Pikkumies AVOssa

Edellisviikonlopun aksamölleihin ei Ruffen kanssa päästy, tulin kunnolla kipeäksi. Eikä päästy tällä viikolla Ruffen aksatreeniinkään, koska vuorostaan Ruffe oksenteli useampana päivänä ruokaansa. Joten ei tuo aksan treenaaminen nyt näköjään lähde meillä millään sellaiseen lentoon, että viitsisi minnekään viralliseen koitokseen ilmoittautua. Katsotaan taas uudestaan ens vuonna :)

Tunnarissa Ruffella on edelleen joku solmu päässä, vaikka vaikutti jo paremmalta välillä. Ennen niin kiva liike on jostain syystä jälleen ajoittain paineinen. Tänään keksin Sadun ja Napin hyppytunnaritreenistä, että täytyy yrittää temppuradoilla tai hyppytunnarina aukoa tuota Ruffenkin lukkoa. En ole aikoihin muistanut niitä, vaikka aiemmin tein aika useinkin jotain hauskoja variaatioita liikkeistä. Kaukoja ollaan nyt tehty peruuttelemalla vaihtojen välillä. Se auttaa saamaan ajatuksia taaksepäin ja liike pysyy paremmin kasassa.

Pikkumies Gust sen sijaan treenasi pari viikkoa ahkerasti AVO-luokan kisaa varten ja kävi hyvällä menestyksellä kokeessa. Hiukan jännitti jo perjantai-iltana ja lauantaiaamuna ramppasin kyllä monta kertaa stressipissalla. Koe oli Ojangon tutussa kotihallissa ja oli hienoa kisata isolla kentällä. Ruutua hiukan pelkäsin, sillä siinä oli ilmennyt ennakointia edelleenkin vähintään puolessa treeneistä. En saanut sitä sellaiseen kuntoon kuin olisin halunnut, mutten kuitenkaan ruvennut perumaan koeilmoittautumista. Käytettiin n. 10 minuuttia verryttelyihin sekä ennen paikallaoloa että yksilökehää mikä vaikutti sopivalta.

Liikkeet, pisteet ja omat mietteet:

Paikalla istuminen, 10: Gust liikautti toista etutassua, mutta tuomari ei varmaan nähnyt kun samaan aikaan viereinen koira painui maahan ja ryömi vähän eteenpäin.

Liikkeestä istuminen , 9.5: Kävelin varmasti liian nopeasti. En nähnyt istuiko vai ei, mutta istuihan se kun käännyin ympäri. Videolta näkyy, että istuminen oli hidas.

Ruutu, 10: Lähti hyvin, ennakoi, mutta kiepsahti nopsaan oikeaan kohtaan. Maahan ja ylös hyvin. Tästä saatiin kyllä vähän ylimääräistä...

Luoksetulo, 10: Hyvin alas, hyvä vauhti, suora perusasento lopussa!

Seuruu, 10: Tuntui hyvältä ja ihan kivalta se videolla näyttikin. Ajoittain hieman keuli, mutta vain hieman ;) Ennen koetta treenattiin paljon, jotta saatiin Gustin paikka hieman kauemmas jalastani ja se kyllä kannatti. Ensimmäisessä pysähdyksessä en ollut varma oliko pylly kunnolla maassa vai ei, taisi se olla.

Hyppy, 10: Tämä on aivan turha liike AVOssa. Ei kummempaa. Istui hyvin, hyvä hyppy, hyvä perusasento.

Nouto, 10: Ennen koetta treenattiin paljon myös heiton aikaista istumista. Gustilla on tapana kyylätä kapulaa ja kyyristyä, mutta kokeessa pysyi melko hyvin ryhdissä. Hyvä vauhti molempiin suuntiin ja hyvin sivulle. Otin kapulan vähän liian nopealla liikkeellä, mikä saa Gustin hieman reagoimaan. Jatkossa minun pitää hoitaa tuo luovutus paremmin.

Liikkeestä seisominen, 10: Hyvä seuruu, hyvä seis. Tassut pysyivät maassa hyvin. Istui hitaasti perusasentoon.

Kaukot, 10: Hyvin alas. Ensimmäinen istuminen melko hyvä, hyvä maahan, toisessa istumisessa tassutti enemmän, viimeisessä maahanmenossa oli hieman epävarma ja toinen etutassu jäi kropan alle. Hyvin perusasentoon. Taisi mennä epävarmaksi kun ei tullutkaan kehuja vaihtojen välissä, tätä on treenattu liikkuroituna liian vähän.

Kierto, 10: Hyvä ja vauhdikas liike. En ole ihan varma istuiko kunnolla perusasennossa lopussa.

Kokonaisvaikutus, 10: Sekä tuomari että liikkuri kehuivat kovasti koiraa. Minusta eivät sanoneet mitään :D

Näin meille kertyi huimat 319 pistettä ja sijoitus 1 / 7.

Iloinen tokokoira

Videotakin otin, mutta koska olin yksinäni liikenteessä, piti taas jättää GoPro vain nököttämään kentän laidalle laajakuvalle. Katsoin, että meitä edeltänyt VOI-luokka pyöri pitkälti toisessa päässä kenttää ja sinne sitten asetin oman kameranikin. AVO-luokka kuitenkin vietiin läpi suurimmaksi osaksi eri päässä, joten kovin hyvin ei meitä videolla näy. Onpahan muistona kumminkin. Liikkuri oli kyllä taas aivan mahtava, luokka sujui tosi sutjakasti ilman pitkiä siirtymiä ja odotteluja liikkeiden väleissä.

Oli kyllä tosi kivaa kehässä Gustin kanssa. Muutamassa liikkeen alussa sillä oli perusasennossa taas sama ilme kuin häiriötreeneissä: nenä kurottuu niin ylös kohti kainaloani kuin mahdollista, silmät pullistuu ja suu menee visusti suppuun. Ehdin kehua hieman ennen "liike alkaa"-komentoa, joten ehkei sen takia kuitenkaan vajonnut ihan omaan kuplaansa, vaan otti käskyt vastaan. Gusthan välillä on häiriötreeneissä lakannut kuuntelemasta minuakin. Sen vimmatusta yrityksestä olla menemättä häiriöihin ei välillä tunnu pääsevän mikään läpi. Täytyy jatkossa miettiäkin, että paljonko ja minkälaisia häiriötreenejä sen kanssa kannattaa tehdä. Tuota yliyrittämistä kun ei sille haluta.

Nyt sitten mennään eteenpäin kohti VOI-luokkaa ja loppuvuoden tehotreenattavina asioina ovat ruutu ja tunnari. Olen juoksuttanut Gustia ruudun läpi lelupalkalle tällä viikolla ja tänään otettiin uudestaan alusta käyttöön. Alustalle tuli tosi hyviä toistoja ja ajattelin että jonkun aikaa tehdään nyt näin, jotta onnistumisia tulee paljon. Tunnaria varten olen parin metsälenkin yhteydessä antanut Gustin etsiä hetken kädessä pitämääni keppiä muiden maassa olevien risujen joukosta. Siinä oikein kuulee, miten se avaa nokkansa ja etsii uutterasti yhtään nypläämättä mitään muita eteentulevia oksanpätkiä. Tänään hallilla tehtiin useampi tunnari, jossa oli iso määrä vääriä tikkuja ja omana ulkoa löytynyt ohut keppi. Tikkujen keskellä oli yksi aksasiiveke, jotta sain omaa piilotettua välillä siivekkeen taaksekin. Vääriä tikkuja oli sikinsokin ja varmaan vähän liikaa, sillä parilla ekalla toistolla Gust otti väärän tikun suuhunsa kun oma ei meinannut löytyä millään. Huomautin niistä ja sen jälkeen etsi kolmesti oman keppinsä oikein hyvin, eikä töninyt vääriä tikkuja vaikka niitä nuuskikin. Ehkä se maltti ja ymmärrys tästä vielä löytyy talven aikana.

Toki VOI-luokkaa varten pitää tunnarin ja ruudun lisäksi vielä treenata myös kaukot kuntoon. Nyt niitä voi tehdä noin 5 metristä, mutta tuskin kestäisivät siltäkään matkalta kisatilannetta. On saatava paikkamakuuta rennommaksi, häivytettävä luoksetulon stopista käsimerkki (tai suullinen käsky) pois, treenattava seuruun peruutusta paremmaksi, sekä ylläpidettävä ja parannettava kaikkea muutakin. Ohjatussa vasemman kapulan kaarrokseen on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota, ettei se ala levähtää isoksi. Oikea puoli on Gustille helpompi koska pyörähtää aina myötäpäivään ympäri. On tässä työmaata, mutta tosi kivaa kun voi nyt unohtaa alemmat luokat kokonaan. Evl:ääkään ei ole unohdettu ja merkitön merkki sekä kiertohässäkkä alkavat hahmottua. Myös evl-ohjattua tehdään jatkuvasti.