Treenipäiväkirja...

...tai oikeastaan sen puute. Eilen Einin kanssa lenkkeilessämme tästä puhuttiin ja päätin nyt vihdoin ryhdistäytyä ja kehittelin eilen illalla taulukon, johon on suht helppo merkkailla mitä ollaan tehty. Täydellistä raporttia ei siihen mahdu muttei ole tarviskaan. Kunhan täyttäminen olisi suht helppoa niin että sitä tulee tehtyä. Nyt taulukossa komeilee eilinen Einin ja Arvon kanssa tehty aksatreeni joka sisälsi muutaman toiston keppejä hyppyesteen jälkeen sekä takaaleikkaustreenin. Lopuksi vielä kunnon vauhtirallattelu putki - este - putki. Ja sen jälkeen tietty pojat pääsivät metsään juoksemaan ja me tytöt höpisemään pääasiassa koirajuttuja tietenkin.

Tämän lisäksi myös tämän aamun jälki- ja esineruututreeni on jo kauniisti merkitty ylös. Jälki oli reilut 200 metriä pitkä, maastossa jossa aluskasvillisuutta oli paikoin lähes polveen asti. Maastossa oli myös uria ja todennäköisesti hirven makuupaikkakin sivuutettiin. Selvästi siis hankalin maasto missä ollaan treenattu, ja yön kovien sateiden jäljiltä oli tosi märkää. Annoin jäljen vanheta n. tunnin ja kävin sinä aikana Ruffen kanssa lenkillä. Lähetin lähes kotisuoraan kulmaan, aluksi Ruffe kiiti jäljen yli, mutta palasi nopeasti takaisin ja lähti hienosti oikeaan suuntaan. Vähän hätäistä oli työskentely, mutta sieltä vaan ne kepit taas nousivat. Ainoastaan viimeinen keppi tuotti hankaluuksia, olisi mennyt sen yli. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tuossa tilanteessa tehdä, mutta kirrasin hieman valjaista jotta Ruffe tuli pari metriä taaksepäin, löysi kepin ja pääsin palkkaamaan koiran. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa viimeinen keppi tosi helppoon paikkaan ettei vastaavaa tapahdu. Jäljen jälkeen tamppasin esinekaistaleen ja n. 50 metrin päässä oli villasukka haettavana. Ensimmäisellä kerralla Ruffe pysähtyi sukan luo ja katsoi minuun taas apuja kysellen. En sanonut mitään, koira mietti hetken ja lähti sitten tuomaan sukkaa. Valitettavasti se tarttui matkalla johonkin risuun ja putosi koiran kiitäessä minua kohti, joten jouduin kehottamaan Ruffea hakemaan sen. Tehtiin homma vielä uudestaan ja silloin sujui oikein hyvin.

Aiemmin tällä viikolla oltiin jo jäljestämässä ja esineruutuilemassa. Molemmat sujuivat erinomaisesti, silloin jälki oli kyllä tämänpäiväistä paljon helpommassa maastossa.

Loman jälkeen ollaan myös tokoiltu. VarPSin treeneissä tehtiin mm. tunnaria vieraan viemillä tikuilla ja nyt Ruffe ei yrittänytkään härkkiä vääriä tikkuja. Lisäksi ollaan tällä viikolla käyty kahdesti Pörröryhmässä tekemässä häiriötreenejä. Mm. ruutuun lähetys siten että yksi koirakko teki seuraamista ihan muutaman metrin päässä juoksulinjalta. Ei Ruffe noista vieraista ole välittänyt silloin kun työskentelee. Paikkamakuussa on 2.5 minuutin kohdalla noussut kahdella kerralla seisomaan vieraassa ympäristössä kun takaa on kuulunut ääniä (ensimmäisellä kerralla koirien rähinää, toisella kerralla ampuminen). Viimeksi onnistui kun mitään yllättävää ei kuulunut, mutta tätä pitää nyt vielä vahvistaa. Paikkamakuuta ollaan harjoiteltu todella vähän kesän aikana ja se tässä nyt näkyy. Ollaan myös hiottu liikkeestä maahanmenoa nopeammaksi ja sitä se nyt onkin. Seisomaan jääminen ei vieläkään näytä ihan siltä kuin haluaisin, mutta paikalleenhan Ruffe jää eikä sen jälkeen tassuja ole liikutellut, pysähdys ei vaan ole tarpeeksi itsevarman näköinen. 

Viimeksi Suskin treeneissä tehtiin noutoa ja sainkin hyvän vinkin siihen kun Ruffe laukkailee sellaista vähän holtitonta leikkilaukkaa kapulalle. Pidin Ruffea pannasta ja heitin sen lempilelun taakseni, sitten hetsasin hiukan noutokapulalla, heitin kapulan ja päästin koiran perään. Takaisin tullessa vapautus lelulle. Alkuun Ruffe ei meinannut päästää noutokapulasta irti vaan yritti se suussa tarttua leluun, mutta ymmärsi aika nopeasti yskän. Ja nyt vauhti oli hyvä ja tasainen molempiin suuntiin vaikka toistojakin tuli aika monta.

Kaukoja ollaan tehty lähes joka päivä. Pönötän edelleen koiran edessä, eli ei tässä ole edistytty, mutta ehkäpä liikeradat menevät oikein kunnolla selkäytimeen ja pysyvät kun joskus pääsen edes parin metrin päähän. Ja joo, en ole edes kokeillut siirtyä kauemmas, en vaan saa itseäni siirrettyä ;) .