23. tammikuuta 2016

Mielentilatreenejä

Vajaat 2 viikkoa ollaan Gustin ja Ruffen kanssa tehty "mentaalitreeniä". Mikä ei tarkoita tässä tapauksessa sitä, että maataan sohvalla, rentoudutaan ja mietitään onnistumisia. Railan sanoin Gustille on nyt tullut huvipuistoon tiukemmat säännöt. Hallin ovelle, sisään ja kentälle ei rynnätä ominpäin karmit kaulassa vaan mennään yhdessä. Sivulle perusasentoon ei voi tulla sillä mielellä, että samalla kyylätään minnehän sitä seuraavaksi pääsee juoksemaan. Ja seuruun liikkeellelähdössä ei vaan voi vaania, saatika vinkaista. Näistä mistään ei ole ärähdetty. Mikäli perusasentoon tullaan puolivaloin, siitä vaan komennetaan pois. Sivulle ei siis yksinkertaisesti vain pääse väärässä mielentilassa. Hyviä sivulletuloja on nyt myös palkattu enemmän ja useammin kuin aiemmin. Seuruussa on kiinnitetty huomiota erityisesti liikkeellelähtöihin. Gustilla on tapana ottaa ekat 1-2 askelta kuin vähän vaanien (pää laskee ja koira lähtee hieman kumarassa liikkeelle). En oikein tiedä mistä se johtuu, joku vireasia se on. Tätä on nyt laitettu kuntoon jotta ryhti säilyy liikkeelle lähdettäessäkin. Lisäksi jos yhtään on tullut ääntä tai edes hengitystä siihen malliin, että kohta äänikin tulee, on tekeminen loppunut voivottelujen kera siihen hetkeksi. Toimii tosi hyvin ja Gust selkästi ajattelee nyt asiaa, eikä vaan roiski menemään. Viimeisimmässä treenissä aloitettiin seuruulla ja kertaakaan ei mieletila mennyt rajan väärälle puolelle. Kuuntelutreenejä ollaan tehty myös, niissä Gust on kyllä ollut tosi hyvä. En ole sitä saanut juurikaan menemään lankaan.

Kaukoissa on haettu viivettä mukaan siirtymiin ja apuna olen käyttänyt hihnaa takatassujen päällä. Mukavasti on edistytty, seuraavaksi on alettava kasvattamaan matkaa. Tunnaria on tehty joka kerta, muutaman kerran ensimmäisenäkin liikkeenä ja myös ylipitkältä matkalta. Yhden ainoan kerran Gust käytti hieman hampaita oman vieressä olleessa tikussa, muuten on maltti riittänyt hyvin. Sen sijaan tuonnissa Gustilla on tapana korjata tikun asentoa suussa kerran tai jopa kaksi. Se täytyy saada pois, mutta minun täytyy kysellä siihen vähän neuvoja. Pelkään nimittäin, että jos kovasti teen pito- ja nostotreenejä yksittäisellä tunnaritikulla, niin ei malta haistella niitä enää. En myöskään oikein uskalla lähteä moittimaan tuonnista ainakaan nyt vielä kokonaisen liikkeen yhteydessä. Normaalilla noutokapulallahan tätä ongelmaa ei ole, ei myöskään pyöreällä oksanpätkällä, joten pitäisi pystyä treenaamaan nimenomaan tunnaritikulla.

Ruffen kanssa on sitten tehty lähestulkoon päinvastaisesti ja on haettu tietynlaista röyhkeyttä lisää, sekä vahvistettu myös sosiaalista palkkaa. Olen nyt siirtynyt melkein kokonaan tokossakin lelupalkkaan ja kyllä se on myönnettävä, että ihan eri vire on tekemisessä kuin nakkeja syöttämällä. On oikeasti ollut tosi kivaa. Tekniikka prakaa edelleen monessakin liikkeessä: luoksarin stoppi valuu, seuruussa ajoittain edistää, ruudussa on jäänyt välillä liian eteen, kaukojen tekniikka ei kestä ilman apuja kisamatkalta ja tunnarissa on edelleen ongelmia. Sen sijaan VOI-ohjattukin on nyt ollut seuruun edistämistä lukuunottamatta hyvä, jäävät ovat olleet melko hyviä, eteenlähetys alkaa onnistua ja metallia on noutanut edelleen hyvin. Pari 3-6 liikkeen kisamaista treeniä on tehty ja Ruffella on ollut niissä tosi kiva mielentila ja on vastannut sosiaaliseen palkkaan hyvin. Tunnari on nyt se suurin murheenkryyni. Omalla pihalla onnistuu hyvin ja välillä on tehnyt myös hallissa häiriössä ihan hyvin, mutta ajoittain samat koko syksyn vaivanneet ongelmat tulevat esiin. Ruffe ei halua mennä tikuille kunnolla ja saattaa vain jäädä seisomaan sinne pälyillen viereisellä kentällä treenaavaa koiraa tai yrittää lähteä tekemään jotain muuta. Viime treenissä kävin pari kertaa pöllimässä oman tikun ja juhlin sen kanssa. Siinä treenissä se auttoi hyvin, mutta saa nähdä toimisiko sitten jatkossa. Selvää on, että tuota pitää nyt treenata ja paljon, ei se tuosta itsestään odottamalla ja taukoa pitämällä kuntoon tule, sitä on jo kokeiltu. Olisi kiva tietää mitä Ruffe tuossa miettii, yhdistääkö edelleen siihen syyskuussa kesken tunnarin tapahtuneeseen toisen koiran hyökkäykseen (ja saiko mielentila vahvistusta joulukuun hyökkäyksestä?) vai miksi ei haluaisi tunnaria tehdä.

Agilityssä ollaan Ruffen kanssa treenattu niitä viimeksikin mainittuja välistävetoja. Yksittäisenä onnistuu, radan yhteydessä on hankalampaa kun koira mielellään lähtee sille kuuta kiertävälle radalle. Ollaan treenattu myös kontakteja ja keppejä. Puomin alastulon 2on2off hyvä, A-esteen juoksukontaktissa tulee välillä virheitä. Pitäisi ottaa kehikko takaisin käyttöön ja muistuttaa kunnolla mieleen, että mitä A:n alastulossa pitikään tehdä. Tekniikka ei ehtinyt lyhyen kurssin aikana vahvistua tarpeeksi. Ylösmenokontaktejahan ei olla edes ikinä yritetty opiskella ja ne tehdään edelleenkin peukut pystyssä-tekniikalla. On ollut kivaa ja Ruffe on ihan liekeissä kun pääsee aksaesteille. Olisi ihan huippua ollut ilmoittautua vihdoin ja viimein kisaankin, mutta joudun taas jalkaleikkaukseen. Akilles ja peroneus ovat oikeasta jalasta rikki ja jalka on niin kipeä ja kantapäästä paksu että pidempi kävelykään ei ole enää kivutonta. Joten eikun odottamaan ensi kesää tai syksyä, harmittaa tosi paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti