Pari viikkoa sitten lauantaina lastattiin automme täyteen tavaraa ja huristettiin Turun satamaan. Laivamatka Ruotsiin meni jälleen hurjan hyvin, noiden koirapoikien kanssa on helppoa matkustaa.
Pojat odottelee laivan käytävällä hyttiin pääsyä.
Laivassa nukutaan.
Uddenin treenipeltoa.
Uddenissa treenattiin 2 päivää Derekin opissa isolla pellolla. Hiukan jänskätti, että saadaanko lampaat pidettyä hallinnassamme, vai karkaavatko ne heti tilaisuuden tullen. Pyysin ekalle kerralle apukoiran varmistamaan, mutta sen jälkeen uskalsin jo luottaa tekemiseemme. Gustin kanssa harjoiteltiin pääasiassa hakukaaren alkeita, lähinnä kaaren loppuun ja nostoon keskittyen. Jätin koiran kauas, olin n. 5 metrin päässä lampaista selin koiraan ja käskin joko comebye tai away. Pidin huolta, että lopussa Gust ei tule liian lähelle lampaita ja että stoppi sekä sen jälkeinen nosto on hyvät. Tärkeää oli kaarella olla sen 90 astetta koiraa edellä ja luoda painetta sinne, ei kohti koiraa. Kehitystä tapahtui tasaisesti ja toisen päivän jälkimmäisellä kerralla tehtiin jo oikein hyviä hakukaaren alkeita. Pikkuhiljaa sitten siirryn kauemmas ja kauemmas lampaista, kunnes olen koiran luona lähettämässä sitä. Kerroin myös, että minua pelottaa laittaa koira lampaiden ja aidan väliin, joten yksi setti tehtiin pyörössä lampaiden irroitusta aidasta. Eipä siinä ollutkaan mitään pelottavaa, Gust vaan pitää laittaa lyhyillä flänkeillä pitkin aidan reunaa, jotta lampaat ehtivät reagoida, irrota aidasta ja väistää koiran alta pois. Oma sijoittuminenkin on tärkeää aluksi. Pitää olla koiraa vastassa eikä jäädä sen tasolle tai jopa taakse kuten itse olen tehnyt. Samalla Gust tottuu olemaan jännittämättä lähellä lampaita. Oleellista on, että ohjaaja pysyy hyvin rauhallisena.
Samuli ja Ruffe treenasivat ajoa, flänkkejä ja muutamia hakuja. Derek sanoi, että Samulin pitää enemmän puhua koiralle (sitä voi myös kehua...), eikä saa jättää sitä selviytymään ihan yksin vaikeista tilanteista. Mitään kummempaa teknistä uutta eivät tässä vaiheessa harjoitelleet, Ruffen flänkit olivat parantuneet oleellisesti sitten viime kerran, touko-kesäkuun vaihteen ja nyt niihin ei tarvinnut enää keskittyä. Kotiläksyksi saatiin totuttaa Ruffe pikkuhiljaa lähellä seisoviin ihmisiin. Nyt se pelkää ja väistää vieraita ihmisiä muutaman huonon kokemuksen vuoksi. Kunniamaininnan Ruffe sai laittaessaan yhtä koiria haastanutta uuhta kuriin. Koiralla ei mennyt herne nenään eikä palanut pinna, päättäväisesti se vaan kertoi uuhelle että moinen niskottelu ei sovi, vaan toteltava on. Ei tarvinnut näykätä, riitti että teki nopeita liikahduksia uuhen molemmin puolin ja naksutteli hampaita.
Puhuttiin myös liinassa treenaamisesta. Olen itse tehnyt muutamia kertoja poispäinajoa siten, että Gust on liinassa. Olen ajatellut, että liina on minulle vähän kuin "käsijarru" jos jotakin tapahtuu. Derek sanoi, että liinassa ei pidä treenata ollenkaan: on nähnyt niin monta koiraa jotka on pilattu liinassa treenaamisella. Koirat kyllä tietää, että ne on kiinni ja se syö niiden voimaa kun liikkuminen on rajoitettua. Jotkut koirat myös kuumenevat helposti liinassa (esim. Ruffe) ja silloinhan ne eivät enää paimenna vaan homma menee saalistuksen puolelle. Korkeintaan pikkupentuja voi pitää liinassa, jotta saa ne helpommin kiinni. Ei enää aikuisia koiria, jotka osaavat stopin ja lampailta poistulon. Joten unohdetaan liina ja katsotaan mieluummin, että treeniolosuhteet ovat sellaiset, joissa ei ohjaajan tarvitse jännittää.
Leirillä meillä oli kavereina kokeneita ja taitavia ohjaajia koirineen Ruotsista ja Norjasta, mm. Ruffen isän Royn sisko Saga. Hienoa oli katsoa miten koirat tekivät tarkkoja flänkkejä n. 300 m päässä ohjaajasta sillä noin sekunnin viiveellä, minkä äänen eteneminen sille etäisyydelle kestää. Oli kuin robotteja olisivat ohjaajat jollain joystickillä ohjanneet, niin tarkkaa koirien työskentely oli.
Kotimaassakin ollaan paimennettu ja talkoiltu paimennuskisoissa. Gust on tehnyt hyviä sisäflänkkejä kiertämällä takaani, Ruffe on edelleen kehittynyt hakukaarissa. Viime perjantaina käytiin Ruffen siskon Saden luona Hyvinkäällä ja paimennettiin tietenkin. Nähtiin ekaa kertaa Ruffen isä Roykin töissä, hieno koira.
Ruffe (kuvat: Tuija Leisti)
Roy (kuvat: Tuija Leisti)
Sade (kuvat: Tuija Leisti)
Ruffe, Sade, Roy (kuva: Tuija Leisti)
Tokossa ollaan Ruffen kanssa lähinnä humputeltu. Olen hetsannut sitä edelleen uuden hässäkkä-liikkeen törpönkiertoon ohi esteiden ja kapuloiden. Pikkuhiljaa alkaa onnistua, tosin kuvioon kuuluu tällä hetkellä yksi lähtöhaukahdus. Ollaan myös tehty merkkiä ja ruutua, stoppeja ym. vauhdikasta aksaputkea hyödyntäen, sekä pk-esteitä, jotka eivät tuota mitään ongelmia Ruffelle. Metallista on tullut taas yök-liike, joten pitää saada se jälleen kuntoon. Nähtävästi sitä pitäisi treenata vähän koko ajan, jotta se pysyisi siedettävänä. Myös luoksetulo on hajonnut. Ruffe ennakoi stoppia, vauhti on huono ja tänään pysähtyi itsenäisesti seisomaan kesken liikkeen. Voihan huokaus. Muuten Ruffen ilme on ollut kiva ja iloinen. Yritetään kursia VOI-luokan palaset kasaan, kunhan paimennukset talven tullen vähenevät.
Gust on treenannut evl:n ohjattua, joka alkaakin olla jo luovutusta vaille kasassa. Merkille se menee inasen liian kauas (video alla). Ruutuun on nyt osunut, mutta aika sivuun oikeaan reunaan. Minun on nyt päätettävä selkeä kriteeri paikalle ruudussa, en voi vaihdella sitä päivästä toiseen. Työn alla on jatkuvasti kaukot ja tunnarin mielentila, jotka molemmat ovat menneet parempaan suuntaan. Tänään treenattiin Jessican avustuksella luoksetulon stoppeja. Takapalkka näyttäisi toimivan loistavasti, jatketaan sillä tiellä. Palkan saa käydä hakemassa joko stopista tai sitten suorasta luoksetulosta kiertämällä minut ympäri tai sivulletulon jälkeen. Tätä en ole ennen tajunnut ja nyt kokeilen myös Ruffella tuota. Jessica myös sanoi että Gust on rauhoittunut ja niin se kyllä onkin. On paremmin kuulolla ja vaikka tekee edelleen kaiken sata lasissa, niin tauot ovat paljon rauhallisemmat kuin aiemmin. Ei vingu, eikä sähellä pyörremyrskynä rauhattomana ympäriinsä kuten aiemmin. Itse asiassa ei ole vinkunut yhtään sen jälkeen, kun Ojangossa ajoin sen "vihaisesti" pois luotani seuruussa tapahtuneen vinkaisun johdosta joskus kesäkuussa. Silminnäkijöitä ei ollut :)
Ruffe pääsi myös aksaamaan pitkästä aikaa viime viikolla. Se oli yllättävän hyvä ja lopuksi tehtiin koko rata 10 virhepisteellä (kepeillä väärin sisään ja A-esteen alastulokontaktin yli hypäten..). Kuitenkin paljon parempaa mitä itse vähäisen kesätreenaamisen jälkeen olisin kuvitellut. Talvella ehditään aksatakin enemmän, saadaan jatkaa Hinnin ryhmässä ja toivotaan, että vielä tämän vuoden puolella päästään kisaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti