Juoksukontakteja

Tokotreenit jatkuivat keskiviikkona. Ruffe pääsi tekemään ohjatun noudon alkeistreenejä jotta saadaan liike taas kuntoon. Ruffe teki myös hiukan paikkaistumista Katjan ja Einin häiriköidessä ja loppuun AVO-paikkamakuun. Itse paikallaolo meni hienosti ja hyvällä asenteella, mutta maahanmeno sekä istumaan nousu olivat molemmat huonoja. To do -lista sai siis jatkoa :)

Gustin kanssa jouduttiin pulaan ruudussa. Ei löytynyt oikea paikka millään. Kentällä epäilin, että vieras kosketusalusta olisi syynä, mutta kotona tulin siihen tulokseen että kyllä se minun kädestä palkan saaminen nyt aiheuttaa sekaannusta. Seuraavana päivänä korjattiin homma kotipihalla ja nyt paikka löytyy taas kun palkka tulee heittämällä. Hiukan Gust teki myös häiriöseuruuta ja yhden noudon.

Torstaina Ruffen aksatreenit olivat itsenäiset, joten menin hallille jo heti työpäivän jälkeen. Eini ja Grimm tulivat treeniseuraksi. Ruffe teki lyhyttä rataa sekä kepit kahdesti. Olin tyytyväinen, tosin kepit on hidastuneet kesätauon aikana huomattavasti, mikä nyt on aivan luonnollista kun vasta alkeissa olevalla koiralla pitää pitkän tauon. Täytyy olla tyytyväinen, että Ruffe sentään osaa mennä oikein sisään, eikä jätä hommaa kesken.

Gust teki hiukan puomin alkeistreeniä sekä kahta mutkaputkea. Puomi oli niin matala (luiskat maksipöydälle), että lähinnä Gust hyppeli pintojen ylitse puolelta toiselle. Hihnassa saatiin pari toistoa kuitenkin pitkin ramppia.

Perjantaina jatkettiin Gustin kanssa pihatokoja. Tehtiin noudon luovutusta ja eteentuloa, sekä tunnari. Tunnari on nyt Oilin neuvojen jäljiltä taas hyvässä vaiheessa, eteentuloa pitäisi treenata enemmän. Kapulan luovutuksessa jostain syystä tulee suoremmin eteen kuin ilman kapulaa. Ruffen kanssa ajeltiin Hammaslahteen Jarin aksakentälle treenaamaan. Hauskaa, hyödyllistä ja ihmeen onnistunutta treeniä tehtiin tauostamme huolimatta. "Lahjattomat ne vain treenaa", oli Jarin kommentti :D Aksattiin myös ensimmäistä kertaa ikinä ulkona, mutta se ei Ruffea häirinnyt. Rata oli ykkösluokan tasoinen, helppo ja sujuva, juuri meille sopiva. Kepit olivat edelleen hiukan hitaat, mutta Jarin mukaan treenin myötä taas hyvä, nopea rytmi kepeille kyllä löytyy. Edelleen Ruffe haki kuitenkin keppien aloituksen oikein ja teki loppuun asti, joten ongelma ei ole kovin suuri. Ensimmäisellä kerralla esteeltä 22 Ruffe oli menossa kovaa vauhtia puomille, mutta sain juuri ajoissa huudettua pois. Parilla toistolla saatiin käännös kuntoon.

Aksarata 5.9. Hammaslahdessa

Lauantaina ajettiin Ruffen kanssa uudestaan Hammaslahteen Jarin luokse. Tällä kertaa A:n juoksukontaktikurssille. Nyt on kaksi viikkoa aikaa opettaa koiralle loikka kehikkoon ja sieltä pois. Ruffe sai jo Jarin luona hyvin juonesta kiinni, joten en usko hommassa paria iltaa kauempaa menevän. Jää ainakin kunnolla aikaa tempun vahvistamiselle ennen seuraavaa vaihetta. A:n juoksukontakti on minun ehto aksan jatkumiselle. Ruffen itsenäinen A näyttää sen verran kamikaze-meinigiltä, että en tällä hetkellä voi päästää sitä yksinään estettä suorittamaan ollenkaan ja tuntuu myös pahalta pysäytellä sitä 2on2offiin. Jos ei juoksua opita, ni sitten ei A:ta enää tehdä.

Lauantai-iltapäivällä tokoiltiin JoAn ulkokentällä. Ruffe kävi leikkimässä leluilla ja ilman leluja ja hurjan hyvin se leikkikin. Gust teki seuruuta, seisomaan jäämisen, luoksetulon stopin, kahdesti ruutuun menon aksaputken kautta, luoksetulon, sekä noudon. Ruutu toimi edelleen, luoksetulon stoppia hiukan ennakoi. Seuruu näyttää kivalta sivustakin! Noudon palautuksessa saisi alun 5 metrillä olla vielä hiukan enemmän voimaa, lopun tulee hyvin. Täytyy kysyä viikon päästä Oililta mikä siihen auttaisi, en ole toistaiseksi kutsunut, juossut karkuun, enkä mitään muutakaan mitä yleensä tulee kokeiltua. Ja tältähän se tänään näytti:

Gustin kanssa olen nyt myös treenannut leikkimistä ilman leluja. Pikkuhiljaa leikkimme paranee, ja nyt Gust jo lähtee hyvin hippasille, eikä ole heti haahuilemassa ympäriinsä lelua etsien. Ruffen kanssa tätä on tehty pikkupennusta asti, mutta Gustin kanssa jostain syystä on unohtunut. No, sen verran nopeasti tuntuu kehittyvän, että parin viikon päästä meillä varmasti on jo yhteinen leikki ilman "apuvälineitä".