Voihan hihnaseuruu

Tällä viikolla maanantaina vietettiin vapaapäivää, juoksemassa käytiin muttei muuta. Gust toki jotakin pientä kotosalla teki ja kävi harjoittelemassa hihnakävelyä korttelin ympäri. Alkaa jo oppia että vetämällä ei pääse minnekään, ihminen liikkuu vain kun hihna on löysällä. Kovasti vaan menohaluja olisi ja niiden hillitseminen vaikeaa.

Tiistaina käytiin Pärnän hallilla tekemässä viime viikon aksatreenistä paloja. Treenithän jäi meiltä silloin väliin. Treenailtiin lähinnä ohjaajaa kohti tulemista, meidän kompastuskivi. Hyviä toistoja sain suorapalkalla, lelu maahan heitettynä toimii hyvin. Gust kävi hiukan kanssa leikkimässä ja sen jälkeen mentiin poikien kanssa pienelle metsäretkelle.

Keskiviikkona käytiin taas hallilla. Ruffe teki merkkiä, tunnarin, ohjatun noudon, jääviä, edestä perusasentoon tuloa ja seuruuta. Merkki on oikein hyvä, vauhdikkaasti menee ja malttaa odottaa seuraavaa käskyä. Seuruu oli hiukan huonompaa kuin tavallisesti, jotenkin hiukan paikka seilaili edestä taakse. Gust leikki, istui, meni maahan ja leikki lisää. Hienosti ryntää kuolleelle(kin) lelulle, todella zäpäkkä penneli.

Torstaina oli aksatreenit. Rata näytti helpolta, mutta ei sitten ollutkaan ihan niin helppo. Vauhti kasvoi aika kovaksi ja tuntui että Ruffe lähtee yhä kauemmas. Opittiin persjättö eikä tehty yhtään lentokeinua! Gust kävi hihnakävelyä treenaamassa Samulin kanssa.

Perjantaina vietettiin taas huilipäivää lenkkeilyn merkeissä. Gust teki kotona "metallinoutoa". Palkka tuli siis pelkästä metallikapulan maasta nostamisesta. Ruffekin kiinnostui hommasta ja toi muutaman kerran metallin. Päätin, että nyt on aika ottaa metallinouto uudestaan Ruffen repertuaariin.

Lauantaina käytiin tokoryhmämme treenissä PoKSin hallilla. Ruffe teki kisamaisen ohjatun noudon ilman luovutusta. Ekalla yrityksellä Ruffelle tuli joku aivopieru, lähti merkiltä takaviistoon vaikkei siellä ollut edes mitään houkutinta. Toinen ja kolmas toisto olivat hyviä ja nopeita, kaarella haettuja. Tehtiin myös seuruuta ja harjoiteltiin jääviin nopeutta pienillä avuilla. Kaukoissa i-m-i oli luonnollisesti hyvä, mutta nyt myös m-s onnistui kivasti n. metrin etäisyydeltä. Luoksetulossa edestä perusasentoon kiepsahti hienosti. Ollaan treenattu olohuonetokossa sitä muutamana iltana siten että palkkanakki lentää vasemmalle koiran viereen maahan. Loppuun tehtiin metallinouto. Ruffe pääsi "saalistamaan" kapulaa ja otti suht reippaasti kapulan suuhunsa ja toi sen. Ensimmäisellä kerralla tehtiin hypyn kautta, toisella kerralla kiersi hypyn, mutta siitä ei nyt välitetty. Pääasia että toi ja se helmikuussa metallinoudossa sattunut säikähdys päälle kaatuvien kyynärsauvojen takia näyttää olevan historiaa. Viimeiseksi tehtiin harjoitus jotta saataisiin paikkamakuun maahanmenon ennakointi pois. Menin riviin muiden kanssa, mutta lähdinkin seuruuttamaan.

Gust pääsi myös treenaamaan ja teki istumista muutaman sekunnin kestolla, imutusseuruuta siten että välillä nostin käteni n. sekunniksi pois nenän edestä, merkkiä n. 0.5-1 m etäisyydeltä, pentuluoksetulon ja leikki paljon. Sillä on ihan hurjan kivaa eikä juurikaan muista koirista välitä noita pikku juttuja tehdessään.

Treenin jälkeen lähdettiin Einin ja Grimmin kanssa Lykynlammelle n. tunnin lenkille. Käppäiltiin taas hissukseen pitkin polkuja, pennut juoksivat, leikkivät ja katselivat ympäristöä. Ruffe pääasiassa teki omia kovampia juoksuspurtteja, mutta välillä kävi myös houkuttelemaan pentuja mukaansa. Oli todella hieno, aurinkoinen keli ja reissun jälkeen meidän pojat olivat kasvattajan sanoja lainaten "ihan ploppu".

Sunnuntaina tehtiin Ruffen kanssa taas kisamainen ALO, jossa paikkamakuu oli kuitenkin AVO-luokan mukainen, 3 min piilossa. Meni hyvin, eikä Ruffe ennakoinut edes maahanmenoa. Vapautin suoraan maasta. Mutta mutta.. Hihnaseuruu se nyt näyttää olevan kompastuskivi. Eipä onnistunut taaskaan. Parempaa kuin silloin pari viikkoa sitten, mutta paljon ottaa tuossa häiriötä ympäristöstä (viereisellä kentällä tosin karjuttiin aika kovasti koirille maahan- ym. käskyjä). Vire ei ole siis hyvä, aivan erilainen kuin vapaana seuraamisessa. Tätä pohdimme urakalla Seijan kanssa treenin lopuksi ja tultiin siihen tulokseen että Ruffelle hihna merkitsee sitä että työt on loppu ja se viedään pois tai että ollaan vasta menossa tekemään jotakin. Täytyy nyt ottaa tuo työn alle, treenaamatta se ei parane enkä kyllä ihan nykymenolla kehtaa kisaankaan mennä. Kauppojen edustoille vaikka treenaamaan niin tulee häiriötäkin mukaan. Hihnaseuruun jälkeen olin itse jotenkin plääh-tilassa ja tuntui että mikään ei suju. Videolta katsellessa onneksi kuitenkin näkyi että Ruffe teki suht hyvän vapaana seuruun (viereisen kentän huudot ja karjaisut selkeästi häiritsivät pari kertaa), ok maahanmenon, ok seisomisen, hyvän luoksetulon, jossa myös erittäin hyvä perusasentoon kiepsahdus sekä hyvän hypyn. Ei ennakoinut kertaakaan liikkeiden alkua eikä perusasentoja. Vähän Ruffe taitaa kuitenkin nyt edistää seuraamisessa varsinkin liikkeen alkaessa, siihenkin pitää kiinnittään huomiota. Palkkasin kerran perusasennosta liikkeen alusta, muuten kehuin pelkästään suullisesti. Palkattomuus ei ole ongelma.

Ja höh, tarvii muokata. UNOHDIN ihan kokonaan että tuon jälkeen treenattiin toisessa setissä hihnaseuruuta, opeteltiin että hihnan kanssakin voi tulla lelupalkkaa, käytiin henkilöryhmässä yms. Näitä lisää niin eiköhän tämä(kin) tästä. Hiiteen nuo plääh-fiilikset. Kevennyksenä kolmannessa setissä Ruffe teki vielä ruudun alusta loppuun välipalkkauksella sekä pari tasamaanoutoa. Kaikki hyvin ja hyvässä vireessä. Joten se ei tuosta hihnasta taida välittää tai fiilistään kadottaa, vaan syypää olen minä.

Gustin kanssa käytiin katsomassa Pärnällä vanhoille koirille järkättyä virkistyspäivää. Kivasti Gust osaa jo käyttäytyä muiden koirien ja ihmisten läsnäollessa vaikka alkuun hyppii ja hilluu, virtaa riittäisi vaikka kuinka. Siri-pentu oli myös paikalla ja lopuksi pennut pääsivät parikymmentä minuuttia leikkimään ja juoksentelemaan kun käveltiin Outin kanssa n. kilometrin mittainen lenkura hallin lähellä.