Köhköh..

Tiistaina treenattiin Ojangossa Marin ja Tikkin seurassa: Gustin kanssa tehtiin liikkeiden välejä ja alun perusasentoa. Palkkailin paljon tuosta perusasennosta ja selkeästi focus muuttui paremmaksi. Tarkoitus oli myös korjata seuruuta muutama sentti väljemmäksi. Kerran huomautin, ettei minun alueelle tulla ja sen jälkeen Gust ei tullut. Kivaa seuruuta. Näinkö helppoa se on? Tehtiin myös muutama vauhtinouto ja kierto.

Ruffe teki ohjattua. Vieläkin vauhdissa näkyi vähän epävarmuus mennessä, mutta toi nyt joka kerta oikean (siis vasemman..) kapulan. Seuruussa se edisti, sain huomauttaa siitä aika monta kertaa. Eteenmenoissa lähti aavistuksen sivuun vasemmalle. Olisi ollut kyllä ympyrässä, mutta jotain pitää tehdä ettei jää tavaksi, saatika pahene.

Keskiviikkona oli Gustin tokoryhmä. Ennen ryhmän alkua kävin treenaamassa ruutua. Tehtiin kosketusalustalle ja ilman. Lähettelin vähän joka puolelta (normisti, läheltä, Gust seisomassa ruudun vieressä, takana, edessä, jne.). Loppuun pari toistoa suorapalkalle. Kyllä se oikea kohta alkaa nyt taas hahmottua. Hyödynnettiin myös hallin isoa peiliä ja tehtiin jäävät. Hyviä kaikki, eikä mokannut asennoissa kertaakaan. Ryhmätreenissä tehtiin uutta kiertohässäkkää. Gust teki tosin vain loppua siitä, eli kapulan tuontia yli esteen. Kerran tuli taas ohi esteen, mutta sen jälkeen hyvin. Käytin Tiltun vinkkaamana kosketusalustaa apuna esteen edessä. Jotenkin se saa Gustin fokusoimaan kapulan oton jälkeen esteeseen, vaikkei tietenkään kosketusalustalle pysähdykään. Ei tarvinnut silloin itse antaa käsiapuja.

Ruffe kävi aksaamassa lyhyesti, lähinnä tehtiin keppejä vaikeista kulmista ja putki-puomi-erottelua. Kepit olivat aika hyvät, mokasi ainoastaan kerran avokulmalähetyksen. Putkeen menee huonosti jos puomi on tarjolla, jumpattiin sitä sitten jonkun aikaa.

Illalla alkoi oma terveystilanne heikentyä, samoin Gust köhisi pariin otteeseen. Yöllä tulin itse kipeäksi ja Gust yski moneen kertaan. Kennelyskähän sillä varamsti on, joten oli pakko perua lauantaiksi suunniteltu AVO-mallikoirakkopesti kennelliiton tuomarikoulutukseen. Ja varmaan tarvii perua ensi viikon porukkatreenitkin. Onneksi Gustin kennelyskä ei tunnu  kovin pahalta, on yskinyt enää kerran-pari päivässä. Ruffe on ainakin vielä terveenä, ehkä sille annettu nenäsumuterokote on tehokkaampi ja pitää taudin tai ainakin oireet poissa.

Nyt ollaan tehty pieniä kotipihatokoja. Ruffen kanssa laitettiin ruudun paikkaa kuntoon, se kun on valunut liian eteen. Tehtiin myös kuuntelutreenejä ja selkeästi on vain niin, että mitä enemmän koiralta vaatii, niin sitä motivoituneemmaksi se tulee. Pari vuotta meni, ennenkuin uskoin ja uskalsin ruveta vaatimaan kunnolla. Gustin kanssa tehtiin kaukojen m-i vaihtoa paremmaksi ja paranihan se, tuo koira kyllä pystyy pomppaamaan makuulta yhdellä liikkeellä skarppiin istuma-asentoon. Gust teki myös muut siirtymät ja aika kivalla mallilla ne ainakin kotona ovat. Nyt pikkuhiljaa kasvattamaan etäisyyttä. Treenattiin myös tunnaritikun maasta ottamista. Gust ottaa monesti sen nopasti etuhampaisiinsa ja heilauttaa sitten taaemmas suuhun. Jos se menee liian taakse, niin sitten pudottaa sivulle tullessa taas edemmäs, jolloin näyttää kyllä siltä, että se pureskelee tikkua. Tuota en halua, joten parasta jos ottaisi sen hyvin suuhunsa heti ja sen jälkeen olisi korjaamatta. Ei siinä ongelmaa yksittäisenä tikkuna ollutkaan, mutta jumpataan tuota nyt muutamana iltana ainakin.

Omasta sairastamisestani on ollut kyllä hyötyäkin. Pitkästä aikaa katsoin ajatuksella Derekin paimennuskoulutusvideota. Nyt videosta saa enemmän irti, kun on ohjannut omaa koiraa jonkun aikaa ja tietää ongelmansa. Viime treenikerran turhautumisen syykin selvisi. Olen vain jättänyt poispäinajossa tärkeän välivaiheen tekemättä kokonaan. Kun taas päästään treenaamaan, niin liina joutaa nurkkaan ja lähden ajamaan triangelimuodostelmassa. Tällöin Gust vielä näkee minut lampaiden sivulla ja itse pystyn kontrolloimaan siitä, että flänkit pysyvät hyvinä ajaessakin. Pikkuhiljaa sitten siirryn taaksepäin, kunnes olen koiran tasalla. Sen jälkeen on kriittinen kohta, missä ohjaaja siirtyy kokonaan pois koiran näkökentässä. Sitä ei saa tehdä liian nopeasti, vie aikaa kunnes koira on valmis siihen. Jos yrittää kiirehtiä, niin todennäköisesti koira alkaa pölläyttää laumaa tai yrittää kääntää sitä aina silloin tällöin, eikä aja luotettavasti. Derek sanoo videolla että ajaa triangelissa kokeneillakin koirilla aika paljon, koska pystyy siinä samalla kontrolloimaan etäisyyden ja sen että flänkit ovat hyvät. Toki matkat olivat silloin ihan toista luokkaa kuin aloittelevalla koiralla. Tämä siis oma tulkintani videosta ja vielä jäi pari asiaa epäselviksikin, täytyy katsella yhä vaan uudestaan ja uudestaan... Kummasti kivempi treenata kun on kunnon suunnitelma mitä toteuttaa.