Pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna ajeltiin uudestaan Etelä-Suomeen Sipoon tonttia katselemaan ja välittäjän kanssa keskustelemaan. Tarjouskin viikolla jätettiin ja se hyväksyttiin. On siis ollut paljon muuta ajateltavaa kuin treenit. Lisäksi Ruffe on ollut hiukan väsyneen oloinen kaikesta matkustelusta ja ollaan nyt oltu mahdollisimman vähillä menoilla. Käytin Ruffen varmuuden vuoksi verikokeissakin, mutta ei niistä eikä koirasta muutenkaan mitään vikaa löytynyt. Ja tietenkin Ruffe jo seuraavana päivänä juoksi pari tuntia metsässä kiitolaukkaa kuin viitapiru. Ei kovin sydänvikaiselta tai sairaalta enää vaikuttanutkaan...
Pääsiäisen jälkeen ollaan siis tehty vain muutama pieni tokotreeni vaihtelevalla menestyksellä: Mutalan kentällä heikosti sujunut treeni ja JoAn kentällä parempi treeni. Pikkujuttuja lisäksi kotipihalla, mm. kapulan pidon muistuttelua, maahanmenojen suoruuden muistuttelua ja kaukoja.
Gustin kanssa ollaan enimmäkseen leikitty ja pidetty hauskaa yhdessä. Gust tuo leluja jo minulle ja pyytää mukaan leikkiinsä. Maahanmenoa ja paikkamakuuta ollaan treenailtu. Olen yrittänyt vaihtaa imutusseuruun palkkaa leluun, mutta nähtävästi nyt ensin on opetettava "sivu" sana ennenkuin vaihto onnistuu. Tällä hetkellä lelu aiheuttaa sellaisen riehaantumisen että homma hajoaa.
Jäljestystä ja esinekaistaleita ollaan treenattu kahdesti. Esineruutu on kivalla mallilla, kaistaleella on ollut jo kahta esinettä eikä Ruffe yhtään epäröi lähteä uudestaan kun ensimmäisen on tuonut. Jäljestys on ollut huonompaa kuin viime kesänä. Nyt ensimmäinen n. 100 metriä menee haahuillessa ja vasta sen jälkeen höyryt päästettyään alkaa tarkempi työskentely. Täytyy nyt tehdä muutaman kerran ihan lyhyitä jälkiä missä on paljon keppejä niin ehkäpä tuo alkukin sillä paranee.
Gust on superinnokas esineisiin ja osaa myös käyttää nenäänsä lyhyen, n. 10 m mittaisen jäljen ajamiseksi. Hyvin oivalsi että jos omistaja menee puukeppi kädessä metsään ja tulee ilman keppiä takas, ni siellä se matkan varrella on. Kepin löytäminen on hurjan hauskaa, mutta sanotaanko että vauhtia on vähintäänkin "tarpeeksi". Sekä esineiden että kepin viennit Gust on nähnyt, tosin ei liioitellen eikä pudotuspaikkaa näyttäen.
Keskiviikkona oltiin kevään ekoissa viestitreeneissä. Ruffen vire nousi tappiin kuten viestitreeneissä yleensäkin, ja jos joku voi lähteä kuin ammus, niin tuo koira todellakin lähti. Koirat juoksivat B-A, A-C, C-A, A-D ja D-A joista D-piste oli jo lähemmäs kilometrin päässä A-pisteeltä. Täksi kesäksi viestiporukkaamme on ilahduttavasti tullut muutama uusi koira ja näille aloittelijoille järkättiin kokeneempien treenin jälkeen oma treeni. Gust pääsi myös mukaan. Juoksumatka oli n. 30-50 metriä ja pikkumiehellä oli hurjan hauskaa, jopa niin kivaa että kertaalleen lähti viemään viestiä oma-aloitteisesti takaisin palkkapatukka suussa.. En epäile yhtään etteikö siitäkin tulisi yhtä innokas viestikoira kuin Ruffesta.
Torstaina oli ensin Ruffen aksatreenit. Meille ei aiemmasta poiketen ollut omaa helpotettua rataa, vaan teimme samaa kuin muutkin. Kauhulla tutustuin moiseen pyöritykseen. Mutta onnistui aika hyvin! Olen muutamana iltana lenkin yhteydessä käynyt tekemässä Ruffen kanssa hallissa keppejä ja hyppyesteitä tarjonnalla Niinan ohjeiden mukaan. Näköjään jo pari kertaa riitti siihen, että nyt Ruffe tulee myös lähemmäs minua. Kepit onnistuivat myös hyvin osana rataa. Sen sijaan A ja puomi olivat yllättäen huonot. Yli kuukauden tauko ja yksi vahinko lentokeinu ovat varmaankin syynä. Ruffe vaikutti taas hiukan väsyneeltä treenin loppua kohti ja pälyili pari kertaa viereisen kentän tapahtumia mitä se ei ole ennen tehnyt. Hyvään onnistumiseen lopetettiin, ja saatiin Jarilta hiukan kehuja: "nyt näkyy valoa tunnelin päässä".
Ruffen aksan jälkeen alkoi Gustin pentukurssi jnka aiheena oli shaping. Otin merkin ja kosketusalustan opetettaviksi asioiksi. Merkkiä Gust on tarjonnut jo kotipihalla ja sitä on siitä palkattu. Se ei ollut tuossa pikku häiriössäkään vaikeaa ollenkaan ja ihan huippua oli Gustin mielestä saada pallo palkaksi. Kosketusalustaa Gust ei ollut ennen nähnytkään, mutta noin minuutissa oppi sen. Tosin tarjoili mm. hienoja sivulletuloja, maahanmenoa ja peruuttamistakin tuossa samalla.
Perjantaina iski mahatauti mikä piti muutamaa vessakeikkaa lukuunottamatta tiiviisti sängynpohjassa lauantai-iltaan saakka. Nyt alkaa pikkasen tuntua paremmalta, ehkä huomenna päästään metsäretkelle. Koirat ovat lenkkeilleet Samulin kanssa ja juosseet pihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti