Häiriötä

Torstaina oltiin molempien poikien kanssa Ruffen aksaryhmässä. Ruffe yllätti täysin ja tuli sellaisiin ohjauksiin, joita ei oltu ikinä ennen edes uneksittu yrittävämme. Ruffella on nyt kerrassaan ollut kuulo päällä aksatreeneissä, se hakeutuu esteille hyvin, eikä sitä tarvitse enää pelkästään etäohjailla ja lähetellä. Aiemminhan Ruffe ei tullut kolmea metriä lähemmäs minua millään ja saattoi kesken kaiken vetästä jonkun oman "muuvin" väliin ja tähyillä, josko sitä jo A-esteelle, puomille tai keinulle pääsisi. Sormen liikahduskin liikautti koiraa vähintään viisi metriä kauemmas. Nyt on ihan eri meininki. Kun Jarilta saatiin vielä vaikeimpiin kohtiin hyvät neuvot, ni vedettiin ehkä parhaimmat treenit ikinä. Jos vielä saadaan juoksukontakti A:lle kuntoon, ni kyllä me syksyn aikana ykkösluokassa startataan. Kepit on yhä hitaahkot, mutta selkeästi joka ikinen toisto on edellistä nopeampi. Nyt tarvitaan vaan treeniä, jotta hyvä, nopea rytmi taas löytyy.

Torstain aksarata

Gust teki radalla olevaa kahden putken yhdistelmää, sekä yhtä n. 20 cm korkeaa hyppyestettä. Lähtönopeus on kova ja kimmoisuutta riittää, putket rullalle vaan. "Yleisö" kovasti yritti minulle sanoa, että aksakoirahan Gustista pitäs tulla, mutta kyllä me pysytellään ensisijaisesti tokon, paimennuksen ja pk-jäljen tai pk-viestin parissa. Aion aksaesteet Gustille kyllä opettaa, voin hyödyntää niitä sitten myöhemmin, jos joskus haluan. Tokotreeneissäkin aksaesteet ovat välillä käteviä "apuvälineitä".

Perjantaina meillä oli "tokohäirikköjen" ensimmäinen kokoontuminen. Paikalla oli viisi häirikköä kuudesta. Ryhmän tarkoituksena on siis tehdä joka toinen perjantai häiriötreeniä. Eini veti ensimmäiset treenit ja hauskaa oli. Kaikki koirat olivat kentällä yhtäaikaa, ensimmäisenä tehtävänä oli leikkiä toisista koirista välittämättä ja samalla hiukan valmistaa tulevaan. "Helppo juttu", sanoi Ruffe ja repi purupatukkaa minkä jaksoi. Ja voittihan se minut vetoleikissä, monta kertaa. 

Seuraavana oli paikkamakuu häiriöillä höystettynä. Satu ja Piki kävelivät imutusseuruuna paikallaolijoiden edestä ja takaa, noin 1-2 metrin etäisyydeltä. Sen jälkeen Eini kävi kolme kierrosta houkuttelemassa koiria mukaansa. Suullisen houkuttelun Ruffe kesti, toisen kierroksen leluhoukuttelussa sen sijaan mokasi ja meinasi lähteä Einin heittämän lelun perään. Totteli kuitenkin samantien paikka-käskyäni ja huomasi itsekin mokanneensa. Kolmas houkuttelu tapahtui namien avulla. Eini vei avoimella kämmenellä nameja melkein koiran kuonoon kiinni, mutta nyt Ruffe tiesi pelin hengen. Nuuhkaisi, mutta veti kuononsa pois houkutuksista - ja pysyi hienosti maassa. 

Paikkamakuun jälkeen Eini viskoi kentälle pienelle alueelle merkkejä, noutokapuloita, leluja ja namikupin täynnä herkkuja ja kävi itsekin makaamaan keskelle kenttää. Tehtävänä oli seuruuttaa koiria kaikki yhtäaikaa tuossa "häiriöalueella". Eini vielä heitteli kapuloita ja leluja ja yritti houkutella koiria mukaansa. Ruffe alkoi jo olla aika hyvässä "kuplassa", eikä juuri mennyt houkutuksiin. Kerran taisi kontakti tipahtaa, muuten teki todella hyvin ja skarpisti töitä.

Viimeisenä tehtiin kaukokäskyjä koirat n. metrin halkaisijaltaan olevan ympyrän kehällä hännät keskipisteeseen päin. Pysyin aika lähellä ja tein pääasiassa vain m-i-m siirtymiä. Myös muutaman i-s-i vaihdon. Muutama huono maahanmeno ja istuminen tuli, mutta varmaankin 60-70% vaihdoista olivat hyviä. Häiriö ei juuri vaikuttanut.

Ennen autoon menoa Ruffe hyppi myös pari kertaa 80-senttisen hypyn. Toisessa takajalka taisi hiukan hipaista estettä, mutta ensimmäinen oli ilmava ja "puhdas".

Oli tosi hyvät treenit. Näitä lisää, niin varmasti häiriönsieto paranee huimasti kaikilla koirilla. Kannattaa aina hiukan "ylikouluttaa" kaikkeen. Kisoissa ei varmasti koskaan tee 100 % suoritusta, joten jo 80-prosenttisen suorituksen pitää olla hyvä ja vaatimukset täyttävä.  

Häiriötreenien jälkeen Gust teki ruutua tolpankierron kautta. Yllättäen teki taas useamman kerran kaksiosaisen liikkeen. Palkkasin pelkästään kehulla nämä, ja pallon sai vasta kun kerralla osui oikeaan kohtaan. Kaksi hyvää onnistumista sai riittää. Häiriötä oli kyllä Gustillakin. Kentällä jalkapalloa potkineet ja muuten vain leikkineet lapset olivat muutaman metrin päässä seuraamassa Gustin treenejä. En tiedä huomasiko pentu edes lapsia, yhtään havaittavaa silmäystä se ei ainakaan häiriölapsille suonut... Hiukan tehtiin myös seuruun käännöksiä (lelun avulla tosi hyvät 90 ja 180 asteen käännökset molempiin suuntiin), yksi seisomaan jääminen ja muutama n. 40 cm korkuinen hyppy.

Aivan treenin lopuksi tehtiin myös pentujen (Gust, Riio, Grimm ja Piki) ja senioriosaston (Dino) noin minuutin mittainen paikkamakuu. Gust oli Riion ja Dinon välissä ja patsasteli hienosti. Olin n. 7 metrin päässä ja kävin muutaman kerran välipalkkaamassa. Kerran Gustin nenä oli mennä maahan, mutta nosti sen samantien uudesta paikka-käskystä. Myös maahanmeno ja sivulle nousu olivat melko hyvät. Loppupalkka oli rauhallinen oikean mielentilan vahvistamiseksi.

Meillä on kiva "häirikköporukka". Melkeinpä toivoisin, että tuolla sakilla pystyisi treenaamaan parikin kertaa viikossa, mutta aikataulujen sovittaminen on hankalaa. Lähes kaikilla kun on useampi laji valittuna koiraharrastusten joukosta.