Liikkeestä maahanmeno oli hieno. Oili sanoi, ettei se sen parempi juuri voisi ollakaan. Tunnarissa Oili vei tikut, kävelin itse lähemmäs ja pyysin Gustin etsimään. Laukalla tikuille, tökkäsi nenällä yhtä väärää jonka jälkeen nopsaan löysi oman. Ei epäröinyt tuoda sitä. Ihan ok, mutta vire on vieläkin aavistuksen liian korkea tunnariin. Noudossa Gust jäi tosi pahasti silmästään kiinni kapulaan. Vauhti oli hyvä, luovutus hyvä ja perusasentoon tulo hyvä. AVO-hyppy ei sen sijaan onnistunut. Ekalla käskyllä jäi seisomaan, tokalla meni maahan. Kävin auttamassa istumaan. Sivulle tuli kiertäen esteen. Tehtiin perään ALO-hyppy. Gust oli selkeästi nyt hämääntynyt. Ensin kiersi esteen, sitten hyppäsi yli. Jäi seisomaan, mutta liikkui kun lähdin kävelemään kohti.
Kisatreenin jälkeen tehtiin treenit 2 koiraa kerrallaan. Me korjattiin ALO-hyppy taas kuntoon, vaati kyllä useampia toistoja. Treenattiin kapulan eteentuomista, otettiin n. minuutin paikkamakuu toisen koiran treenatessa ja muutama luoksetulo sekä jääviä. Oilin kanssa pureuduttiin "silmästä kiinni kapulaan" -ongelmaan. Ja ongelmahan se on. Gust ei pystynyt tekemään juuri mitään, kun olin heittänyt kapulan eikä se päässyt noutamaan sitä. Maahanmeno oli todella jähmeä ja vaati useamman käskyn. Seuraamisessa lähti liikkeelle, mutta kun lähestyttiin kapulaa, se lähti kiertämään kaukaa kapulan ympräi. Jäätiin jumiin jumppaamaan tätä, ja oli niin tiukassa että kovin paljon paremmaksi ei tilannetta tuolla yhdellä treenillä saatu.
Kapulaharjoitukset jatkuivat keskiviikkoaamuna Ojangossa. Heittelin useamman kapulan kentälle ja tehtiin Gustin kanssa kaikkea muuta muttei noutoa. Selkeää edistystä tapahtui ja nyt kapulan vierestä pystyi juuri ja juuri jo kulkemaankin. Kapulasulkeisten jälkeen tehtiin ruutua ja tunnari. Molemmissa ihan hyvät suoritukset. Treenattiin myös törpön kiertoa perusasennosta perusasentoon n. 15-18 metrin etäisyydellä. Tämä on tosi näyttävän näköinen liike Gustilla. Pari ALO-hyppyä tehtiin myös, heti seisomisesta lelupalkka.
Ruffe teki ruutua suorapalkalle hyvällä vauhdilla, kaukoja vaahtomuovityynyllä n. 7-8 metrin etäisyydeltä, seuruuta ja luoksetulon stoppeja. Metallinoudosta on tullut kissanruuan avulla kiva liike. Ruffe noutaa vauhdilla, mutta vielä ekalla kerralla oli ote hiukan löysä. Toinen toisto oli jo huomattavasti parempi, napakka ote kapulasta. Ruffen tunnari näyttää myös todella varmalta kokonaiselta liikkeeltä.
Tänään aamuna käytiin Jessican opissa Sipoossa. Ruffe aloitti ja tuntui tosi kivalle. Hillui tapansa mukaan alussa ja leikki hyvin. Ruffen liikkeet:
Seuraaminen: Sanoin, että kontakti pysyy hyvin, mutta seuraaminen on sellaista humpsuttelevaa. Iloista joo, mutta ei niin intensiivistä kuin haluaisin. Tehtiin käskytettynä n. VOI-mittainen seuruu. Jessica sanoi, että alku näytti todellakin sellaselta iloisen veikkosen puolipomppivalta menolta, vähän Ruffe edistikin. Seuruu kuitenkin parani loppua kohti huimasti, kun tehtiin askeleita ja paikalla käännöksiä väliin. Jatkossa teen paljon lyhyttä seuraamistreeniä lelupalkalla. Toki pitkääkin pätkää, mutta ideana on saada intensiivisyyttä lisää lyhyempää kaaviota tekemällä. Lisäksi hyppelyistä (joita tapahtuu lähinnä käännöksissä) pitää vaan huomauttaa, että sellainen ei käy. Jessica sanoi, että ei Ruffe tällä hetkellä tiedä ettei se saisi tehdä pomppuja käännöksissä.
Luoksetulo: Tehtiin ekana kokonainen VOI-luoksetulo. Hyvin alas, hyvä focus. Stoppi venyi paljon, maahan meni vasta kolmannella käskyllä (ekalla ei pysähtynyt, tokalla meni istumaan). Oikeastaan aikalailla sellanen keskiverto luoksetulo minkä vois ajatella tulevan kisatilanteessa. Nyt edelleen vahvistetaan stoppia ja maahanmenoja namileikillä vielä paljon. Kokeilen myös tehdä stoppia ja käskeä samantien peruuttamaan ja siitä palkka. Kun yhdistän luoksetuloon, niin stopista palkaksi taakse putkeen, lelulle tai kiertämään jotta saadaan etäisyys kuntoon. Kokeilen yhtä kerrallaan mikä parhaiten toimii.
Ruutu: Ruudussa Ruffe on alkanut ennakoida maahanmenoa. Jatkossa sen on vain osattava kuunnella ja pysähtyä joko seisomaan, istumaan tai maahan. Voin käskeä koiran tekemään näitä kaikkia, pitää kuunnella! Jos tekee väärän asennon, niin käyn korjaamassa. Uskallusta tähän.
Metalli: Jatketaan samaa rataa. Jessica sanoi, että ihan älyttömästi tähän ei kannata panostaa jos mennään vasta uusien evl-sääntöjen mukaan evl:ään. Kun nyt voi:ssa riittää jo tämänhetkinen suorittaminen ihan mainiosti ja uusissa säännöissä ei evl:ssä enää ole metallinoutoa.
Ruffen jälkeen päästettiin Gust irti. Jatkettiin kapulasulkeisia. Jessica sanoi, että helpotetaan sen verran, että en lähde heittämään mitään ja kylvettiin vaan kentälle useita kapuloita. Alkuun seuraamista hieman kauempana ja loppua kohti ihan kahden kapulan välistä, joita Jessica kävi hiukan tönimässä välillä. Vaikeaa se oli taas Gustille, mutta selkeästi jo parantunut huimasti eilisaamusta. Tämä taistelu on nyt vaan taisteltava. On liian epävarmaa lähteä kisoihin ja olettaa, että ikinä ei kapulaa lennä missään kentän lähellä meidän suorituksen aikana. Tai että Gust ei näe liikkurin ottavan kapuloita käteensä. Puhumattakaan, että liikkuri liikkuroisi jotain muuta liikettä kapulaa kädessä pitäen. Haluan kuitenkin ehdottomasti, että me ollaan siellä samassa kuplassa kisoissa ja sinne ei mikään muu asia pääse tunkeutumaan läpi, ei ainakaan liikkurin kädessä oleva noutokapula tai muu tuijotettava kohde. Päästiin kuitenkin lopulta kapuloiden välistäkin seuruussa niin, että pystyin palkkaamaan, joten kyllä tämä vielä saadaan kuntoon.
Sulkeisten jälkeen jätettiin kapulat kentälle ja tehtiin ruutua. Sanoin, että minusta vaikuttaa että Gustilla on hyviä ja huonoja ruutupäiviä. Hyvinä päivinä suoritukset ovat todella hienoja, huonoina päivinä Gust kääntyy ruutunauhan päällä tai heti sen jälkeen palkkaa ennakoiden. Ja tähän ei auta yhtään se, että jättää palkkaamatta nuo suoritukset missä se korjailee. Minusta nimittäin sille on ihan sama, saako se palkkaa vai ei, sille riittää palkaksi hyvin se, että pääsee juoksemaan sinne ruutuun. Jessica ymmärsi yskän ja tehtiin pari toistoa. Nyt oli se hyvä päivä ja sekä kosketusalustalle meno että tyhjään ruutuun meno olivat hyviä. Jatkossa teen niin, että jos kääntyy nauhan päällä, niin "äppäp" ja juoksen vauhdilla korjaamaan Gustin pannasta oikeaan paikkaan ennenkuin se alkaa korjailla. En saa olla yhtään vihainen, mutta minun pitää kertoa sille etten halua sellaisia toistoja.
Ruutuun treenataan myös etupalkka joka voi olla n. 5 metriä ruudun takana. Teen ruudun normisti, eli stoppaan koiran ruutuun, mutta vapautan sitten eteenpäin palkalle. Alkuun niin, että olen itse ihan lähellä ruutua ja koira kauempana. Tehtiin nyt treeni ilman ruutua. Jätin Gustin istumaan ja vein lelun n. 15 metrin päähän ja palasin sen viereen. Annoin luvan lähteä lelulle, mutta stoppasin jo kun Gust oli ehtinyt edetä vain muutamia metriä. Gust totteli välittömästi ja kääntyi kohti minua. Siitä kehut ja lupa jatkaa lelulle. Toinen toisto vielä niin, että annoin Gustin juosta noin puoleen väliin ja siitä stoppi. Edelleen kuunteli hyvin. Tämä oli tosi hieno idea ja varmasti auttaa meidän ruutua kun palkka ei aina tule minulta - ja mietin, että tällä saan sen uuden evl:n eteenmenonkin treenattua.
Ruudun jälkeen tehtiin jääviä. Seisominen oli hyvä, oli liikuttanut toista etujalkaa päästäkseen tasapainoisempaan asentoon. Stoppi oli kuitenkin napakka. Maahanmenossa oikea etujalka harotti sivulle kyynärpää ylhäällä. Ennakoi siis heittopalkkaa. Tehtiin muutama toisto avustettuna ja sen jälkeen teki hyvän maahanmenon. Gustille ei saa heitellä palkkaa, vaan tehdä malttia. Jos alkaa jossain vaiheessa näyttää, että maahanmenot alkaa hidastua, niin sitten palataan heittopalkkaan, muuten ei. Gustilla on luonnostaan niin nopeat liikkeet, että todennäköisesti maahanmenon hitaus ei koskaan tule olemaan ongelma. Sen sijaan nopeallakaan maahanmenolla ei tee mitään, jos toinen kyynärpää on ylhäällä. Liikkeestä istumista ei juuri olla treenattu ja tähän sain hyvät vinkit miten lähteä opettamaan liike Gustille.
Loppuun otettiin nouto, jossa halusin vinkin siihen mitä tehdä kun Gust jää kotka-asentoon tuijottamaan heitettyä kapulaa. Olen puoli vuotta sitä anellut ottamaan katsekontaktia ennen kuin se pääsee noutamaan, mutta tätä anelua saisin kyllä näillä näkymin tehdä seuraavat 10 vuottakin. Nyt tehtiin niin, että heitin kapulan ja jäin odottamaan. Puolen minuutin jälkeen Gust alkoi olla hieman ihmeissään kun mitään käskyä tai anelua ei tullutkaan: korva kääntyi hiukan ja taisi vähän silmäkin liikahtaa. Meni varmaan vielä toinen puoli minuuttia ja sitten se varovaisesti käänsi päätänsä minuun päin. Ja tästä piti tulla iso palkka. No, sen mokasin, että lähetin koiran noutamaan, mutta jatkossa siis palkka tuosta katsekontkatista. Idea siis se, että se itse huomaa mitä siltä odotetaan.
Kaukojakin piti tehdä molempien kanssa, mutta Ruffen kanssa hiukan unohdin ja Gustin kanssa aika loppui. Treenataan niitä vielä lisää kotona ja hallilla ja mietitään sitten loppukuusta, jolloin on seuraava koulutuskerta. Nopeasti tuo tunti kahden koiran kanssa vierähtää.
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja treenin jälkeen käytiin pikainen metsäkierros. Koirilla oli niin kivaa, että tuntui pahalta panna ne autoon ja viedä kotiin sisälle päiväksi. Töitäkin on kuitenkin tehtävä ja tämmösen asennon Gust kotona otti:
 |
| Joko liian pieni sohva tai liian pitkät kintut. |
"Mikään hevonen ei vietä 23 tuntia vuorokaudesta karsinassaan punoen pieniä juonia, miten se voisi seuraavana päivänä ärsyttää ratsastajaansa mahdollisimman paljon. Hevoset eivät myöskään suunnittele mielessään, että huomennapa pureudun kiinni oikeaan ohjaan. Hevoset ovat juuri sellaisia jollaisiksi me ne ratsastamme!"
"Minulta kysytään usein mikä on ollut paras hevoseni. Vastaan aina, että en aseta ystäviäni, enkä myöskään hevosiani paremmuusjärjestykseen. Kaikki ovat erilaisia omine hyvine ja huonoine puolineen, mutta kaikki ovat ystäviäni. Olen oppinut monia eri asioita jokaiselta heovselta. Ne ovat parhaita opettajiani"
- Kyra Kyrklund 1996 -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti