä saatu taaskaan kivasta aksaryhmästämme kuvia.

Agilityn kanssa ei meillä edelleenkään ole kiire, A:ta ja puomia säästellen, rimojen nostoa varovaisesti eikä muutenkaan kovin paljon treeniä. En halua rikkoa tuota kiituria ja lisäksi odotan luustokuvien tuloksia ennenkuin ylipäänsä päätän miten pitkälle agilityssä halutaan edetä. Mistä tulikin mieleen, että tuo luustokuvausaika pitäisi varata.

Tiistai-iltana treenattiin vähän tokoa Noljakan koulun kentällä. Merkkiä, ruutua ja merkki-ruutua, noutoa sekä tietty jääviä ja 3 min paikallaolo. Häiriötä oli sopivasti parista ohikulkeneesta koirasta ja muutamasta mopoteinistä. Ei sen kummempaa, meni "ihan ok:sti". Tajusin tosin, että Ruffe ei vieraassa paikassa vielä irtoa tarpeeksi hyvin. Kierrätin sitä lopuksi jääkiekkomaalin ympäri n. 5 metrin päästä. Kun siirryinkin 10 metrin päähän niin yritti kiertää mm. maassa parin metrin päässä lojunutta hihnaa, eli ei enää lähtenyt tuolta etäisyydeltä maalin taakse. Selittänee sen, miksi ei vieraassa paikassa ole juossut niin täpöllä ruutuun tai noutokapulalle kuin esim. mitä kotipihalla tai JoAn hallin pihalla tekee.