Yskät yskitty

Yskä lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Torstaina oli jo melkoiset hepulit heti aamusta, Ruffe viiletti edestakas taloa kuin 3-kuinen pentu. Pitäähän ne parina päivänä kerätyt energiat johonkin purkaa. Loppuviikon touhuiluna aloitettiin maahan menon viilaus, nopea "plätsähtävä" ja suora maahanmeno 99-prosenttisesti on tavoitteena, nyt ollaan jossan 50/50 tienoilla.

Tänään lämpötila alkaa ulkona jo olla kivoissa alle 10 pakkasasteen lukemissa. Käytiin tekemässä pitkästä aikaa tokotreeni, ohjelmassa pikku pätkä seuruuta, merkki, ohjattu ja luoksetulon stoppi. Hienosti sujui. Vähän seuruussa Ruffe keuli, mutta pitkän tauon jälkeen ei mitenkään ihmeellistä että intoa on enemmän kuin taitoa. Luoksetulon stoppi oli hieno, merkki vauhdikas ja ohjattu ihan ok.

Päivällä käytiin pitkästä aikaa Joensuussa "kaupunkikävelyllä". Ihmisiä oli kivasti liikkeellä ja samoin koiria. Oikein hyvä harjoitus olla välittämättä mistään tai kenestäkään. Ja hyvin onnistui, kiva ja helppo on Ruffen kanssa kävellä kun se ei ole menossa tervehtimään kaikkia vastaantulijoita.

Tammikuun jälkitreenin jälkeen olen pohtinut että mikä tekee Ruffelle motivaation seurata jälkeä ja ilmaista puukeppejä? Ymmärrän, että paimenkoira paimentaa kun se siihen on jalostettu. Mutta miksi se seuraa ihmisen jälkeä ja nostaa metstästä puukeppejä joille ei ole koiralle tässä yhteydessä mitään merkitystä? Joku voisi tähän sanoa että palkkana annettavien lihapullapalojen tms. vuoksi, mutta ei se ole ainakaan täysin oikea vastaus. Ruffe ei edes ota palkkaa jos sitä ei rauhoita syömään. Ja rauhoittelen ainoastaan siksi että muuten vauhti on ihan liian kova. Tämän kun ymmärtäisi, niin siitä voisi olla hurjan iso hyöty muussakin kouluttamisessa.