Huh huh...

Tiistai-iltana näin sähköpostissa iloisia uutisia. Meidät valittiin Gustin kanssa nuorten koirien tokorinkiin Uudenmaan kennelpiirissä. Huh helpotus kun ei tarvikaan harmitella, kunhan taas treenaa asioita kuntoon ennen seuraavia koitoksia. Tuomarien sanallinen arvostelu oli samanlainen mikä omakin tunne oli:

Paikallaanolo: Hyvä
Seuraaminen: Hyvä kontakti, aavistuksen edessä välillä, vähän tiivis välillä, pomppi juoksussa, kuitenkin hyvä kokonaisuus.
Luoksetulo: Siirsi tassua, nyki LOn käskyllä, varasti, hyvä vauhti, hyvä perusasennon paikka, mutta ei istunut kunnolla.
Nouto: Istui hyvin, upea vauhti, hyvä nosto. Varasti sivulle.
ALO hyppy: Hyvä hyppy ja seisominen, vähän vino perusasento.
Yleisvaikutelma: Vilkas, iloinen koira. Hyvä yhteistyö.

Viikolla ollaan keskitytty Gustin kanssa tuon luoksetulossa varastamisen poistamiseen. Ihmeen tiukassa se on, mutta paranee. Vappuaattona treenattiin Gumbossa Jessican avustuksella. Edelleen pylly nousi liikkurin käskystä, mutta saatiin se kolmannella yrityksellä pysymään maassa. Gust hiukan taas vinkuloi alkuun ja jouduin siitä sille huomauttamaan. Pitäisi vaan antaa sen päästää höyryt pois alkuun eikä ottaa suoraan autosta kentälle. Tunnari onnistui hurjan hyvin, malttoi hyvin haistella omansa nypläämättä vääriä tikkuja. Tämä alkaa selkeästi mennä eteenpäin myös vieraissa ympyröissä ja muiden kuin minun viedessä tikut. Uutena liikkeenä tehtiin merkkiä ja ohjatun alkeita. Merkin Gust osasi n. vuosi sitten, mutta jätin sen treenaamisen kokonaan kun pelkäsin menevän sekaisin ruudun kanssa. Nyt tehtiin viemällä alkuun lelu noin puoli metriä merkin taakse ja koira merkille (leluun). Sen jälkeen näytettiin paikkaa, koira merkille (luuli että siellä se lelu on) ja heittopalkka. Ohjatun suunnat suoraan merkistä sivulle, koira käsiavulla merkin taa ja siitä noutamaan. Helppoa ja hauskaa Gustin mielestä :)

Ruffen kanssa tuhottiin viikolla tunnarin palautus ja samalla myös koko tunnari. Nillitin kapulan pitämisestä eikä Ruffe kyllä yhtään ymmärtänyt mistä nillitys johtui ja mikä meni pieleen. Oli hiukan surkean näköinen, ihmetteli varmaan miksei oikean tikun tuonti kelvannutkaan. Sen jälkeen korjaussarjaa metsässä tikkua etsiskellen ja huippupalkkaa pidosta tarjoten. Torstaina teki jo ihan ok tunnarin Jessican luona.  Etsi nyt taas ihan hyvin ja palautuskin tuli laukalla (hitaalla, mutta kuitenkin). Silittelin päätä ja kehuin kun piti tikkua hyvin edessä. Sen jälkeen käsi kohti tikkua ja kun ote oli löystyä, niin käsi pois ja silittely jatkui. Uusi yritys jolloin antoi koskea tikkuun ilman, että ote löystyi. Hyvä juttu, ei ehkä jäänyt isompaa ahdistusta minun pieleen menneistä nillittelyistä.

Korjailtiin myös pitkän aikaa Ruffen ruutua. Sehän keksi n. kuukausi sitten jostain, että jos ruudussa ei ole koskteusalustaa, niin sinne mennään suoraan istumaan ja itsepäisesti tarjoaa nyt sitä istumista. Lähettelin sitä merkin kierron kautta ruutuun useaan kertaan, avustin kaukojen käsimerkillä seisomaan ja kun jäi seisomaan, niin palkka. Pieleen menneet kävin korjaamassa seisomaan, palkkaa niistä ei tietenkään herunut. Väliin tehtiin hyppy-seiso-palkka ja siitä ruutuun seisomaan. Kun alkoi ymmärtää, niin kokeiltiin haastetta. Käskinkin ruutuun suoraan maahan ja seuraavalla toistolla seisomaan jolloin taas tarjosi istumista. Voi jestas. Jessica sanoi, että Ruffe ei vaan kuuntele pysähtymiskäskyä, vaan kuvittelee tietävänsä itse. Kuvaus sopii kyllä hyvin tuohon koiraan :D No, treenataan kunnes korvat on auki ja saan sen käskettyä mihin asentoon haluan, myös istumaan. On ongelman kiertämistä yrittää varoa näitä. Loppuun muutama onnistuminen ja jätettiin siihen.

Luoksetulo oli seuraavana. Vauhti on hidastunut pysäyttelyjen ja niistä seuranneen epävarmuuden myötä. Nyt tehtiin ylipitkältä matkalta kovavauhtisia suoria luoksetuloja ja parin sellaisen jälkeen normimatkalta suora luoksetulo. Nyt vauhti oli hyvä eikä ennakoinut stoppeja. Stopit sinänsä alkavat olla aika hyvällä mallilla ja selkästi Ruffen ilme on nyt sellainen stopin jälkeen, että se oikeasti onnistui jossain. Tarkemmin ajatellen veikkaan nyt, että aiemmin Ruffe ajatteli, että luoksetulosta stoppikäsky oli ikäänkuin rangaistus jostain väärästä tekemisestä. Paimennuksessahan koira stopataan maahan välittömästi jos se yrittää tarjota väärää suoritusta, ehkä tulee sieltä.

Kaukoissa Ruffe tuli reippaasti eteenpäin kun kokeiltiin ilman tyynyä. Vaihdothan Ruffe osaa, koska tyynyllä pysyy hyvin, ei vain ymmärrä tai malta enää kun tyyny on poissa. Seuraavana apuna on keppi takajalkojen varpaiden edessä. Sen saanee helpommin häivytettyä pois kuin tyynyn.

Torstai-iltana tehtiin 2.5 tunnin metsäretki tontilta Samulin ja koirien kanssa. Oli kiva sää ja hienoja maisemia, muutama kännykkäkuva jäi muistoksi.

Ruffe on valinnut tulevalta pihaltamme tähystyspaikkansa.

Kyylä vaanii polskivaa Gustia, lopputulos alla olevassa videopätkässä :)

Kalliopoluilla on hauska pomppia.

Samulin käsitys kivasta polusta.

Fiskträskin rannalla.