Sisaruksia

Etelän reissumme sisälsi vielä tiistaina jälki- ja esineruututreenit Paimiossa Jaanan koirien kanssa (velipoika Rolle, Cindi ja Cola). Ruffe ajoi vajaan puoli tuntia vanhan n. 150 metrin jäljen jossa kepit löytyivät mutta ilmaisut olivat ihan p..seestä. Otti kepin suuhun ja viskasi sen taaksepäin ja jatkoi matkaa ikäänkuin sanoen "siinä keppis, nyt jatketaan". Oli saanut Samulilta palkan suoraan heti kepin suuhun ottamisesta, joten ei nyt malttanut tuoda niitä eikä ole tarpeeksi ahne jotta kesken jäljen alkaisi kärttämään palkkaa. Vasta viimeisellä, tässä tapauksessa kolmannella, kepillä sain palkattua koiran. Vähän liikaa höyryäkin oli, mutta ihan suht ok suoritus itse jäljestyksen puolesta. Maasto oli märkä joten vähän pelkäsin ettei pysy jäljellä. Keppien tuonti pitää nyt saada taas kuntoon ennen seuraavaa jälkeä.

Esineruudussa toi hienosti meidän esineen (hanska), mutta Jaanan hanskan kävi vaan merkkaamassa (pysähtyi ja katsoi pitkään minuun apuja odottaen) ja jatkoi meiltä tuoksuvan esineen etsimistä kun apuja ei tullut. Käytiin sitten yhdessä hakemassa Jaanan hanska ja leikittiin sillä. Yritetään nyt Tuijan vinkin mukaan käydä kirpparilta hakemassa suoraan muovipussiin jotakin vanhaa tavaraa ja vahvistetaan esineiden nostamista Jaanan ohjeiden mukaan.

Keskiviikkona käytiin vielä Somerolla pentupäivää viettämässä paimennuksen ja seurustelun merkeissä. Mukana kalapoikueesta olivat pojat Ruffe ja Rolle sekä tytöt Muikku, Sade ja Kuu. Hirmu kivaa oli sekä ihmisillä että koirilla. Kovasti ovat sisarukset toistensa kaltaisia eleiltään ja käytökseltään.

Kumpi on vahvempi

Esine tuotu, palkanmaksun aika

Kaunis ja taitava velipoika Rolle