Kisamainen ALO

Viikonloppu oli tokopainotteinen. Lauantaina käytiin porukkamme treeneissä koko perheen voimin. Ruffe teki seuruuta, liikkeestä maahanmenoja avustettuna nopeuden parantamiseksi, ruudun sekä suoraan että merkin kautta, kaukoja i-m-i ja s-m-s läheltä. Kaukoissa olen päätymässä kosketusalustan käyttöön tai jonkun pienen korokkeen asettamista takajalkojen alle. Teknisesti liikkeet sujuvat hyvin, mutta etäisyyden kasvattaminen on nyt haasteena. Ruffella ei ajatus ole takana. Loppuun tehtiin hyppynouto sekä tottishyppy 70 cm korkeudelta lelupalkalle. Kivat treenit, kiva into ja seuruu lelupalkalla toimii erinomaisesti. Maarit tosin huomautti, että irti-käsky on taas hiukan menossa huonompaan suuntaan, vähän vänkyröiden Ruffe lelusta irrottaa. Pitää olla jämäkkänä, että irti on irti eikä mitään epämääräistä pureksimista.

Gust teki treeneissä 2 lyhyttä settiä. Lähinnä leikkimistä ja hiukan imutusta, pari istumaan ja maahan menoa, pentuluoksetulon sekä tunnaritikun pitoa. Innolla lähtee saalistusleikkiin mukaan, taistelee lelusta kovasti ja saa tuntea olevansa "iso ja vahva poika".

Sunnuntaina oli oikeastaan vähän jännäkin päivä. Järkättiin möllitoko Pärnävaaralla ja siihen myös osallistuttiin. "Koe" alkoi AVO-paikkamakuulla. Ruffe ei meinannut ennen liikkeen alkua rivissä pysyä istumassa, vaan ennakoi maahanmenoa. Jouduin useamman kerran pyytämään sen uudestaan istumaan. Jotenkin nyt tulee dejavu Ankin kisoista. Mitenköhän on mahdollista, että mulla on kaksi täysin samalla tavalla toimivaa koiraa jotka tekevät maahan-istu-maahan-istu -jumppaa paikkamakuun rivissä ennen liikkeen alkua? Vastaus saattaa löytyä peilistä... Itse paikkamakuu meni hyvin, maahanmenossa tuli vanha virhe esiin ja Ruffe meni hiukan banaanille. Korjasi itsensä kuitenkin suoraksi jätettäessä ja liikautti siis oikeaa etujalkaa siinä. Maassa oli patsastellut lähes täysin liikkumatta, hieno!

AVO-paikallaolo.

Paikallaolon jälkeen jatkettiin ALO-liikkeillä. Pohdin etukäteen pitkään minkä luokan teen, vaihtoehtoina ALO, AVO ja VOI. Onneksi päädyin ALOon. Hihnaseuruu ei nimittäin onnistu meiltä. Ei olla sitä harjoiteltu, eikä superkevyt hihnakaan riittänyt hämäämään Ruffea. Se kuvitteli kai olevansa lenkillä. Vasta juoksuosuudessa Ruffe havahtui, että tässä onkin joku liike menossa ja loppu oli hiukan parempaa. Karmaiseva suoritus, joskin tiesin että homma jatkuu hyvin kunhan hihnasta päästään irti. Maarit sanoi liikkeen olleen noin kutosen arvoinen, itse olisin voinut nollankin lätätä ruutuun, mutta ALOssa saa hiukan anteeksi... Vapaana seuruu oli ok tekemistä, ajoittain jopa oikein hyvääkin. Viimeinen täyskäännös oli huono kun mentiin parin metrin päähän videoivaa Samulia ja kontakti putosi hetkeksi.

Maahanmeno oli ok, hiukan nopeampi olisi saanut vielä olla. Tämä johtuu alkeisopetuksessa tekemästäni virheestä jota nyt paikkaillaan. Luoksetulo hyvä lopun pomppimista lukuunottamatta. Seisomaan jääminen oli yllättävän huono meiltä molemmilta. En tiedä mitä siinä tapahtui, otan itse jonkun sivuliikkeen, Ruffe väistää toiseen suuntaan ja jää tassuttelemaan etutassuilla. Loppu hyvä. Hyppy ok, hiukan liikkui kun tulin viereen, oma mokani.

Positiivinen fiilis jäi. Ruffe teki kivalla ilmeellä eikä hämmentynyt vaikka palkkaa ei tullutkaan. Hihnaseuruu kuntoon, maahanmenon ennakoinnit pois ja sivulla odottamisen kontakti kuntoon. Siinä ne, ja sitten vain mars ilmoittautumaan kisoihin. Alla videokooste.

Kisan jälkeen käytiin Ruffen kanssa 1.5 tunnin juoksulenkki poluilla ja vielä illalla parin tunnin metsälenkki Ruffen, Marin ja Tikkin kanssa. Lenkin päätteeksi Tikki tuli pihalle moikkaamaan Gustia. Oikein kiva päivä.