Joulukuu

Blogilaiskuus on iskenyt pahemman kerran eikä enää oikein edes muista mitä kaikkea vilkas joulukuu on tarjonnut.

Tokossa Ruffe on käynyt treenaamassa pääasiassa ominpäin. Ollaan yritetty laittaa tunnaria, kaukoja ja VOI-ohjattua kuntoon vaihtelevalla menestyksellä. Jessican vinkkaamana tunnaria on nyt riittävästi kokeiltu "hyvällä", käytännössä olen siis maanitellut ja palkannut vähän kaikesta sinnepäinkin olevasta. Sehän ei toimi, ei edelleenkään. Joten tästä lähtien kutsun Ruffen välittömästi pois jos ajatus sen harhailee tai jos pitää pälyillä jonnekin. Kaksi treeniä ja homma pelitti taas. Tosin vaihdoin palkankin lelupalkkaan, en tiedä mikä sen merkitys on. Pitäsköhän jo uskoa, ettei Ruffen kanssa mikään muu oikeesti toimi yhtään paitsi mustavalkoisuus..

Lisäksi on korjattu ruudun paikka taas taaemmas, tehty kaukoja välillä peruuttaen sekä yritetty opetella VOI-ohjattua. Se ei vaan tahdo toimia kun vien itse kapulat. Ruffe unohtaa seuruuosiossa mitä oli tekemässä ja saattaa lähteä minne sattuu, etenkin ruutuun jos se on jossain näköpiirissä. EVL-ohjattu sujuu, kun ilmeisesti merkillä muistaa että mikä liike on kyseessä. Metalli on ollut aika hyvä nyt, aiemmin syksyllä tehty tehokuuri näyttää vielä kantavan. 

Gust on tehnyt myös tunnaria, paljon. Varmaan sata toistoa joulukuussa, lähes joka päivä, välillä kaksikin eri treenikertaa päivässä. Gustin kanssa päätin, että yksinkertaisesti kiellän sitä nypläämästä vääriä tikkuja. Sehän ei ole niitä vääriä juuri tuonut, mutta maistella on pitänyt (ei oo tää, ei oo tää, ei oo tää...). Joten ei muuta kuin ulos kotipihalle. Otin Gustin katsomaan kun viskelin vääriä tikkuja pihdeillä maahan. Sehän oli käydä jo siinä vaiheessa kiinni niihin. Kielsin ja viskelin lisää niitä jolloin tyytyi katsomaan. Sen jälkeen koira kauemmas, oma joukkoon ja koira etsimään. Kaahasi tapansa mukaan tikuille ja nappasi heti ensimmäisen "ei oo tää"-tyyliinsä. Kielsin ja pyysin Gustin pois tikuilta. Vähän se hämmästyi ja selkeästi meni seuraavaksi jo varovaisemmin. Tätä tehtiin kahdessa treenissä ja sen jälkeen ei ole tarvinnut kieltää kertaakaan. Olen nyt välillä seissyt tikkujen vieressä ja viskellyt pihdeillä vääriä sekaan kun Gust on tulossa tikuille, ei ole mennyt lankaan. Ollaan tehty myös paljon metsässä oksanpätkien etsimistä lenkkien yhteydessä, muutamia piilotuksia ja pikkuhiljaa viety tunnaritreenit halliin aloittaen samaan tapaan kuin omalla pihalla. Tänään ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa yritys tehdä kokonainen liike Railan liikkuroimana. Ja voi vitsi se oli hyvä! Toista kertaa en kyl uskaltanut kokeilla...

Meillä oli joulun alla Gustin kanssa myös nuorten koirien tokoringin treenit, jotka pidettiin tällä kertaa Oilin koutsaamana Lahdessa A-Qilityn hallilla. Tosi kivat treenit, porukka on vaan niin mahtavaa. Aloitettiin kisamaisella, jossa jokainen teki 3 liikettä. Gustille oli valittu VOI-luokasta ohjattu, L (istuminen ja seisominen), sekä ruutu. Ohjatussa jäi vähän kiinni kapuloihin ja seuruu ei ollut niin hyvää kuin normaalisti. L:ssä liikautti seisomisessa etu- ja takajalkaa ja ruudussa ennakoi sivulletuloa. Muuten ihan kivaa tekemistä. Treeniosuudessa korjattiin jäävistä seisomista sekä merkkiä jossa Gust on välillä vähän turhan kaukana merkiltä.

Uudenmaan tokorinkiläiset. Kuva: Mirva Vainio

Kaukot eivät ole edistyneet kummallakaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Kotona sisällä tekevät hyvin, hallissa on vaikeampaa. Täytyy tehdä kunnon kuuri molemmille ja pitää itse vielä vaan paremmin kriteereistä kiinni, mutten jäädään junnaamaan tähän samaan vaiheeseen. Taaskaan toivominen ei auta, vaan pitää tehdä töitä :) 

Paimennettu ollaan myös. Kasvattitreenillä ennen joulua Gustin kanssa onnistuttiin tosi kivasti. Muutama hyvä haku (koira n. 50-60 metrissä, itse ehkä n. 25 m lampaista) ja tuonti. Lisäksi treenattiin peruskuljetuksessa kävelemistä (ei siis ravaamista), erimittaisia sisäflänkkejä sekä hiukan poispäinajoa kävellen. Gust oli tosi kivassa mielentilassa, huippua. Paimennuksen jälkeen myöhään illalla Gust hiukan kevensi toista etujalkaa. Lienee venäyttänyt sen koska seuraavana päivänä huomasin vain kahdesti että levosta lähtiessä käveli epäpuhtaasti. Sen jälkeen ei ole ontunut. Varmuuden vuoksi viikon verran tehtiin vain hihnalenkkejä ja tokotreeneissä ei tehty muuta kuin tunnaria, vähän seuruuta ja paikkamakuuta.

Samuli on käynyt Ruffen kanssa 4 kertaa paimentamassa. Haut on olleet aika hyviä ja lisäksi ovat treenanneet poispäinajoa, kuljetusta vetoa vastaan ja tehneet vähän oikeita töitäkin (lampaat ulos sisältä, kuljetus treenipellolle ja takaisin, jne.). Niilläkin on joulukuu tuonut uutta rentoutta ja iloa tekemiseen kun Pete moitti Samulia liiallisen paineen luomisesta ja liian tiukoissa pihdeissä pitämisestä.

Ja Agility! Ruffehan on siinä lajissa vauhkoontunut täysin, haukkuu ja on aikamoisen kiihkeässä mielentilassa. Liikuntasetelit ovat vanhenemassa, joten käytiin äkkilähdöllä Lotta Vuorelan koulutuksessa, jonka pystyi maksamaan seteleillä. Ajatuksena oli käydä vieraassa hallissa katsomassa miltä meno siellä näyttää. Ja hurjaahan se oli, samalla myös hurjan kivaa :D Otin Ruffelle kevääksi treenipaikan myös torstaille. Eli nyt meillä olisi treenit joka toinen viikko tiistaisin ja joka viikko torstaisin. Ehkä päästään sitten kisaamaankin. Kalenteri sen kuin täyttyy...

Ikävä tapahtumakin meille taas kävi. Maanantaina Ruffen VOI-ryhmässä oleva kelpieuros tuli Ruffen niskaan ja ehti joitakin sekunteja äristä Ruffen kimpussa ennenkuin ehdittiin väliin. Ärsyttää niin maan perhanasti, edellinen vastaava tapaus oli syyskuussa. Ja vielä enemmän ärsyttää kun taaskaan en vaan pitänyt omaa päätäni. Katsoin jo aiemmin syksyllä, että kyseinen koira ei ole omistajallaan kunnolla hallinnassa ja että koiralla on taipumusta kyylätä toisia uroksia. Sanoin siitä silloin kouluttajalle, mutta lähinnä kouluttaja oli sitä mieltä, että minulla on ongelma kun kiinnitän tuollaisiin huomiota. Kyseinen VOI-ryhmä on suunnattu VOI-kisavalmiille ja VOI-luokassa kisaaville koirille, joten ihmetyttää isosti, miten ryhmässä voi olla koira jolle ensinnäkin on syötettävä jatkuvasti nakkia ettei se karkaa haistelemaan mattoa tai muiden koirien luokse. Peiliin voi myös katsoa: miten ihmeessä vien kentälle oman koirani kun tiedän että joku toinen voi tulla päälle... Alkaa olla minulla nyt viimeinen hetki ottaa opiksi.

Tapauksen jälkeen Ruffe lähti heti kivasti leikkimään, tehtiin ruutua yms. hauskaa ja osasin itsekin käyttäytyä varmaan aikalailla oikein. En huutanut enkä päästänyt verenpainetta nousemaan siinä tilanteessa. Jälkeenpäin se on kyllä noussut montakin kertaa, kun tapahtuma palaa mieliin. Vielä kun sain kommentit tyyliin "sattuuhan näitä kisoissakin", "näihin pitää vain tottua" ja "onneksi siinä ei mitään käynyt", niin rehellisesti sanottuna vituttaa yhä. Olen laittanut molemmista tapauksista sähköpostia seuran hallitukselle ja tokovastaavalle. Syyskuun sähköposti ei tainnut johtaa mihinkään, en tiedä johtaako tämäkään, mutta ainakin on ilmoitettu.

Tänään Satu ja aivan superhauska ja ihana Nappi-poika lähtivät antamaan spanieliterapiaa. Ruffe treenaili yhtä aikaa Napin kanssa ja oli aika rennon ja iloisen oloinen. Muutaman kerran pälyili ja väisti kun jompikumpi sattui juoksemaan läheltä toisen ohi, muuten ei vaikuttanut olevan milläänsäkään. Tosin tehtiin kaikkea helppoa ja hauskaa vain ja tultiin molemmat tosi iloisiksi. Raila ja Whimsy liittyivät myös mukaan porukkaan ja Gust sai treenata evl-paikkikset Napin ja Whimsyn kanssa (sekä sen hienon tunnarin ja Zetan). Treenien jälkeen pojat pääsivät myös yhteislenkille Ojangon pelloille, joten meillä on ollut hurjan kiva päivä. Iloinen ja kiitollinen saa olla kivoista treenikavereista.