Tällä viikolla molemmat koirat ovat olleet hiukan toipilaina. Ruffe ontui viikko sitten lauantaiaamuna toista takajalkaa. Todennäköisesti perjantai-iltana oli loukannut sen vetäessään lähes täydestä vauhdista stopin ja kunnon lipat meidän nurmikolle. Samuli käytti koiran tiistaina fysioterapeutilla ja pakaralihaksesta löytyi isosti aristava kohta. Jalkaan annettiin laserhoitoa, muuten lihaksisto oli priimakunnossa.
Gust kävi eläinlääkärillä tiistaina. Olen jo n. kuukauden päivät ihmetellyt Gustin kielen alapinnalla vahingossa näkemääni valkoista pattia. Sen verran ihmeelliseltä se eläinlääkäristäkin näytti, että hän päätti rauhoittaa pennun ja katsoa tarkemmin. Muutenhan kielen tutkiminen on kohtuullisen haastavaa puuhaa.. Patti osoittautui luulemaani suuremmaksi, noin keitetyn riisinjyvän kokoiseksi. Lääkäri puhkaisi sen (märkää tuli ulos) ja otti neulalla näytteitä. Täyttä varmuutta patista ei saatu, mutta arvaus oli että kieleen olisi mennyt tikku jo pari kuukautta aiemmin ja patti olisi muodostunut tikun ympärille elimistön "sulattaessa" sitä. Gust sai 10 päivän antibioottikuurin ja sen jälkeen mietitään uudestaan lähtevätkö näytteet patologille tutkittaviksi vai ei.
Rauhoituksesta pentu toipui nopeasti ja jo illalla oli leikit käynnissä.
Treeneistä ei sen kummempaa. Ruffen kanssa olen ajatellut treenata zetan kuntoon sekä opetella nopea ja varma maahanmeno ruutuun. Tosin ihan muualla kuin ruudussa. Gustilla on teho-opetuksessa tunnari ja paikkamakuu. Tällä hetkellä osaa nuuskia oman tikun ruohikosta ja ymmärtää että vääriä tikkuja ei kannata ottaa vaikka mieli kovasti niitä tekee räjäytellä suuntaan ja toiseen. Paikkamakuuta tehdään vielä pitkään rauhassa sisällä. "Ennätys" on noin puoli minuuttia, mutta sitäkin tärkeämpää on se että Gust on oivaltanut mitä siltä haluan. Gust tuuraili Ruffea myös VarPSin keskiviikon tokotreenissä ja hienosti tuurasikin. Vieras kenttä ja vieraat koirat eivät pikkupoikaa haitanneet, ei myöskään kouluttajan tekemä häiriö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti