Gustin köhinät jäi onneksi pariin päivään, eikä Ruffe sairastunut ollenkaan, joten ei tarvinnut olla pitkään poissa treenikentiltä ja ihmisten ilmoilta. Tokoa onkin treenattu ahkeraan ja ilmoitin Gustin kisoihinkin. Ruutu on ollut pikkasen rikki ennakoinnin takia, mutta nyt sitä on hiottu ja hinkattukin ja alkaa taas näyttää kiiltävältä. Parhaimmaksi osoittautui selkeä äppäp ennakoinnista ja lisäksi useammin suorapalkkaa (musta pieni lelu) takarajalta. Takareunasta saattaa nyt takavarpaat olla ulkona jos minun seis-käsky tulee yhtään liian myöhään, mutta jos nyt näistä huonoista vaihtoehdoista pitää valita, niin mieluummin takarajalta yli kuin ennakointi. Ei ehkä tulevan AVO-luokan kisan kannalta, mutta ainakin jatkon. Tässä vaiheessa haluan, että vauhti riittää perille saakka. Kiillotetaan sitten myöhemmin lisää.
Gustin kanssa on myös hiottu seuruuta. Olen nyt siirtänyt sen pari senttiä kauemmas ja näyttää siistimmältä. Vielä korjataan pään asento takaisin aavistuksen pystymmäksi (käytännössä koiraa sentti-pari taaksepäin) ja minun silmään näyttää kivalta. Juoksussa pitää saada sopiva rytmi molemmille, jotta Gust voi ravata rennommin. Voi olla, etteivät kaikki tokotuomarit pk-tyylisestä voimaseuruusta tykkää (huom! ei paina eikä poikita...), mutta matkalaukuksi en koiraani halua muuttaa. Toim. huom.: saattaa tuossa joku vaihtoehto vielä olla näiden kahden mainitun välissä ;) .
Gust on treenannut myös hyppynoutoa ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että nyt ei haluta kapulaa mammalle suoraan pikapostina, vaan pitää tullessa käydä hyppäämässä vaikka vähän vinosta kulmasta tulisikin.
Lisäksi on treenattu muutaman kerran paikallaoloja, AVOn istumista ja EVLn istumismakaamisluoksetulo-liikettä. Kaukojen koomailu loppui, kun palkkaa tuli istumisista enemmän, häiriköin itse lelua jaloissani pyörittämällä ja värväilin Samulia venyttelemään kaukoja tekevän Gustin taakse tai viereen. Kaukot on muutenkin hyvällä mallilla ja tekniikka pelittää noin viiden metrin etäisyyteen asti aika hyvin. Etupalkka on ollut Gustille paras vaihtoehto (namit etuviistossa molemmin puolin). Olen myös pitänyt Gustia välillä hihnassa ja kevyesti vetänyt pannasta, jolloin sen on vastustettava jotta pysyy paikoillaan. Sillä se on ymmärtänyt hienosti, että haluan takajalkojen liimaantuvan lattiaan. Oikea takajalka on se joka saattaa S-I:ssä liikahtaa etenkin jos sitä edeltää vaihto M-S. Eli M-S vaihdossa seisominen jää hivenen liikaa etupainoiseksi. Siihen panostetaan seuraavaksi.
Ihan pelkästään ei olla AVO-liikkeitä jääty tekemään. Tunnari on edellen myös työn alla. Ollaan tehty kisamaisesti muutamia kertoja ja malttia on tullut verkkotreeneistä hyvin lisää. Edelleen aion kuitenkin jatkaa myös treenejä verkolla. Gust osaa myös aika hyvin eteenlähetyksen (merkitön merkki). Siitä en ole varma, että miten tarkkaan saan sen stopattua, mutta mietitään sitä myöhemmin. Nyt on tärkeintä, että lähtee suoraan eteenpäin ja juoksee hallissa seinään saakka.
Ruffe on tehnyt kokonaisuuksia ja ollaan treenattu VOIn ohjattu jokseenkin kuntoon järkyttävää seuruuosion edistämistä lukuunottamatta. Tunnari palautuu taas vauhdilla. Luoksetulon stoppi pelkällä suullisella käskyllä yleensä vähän valuu, käsimerkillä se on parempi ja molemmat käskyt yhdessä hyvä. En tiedä vieläkään mitä kisoissa pitäisi käyttää.
Viime viikolla Jessican luona Ruffe teki kisamaisen VOIn. Seuruussa se vähän edisti ja muutama perusasento oli vino. Kontakti säilyi hyvin. L:ssä maahanmeno olisi voinut olla nopeampi, muuten ok. Tunnarissa lähti hyvällä vauhdilla, otti heti toisena olleen oman oman, oli lähdössä jo tuomaan kun pudotti ja kävi haistelemassa vielä loputkin väärät tikut. Selvisi kyllä, ja toi omansa kivasti laukalla. Sillä on edelleen epävarmuutta tikuilla kun liikkuri on lähellä, ei vaan olla tehty riittävästi liikkuroituja treenejä. Luoksetulossa annoin pelkän suullisen ja stoppi olisi saanut olla parempi, vauhti ok, mutta edestä perusasentoon tuli pompulla. Ruutu oli myös ok. Ohjatussa edisti seuruussa ja lähti hieman varovasti kapulalle. Jessica arveli, että johtui siitä kun kapula oli melkein seinässä kiinni, mutta veikkaan että tarvitsee vähän panostaa vauhtiin taas nyt kun liike on saatu kasaan. Ihmeen vaikeaa se on ollut kun ei ole merkkiä kuten evl:ssä. Metalli oli iloinen yllätys. Otin pikkukapulan ja Ruffe lähti hienosti ja tuli tosi hienosti vaikka heitin turkasen vinoon. Muutenkin vire kesti koko luokan kivasti, vaikkei Ruffe kehuistani hulluna hyppimään alakaan. Jessica sanoikin, että se on ihan iloinen vaikkei kehuessani hillu ja hypi, eikä sitä kannata ruvetakaan riekuttamaan. Vielä muutamia kisamaisia treenejä ja sitten voisi alkaa katsomaan jotain koetta vaikkapa tammikuulle.
Toinenkin kerta oltiin Jessican luona. Tehtiin kolmen koiran voimin paikallaoloja ja häiriötreenejä. Ruffe selvisi yllättävän hyvin ja keskittyi kivasti. Olin oikein iloinen ja tyytyväinen.
Paimentamassa käytiin kerran Seutulassa ja kerran Pukkilassa. Seutulassa tein pienessä pyörössä kivaa treeniä, jossa olin itse aidan vierellä ja vaan käskytin Gustia. Meni hurjan hyvin. Lisäksi se teki hyvät hakukaaret molemmilta puolilta isommassa tilassa. Pukkilassa meni alku hyvin, mutta sitten Gust teki huonon hakukaaren away-suuntaan ja kouluttaja tuli neuvomaan. Minulla on Derekiltä apinoitu tyyli lähettää koiraa kaarelle ja Gust ei ymmärtänyt kouluttajan ideaa suoraan koiraan kohdistuvasta paineesta ja pois ajamisesta ollenkaan. Olis pitänyt taas sanoa mitä itse haluaa ja miten Gustia on koulutettu, mutta turhaannuin itsekin koska en pidä noista tilanteista kun "joku tulee näyttämään mallia" ja koko hommasta jäi paha sekä stressaantunut maku.
Paimennuksessa meillä on muutenkin mietinnän paikka. Tultiin siihen tulokseen, että pääkaupunkisedun hinnat minimissään 30 euroa / kerta / koira on meidän perheelle liikaa jos kahdella koiralla treenataan kahdesti viikossa. Jos treenejä kuukaudessa tulee 8 per koira ja paimennuskausi kestää 6 kk, niin summa on yhteensä kahdelta koiralta 2 880 euroa vuodessa. Bensat vielä päälle, varovaisestikin arvioiden n. 500-600 euroa jolloin päädytään jo pitkälle yli 3 000 euron. On liikaa. Kauempana edullisemmissa paikoissa ei taas työssäkäyvänä voi ajatella säännöllisesti ajavansa.
Toki koulutuksissa on käytävä jatkossakin silloin tällöin, mutta koska pystytään jo treenaamaan itsenäisestikin, niin yritetään ensi kesäksi päästä mukaan johonkin kimppaan, tai ehkä hankkia omat kesälampaat. Jos kumpikaan ei onnistu, niin todennäköisesti paimennus jää. Kerran tai kaksi kuussa treenaaminen ei kiinnosta minua tippaakaan, se ei johda mihinkään. Lisäksi on muistettava, että paimennus on vähän eri asia kuin agility tai jäljestys, joita voi mainiosti tehdä huvikseenkin. Jos paimennuksella ei ole tarkoitusta ja päämäärää, niin minun mielipiteeni on, että silloin sitä ei tehdä. Meidän päämääränä on olleet kisat, mutta jotta sinne ikinä järkevästi pääsee (järkevästi tarkoittaa että on mahdollisuus tehdä tulosta eikä vain selviytyä), on treeniolosuhteiden parannuttava oleellisesti.
Ruffen aksaryhmä on myös pyörinyt joka toinen viikko ja lisäksi ollaan treenattu omin päin kerta viikkoon. Aksasta lisää sunnuntaina, jolloin meidän on tarkoitus lähteä epävirallisiin kisoihin katsomaan mitä siellä tapahtuu.
Ja kirjoituksen otsikko tulee siitä, että olin viiden päivän työreissulla Villigenissä, Sveitsissä. Pojat (3 kpl) olivat keskenään kotona ja selvisivät hienosti. Olivat retkeilleet ja kyläilleet. Gust oli tunkenut iltaisin Samulin viereen makoilemaan ja syliin, ehkä sillä oli ollut ikävä tai sitten se vain huomasi että Samulikin on olemassa :D Menivät nuo koirat kyllä aika pähkinöiksi kun maanantai-iltana saavuin kotiin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti