Pääsiäisenä paimennettiin

Gustin epiksien ja Jessican koulutuksen jälkeen ollaan molempien koirien kanssa keskitytty heikkouksiin. Ruffe on harjoitellut stoppeja "vaikka millä tavalla" ja tuntuu, että nyt se alkaa ymmärtää mitä siltä luoksetulossa halutaan. Ollaan 1) pelattu namileikkiä ja sen yhteydessä stoppeja, 2) tehty stoppeja ja samantien peruutusta, 3) stoppeja ja palkaksi taakse kiertämään, 4) stoppeja ja palkaksi taakse putkeen. Luoksetulo alkoi stoppailuista kärsiä ja siihen on tehty uudestaan vauhtia. Lopuksi yhdistettiin taas stopit luoksetuloon ja Ruffe teki ihan kelpo suorituksen. Erityisen tyytyväinen olen viimeisestä pätkästä, jossa ei himmailua näy yhtään. Vauhti alkaa pysyä muutenkin kun homma selkeytyy.

Metallikapula on Ruffesta edelleen kovin kovin painava, mutta innokkaasti se lähtee noutamaan ja tuo perille asti vaikka välillä kapula on pudonut matkalla. Vahvistetaan yhä paljon, mutta pääasia että minkäänlaista arkuutta tai inhotusta kapulaa kohtaan ei enää tunnu olevan.

Kaukot tyynyllä sujuvat jo häiriössä kokonaiselta matkalta. En viitsi edes yrittää vielä ilman tyynyä kuin melko läheltä. Tehdään näitä nyt molempia, niin eiköhän tyynystä päästä eroon. Olen myös kiinnittänyt huomiota seisomiseen ja muutaman toiston jälkeen asento on nyt lyhyempi.

Ruudussa Ruffe ymmärtää taas, että sinne jäädään seisomaan. Tosin jossain vaiheessa rupesin pohtimaan, että miksei se saisi mennä sinne suoraan maahan. Ruffe tekee tosi harvoin ruudussa sellaista virhettä, että olisi ulkona. Paikka ei aina ole ihan priima, mutta sisällä se on ollut joka ikinen kerta. Jos haluan sen jäävän seisomaan, niin joudun varmasti tulevaisuudessakin tekemään töitä sen eteen jatkuvasti. Mietintään.

Gustin kanssa on haettu kehäänmenoon malttia. Olen torunut liiallisesta alkuhäsläyksestä ja ääntelystä muutaman kerran ja kyllä se on auttanut. Gust on myös tehnyt pari hienoa tunnaria hyvällä maltilla. Yhtään ei ole näplännyt vääriä tikkuja. Matkan kasvatusta jatketaan pikkuhiljaa. Tällä hetkellä se on noin 7 metriä ja joka kerta on ensin pitänyt syödä 2-3 namia maasta ennenkuin tikuille pääsee.

Ruutu on pysynyt hyvänä. Nyt voisi ruveta tekemään enemmän toistoja ilman kosketusalustaa, tällä hetkellä vain noin yksi neljästä ruutuunmenosta on ollut ilman alustaa.

Seuruussa Gustilla on ollut ajoittaista edistämistä. Olen taas pitänyt välillä lelua niskassa silläkin uhalla, että se aiheuttaa vireen liiallista nousua. En kuitenkaan ole keksinyt muuta yhtä tehokasta tapaa saada paikkaa kuntoon, joten tällä on menty ja olen yrittänyt olla tarkkana ettei keulimista tapahdu.

Liikkeestä seisominen on taas napakka, mutta maahanmeno huonontunut. Epiksissäkin ilmennyt kyynärpään ylösjääminen on ollut ongelmana. Gust on myös tehnyt muutamassa treenissä vääriä asentoja, joten näitä on vahvistettava monella tapaa.

Paikkamakuuta on tehty pari kertaa 2-6 koiran ryhmässä 2-3 minuutin aikoja ja se on parantunut edelleenkin. Minkäänlaista venkoilua ei ole enää ollut, mutta Gust on saattanut jäädä hiukan silmästään kiinni liikkuviin ihmisiin. Alasmenot ja perusasentoon tulot ovat olleet oikein hyviä. Myös pari paikallaistumista ollaan tehty, niissä olen käynyt välipalkkaamassa.

Se tokosta. Lumet on sulaneet joten pikkuhiljaa jälkimetsät ja esineruudut kutsuvat myös. Esineitä on tehtykin jo janoilla pari kertaa. Hyvin muistivat molemmat koirat mikä on homman nimi. Gustillakin on nenä ollut auki jo heti alusta alkaen.

Pääsiäisenä vietettiin 2 päivää koirien mielestä sen ainoan oikean ja ehdottomasti parhaimman harrastuksen parissa. Eli paimennettiin Woollandiassa. Ruffe ja Samuli tuntuvat nyt ottavan taas harppauksia eteenpäin (ja Samuli saisi itse päivittää Ruffen kanssa tekemiä treenejään tänne...). Minä yritän opetella Gustin kanssa suuntia, kuljetusta, stoppeja ja hallintaa. Mukavuusalueella en vielä ole, mutta toivottavasti sinne tänä kesänä pääsen. Vaikea laji, missä tuntuu että on koko ajan myöhässä tilanteista. Mutta on me hyviäkin pätkiä Gustin kanssa saatu aikaiseksi ja jos olisin yhtään kokeneempi, niin Gust olisi jopa kisavalmis tänä kesänä. Mutta nyt kestää, että opin itse ensin.

Rakennusprojektikin on nytkähtänyt liikkeelle. Tontille aletaan kohta tehdä perustuksia ja kovasti näyttää mahdolliselta, että kesäkuussa tämä "koppihoito" pienessä rivitalokaksiossa päättyy. Saatiin jo ensimmäiset vieraatkin tontille kun Mari, Miika, Tikki ja Sohvi kävivät. Oli ihanaa nähdä monen kuukauden tauon jälkeen ja käydä metsälenkillä. Koirillakin oli hurjan hauskaa tavata parhaita kavereitaan.