Virheitä

Eilinen päivä oli yksi niistä jonka voisi pyyhkiä pois historiasta. Minun osaltani jo päivä oli alavireinen eikä se iltaa kohden yhtään paremmaksi muuttunut.

Virhe 1) oli lähteä huonoin sekä väsynein fiiliksin ajelemaan kohti tokotreenejä, joissa vielä teemana häiriönsieto/kisamaisuus.

Olin suunnitellut tekeväni Ruffen kanssa kisanomaisen alo-/avo-luokan treenin ilman välipalkkauksia. Paikalla oli kuitenkin meidän lisäksi 12 voi-/evl-luokissa kisaavaa koirakkoa, joten treenikentälle tehtiin 3 kapeaa kehää aivan vieriviereen. Koirakot jaettiin 4-5 hengen ryhmiin tekemään kussakin kehässä 3 liikettä. Tässä vaiheessa päätin, että palkkaan koiraa ainakin liikkeiden välillä kun häiriötä olisi melkoisesti.

Virhe 2) oli se, etten miettinyt yhtään että mitä teen ja miten palkkaan, tai että häiriö tulee todellakin olemaan iso kun kolmessa pienehkössä kehässä tapahtuu tiiviiseen tahtiin yhtäaikaa.

Virhe 3) oli suostua aloittamaan, vaikka oikeasti olisi pitänyt ottaa Ruffe autosta ja tuoda se kentälle joksikin aikaa ihan vaan rauhoittumaan ja seuraamaan kuinka kapulat lentää ja kentillä koirat juoksee ihan läheltä täysillä ohi.

Virhe 4) oli ottaa vain 2 lihapullaa ja lelu taskuun vaikka liikkeitä oli monta (luulin että tehdään kehä kerrallaan, enkä sitten kehdannut tuhlata aikaa käymällä autolla täyttämässä taskujani kun namit loppuivat).

Virhe 5) oli mennä viimeiseen kehään ilman mitään muuta palkkaa kuin lelu taskussa ja tehdä siellä vielä neljä liikettä.

Eli en saanut tässä tilanteessa - ilman kunnollista suunnitelmaa ja ilman mahdollisuutta namihoukutteluun - pidettyä Ruffen silmiä poissa viereisistä kehistä liikkeiden välillä. Jouduin käskyttämään sitä lähes joka liikkeen alussa perusasentoon vähintään kahdesti, ja viimeisestä kehästä se kävi singahtamassa viereiseen kun en ollut skarppina siirryttäessä seuraavaan aloituspaikkaan. Onneksi ko. kehässä oli tuttu koira suorittamassa, joten ei siitä omaa karjaisuani kummempaa härdeliä tullut. Mutta ISO plääh! Minä olin ihan pihalla koko treenit enkä tehnyt tai käyttäytynyt ollenkaan niin kuin yleensä teen. Eli koira otti häiriön lisäksi painetta ja hämmennystä minustakin. Jo ennen treenejä oli tosi kummallinen epätodellisen usvainen olo, ja heti treenin alussa tuli tunne että en hallitse tilannetta. Päässäni ei ollut yhtäkään ajatusta siitä, miten pitäisi toimia. En edes muistanut käskyjä. Kuinkahan sitä voi ollakaan näin outo ja typerä? Voiko pään viikonloppuna täyttänyt räkä blokata aivot toimimasta?

Virhe 6) oli siis jatkaa vaikka huomasin että kaikki lamput eivät päässä pala. Oisin voinut hyvin lopettaa heti alkuunsa vaikka siihen onnistuneeseen noutoon.

Jos positiivista hakee, niin lähes joka liikkeessä olleiden alkuhankaluuksien jälkeen Ruffe lopulta teki hyvän ja vauhdikkaan noudon, hyvän luoksetulon, pari hyvää muutaman askeleen seuraamispätkää, hyvät kaukojen tekniikat, hyvän hypyn, jonkinlaiset jäävät ja loppuun vauhdikkaan ruutuun menon. Paikalla olevat tai hitaasti liikkuvat koirat eivät aiheuttaneet häiriötä ja teki ihan hyvin, kunhan sain sen irti tuijotuskuplastaan. Jotenkin kaikki positiivisuus vain jäi tuon omituisen negatiivisen mielialani sekä sähläämisten jalkoihin. Oli melko ankeat fiilikset treenistä kotiin ajellessa ja ajoittain vieläkin...

Mutta minä opin jotain, enemmän kuin yleensä yhdellä treenikerralla.. Näitä virheitä tuskin enää toistan.

Nyt aion julkaista tämän tekstin, ehkä tämäkin naurattaa joskus kymmenen vuoden kuluttua.