Suunnistusta

Uusi talomme sijaitsee kätevästi Byträsk-nimisellä suunnistuskartalla, joten kotipihalta on helppo lähteä suunnistustreeniä tekemään. Viime torstaina Samuli järkkäs 440 kuntosuunnistajalle iltarastit. Minä, Ruffe ja Gust toimittiin ratojen koejuoksijoina sekä rastien poishakupartiona. Ruffe on tykännyt pennusta asti suunnistamisesta - sen mielestä on paljon hauskempaa lenkkeillä kun ihminenkin juoksee ja vieläpä umpimetsässä eikä vain polkuja pitkin. Lisäksi se on oppinut tunnistamaan rastiliput ja tietää että lipulle mennään. Todennäköisesti se haistaa liput jo kaukaa, sillä aika monta kertaa on odottamassa tuloani rastilla. Gustin suunnistustyyli on enemmänkin tiukkaa etupeesiä ja edestakas juoksemista hirveää vauhtia ympäriinsä. Ja jos joku miettii, että kauanko bordercollie juoksee, niin kyllä se pitkään menee. Parin tunnin jälkeen alkaa hiukan tahti hidastua ja muutamia raviaskeleita saattaa jossain kohtaa nähdä. Mutta kyllä yhdet hepulit vielä kolmen tunnin laukkailun jälkeenkin voi saada ainakin jos kaveri juoksee karkuun keppi suussa.

Aloitettiin myös säännöllisempi tokon treenaaminen. Pojat saivat ruutuvihon, treenipäiväkirjan, jotta voisin olla suunnitelmallisempi kuin tähän saakka. Ainakin nyt alkuun tuntuu huomattavasti kätevämmältä kuin tietokoneelle näpyttely, mitä harrastelin huonolla menestyksellä aiemmin. Tällä hetkellä on taas liki mahdotonta saada kisapaikkaa mistään, joten olen tavannut suosiolla uusia sääntöjä. Molemmat pojat olivat tauon jäljiltä ruosteessa, mutta äkkiä liikkeet palautuvat mieliin. Gustin kanssa ollaan opeteltu hyppynoutoa, jestas miten se voikin olla hankalaa tuommoisen tykinkuulan kanssa. Pari kertaa se rysäytti päin estettä kun ei hoksannut että sellainenkin oli kapulan tiellä, mutta nyt on hoksannut että hypättävä on. Merkitön merkki ei tuota ongelmaa, Gust on jo lenkillä oppinut kaavan "odota" - hihna irti - "mene" - ja siitä satasta eteen. Joten pystyn hyödyntämään tuota tokokentällä. Lisäksi tunnari on nyt aika varma, ei ole nyplännyt vääriä tikkuja enää ollenkaan vaikka olen jo lähettänyt kaukaa ilman namien syöntiä. Palautus on vielä epävarma, Gust on tottunut saamaan palkan jo lähelle tullessa, joten nyt se ei oikein ymmärrä että tikku pitäisi tuoda sivulle. Muutenkin Gustin kanssa pitää ottaa perusasentoon tulo tehotreeniin, sekä kapulan kanssa että ilman. Seuruu on nyt aika kivaa, Gust oppi nopsaan ettei saa painaa ja nyt on ollut hyvällä paikalla. Hiukan pään asentoa pitää viilata, haluan että se on ylöspäin, en sellaista eteen kiertyvää kuonoa mitä monesti näkee. Ruudussa Gust menee ihan taakse ja on pari kertaa ollut takaa hieman yli, sekin pitää nyt laittaa tarkkailuun. Sitten pitäisi tehdä kaukoja, treenata istumaan jäämistä sekä ohjattua, ja ja ja... Töitä riittää tokossa aina.

Ruffen ruutuun seis-käskyllä istahtaminen on jäänyt nyt pois (kopkop) ja metallinouto on parantunut edelleenkin. Hyppynoutona se vaikuttaisi olevan vielä helpompi Ruffelle. Seuruuta ja etenkin käännöksiä on treenattu, peruutus ja käännökset peruuttaessa ovat jo aika kivat. Kaukoissa olen vaihtanut tyynyn tilalle kepin ja sillä sujuu täydeltä matkalta. Vielä kun saisi sen kepin häivytettyä pois... Omituinen epävarmuus tunnarin palautuksessa on jatkunut, mutta saattaa olla että keksin ratkaisun kun rupesin taas palkkaamaan tiputtamalla nakinpalan suustani. Ohjattua ollaan tehty kerran, pitäisi vielä kokeilla uutena voi-liikkeenä sitä. Luoksetulo on meidän kompastuskivi. Tällä hetkellä stoppi seisomaan on suht ok, mutta maahanmeno aika onneton. Monesti on jäänyt istumaan tai seisomaan siinäkin. Joudun opettamaan varmasti koko maahanmenon uudestaan, nimittäin myös kaukaa käskytettynä se on surkean hidas vaikka sivulta lätsähtää hyvin alas.

Tänään tehtiin tämän kesän eka jälki. Ruffella matkaa oli n. 300 metriä ja keppejä 5, noin 1.5 tuntia ehti vanheta. Ensimmäinen keppi jäi matkalle, se oli jyrkän töppyrän päällä ja Ruffe hyppäsi vinoon ylös ja kiersi kepin n. parin metrin päästä. Loput nousivat varmasti, myös lähes polveeni ulottuvasta varvikosta. Gust sen sijaan ei yhtään muistanut mistä on kyse, joten laitoin sen puuhun kiinni ja lähdin sen nähden kävelemään uutta n. 50 metrin mittaista jälkeä jonne jätin 2 keppiä. Nyt se hoksasi ja rykäisi semmosta kyytiä matkaan että oikean käden nimettömästä lipsahti nivel sijoiltaan. No eipä sitä voinut siinä hötäkässä korjailla, joten Gust kauhoi höyryveturina menemään nenä maassa, minä roikuin liinan päässä sormi väärinpäin törröttäen ja jälkimmäinen keppi löytyi. Ihan varma Gust ei siitä ollut, nosti - tiputti - nosti ja toi. Kourallinen nakinpaloja palkaksi ja vielä taskusta lelu. Sen jälkeen nivelen nykäisy paikalleen ja kotiin. Täytyy nyt aika pian tämän perään tehdä Gustille samanlainen, mutta paljon pidempi jälki. Aloitus kuitenkin niin että se näkee ja ajo suht tuoreena.