Gust TK4, Ruffe kolmosiin, itse telakalle

Keväällä maaliskuussa hiihdettiin pari viikkoa Ylläsjärvellä. Koirat on innoissaan. Gust tekee pitkiä hiihtolenkkejä (pisimmillään lähes 40 km) minun kanssa ja Ruffe pääasiassa Samulin mukana. Sala kiskoo Samulin kanssa vain lyhyitä 5-10 kilsan vetoja. Ajatuksena on luoda sille mielentila "aina täysiä" menosta ja joskus myös kisata sen kanssa koirahiihdossa.

Säät suosivat Ylläksellä, lähes joka päivä aurinkoa :)

Yöjunassa on helppo matkustaa.

Huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa kisattiin Ruffen kanssa aksassa niin, että noustiin lopulta kahdeksalla kakkosluokan startilla kolmosiin. Oma nilkka alkoi aksassa aiemmin tapahtuneen nyrjähdyksen takia olla aika huonossa kunnossa ja jouduin teippaamaan sen todella vahvasti treeneihin ja kisoihin. Kun tulokset nousuun oli kasassa, niin päätin että tutkitaan nilkka, pidetään kisoista taukoa ja treenaillaan kesällä kontaktit kuntoon. Nythän A on suht ok, mutta puomiin en ole tyytyväinen. Olen siirtynyt pysäytyksestä juoksuun ja siitä takaisin pysäytykseen ja Ruffe on tottakai sekaisin.

Sala ja Samuli aloitivat myös kesäkuun alussa agilityn. Meteli on melkoinen ja into lähempänä hulluutta, mutta kyllä ne ovat Maijun treeneissä kehittyneet. Opetin Salalle muutamassa viikossa kepit, mutta vielä ovat vähän hankalat tehdä aksatreenien yhteydessä. Omalla kotipihalla voi sanoa että se osaa ne melkin mistä tahansa kulmasta ja myös hyppyjen jälkeen.

Paimennuksessa kaikki koirat ovat menneet eteenpäin. Gustin kanssa on keskitytty enimmäkseen rauhalliseen ajamiseen ja pikkuflänkkeihin. Kolmisen viikkoa sitten aloitin pilliprojektin ja nyt se tottelee jo jonkun verran pillikäskyjäkin. Vielä oikea flänkki on epävarma, mutta johtuu enimmäkseen siitä että oma vihellykseni vielä vaihtelee liikaa. Ruffe on treenannut mielentilaa rauhallisemmaksi ja rennommaksi ja onkin kehittynyt valtavasti. Jalan tilanne valitettavasti vaikeuttaa paimennuksenkin treenaamista vaikka pellolla ei noiden kanssa juuri enää tarvitse kävellä.

Paimenpoika, vähän jännittyneeltä tässä näyttää..

Gust kisasi tokossa Kaarinassa ja Askolassa EVL:ssä TK4 vaadittavat tulokset ja oikeuden osallistua SM-kisoihin. Kaarinasta se sai huimat 307 pistettä ja Askolasta tunnarin nollauksen (ei nostanut väärää, mutta osui siihen kyllä hampaillaan) jälkeen 264 pistettä.

Kaarina 10.5.2018, tuomari Ilkka Stén:
Paikkikset 10 ja 10:  Oli istunut rauhassa, hyvin alas, hyvin luokse ja hyvä pa.
---Tauko---
Luoksetulo 9: Hyvin alas, eka stoppi ei ihan terävä, maahan käskin hieman liian aikaisin. Hyvä vauhti loppuun asti, hyvä pa.
Zeta 9:  Seuruu keulimista, jäävät ok.
Kiertonouto 10: Tässä ei ihmeellistä, hieno istuminen!
Seuraaminen 9: Alussa keuli, mutta parani loppua kohti. Askelsiirtymässä oikealle painoi.
---Tauko---
Kaukot 10: Minusta oli hienot kaukot.
Ohjattu 9: Hyvä merkki, kapula oli vähän kuopassa ja jotenkin pompautti sen otossa, loppu ok.
Tunnari 10: Kovaa tikuille, nappasi heti oman, hyvin takaisin.
Ruutu 10: Hieman epäröiden eteen, oli juuri ja juuri sisällä. Hyvin ruutuun, oli aika jännittynyt ruudussa, loppu ok
Yhteensä 307, sijoitus 1/6 ja KP

Patukka paras palkinto :)

Askola 19.5.2018, tuomari Harri Laisi:
Paikkikset 10 ja 10: Hyvä istuminen, hyvin alas, hyvin luokse.
---Pieni tauko ja takaisin kehään---
Kaukot 9.5: Kiva kehääntulo ja hyvät kaukot. Ihan liikkeen alussa kävi ajatukset muualle ja pudotti hetkeksi kontaktin. Meni kuitenkin maahan hyvin.
Kiertonouto 9: Hieno vauhti ja kierto. Hyvin maahan, mutta oli siellä aika jännittynyt. Tuomari sanoi, että olisiko vähän nytkähtänytkin liikkurin käskystä.
Seuraaminen 8.5: En saanut enää mielentilaa hallintaan ja oli jonkun verran sitä "malikkakävelyä" mitä Gust silloin esittää. Tuomari kehui että hidas käynti ja juoksu olivat hyvät.
Luoksetulo 9.5: Paremmat stopit kuin Kaarinassa, ensimmäinen ihan aavistuksen valui.
Zeta 8.5: Seuraaminen taas keulivaa, istuminen vähän jähmeä ja oli seistessä liikauttanut takajalkaa.
Ohjattu 9: Pysäytin liian myöhään ja jouduin korjaamaan merkillä vähän eteenpäin. Muuten hyvä.
Ruutu 8.5: Eteenmenossa oikealta takajalat ulkona. Onneksi korjasi käskystä.
Tunnari 0: Kovaa tikuille, hampaat kävi viereisessä ja sitten nappasi omansa. Vähän jännitin että olisko kuitenkin saatu pisteitä kun ei nostanut väärää, mutta ansaitusti nolla.
Yhteensä 264, sijoitus 1/2 ja TK4.

Ylpeä TK4.

Kesällä treenattiin vaihtelevasti. Jalkani leikattiin ensimmäisen kerran 31.5. ja muutamaan viikkoon treenit rajoittuivat kotipihalla puuhasteluun. SM-kisat kuiteskin tavoitteena ja kivasti kimppatreeneissäkin käyden oltiin hyvällä mallilla kunnes vähän ennen SM:iä nyrjäytin leikatun nilkkani ja se meni rikki uudestaan. Tiesin, että SM-kisaviikonlopusta kipeällä jalalla ei tulisi mitään, mutta kävin "testikokeessa" Kotkassa kun olin sinne ilmoittautunut.

Kotka 11.8.2018, tuomari Riikka Pulliainen
Paikkikset 9.5 ja 10: Istumisessa oli liikauttanut toista etujalkaa vähän ennen kuin tultiin kehään. Oli vähän levotonkin ja katseli takaansa kulkevaa liikkuria kahdesti. Hyvin alas ja loppu ok.
Zeta 9.5: Aika kiva, paras mielentila mitä tässä liikkeessä on kokeissa ollut. Maahanmenoon jotenkin vähän "syöksyi" ja tuomari totesi että "mikä sammakko!"
Kierto 8.5: Kierto oli hieman liian laaja tulopuolella, ei olis menny treenikriteereistä läpi. Hyvin maahan, hyvä nouto ja hyppy, mutta pyöräytti sivulle tullessa kapulaa.
Ruutu 10: Todella hieno eteenmeno ja stoppi. Hyvä ruutu, hyvä stoppi siellä ja kohtuuhyvä maahanmeno. Aika kivalla mielentilalla kun kävelin, hyvin viereen ja loppu ok. "Wau miten hieno", sanoi tuomari ja pisteitä.
Seuraaminen 8.5: Kierron ja ruudun jälkeen olin aika varma että nyt pikkupoikaa viedään ja niin sitä vietiinkin. En uskaltanut vapauttaa sitä ruudun jälkeen, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä vähän purkanut. Kiehumista ei helpottanut oma kipeällä jalalla horjahtelu ja koiran varpaille tallominen. Nähdäkseni keulimisen lisäksi tuli muutama vino perusasentokin. Hidas käynti oli paras osio ja upeasta peruutuksesta saatiin ihan kunniamaininta kisakirjoja jaettaessa. Se ehkä nosti vähän pisteitä.
---Tauko---
Luoksetulo 9: Tauon jälkeen Gust oli taas kivalla mielellä. Hyvin alas, mutta eka stoppi taas hieman valui. Hyvä vauhti loppuun.
Ohjattu 10: Hieno merkki, todella kova vauhti mennen tullen. Hyvä luovutus.
Kaukot 9: Kivat siirtymät, mutta joku ihme aivopieru maasta ylös, ihan kuin olis aatellut tulevansa luokse ja nytkähti jotenkin vähän eteenpäin.
Tunnari 10: Hieno vauhti, hyvä ja maltillinen haistelu ja hyvin takaisin. Tikku jäi törröttämään pitkittäin suusta ulos ja luulin jo että nielaisee koko tikun, siitä näkyi vain sentti kun otin sen.
Yhteensä 299 pistettä, sijoitus 1/3 ja KP.

Kotkassa oli hienot nurtsit missä kisata.

Kotkan koetta varten oli treenattu aika paljon mielentilaa, mutta vielä noiden kiihdyttävien liikkeiden jälkeen saa petrata että seuraaminen onnistuu hyvin. Tunnarissa on tehty muutamia vaikeampia treenejä ja olen päässyt huomauttamaan väärien tikkujen räpelöinnistä. Treeneissä on jo ollut varovainen ja se kantoi kisaankin. Eteenmeno on myös varmentunut ja ollaan aloitettu korjausten treenaamistakin. Kesällä tehtiin myös treenejä kokonaan sosiaalisella palkalla ja muutenkin "aineellista" palkkaamista on vähennetty ja lelupalkka korvattu lähes kokonaan nameilla. Liikkurointia on myös tehty nyt huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin.

Valitettavasti jalan tilanne meni vaan koko ajan huonommaksi ja viime viikolla magneettikuvissa näkyi, että peroneusjänne on poikki. Jalka leikattiin eilen, rikkinäinen nilkan peroneusjänne korjattiin reiden lähentäjän jänteellä ja nyt olen pitkään toipilaana. Kova olisi halu ollut kisata pk-jäljellä tänä kesänä, mutta se varmasti nyt jää seuraavien kesien jutuksi. Toivottavasti ehditään paimennuskisoihin vaikka sitten joutuisinkin ajamaan ykkösluokan rataa lähestulkoon tolpalla pysyen.

Tämmöisissä merkeissä eilen Bulevardin klinikalla. Polven alapuolella oleva valkoinen lappu peittää haavan josta on otettu jännesiirre. Haava on jännässä paikkaa, sillä lähentäjälihaksen jänne on reiden sisäsivulla polven yläpuolella.

Kehitystä

Omaksi muistoksi linkki Ruffen aksatreeneihin Ojangossa, Maiju Korhonen koutsaamassa. Pikkuhiljaa kehitytään ja olisko ollut ensimmäinen kerta kun päästiin koko treenirata lopuksi läpi. Toki keinulta ja A:lta olis tullut kontaktivirheet, joten jätetään ne henkselit kuitenkin paukuttelematta. Ruffe nousi myös kakkosiin tammikuun lopussa. Kahdeksan starttia se kesti ja yhdeksäskin startattiin kun olin ilmoittautunut. Siitä neljäs nollatulos ykkösissä. Kakkosetkin jo korkattiin kahden radan verran, mutta niistä ei tullut menestystä: hyppyradalta eka rima alas (sijoitus kolmas..) ja aksaradalta kymppi ja sijoitus neljäs (kielto ja kontaktivirhe).

Gustin kanssa on treenattu viikon verran uutta istumista. Maaritin kanssa sitä pohdittiin ja tultiin siihen tulokseen, että sellanen pikkaisen etukenossa kyyrötys ei nyt vaan kuulu meidän kokonaisuuteen. Joten naksutin(!) esiin ja opettamaan koiralle, että sivulla istutaan ryhdikkäästi nokka kohti ohjaajan kainaloa vaikka oltaisiin minne kiertoon tai merkille seuraavaksi juoksemassa. Ja kun asento oli korjattu, niin nyt siihen on lisätty vielä kriteeri rentoudesta. Ja kun tälle tielle lähdettiin, niin seuruun paikallakäännöksiin sama ryhdikkyys. Vielä menee jokin aika, että vanha unohtuu ja uudesta tulee default, mutta kyllä siitä tulee. Ja olen niin tyytyväinen. Otin tuon naksuttimen käyttöön myös jääviin ja olen nyt palkkaillut rentoudesta asennoissa. Naksulla on helpompi merkata oikea ilme kuin sanalla ja ehkä siinä on taustalla sekin, että naksautus tarkoittaa vain namia, sana voi tarkoittaa myös lelua, mihin odotusarvo toki paljon suurempi. Lelut on muutenkin jätetty aika minimiin, vain pari kertaa treenissä on päässyt jostain ekstrahienosta jutusta lelun kanssa rallailemaan. Liikkeitä on pääasiassa palkattu vain sosiaalisesti. Alkaa löytyä aika kiva balanssi meidän tekemiseen. 

Tammikuun lopussa oli woollandialaisten tokoleiri Strömforsissa. Jessica oli kouluttajana ja oli taas todella kiva viikonloppu. Gustin kanssa ehdittiin käydä kaikki liikkeet läpi ja eniten keskityttiin liikkurihäiriöihin. Liikkuri nostaa virettä ja tähän halusin puuttua. Sunnuntaina vaikuttikin jo siedättely toimivan ja tilanne parani huomattavasti. Nyt kun uusi perusasento vahvistuu riittävästi ilman häiriöitä, niin treenataan se alusta uudestaan liikkurin kanssa. Veikkaan, että se tulee auttamaan meidän kokonaisuutta kisasuorituksessa tosi paljon.

Puolivuotiskatsaus

Meni loppukevät, kesä ja syksykin. En ole jaksanut päivittää, mutta nyt pikaiset kuulumiset vanhimmasta nuorimpaan.

Ruffe
Ruffe loukkasi jalkansa taas kesäkuun alkupuolella. Ei oikein selvinnyt missä vika oli, mutta todennäköisesti takajalan lihas oli venähtänyt. Ja kun se oli melkein kunnossa, niin piti rynnätä hirvijahtiin ja loukata se uudestaan. Eli lopulta kesäkuusta elokuuhun meni toipuessa. Loppukesästä paimennettiin, minä siirryin Ruffen ohjaajaksi ja sain sitä paljon rennommaksi. Vielä tehdään vain pieniä pätkiä ajoa poispäin ja heti maahan tai flänkki jos meno alkaa näyttää jännittyneeltä. Mielentila hitaasti muuttuu.

Syksyllä aloitettiin aksa taas uudestaan Maiju Korhosen ryhmissä. Ja pari viikkoa aloituksesta korkattiin ekat kisat. Vitsi sitä räkytyksen määrää! Hurjan kivaa! Nyt on startattu 7 kertaa ja saatu 2 LUVAa. Toinen hyppyradalta ja toinen agilityradalta. Kontakteja täytyy parantaa paljon. Luovuin puomin juoksukontaktista, koska tiedän etten jaksa treenata tarpeeksi. Nyt treenataan siihen pysäytys takaisin.

Tokossa on tehty pari kertaa VOI-luokka kisamaisesti läpi. On onnistunut, mutta vielä kaipaan hieman parempaa ilmettä tunnariin. Haukkua voi tulla liikkeiden väleissä, mutta se saa olla. Jos joskus kisataan, niin otetaan sitten kortteja, en halua latistaa virettä yhtään.

Gust
Gust kävi toukokuussa BH-kokeessa Lempäälässä. Suoritus oli kaikinpuolin hyvä, ei keulinut yhtään. Valitettavasti jäljestys jäi taas muutamaan treeniin kesän aikana, joten pk-kisat odottavat vielä. Toivottavasti ensi kesänä ollaan jossain jälkikisassa mukana.

Paimennuksessa mentiin taas harppaus eteenpäin. Toukokuun lopulla oltiin Derekin kurssilla Uddenissa ja loppukesästä Jonas Gustafssonin kurssilla Hitåssa "omilla" kesälampailla. Sain rauhoitettua Gustin menoa todella paljon ja sen kärsivällisyys kasvoi. Treenattiin lähes pelkästään ajamista koko loppukesä, jakoja ja hakuja vain vähän. Uutena tänä kesänä "käänny"-käsky jolla vaihtaa laumaa. Ensi kesänä sitten pakettia kasaan jos päästäisiin kisaamaankin. Yritin työmatkoilla puhallella myös pilliin, mutta osaaminen ei vielä ole sillä tasolla että voisin ottaa pilliä treeneihin.

Videopätkä Gustin ajoa

Tokossa on mietitty paljon mielentilaa. Kävin heinäkuussa ja uudestaan marraskuussa Jari Kantoluodon opissa ja heinäkuun jälkeen oikeastaan kaikki muuttui. Ideana kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Gust opetettiin itse vastaamaan omasta mielentilastaan. Vielä tietyissä tilanteissa tarvitaan lisää treeniä, mutta pääsääntöisesti toimii todella hyvin. Ei tarvita "purkamisia" tai pallonheittelyjä ennen treenejä enää, säästyy paljon aikaakin. Lisäksi yritettiin kursia evl kasaan ja käytiin joulukuun alussa kokeessa TSAUn hienossa hallissa. Tuomarina oli Ilkka Sten.

Paikkiksista saatiin kympit, ne on sujuneet treeneissäkin jo pitkään hyvin.

Yksilöliikkeet alkoivat vähän nihkeästi, sillä Gust jäi jotenkin liikkuriin vähän kiinni kun mentiin kehään. Tässä liikkeet:

Kaukot: korvat oli rusetilla taaksepäin kohti takana näyttötaulua heiluttavaa liikkuria koko ajan. Teki vaihdot teknisesti ok, mutta jouduin antamaan yhden tuplakäskyn seiso-maahan -vaihtoon. Siitä 8.

Zeta: edelleen kiinni liikkurissa, ei keskittynyt kunnolla. Teki oikeat asennot, mutta ei tuntunut hyvältä. 9.

Ruutu: lähti hyvin eteen, hyvä seis. Ruutuun hyvin, hyvä seis. Sitten jotenkin jäädyin itse. Otin askeleen kohti koiraa, tajusin että pieleen menee ja pysähdyin äkisti. Tällöin Gust otti pari askelta kohti minua, huusin maahan, totteli, mutta tassut ulkona. Loppuliikkeessä oli levoton (tiesi että on väärässä paikassa). Pyöreä 0.

Tunnari: oli tosi hektinen ruudun jälkeen. Lähti takki auki todella kovaa tunnaritikuille, tokkasi nokallaan yhtä väärää, mutta malttoi haistella ja nappasi nopeasti omansa. 9.

Tämän jälkeen oli tauko. Vitja että harmitti ruutu ja oikeastaan tuo koko kehä. Olisi pitänyt enemmän treenata liikkurin kanssa, nyt tehtiin oikeastaan vain viimeisellä viikolla muutamia liikkeitä liikkuroituna, kehääntuloja ei ollenkaan. Päätettiin kuitenkin, että vielä on liikkeitä jäljellä ja jos ei muuta, niin hyvä kakkostulos on pakko saada.

Kiertohässäkkä: Nyt tuntui tosi hyvältä sekä kehään tullessa että perusasennossa. Kierto vauhdikas ja tiivis, hieno stoppi seisomaan. Hyvä kapulan nosto, hyppy ja vähän nihkeä sivulletulo eikä ehkä ihan ryhdikäs. Hyvä irroitus. 10.

Luoksetulo: Edelleen tuntui tosi hyvältä. Hyvin alas, todennäköisesti hyvä odotus. Hieno vauhti, hienot stopit ja hieno perusasento. Tykkäsin itse tosi paljon. 10.

Seuruu: Tämä tuntui niin mahtavan hyvältä, että tuli hieno olo koko kroppaan. Rentoa, mutta intensiivistä ja voimakasta. Ilmeisesti myös näytti hyvältä, sillä 10.

Ohjattu: Hyvä odotus sivulla. Ehkä hieman huonompi merkki kuin yleensä ja pysäytin hiukan liian aikaisin - merkki jäi koiran mahan alle. Siitä todella vauhdikas nouto oikealle, takaisin reippaasti. Sivulletulossa mielestäni korjasi otetta kapulasta, mutta joko tuomari ei nähnyt tai näin itse väärin. 10.

Tuon hienon toisen kehän ansiosta päädyttiin pisteisiin 266 ja saatiin kuin saatiinkin ykköstulos. Nyt kehäänmenot kuntoon, vähän häiriötreeniä liikkurin kanssa ja sitten taas uudestaan paketti kasaan. Hyvillä mielin voi jatkaa.

Sala: 
Salttu kävi kolme kertaa paimennuskisoissa ja sai kaikista PPR1 arvoisen tuloksen ja kahdesta viimeisestä myös PAIM1-tulokset. Sala on tietyllä tapaa tosi herkkä ja menettää äkkiä itseluottamuksensa ja passivoituu. Samuli on kovasti tehnyt sen kanssa töitä, opetellut itse hallitsemaan omia hermojaan ja alkaa jo näyttää hyvältä.

Tokoa Salan kanssa ei juuri kesällä tehty, mutta nyt sekin harrastus on taas jatkunut Oilin opissa Lahdessa. Pikku hiljaa eteenpäin ja parasta on nyt että ovat löytäneet kunnon taisteluleikit Samulin kanssa. Häiriössä on ollut edelleen haastavaa alkuun, mutta kun Sala saa hetken seurailla menoa, niin pystyy keskittymään.

Sala ajoi kesällä Samulin kanssa myös pari n. 200 metristä jälkeä. Kovasti se nuuskuttaa menemään ja on tarkka tyttö. Sen verran innostusta on ohjaajallakin nähtävissä, että suoran sivulletulon sijaan opettaa Salaa tulemaan luoksetulossa eteen :)

Hauskaa vappua!!

Me käytiin jo aamulla tekemässä Ojangon ulkokentillä poikien kanssa hyvät Vapun tokotreenit. Gustin kanssa tehtiin koko evl läpi ja ainoa isompi moka tuli ruudun eteenlähetyksessä jossa olin taas liian hidas käskyttämään ja Gust meni ympyrän yli. Korjaus onnistui kyllä, joten ei nyt ihan epätoivoiselta tämä liike vaikuta.

Gustin kanssa on koko talvi keskitytty saamaan mielentila liikeiden välillä rauhallisemmaksi. Ollaan pidetty taukoja liikkeiden väleillä, eikä viuhdottu hurjaa vauhtia liikkeestä toiseen kuten itselläni helposti on tapana. Kahden tai kolmen liikkeen jälkeen pidetään usein vähän pidempi tauko, jossa Gust on "huili" asennossa rennosti lötköttämässä lonkallaan tai jopa kyljellään. Olen käyttänyt paljon sosiaalista palkkaa, enkä muutenkaan palkkaa heti liikkeen jälkeen lelua viskomalla. Jos saa lelun, niin sen saa siirtymästä ja vain rauhassa kädestäni. Lisäksi ollaan opeteltu seuruun paikalla käännökset ja askeleet huolella peilin edessä, jotta Gust varmasti tietää mitä siltä niissä halutaan ja mitkä ovat kriteerit. Sekin rauhoittaa kun ei tarvitse arvailla. Ollaan myös opeteltu muutamia tokoon kuulumattomia temppuja ihan kokonaan sosiaalisella palkalla jotta lelun odotus vähenee. Lisäksi olen jonkun verran käyttänyt shapingia Gustille, tavoitteena että se oppii ettei kannata nostaa virettä pilviin jos on epävarma, vaan rauhassa miettiä ja tarjota jotakin tekemistä. Näitä ollaan tehty muualla kuin koulutuskentällä, ihan sen takia etten halua ottaa riskiä jos shaping-tyylinen treeni ei sovikaan ja mielentila menisikin väärään suuntaan. No ei ole mennyt, mutta siltikään Gustille en tokoliikkeitä sheippailisi, parempi että se tietää etukäteen mitä siltä halutaan :)

Seuruun lievästi jalkani eteen kiertyvä Gustin pään asento korjaantui sillä, että siirsin Gustin seuraamispaikkaa pari senttiä taaksepäin. Tämän tein kepin avulla. Eli keppi oikeassa kädessäni edestäni alaviistoon poikittain koiran rinnan eteen ja "äppäp" jos koskee keppiin. Gustilla on erinomainen katsekontakti eikä se seuratessa näe keppiä, joten tämä toimi loistavasti.
 
Tällä hetkellä Gustilla alkaa olla kaikki liikkeet kasassa evl:ään. Nyt treenaillaan kokonaisuuksia ja kisamaisia ja katsotaan sitten todennäköisesti vasta kesäkuun puolelta kisoja. SM-kisoihin ei tänäkään vuonna mennä, sillä ollaan paimennusleirillä Ruotsissa samaan aikaan. Mutta jospa sitä miettisi kesäksi kisoja ensi vuoden SM:ää silmälläpitäen. Toivottavasti saadaan ykköstuloksia kasaan, niin ei tarvitse sitten panikoida kisoihin pääsemisen suhteen.

Gustin kanssa lähetettiin hakemus myös tokon valmennusrenkaaseen ja treenattiinkin ahkerasti helmikuun näyttökoetta varten. Pari päivää ennen näyttöä Gust kuitenkin liukastui ison kiven päältä (itse sen sinne käskin) ja mätkähti pahan näköisesti parin metrin pudotuksen maahan. Se ontui toista etujalkaansa muutamana päivänä, joten näyttökoe jäi meiltä väliin. Jalka onneksi tuli kuitenkin reilussa viikossa kuntoon, mikä tärkeintä. Haetaan sitten ensi vuonna uudestaan jos siltä tuntuu.

Sitten Ruffe. Vapputreeninä sen ohjelmassa oli ohjattu, seuruuta sekä pitkästä aikaa pk-nouto 85 cm esteellä 450 g kapulalla. Ruffellahan olisi myös liikkeet sekä VOIttajaan että evl:ään olemassa, mutta kokonaisuuksia ei ole tehty juuri ollenkaan, joten vaatisi jonkun verran työtä jos sen kanssa haluaa tokossa kisata. Ruffe on talvella keskittynyt aksaan. Ollaan käyty HSKH:n ryhmätreenissä perjantaisin ja Sanni Husson treeneissä sunnuntaisin. Ruffe on mennyt valtavasti eteenpäin ja nykyään se tulee tosi kivasti ohjauksiin, on nopea, sähäkkä ja edelleen hyppää hyvin. Kepit ovat nopeutuneet paljon vaikkei niitä ole yksittäin oikeastaan treenattukaan. Avokulma tuottaa hieman vaikeuksia välillä, muuten hakee ne itsenäisesti ja sietää sivuttaisetäisyyttä hyvin. Mitään hienouksia ei osata vieläkään ja kontaktit on pahasti kesken, mutta hyppyratoja olen katsellut ilmoittautumismielessä. Käytiinpä jo HSKHn möllikisassa ja vaikka radalla oli sekä A-este että puomi, saatiin (tuurilla) nollatulos ja nopein aika :) Alla video.

Pikku-Sala alkaa jo olla Iso-Sala. Se täytti huhtikuun lopussa 2 vuotta ja on ollut meillä nyt vajaa 11 kuukautta. Samuli on käynyt koko talven sen kanssa Lahdessa Oilin tokokoulutuksissa ja hurjasti ovat kehittyneet. ALO-liikkeet on suurinpiirtein kasassa ja ylemmistä luokista on tehty palasia. Melkoinen kyylä Sala on ja vaatii että saa rauhassa katsella ympärilleen ennenkuin sen kanssa alkaa tehdä mitään. Ääntä siltä tulee myös herkästi, mutta tähän asti siihen on keksitty keinoja hyvin, eikä ole muodostunut ongelmaksi. Onneksi ääntely on lähinnä kimeitä yksittäisiä haukahteluja eikä piippaamista mihin on hankalampi puuttua.

Facebook-kirjoitteluiden ja leikillään (eikö niin?) heitetyn tulevaisuuden palveluskoirien SM-kisajoukkueen takia ollaan myös ryhdistäydytty jäljellä. Pojat ovat käyneet jäljestämässä nyt kahdesti n. 1 km jäljet ja Samuli aloitti myös Salan kanssa. Meidän koirathan on opetettu suoraan kepeille ja niin myös Sala. Talvella keppien etsimistä sisällä, sen jälkeen yksi keppiruutu ulkona ja sitten suoraan jäljelle. Sala on rauhallisempi jäljestäjä kuin pojat, saa nähdä miten taitava siitä tulee. Gustin ilmoitin BH-kokeeseen ja päätin että jos jaksan kerta viikkoon polkea jälkeä, niin yritän saada meidät syksyllä johonkin jälkikokeeseen. Todennäköisesti hyydyn jossain vaiheessa kesää ja kokeet jää käymättä, mutta ainahan voi suunnitella.

Paimennuskausikin on alkanut. Pidettiin melkein koko talvi taukoa ja aloitettiin sitten ryminällä 4 päivän "pääsiäisleirillä" Woollandiassa. Tilanne ei ollut niin huono kuin tauon jälkeen voisi kuvitella, mutta kyllähän tässä riittää työmaata. Kesälampaat tulevat onneksi parin viikon päästä, joten sitten pääsee taas treenaamaan. Uddeniin Derekin oppiin lähdetään tosiaan toukokuun lopussa, joten nyt on kirittävä jottei taas tänäkin vuonna treenaa pelkästään rauhallisia flänkkejä :D

Kisamainen 1

Lauantaiaamun treenit Porvoossa. Paikalla: minä, Gust ja Ruffe. Gustille kisamainen treeni simuloiden olosuhteita, missä hallissa ei mahdu kovin isosti mitään ennen suoritusta tekemään.

Verryttelyt: Ulkona pudotetun esineen hakua, pallon heittelyä + vähän leikkiä. Sitten sisälle halliin, jossa pienellä alueella seuruuta, kaukoja ja vähän kuuntelua. Kehään ilman treeniliiviä.

Zeta (i-s-m): Istuminen ja seisominen ilmeisesti suht hyvät, maahanmenossa etujalat eriaikaiset. Seuruu aika kivaa, ei kuplinut.

Kiertohässäkkä (seiso - vasen avoeste): Odottaessa näkymättömän liikkurin kävelyitä suu meni kiinni eikä ollut ihan rento. Istui hyvin. Hyvä kierto ja erinomainen seis. Siivo kapulan nosto, mutta voi pirskatti kun olisi taas tullut ohi avoesteen ilman lisäapua. Kiva luovutus!

Kaukot: En muista järjestystä, mutta toinen takajalka näytti liikkuvan s-i vaihdossa. Teki samaa verryttelyssä. Muuten ihan napakat vaihdot.

Ruutu: Hyvin eteen, hyvä vauhti ja seis, mutta ennakoi maahanmenoa vähän. Odotuksessa vietereillä ja kävelin siksi kaksi kierrosta. Hyvin sivulle ja hyvä seuruu loppuun.

Tähän väliin otettiin lyhyt tauko jossa taas vähän leikkiä pienellä alueella ja muutamia nameja ennen "kakkoskehää".

Seuruu: Alku ei ollut niin hyvä kun haluaisin. Oli ehkä aavistuksen taas liian edessä ja alussa yliyrittämistä. Ensimmäisessä peruutuksessa aukesi ihan alussa, mutta korjasi sitten. Loppua kohti paransi ja etenkin lopun pitkät suorat oli kivaa tekemistä.

Luoksetulo: Alasmenossa oikea kyynärpää saattoi olla hivenen irti maasta. Seisomaan pysähdys vähän löysä, maahanmeno parempi. Hyvin sivulle.

Tunnari: Tokkasi nokallaan ensimmäistä kapulaa, muutoin siivo haistelu. Oma oli rivin viimeisenä. Otti heti kun löysi. Pito ihan etuhampailla ja yritti kovasti olla korjaamatta mutta meinasi pudottaa sen sivulle kääntyessä. Siinä siis uusi ote.

Ohjattua ei nyt tehty kun unohdin koko liikkeen :) Suht kiva kokonaisuus, pieniä virheitä siellä täällä ja aavistuksen vielä pitää saada rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi ennen kehäänmenoa. Nyt edelleen on vähän takki auki. Kyllä tämä tästä vielä kokoon saadaan. Minullekin tarvitaan lisää itsevarmuutta ja luottoa koiraan vielä, se tulee vain treenien kautta. Loppuun treenattiin ruudussa odottamista ja nyt oli hyvä. Lelu ruudun takana rauhoittaa tilanteen mutta en tiedä onko se lopullisen kestävä ratkaisu. Seuraavaksi Porskin ihanan pitkässä hallissa pitää panostaa tuohon luoksetulon stoppiin apparin kanssa. Stoppi toimii alimittaisessa liikkeessä n. 15 m etäisyydeltä, mutta kauempana on ollut löysähkö.

Ruffekin pääsi irti ja voi sitä kieppumisen ja räkytyksen määrää.. Se on nyt ollut muutamia kertoja jo treeneissä ja kivahan sen kanssa on touhuta. Kuitenkin jos kisoihin aikoo, niin täytyy ottaa sitä kuriin niin ettei hauku ennen joka ikistä vauhtiliikettä. Etenkin kierto-sana aiheuttaa tällä hetkellä melkoista meteliä.

Ruffe teki ruudun läpi juoksuja lelulle ja yhden ruudun kisamaisena. Ennakoi silti aavistuksen stoppia vaikka oli tehnyt noita läpijuoksuja alle. Ruudun jälkeen ehdittiin vielä tunnaria. Ensimmäisessä iski joku epävarmuus taas, pudotti jo kerran ottamansa oman ja palasi tarkastamaan muut tikut. Kehuin kun toi, mutten palkannut. Toinen ja kolmas toisto olivat hyviä, teki mennen tullen laukalla. Näistä lelupalkkaa.

Vuosi 2016 lopussa

Ilotulitteet paukkuu, mutta meillä ei onneksi kukaan koirista tänäkään vuonna reagoi. "Kukaan" tarkoittaa nykyään kolmea, sillä Ruffen ja Gustin seuraksi ja Samulin tulevaksi kisakoiraksi meille muutti kesäkuussa Sala-tyttö. Sala on huhtikuussa 2015 syntynyt narttu Woollandian Salander jonka piti jäädä kasvattajalle, mutta jonka Samuli sai ostaa kun toisen olan ocd:n takia siitä ei ole jalostukseen. Sala on siis lupaava paimentyttö ja harrastaa nykyään myös tokoa Samulin kanssa.

Kesäkuussa kävimme taas Uddenissa Derekin opissa. Me tehtiin Gustin kanssa perusjuttuja, ajoa (kävellen!) ja flänkkejä. Samuli ja Ruffe treenasivat rauhallisuutta lampaiden lähellä ja ajossa. Paljon saatiin kotiläksyjä joita oli upeaa treenata kesällä Hitån vikkelästi liikkuvilla kesälampailla. Kiitos tästä mahdollisuudesta Jessicalle. Paimennuksessa mentiinkin Gustin kanssa aimo harppaus eteenpäin ja loppukesän "päättökokeesta" video on alla (+ jaon jälkeen vähän treeniä). Paljonhan videolla näkyy virheitä, sekä omia että koiran, mutta välillä on yritettävä kisamaista ratasuoritusta jotta tietää taas miten hiivatin paljon sitä töitä onkaan vielä edessä.

Sala ja Samuli menivät myös eteenpäin, Sala oppi suunta- ja ajokäskyt. Vahva stoppi ja hyvät flänkit sillä jo olikin Marikan rakentamana.

Lampaiden hoito oli muutenkin kivaa puuhaa. Syksymmällä ostettiin niille heinää ja kauraa ja käytiin päivittäin syöttämässä niitä laitumen ulkopuolella. Koirat olivat ihan oikeastikin töissä.

Ruffen paimennuskesä oli kurjempi. Se loukkasi kesäkuun alussa oikean etujalan varpaansa ritiläportaaseen ja oikeastaan tämän onnettomuuden seurauksena Sala meille tulikin. Tiedettiin, että varvas on pidettävä levossa useita viikkoja ja näin ollen Samuli oli ilman koiraa. Marika keksi, että Sala voi tulla Samulille lainaan ja kun huomattiin miten hienosti se istui meidän porukkaan ja miten hieno paimen se oli, niin eihän sitä voinut enää takaisin antaa :) Loppukesästä Ruffekin pääsi lampaille ja sen kanssa haettiin rentoa mielentilaa ja onnistuttiinkin siinä aika hyvin.

Tokossa käytiin Gustin kanssa kisaamassa elokuussa VOI-luokassa. Saatiin ykköstulos hyvillä pisteillä (312.5) ja todettiin että seuraavaksi evl:ään. Video kisasuorituksesta alla. Paimennuskauden loputtua ollaankin treenattu ahkerasti lähes joka päivä. Joulukuussa käytiin evl-möllikokeessa, mikä meni noin niinkuin omasta mielestä hyvin. Edelleen olen paljon tehnyt mielentilajuttuja sekä kuuntelutreenejä ja uutena myös temppuratoja. Olen opettanut Gustille myös käskyn jolla se rauhoittuu mikäli alkaa kuplimista tapahtua. Lisäksi sain vinkin tehdä ennen joka ikistä treeniä kunnon pallonheittelyleikkiä Gustin kanssa, jotta se saa purkaa itsensä. Nämä ovat nyt vieneet hommaa todella hyvin eteenpäin ja uskon että oikealla tiellä ollaan ja kohta valmiita ylimpään luokkaan.

Ruffen kanssa keskityttiin syksyllä agilityyn. Päästiin Sanni Husson treeniryhmään sunnuntaisin sekä perjantaisin HSKHn ryhmään. Ehdittiin treenata kahdesti viikossa noin kuukauden verran ja mentiin minusta tosi hyvin eteenpäin huippujen kouluttajien avulla. Tuon kuukauden jälkeen Ruffe alkoi enenevässä määrin keventää tai jopa ihan ontua vasenta takajalkaansa aina levon jälkeen hetken. Vein sen suoraan Aistiin tutkimuksiin kun pelkäsin jotain hermoperäistä ongelmaa. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, tyypillinen paimentavan ja aksaa harrastavan koiran vaiva: ilopsoas-lihasten ylirasitustila. Todennäköisesti saanut alkunsa jo kesäisestä varvasvammasta kun ontui kuinkin etujalkaansa pari viikkoa jolloin painetta tuli tuolla oikealle takajalalle. Ontuminen loppui heti kun aloitettiin tauko treeneistä ja pidettiin Ruffe lenkeillä hihnassa. Ollaan kuitenkin otettu varman päälle ja nyt parin kuukauden levon jälkeen Ruffe palailee hiljalleen normaalielämään ja harrastuksiin takaisin tammikuun aikana.

En ole aiemmin asetellut mitään ajasta riippuvia tavoitteita, enkä asettele niitä nytkään. Mennään eteenpäin, nautitaan treenaamisesta ja kunhan tuntuu oikealta, niin startataan kisoissa. Jos startteja ja ykköstuloksia (ehkä Gustille jopa TK4) koirille tulee vuodelle 2017, niin oikein hyvä. Mutta jos tuntuu, että vielä vaatii aikaa ja hiomista, niin kiire ei kisoihin ole.

Treenejä ja kisamaisia treenejä

Nyt ollaan saatu pientä esimakua kesään kun lämpötilat ovat huidelleet 20 asteen yläpuolella. Samalla ollaan siirrytty treenaamaan hallista nurmikoille ja paimennuskausikin on lähtenyt todenteolla käyntiin.

Tokotreenissä Gustin kanssa ollaan käyty kahdessa epävirallisessa tekemässä VOI-luokka. Ensimmäinen I-HAH-seuran järjestämässä möllitokossa, joka meni meiltä hyvin. Gust oli rento kentän laidalla ja kehässä pysyi suht hyvin käsissä. Ensimmäisenä liikkeenä oli kaukot, jotka olivat kyllä hienot, vaikka toki vaaleanpunaisten lasien läpi omaa koiraani katsonkin. Ruudussa haki taas hieman paikkaa ja seuruu ei ollut kovin hyvää, talven treenaamattomuus näkyi vielä. Ohjatun seuruuosiossa keuli ja taisi siinä jokin äänikin tulla.

Toinen kisamainen oli kennelliiton koulutustilassa, joka oli meille todella vaikea paikka. Hallissa ei ollut yhtään tilaa verryttelyyn ja ulkonakin vain asfalttipiha. Lisäksi satoi kaatamalla. Gust kävi aika kierroksilla. Ensimmäinen kehä (seuruu, L, luoksetulo ja ruutu) selvitettiin suht hyvin, mutta toisessa kehässä kupli jo melkoisen paljon. Teki kuitenkin hienon tunnarin ja hyvät kaukot, joissa valitettavasti tuli pientä piipitystä alun odotuksessa ja sen takia kotiin ajaessa olin jo viiltelemässä ranteitani auki.

Näiden jälkeen ollaankin keskitytty tunnetilaan ihan huolella ja tällä hetkellä näkyy jo kovasti valoa tunnelin päässä. Ohjatussa olen muuttanut alkua niin, että Gust ei saa katsoa kun kapulat viedään. Tämä toimii hienosti ja saa tilanteen pysymään rauhallisena. Lisäksi ollaan tehty paljon seuruun käännöksiä, pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä, temponvaihtoja ja peruutusta ja seuruu alkaakin näyttää ja tuntua taas ajoittain tosi hyvältä.
Ruudussa ollaan tehty paikan hakemista omalla kotipihalla ja kun paikka on nyt taas varmempi, niin ei ole ollut enää levottomuutta ruudussakaan. Näin se vain on, että Gustille pitää asioiden olla selkeitä. Lisäksi sille pitää tehdä paljon kuuntelutreenejä ja keskittymistä vaativia juttuja, koska muuten sen itsevarmuus kasvaa niin sfääreihin saakka ettei se minua enää kentällä kaipaakaan.

Uusina juttuina ollaan tehty tyhjään lähetyksen stoppia, mikä ei muuten ole tuommoisen tykinkuulan kanssa ollenkaan helppoa. Gust on parilla laukka-askeleella ympyrässä ja silloin on jo myöhäistä ruveta miettimään stoppia. Stoppeja ollaan myös treenattu erikseen, jotta niistä tulisi mahdollisimman terävät.

Ruffen kanssa on tehty ruudun paikkaa taaksemmas. Parhaimmaksi keinoksi on osoittautunut juoksuttaa Ruffea aika paljon ruudun läpi lelulle. Ruffe kyllä tottelee seis-käskyä, joten ei ole ollut vaikea pysäyttää sitä ruutuun. Ollaan myös treenattu jääviä nopeammiksi ja Ruffe on vastannut hurjan hyvin treeniin, jossa peruuttelen itse jatkuvasti suuntaa vaihtaen ja käskyttelen asentoja. Se on myös tullut rennommaksi kun treetataan toisten koirien joukossa. Ei ole enää ongelma leikkiä vaikka samalla kentällä juoksentelisi monta muutakin koiraa. Ovat kyllä olleet edes jotenkin tuttuja koiria. Ruffe juoksee kivasti myös tyhjään lähetyksen ja koska se ei ole niin nopea kuin Gust, on se helpompi (en sano että helppo...) pysäyttää ympyrään.

Helatorstaiviikolla saatiin seuraakin kun Eini, Grimm ja Rundi tulivat tiistai-iltapäivällä kylään. Keskiviikkona treenattiin tokoa ja jäljestystä. Torstaina oltiin koko päivä Somerolla. Vietettiin siellä Woollandian kasvattipäivää ja aloitettiin se toko- ja tottistreeneillä aamulla Haukkukallion hienoilla kentillä. Sen jälkeen jatkettiin jälkimetsään, jonne Samuli oli polkenut useamman pitkän ja muutaman lyhyen jäljen. Ruffen kanssa ajettiin n. 500 metrinen jälki joka kulki vanhalla hakkuuaukolla. Yritin jotenkin talsia koiran perässä siellä järkyttävässä ryteikössä, mutta lopulta liina pääsi irti ja koirahan lähti. Mietin jo, että pitääkö minun vaan kutsua sitä pois (tiesin kyllä ettei muuten tule...), mutta sitten onneksi näin Ruffen kalliokumpareen päällä keppi suussa odottamassa. Huh.. Eka keppi meiltä jäi jonnekin sinne hakkuuaukon risukkoon, mutta loput kolme löytyivät. Päivä ei suinkaan loppunut siihen. Vielä esineruutu, jonne otin Gustin ja lopuksi paimennusta. Esineruudussa oli meillä kaistaleella 3 esinettä ja 3 kertaa Gust kävi takarajalla ja takaisinpäin tullessa nappasi esineet. Montaa sekuntia siinä touhussa ei mennyt. Vielä paimennettiin lyhyet treenit joissa harjoiteltiin sisäflänkkejä ja vähän poispäinajoa. Reissussa taidettiin olla melkein 12 tuntia, mutta oli se sen arvoistakin. Perjantaina oltiin jo aika hyytyneitä kaikki, mutta käytiin vielä tekemässä esineruutua ja uittamassa koiria.

Pihatokossa piiitkä tunnaririvistö, josta molemmat pojat selvisivät kunnialla.

Vasemmalta: Rundi, Grimm, Whimsy, Ruffe ja Gust. Kuva: Raila Terävä

Rundi kävi Gustin leikkikoulun ja innostu leluista. Kuva: Marika Klossner