Gustin kanssa on koko talvi keskitytty saamaan mielentila liikeiden välillä rauhallisemmaksi. Ollaan pidetty taukoja liikkeiden väleillä, eikä viuhdottu hurjaa vauhtia liikkeestä toiseen kuten itselläni helposti on tapana. Kahden tai kolmen liikkeen jälkeen pidetään usein vähän pidempi tauko, jossa Gust on "huili" asennossa rennosti lötköttämässä lonkallaan tai jopa kyljellään. Olen käyttänyt paljon sosiaalista palkkaa, enkä muutenkaan palkkaa heti liikkeen jälkeen lelua viskomalla. Jos saa lelun, niin sen saa siirtymästä ja vain rauhassa kädestäni. Lisäksi ollaan opeteltu seuruun paikalla käännökset ja askeleet huolella peilin edessä, jotta Gust varmasti tietää mitä siltä niissä halutaan ja mitkä ovat kriteerit. Sekin rauhoittaa kun ei tarvitse arvailla. Ollaan myös opeteltu muutamia tokoon kuulumattomia temppuja ihan kokonaan sosiaalisella palkalla jotta lelun odotus vähenee. Lisäksi olen jonkun verran käyttänyt shapingia Gustille, tavoitteena että se oppii ettei kannata nostaa virettä pilviin jos on epävarma, vaan rauhassa miettiä ja tarjota jotakin tekemistä. Näitä ollaan tehty muualla kuin koulutuskentällä, ihan sen takia etten halua ottaa riskiä jos shaping-tyylinen treeni ei sovikaan ja mielentila menisikin väärään suuntaan. No ei ole mennyt, mutta siltikään Gustille en tokoliikkeitä sheippailisi, parempi että se tietää etukäteen mitä siltä halutaan :)
Seuruun lievästi jalkani eteen kiertyvä Gustin pään asento korjaantui sillä, että siirsin Gustin seuraamispaikkaa pari senttiä taaksepäin. Tämän tein kepin avulla. Eli keppi oikeassa kädessäni edestäni alaviistoon poikittain koiran rinnan eteen ja "äppäp" jos koskee keppiin. Gustilla on erinomainen katsekontakti eikä se seuratessa näe keppiä, joten tämä toimi loistavasti.
Tällä hetkellä Gustilla alkaa olla kaikki liikkeet kasassa evl:ään. Nyt treenaillaan kokonaisuuksia ja kisamaisia ja katsotaan sitten todennäköisesti vasta kesäkuun puolelta kisoja. SM-kisoihin ei tänäkään vuonna mennä, sillä ollaan paimennusleirillä Ruotsissa samaan aikaan. Mutta jospa sitä miettisi kesäksi kisoja ensi vuoden SM:ää silmälläpitäen. Toivottavasti saadaan ykköstuloksia kasaan, niin ei tarvitse sitten panikoida kisoihin pääsemisen suhteen.
Gustin kanssa lähetettiin hakemus myös tokon valmennusrenkaaseen ja treenattiinkin ahkerasti helmikuun näyttökoetta varten. Pari päivää ennen näyttöä Gust kuitenkin liukastui ison kiven päältä (itse sen sinne käskin) ja mätkähti pahan näköisesti parin metrin pudotuksen maahan. Se ontui toista etujalkaansa muutamana päivänä, joten näyttökoe jäi meiltä väliin. Jalka onneksi tuli kuitenkin reilussa viikossa kuntoon, mikä tärkeintä. Haetaan sitten ensi vuonna uudestaan jos siltä tuntuu.
Sitten Ruffe. Vapputreeninä sen ohjelmassa oli ohjattu, seuruuta sekä pitkästä aikaa pk-nouto 85 cm esteellä 450 g kapulalla. Ruffellahan olisi myös liikkeet sekä VOIttajaan että evl:ään olemassa, mutta kokonaisuuksia ei ole tehty juuri ollenkaan, joten vaatisi jonkun verran työtä jos sen kanssa haluaa tokossa kisata. Ruffe on talvella keskittynyt aksaan. Ollaan käyty HSKH:n ryhmätreenissä perjantaisin ja Sanni Husson treeneissä sunnuntaisin. Ruffe on mennyt valtavasti eteenpäin ja nykyään se tulee tosi kivasti ohjauksiin, on nopea, sähäkkä ja edelleen hyppää hyvin. Kepit ovat nopeutuneet paljon vaikkei niitä ole yksittäin oikeastaan treenattukaan. Avokulma tuottaa hieman vaikeuksia välillä, muuten hakee ne itsenäisesti ja sietää sivuttaisetäisyyttä hyvin. Mitään hienouksia ei osata vieläkään ja kontaktit on pahasti kesken, mutta hyppyratoja olen katsellut ilmoittautumismielessä. Käytiinpä jo HSKHn möllikisassa ja vaikka radalla oli sekä A-este että puomi, saatiin (tuurilla) nollatulos ja nopein aika :) Alla video.
Pikku-Sala alkaa jo olla Iso-Sala. Se täytti huhtikuun lopussa 2 vuotta ja on ollut meillä nyt vajaa 11 kuukautta. Samuli on käynyt koko talven sen kanssa Lahdessa Oilin tokokoulutuksissa ja hurjasti ovat kehittyneet. ALO-liikkeet on suurinpiirtein kasassa ja ylemmistä luokista on tehty palasia. Melkoinen kyylä Sala on ja vaatii että saa rauhassa katsella ympärilleen ennenkuin sen kanssa alkaa tehdä mitään. Ääntä siltä tulee myös herkästi, mutta tähän asti siihen on keksitty keinoja hyvin, eikä ole muodostunut ongelmaksi. Onneksi ääntely on lähinnä kimeitä yksittäisiä haukahteluja eikä piippaamista mihin on hankalampi puuttua.
Facebook-kirjoitteluiden ja leikillään (eikö niin?) heitetyn tulevaisuuden palveluskoirien SM-kisajoukkueen takia ollaan myös ryhdistäydytty jäljellä. Pojat ovat käyneet jäljestämässä nyt kahdesti n. 1 km jäljet ja Samuli aloitti myös Salan kanssa. Meidän koirathan on opetettu suoraan kepeille ja niin myös Sala. Talvella keppien etsimistä sisällä, sen jälkeen yksi keppiruutu ulkona ja sitten suoraan jäljelle. Sala on rauhallisempi jäljestäjä kuin pojat, saa nähdä miten taitava siitä tulee. Gustin ilmoitin BH-kokeeseen ja päätin että jos jaksan kerta viikkoon polkea jälkeä, niin yritän saada meidät syksyllä johonkin jälkikokeeseen. Todennäköisesti hyydyn jossain vaiheessa kesää ja kokeet jää käymättä, mutta ainahan voi suunnitella.
Paimennuskausikin on alkanut. Pidettiin melkein koko talvi taukoa ja aloitettiin sitten ryminällä 4 päivän "pääsiäisleirillä" Woollandiassa. Tilanne ei ollut niin huono kuin tauon jälkeen voisi kuvitella, mutta kyllähän tässä riittää työmaata. Kesälampaat tulevat onneksi parin viikon päästä, joten sitten pääsee taas treenaamaan. Uddeniin Derekin oppiin lähdetään tosiaan toukokuun lopussa, joten nyt on kirittävä jottei taas tänäkin vuonna treenaa pelkästään rauhallisia flänkkejä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti