Christan tokokoulutus

Perjantai-iltana ja lauantaina osallistuttiin VarPSin järkkäämään Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutukseen Varkaudessa. Sain paljon hyviä vinkkejä sekä muiden treenejä seuraamalla, että itse Gustin kanssa treenatessa. Kaksi selkeää omassa tekemisessä pielessä olevaa asiaa pitää korjata heti. Ensinnäkin pitäisi säilyä kriteerit paremmin. Vasta kerralla onnistunut suoritus palkataan ruhtinaallisesti. Korjaaminen hyväksytään kyllä suullisella kehulla, mutta esim. palloa siitä ei saa. Toinen juttu (tällä hetkellä lähinnä vain Ruffea koskeva) on se, että koira ei vain saa ottaa kentällä katsekontaktia muihin ihmisiin, muihin koiriin, tai mihinkään ympäristössä tapahtuvaan. Ruffehan jää melko helposti silmästään kiinni erilaisiin ympäristön häiriöihin, etenkin treenien alussa jos sen tuo suoraan autosta kentälle. Lisäksi se on pentuna saanut käydä moikkaamassa kaikki treenikaverit, jotka ovat sitä sitten rapsutelleet. No, enää en ole moista sallinut, mutta en kuitenkaan ole siitä oikeasti huomauttanutkaan. Tähän on lähdettävä työstämään korjaussarjaa häiriötreenien avulla, kunhan nyt saadaan tokotreenit taas kunnolla käyntiin. Omissa treeneissä ei juuri häiriötä ole, joten vaatii treeniporukan ja "lavastettuja" tilanteita.

Gustin treenivuoro oli lauantaina. Tehtiin 20 ja 17 minuutin setit. Videokamerakin oli mukana ja Kirsi sen takana, mutta akkuhan siitä kuoli jo parin minuutin jälkeen. Näin ollen kuvamatskua ei ole kuin ensimmäisestä ruutuun juoksusta. Ruudulla siis aloitettiin, ja ongelmaksi kerroin sen, että liikkeestä on vaivihkaa tullut kaksiosainen. Suorapalkalle Gust toki menee hyvin, mutta kun palkkaa ei ruudussa ole, niin ennakoi ja kiepsahtaa kohti minua heti ruutunauhan ylitettyään. Korjaa kyllä oikeaan paikkaan, mutta nimenomaan korjaa, eikä tee kerralla kunnollista. Sain hyvin demonstroitua "ongelman", sillä näin juurikin kävi.

Lähdettiin korjaamaan sillä, että Heli (muistaakseni?) tuli meille "tolpaksi" jonka ympäri kierrätin Gustin ja lähetin siitä suoraan ruutuun. Palkkana vain suullinen kehu, jos ei osunut suoraan oikeaan kohtaan. Ensimmäisellä kerralla oli suorapalkka, se luonnollisesti toimi. Suorapalkan jälkeen meni useampi toisto, joissa Gust ennakoi, mutta lopulta saatiin se menemään suoraan oikeaan kohtaan. Sen jälkeen ei epäonnistumisia enää tullut. Lopuksi ruudussa oli vielä suorapalkka. Nyt jatkossa teen ruutua kierrättämällä jonkun aikaa, kunnes ennakointi jää kokonaan pois. Nimenomaan kierrättämällä, sillä silloin koira saa kunnon vauhdin, eikä pelkästään lähietäisyydeltä lompsi ruutuun. Ja lisäksi voin silloin olla itse lähellä ruutua, jotta näen kunnolla mitä tapahtuu.

Ruudun jälkeen esittelin meidän seuruun. Huolenaiheena oli se, että Gust näyttää lähinnä malikalta, ja on ehkä jopa liian intensiivinen tokoon. Tehtiin yksi toisto lelupalkka näkyvillä, toinen toisto palkka taskussa ja kolmas siten, että survoin palkkalelun treeniliivin niskaan. Gust toimi aika hyvin, hiukan pyrki edistämään mutta korjasi heti kun hidastin vauhtia. Käännökset olivat hyviä. Christa sanoi, että ipo-malikaltahan Gust todellakin näyttää, mutta ei pitänyt asiaa ollenkaan negatiivisena. Hän sanoi, että koska Gustin asento seuruussa on kuitenkin hyvä, ei vaikuta ennakoivan istumista ja vielä intensiteetti erinomainen, niin hyvä tulee, kunhan saan pidettyä sen samanlaisena. Edistämisen kanssa on kuitenkin oltava tarkkana. Sen verran toimintaa muutettiin, että en jatkossa heitä palkkaa sivulle, vaan nyt Gust saa jonkun aikaa hypätä "jes" käskyllä itse ottamaan palkkalelun kainalostani.

Toisessa lauantain setissämme aloitettiin noudolla, ja siinä ongelmaksi esittelin samoin palkan ennakoinnin. "Demonstraatiossa" yritin hakea sitä, että Gust pyörähtäisi jopa ympäri ennen kapulaan tarttumista ja pidin pitkän tauon heiton ja nouto-käskyn välillä. Kovaa se kuitenkin kapulalle juoksi. Toisella "demonstraatiotoistolla" Gust tiputti kapulan liian aikaisin. Tähän korjauksena pätee sama kuin aiemmin ruutuun. Koira korjaa itse (tai se pyydetään korjaamaan) hakemalla kapula uudestaan, ja tuomalla sen perille saakka, mutta tästä ei tule palkkaa. Ainoastaan siitä, kun kapula tipahtaa vasta "jes"-sanan jälkeen. Pari kertaa jouduttiin noutoa hinkkaamaan, mutta sitten Gust keksi homman ja kapula pysyi tiukasti suussa. Nyt vaihtelevasti "jes"-sanaa eri kohdissa takaisintulomatkaa, ja lisäksi luovutus kuntoon, jotta voin silloin tällöin ottaa jo kokonaisia noutoliikkeitäkin.

Ruudun ja noudon yhteydessä tuli esiin myös "ongelma", jota en itse ollut ongelmana niin pitänytkään. Gust menee aina maahan, kun ottaa pannasta kiinni ja se tietää että jotakin kohta tapahtuu. Sille tulee silmiin myös sellainen tietty ilme: vaaniva, kuin saaliille menossa. Ei hyvä. Testattiin myös, että tuleeko istumisessa kotka-asentoa tai samaa vaanivaa ilmettä. Pyysin Gustin istumaan eteeni ja siirryin siitä hiukan sivuun, kuitenkin niin, että jäin Gustiin päin seisomaan. Christa vieritti pallon muutaman metrin päähän. Gust pysyi istumassa, ei "laskeutunut" kotka-asentoon ja ilmekin pysyi hyvänä. Tarkkaavaisena, muttei täysin lukittuneena. Eli nyt vahvistetaan kovasti istumista, jotta pannasta kiinni ottamista ei tarvitse tehdä. Pohdin jo sitäkin, että alkuun auttaisi sellanen 30 cm hihnapätkä pantaan, voin siitä pitää varmuuden vuoksi kiinni ettei penneli karkaa esim. noutoon ennen käskyä. Grippiliinan pätkän kanssa vaan lukkokaupoille ja suutarille ensi viikolla.

Lopuksi tehtiin vielä luoksetulo ja katsottiin millä "ilmeellä" Gust siinä jää maahan. Nyt "vaanimisilmettä" ei onneksi tullut, vaan penneli makasi ryhdikkäänä odottamassa. Eli kyse taitaa vain olla todellakin tuosta pantaan tarttumisesta.. Kävelin n. 30 metrin päähän, hetki taukoa ja kutsuin koiran. Vapautus n. puolessa välissä palkalle (jalkojeni välistä). Näin, että Gust nytkähti kerran ennen kutsua, mutta pysyi paikallaan kun toistin samantien odota-käskyn. Erinomainen suoritus. Sitä en tullut ajatelleeksi, että se ei ole koskaan ollut kentällä yhtä isossa häiriössä, enkä ole koskaan jättänyt sitä paikalleen makaamaan parin metrin päähän n. 15 vieraasta ihmisestä, mutta niin se vain siellä pysyi.

Myös kouluttajan puhuessa minulle Gust piti minuun "yhteyden", ei kiinnostunut muista ihmisistä, kouluttajasta tai vuoroaan odottavasta koirasta. Olin tyytyväinen, oikeasti todella paljon enemmänkin kuin tyytyväinen. Gustin kanssa on perusteet tehty paljon paremmin kuin Ruffen kanssa silloin 1-1.5 vuotta sitten. Ruffelta oikeastaan älysin kieltää alusta asti ainoastaan maan nuuhkimisen, eikä se sitä ikinä teekään. Tokihan Gust on helpompi muutenkin, kun sen silmänkäyttö on paljon vähäisempää kuin Ruffella eikä se samalla tavalla ole sosiaalinenkaan, mutta kyllä tässä on paljon itsekin oppinut. Silti toko tulee aina vaatimaan sen, että on hyvä porukka missä treenata säännöllisesti, ja hyviä silmäpareja haukkana tuijottamassa omaa ja koiran tekemisiä. Kaikkea ei näe, eikä älyä itse, vaikka näkisikin. Toivottavasti pk-seudulla porukka löytyy, todella toivon.