Sunnuntaina päästiin Oili Huotarin oppiin oman seuran järkkäämään koulutuspäivään Varkauteen. Gust oli sijoitettu jälkimmäiseen ryhmään, jossa oli mm. valmennusrenkaan ohjaajia, SM-tason koiria ja siis hmmm... minä & Gust :D
Ensimmäisessä vartin setissä Gust teki näyttävän sisääntulon ja juoksi suoraa päätä kentän kauimmaisessa nurkassa olevaan ruutuun. Vieläpä helkkarin hyvään paikkaan ja jäi sinne seisomaan. Oili sanoi että ihan selvästi se sanoo: "Kato äiti, mä oon täällä, osaan!", mutta minä olin tylsä ja kutsuin pennun pois. Kovin intoa täynnä se oli, kuten aina.
Jos alku oli pientä Gustin sooloilua, niin yhteisen treenimme aloitimme luoksetulon stopeilla. Ollaan tehty niitä kierrättämällä, mutta valittelin Oilille, että Gust jostakin aavistaa milloin aion sen pysäyttää ja ennakoi hieman. Oili opetti minulle "namijuoksutusleikin" ja sen avulla saatiin hienoja stoppeja ilman pienintäkään ennakointia. Juju oli siinä, että kun en stoppaa koiraa, niin heitän palkan taaksepäin ja vaikka stoppaisin, teen taaksepäin heittoa ennakoivan käsiliikkeen kuitenkin. Toisena liikkeenä meillä oli nouto ja siinä toivoin palautuksen alkuun hieman enemmän voimaa. No, Oilin mielestä vauhti ei ollut ollenkaan hidas alussakaan, ja sanoi vielä, että ennemmin niin päin että kiihdyttää, kuin että lähtisi kovaa, mutta hidastaisi. Eli mitään ongelmaa tai parannettavaa ei kapulan tuonnista löytynyt. Sen sijaan kuten Christa muutama viikko sitten, niin myös Oili kiinnitti huomiota Gustin ilmeeseen kapulan heiton aikana ja sen jälkeen. Nyt Gustia ei päästetty noutamaan, ennenkuin istui kauniisti vieressä ja oli lopettanut aijaamisen. "Helpotettiin" tunnetilan saamista sillä, että tein aina kapulan heitettyäni täyskäännöksen. Gusthan ei mielellään olisi pois halunnut kääntyä, mutta totteli kyllä kun pyysin. Sen jälkeen sai "lennosta" lähteä noutoon. Lopuksi harjoiteltiin vielä hiukan sivulla istumista samalla kun heilutin oikealla kädellä kapulaa. Gust painautui tiiviisti jalkaani vasten, mutta pysyi kuitenkin istumassa. Kaikkea ei kerralla pysty korjaamaan, joten aloitellaan tuosta, että pysyy istumassa ja viilataan pikku hiljaa asento paremmaksi.
Toisessa setissä tehtiin seuruuta. Oili sanoi, että asenne on loistava, samoin paikka, ja seuruu kokonaisuudessaan näyttää tosi hyvältä. Myös täyskäännös oikeaan oli tiivis ja nopea. Hiukan viilattiin minun kävelyä, rytmi saa olla sama kuin tällä hetkellä, mutta hiukan pitemmällä askeleella. Silloin Gustin ja minun yhteisestä liikkeestä tulee mahdollisimman hyvän näköistä. Oili sanoi, että kannattaa aika ajoin pyytää jotakuta katsomaan miten minä kävelen, jotta se parhaiten sopii Gustin pitkään askeleeseen. Vasemmalle kääntyessä Gust saisi vielä hiukan paremmin käyttää takapäätään ja nyt tehdään matalan purkin päällä harjoituksia kotona - ja itse asiassa molempien poikien kanssa.
Lopuksi tehtiin koko ryhmä yhdessä paikalla istuminen ja paikalla makuu häirittynä. Istumisessa pysyin parin metrin päässä Gustista ja palkkailin aika usein. Hyvin pikkumies patsasteli. Paikkamakuu olikin hiukan erilainen ja hauska. Oili lastasi lelurekka-auton lavan täyteen herkkuja ja pitkästä narusta veti autoa makaavien koirien nenän edestä kahteen kertaan. Olin n. 7-8 metrin päässä Gustista, kävin välipalkkaamassa pari kertaa ja aina "rekan" mentyä ohitse. Gust hiukan nuuhki ilmaa rekan pysähtyessä n. puolen metrin päähän nenästään, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen. Hieno pieni pentu!
Paikallaolojen jälkeen otimme luoksetuloja rivistä yksi kerrallaan. Gust sai olla ensimmäinen kutsuttava koira. Kävelin n. parinkymmenen metrin päähän kuten muut ohjaajatkin ja Oilin merkistä kutsuin. Gust ei välittänyt muista koirista mitään, vaan teki luoksetulon ihan normaalisti. Muille koirille Oili teki kovastikin jäynää ja valehuutoja, yritti vapautella niitä ennen aikojaan ja hiukan häiritä luoksetuloakin. Lopuksi mentiin tiiviiseen rinkiin jossa tehtiin kaukokäskyjä ja sivulta maahanmenoja omaan tahtiin. Gust ei siinäkään reagoinut muiden käskyyn tai toisiin koiriin.
Muu porukka jatkoi vielä yhteistunnarilla, jossa tuoreiden tikkujen lisäksi oli jokaiselta oma tikku ja koirat lähetettiin yksi kerrallaan etsimään omaansa. Tämä osoittautui muutamalle koiralle aika vaikeaksi tempuksi, kun tikkurivissä oli monen ihmisen hajuja. Harmitti ettei Ruffe ollut mukana, mutta täytyy kokeilla sen kanssa tuota heti, kun jossain yhteistreenissä ollaan.
Oli kerrassaan antoisa päivä. Saimme hyvät vinkit jatkoon ja lisäksi opin kaikenlaista muiden treenejä seuraamalla. Oili myös kehui Gustin työskentelyä ja sanoi että "huikean hieno koira sulla siinä on, et sitten pilaa sitä". Toivottavasti en, kaikkeni teen jotta kehityn ohjaajana.
Ruffe vietti sunnuntain Samulin kanssa Kuopiossa paimenessa. Iloiset pojat tulivat reissusta takaisin, treenit olivat sujuneet hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti