Superruffe

Ruffella on ollut hurjan hyvä viikko. Se alkoi viime torstaina Pukkilasta paimennuksella. Samuli ohjaajana kuten tavallista. Hyvät flänkit, haukukaaret ja stopit. Poispäinajossa hermo petti vain kerran jolloin kävi pysäyttämässä lampaat. Ekaa kertaa haki myös hyvällä kaarella poispäin kohti kotipihaa juoksevat lampaat rauhallisesti takaisin. Samuli tosin sanoi, ettei se ollut ensimmäinen kerta kun teki hyvän hakukaaren vastaavassa tilanteessa, mutta uskoiskohan tuota... ;)

Maanantaina tokotreenit kisamaisesti. VOI-luokkaa tehtiin ja sujui hyvin, myös inhokki metalli palautui kovalla vauhdilla ja suoraan eteen. Seuruussa ajoittain vähän edisti ja liikkeestä istuminen olis voinut olla nopeampi. Ruudussa vois myös olla puoli metriä taaempana. Mutta ohjattu (vasen) onnistui VOI-tyyliin alku seuruuttaen ja luoksetulo oli hieno, kova vauhti ja hyvä stoppi! Oli pakko palkata se, joten lopun perusasentoa en siihen ottanut. Kirsikkana kakkuun teki kaukot niin, että vain oikea takajalka liikkui pari senttiä.

Tänään oltiin aksatreeneissä kuukauden tauon jälkeen. Edelleen jatketaan Hinnin ryhmässä ja en käsitä, miten me pystytään tuolla tekemään kaikkea sellaista mitä en ikinä uskoisi. Olen sentään lopettanut sen etukäteen voivottelun. Tänään meinasin taas sortua siihen, mutta sain suuni kiinni aika nopeasti. Piirroksessa olevan keinun sijaan radalla oli pussi.

Etenkin treenin alku sujui kivasti. Pari kertaa treenattiin alkupätkä esteelle 6 asti ja sitten tehtiin rata virheettömästi kahdessa osassa. Treenin loppua kohti suoritettiin kylläkin sitten jo enempi omia kuvioita kuin piirroksen mukaista rataa. Vauhtia riitti ja Ruffe reagoi pieniinkin ohjauksiin, myös niihin liikkeisiini, joita ei ollut ohjauksiksi tarkoitettu... A:lla se teki hyvän juoksualastulokontaktin! Pienet on meidän ilonaiheet aksassa, mutta ei tällä treenaamisella oikein isoja ilonaiheita voi odottaakaan. Kepit oli ekalla kerralla tosi hyvät ja pystyin jättämään Ruffen tekemään niitä yksin siirtyessäni niistoa varten esteen 10 taakse. Tokalla kerralla rytmi ei ollut yhtä hyvä, mutta teki kuitenkin itsenäisesti. Nyt pitäs vaan saada joku järkevä vakkaripäivä, jolloin ehdittäs käydä itsenäisesti treenaamassa. Meidän ohjattu ryhmä menee vain joka toinen viikko ja se ei riitä.

Tiistain aksat.

Gust kävi paimenessa sekä torstaina Pukkilassa että sunnuntaina Seutulassa. Torstaina tehtiin pitkät pätkät poispäinajoa, ei tainnut yrittää kuin kerran käydä kääntämässä lauman. Sisäflänkit olivat todella hyviä, edelleen tosin vaadin että Gust juoksee takaani ja olen aina sillä puolella minne se lähtee. Sunnuntaina alkuun peruskuljetusta vapaasti käskyttämättä kouluttajan toiveen mukaan. Tämä ei oikein sovi Gustille, se tykkää flänkkäillä ja jos sitä jatkuvasti estelee kroppa-avuilla, niin se vaan siitä kiihtyy. Toki se kontrolloi lampaita myös rauhassa ja hyvin, mutta liikaa sai juosta. Tuon vapaasti tekemisen jälkeen ei poispäinajo onnistunut alkuunkaan. Näin on käynyt kerran ennenkin ja pitäs nyt jatkossa vaan pitää oma pää eikä suostua moisiin vapauksiin. Ehkä treeni ei kuitenkaan mennyt hukkaan, ainakin opin, että Gust ei nappaa villoista, vaikka ajelisi lähelläkin lampaita. Toisessa setissä en enää halunnut jatkaa samalla linjalla, joten tehtiin hakukaaria. Comebye-suunta on hyvä, myös kaaren loppu ja nosto. Away ahtaampi, se on muutenkin hankalampi suunta Gustille ja sitä ei ole vielä kovin paljoa treenattukaan.

Maanantaina Gust tokoili AVO-luokan kisamaisesti Railan liikkuroimana. Gust oli ihan kamala. Ei pysynyt housuissaan yhtään, vinkui pari kertaa seuruussa (lopetti kun ärähdin), yritti vähän vinkaista myös seisomaan jäämisessä, ruudussa kääntyi heti etunauhan jälkeen, korjasi tosin itsensä oikeaan paikkaan ja lopulta ei suostunut tekemään kaukoja lainkaan kun Raila oli aika lähellä liikkuroimassa. Jatkossa täytyy muistaa, etten ota sitä tuolla tavalla suoraan autosta kentälle jos tehdään kisamaista, sen on vaan päästävä "lämmittelemään" kunnolla ensin. Positiivista oli, että seuruukaavio meni siis ihan kirjaimellisesti "päin seinää", mutta Raila sanoi että meistä kumpikaan ei välittänyt yhtään. Lisäksi Raila huomasi, että annan pienen kroppanytkäytyksen liikkeestä istumisessa ja se saa Gustin helposti menemään maahan. Kokeiltiin sitä ja näin tosiaan tuntui olevan. Kun vaan luotan koiraan enkä yritäkään "auttaa" (eli pilata sen liikettä :) ), niin kyllä se istua osaa. Huonompi juttu oli se, että ei saatu kaukoja hyviksi. Gust teki uusintayrityksellä ne kyllä, mutta istumiset oli vajaita kaikki ja jotenkin koiran ilmeestä jo näki, että se nihkeilee. Liikkurin ollessa kaukana tilanne normalisoituu.

Pohdin seuraavana yönä klo 4 tätä kaukojen ongelmaa ja tulin siihen tulokseen, että Gust ottaa vieressä seisovasta liikkurista häiriötä, vaikkei edes katso liikkuriin. Se todennäköisesti pitää tilannetta häiriötreeninä ja menee niin omaan kuplaansa häiriötä välttääkseen, että minäkään en pääse siitä kuplan seinämästä läpi. Einin kanssa mietittiin, että jospa palkkaisin sen yllärinä pari kertaa jo siitä kun käännyn koiraa kohti ja olen hetken paikallani ennen ensimmäistä asennonvaihtoa. Jospa se oppisi olemaan vaipumatta koomaan. Varmasti tilanne paranee, kun saadaan vaan liikkuroituja treenejä, nyt meillä ei montaa kertaa ole ollut liikkuria kaukoissa. Kuukausi aikaa ennnen suunniteltua kisastarttia - ja eihän sinne kisaan ole pakko mennä jos homma ei ole siihen mennessä luotettavalla pohjalla.

Ja aijjuu!! Eini, Grimm ja Rundi kävivät kylässä muutama viikko sitten. Treenattiin tiätty tokoa :) Torstaina käytiin Jessican opissa ja perjantaina Oilin. Harmi vaan, että saatiin vieraat vaan kahdeksi yöksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Nyt pitäs jollain ilveellä saada tuo poppoo muuttamaan tänne pääkaupunkiseudulle :D Oli pojilla hauskaa juosta nelistään metsissä ja muutenkin vauhtia riitti aamusta iltaan - kiitos Rundin :D Etenkin Gust jaksoi painia Rundin kanssa, jännää sillä se ei ole painileikkejä pentuajan jälkeen leikkinyt. Yleensä tykkää vaan juosta kavereitten kanssa.

Ruffe, Gust, Grimm ja edessä Rundi. Kuva: Eini.