Joulukuu ja uusi vuosi

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen. Hyväksi yritykseksi alkanut treenien kirjaaminen blogiin jäi vaikka toki joulukussakin treenattiin. Päällimmäisinä muistoissa ovat sisarustreenit Salon koirahallissa itsenäisyyspäivänä. Paikalla olivat Ruffe, Rolle ja Sade sekä Sateen "kämppis" bcn Luna. Pääruokana oli Jaanan liikkuroimat tokotreenit (Ruffen liikkeinä seuruu, ruutu, tunnari ja ohjattu) ja jälkiruokana pieni pätkä helpohkoa aksarataa. Seuruun vasemmalle käännökset olivat edelleen huonot, mutta muuten meni hienosti. Etenkin aiemmin hiukan takkuillut tunnari oli superhieno. Hyvä Ruffe! Samalla mainittakoon, että Rolle-velipoika on taitava ja innokas nuori kisakoiran alku. Jaana on tehnyt superhienoa työtä. Tavoitteet ovat korkealla, joten tekemisen pitää ollakin sen mukaista. Sade-sisko keskittyy enemmän aksaan ja onkin jo vauhdikas, kauniisti hyppäävä nuori neito. Puomi oli tuottanut ongelmia, mutta itsenäisyyspäivän kunniaksi viiletti sitä jo treenien lopussa vauhdilla kuin vanha tekijä. Uskomaton yhden ainokaisen treenikerran kehitys.

Joulun alla kuulimme myös suru-uutisen, Ruffen hyvä ystävä oli lähtenyt paimentamaan enkelten pilvilampaita. Ikävä on suuri, paljon iloa pikkukoirassa saimme ja paljon nyt myös menetimme. Muistot onneksi jäävät tallelle.

Jouluna matkustimme ensin Espoon "mummolaan" ja sieltä Perniöön. Paimenessa käytiin kahtena päivänä Somerolla. Samuli ja Ruffe tekivät hienoa settiä ja Ruffella riitti "munaa" sisätiloissakin lampaita liikutella. Ahtaisiin rakosiin meni tuosta noin vaan, ei ongelmaa. Poispäin ajon treenit jatkuivat ja Ruffe sai myös humpsutella paljon. Flänkit kuulemma aukeavat Ruffella luonnostaan.

Somerolla nähtiin myös pikkuruisia Taimi- ja Wenja-äitien ylpeinä esittelemiä koiranpentuja. Taimin pennut ovat Ruffen serkkuja (Ruffen äiti ja pentujen isä sisaruksia) ja Wenjan pennuille Ruffe on "puolieno" (Ruffe ja Wenja ovat puolisisaruksia, sama äiti). Näistä pennuista Taimin Kloppi-poika matkaa helmikuun alussa meille ja yksi Wenjan uroksista Einin luo Joensuuhun. Ruffesta tulee varmasti ylpeä "isoveli" näille molemmille pikkuruiselle riiviölle.

Uusi vuosi meni hillitysti kotosalla. Raketteja ei tarvinnut pelätä, mutta vähän hämmennystä ne kyllä iltapissalla käydessä aiheuttivat. Tosin pauke oli sellainen että itsekin hätkähtelin toinen toistaan kovempia pamauksia ja kirkkaita valoja. Rakettien määrästä selkeästi huomaa, että asuinalueemme on viime vuosina voimakkaasti kasvanut.

Joulureissusta alkoikin sitten parin viikon "sairasloma". Ruffe oli saanut anturaansa viiltohaavan ja sitä on paranneltu nyt pari viikkoa. Haava alkaa olla ummessa, mutta hallin suolatulle kivituhkapohjalle koiraa ei edelleenkään voi viedä.

Tammikuussa on lumettomassa maassa keretty kahdesti jäljestämäänkin. Ekalla kerralla vauhtia oli liikaa, mutta mikäs siinä kun edelleen kepit nousee. Toisella kerralla tein enemmän kulmia, maasto oli vaikeampi ja jälki pari tuntia vanha. Meno oli rauhallisempaa ja tarkkaa eikä edes häiriönä paikalle sännännyt irtokoira saanut keskittymistä herpaantumaan. Jäljestys on kyllä erittäin hyvällä mallilla treenimäärään ja ohjaajan kokemukseen nähden.

Tänään oltiin PoKSin hallin kumirouhepinnalla tokoilemassa. Vähän hirvitti tassun takia vauhti ja lelun perään jarruttelut, mutta haava on edelleen ummessa niinkuin pitääkin. Seuruu oli hivenen huonoa, ajoittain edisti ja sivusuunnassakin paikka vaihteli 0-10 cm raon välillä. Ei hyvä ja nyt otetaankin seuruu tehotreeniin. Täytyy palata taaksepäin ja vahvistaa oikeaa paikkaa, muuten se jää tuollaiseksi seilaavaksi arpapeliksi. Muut liikkeet (ruutu, nouto, kaukot m-i-m) menivät hyvin. Ruudun (evl) tein ensimmäistä kertaa ihan kokonaisena liikkeenä, tosin hallin mittojen takia matkat olivat hiukan vajaat. Onnistui hienosti todella lujalla vauhdilla. Myös nouto oli tavanomaisen innokasta. Harjoiteltiin sivulla pysymistä heitettäessä, sitä pitää nyt ruveta työstämään ihan urakalla. Ei ole helppoa saalisviettiselle koiralle. Kaukoja taisin tehdä ensimmäistä kertaa yli 5 m etäisyydeltä. Ei ongelmaa. Yhden kerran nousi vasta toisella käskyllä istumaan, muuten vaihdot olivat napakat. Istumaan noustessa toinen etutassu jää toista edemmäksi, tähän pitää vielä kiinnittää huomiota.

Tässä vaiheessa vuotta pitäs kertoo missä mennään ja mitkä on tavoitteet. Jospa viikonloppuna jaksaisi ne miettiä. Alla olevat kuvat ovat reilun vuoden takaa, on sitä kehitystäkin tapahtunut.