Ruffe vetäs heinän nenään

Tiistaiaamuna varasin Ruffelle eläinlääkäriajan viikon verran verensekaista kudosnestettä erittäneen vasemman sieraimen takia. Muita oireita ei ole ollut, eikä Ruffe ole kipeältä vaikuttanut. Eläinlääkäri epäili heti, että sieraimeen on mennyt jotakin. Ruffe rauhoitettiin ja sierain tähystettiin. Sierain oli ärtyneen oloinen ja syvällä sieraimessa näkyi heinän korren palanen. Harmiksi niin syvällä, ettei eläinlääkäri saanut sitä vedettyä ulos. Nyt toivotaan, että elimistö hajottaa korrenpalan ja sierain toipuu 10 päivän antibioottikuurin avulla normaaliksi. Kovin väsynyt ja horjuva Ruffe oli koko illan, vaikka sai herätyspiikinkin. Liekö sille kilomäärää vähempikin rauhoitusaine riittävä, kovin nopeasti siltä rauhoituksen jälkeen lähti taju.

Ruffen ja Gustin kanssa lääkärikäynnit ovat ihanan helppoja. Molemmat tulevat (ainakin vielä) mielellään sisälle, ovat sosiaalisia ja antavat tutkia vastustelematta. Tutkimusten jälkeenkään ei muistella pahalla, vaan taas lääkäritäti tai -setä on ihan yhtä kiva ihminen kuin aiemminkin. Kummallekaan ei ole koskaan syötetty lääkärissä namuja. Olisko siinä se sitten, asiasta ei tule isoa numeroa kun ei siitä namujen kera sellaista tee. Oishan se itellekin outoa jos jännässä paikassa joku syöttää hulluna karkkia ja yrittää sillä tavalla pimittää sen mitä "selän takana" tapahtuu. Ole siinä rennosti sitten..

Ruffe kotona toipumassa rauhoituksesta

Lääkehuuruinen Ruffe jäi illalla Samulin kanssa kotiin, kun me lähdettiin Gustin kanssa tokokentälle. Oli ilahduttavasti porukkaa, 6 ihmistä ja 8 koiraa. Gust teki ensin henkilöryhmässä seuruuta. Ei välittänyt ihmisistä, mutta alkuun oli villinä ja pomppi muutamaan otteeseen. Saatiin kuitenkin hyviä pikku pätkiä onnistumaan ja pääsin palkkaamaan. Kivalta Gustin seuruu kyllä näyttää. Seuraavana ruutu kosketusalustan avulla. Lähetin Gustin kiertämään Einiä ja siitä ruutuun. Kaksi onnistunutta toistoa, kävin palkkaamassa ruudussa. Lopuksi vielä pitkältä matkalta ruutuun suorapalkalle. Jotakin sählinkiä Gustille sattui ruutunauhan kanssa, vetäisi leluun syöksyessään nauhankin mukaansa.

Hiukan leikkiä väliin, yksi luoksetulon stoppi puun kierrosta ja sitten muutama seisomaan jääminen. Ensimmäinen oli huono. Gust pysähtyi, mutta vain muutamaksi sekunnin kymmenysosaksi. En palkannut. Seuraavat olivat parempia ja otin n. sekunnin viiveen mukaan. Erikseen tehtiin seisomisen kestoa, jossa kiertelin Gustin ympäri ja palkkailin välillä namilla. Alkuun jouduin kahdesti huomauttamaan tassujen liikuttelusta, sen jälkeen ymmärsi. Lopuksi tehtiin vielä luoksetulo. Pyysin Gustin sivulle, siitä maahan ja jätin koiran. Ekalla kerralla ennakoi seistessäni ja lähti tulemaan, vein "ohhoh"-sanojen kera takaisin. Toisella kerralla pysyi hyvin ja luoksetulo oli hyvä ja nopea.

Treenin lopuksi kävi autolla pikku vahinko, kun en huomannut automme ohi juoksevaa snautseria. Olin selin Gustiin avaamassa auton häkin ovea, kun Gust ampaisi snautserin perässä kentälle hillumaan. Tuli kuitenkin kutsusta pois, eikä aiheuttanut kummempaa härdeliä.

Loppuun tehtiin vielä ryhmäpaikkamakuu. Gustilla oli oikealla puolella groenendal ja vasemmalla Maaritin Skoda-snautseri. Palkkailin tiheästi ja kävin maksimissaan n. 10 metrin päässä koirasta. Kesto oli noin 1-1.5 minuuttia. Gust ei juurikaan vilkuillut sivuille, vaikka rivissä aika moni kävi välipalkkailemassa ja liikettä sen takia oli jatkuvasti. Hyvä tästäkin vielä tulee.