Viime perjantaina oltiin ekaa kertaa Joensuun Pörröjen (facebookissa treeneistä ilmoittelevan koiraporukan) mukana treenaamassa Pataluodossa. Kenttänä on päättyvän tien päässä oleva lukion pihan hiekkakenttä ja lisäksi alueelta löytyy pienempiä nurmikkoalueita. Erinomainen treenipaikka. Kuvittelin treenien toimivan siten että yksi koira kerrallaan treenaa ja muut antavat kommentteja. Mutta eipä se niin mennytkään. Kentällä oli koiria n kappaletta kerralla, kukin treenasi mitä halusi ja häiriö oli näin aika suuri. Mietin että uskaltaako Ruffea edes laskea hihnasta kun vastaavaa ei ole pentukurssia lukuunottamatta ollut. No, eipä sitä hihnassa oikein voi treenata joten ei muuta kuin koira irti ja riittävästi tekemistä. Tehtiin vähän seuraamista, eteentuloja ja jääviä sekä leikittiin paljon. Ruffe keskittyi hyvin eikä sitä ollenkaan haitannut muut koirat. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuu ryhmässä (3 min, olin n. 7 m päässä) ja sitten kävin ruoholla tekemässä tunnarin kun siellä ei kukaan muu treenannut. Hyvin sujui ja olin oikein ylpeä koiranpennustani ;) Onneksi kaikki paikalla olleet koirat olivat hyvin hallinnassa, joten yksikään koira ei karkaillut treenin aikana muiden luo tai minnekään muuallekaan. Jatkossa näissä treeneissä voi silloin tällöin käydä treenaamassa häiriötä sellaisilla liikkeillä mitkä jo hyvin osataan.
Lauantai kului tokon SM:ssä Jaanan ja Cindin kenneltyttönä. Jaana ja Cindi menivät komeasti finaaliin, joten sain suostuteltua heidät ajelemaan meille yökylään. Illalla käytiin uittamassa Cindi ja Ruffe, katsottiin päivän suoritukset videolta ja mentiin nukkumaan. Sunnuntaipäivän vietettiin Ruffen kanssa molemmat 1.5 tunnin aamulenkkiä lukuunottamatta jossain koomassa. Ei jaksettu tehdä mitään.
Maanantaina oltiin aksatreeneissä. Oli taas hellepäivä, joten kävin uittamassa Ruffen ennen treenejä. Treeneissä tehtiin irtoamisharjoituksia 3 hyppyesteen sarjalla. Näitä irtoamissarjoja radalla oli kaksi. Ruffe irtoaa hyvin kunhan hyppyjen jälkeen näkyy putki tai kontaktieste. Jos ei näy, niin jää vähän katselemaan missä minä juoksen. Lelu etupalkkana toimii. Kotiläksyksi tuli takaakiertojen harjoittelu. Kotona vaikeutin Ruffen keppilähetyksen umpikulman n. 135 asteeseen (aiemmin max. 90). Eipäs onnistunutkaan, joten palasin 3x2-sarjasta 2x2 sarjaan portit reilusti erillään. Mennään nyt tällä kunnes taas alkaa sujua.
Tiistaina tokoiltiin keskenämme Jyrinkylän hiekkakentällä. Seuraaminen, maahanmeno, seisomaan jääminen, ruutu, vauhtiluoksetulo, vähän kaukoja (i-m-i 2 m etäisyydeltä sekä i-s-i läheltä) ja vauhtinouto noutokapulalla (ei siis ohjatun kapulalla). Kaikki hienosti ja hyvässä vireessä. Seuraamisen juoksussa tuppaa ehkä hieman jätättämään, pitää nyt palkata oikealta edestä jos se auttaisi. Ollaan tehty tosi vähän juoksuseuruuta, joten harjoittelemattomuuttahan tämä on. Häiriönä kentän läpi kulki 2 labradorinnoutajaa ja kentän viertä juoksi pyörän vierellä joku x-rotuinen koira. Näille ei Ruffe uhrannut yhtä ajatusta enempää.
Tokon jälkeen mentiin ajamaan Samulin kangasmetsään tekemä jälki, jonka varrelle hän oli kätkenyt 2 keppiä. Oltiin sovittu etukäteen että jälki alkaa tietyltä polulta ja hän laittaa punaisen kuitunauhan alkukohtaan. Etsin polun varresta punaista nauhaa mutta löysin ainoastaan sinisen. Hämmästys, muistinkohan nauhan värin väärin... No, otin Ruffen autosta ja se lähti saman tien jälkiliinan kiinnitettyäni nenä maassa kohti sinistä nauhaa. Annoin sen mennä kun selvästi oli vahva haju nokassa. N. 50 m päästä löytyikin ensimmäinen keppi ja Ruffe hienosti otti sen suuhunsa ja toi minulle. Ruhtinaallinen palkka ja kehotus jatkaa jäljestämistä. Homma jatkui hienosti, hieman tuntui kulmissa menevän pitkäksi, mutta tämä on varmasti aloittelevalle koiralle ihan normaalia. Puissa oli harvakseltaan punaisia nauhoja osoittamassa missä jälki suurinpiirtein kulkee. N. 30 m päästä löytyi sitten toinen keppi ja senkin Ruffe nosti hienosti. Huippukehut ja muutama frolic sekä "loppu"-sanat ja takaisin autolle. Tässä vaiheessa huomasin että ainakin yksi punainen nauha näkyi vielä kauempana metsässä ja tajusin että voi pe..le, ollaan todennäköisesti ajettu koko matka takajälkeä ja Samuli oli tullut sen sinisen (jonkun muun laittaman) nauhan kautta pois. Näinhän se tosiaan oli, olin ollut väärän polun varressa etsimässä jäljen alkupäätä. Tuskinpa tämä nyt ihan lopullisesti koiran jäljestystä pilaa, mutta jatkossa on syytä tehdä jotkut selkeästi erottuvat merkit. Noita kuitunauhoja on täällä joka puolella, sekä metsänhoidon että suunnistuksen takia, joten vastaavan virheen mahdollisuus on iso. Iloinen voi kuitenkin olla siitä että jäljestys on Ruffen mielestä ihan huippukivaa touhua ja Ruffe ilmaisee kepit hienosti. Oli oikea päästös hylätä ne makkarajäljet heti alkuunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti